Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kiintymyssuhdevanhemmuus raivostuttaa edelleen?
Äitini hoiti meidät vauvoina tietämättään kiintymyssuhdevanhemmuuden periaatteiden mukaisesti. Perhepeti, lapsentahtinen ja pitkä imetys ja tarjosi vauvalle mahdollisuuden syliin ja nukkumiseen kun siltä vaikutti. Emme kuulemma koskaan omaan huoneeseen siirryttyämme hyppineet vanhempien sänkyyn. Itsellenikin jäänyt lapsuudesta turvallisia mielikuvia enkä ole koskaan esimerkiksi pelännyt mörköjä. Itsenäistyimme kaikki varhain ja äitini nauttii nyt omasta elämästään.
Näistä lähtökohdista koin siis täysin luonnolliseksi nukkua vauvan kanssa, imettää ja seurailla, milloin vauvan päiväuniaika lähestyy. Minusta äidin tärkein tehtävä vastata vauvan tarpeisiin tämän ollessa pieni. Ajattelen, että turvallisen alun saanut lapsi uskaltaa kokeilla siipiään eikä takerru vanhempiinsa silloin, kun se ei ole enää ikätasoon nähden normaalia. Olen kuitenkin saanut kuulla ikäviä kommentteja siitä, miten riskeeraan vauvan elämän, olen kiintymyssuhdehörhö, ja esimerkiksi mieheni vanhemmat tuputtavat kyläillessämme väkisin pinnasänkyä.
Mikä tässä ärsyttää ihmisiä niin paljon? Sekö, että jaksan urheilla, harrastaa seksiä, laittaa kotiruokaa, siivota ja viihtyä vauvan kanssa, kun olen saanut nukkua? Perhepeti on minulle se happinaamari, joka äiti laittaa ensin kasvoilleen toimiakseen paremmin arjessa. Kiintymyssuhdevanhemmuuden periaatteet mahdollistavat sen, ettei vauva pyöritä elämäämme vaan kaikkien kolmen elämästä tulee yksi kokonaisuus.
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhepeti on todella toimiva ratkaisu. Eri asia sitten jos käytetään alkoholia tai muita päihteitä. On täysin päätöntä kertoilla satuja vauvan vaarantumisesta kun se nukkuu selväpäisten vanhempien kanssa.
Ekan lapsen kanssa mentiin aluksi "oikeaoppisesti". Sitten kun alkoi silmät pyöriä päässä väsymyksestä otettiin se tohon viereen ja kaikki muuttui kuin taikaiskusta. Harvaan asiaan muuten nukahtaa paremmin kuin sen lämpöisen pienen paketin ituhinaan. Toisen lapsen kanssa mentiin suoraan perhepedillä ja iisiä oli. Karmea katsella kavereita töissä kun ne käveli suunnilleen päin seiniä kun vauva ei nuku. Mitään ongelmia omaan sänkyyn siirtymisessä ei kummallakaan lapsella myöskään ollut.
En käsitä miksi ihmiset vapaaehtoisesti kiduttaa itseään. Tosin sanon senkin, että "kiintymyysvanhemmuus" ja kaikki vastaavat termit ovat älyttömiä. Lapsi on sinuin ja sinä sen kasvatat valitsemallasi tavalla. Oma vanhemmuuteni on ihan vaan sitä, että olen iskä.
Isä, 3 lasta. Olen ehkä lasten jo kasvettua isommiksi vasta kuullut tällaisesta termistä. Meillä nyt vanhin teini-ikäinen.Ensimmäisen kanssa mentiin vanhojen ideoiden mukaan eli muksu syötetään ja nukkukoot omassa sängyssä. Ei tiedetty perhepedeistä siis mitään. Oltiin vaimon kanssa ärtyneitä jne. Vauvan ei halunnut nukkua millään itsekseen. Muutaman kk harjoittelun jälkeen vauva ns. voitti ja sai nukkua vaikka koko yön tissi suussa, mutta niin nukuttiin mekin. Elämän meno parantui huomattavasti. Todettiin, että ja v....tut kaikista ohjeista. Pääasia, että ollaan kaikki tyytyväisiä ja virkeitä. Imetys sitten harjoiteltiin jossain vaiheesa pois ja saatiin muksu omaankin sänkyyn viimein. Toinen syntyi, eikä edelleenkään tiedetty perhepedeistä mitään ja vähän kauhulla odotettiin tulevaa. Todettiin, että seurataan, mitä se vauva haluaa. No, tissille usein ja nukkui meidän välissä. Ero isompaan oli se, että tämä nukahti siihen ja suostui kannettavaksi sitten omaan sänkyyn jossain vaiheessa. Kolmas oli hieman kopio sekä 1 että 2 vauvasta, mutta todettiin jo alussa, että jos vauva haluaa olla jossain/jotain, niin toimitaan sen mukaan. Päästiin sitten helpommalla.
