Mitä ihanaa on perhe-elämässä?

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 10:12"]

[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 21:51"]

[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 21:37"]

Toisaalta et ole niitä kokenutkaan, niin periaatteessa et voi kuin arvailla miltä ne hetket tuntuvat. Vähän sama kuin joku hyppää laskuvarjohypyn, ei sitä kaikki halua tehdä, mutta vain ne jotka ovat hypänneet tietävät oikeasti miltä se tuntuu. 

[/quote]

Tämä on yhdentekevää. Minun ei tarvitse kokea laskuvarjohyppyä (tai vanhemmuutta) tietääkseni, etten tulisi pitämään siitä. Riittää kun tuntee itsensä ja mieltymyksensä ja tietää aiheesta tarpeeksi arvioidakseen, miten se sopii niiden kanssa yhteen.

[/quote]

Niin, voit esittää valistuneen arvauksen siitä, miltä se sinusta todennäköisesti tuntuisi. Et voi kuitenkaan tietää varmasti.

[/quote]

Pitäisikö tuon kirjoittajan sitten lähteä kokeilemaan miltä vanhemmuus tuntuu??? Kun ei voi tietää etukäteen? 

Huh huh. Kuule, kaikki eivät suinkaan rynni tilanteisiin, vaan harkitsevat ja kuuntelevat itseään.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 14:01"]

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 13:58"]

Varmaan sitä, että yhden tai kahden lapsen kanssa saa parhaimmillaan molemmista maailmoista napattua parhaat puolet? :) Voi elää sitä lapsiperhe-elämää, mutta elämään mahtuu muutakin? Saa nauttia ja rämpiä (nämä eivät poissulje toisiaan) sen pikkulapsiajan, mutta siihen ei tarvitse jumittua vuosikausiksi.

[/quote]

Mielestäsi siis näiden vanhempien kohdalla mukavuudenhaluun vetoaminen ei ole merkki siitä, että he pitävät helppoa elämää itsetarkoituksellisena. Miksi sitten lapseton ihminen, joka elää yhtäläisen rikasta ja merkityksellistä elämää ja vetoaa lapsettomuuspäätöksessään mukavuudenhaluun, arvioidaan eri kriteerein? -107

[/quote]

Siis kuka arvioi eri kriteerein ja mitä?

On ihan yhtä junttimaista mennä tällaiseen keskusteluun tuulettamaan lapsettomana: "Onneksi minulla ei ole lapsia, ilman lapsia on helpompaa!" kuin mennä kahden lapsen vanhempana tuulettamaan suurperheellisen äidille: "Onneksi lopetin lapsenteon kahteen, näin on helpompaa". Tätä ilmiötä tässä kritisoidaan, ei sitä että osa ihmisistä päättää jättää lapsiluvun nollaan (tai siihen yhteen tai kahteen) mukavuussyistä muiden syiden ohella. Lällättäminen toiselle oman elämän helppoudesta on paitsi junttimaista, on se myös loukkaavaa, koska se lähettää samalla kommentoijalta signaalin, että toisen elämä ei ole yhtä hyvää kun se ei ole yhtä helppoa kuin kommentoijan. Tätä ajan tässä takaa, en sitä etteikö saisi olla iloinen helposta elämästään tai etteikö saisi suunnitella elämäänsä mahdollisimman helpoksi.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 12:43"]

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 11:26"]

Lapsiperhe-elämään kuuluu paljon kuraa (kirjaimellisesti), mutta niin paljon hyvääkin.

[/quote]

Lapsettomaan elämään ei taas kuulu juuri mitään huonoja puolia. Minusta on itsestäänselvää, että paljon nykyistä useampi olisi onnellisempi lapsettomana. Ei tarvitse kuin vilkaista sanomalehtien pikku-uutisia (tai tätä palstaa) saadakseen siitä varmuuden. Tämä on ihan hyväntahtoinen toteamus eikä hyökkäys kenenkään äitiyttä kohtaan.

[/quote]

Ajattelen juuri samoin.

Minusta näissä keskusteluissa näkyy jonkinlainen suhteellisuudentajun puute. Elämää eletään kuitenkin pitkällä tähtäimellä ja pikkulapsiaika on poikkeusaikaa niin arjen kuin parisuhteenkin kannalta. Ihan oikeasti se aika menee nopeasti ohi.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 14:16"]

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 12:43"]

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 11:26"]

Lapsiperhe-elämään kuuluu paljon kuraa (kirjaimellisesti), mutta niin paljon hyvääkin.

