Mistä tiesit olevasi valmis vanhemmaksi?
Otsikosta tajuaa varmaan idean. //EDIT: hupiukot ei tajua, vanhemmaksi= isäksi/äidiksi// Saa vastata myös ne, jotka on tullut vahingossa raskaaksi ja sit päättänyt pitää sen lapsen. Mitä pohditte ennen lasta vai annoitteko vaan tulla, pohditaan myöhemmin -periaatteella.
Kommentit (32)
Kipuilin ja mietin asiaa. En ollut ihan täysin varma onko minusta vanhemmaksi, mutta toisaalta taas otin ainakin asian vakavasti, kun pyörittelin ajatusta ja omia toimintapojani iät ja ajat tuota miettiessä. Kun tarpeeksi olin miettinyt, niin päätös kypsyi ja en voinut kuin toivoa että olisin hyvä vanhempi. Etukäteen sitä voi ajatella aika paljon, mutta vaikea oikeasti tietää ennen kuin todellisuudessa sen näkee.
Vierailija kirjoitti:
Kipuilin ja mietin asiaa. En ollut ihan täysin varma onko minusta vanhemmaksi, mutta toisaalta taas otin ainakin asian vakavasti, kun pyörittelin ajatusta ja omia toimintapojani iät ja ajat tuota miettiessä. Kun tarpeeksi olin miettinyt, niin päätös kypsyi ja en voinut kuin toivoa että olisin hyvä vanhempi. Etukäteen sitä voi ajatella aika paljon, mutta vaikea oikeasti tietää ennen kuin todellisuudessa sen näkee.
Joo, itse kanssa yritän hirveästi pähkäillä kaikilta mahdollisilta kanteilta tätä asiaa.
Koskaan ei ole valmis jos sitä jää odottamaan. Minulle vain alkoi vahvistua tunne, että haluan oman lapsen. Se kuuluisa biologinen kello alkoi tikittää. Vuoden verran pohdin asiaa aikalailla itsekseni ja kun täytin 28 vuotta, toin toiveeni esiin miehellenikin, että minusta hyvä aika olisi jo nyt. Ehkäisy jätettiin pois, ei katsella päiviä vaan tulee jos on tullakseen -periaatteella. Puoli vuotta tuosta päätöksestä ja vielä ei ole tärpännyt.
Kun oli yliopistotutkinto, hyvä työpaikka ja omistusasunto.
Vierailija kirjoitti:
Kun oli yliopistotutkinto, hyvä työpaikka ja omistusasunto.
Niin ja raskaus tapahtui tietenkin välittömästi. Niin käy, kun jättää ehkäisyn pois.
Välillä epäilen vieläkin onko minusta tähän hommaan. Lapset 8v ja 5v.
Mutta olin 23 v kun kuvittelin olevani valmis vanhemmaksi :)
Meikäläinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kipuilin ja mietin asiaa. En ollut ihan täysin varma onko minusta vanhemmaksi, mutta toisaalta taas otin ainakin asian vakavasti, kun pyörittelin ajatusta ja omia toimintapojani iät ja ajat tuota miettiessä. Kun tarpeeksi olin miettinyt, niin päätös kypsyi ja en voinut kuin toivoa että olisin hyvä vanhempi. Etukäteen sitä voi ajatella aika paljon, mutta vaikea oikeasti tietää ennen kuin todellisuudessa sen näkee.
Joo, itse kanssa yritän hirveästi pähkäillä kaikilta mahdollisilta kanteilta tätä asiaa.
Hyvä se on miettiä, se valmistaa vanhemmuuteen. Jossain vaiheessa ei taida kuitenkaan olla enää pelkästään järjen ääni joka tuota ohjaa, vaan puhdas halu tulla äidiksi. Se on toisaalta hyvin itsekästä, mutta samalla tuo varmuutta että on sitä mitä todella haluaa. Vielä kun halun myötä olisi valmis myös tietyllä lailla panostamaan tuohon, eli tarjoamaan lapselle mahdollisimman hyvä alun ja lapsuuden. Ja hyväksyä myös sen ettei täydellistä vanhempaa olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Meikäläinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kipuilin ja mietin asiaa. En ollut ihan täysin varma onko minusta vanhemmaksi, mutta toisaalta taas otin ainakin asian vakavasti, kun pyörittelin ajatusta ja omia toimintapojani iät ja ajat tuota miettiessä. Kun tarpeeksi olin miettinyt, niin päätös kypsyi ja en voinut kuin toivoa että olisin hyvä vanhempi. Etukäteen sitä voi ajatella aika paljon, mutta vaikea oikeasti tietää ennen kuin todellisuudessa sen näkee.