Opetus ainakin meille: Vauvat ovat erilaisia - yksilöitä. Koita kuunnella, mitä vauva haluaa, koska ne tarpeet ovat loppujen lopuksi aika yksinkertaisia. Maailma on täynnä kasvatusoppaita, mutta käytä niitä viittellisesti (me emme ole lukeneet ensimmäistäkään) ja luota myös vaistoosi. Tuo vaistoon luottaminen tuntuu hassulta ajatukselta, mutta ainakin meillä toimi.
Hienoa, että irtaannuitte niistä saksalaisista opeista. Ne olivat Suomessakin aika lailla muodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tätä perhepetiä tarjotaan ratkaisuksi väsymykseen? Meillä vauva nukkui perhepedissä ekat 3kk, mutta sen jälkeen oli pakko siirtää omaan sänkyyn, kun kukaan ei nukkunut. Vauvalla oli koko ajan kuuma, pyöri ja hyöri ja potki minua ja miestä. En nukkunut kuin pieniä pätkiä öisin. Olin täysin loppu. Kun vauva siirtyi omaan sänkyyn, kaikki nukkui hyvin. Eli ei toiminut meillä.
Mutta toki nuo mainitsemasi asiat ovat hyviä, jos ne toimii eikä ne minua ärsytä, jos joku niin toimii. Sen sijaan kiintymysvanhemmuus ry:n periaatteissa "ärsyttää" kyllä jotkin asiat. Esim. tuo heidän vastikään julkaistu vastine lasten nukkumisasioihin. Järkyttävä teksti, josta sai sen kuvan, että kärsivä kirkkaimman kruunun kantaa ja että vauvavuoden väsymys on vain asennekysymys. Huh. Vanhemman väsymys ja siitä seuraava masennus ne vasta onkin riskitekiköitä kiintymyssuhteeelle.
Joo, ja aiemmin kun Facessa oli se kiintymysvanhemmuus-ryhmä, niin siellä oli kyllä ihan todella paljon aivan umpikaheleita ihmisiä ( äitejä), jotka ei osanneet asettaa OMIA rajojaan ollenkaan. Siis itku silmässä umpiväsyneinä pompattiin jokaiseen lasten oikkuun ( vauvat erikseen, vauvan tarpeisiin pitääkin vastata), koska lapsihan menee rikki, jos ei äiti koko ajan kiinnitä häneen 100% huomiota. Itkettiin siellä, kun tänäänkin lapset on katsoneet puoli tuntia muumivideoita, miten tämän erheen nyt saa korjattua?
Pahimpina ne, jotka inisi, kun opettaja ei koulussa tajua, että just hänen uniikki lumihiutaleensa ei halua olla koulunäytelmässä lumiukko kuten kaikki muut, vaan hän haluaa olla lentävä prinsessa-noita-merenneito joka tulee ja vie koko shown, ja opettajankin nyt vaan olisi hyvä tajuta, että lapselle vaan kannattaa antaa periksi, kun muuten tulee kamala kiukku.
Tai ne, jotka ei saaneet lapselle annettua jotain helvetin antibioottia, kun lapsi ei kato tahdo! Sitten pahimmillaan tuntikausia päivässä lasta piinattiin ja maaniteltiin ja kuljettiin perässä ja aneltiin, että voisitsäetsävois ottaa. Mun mielestä tuollainen on täydellistä vanhemman vastuunpakoilua ja lapsen henkistä pahoinpitelyä. Kun jotkut asiat vaan pitää tehdä, ja vanhemman tehtävä on auttaa lapsi niistä yli. vaikka sitten harjoitella asiaa ( vaikka verikokeen ottaminen) kaikessa rauhassa ennen varsinaista toimenpidettä, tai vaikka lääkkeen kanssa sanoa, että tämä otetaan, sinä saat päättää miten. Kertoa mitä kivaa sen lääkkeen jälkeen tehdään, mutta ennen kuin se on otettu, mitään muutakaan ( kivaa) ei tapahdu.
Aatteessa on paljon hyvää, mutta kyllä sillä saa tosi paljon pahaakin aikaan näiden tiettyjen munattomien ja rajattomien vanhempien toimesta. Ainakin totaalisen kusipäisiä ihmisiä kasvatettua.