[/quote]

Lapsettomaan elämään ei taas kuulu juuri mitään huonoja puolia. Minusta on itsestäänselvää, että paljon nykyistä useampi olisi onnellisempi lapsettomana. Ei tarvitse kuin vilkaista sanomalehtien pikku-uutisia (tai tätä palstaa) saadakseen siitä varmuuden. Tämä on ihan hyväntahtoinen toteamus eikä hyökkäys kenenkään äitiyttä kohtaan.

[/quote]

Ajattelen juuri samoin.

[/quote]

http://www.theglobeandmail.com/life/the-hot-button/more-evidence-shows-parents-are-happier-than-non-parents/article4186632/ 

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 14:15"]

Siis kuka arvioi eri kriteerein ja mitä?

[/quote]

Se olit oletettavasti sinä, joka sanoit, että lapseton pitää helppoa elämää itsetarkoituksellisena, koska hän ei halua tehdä lapsia oman mukavuudenhalunsa vuoksi. Kahden lapsen äiti, joka ei halua kolmatta lasta oman mukavuudenhalunsa vuoksi, ei kuitenkaan pidä melestäsi helppoa elämää itsetarkoituksellisena. Minusta tuo on epäloogista.

Olen tosiaan hyvin iloinen siitä, ettei minulla ole lapsia. Se on mahdollistanut minulle elämässä paljon hyvää. Tämä ilo ei ole suunnattu vanhempia vastaan sen enempää kuin iloni hyvästä terveydestäni on suunnattu sairaita vastaan. -107

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 14:32"]

Minusta näissä keskusteluissa näkyy jonkinlainen suhteellisuudentajun puute. Elämää eletään kuitenkin pitkällä tähtäimellä ja pikkulapsiaika on poikkeusaikaa niin arjen kuin parisuhteenkin kannalta. Ihan oikeasti se aika menee nopeasti ohi.

[/quote]

Niin menee. Aika usein tätä perspektiiviä ei vielä ensimmäisen lapsen vauvavuotena täysin ymmärrä, koska silloin päivät (ja yöt) on herkästi pitkiä.

Juuri hetki sitten kahdeksaakymppiä lähestyvä isoäitini totesi minulle, että olihan se pikkulapsiaika rankkaa, mutta että se on niin lyhyt ajanjakso ihmisen elämässä. Hänkin on elänyt neljäkymmentä vuotta itsenäistä elämää sen jälkeen kun viimeinen lapsi on muuttanut omilleen. Siis neljäkymmentä vuotta, itse en ole elänyt ylipäätään neljääkymmentä vuotta.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 14:39"]

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 14:15"]

Siis kuka arvioi eri kriteerein ja mitä?

[/quote]

Se olit oletettavasti sinä, joka sanoit, että lapseton pitää helppoa elämää itsetarkoituksellisena, koska hän ei halua tehdä lapsia oman mukavuudenhalunsa vuoksi. Kahden lapsen äiti, joka ei halua kolmatta lasta oman mukavuudenhalunsa vuoksi, ei kuitenkaan pidä melestäsi helppoa elämää itsetarkoituksellisena. Minusta tuo on epäloogista.

Olen tosiaan hyvin iloinen siitä, ettei minulla ole lapsia. Se on mahdollistanut minulle elämässä paljon hyvää. Tämä ilo ei ole suunnattu vanhempia vastaan sen enempää kuin iloni hyvästä terveydestäni on suunnattu sairaita vastaan. -107

[/quote]

Käytkö iloitsemassa terveydestäsi syöpäjärjestöjen tms. keskustelupalstoilla? Ihan vain hyväntahtoisesti toteamassa?

[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 18:52"]Nykyään joka paikasta saa lukea tätä, että lapset pilaavat elämän ja vanhemmus on niin ankeaa. Onko tämä joku ajan trendi? Lehdet ovat täynnä vauva-arjen ankeutta (mm. Hesarin kolumnit) ja äippä-blogeista suosituimmissa äitiys ahdistaa ja väsyttää (lapset tietty on tulleet vahingossa). On kaikkenlaisia Huono-äiti- vitsi-vitsi-kirjoja ja iltapäivälehdet listaavat "Näin vanhemmuus muuttaa elämäsi. 1. Olet aina väsynyt 2. Olet aina nuhjuinen..... jne."

