Lue keskustelun säännöt.
Olen lintsannut (etä)töistä maaliskuusta alkaen, auttakaa!
01.10.2020 |
Tehnyt varmaan neljänneksen työajasta oikeasti töitä ja lopun aikaa kaikkea muuta. Palstaillut, siivoillut, pyörittänyt perhe-elämää, kaivellut napaa, tuntenut tuskaa ja ahdistusta koronan takia, nukkunut päiväunia...
Nyt töissä alkaa olla tilinteon hetki ja tämän vuoden työskentelyn hedelmät pitäisi esitellä muille. Ei kuulkaa ole yhtään valmista, koska olen huijannut etätöissä ja nyt joudun kärsimään teoistani.
Kaiken lisäksi etätyöskentelyä on jatkettu meillä toistaiseksi, eli nyt viimeistään pitäisi saada homma haltuun tai saan pian kengänkuvan persukseen.
Mitäs nyt sitten? Onko kohtalontovereita?
Kommentit (77)
Mä mietin, että pitäisikö varmuuden vuoksi mennä työpaikkalääkärille valittamaan ahdistusta, mikä siis kyllä pitää ihan paikkansa. Iso osa minimaalisesta työpanoksesta johtuu kyllä kyvyttömyydestä organisoitua itsenäiseen tekemiseen.
Eilen yritin vahvasti tsempata itseäni, että nämä etätyöt on vaan saatava sujumaan ja aloin jo tehdä suunnitelmia. Lapset sitten teki homman tyhjäksi olemalla molemmat just sen verran sairaita, että ei viitsi korona-aikana lähettää kouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaiset tilanteet on kyllä työnjohdon aiheuttamia. Se, että pystyy perseilemään noin paljon, kertoo isoista ongelmista johtajuudessa. Ei ole siis työntekijän syy tai vika, jos näin käy. Toki syyt tilanteeseen voivat olla moninaiset (uupumus, masennus, laiskuus) mutta joka tapauksessa pomojen pitäisi olla ajan tasalla siitä mitä alaiset tekevät tai eivät tee, ja puuttua tilanteisiin heti kun ongelmia tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä työssa saat puuhastella rauhassa puoli vuotta ilman että joudut millään tavalla raportoimaan tai esittelemään töittesi tuloksia kenellekään? Kukaan ei ole kaivannut sinulta maaliskuun jälkeen yhtään mitään valmista tai tuloksellista?
Minulla on yliopistolla projektitutkijana just tollaista. Tuomipäivät on harvoin :D
Yliopistolla voi tosiaan hyvässä lykyssä puuhailla vuosikaudet ilman, että kukaan edes tietää, mitä teet tai oletko ylipäänsä hengissä. Se vaatii kyllä pitkän rahoituksen ja itsenäisen työnkuvan eikä opetusta tai mitään vastuutehtäviä. Eikä se palkkaakaan vuosikaudet juokse, jos tulosta ei synny. Mutta mahdollista se silti on.
Kyllä yliopistokin erottaa lusmuja, tiedän ainakin kaksi tapausta: toisen työsopimusta ei uusittu ja toinen sai kenkää. Jos on projektitutkija useamman henkilön projektissa, niin voi olla varma, ettei mitään jatkopestiä enää saa, jos ei tee sitä, mitä on sovittu.
Tämä. Niin tämä. Näinhän nämä meidänkin projektitutkijat (yleensä he joilla ei ole aikomustakaan pyrkiä tohtorikoulutettaviksi) joskus saattavat kuvitella, mutta kun määräaikainen soppari loppuu niin se loppuu ja uutta ei tule. Vähin äänin palkataan toinen henkilö, kun uutta projektia käynnistellään. :) Kyllä teidät huomataan, vaikka mitä luulisitte. Kerran meilläkin yksi tällainen kulki viimeisenä työpäivänään itku kurkussa eri esimiesten luona kyselemässä, olisiko jatkomahdollisuutta mutta sattumalta ei just silloin ollut... :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä työssa saat puuhastella rauhassa puoli vuotta ilman että joudut millään tavalla raportoimaan tai esittelemään töittesi tuloksia kenellekään? Kukaan ei ole kaivannut sinulta maaliskuun jälkeen yhtään mitään valmista tai tuloksellista?
Minulla on yliopistolla projektitutkijana just tollaista. Tuomipäivät on harvoin :D
Yliopistolla voi tosiaan hyvässä lykyssä puuhailla vuosikaudet ilman, että kukaan edes tietää, mitä teet tai oletko ylipäänsä hengissä. Se vaatii kyllä pitkän rahoituksen ja itsenäisen työnkuvan eikä opetusta tai mitään vastuutehtäviä. Eikä se palkkaakaan vuosikaudet juokse, jos tulosta ei synny. Mutta mahdollista se silti on.