Mitä mä just luin =D Onko tää totta? Voiko tollasia kädettömiä vanhempia olla? ELI LAPSI SIIS MÄÄRÄÄ ; MITEN PERHEESSÄ ELETÄÄN? Eihän lapselle voi sellasta vastuuta antaa. No, kasvattavat tulevaa narisitia, joka kuvittelee, että saa tehä mitä vaan. Onnea tämmöseen "kiintymysvanhemuuteen"
Nämä kirjoittajat kuvastavat asenteita, joilla luodaan persoonallisuushäiriöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhepeti on todella toimiva ratkaisu. Eri asia sitten jos käytetään alkoholia tai muita päihteitä. On täysin päätöntä kertoilla satuja vauvan vaarantumisesta kun se nukkuu selväpäisten vanhempien kanssa.
Ekan lapsen kanssa mentiin aluksi "oikeaoppisesti". Sitten kun alkoi silmät pyöriä päässä väsymyksestä otettiin se tohon viereen ja kaikki muuttui kuin taikaiskusta. Harvaan asiaan muuten nukahtaa paremmin kuin sen lämpöisen pienen paketin ituhinaan. Toisen lapsen kanssa mentiin suoraan perhepedillä ja iisiä oli. Karmea katsella kavereita töissä kun ne käveli suunnilleen päin seiniä kun vauva ei nuku. Mitään ongelmia omaan sänkyyn siirtymisessä ei kummallakaan lapsella myöskään ollut.
En käsitä miksi ihmiset vapaaehtoisesti kiduttaa itseään. Tosin sanon senkin, että "kiintymyysvanhemmuus" ja kaikki vastaavat termit ovat älyttömiä. Lapsi on sinuin ja sinä sen kasvatat valitsemallasi tavalla. Oma vanhemmuuteni on ihan vaan sitä, että olen iskä.
Olen myös huomannut saman monen kaverin kohdalla, että nukkumattoman lapsen taustalla on kaksi itsekästä (tai tyhmää) vanhempaa, jotka kokeilevat kiipeilyä pe.. edellä puuhun, ja sitä taivastelua saa kuunnella kun lapsi itkee ja tekee nukkumisesta monen tunnin sirkusnumeron. Monesti näillä vanhemmilla on myös tapana miettiä miten saada lapsi käyttäytymään ikätasoon nähden kypsemmin kunhan heidän ei tarvitse luopua omista rutiineistaan tai muuttaa omaa toimintaansa.
Nukumme perhepedissä. Vauva yleensä herää yöllä joskus tarkistamaan, että olemme paikalla tai saattaa käpertyä kainaloon kujertamaan ennen kuin nukahtaa uudelleen, mutta melko katkeamattomat unet meillä on ollut sen jälkeen kun otettiin lapsi suosiolla viereen nukkumaan. Kavereiden touhuja olen hiljaa ihmetellyt, koska jokainen toimii miten toimii; Isä ei joko osallistu ollenkaan öihin, katoaa töihin, baareihin tai harrastuksiin tai sitten näillä pareilla on ihan ihmeellisiä vaatimuksia yksin nukkumisesta ikätasoon nähden. Yhdelläkin kaverilla oli tapana pistää täysin pirteä yksivuotias seitsemältä sänkyyn, painaa ovi kiinni ja olla täysin reagoimatta lapsen huutoon aamu kahdeksaan asti ja näin hän oli toiminut alusta asti. Itsehän en uskaltanut nukuttaa vauvaa yksin, ja alun takkuilun jälkeen olen antanut nukkua vieressä. Mietin tätä nukutustekniikkaa kun omani meinasi kerran ryömimisikäisenä kuolla paniikkiin omassa pinniksessään kun pää takertui peittoon. En tiedä miten sekin onnistui, mutta kaveri oli onnistunut saamaan päänsä jumiin peiton sisään kolmelle eri kiepille eikä osannut itse riisua sitä pois, joten tukehtumiskuolema olisi ollut varma jos olisin kokeillut samaa "kyllä se siitä hiljenee"- tekniikkaa. Miten kamala ajatuskin. Tämän jälkeen en ainakaan antanut vauvan nukkua yksin edes pinniksessä, koska yöllä on helpompi valvoa vierestä toisen hengittelyä. Jos satunnaisesti yritämmekin omaan sänkyyn nukuttamista, niin kannoimme vauvaa kilpaa viereemme lapsen isän kanssa.