Olisi virkistävää kuulla välillä toinenkin näkökanta. Eikö tuo vauva-ajan kaameus ole jo klisee?  

[/quote]

Riippuu varman lapsestakin jonkun verran. Itselläni on kaksi pientä - 6 kk ja 2v2kk. Välillä on tosi rankkaa ja toisaalta taas aivan ihanaa. Olen hyväksynyt sen etten näytä miss maailmalta enkä välttämättä ehdi käymään suihkussa joka päivä. Pidän hemmottelupäivät sitten viikonloppuisin kun mieskin on kotona. Ja olen yrittänyt raahautua lenkille min.3x/viikko. Parempi kunto parempi mieli. Ja sellainen vielä että ollaan pidetty isommalle melkoista käytöskoulua ja on kannattanut. Hän on toki 2v ja tekee 2 vuotiaan metkuja mutta kyllä sitten kans uskoo kun sanotaan. Helpottaa huomattavasti omaa elämää

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 13:45"]
Minut yllättää tämän ketjun negatiivisuus. En itse ollut nuorempana varma siitä, haluanko äidiksi, enkä ollut mitenkään lapsirakas alle kolmekymppisenä. Vanhemmuuteen päädyttiin vuosien harkinnan jälkeen. Ilman muuta tämä on ollut myös rasittavaa, mutta päällimmäisenä on tunne siitä että maailmaan putkahtanut uusi tulokas on niin valtavan hieno pieneläjä kaikin puolin :-). Monista viesteistä tuntuu puuttuvan tämä vanhemmuuden ylpeys. Masennusko teillä on vai mikä? Minä en edes ole mikään maailman optimistisin ihminen mutta en millään löydä itsestäni tuota vaihdetta että perhe-elämä olisi pahimmillaankaan "paskaa".

[/quote]

Negatiivinen aloitus, eli minua ei yllätä. Sinulla on riittänyt jaksaminen, harkintasi nähtävästi osui kutakuinkin kohdalleen. Aloittajalla näin ei näytä käyneen.

On hyvä, ettei sinulla ole "perhe-elämä on paskaa" vaihdetta, mutta entä jos ei ole muuta vaihdetta? Kuinka sitten? Itseasiassa ap taisi sanoa, että perhe-elämä oli oikein hyvää ennen lasta, nykyisin paskaa. Jos yksikin lapsi välttyy tuolta tilanteelta tämän keskustelun ansiosta, niin minusta tämä on kannattanut.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 14:58"]

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 13:45"]
Minut yllättää tämän ketjun negatiivisuus. En itse ollut nuorempana varma siitä, haluanko äidiksi, enkä ollut mitenkään lapsirakas alle kolmekymppisenä. Vanhemmuuteen päädyttiin vuosien harkinnan jälkeen. Ilman muuta tämä on ollut myös rasittavaa, mutta päällimmäisenä on tunne siitä että maailmaan putkahtanut uusi tulokas on niin valtavan hieno pieneläjä kaikin puolin :-). Monista viesteistä tuntuu puuttuvan tämä vanhemmuuden ylpeys. Masennusko teillä on vai mikä? Minä en edes ole mikään maailman optimistisin ihminen mutta en millään löydä itsestäni tuota vaihdetta että perhe-elämä olisi pahimmillaankaan "paskaa".

[/quote]

Negatiivinen aloitus, eli minua ei yllätä. Sinulla on riittänyt jaksaminen, harkintasi nähtävästi osui kutakuinkin kohdalleen. Aloittajalla näin ei näytä käyneen.

On hyvä, ettei sinulla ole "perhe-elämä on paskaa" vaihdetta, mutta entä jos ei ole muuta vaihdetta? Kuinka sitten? Itseasiassa ap taisi sanoa, että perhe-elämä oli oikein hyvää ennen lasta, nykyisin paskaa. Jos yksikin lapsi välttyy tuolta tilanteelta tämän keskustelun ansiosta, niin minusta tämä on kannattanut.

[/quote]

Aloittajan lapsi on alle vuoden ja nyt voidaan siis jo todeta, että aloittaja on tehnyt väärän ratkaisun hankkiessaan lapsen?