Joo, itse kanssa yritän hirveästi pähkäillä kaikilta mahdollisilta kanteilta tätä asiaa.
Hyvä se on miettiä, se valmistaa vanhemmuuteen. Jossain vaiheessa ei taida kuitenkaan olla enää pelkästään järjen ääni joka tuota ohjaa, vaan puhdas halu tulla äidiksi. Se on toisaalta hyvin itsekästä, mutta samalla tuo varmuutta että on sitä mitä todella haluaa. Vielä kun halun myötä olisi valmis myös tietyllä lailla panostamaan tuohon, eli tarjoamaan lapselle mahdollisimman hyvä alun ja lapsuuden. Ja hyväksyä myös sen ettei täydellistä vanhempaa olekaan.
Siitä puhtaasta halusta tulla äidiksi ei ole puutetta, sitä on vaikka muille jakaa tällä hetkellä. Sitä yritän enemmänkin toppuutella kokoajan järjellä ettei nyt ole paras aika sille.(opinnot vielä vähän kesken (vajaa vuosi), eikä hajuakaan työpaikasta, minulla saati poikaystävällä) -ap
Tapasin itseäni 10 vuotta vanhemman miehen joka oli erinomaista isä-materiaalia. Rakastuin, mentiin naimisiin ja niks naks poks ja tosi hyvät lapset tuli :).
Sitten, kun olet valmis ensin sitoutumaan 100%:sti pieneen ihmiseen ja hänen hyvinvoinnistaan huolehtimiseen, ja siitä, vuosien varrella, lapsen kasvaessa ja aikuistuessa, vähitellen päästämään irti.
Olen aina tiennyt haluavani äidiksi ja se on ollut isoin unelmani, jota muut elämäni tavoitteet (koulutus, ura, asuinpaikka) ovat tukeneet.
Konkreettisesti koin olevani valmis 22-vuotiaana, kun parisuhteemme ja elämäntilanteemme oli vakiintunut.
Noh, edelleen kohta 26-vuotiaana yritellään edelleen. Onneksi aloitimme yrittämään melko nuorena, niin on vielä mahdollisuuksia ja ikää yrittää, kun lapsenteko ei ollutkaan niin helppo nakki.
Ihan kokemuksen syvällä rintaäänellä siis, ei kannata liikoja lykätä, kun ei se lapsi välttämättä tuukkaan silloin, kun niin päättää.
Olisit opiskellut mitä on ehkäisy, ei tarvisi valittaa joka helvetin päivä.
Tajusin silloin kun huomasin että olen lihaksikas ja kykenen hoitamaan oman elämäni. Olin täysikasvuinen uros.
Tajusin että kun kykenen huolehtimaan itsestäni ja naisistani, niin voisin helposti hankkia poikueenkin.
Niinhän niitä tuli ja ei se rahaa vaadi. Lapset kuluttaa vähemmän kuin raavas mies. Pienelle riittää ruokalusikallinen jauhelihaa, kun meikäpoika vetää sen puolikiloa päivässä ja takoo nyrkillä säkkiä.
Kykenen suojelemaan klaaniani ja ystäviäni paljain nyrkein. Teen töitä kolmen edestä ja haistatan hienohelmoille pitkät kitarasoolon säestämänä.
En ole koskaan pitänyt itseäni millään tavalla epäpätevänä vanhemmaksi. Olen hoitanut pikkusisaruksia kuusivuotiaasta asti, enkä ole pitänyt vanhemmuutta koskaan vaikeana tai pelottavana asiana. Synnytystä pelkäsin, ja syytä olikin, se oli kauheaa, mutta vanhemmuus ei ole koskaan ollut erityisen vaativaa. Kun esikoinen syntyi, tuli kuitenkin yllätyksenä se suuri vastuu joka laskeutui hartioille, se olikin paljon isompi kuin isosiskona olemisen vastuu, mutta sen pystyy kuitenkin kantamaan, varsinkin kun ei ole yksin vastuussa.
Meikäläinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meikäläinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kipuilin ja mietin asiaa. En ollut ihan täysin varma onko minusta vanhemmaksi, mutta toisaalta taas otin ainakin asian vakavasti, kun pyörittelin ajatusta ja omia toimintapojani iät ja ajat tuota miettiessä. Kun tarpeeksi olin miettinyt, niin päätös kypsyi ja en voinut kuin toivoa että olisin hyvä vanhempi. Etukäteen sitä voi ajatella aika paljon, mutta vaikea oikeasti tietää ennen kuin todellisuudessa sen näkee.
Joo, itse kanssa yritän hirveästi pähkäillä kaikilta mahdollisilta kanteilta tätä asiaa.
Hyvä se on miettiä, se valmistaa vanhemmuuteen. Jossain vaiheessa ei taida kuitenkaan olla enää pelkästään järjen ääni joka tuota ohjaa, vaan puhdas halu tulla äidiksi. Se on toisaalta hyvin itsekästä, mutta samalla tuo varmuutta että on sitä mitä todella haluaa. Vielä kun halun myötä olisi valmis myös tietyllä lailla panostamaan tuohon, eli tarjoamaan lapselle mahdollisimman hyvä alun ja lapsuuden. Ja hyväksyä myös sen ettei täydellistä vanhempaa olekaan.
Siitä puhtaasta halusta tulla äidiksi ei ole puutetta, sitä on vaikka muille jakaa tällä hetkellä. Sitä yritän enemmänkin toppuutella kokoajan järjellä ettei nyt ole paras aika sille.(opinnot vielä vähän kesken (vajaa vuosi), eikä hajuakaan työpaikasta, minulla saati poikaystävällä) -ap
Se nyt vaan on niin että kyllä ne lapset syntyy ja kehittyy nälänhätämaissakin.
Suomessa ei ole puutetta lapsilla ja vauva kuluttaa ihan minimaalisen verran ravintoa. Tarvitsee vain aikaa ja jos työttömänä on, niin aikaahan on.
Jos te selviätte rahallisesti, niin lapsi kuluttaa vähemmän kuin kotieläin. Vaatteet saa aluksi ilmaiseksi vauvakorista.
Ei se taloudellisesti ole mikään haaste. Monet vain pelkäävät lapsen hankkimista.
Vasta lapsen tullessa 10-vuotiaaksi alkaa kulutus kasvaa ja sen ikäinen syö helposti melkein kuin aikuinen. Murrosiässä lapsi syö kaksi kertaa niin paljon kuin iso lihava mies syö.
Eli päivän ruokalasku on sen ikäisellä noin 4e. Ei paljon edelleenkään.
Myös vaatteet ovat hyvin edullisia, jos osaa hankkia niitä oikeista paikoista.
Todellinen ongelma on lähinnä se että jos molemmat on työelämässä. Nykyään työelämässä tehdään liian pitkää päivää ja se ei sovi lapsiperheellisille lainkaan. Lapsi vaatii aika paljon aikaa että oppii käytöstavat ja sisäsiistiksi. Kun ensimmäiset kolme vuotta opastaa ja on läsnä, niin on helpompaa myöhemmin.
Tätä ei kannata ulkoistaa päivähoidolle.
Meikäläinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meikäläinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kipuilin ja mietin asiaa. En ollut ihan täysin varma onko minusta vanhemmaksi, mutta toisaalta taas otin ainakin asian vakavasti, kun pyörittelin ajatusta ja omia toimintapojani iät ja ajat tuota miettiessä. Kun tarpeeksi olin miettinyt, niin päätös kypsyi ja en voinut kuin toivoa että olisin hyvä vanhempi. Etukäteen sitä voi ajatella aika paljon, mutta vaikea oikeasti tietää ennen kuin todellisuudessa sen näkee.
Joo, itse kanssa yritän hirveästi pähkäillä kaikilta mahdollisilta kanteilta tätä asiaa.
Hyvä se on miettiä, se valmistaa vanhemmuuteen. Jossain vaiheessa ei taida kuitenkaan olla enää pelkästään järjen ääni joka tuota ohjaa, vaan puhdas halu tulla äidiksi. Se on toisaalta hyvin itsekästä, mutta samalla tuo varmuutta että on sitä mitä todella haluaa. Vielä kun halun myötä olisi valmis myös tietyllä lailla panostamaan tuohon, eli tarjoamaan lapselle mahdollisimman hyvä alun ja lapsuuden. Ja hyväksyä myös sen ettei täydellistä vanhempaa olekaan.