Tuo kuvailemasi kaverin käytös, jossa hylkäsi vauvan aina koko yöksi, on mielestäni vakava rikos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhepeti on todella toimiva ratkaisu. Eri asia sitten jos käytetään alkoholia tai muita päihteitä. On täysin päätöntä kertoilla satuja vauvan vaarantumisesta kun se nukkuu selväpäisten vanhempien kanssa.
Ekan lapsen kanssa mentiin aluksi "oikeaoppisesti". Sitten kun alkoi silmät pyöriä päässä väsymyksestä otettiin se tohon viereen ja kaikki muuttui kuin taikaiskusta. Harvaan asiaan muuten nukahtaa paremmin kuin sen lämpöisen pienen paketin ituhinaan. Toisen lapsen kanssa mentiin suoraan perhepedillä ja iisiä oli. Karmea katsella kavereita töissä kun ne käveli suunnilleen päin seiniä kun vauva ei nuku. Mitään ongelmia omaan sänkyyn siirtymisessä ei kummallakaan lapsella myöskään ollut.
En käsitä miksi ihmiset vapaaehtoisesti kiduttaa itseään. Tosin sanon senkin, että "kiintymyysvanhemmuus" ja kaikki vastaavat termit ovat älyttömiä. Lapsi on sinuin ja sinä sen kasvatat valitsemallasi tavalla. Oma vanhemmuuteni on ihan vaan sitä, että olen iskä.
Olen myös huomannut saman monen kaverin kohdalla, että nukkumattoman lapsen taustalla on kaksi itsekästä (tai tyhmää) vanhempaa, jotka kokeilevat kiipeilyä pe.. edellä puuhun, ja sitä taivastelua saa kuunnella kun lapsi itkee ja tekee nukkumisesta monen tunnin sirkusnumeron. Monesti näillä vanhemmilla on myös tapana miettiä miten saada lapsi käyttäytymään ikätasoon nähden kypsemmin kunhan heidän ei tarvitse luopua omista rutiineistaan tai muuttaa omaa toimintaansa.
Nukumme perhepedissä. Vauva yleensä herää yöllä joskus tarkistamaan, että olemme paikalla tai saattaa käpertyä kainaloon kujertamaan ennen kuin nukahtaa uudelleen, mutta melko katkeamattomat unet meillä on ollut sen jälkeen kun otettiin lapsi suosiolla viereen nukkumaan. Kavereiden touhuja olen hiljaa ihmetellyt, koska jokainen toimii miten toimii; Isä ei joko osallistu ollenkaan öihin, katoaa töihin, baareihin tai harrastuksiin tai sitten näillä pareilla on ihan ihmeellisiä vaatimuksia yksin nukkumisesta ikätasoon nähden. Yhdelläkin kaverilla oli tapana pistää täysin pirteä yksivuotias seitsemältä sänkyyn, painaa ovi kiinni ja olla täysin reagoimatta lapsen huutoon aamu kahdeksaan asti ja näin hän oli toiminut alusta asti. Itsehän en uskaltanut nukuttaa vauvaa yksin, ja alun takkuilun jälkeen olen antanut nukkua vieressä. Mietin tätä nukutustekniikkaa kun omani meinasi kerran ryömimisikäisenä kuolla paniikkiin omassa pinniksessään kun pää takertui peittoon. En tiedä miten sekin onnistui, mutta kaveri oli onnistunut saamaan päänsä jumiin peiton sisään kolmelle eri kiepille eikä osannut itse riisua sitä pois, joten tukehtumiskuolema olisi ollut varma jos olisin kokeillut samaa "kyllä se siitä hiljenee"- tekniikkaa. Miten kamala ajatuskin. Tämän jälkeen en ainakaan antanut vauvan nukkua yksin edes pinniksessä, koska yöllä on helpompi valvoa vierestä toisen hengittelyä. Jos satunnaisesti yritämmekin omaan sänkyyn nukuttamista, niin kannoimme vauvaa kilpaa viereemme lapsen isän kanssa.
Tuo kuvailemasi kaverin käytös, jossa hylkäsi vauvan aina koko yöksi, on mielestäni vakava rikos.
Vähintään lastensuojeluilmoituksen aihe. Mikä vaivaa "kavereita", jotka ei saa suutaan auki ja sano, ettei lasta saa kohdella noin?
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen lapsi, eikö? Sen näkee siitä, että jaksat vielä päteä omilla hienoilla valinnoillasi ja ajatella että kaikki on niistä kiinni.
Oikeasti on hienoa, että jaksat urheilla, harrastaa seksiä jne. Minäkin jaksoin ja toivottavasti mahdollisimman monet äidit jaksavat tehdä näitä tai muita asioita jotka auttavat jaksamaan ja voimaan hyvin.
