Lue keskustelun säännöt.
Olen lintsannut (etä)töistä maaliskuusta alkaen, auttakaa!
01.10.2020 |
Tehnyt varmaan neljänneksen työajasta oikeasti töitä ja lopun aikaa kaikkea muuta. Palstaillut, siivoillut, pyörittänyt perhe-elämää, kaivellut napaa, tuntenut tuskaa ja ahdistusta koronan takia, nukkunut päiväunia...
Nyt töissä alkaa olla tilinteon hetki ja tämän vuoden työskentelyn hedelmät pitäisi esitellä muille. Ei kuulkaa ole yhtään valmista, koska olen huijannut etätöissä ja nyt joudun kärsimään teoistani.
Kaiken lisäksi etätyöskentelyä on jatkettu meillä toistaiseksi, eli nyt viimeistään pitäisi saada homma haltuun tai saan pian kengänkuvan persukseen.
Mitäs nyt sitten? Onko kohtalontovereita?
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä työssa saat puuhastella rauhassa puoli vuotta ilman että joudut millään tavalla raportoimaan tai esittelemään töittesi tuloksia kenellekään? Kukaan ei ole kaivannut sinulta maaliskuun jälkeen yhtään mitään valmista tai tuloksellista?
Kun Helsingin pääpostitalo tyhjennettiin, sieltä löytyi yksi osasto, joka oli vuosikaudet ollut vain keskenään. Palkka oli juossut, mutta kukaan ei ollut vaatinut heiltä mitään. Niin että kyllähän näitä tapauksia on.
krääh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä työssa saat puuhastella rauhassa puoli vuotta ilman että joudut millään tavalla raportoimaan tai esittelemään töittesi tuloksia kenellekään? Kukaan ei ole kaivannut sinulta maaliskuun jälkeen yhtään mitään valmista tai tuloksellista?
Kun Helsingin pääpostitalo tyhjennettiin, sieltä löytyi yksi osasto, joka oli vuosikaudet ollut vain keskenään. Palkka oli juossut, mutta kukaan ei ollut vaatinut heiltä mitään. Niin että kyllähän näitä tapauksia on.
Joo, tämä organisaatiomuutosten ketjun suojiin jäänyt pikku reliikkipoppoo... :D Sääli, että maailma heidät ennen eläköitymistä löysi.
Deadlinen muusa käyttöön ja vetäiset hatusta niin hyvän tuotoksen, kun nyt pystyt. Samanlaista se on muillakin ja työpaikoilla myös.
No, en mäkään tee töitä kun 2-3 h oikeasti per päivä, mutta saan kyllä kaiken tehtyä... Joka duunissa ollut sama juttu yli 20 vuotta. Ja edennyt olen urallani hyvin...
Vierailija kirjoitti:
Olen koko nykyisessä työssä olon aikani tehnyt töitä noin kolmasosasta puoleen työajasta. Saan työt tehtyä nopeasti, ja inhoan hitaasti tekemistä muutenkin. Aluksi tein tuntikirjaukset totuudenmukaisesti ja koitin repiä lisää tekemistä kaikkialta, mutta sitten näin kun työkaveri kirjasi samasta duunista jonka itse tein parissa tunnissa, koko päivän tunnit. Sen jälkeen olen päättänyt että pidän kirjaukseni kollegoiden kanssa linjassa ja käytän ylimääräisen ajan muihin hommiin. Sama jatkunut etänä, paitsi että saa paljon enemmän tehtyä kun ei tarvitse olla tyhjän panttina toimistolla. On siis näyttää että projektit on hoidettu, joten en koe että tarvitsisi muuttaa mitään.
Minä teen tätä samaa. Jos kollega saa homman tehtyä 5 tunnissa ja minulla menee siihen 2h (koska enemmän työkokemusta) niin en hitossa suostu antamaan firmalle 5h arvoista työtä 2h palkalla. Saan palkkaa sen mukaan, miten tunteja kertyy, joten olisi itsensä ampumista kirjata työajat rehellisesti.
Firmaa kuitenkin kiinnostaa eniten se, että työt on tehty määräaikaan mennessä kunnolla.
Jossain muussa asiassa minä sitten turaan sen 10h ja enemmän osaava kollega tekee saman 6h ajassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä työssa saat puuhastella rauhassa puoli vuotta ilman että joudut millään tavalla raportoimaan tai esittelemään töittesi tuloksia kenellekään? Kukaan ei ole kaivannut sinulta maaliskuun jälkeen yhtään mitään valmista tai tuloksellista?
Minulla on yliopistolla projektitutkijana just tollaista. Tuomipäivät on harvoin :D
Yliopistolla voi tosiaan hyvässä lykyssä puuhailla vuosikaudet ilman, että kukaan edes tietää, mitä teet tai oletko ylipäänsä hengissä. Se vaatii kyllä pitkän rahoituksen ja itsenäisen työnkuvan eikä opetusta tai mitään vastuutehtäviä. Eikä se palkkaakaan vuosikaudet juokse, jos tulosta ei synny. Mutta mahdollista se silti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja nää samat tyypit huutaa työttömille ettei saa loisia, ja "menisitte töihin"
Just tämän takia mä en mihinkään liukuhihnahommaan tai rekkakuskiks mee.
