Kiintymyssuhdevanhemmuus raivostuttaa edelleen?

Kakkahattutäti kirjoitti:

Miksi sinä Ap kuvittelet, että teidän perheen arki herättää ”raivoa” yhtään kenessäkään?

Ihanko tosissaan kuvittelet, että ketään kiinnostaa, miten teillä nukutaaan?

Ilmeisesti kuvauksen mukaan on niin täydellinen äiti ja puoliso että me muut koemme itsemme uhatuiksi.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys, miten kiintymysvanhemmuus onnistuu, kun on useampia lapsia? Eli miten toteuttaa vauvan kanssa jos myös taaperoita? Vai viedäänkö heidät päiväkotiin?

Jos vauva itkee, nostetaan syliin tai rinnalle ja jatketaan sitä samaa puuhaa, mitä oltiin tekemässä esim lukemassa taaperolle tai nukuttamassa tätä. Meillä kolme lasta pienillä ikäerolla, ja homma toimi niin, etten liikaa yrittänyt suojella vauvaa taaperoiden touhuilta. Vauva siihen lattialle leikkiin "mukaan" melkein heti ja sitten vain vietettiin aikaa neljästään.

Tottakai vauva joutui välillä odottamaan pidempään versus jos olisi vain yksi lapsi. Onneksi yllättävän vähän. Jos on pakko tilanne, vauvan tarpeet yleensä ensin ja sitten taaperon. Sitä vain oppii tekemään asioita vauva kainalossa ja toisessa taapero(t). Kotityöt nyt tietysti jäi vähän vähemmälle huomiolle.

Vauva viihtyy yllättävän hyvin katsomalla isompien metelöintiä. Varsinkin ryömimään oppinut vauva hakeutuu sinne, missä on muutkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

oo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nyt aika hörhöä kun kolmevuotias lapsi roikkuu tissillä eikä osaa nukkua itsekseen. Ei auta mikään.

Tässäpä se ongelman ydin onkin kun heti leimataan ääripääksi kun ei tunne asiaa. Itse siirryin omaan huoneeseen ja sänkyyn 1,5-vuotiaana ja siellä myös pysyin. Samoin aion toimia oman lapseni kanssa. Mieheni sen sijaan nukkui omassa sängyssä ja huoneessa pienestä pitäen ja häiritsi mörköjensä kanssa vanhempiensa yöunia vielä viisi vuotiaanakin. Toki temperamenttieroistakin on varmasti kysymys, mutta osoittaa myös sen, ettei ole mitään vedenpitävää oikeaa tapaa.

Onhan tuo 1,5v myös aikaisin. Meidän lapsuudessa vanhempien viereen sai mennä miten huvitti, ja ihan itsenäisiä ja terveitä meistä kasvoi. Samoin omat alle 5-vuotiaat lapset nukkuvat pitkälti vieressä. Eskari-ikäinen ei enää tule viereen. En siis tiedä mistään kiintymysvanhemmuudesta, mutta teen vain sitä mikä luonnolliselta tuntuu. Lapset ovat kyllä käyneet yökylässä kummeilla, ovat päivähoidossa jne. mutta jotenkin en ole ikinä ymmärtänyt miksi siitä omassa sängystä nukkumisesta tehdään jonkinlainen numero. Varmaan vuosituhansia ihmislapset ovat nukkuneet aikuisen lähellä, kunnes ovat itsekin hahmottaneet ympäristön vaarat paremmin.

Jos kiintymysvanhemmuus on sitä että lapsi nukkuu vieressä pitkään yms., niin miksi sen pitäisi loppua 1,5-vuoden ikään mennessä?

Kyllä tuo vain vaikuttaa seksielämään pikkulapsiarjessa, vaikka mitä yritetään väittää. Toki se tuossakin vaihtoehdossa on pitkälti järjestelykysymys, mutta haluja se ainakin syö.

Moni parisuhde on kaatunut perhepetiin, jos kohta moni on kaatunut myös ilman perhepetiä.

Siis yhteenvetona -vauva-aika sinänsä vie haluja ja vaatii järjestelyjä.