Toivottavasti elämä opettaa sinuakin, lempeästi, ja huomaat, että suurin osa meistä on hyviä äitejä kukin omila tavoillamme. Se, että sulla on tyytyväinen ja hyvin nukkuva lapsi, on kuitenkin hyvin suurella todennäköisyydellä enemmän kiinni tuurista, kuin niistä sinun hienoista valinnoistasi <3
Tää on just tätä, mistä ap puhuu. Jos ihminen esittää asiallisen kysymyksen kiintymysvanhemmuudesta niin heti aletaan selittää pätemisen esittelystä. Joku tässä termissä ja ideassa todella "triggeröi" tyypit vidduilleen sydänhymiöiden kera.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on curling-vanhemmuus?
Täähän oli ihan muotisana joitakin vuosia takaperin.
Curling-vanhempi siis silottaa tietä lapsen edeltä, ettei tämä kokisi koskaan mitään ikävää tai vastentahtoista. Siis sama kuin pumpulissa kasvattaminen. Erittäin vahingollista lapselle ja tämän ympäristölle.
Kiintymyssuhdevanhemmuus on parhaimmillaan lapsentahtista, rakastavaa ja hoivaavaa vanhemmuutta, jonka tarkoituksena on olla lapselle läsnä, tarjota välitöntä hoivaa ja läheisyyttä, olla tukena ja turvana sekä vahvistaa lapsen itsetuntoa. Esim. vauvan nukkuminen perhepedissä on tätä.
Pahimmillaan se on sekä lapsessa että vanhemmassa riippuvuutta aiheuttavaa, sitovaa, valvomista lisäävää lapsen pilalle hemmottelua, jossa lopulta taapero määrää ja vanhemmat väsyneinä ja keinottomina tottelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen lapsi, eikö? Sen näkee siitä, että jaksat vielä päteä omilla hienoilla valinnoillasi ja ajatella että kaikki on niistä kiinni.
Oikeasti on hienoa, että jaksat urheilla, harrastaa seksiä jne. Minäkin jaksoin ja toivottavasti mahdollisimman monet äidit jaksavat tehdä näitä tai muita asioita jotka auttavat jaksamaan ja voimaan hyvin.
Toivottavasti elämä opettaa sinuakin, lempeästi, ja huomaat, että suurin osa meistä on hyviä äitejä kukin omila tavoillamme. Se, että sulla on tyytyväinen ja hyvin nukkuva lapsi, on kuitenkin hyvin suurella todennäköisyydellä enemmän kiinni tuurista, kuin niistä sinun hienoista valinnoistasi <3
Ja lisään vielä, että minunkin vauvani ovat nukkuneet vieressä noin 2-3 vuotiaiksi. En siis mitenkään vastusta vieressä nukkumista tms. Huvittaa vaan (ihan hyvässä mielessä, muistan itsenikin ensimmäisen lapsen äitinä), tuo harras ja aika höpsö usko siihen, että ne omat valinnat ja oma erinomaisuus äitinä on se juttu. Jos on niin onnekas, että on saanut tyytyväisen lapsen joka harvoin itkeskelee, on helppo kuvitella että omaa ansiotahan tämä on. Kunnes saa sen vähemmän "helpon" lapsen, joka niistä samoista erinomaisista valinnoista huolimatta vie kaikki mehut ja karjuu karjumistaan.
Eihän ihmiselämässä olisi mitään järkeä jos omilla valinnoilla ei ole merkitystä. Tuurista ja onnesta kaikki kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se nyt aika hörhöä kun kolmevuotias lapsi roikkuu tissillä eikä osaa nukkua itsekseen. Ei auta mikään.
Tässäpä se ongelman ydin onkin kun heti leimataan ääripääksi kun ei tunne asiaa. Itse siirryin omaan huoneeseen ja sänkyyn 1,5-vuotiaana ja siellä myös pysyin. Samoin aion toimia oman lapseni kanssa. Mieheni sen sijaan nukkui omassa sängyssä ja huoneessa pienestä pitäen ja häiritsi mörköjensä kanssa vanhempiensa yöunia vielä viisi vuotiaanakin. Toki temperamenttieroistakin on varmasti kysymys, mutta osoittaa myös sen, ettei ole mitään vedenpitävää oikeaa tapaa.
