Kiintymyssuhdevanhemmuus raivostuttaa edelleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tätä perhepetiä tarjotaan ratkaisuksi väsymykseen? Meillä vauva nukkui perhepedissä ekat 3kk, mutta sen jälkeen oli pakko siirtää omaan sänkyyn, kun kukaan ei nukkunut. Vauvalla oli koko ajan kuuma, pyöri ja hyöri ja potki minua ja miestä. En nukkunut kuin pieniä pätkiä öisin. Olin täysin loppu. Kun vauva siirtyi omaan sänkyyn, kaikki nukkui hyvin. Eli ei toiminut meillä.

Mutta toki nuo mainitsemasi asiat ovat hyviä, jos ne toimii eikä ne minua ärsytä, jos joku niin toimii. Sen sijaan kiintymysvanhemmuus ry:n periaatteissa "ärsyttää" kyllä jotkin asiat. Esim. tuo heidän vastikään julkaistu vastine lasten nukkumisasioihin. Järkyttävä teksti, josta sai sen kuvan, että kärsivä kirkkaimman kruunun kantaa ja että vauvavuoden väsymys on vain asennekysymys. Huh. Vanhemman väsymys ja siitä seuraava masennus ne vasta onkin riskitekiköitä kiintymyssuhteeelle.

Joo, ja aiemmin kun Facessa oli se kiintymysvanhemmuus-ryhmä, niin siellä oli kyllä ihan todella paljon aivan umpikaheleita ihmisiä ( äitejä), jotka ei osanneet asettaa OMIA rajojaan ollenkaan. Siis itku silmässä umpiväsyneinä pompattiin jokaiseen lasten oikkuun ( vauvat erikseen, vauvan tarpeisiin pitääkin vastata), koska lapsihan menee rikki, jos ei äiti koko ajan kiinnitä häneen 100% huomiota. Itkettiin siellä, kun tänäänkin lapset on katsoneet puoli tuntia muumivideoita, miten tämän erheen nyt saa korjattua?

Pahimpina ne, jotka inisi, kun opettaja ei koulussa tajua, että just hänen uniikki lumihiutaleensa ei halua olla koulunäytelmässä lumiukko kuten kaikki muut, vaan hän haluaa olla lentävä prinsessa-noita-merenneito joka tulee ja vie koko shown, ja opettajankin nyt vaan olisi hyvä tajuta, että lapselle vaan kannattaa antaa periksi, kun muuten tulee kamala kiukku.

Tai ne, jotka ei saaneet lapselle annettua jotain helvetin antibioottia, kun lapsi ei kato tahdo! Sitten pahimmillaan tuntikausia päivässä lasta piinattiin ja maaniteltiin ja kuljettiin perässä ja aneltiin, että voisitsäetsävois ottaa. Mun mielestä tuollainen on täydellistä vanhemman vastuunpakoilua ja lapsen henkistä pahoinpitelyä. Kun jotkut asiat vaan pitää tehdä, ja vanhemman tehtävä on auttaa lapsi niistä yli. vaikka sitten harjoitella asiaa ( vaikka verikokeen ottaminen) kaikessa rauhassa ennen varsinaista toimenpidettä, tai vaikka lääkkeen kanssa sanoa, että tämä otetaan, sinä saat päättää miten. Kertoa mitä kivaa sen lääkkeen jälkeen tehdään, mutta ennen kuin se on otettu, mitään muutakaan ( kivaa) ei tapahdu.

Aatteessa on paljon hyvää, mutta kyllä sillä saa tosi paljon pahaakin aikaan näiden tiettyjen munattomien ja rajattomien vanhempien toimesta. Ainakin totaalisen kusipäisiä ihmisiä kasvatettua.

Mitä mä just luin =D Onko tää totta? Voiko tollasia kädettömiä vanhempia olla? ELI LAPSI SIIS MÄÄRÄÄ ; MITEN PERHEESSÄ ELETÄÄN? Eihän lapselle voi sellasta vastuuta antaa.  No, kasvattavat tulevaa narisitia, joka kuvittelee, että saa tehä mitä vaan. Onnea tämmöseen "kiintymysvanhemuuteen"

Vierailija kirjoitti:

Perhepeti on todella toimiva ratkaisu. Eri asia sitten jos käytetään alkoholia tai muita päihteitä. On täysin päätöntä kertoilla satuja vauvan vaarantumisesta kun se nukkuu selväpäisten vanhempien kanssa.

Ekan lapsen kanssa mentiin aluksi "oikeaoppisesti". Sitten kun alkoi silmät pyöriä päässä väsymyksestä otettiin se tohon viereen ja kaikki muuttui kuin taikaiskusta. Harvaan asiaan muuten nukahtaa paremmin kuin sen lämpöisen pienen paketin ituhinaan. Toisen lapsen kanssa mentiin suoraan perhepedillä ja iisiä oli. Karmea katsella kavereita töissä kun ne käveli suunnilleen päin seiniä kun vauva ei nuku. Mitään ongelmia omaan sänkyyn siirtymisessä ei kummallakaan lapsella myöskään ollut.

En käsitä miksi ihmiset vapaaehtoisesti kiduttaa itseään. Tosin sanon senkin, että "kiintymyysvanhemmuus" ja kaikki vastaavat termit ovat älyttömiä. Lapsi on sinuin ja sinä sen kasvatat valitsemallasi tavalla.  Oma vanhemmuuteni on ihan vaan sitä, että olen iskä.