Haluan myös homman jossa voin ottaa rennosti. Jos ei oo tarjolla ni sit jatkan työttömyyttä
T: Pitkäaikaistyötön
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse teen kanssa haastavaa kehitystyötä, sain siirron toiseen yksikköön ja selvisi että samanlainen leikkipaikka sekin on. Välillä jotain ankeaa pp pomoille ja aktiivisuutta keskusteluissa niin homma on done. Noin 4 tuntia viikossa aktiivista hommaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä työssa saat puuhastella rauhassa puoli vuotta ilman että joudut millään tavalla raportoimaan tai esittelemään töittesi tuloksia kenellekään? Kukaan ei ole kaivannut sinulta maaliskuun jälkeen yhtään mitään valmista tai tuloksellista?
Minulla on yliopistolla projektitutkijana just tollaista. Tuomipäivät on harvoin :D
Yliopistolla voi tosiaan hyvässä lykyssä puuhailla vuosikaudet ilman, että kukaan edes tietää, mitä teet tai oletko ylipäänsä hengissä. Se vaatii kyllä pitkän rahoituksen ja itsenäisen työnkuvan eikä opetusta tai mitään vastuutehtäviä. Eikä se palkkaakaan vuosikaudet juokse, jos tulosta ei synny. Mutta mahdollista se silti on.
Kyllä yliopistokin erottaa lusmuja, tiedän ainakin kaksi tapausta: toisen työsopimusta ei uusittu ja toinen sai kenkää. Jos on projektitutkija useamman henkilön projektissa, niin voi olla varma, ettei mitään jatkopestiä enää saa, jos ei tee sitä, mitä on sovittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
IHANA KETJU1!!
Ihan sairaalloista syyllisyyttä olen tuntenut koko kevään. IHANAA lukea, että muutkin on lusmuja.
Ei oo totta, itse hakkaan konetta vielä enemmän kuin työpaikalla ja alan olla aika puhki. Vasta 44 tuntia ylitöitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet itse valinnut lusmuilla, kun työnantajasi on luottanut sinuun ..
Teet, minkä voit, ja otat vastuun, jos, ja kun se eteen tulee.
Sen, minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä työssa saat puuhastella rauhassa puoli vuotta ilman että joudut millään tavalla raportoimaan tai esittelemään töittesi tuloksia kenellekään? Kukaan ei ole kaivannut sinulta maaliskuun jälkeen yhtään mitään valmista tai tuloksellista?
Näitä riittää. Varsinkin jos ei ole mitään projektiluontoista ei tarvitse vuosiin tehdä mitään, jos on ahkera työkaveri.
Meillä kävi niin, että pari lähinnä tiimintäytteenä ollutta laiskajaakkoa jätettiinkin jostain syystä hommiin kun muut lomautettiin :D Syytä en osaa sanoa, mutta nyt siis ovat tilanteessa missä tiimiä ei enää olekaan ympärillä ja yksin pitäisi hoitaa hommat.
Tämä ketju on jotenkin puhdistava kokemus. Kokoajan itsellä huono omatunto mutta onneksi en ole ainoa. Se täytyy sanoa, että nykyajan työelämässä on paljon ilmaa, ja hyvä niin.
Kerrotko nimesi ja työpaikkasi sekä esimiehesi nimen, niin autamme asian järjestymisessä kuten kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Neljänneksen työajasta? En käyttänyt ennen koronaakaan noin paljon työajastani työntekoon, nyt menee ehkä maks. tunti päivässä, joinakin päivinä ei ollenkaan. Nytkin juon kaljaa ja katson youtubea.
Sama. Normaaliaikana toimistolla meni suurin osa päivästä kahvitteluun, pasianssin peluuseen, musiikin kuunteluun ja iltasanomien selailuun. Nyt kotona on vain enemmän vaihtoehtoja mitä tehdä kun ei ole työtehtäviä.
Kateellisena luen näitä. Olen sairaanhoitaja ja meillä ei todellakaan lusmuilla. Siitä on jo useampi viikko aikaa, kun aamuvuoroa ei tehty vajaalla henkiökunnalla. Eväätkin pitää valita sillä periaatteella, että ne ehtii syödä viidessä minuutissa. Täytyy panostaa lasten kasvatuksessa siihen, että he pääsevät aikoinaan noin helppoihin töihin.
Kun Helsingin pääpostitalo tyhjennettiin, sieltä löytyi yksi osasto, joka oli vuosikaudet ollut vain keskenään. Palkka oli juossut, mutta kukaan ei ollut vaatinut heiltä mitään. Niin että kyllähän näitä tapauksia on.