Eiköhän nämä kaikki jutut ole ihan lapsesta/perheestä kiinni. Meidän ensimmäinen lapsi nukkui tosi huonosti vieressä, perhepeti ei toiminut millään vaikka yritettiin. Laitettiin vauva puolivuotiaana omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen ja sen jälkeen yöt rauhottuivat. On nyt 6v eikä ole koskaan tullut yöllä huoneestaan meidän viereen. Joskus pienempänä kun heräsi yöllä, hän huusi aina meidät huoneeseensa ja halusi rauhoittelut siellä, ei ikinä halunnut meidän viereen.

Toinen lapsi on 3v ja hän taas on aina viihtynyt meidän vieressä. Hänellä on oma huone mutta nukkuu siellä harvakseltaan, usein on koko yön meidän luona tai viimeistään aamuyöstä könyää kainaloon.

Uskon siihen, että kukin lapsi kyllä näyttää mitä haluaa. Pitää vaan olla aistit auki ja tulkita lapsen viestejä, niin hyvä tulee.

Viekö kiintymysvanhemnat yleensä isosisarukset päiväkotiin kun uusi vauva tulee vai jääkö isompi myös kotiin? Minkä ikäisinä kiintymysvanh suosittelee, että lapsi päiväkotiin?

Helppo se on sanoa niiden jotka ovat aina muutenkin olleet itsenäisiä pienestä pitäen. Meidän tyttömme joka on 8-v. hyppii kyllä meidän väliin nukkumaan ja muutenkin kiinni minussa aina. Se on toisaalta rasittavaa koska toivon häneltä itsenäisyyttä hoitaa asioita ja mielestäni ollut tässä asiassa jäljessä toisista samanikäisistä. Arka tutustumaan uusiin ihmisiin ym. Olen antanut aikaa, kärsivällisyyttä on koetellut kun on niin ripustautunut minuun kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhepeti on todella toimiva ratkaisu. Eri asia sitten jos käytetään alkoholia tai muita päihteitä. On täysin päätöntä kertoilla satuja vauvan vaarantumisesta kun se nukkuu selväpäisten vanhempien kanssa.

Ekan lapsen kanssa mentiin aluksi "oikeaoppisesti". Sitten kun alkoi silmät pyöriä päässä väsymyksestä otettiin se tohon viereen ja kaikki muuttui kuin taikaiskusta. Harvaan asiaan muuten nukahtaa paremmin kuin sen lämpöisen pienen paketin ituhinaan. Toisen lapsen kanssa mentiin suoraan perhepedillä ja iisiä oli. Karmea katsella kavereita töissä kun ne käveli suunnilleen päin seiniä kun vauva ei nuku. Mitään ongelmia omaan sänkyyn siirtymisessä ei kummallakaan lapsella myöskään ollut.

En käsitä miksi ihmiset vapaaehtoisesti kiduttaa itseään. Tosin sanon senkin, että "kiintymyysvanhemmuus" ja kaikki vastaavat termit ovat älyttömiä. Lapsi on sinuin ja sinä sen kasvatat valitsemallasi tavalla.  Oma vanhemmuuteni on ihan vaan sitä, että olen iskä.

Laiskuuttani minäkin otin vauvan viereeni, kun en jaksanut nousta ylös öisin. Oli niin helppo laittaa tisssi suuhun ja jatkaa unia.

Lapsi lakkasi heräilemästä 8 kk iässä, siirtyi sitten sänkyyn aikuisten sängyn viereen ja myöhemmin omaan huoneeseen. On muuttanut pois kotoa heti lukion jälkeen, eikä tartte imettää enää.

Ennen kaikkea on äidin etu antaa imeväisikäisen nukkua vieressä eikä keksiä teennäisiä termejä sille miten selviää öistä vauvan kanssa.

En olisi pystynyt nukkumaan vauvan kanssa samassa pedissä. Mutta opetin hänet nukkumaan yönsä jo varhain. 4 kk iästä alkaen olen saanut nukkua yöni, sitä ennen yksi herätys 1 kk iästä alkaen.