Onhan tuo 1,5v myös aikaisin. Meidän lapsuudessa vanhempien viereen sai mennä miten huvitti, ja ihan itsenäisiä ja terveitä meistä kasvoi. Samoin omat alle 5-vuotiaat lapset nukkuvat pitkälti vieressä. Eskari-ikäinen ei enää tule viereen. En siis tiedä mistään kiintymysvanhemmuudesta, mutta teen vain sitä mikä luonnolliselta tuntuu. Lapset ovat kyllä käyneet yökylässä kummeilla, ovat päivähoidossa jne. mutta jotenkin en ole ikinä ymmärtänyt miksi siitä omassa sängystä nukkumisesta tehdään jonkinlainen numero. Varmaan vuosituhansia ihmislapset ovat nukkuneet aikuisen lähellä, kunnes ovat itsekin hahmottaneet ympäristön vaarat paremmin.
Jos kiintymysvanhemmuus on sitä että lapsi nukkuu vieressä pitkään yms., niin miksi sen pitäisi loppua 1,5-vuoden ikään mennessä?
Kyllä tuo vain vaikuttaa seksielämään pikkulapsiarjessa, vaikka mitä yritetään väittää. Toki se tuossakin vaihtoehdossa on pitkälti järjestelykysymys, mutta haluja se ainakin syö.
Moni parisuhde on kaatunut perhepetiin, jos kohta moni on kaatunut myös ilman perhepetiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kaikkia kommentteja lukenut, mutta sen voin sanoa, että kiintymyssuhdehäiriöinen lapsi on sanalla sanoen vaikea kasvatettava. Ja näitä häiriöitä tulee juurikin, kun huudattamalla nukutetaan, eli ei reagoida paniikissa karjuvaan lapseen pinnasängyssä. Ei oteta viereen, ei pidetä huolta.
Toisaalta jos ei aseteta rajoja ja lapsi saa päättää ja ns. kasvaa vapaasti niin jälki on karmeaa.
Näillä lapsilla on pahoja mielenterveysongelmia ja niitä on erittäin vaikea hoitaa.
Jos sen vauvan saa, niin pitäkää siitä huolta❤️
Antakaa lapselle mahdollisuus normaaliin elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se nyt aika hörhöä kun kolmevuotias lapsi roikkuu tissillä eikä osaa nukkua itsekseen. Ei auta mikään.
Tässäpä se ongelman ydin onkin kun heti leimataan ääripääksi kun ei tunne asiaa. Itse siirryin omaan huoneeseen ja sänkyyn 1,5-vuotiaana ja siellä myös pysyin. Samoin aion toimia oman lapseni kanssa. Mieheni sen sijaan nukkui omassa sängyssä ja huoneessa pienestä pitäen ja häiritsi mörköjensä kanssa vanhempiensa yöunia vielä viisi vuotiaanakin. Toki temperamenttieroistakin on varmasti kysymys, mutta osoittaa myös sen, ettei ole mitään vedenpitävää oikeaa tapaa.
Onhan tuo 1,5v myös aikaisin. Meidän lapsuudessa vanhempien viereen sai mennä miten huvitti, ja ihan itsenäisiä ja terveitä meistä kasvoi. Samoin omat alle 5-vuotiaat lapset nukkuvat pitkälti vieressä. Eskari-ikäinen ei enää tule viereen. En siis tiedä mistään kiintymysvanhemmuudesta, mutta teen vain sitä mikä luonnolliselta tuntuu. Lapset ovat kyllä käyneet yökylässä kummeilla, ovat päivähoidossa jne. mutta jotenkin en ole ikinä ymmärtänyt miksi siitä omassa sängystä nukkumisesta tehdään jonkinlainen numero. Varmaan vuosituhansia ihmislapset ovat nukkuneet aikuisen lähellä, kunnes ovat itsekin hahmottaneet ympäristön vaarat paremmin.
Jos kiintymysvanhemmuus on sitä että lapsi nukkuu vieressä pitkään yms., niin miksi sen pitäisi loppua 1,5-vuoden ikään mennessä?
Kyllä tuo vain vaikuttaa seksielämään pikkulapsiarjessa, vaikka mitä yritetään väittää. Toki se tuossakin vaihtoehdossa on pitkälti järjestelykysymys, mutta haluja se ainakin syö.
Moni parisuhde on kaatunut perhepetiin, jos kohta moni on kaatunut myös ilman perhepetiä.
Miksei siellä perhepedissä voi harrastaa seksiä, kun vauva nukkuu? Eihän pieni vauva siitä ymmärrä senkään vertaa kuin koira vaikka sattuisikin heräämään, ja useimmat antaa kyllä koiransa olla makkarissa kun harrastavat seksiä.