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 15:04"]

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 14:58"]

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 13:45"]
Minut yllättää tämän ketjun negatiivisuus. En itse ollut nuorempana varma siitä, haluanko äidiksi, enkä ollut mitenkään lapsirakas alle kolmekymppisenä. Vanhemmuuteen päädyttiin vuosien harkinnan jälkeen. Ilman muuta tämä on ollut myös rasittavaa, mutta päällimmäisenä on tunne siitä että maailmaan putkahtanut uusi tulokas on niin valtavan hieno pieneläjä kaikin puolin :-). Monista viesteistä tuntuu puuttuvan tämä vanhemmuuden ylpeys. Masennusko teillä on vai mikä? Minä en edes ole mikään maailman optimistisin ihminen mutta en millään löydä itsestäni tuota vaihdetta että perhe-elämä olisi pahimmillaankaan "paskaa".

[/quote]

Negatiivinen aloitus, eli minua ei yllätä. Sinulla on riittänyt jaksaminen, harkintasi nähtävästi osui kutakuinkin kohdalleen. Aloittajalla näin ei näytä käyneen.

On hyvä, ettei sinulla ole "perhe-elämä on paskaa" vaihdetta, mutta entä jos ei ole muuta vaihdetta? Kuinka sitten? Itseasiassa ap taisi sanoa, että perhe-elämä oli oikein hyvää ennen lasta, nykyisin paskaa. Jos yksikin lapsi välttyy tuolta tilanteelta tämän keskustelun ansiosta, niin minusta tämä on kannattanut.

[/quote]

Aloittajan lapsi on alle vuoden ja nyt voidaan siis jo todeta, että aloittaja on tehnyt väärän ratkaisun hankkiessaan lapsen?

[/quote]

Se on tätä nykyaikaa, aikajänne on just niinku huomiseen asti jos sitäkään :) Jos elämässä on vuosi, pari tai jopa muutama vuosi rankempaa, niin joidenkin mielestä se torpedoi koko lastenhankintaidean. En tiedä, miten ihmiset tulevat pärjäämään minkään haasteiden kanssa, jos kaikki tulos ja hyvä pitäisi tulla nyt ja heti mulle. Ei anneta aikaa harjoittelulle, virheille, oppimiselle ja kehittymiselle.

Ei parisuhteissa, ei perheissä, ei lasten kanssa - kaikki ei tapahdu nappia painamalla tai hiirtä klikkaamalla, vaan niille pitää antaa aikaa kehittyä. Pitää antaa itsellekin aikaa oppia ja kehittyä. Samoin puolisolle ja erityisesti lapsille. Miksei enää nähdä sen arvoa, miten ihmissuhteet syvenevät ja kehittyvät ajan myötä. Johtopäätös on vuoden rankemman ajan jälkeen, että ei ole kivaa, oli paska valinta, mitään ei ole tehtävissä. Ai niin, mutta kun se onkin tylsää kehittää itseään, tehdä kompromisseja, opetella elämään ihmisiksi toisen ihmisen tai toisten ihmisten kanssa, elää osana yhteisöä, yrittää pehmentää omiakin särmiä kun ikää tulee lisää jne...

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 14:48"]

Käytkö iloitsemassa terveydestäsi syöpäjärjestöjen tms. keskustelupalstoilla? Ihan vain hyväntahtoisesti toteamassa?

[/quote]

En. -107

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 15:04"]

Aloittajan lapsi on alle vuoden ja nyt voidaan siis jo todeta, että aloittaja on tehnyt väärän ratkaisun hankkiessaan lapsen?

[/quote]

Kyllä se mielestäni siltä vähän haiskahtaa. Toki voin olla väärässä ja 15v eteenpäin tilanne on ihan muuta. Mutta jos tulevaisuudensuunnitelmana 18v kulissiliittoa ja sukset eri suuntiin, niin ei kyllä hirveän hyvältä ratkaisulta vaikuta.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 15:16"][quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 15:04"]

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 14:58"]

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 13:45"]
Minut yllättää tämän ketjun negatiivisuus. En itse ollut nuorempana varma siitä, haluanko äidiksi, enkä ollut mitenkään lapsirakas alle kolmekymppisenä. Vanhemmuuteen päädyttiin vuosien harkinnan jälkeen. Ilman muuta tämä on ollut myös rasittavaa, mutta päällimmäisenä on tunne siitä että maailmaan putkahtanut uusi tulokas on niin valtavan hieno pieneläjä kaikin puolin :-). Monista viesteistä tuntuu puuttuvan tämä vanhemmuuden ylpeys. Masennusko teillä on vai mikä? Minä en edes ole mikään maailman optimistisin ihminen mutta en millään löydä itsestäni tuota vaihdetta että perhe-elämä olisi pahimmillaankaan "paskaa".