Ja minulla on kolme lasta, joilla hyvin erilainen temperamentti, joten ei ole siitäkään kiinni. Sairaat lapset sitten erikseen.

Minua ärsyttää aloitukset, joissa mainostetaan omaa elämäntapaa ja väitetään sen ärsyttävän muita. Vähän humble brag tyyliin vihjataan, että kaikki muut ovat kateellisia kun se oma elämä on niiiin täydellistä, muttei edes viitsitä sanoa sitä suoraan. Hohhoijaa. Minua ei yhtään ihmetytä miksi ap saattaa ärsyttää muita.

Minua ärsyttää vain ne kiintymyyssuhdevanhemmat, jotka vihjailevat siitä, että lapsi traumatisoituu eikä muodosta normaalia kiintymyssuhdetta, jos hän ei nuku perhepedissä, jos imetystä äidintahdistetaan (varsinikn öisin) ja jos lapselle pidetään unikoulu tai muuten tuetaan itsenäisen nukahtamisen taitoja. Näitä on joitain äänekkäitä erityisesti FB:n vauvaryhmissä. Ei jotenkin uskota, että pinnasängyssä läpi yön nukkuva vauva voisi olla onnellinen vaan hänen iloisuudestaankin aletaan vääntää trauman merkkejä.

Ei ole olemassa tutkimusta, jossa kiintymyyssuhteen vaurioituminen yllämainituista asioista todetaan, joten on todella vastuutonta väittää tuollaista. Perhepeti tai pitkä imetys ei ärsytä yhtään. Uskon, että ne ovat hyviä asioita lapselle niissä perheissä, joissa ne tuntuvat hyviltä toimintatavoilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen lapsi, eikö? Sen näkee siitä, että jaksat vielä päteä omilla hienoilla valinnoillasi ja ajatella että kaikki on niistä kiinni. 

Oikeasti on hienoa, että jaksat urheilla, harrastaa seksiä jne. Minäkin jaksoin ja toivottavasti mahdollisimman monet äidit jaksavat tehdä näitä tai muita asioita jotka auttavat jaksamaan ja voimaan hyvin. 

Toivottavasti elämä opettaa sinuakin, lempeästi, ja huomaat, että suurin osa meistä on hyviä äitejä kukin omila tavoillamme. Se, että sulla on tyytyväinen ja hyvin nukkuva lapsi, on kuitenkin hyvin suurella todennäköisyydellä enemmän kiinni tuurista, kuin niistä sinun hienoista valinnoistasi <3

Tää on just tätä, mistä ap puhuu. Jos ihminen esittää asiallisen kysymyksen kiintymysvanhemmuudesta niin heti aletaan selittää pätemisen esittelystä. Joku tässä termissä ja ideassa todella "triggeröi" tyypit vidduilleen sydänhymiöiden kera. 

Mä en kyllä näe tässä mitään triggeröitymistä tai vittuilua. Tää kirjoittaja lisäsi myöhemmässä viestissään että on itsekin nukkunut pitkään perhepedissä, joten miksi olisikaan vittuuntunut. Mun mielestä hän vain ihan osuvasti sanoitti sen mitä moooonet useamman lapsen vanhemmat ovat huomanneet. Itse näen kommentin niin, että sen tarkoituksena on lisätä niin ap:n kuin muidenkin tuoreiden äitien armollisuutta itseään kohtaan. 

Ja sille joka opetti lapsensa nukkumaan yksin. Hienoa! On lapsia jotka oppivat sen, ja heidät voi siihen opettaa. Ja sitten on lapsia jotka eivät todellakaan halua oppia tai vain pysty oppimaan; jos pelkkä sylistä pois laskeminen aiheuttaa järkyttävän ja pitkään jatkuvan  huudon, ei siinä paljoa opeteta yhtään mitään ilman että se on jo julmaa vauvaa kohtaan. Jos tyyppi itkee hetken ja rauhoittuu, ok. Mutta jos se vauva itkee paniikissa pitkään ja kovaa kaikista keinoista ja kikoista  huolimatta kerta toisensa jälkeen, niin jossain kohtaa se "opettaminen" muuttuu kyllä sadismiksi (sen verran "kiintymysvanhempi" olen minäkin että alle vuoden ikäisen pitkällinen itkettäminen EI ole ok). 