Maailman sivu lapset nukkuivat samassa sängyssä kuin vanhemmat ja uusia lapsia onnistuttiin silti tekemään. Eihän se, että lapsi on samassa tilassa unten mailla, tarkoita että se olisi siihen seksiin osallisena millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se nyt aika hörhöä kun kolmevuotias lapsi roikkuu tissillä eikä osaa nukkua itsekseen. Ei auta mikään.
Tässäpä se ongelman ydin onkin kun heti leimataan ääripääksi kun ei tunne asiaa. Itse siirryin omaan huoneeseen ja sänkyyn 1,5-vuotiaana ja siellä myös pysyin. Samoin aion toimia oman lapseni kanssa. Mieheni sen sijaan nukkui omassa sängyssä ja huoneessa pienestä pitäen ja häiritsi mörköjensä kanssa vanhempiensa yöunia vielä viisi vuotiaanakin. Toki temperamenttieroistakin on varmasti kysymys, mutta osoittaa myös sen, ettei ole mitään vedenpitävää oikeaa tapaa.
Onhan tuo 1,5v myös aikaisin. Meidän lapsuudessa vanhempien viereen sai mennä miten huvitti, ja ihan itsenäisiä ja terveitä meistä kasvoi. Samoin omat alle 5-vuotiaat lapset nukkuvat pitkälti vieressä. Eskari-ikäinen ei enää tule viereen. En siis tiedä mistään kiintymysvanhemmuudesta, mutta teen vain sitä mikä luonnolliselta tuntuu. Lapset ovat kyllä käyneet yökylässä kummeilla, ovat päivähoidossa jne. mutta jotenkin en ole ikinä ymmärtänyt miksi siitä omassa sängystä nukkumisesta tehdään jonkinlainen numero. Varmaan vuosituhansia ihmislapset ovat nukkuneet aikuisen lähellä, kunnes ovat itsekin hahmottaneet ympäristön vaarat paremmin.
Jos kiintymysvanhemmuus on sitä että lapsi nukkuu vieressä pitkään yms., niin miksi sen pitäisi loppua 1,5-vuoden ikään mennessä?
Kyllä tuo vain vaikuttaa seksielämään pikkulapsiarjessa, vaikka mitä yritetään väittää. Toki se tuossakin vaihtoehdossa on pitkälti järjestelykysymys, mutta haluja se ainakin syö.
Moni parisuhde on kaatunut perhepetiin, jos kohta moni on kaatunut myös ilman perhepetiä.
Miksei siellä perhepedissä voi harrastaa seksiä, kun vauva nukkuu? Eihän pieni vauva siitä ymmärrä senkään vertaa kuin koira vaikka sattuisikin heräämään, ja useimmat antaa kyllä koiransa olla makkarissa kun harrastavat seksiä.
Maailman sivu lapset nukkuivat samassa sängyssä kuin vanhemmat ja uusia lapsia onnistuttiin silti tekemään. Eihän se, että lapsi on samassa tilassa unten mailla, tarkoita että se olisi siihen seksiin osallisena millään tavalla.
Mua henk.koht. häiritsisi kuka tahansa samassa huoneessa oleva ylimääräinen elollinen, kun harrastaisin seksiä mieheni kanssa. En pystyisi rentoutumaan enkä keskittymään nautintoon. Jotkut kai pystyy, jos seksi on nopeaa, spontaania ja hiljaista. Tai ei muuten vain häiriinny helposti.
Meillä seksiä harrastettiin olkkarin sohvalla, kun lapsi nukkui makuuhuoneessa. Asuttiin kaksiossa tuolloin.
73 jatkaa: Ei siis huonekasvit tai akvaariokalat ym., mutta kissat, koirat ja ihmiset siis.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymys, miten kiintymysvanhemmuus onnistuu, kun on useampia lapsia? Eli miten toteuttaa vauvan kanssa jos myös taaperoita? Vai viedäänkö heidät päiväkotiin?
Lapsen on annettava olla lapsi pitkään.
Vanhempien väliset yhteiset asiat on vain järjestely kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys, miten kiintymysvanhemmuus onnistuu, kun on useampia lapsia? Eli miten toteuttaa vauvan kanssa jos myös taaperoita? Vai viedäänkö heidät päiväkotiin?