[/quote]

Negatiivinen aloitus, eli minua ei yllätä. Sinulla on riittänyt jaksaminen, harkintasi nähtävästi osui kutakuinkin kohdalleen. Aloittajalla näin ei näytä käyneen.

On hyvä, ettei sinulla ole "perhe-elämä on paskaa" vaihdetta, mutta entä jos ei ole muuta vaihdetta? Kuinka sitten? Itseasiassa ap taisi sanoa, että perhe-elämä oli oikein hyvää ennen lasta, nykyisin paskaa. Jos yksikin lapsi välttyy tuolta tilanteelta tämän keskustelun ansiosta, niin minusta tämä on kannattanut.

[/quote]

Aloittajan lapsi on alle vuoden ja nyt voidaan siis jo todeta, että aloittaja on tehnyt väärän ratkaisun hankkiessaan lapsen?

[/quote]

Se on tätä nykyaikaa, aikajänne on just niinku huomiseen asti jos sitäkään :) Jos elämässä on vuosi, pari tai jopa muutama vuosi rankempaa, niin joidenkin mielestä se torpedoi koko lastenhankintaidean. En tiedä, miten ihmiset tulevat pärjäämään minkään haasteiden kanssa, jos kaikki tulos ja hyvä pitäisi tulla nyt ja heti mulle. Ei anneta aikaa harjoittelulle, virheille, oppimiselle ja kehittymiselle.

Ei parisuhteissa, ei perheissä, ei lasten kanssa - kaikki ei tapahdu nappia painamalla tai hiirtä klikkaamalla, vaan niille pitää antaa aikaa kehittyä. Pitää antaa itsellekin aikaa oppia ja kehittyä. Samoin puolisolle ja erityisesti lapsille. Miksei enää nähdä sen arvoa, miten ihmissuhteet syvenevät ja kehittyvät ajan myötä. Johtopäätös on vuoden rankemman ajan jälkeen, että ei ole kivaa, oli paska valinta, mitään ei ole tehtävissä. Ai niin, mutta kun se onkin tylsää kehittää itseään, tehdä kompromisseja, opetella elämään ihmisiksi toisen ihmisen tai toisten ihmisten kanssa, elää osana yhteisöä, yrittää pehmentää omiakin särmiä kun ikää tulee lisää jne...

[/quote]

No juurikin niin. Muuta ajatusmaailmasi niin maailmasi muuttuu. Oli kuulkaas hankalaa hyväksyä etten yhtäkkiä olekaan maailmani napa enkä tehdä asioita joita olen suunnitellut. Sen kun hyväksyin ja annoin virran viedä niin johan helpotti. T.134

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 15:19"]

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 15:04"]

Aloittajan lapsi on alle vuoden ja nyt voidaan siis jo todeta, että aloittaja on tehnyt väärän ratkaisun hankkiessaan lapsen?

[/quote]

Kyllä se mielestäni siltä vähän haiskahtaa. Toki voin olla väärässä ja 15v eteenpäin tilanne on ihan muuta. Mutta jos tulevaisuudensuunnitelmana 18v kulissiliittoa ja sukset eri suuntiin, niin ei kyllä hirveän hyvältä ratkaisulta vaikuta.

[/quote]

Kirjoititko sinä tuon aloituksen eli provon?

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 15:04"]

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 14:58"]

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 13:45"]
Minut yllättää tämän ketjun negatiivisuus. En itse ollut nuorempana varma siitä, haluanko äidiksi, enkä ollut mitenkään lapsirakas alle kolmekymppisenä. Vanhemmuuteen päädyttiin vuosien harkinnan jälkeen. Ilman muuta tämä on ollut myös rasittavaa, mutta päällimmäisenä on tunne siitä että maailmaan putkahtanut uusi tulokas on niin valtavan hieno pieneläjä kaikin puolin :-). Monista viesteistä tuntuu puuttuvan tämä vanhemmuuden ylpeys. Masennusko teillä on vai mikä? Minä en edes ole mikään maailman optimistisin ihminen mutta en millään löydä itsestäni tuota vaihdetta että perhe-elämä olisi pahimmillaankaan "paskaa".