Kyllä yliopistokin erottaa lusmuja, tiedän ainakin kaksi tapausta: toisen työsopimusta ei uusittu ja toinen sai kenkää. Jos on projektitutkija useamman henkilön projektissa, niin voi olla varma, ettei mitään jatkopestiä enää saa, jos ei tee sitä, mitä on sovittu.
Tämä. Niin tämä. Näinhän nämä meidänkin projektitutkijat (yleensä he joilla ei ole aikomustakaan pyrkiä tohtorikoulutettaviksi) joskus saattavat kuvitella, mutta kun määräaikainen soppari loppuu niin se loppuu ja uutta ei tule. Vähin äänin palkataan toinen henkilö, kun uutta projektia käynnistellään. :) Kyllä teidät huomataan, vaikka mitä luulisitte. Kerran meilläkin yksi tällainen kulki viimeisenä työpäivänään itku kurkussa eri esimiesten luona kyselemässä, olisiko jatkomahdollisuutta mutta sattumalta ei just silloin ollut... :)
Tämä kertoo huonosta työpaikasta. Ihminen jätetään yksin ja häntä ei ohjata, neuvota tms.
Niin kuin muutkin ovat sanoneet, tällaisia hommia on kyllä paljonkin etenkin pitkän korkeakoulutuksen vaativissa tehtävissä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tällaisissa töissä voisi oikeasti jättää työt tekemättä. Ainoastaan, että mitään päivittäistä niskaan hengittämistä ei ole. Näissä töissä monesti työnjohto ei tarkalleen tiedä tai ymmärrä, mitä ja miten työntekijä tarkalleen tekee päivisin, mutta tarkoituksena on kuukausien tai vuosien jälkeen saada aikaiseksi jokin isompi tuotos. Esimerkiksi jos asiantuntijan tehtävänä voi olla prosessoida valtava mittausdata-aineisto ja esittää sen perusteella, että miltä alueilta pitäisi paaluttaa, jos alueille rakennettaisiin. Vaikka pomo kävisi joka päivä selän takana, työntekijä voi aina vilauttaa koodiaan ja karttojaan. Mutta kyllä se tekemättömyys sitten paljastuu, jos ei ole raporttia lopuksi esittää.
Etätyö ei ole välttämättä helppoa. Itse kiitän onneani siitä, että olen joutunut kohtaamaan omat prokrastinaatiomörköni jo opiskelu- ja freelancer-aikoina kauan sitten ja etätyöhön siirtyminen oli pikkujuttu. On kuitenkin paljon sitäkin porukkaa, joka on tottunut ergonomiseen työpisteeseen ja työyhteisön motivoivaan vaikutukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen huomannut, että tarvitsen ympärillenin tiimin tai vähintäänkin parin, jotta saan töitä hyvin tehtyä. Jos joudun yksi tekemään niin alan löysäileen ja sitten huomenna kulttuuri lähtee päälle.
Yksi ilmiö mikä on selvästi lisääntynyt on alko-ongelmat. Ensi vuoden puolella tulee katkojen määrä lisääntymään. Päiväjuopottelu on lisääntynyt ja ihmiset tekevät etäpäiviänsä pienessä sievässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin ja saan yli 7000 € liksaa kuukaudessa. En kyllä ymmärrä mikä on ongelma.
Mä olen tehnyt kaiken mitä multa on vaadittu ja silti mm etätöissä tehnyt seuraavaa:
ottanut aurinkoa, uinut, joogannut, nukkunut, ajanut autolla eri paikkoihin, käynyt silvopleessa pari kertaa lounaalla (ei oo lähellä työpaikaa/kotia niin menee ns luvattoman kauan aikaa), pitänyt etänä usein tunnin lounastaukoa.
En oo joka pv etänä mut silloin maalis-huhtikuussa olin.
Mä en tiedä mitä kollega tekee, on jatkuvasti etänä ja töiden seurannan mukaan on pahasta meitä muita jälessä. Pomo ei todellakaan vaadi paljoa kun minäkin ehdin sluibata näin paljon ja silti pysyä tavoitteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin ap niin sanoisin pomolle että kaipaat jotain rakennetta ja ohjausta päivääsi. Voit myös pyytää työnohjausta, jossa omaa työtapaa voisi mennä läpi.
On hyvin yleistä että "leikitään työntekoa" etenkin asiantuntija tasolla. Työnkuva voi olla ameebinen ja tavoitteet saattavat olla epämääräisiä.
Jos pomo ei vaadi mitään niin pitää kehittää omia alaistaitoja ja ottaa itse enemmän vastuuta.
Työuran aikana on myös tyypillistä, että työteho vaihtelee elämäntilanteen ja kokemuksen / tavoitteiden mukaan.
Ei siis kannata ruoskia itseään liikaa, vaan suunnata ajatukset eteenpäin ja miettiä miten voisi suoriutua edes vähän paremmin ilman että stressautuu tekemättömyydestä liikaa.
