Pilaako lasten hankkiminen todellakin kaiken elämässä?

Kyllä ja ei. Hetkellisesti pilaa, ehkä, mutta antaa myös jotain korvaamatonta. Ja tietysti paljon riippuu myös tuurista ja mahdollisesta puolisosta. Ja omasta asenteestasi

Minusta oli parasta mitä tiedän, että lahjoitin rakastamalleni miehelle kaksi lasta. Miten elämä olisi voinut mennä pilalle tästä syystä? Lapsemme olivat huonounisia, meillä valvottiin paljon, ja tietysti oli väsymystä, kun aamulla piti mennä skarppina töihin. Mutta sittenkin, vieläkin, kun katselen vanhaa ja sairasta miestäni olen onnellinen, että juuri hän on lasteni isä, eikä kukaan muu. Elämäni Rakkaus, isänä ja isoisänä, jolta sain ihanat lapset. Elämä ei siis mene pilalle!

Kannattaa muistaa, että ne, jotka nauttivat lapsistaan, lapsiarjesta ja perhe-elämästä, eivät istu netissä kirjoittamassa siitä. 

lapset on parasta, mitä mulle on tapahtunut

jos noin negatiivinen asenne on, niin kannattaa unohtaa koko juttu

Tällä hetkellä tuntuu, että elämä on pilalla 4-vuotiaan kanssa. Sitä ei vaan jaksa, hankala tapaus. On niin kuormittunut/väsynyt olo, että tekisi mieli viedä lapsi jonnekin hoitoon muutamaksi viikoksi. Saisin olla rauhassa ja tehdä omia juttuja. 

Ei pilaa yhtään mitään vaan ihan päin vastoin. Saa elämänmakuisen elämän. Muuten on kovin tylsää miettiä miten itseään joka päivä viihdyttäisi. Suosittelen lapsia aivan ehdottomasti. Ei sitä kovin moni oikeasti kadu.

Kyselet vauva palstalta. Täältä saat vastauksen ihmisiltä joille lapset ovat koko elämän tarkoitus ja käytöksellään sitten traumarisoivat rakkaat irmapetterinsä.

Riippuu lapsesta, mutta todennäköisesti pilaa. Lapsi on jo 3vee, rakas, mutta elämä on päivästä toiseen yhtä helvettiä.

En tiedä enkä halua riskeerata. Jätän väliin.

Elämäni on hyvää ja nautin siitä, en  halua alkaa mihinkään uhkapeliin ja sitä paitsi niin itsekäs en ole että tällaiseen maailmaan ketään pakottaiisn syntymään.

Itselläni on herännyt sellainen kysymys että miksi nykyään on niin paljon vanhempia jotka eivät jaksa? Enkä tarkoita pelkästään yksinhuoltajia vaan myös ihan suhteessa olevat eivät meinaa jaksaa lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on herännyt sellainen kysymys että miksi nykyään on niin paljon vanhempia jotka eivät jaksa? Enkä tarkoita pelkästään yksinhuoltajia vaan myös ihan suhteessa olevat eivät meinaa jaksaa lasten kanssa.

Koska nykyään ei riitä, että keskittyy olemaan hyvä vanhempi vaan pitää siinä sivussa myös viedä työuraa mahdollisimman kunnianhimoisesti eteenpäin.

Kyllä voi pilata.

Kaikki ihmissuhteet menee uusiksi.

Muehestä ei tiedä, millanen se on, kun on lapsi/lapsia - paljastuu vasta kun lapsi/lapset on jo olemassa. 

Laosesta ei tiedä, onko jotain synnynnäistä tai tuleeko ajan myötä isoja ongelmia.

Hyppy tuntemattomaan, loppuelämäksi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tämä pikkulapsiaika on rankkaa. Paljon se ottaa, mutta myös antaa. On huomioitava, että se pahin vaihe on vain VAIHE. Itse ainakin uskon, että pitkällä tähtäimellä olen tehnyt enemmän kuin oikeita päätöksiä. Juuri nyt olen vähän väsynyt kahden lapsen äiti. En kuitenkaan vaihtaisi tätä epämääräiseen ja alkoholinhuuruiseen sinkkuelämään, mitä joskus elin. Lapsen saamiseen ei koskaan voi olla täysin valmis. Se on hyppy tuntemattomaan. Useimmiten kaikki menee ihan hyvin.

Onneksi kaikkien sinkkuelämä ei ole epämääräistä ja alkoholinhuuruista. Ihmettelen kyllä että epämääräisyyden ja huurujen pohjalle on sitten hankittu lapsia, miksi ihmeessä?