Meillä loppui vauvan nukkuminen vanhempien välissä silloin, kun havahduin siihen että mieheni oli kääntymässä unissaan vauvan päälle.

Japanissa lapset nukkuvat tavallisesti kouluikään asti vanhempiensa kanssa. Siellä ei ole ongelma vaan normi.

Suomessa se koetaan ongelmana.

Kun japanilainen ystävättäreni näki vauvan sängyn, ensimmäinen ja ainut ihmettelyn aihe oli, miksi en rakasta lastani, miksen halua lapselleni hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Japanissa lapset nukkuvat tavallisesti kouluikään asti vanhempiensa kanssa. Siellä ei ole ongelma vaan normi.

Suomessa se koetaan ongelmana.

Kun japanilainen ystävättäreni näki vauvan sängyn, ensimmäinen ja ainut ihmettelyn aihe oli, miksi en rakasta lastani, miksen halua lapselleni hyvää.

Kaverini oli vaihto-oppilaana Tokiossa ja eräänä aamuna oli hänen pitkät hiuksensa jäätyneet seinään kiinni talvella kun oli mennyt nukkumaan märillä hiuksilla.

Eli huoneet voi olla useasti tosi huonosti eristettyjä. Silloin on hyvä että useampi nukkuu samassa sängyssä ja huoneessa.

Tämä on nyt esimerkki, en tiedä miten nykyään on, tämä oli 10 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Japanissa lapset nukkuvat tavallisesti kouluikään asti vanhempiensa kanssa. Siellä ei ole ongelma vaan normi.

Suomessa se koetaan ongelmana.

Kun japanilainen ystävättäreni näki vauvan sängyn, ensimmäinen ja ainut ihmettelyn aihe oli, miksi en rakasta lastani, miksen halua lapselleni hyvää.

Aiheesta löytyi tutkimuskin miten nykyään(2009) nukutaan lapsen kanssa Japanissa yhdessä vai omassa huoneessa verrattuna aiemmin

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4137277/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Japanissa lapset nukkuvat tavallisesti kouluikään asti vanhempiensa kanssa. Siellä ei ole ongelma vaan normi.

Suomessa se koetaan ongelmana.

Kun japanilainen ystävättäreni näki vauvan sängyn, ensimmäinen ja ainut ihmettelyn aihe oli, miksi en rakasta lastani, miksen halua lapselleni hyvää.

Aiheesta löytyi tutkimuskin miten nykyään(2009) nukutaan lapsen kanssa Japanissa yhdessä vai omassa huoneessa verrattuna aiemmin

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4137277/

Olisi pitänyt kirjoittaa että nykyaikana, ei nykyään, tutkimus oli/on 11 vuotta vanha, mutta ei se varmaankaan ole paljon muuttunut.

Japani on vanhoillinen ja lapsia syntyy nykyään vähän koska siellä odotetaan että äiti jäisi enimmäkseen kotiin. Tee siinä sitten valinta lapsi/ura.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites ap:n isä, oliko hänvaimonsa kanssa samaa mieltä siitä, että kersat möyrivät siellävanhempien sängyssä. Vai oliko se hyvä ehkäisykeino? Jos sängyssä möyrii parikin kersaa, niin ei siinä juuri rakastelemaan pysty. Entä ap:n puoliso, onko hänkin samaa mieltä kuin vaimo ja anoppi perhepedistä?

Isästäni en tiedä mutta miehestäni on ihan jees että yöt nukutaan. Yöllä itkeskely on meillä toistaiseksi ollut todella harvinaista. Mitäpä se vauva haittaa minun takana tai sivuvaunussa häntä. Emme ole mieheni kanssa niin rajoittuneita, että seksielämämme on sama kuin rutiinijyystö kello kymmenen illalla aviovuoteessa. Sänky on vapaa päivällä, jos illalla tekee mieli niin voi käväistä vaikka saunan tai sohvan puolella. Kyllä seksielämän ongelmat johtuvat ihan jostain muusta kuin vauvasta samassa sängyssä. Jos on virkeä ja viriili, hormonitasot ja kroppa kunnossa, niin kyllähän se seksin harrastaminen maistuu ja sille löytyy aina paikka. Ei yhdessä nukkuminen sitä tarkoita, ettei vauva nukkuisi ollenkaan ilman äitiä.

