Pilaako lasten hankkiminen todellakin kaiken elämässä?

Oman lapsensa ei halua kuolevan, siksi en aio häntä siihen ikinä pakottaa <3

Naiset poikivat lisää ja lisää vaikka valmiiksi ylikansoitetulle saastuneelle pallolle kuolemaan, ja miehet tekevät tarpeensa emättimeen ilman kortsua vaikkeivat lapsia halua.

Pelkkiä vaistojemme orjuuttamia elukoita me olemme kaikki tyynni.

Ei pilannut edes multa, joka kasvatin erityisen ilman tukitoimia samalla itse sairastaen. 20 vuoden projekti, mutta kyllä siitä toipuu.

Tiedän muutaman tapuksen, jossa lapsi on aivan ihana, mutta mies alkoi perseilemään jo raskausaikana. No erohan sitten tietenkin ollut näillä edessä ja miehet ovat alkaneet niin hankaliksi, että äideillä menee aika ja energia niitten "isien" kanssa takkuamiseen kaikesta mahdollisesta, että lapsi jää siinä kakkoseksi. Yksi itki minulle, että lapsen vauva-aika tuhraantui erosotkuihin ja huoltajuuskiistoihin sekä vääntämiseen miehen kanssa joka ikisestä lapsen hoitoon liittyvästä asiasta. 

Aika hirveää seurata vierestä, kuinka oman lapsen hyvinvointi jää "erossa voittamisen" jalkoihin. Miehiä ei haittaa, että heidän venkoilun takia äidillä ei jää lapselle huomiota. Huvittavinta on vielä se, tai oikeastaan surullisinta, että nuo miehet ovat vinkuneet vaimoltaan niitä lapsia vuosikaudet, kunnes nainen on suostunut ja silti on päädytty tuollaiseen lopputulokseen.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu lpasesta. Toiset on helppoja, toiset ei.

Näin 30v sitten äidiksi tulleena sanon, että monelta isolta murheelta olisin säästynyt, jos en olisi lapsia tehnyt. No, minulle sattui huono onni, ehkä. Sinulla voi olla parempi.

Kaikilla ne uhmaiät on ja jo siinä on riittävä syy olla hankkimatta.

Puhumattakaan että tulevat kalliiksi ja ovat kaikista ponnisteluista ja hyvistä tarkoituksista huolimatta tåysin kiittämättömiä. 

Jotenkin uskomattomia nää kommentit. Toivottavasti lapset eivät saa kuulla....

Vierailija kirjoitti:

( Omat) Lapset? ovat parasta elämässä.

Ja toisten kakarat? 😁

Tämä ketju on monta vuotta vanha, mutta muistakaa että mekin olemme jonkun lapsia, ja mekin olemme pilanneet jonkun elämän.

Kyllä sinä olet pilannut noin kymmenen henkilön elämän synnyttyäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

( Omat) Lapset? ovat parasta elämässä.

 

Ja toisten kakarat? 😁

Älä nyt kaunistele asioita. Faktaa on, ettei lapsista kukaan välitä. Omista eikä muiden.

Ei sinustakaan välitetty kirjoituksesi perusteella.

Ajattelisin lasten hankintaa kuin Everestin kiipeämisenä joka kestää vain paljon kauemmin. Lasten hankintaa on jännittävää odottaa ja suunnitella, varsinaisen matkan aikana on taianomaisia hetkiä (vaikkakin valitettavan harvassa joinakin kausina) ja ajatus on, että lopuksi saat onnellisena muistella että olet suoriutunut uskomattomasta haasteesta. On tärkeää miettiä mitä itse tarvitset matkalle mukaan: Onko sinulla apujoukkoja? Mitä ovat heikkoutesi ja vahvuutesi? Mitä odotat itseltäsi ja muilta? Entä jos tapahtuu jotain ennalta-arvaamatonta (esim. lapsi on vakavasti sairas). Vanhemmuus haastaa tavoilla joita ei voi etukäteen kuvitellakaan, mutta antaa merkitystä ja opettaa enemmän kuin mikään muu. En kuitenkaan lähtisi lapsentekoon odottaen että pikkulapsiarki on ihanaa tai hauskaa - se on kovaa työtä.