[/quote]

Negatiivinen aloitus, eli minua ei yllätä. Sinulla on riittänyt jaksaminen, harkintasi nähtävästi osui kutakuinkin kohdalleen. Aloittajalla näin ei näytä käyneen.

On hyvä, ettei sinulla ole "perhe-elämä on paskaa" vaihdetta, mutta entä jos ei ole muuta vaihdetta? Kuinka sitten? Itseasiassa ap taisi sanoa, että perhe-elämä oli oikein hyvää ennen lasta, nykyisin paskaa. Jos yksikin lapsi välttyy tuolta tilanteelta tämän keskustelun ansiosta, niin minusta tämä on kannattanut.

[/quote]

Aloittajan lapsi on alle vuoden ja nyt voidaan siis jo todeta, että aloittaja on tehnyt väärän ratkaisun hankkiessaan lapsen?

[/quote]

Niinpä. Se eka vuosi on monelle iso mullistus, sen perusteella ei kannata lyödä hanskoja tiskiin parisuhteen, eika varsinkaan vanhemmuuden suhteen. Ei tässä ole välttämättä kysymys siitä, olisko pitänyt jättää lapsi tekemättä vai ei. Ennen kaikkea ratkaisevaa on nyt se, miten ap ja ap:n mies suhtautuvat toisiinsa, perheeseensä ja tulevaisuuteen. Vanhemmuuteen kasvetaan, harva vanhempi on valmis heti kun vauva on syntynyt. Lapset jos mitkä, pakottavat itsetutkiskeluun ja kasvuprosessiin.

Ja hei, olkaa armollisia itsellenne. Ne hormonit, valvottava vauva, uusi tilanne... Ja ilmeisesti parisuhteelle on usein haastavin paikka se, kun eka vauva täyttää vuoden.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 15:19"]

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 15:04"]

Aloittajan lapsi on alle vuoden ja nyt voidaan siis jo todeta, että aloittaja on tehnyt väärän ratkaisun hankkiessaan lapsen?

[/quote]

Kyllä se mielestäni siltä vähän haiskahtaa. Toki voin olla väärässä ja 15v eteenpäin tilanne on ihan muuta. Mutta jos tulevaisuudensuunnitelmana 18v kulissiliittoa ja sukset eri suuntiin, niin ei kyllä hirveän hyvältä ratkaisulta vaikuta.

[/quote]

Eli tuon lyhyen aloituksen ja vauva-ajan perusteella voidaan vetää johtopäätökset tulevasta 18 vuoden kulissiliitosta? :D

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 15:24"]

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 15:19"]

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 15:04"]

Eli tuon lyhyen aloituksen ja vauva-ajan perusteella voidaan vetää johtopäätökset tulevasta 18 vuoden kulissiliitosta? :D

[/quote]

Luitko aloittajan kirjoittamat viestit?

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 15:24"]

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 15:19"]

Kyllä se mielestäni siltä vähän haiskahtaa. Toki voin olla väärässä ja 15v eteenpäin tilanne on ihan muuta. Mutta jos tulevaisuudensuunnitelmana 18v kulissiliittoa ja sukset eri suuntiin, niin ei kyllä hirveän hyvältä ratkaisulta vaikuta.

[/quote]

 Eli tuon lyhyen aloituksen ja vauva-ajan perusteella voidaan vetää johtopäätökset tulevasta 18 vuoden kulissiliitosta? :D

[/quote]

Ei. Vaan tämän lyhyen aloituksen ja vauva-ajan perusteella ap on tehnyt sellaisen tulevaisuudensuunnitelman, etkö lukenut mitä kirjoitin, tai mitä ap kirjoitti? Katso viestit 18 ja 49.

Ja kuten sanoin, voin olla väärässä ja jos, tai pikemminkin kun, tilanne muuttuu vauvan saadessa lisää ikää voi tuo suunnitelmakin muuttua. Yleensä asiat vaan tuppaavat menemään, jossei suunnitellusti, niin ainakin suunnitelman suuntaan...