Ap

Itsekin ihmetellyt näitä kommentteja "ai nukutte perhepedissä (6kk vauvan kanssa) no taitaa seksielämä olla aika kuollutta"?! :D öööh, seksiäkö harrastetaan vain yöllä, vain sängyssä? :D

Aikana ennen lapsia ei silloinkaan juurikaan öisin rakasteltu, enimmäkseen alkuillasta tai aamuisin. Yöt on nukkumista varten :D

Meillä on nykyään seksiä keskimäärin 2-3 kertaa viikossa. Se on kyllä vähemmän kuin ennen lasta, mutta tämä pikkulapsivaihe on ohimenevä. Perhepeti ei ainakaan meillä ole ollut mikään seksielämön tappaja! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites ap:n isä, oliko hänvaimonsa kanssa samaa mieltä siitä, että kersat möyrivät siellävanhempien sängyssä. Vai oliko se hyvä ehkäisykeino? Jos sängyssä möyrii parikin kersaa, niin ei siinä juuri rakastelemaan pysty. Entä ap:n puoliso, onko hänkin samaa mieltä kuin vaimo ja anoppi perhepedistä?

Isästäni en tiedä mutta miehestäni on ihan jees että yöt nukutaan. Yöllä itkeskely on meillä toistaiseksi ollut todella harvinaista. Mitäpä se vauva haittaa minun takana tai sivuvaunussa häntä. Emme ole mieheni kanssa niin rajoittuneita, että seksielämämme on sama kuin rutiinijyystö kello kymmenen illalla aviovuoteessa. Sänky on vapaa päivällä, jos illalla tekee mieli niin voi käväistä vaikka saunan tai sohvan puolella. Kyllä seksielämän ongelmat johtuvat ihan jostain muusta kuin vauvasta samassa sängyssä. Jos on virkeä ja viriili, hormonitasot ja kroppa kunnossa, niin kyllähän se seksin harrastaminen maistuu ja sille löytyy aina paikka. Ei yhdessä nukkuminen sitä tarkoita, ettei vauva nukkuisi ollenkaan ilman äitiä.

Ap

Itsekin ihmetellyt näitä kommentteja "ai nukutte perhepedissä (6kk vauvan kanssa) no taitaa seksielämä olla aika kuollutta"?! :D öööh, seksiäkö harrastetaan vain yöllä, vain sängyssä? :D

Aikana ennen lapsia ei silloinkaan juurikaan öisin rakasteltu, enimmäkseen alkuillasta tai aamuisin. Yöt on nukkumista varten :D

Meillä on nykyään seksiä keskimäärin 2-3 kertaa viikossa. Se on kyllä vähemmän kuin ennen lasta, mutta tämä pikkulapsivaihe on ohimenevä. Perhepeti ei ainakaan meillä ole ollut mikään seksielämön tappaja! :)

Meillä taas ennen lastakin oli että seksiä oli hyvällä tuurilla 2kertaa kuukaudessa, lapsi saatiin aikaiseksi ovulaatiomittarilla. (ja yksi raskaus yhdestä kerrasta kun unohdettiin kondomi)

Suhteen alussa taisi olla jopa viiden kerran viikonloppu.

Joten nyt kun ollaan kerran kuussa hyvällä tuurilla niin asiat ei muuttunut mihinkään perhepedissä tai perhepedin jälkeenkään vaikka lapsi oli perhepedissä osan yöstä 3v asti ja kolmevuotiaana muutti omaan huoneeseen. senkin jälkeen pitkään tuli itse meidän sänkyyn jos heräsi kesken yötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites ap:n isä, oliko hänvaimonsa kanssa samaa mieltä siitä, että kersat möyrivät siellävanhempien sängyssä. Vai oliko se hyvä ehkäisykeino? Jos sängyssä möyrii parikin kersaa, niin ei siinä juuri rakastelemaan pysty. Entä ap:n puoliso, onko hänkin samaa mieltä kuin vaimo ja anoppi perhepedistä?