Nyt etätöissä ja plussatuntisaldoa kertynyt tammikuusta kohta 150. Tuntuu, että kiire vaan lisääntynyt ja työmatkoista säästynyt aika mennyt kaikki työntekoon. Paska juttu, kun tykkäsin pyöräillä töihin.
Joskus aikoinaan oli toinen työ, jossa epäoikeudenmukaisuutta ja johtamisessa puutteita ja jouduin olosuhteiden pakosta etätöihin, niin tulihan sitä tilaisuuden tultua luumuiltua.
Töihin tarttuminen vaikka helpoimmalla hommalla auttaa joskus "käynnistämään koneen". Ei välttämättä hyödytä suoraan ketään, mutta jos auttaa tärkeämpään hommaan käsiksi käymiseen, se on arvokasta.
Jos menee pahaksi, kannattaa ehkä olla myös työterveyteen yhteydessä. Jatkuva etätyö kun voi kuluttaa psyykeä huomaamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pliis kertokaa mitä teette? Koodaus on jo mainittu, mitä muita aloja? Olen itse viestinnässä ja töitä riittää. Työni on kyllä kivaa, mutta en mä voisi vain jättää sitä tekemättä kun tekstejä on julkaistava joka viikko.
Vierailija kirjoitti:
Onhan meitä. Minä olen tehnyt etätöissä kaikkea tuota mitä sinäkin ja lisäksi silitellyt kissaa. Töitä olen puolen vuoden aikana tehnyt ehkä yhteensä viikon tai kahden edestä. Onneksi meillä ei tarvitse esitellä tuotoksiaan, eivätkä työkaverini ole nähdäkseni olleet sen ahkerampia. Lähes aina kuluu tuntikausia ennen kuin tsättiviestiin tulee vastaus. Mulla tsätti hälyttää puhelimessa ja voin lähettää lyhyen vastauksen, ok, joo, en, vaikka älykellosta.
Miten teillä firma pyörii jos kukaan ei tee töitä? Vai oletko opettaja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pliis kertokaa mitä teette? Koodaus on jo mainittu, mitä muita aloja? Olen itse viestinnässä ja töitä riittää. Työni on kyllä kivaa, mutta en mä voisi vain jättää sitä tekemättä kun tekstejä on julkaistava joka viikko.
Tutkija. Meillä tosin työajat normaalioloissakin vapaat opetusta ja palavereja lukuun ottamatta, samaten osittainen etätyö kuuluu asiaan.
Deadlinen alla painan sitten pari viikkoa tauotta hommia kasaan.
Kuuluu tavallaan oman työn luonteeseenkin siinä mielessä, että tutkimuksen tekeminen on pitkälti luovaa työtä, johon pitää saada uppoutua kunnolla. Jotenkin en ole saanut 8-16-rytmiä toimimaan tässä hommassa, vaikka muissa se on ennen tutkijan uraa onnistunut.
Työn varjopuolia on sitten se, että töitä on vaikea laittaa tauolle ja aina nakuttaa takaraivossa, että pitäisi olla tekemässä töitä eikä muuta. Tänä vuonna työn ja vapaa-ajan raja on sekoittunut entisestään.
Vierailija kirjoitti:
Opettele tekemään etätöitä niin, että se näyttää kuin tekisit enemmän töitä kuin toimistolla. Työstä riippuen voinee esimerkiksi pienellä koodinpätkällä automatisoida joitakin raportteja mitä pitää tehdä. Myös jotain diipadaapa -esitelmiä pitää olla useampi kymmenen aina koneella valmiina, voi sitten vain muokkailla kahdessa tunnissa siitä soveltuvan tiettyyn tilaisuuteen ja kertoa että viikko meni, kauhea duuni.
On noita suojatyöpaikkoja varmaan jossain joo. Mutta eikö tuollainen käy itsekunnioitukselle, tietää että ei pysty tuottamaan mitään arvoa?
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset tilanteet on kyllä työnjohdon aiheuttamia. Se, että pystyy perseilemään noin paljon, kertoo isoista ongelmista johtajuudessa. Ei ole siis työntekijän syy tai vika, jos näin käy. Toki syyt tilanteeseen voivat olla moninaiset (uupumus, masennus, laiskuus) mutta joka tapauksessa pomojen pitäisi olla ajan tasalla siitä mitä alaiset tekevät tai eivät tee, ja puuttua tilanteisiin heti kun ongelmia tulee.
Missähän lastentarhassa sinä olet töissä, jos työnjohdon mikromanageerauksen puute suorastaan aiheuttaa lusmuilua?
No, ”työnjohto”-sana jo kertoo paljon alastasi. Ei taida ihan asiantuntijatyötä olla.
Ap., pidä vaan pokka työnantajan kanssa. Työ on yliarvostettua!