Nyt mummona tekisin monta asiaa toisin. Syöttäisin lapsille enemmän valmiita ruokia, en välittäisi sekasotkusta, en välittäisi muiden arvosteluista esim. kotiruuan tärkeydestä, nukkuisin myös päiväunet, ostaisin myös vanhemmille valmiita ruoka-annoksia. Suoraan sanoen, oikaisisin mutkat suoriksi ja lintsaisin kaikissa mahdollisissa asioissa, leikkisin enemmän lasten kanssa ja viis veisaisin muiden odotuksista. Nimimerkki Lapset ovat tärkeintä mitä elämässä on, nauttisin.

Iso osa siitä mitä pidin ennen tärkeänä, tuntuu lasten saamisen jälkeen huvittavalta näpertelyltä. Nyt tiedän paremmin mitkä asiat ovat edelleen tärkeitä ja mikä oli jotain fomoa tai muihin vaikutuksen tekemistä. Kissanristiäisissä juokseminen on jäänyt, enkä tunne missanneeni mitään, kun joillekin lapsettomille tuntuu juuri tuollaisten kailottaminen somessa olevan edelleen tärkeää. Teen asioita joita oikeasti haluan, koska on pakko ajatella mitä ehtii.ja se on hyvä asia. Yllättävän paljon uutta on lasten myötä tullut tilalle, iloa asioista joita ei ennen noteerannut mitenkään. Pari ekaa vuotta kuka tahansa vanhempi on pitkälti kiinni kotona, mutta sitten on kyllä aikaa omillekin jutuille, olettaen että lapsilla on molemmat vanhemmat kuvioissa. 

Eikä ole.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on monta vuotta vanha, mutta muistakaa että mekin olemme jonkun lapsia, ja mekin olemme pilanneet jonkun elämän.

Tietenkin. Sitä suuremmalla syyllä pitää tuntea vastuu mokan toistamisesta - olisi pitänyt ymmärtää paremmin.

Ei pilaa. Lasten kanssa eläminen on ihan mukavaa ja antoisaa. Nyt kun ne on aikuisia, aikaa välillä haikeana muistelee. On siinä myös raskaita paikkoja, mutta elämä on sellaista. Ehdottomasti plussat voittaa miinukset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu lpasesta. Toiset on helppoja, toiset ei.

Näin 30v sitten äidiksi tulleena sanon, että monelta isolta murheelta olisin säästynyt, jos en olisi lapsia tehnyt. No, minulle sattui huono onni, ehkä. Sinulla voi olla parempi.

Kaikilla ne uhmaiät on ja jo siinä on riittävä syy olla hankkimatta.

Puhumattakaan että tulevat kalliiksi ja ovat kaikista ponnisteluista ja hyvistä tarkoituksista huolimatta tåysin kiittämättömiä. 

Jos lapsi on kiittämätön, niin kannattanee katsoa peiliin. Arvostaminen on yksi asia, joka on kasvatuksen tulosta. 

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin lasten hankintaa kuin Everestin kiipeämisenä joka kestää vain paljon kauemmin. Lasten hankintaa on jännittävää odottaa ja suunnitella, varsinaisen matkan aikana on taianomaisia hetkiä (vaikkakin valitettavan harvassa joinakin kausina) ja ajatus on, että lopuksi saat onnellisena muistella että olet suoriutunut uskomattomasta haasteesta. On tärkeää miettiä mitä itse tarvitset matkalle mukaan: Onko sinulla apujoukkoja? Mitä ovat heikkoutesi ja vahvuutesi? Mitä odotat itseltäsi ja muilta? Entä jos tapahtuu jotain ennalta-arvaamatonta (esim. lapsi on vakavasti sairas). Vanhemmuus haastaa tavoilla joita ei voi etukäteen kuvitellakaan, mutta antaa merkitystä ja opettaa enemmän kuin mikään muu. En kuitenkaan lähtisi lapsentekoon odottaen että pikkulapsiarki on ihanaa tai hauskaa - se on kovaa työtä.

Tämmöinen extreme urheilu ei sovi kaikille. Toisten elämän se pilaa ja toisten ei. 

Eivät lapset pilaa vanhempien elämää. Mutta monet vanhemmat pilaavat lasten elämän. 

Muuttaako lapsen saanti parisuhdetta peruuttamattomasti? Kyllä. Häviääkö yöunet ja mielenrauha? Kyllä. Entä "oma aika"? Oma aika koko ajatuksena katoaa ainakin muutamaksi vuodeksi. Nämä kaikki tulevat toissijaisiksi koska elämässä on tärkeämpääkin lapsen myötä.