Isästäni en tiedä mutta miehestäni on ihan jees että yöt nukutaan. Yöllä itkeskely on meillä toistaiseksi ollut todella harvinaista. Mitäpä se vauva haittaa minun takana tai sivuvaunussa häntä. Emme ole mieheni kanssa niin rajoittuneita, että seksielämämme on sama kuin rutiinijyystö kello kymmenen illalla aviovuoteessa. Sänky on vapaa päivällä, jos illalla tekee mieli niin voi käväistä vaikka saunan tai sohvan puolella. Kyllä seksielämän ongelmat johtuvat ihan jostain muusta kuin vauvasta samassa sängyssä. Jos on virkeä ja viriili, hormonitasot ja kroppa kunnossa, niin kyllähän se seksin harrastaminen maistuu ja sille löytyy aina paikka. Ei yhdessä nukkuminen sitä tarkoita, ettei vauva nukkuisi ollenkaan ilman äitiä.

Ap

Itsekin ihmetellyt näitä kommentteja "ai nukutte perhepedissä (6kk vauvan kanssa) no taitaa seksielämä olla aika kuollutta"?! :D öööh, seksiäkö harrastetaan vain yöllä, vain sängyssä? :D

Aikana ennen lapsia ei silloinkaan juurikaan öisin rakasteltu, enimmäkseen alkuillasta tai aamuisin. Yöt on nukkumista varten :D

Meillä on nykyään seksiä keskimäärin 2-3 kertaa viikossa. Se on kyllä vähemmän kuin ennen lasta, mutta tämä pikkulapsivaihe on ohimenevä. Perhepeti ei ainakaan meillä ole ollut mikään seksielämön tappaja! :)

Meillä taas ennen lastakin oli että seksiä oli hyvällä tuurilla 2kertaa kuukaudessa, lapsi saatiin aikaiseksi ovulaatiomittarilla. (ja yksi raskaus yhdestä kerrasta kun unohdettiin kondomi)

Suhteen alussa taisi olla jopa viiden kerran viikonloppu.

Joten nyt kun ollaan kerran kuussa hyvällä tuurilla niin asiat ei muuttunut mihinkään perhepedissä tai perhepedin jälkeenkään vaikka lapsi oli perhepedissä osan yöstä 3v asti ja kolmevuotiaana muutti omaan huoneeseen. senkin jälkeen pitkään tuli itse meidän sänkyyn jos heräsi kesken yötä.

Ja "ongelma" ei ole ollut minun vaan miehellä on ollut terveysongelmia, mutta miksi minä hänet jättäisin vaikka seksiä ei niin useasti olisikaan, sillä rakastan miestäni ja hän on hyvä isä.

Vierailija kirjoitti:

Ap, minusta kuulostat hyvältä ja rakastavalta vanhemmalta. Tee niin kuin sinulle ja lapsellesi parhaiten sopii!

Se onkin mielenkiintoista, että miksi nämä itseään täydellisinä pitävät kiintymysvanhemmat ei suo kenellekään muulle tuota "tee niin kuin teille parhaiten sopii". Ovat heti arvostelemassa, jos joku ei nuku perhepedissä sen takia, että silloin ei saisi nukuttua kumpikaan vanhempi tai sitä, että joku ei imetä, vaikka maitoa ei vaan tule.

Lapsen tarpeita tulee kuunnella, mutta kyseenalaistan esimerkiksi sen, että eksäni lapset nukkuvat edelleen 8- ja 12-vuotiaina isänsä vieressä.  Siis aina, heillä ei ole omia sänkyjä tai muutakaan omaa tilaa. Parisuhteessa pienten lasten kanssa eläneenä vauvat ja taaperot nukkuivat aina vieressä, kouluikäiset saivat tulla aina viereen, mutta oma sänky oli. Mun mielestä tietynlainen yksityisyys on perustarve.