Lue viesti 43. Siinä kerrotaan musta aika hyvin, mitä tarkoittaa, jos kiintymysvanhemmuus muuttuukin siihen, että taapero pompottaa vanhempaa 6-0. Vauvan hoidossa kiintymysvanhemmuus on sitä, että toinen vanhemmista (yleensä äiti, varsinkin jos imettää) vastaa vauvan tarpeisiin välittömästi tai mahdollisimman pian. Siis tarjoaa rintaa, syliä ja unta aina kun lapsi sitä tarvitsee. Se toinen vanhempi (yleensä isä, jos äiti imettää) hoitaa ne isommat lapset. Kiintymysvanhemmuus isomman lapsen kohdalla on vaikeampaa, koska se muuttuu niin helposti periksi antamiseksi ja hemmotteluksi, kun sen äärettömän rakastamisen rinnalla unohtuukin ne rajojen asettamiset. Lapsen kuuluu saada se, mitä hän tarvitsee, ei sitä, mitä hän haluaa. Sen eron ymmärtäminen on koko villakoiran ydin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se nyt aika hörhöä kun kolmevuotias lapsi roikkuu tissillä eikä osaa nukkua itsekseen. Ei auta mikään.
Tässäpä se ongelman ydin onkin kun heti leimataan ääripääksi kun ei tunne asiaa. Itse siirryin omaan huoneeseen ja sänkyyn 1,5-vuotiaana ja siellä myös pysyin. Samoin aion toimia oman lapseni kanssa. Mieheni sen sijaan nukkui omassa sängyssä ja huoneessa pienestä pitäen ja häiritsi mörköjensä kanssa vanhempiensa yöunia vielä viisi vuotiaanakin. Toki temperamenttieroistakin on varmasti kysymys, mutta osoittaa myös sen, ettei ole mitään vedenpitävää oikeaa tapaa.
Onhan tuo 1,5v myös aikaisin. Meidän lapsuudessa vanhempien viereen sai mennä miten huvitti, ja ihan itsenäisiä ja terveitä meistä kasvoi. Samoin omat alle 5-vuotiaat lapset nukkuvat pitkälti vieressä. Eskari-ikäinen ei enää tule viereen. En siis tiedä mistään kiintymysvanhemmuudesta, mutta teen vain sitä mikä luonnolliselta tuntuu. Lapset ovat kyllä käyneet yökylässä kummeilla, ovat päivähoidossa jne. mutta jotenkin en ole ikinä ymmärtänyt miksi siitä omassa sängystä nukkumisesta tehdään jonkinlainen numero. Varmaan vuosituhansia ihmislapset ovat nukkuneet aikuisen lähellä, kunnes ovat itsekin hahmottaneet ympäristön vaarat paremmin.
Jos kiintymysvanhemmuus on sitä että lapsi nukkuu vieressä pitkään yms., niin miksi sen pitäisi loppua 1,5-vuoden ikään mennessä?
Kyllä tuo vain vaikuttaa seksielämään pikkulapsiarjessa, vaikka mitä yritetään väittää. Toki se tuossakin vaihtoehdossa on pitkälti järjestelykysymys, mutta haluja se ainakin syö.
Moni parisuhde on kaatunut perhepetiin, jos kohta moni on kaatunut myös ilman perhepetiä.
Kyllä ei ole parisuhde kovin vakaalla pohjalla, jos perhepedissä nukkuminen sen kaataa. Seksiä voi harrastaa muuallakin kuin sängyssä, jos oikeasti haluaa niin se paikka löytyy kyllä. Sen sijaan se, että vanhemmilla on kovin erilaiset näkemykset lasten kasvatuksessa, eikä valmiutta joustaa, voi hyvinkin kaataa suhteen. Perhepedissä nukkumista voi yrittää siinä syyttää, mutta kyllä ne perimmäiset syyt löytyy muualta.
Meillä viimeisin siirtyi sisarensa kanssa nukkumaan 7- kuukautisena samaan huoneeseen. Tämä siksi että minä heräsin pieneenkin liikkeeseen ja samoin minusta vauvan uni oli hyvää aina siihen asti, kun itse tulin nukkumaan. Nyt me nukumme molemmat hyvät ja pitkät unet. Perhepedistä en ole koskaan pitänyt tai pinnasängystä, meillä on ollut seinän ja parisängyn välissä tavallinen juniorsänky.
Kritisoivatko ihmiset oikeasti perhepetiä vai olisiko niin, ettei itse kestä toisten valinneen toisin. Kyllä minäkin jaksan meikata, siivota, tehdä ruokaa, urheilla ja harrastaa seksiä (ilmeisesti täydellisyys koostui AP suunnilleen näistä?) nukuttuani hyvin, harmittaako?
Miksi sinä Ap kuvittelet, että teidän perheen arki herättää ”raivoa” yhtään kenessäkään?
Ihanko tosissaan kuvittelet, että ketään kiinnostaa, miten teillä nukutaaan?
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Alue: Aihe vapaa
Hyvä asenne!