Siitä puhtaasta halusta tulla äidiksi ei ole puutetta, sitä on vaikka muille jakaa tällä hetkellä. Sitä yritän enemmänkin toppuutella kokoajan järjellä ettei nyt ole paras aika sille.(opinnot vielä vähän kesken (vajaa vuosi), eikä hajuakaan työpaikasta, minulla saati poikaystävällä) -ap
No ehkä tosiaan on hyvä toppuutella, jos sinulla ei ole puolisoa joka haluaisi myös vanhemmaksi. Ja järkevää olisi myös saada opinnot loppuun ja päästä työelämään ensin. Eli realiteetit olisi hyvä olla kunnossa ensin.
Taisin olla viisitoista, kun tajusin että sellainenkin olisi mahdollista.
Lähinnä ajattelin että olisi hyvä säästää itselle rahaa paljon ja lapsen hankkiminen estäisi sen.
Siksi kävin koulut ensin ja totesin että aika turhaa oli hankkia akateeminen tutkinto.
Töitä ei ole ja lapsen olisin kerennyt tässä vaiheessa kasvattaa kouluikäiseksi automaatiksi.
Nyt opiskelen ammattikoulussa uutta käytännön tutkintoa ja rahaa en ole vieläkään kerennyt hankkia.
Sen lisäksi olen lapseton. Mitä pikemmin sen lapsen hankkii, niin sitä helpompi on myöhemmin elää.
Oma äitini sai minut nelikymppisenä ja varoitteli aina, että älä hanki lapsia liian vanhana.
Vanhana on väsynyt ja raihnainen. Olen kohta kolmekymppinen.
Vierailija kirjoitti:
Meikäläinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meikäläinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kipuilin ja mietin asiaa. En ollut ihan täysin varma onko minusta vanhemmaksi, mutta toisaalta taas otin ainakin asian vakavasti, kun pyörittelin ajatusta ja omia toimintapojani iät ja ajat tuota miettiessä. Kun tarpeeksi olin miettinyt, niin päätös kypsyi ja en voinut kuin toivoa että olisin hyvä vanhempi. Etukäteen sitä voi ajatella aika paljon, mutta vaikea oikeasti tietää ennen kuin todellisuudessa sen näkee.
Joo, itse kanssa yritän hirveästi pähkäillä kaikilta mahdollisilta kanteilta tätä asiaa.
Hyvä se on miettiä, se valmistaa vanhemmuuteen. Jossain vaiheessa ei taida kuitenkaan olla enää pelkästään järjen ääni joka tuota ohjaa, vaan puhdas halu tulla äidiksi. Se on toisaalta hyvin itsekästä, mutta samalla tuo varmuutta että on sitä mitä todella haluaa. Vielä kun halun myötä olisi valmis myös tietyllä lailla panostamaan tuohon, eli tarjoamaan lapselle mahdollisimman hyvä alun ja lapsuuden. Ja hyväksyä myös sen ettei täydellistä vanhempaa olekaan.
Siitä puhtaasta halusta tulla äidiksi ei ole puutetta, sitä on vaikka muille jakaa tällä hetkellä. Sitä yritän enemmänkin toppuutella kokoajan järjellä ettei nyt ole paras aika sille.(opinnot vielä vähän kesken (vajaa vuosi), eikä hajuakaan työpaikasta, minulla saati poikaystävällä) -ap
No ehkä tosiaan on hyvä toppuutella, jos sinulla ei ole puolisoa joka haluaisi myös vanhemmaksi. Ja järkevää olisi myös saada opinnot loppuun ja päästä työelämään ensin. Eli realiteetit olisi hyvä olla kunnossa ensin.
Opintoihin saa vähän motivaatiota paremmin, kun hankkii lapset lukion jälkeen.
Sitten lasten ollessa kouluikäisiä alkaa opiskella.
Silloin on ihan erilainen draivi päällä suorittaa niitä opintoja ja tehdä työharjoitteluja.
Kun täytin 80-vuotta ja olin puhaltamassa kakun kynttilöitä tajusin että nyt olen valmis vanhemmaksi tai ihan mihin vaan.