Olen myös huomannut saman monen kaverin kohdalla, että nukkumattoman lapsen taustalla on kaksi itsekästä (tai tyhmää) vanhempaa, jotka kokeilevat kiipeilyä pe.. edellä puuhun, ja sitä taivastelua saa kuunnella kun lapsi itkee ja tekee nukkumisesta monen tunnin sirkusnumeron. Monesti näillä vanhemmilla on myös tapana miettiä miten saada lapsi käyttäytymään ikätasoon nähden kypsemmin kunhan heidän ei tarvitse luopua omista rutiineistaan tai muuttaa omaa toimintaansa.  

Nukumme perhepedissä. Vauva yleensä herää yöllä joskus tarkistamaan, että olemme paikalla tai saattaa käpertyä kainaloon kujertamaan ennen kuin nukahtaa uudelleen, mutta melko katkeamattomat unet meillä on ollut sen jälkeen kun otettiin lapsi suosiolla viereen nukkumaan. Kavereiden touhuja olen hiljaa ihmetellyt, koska jokainen toimii miten toimii; Isä ei joko osallistu ollenkaan öihin, katoaa töihin, baareihin tai harrastuksiin tai sitten näillä pareilla on ihan ihmeellisiä vaatimuksia yksin nukkumisesta ikätasoon nähden. Yhdelläkin kaverilla oli tapana pistää täysin pirteä yksivuotias seitsemältä sänkyyn, painaa ovi kiinni ja olla täysin reagoimatta lapsen huutoon aamu kahdeksaan asti ja näin hän oli toiminut alusta asti. Itsehän en uskaltanut nukuttaa vauvaa yksin, ja alun takkuilun jälkeen olen antanut nukkua vieressä. Mietin tätä nukutustekniikkaa kun omani meinasi kerran ryömimisikäisenä kuolla paniikkiin omassa pinniksessään kun pää takertui peittoon. En tiedä miten sekin onnistui, mutta kaveri oli onnistunut saamaan päänsä jumiin peiton sisään kolmelle eri kiepille eikä osannut itse riisua sitä pois, joten tukehtumiskuolema olisi ollut varma jos olisin kokeillut samaa "kyllä se siitä hiljenee"- tekniikkaa. Miten kamala ajatuskin. Tämän jälkeen en ainakaan antanut vauvan nukkua yksin edes pinniksessä, koska yöllä on helpompi valvoa vierestä toisen hengittelyä. Jos satunnaisesti yritämmekin omaan sänkyyn nukuttamista, niin kannoimme vauvaa kilpaa viereemme lapsen isän kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tätä perhepetiä tarjotaan ratkaisuksi väsymykseen? Meillä vauva nukkui perhepedissä ekat 3kk, mutta sen jälkeen oli pakko siirtää omaan sänkyyn, kun kukaan ei nukkunut. Vauvalla oli koko ajan kuuma, pyöri ja hyöri ja potki minua ja miestä. En nukkunut kuin pieniä pätkiä öisin. Olin täysin loppu. Kun vauva siirtyi omaan sänkyyn, kaikki nukkui hyvin. Eli ei toiminut meillä.

Mutta toki nuo mainitsemasi asiat ovat hyviä, jos ne toimii eikä ne minua ärsytä, jos joku niin toimii. Sen sijaan kiintymysvanhemmuus ry:n periaatteissa "ärsyttää" kyllä jotkin asiat. Esim. tuo heidän vastikään julkaistu vastine lasten nukkumisasioihin. Järkyttävä teksti, josta sai sen kuvan, että kärsivä kirkkaimman kruunun kantaa ja että vauvavuoden väsymys on vain asennekysymys. Huh. Vanhemman väsymys ja siitä seuraava masennus ne vasta onkin riskitekiköitä kiintymyssuhteeelle.

Joo, ja aiemmin kun Facessa oli se kiintymysvanhemmuus-ryhmä, niin siellä oli kyllä ihan todella paljon aivan umpikaheleita ihmisiä ( äitejä), jotka ei osanneet asettaa OMIA rajojaan ollenkaan. Siis itku silmässä umpiväsyneinä pompattiin jokaiseen lasten oikkuun ( vauvat erikseen, vauvan tarpeisiin pitääkin vastata), koska lapsihan menee rikki, jos ei äiti koko ajan kiinnitä häneen 100% huomiota. Itkettiin siellä, kun tänäänkin lapset on katsoneet puoli tuntia muumivideoita, miten tämän erheen nyt saa korjattua?

Pahimpina ne, jotka inisi, kun opettaja ei koulussa tajua, että just hänen uniikki lumihiutaleensa ei halua olla koulunäytelmässä lumiukko kuten kaikki muut, vaan hän haluaa olla lentävä prinsessa-noita-merenneito joka tulee ja vie koko shown, ja opettajankin nyt vaan olisi hyvä tajuta, että lapselle vaan kannattaa antaa periksi, kun muuten tulee kamala kiukku.

Tai ne, jotka ei saaneet lapselle annettua jotain helvetin antibioottia, kun lapsi ei kato tahdo! Sitten pahimmillaan tuntikausia päivässä lasta piinattiin ja maaniteltiin ja kuljettiin perässä ja aneltiin, että voisitsäetsävois ottaa. Mun mielestä tuollainen on täydellistä vanhemman vastuunpakoilua ja lapsen henkistä pahoinpitelyä. Kun jotkut asiat vaan pitää tehdä, ja vanhemman tehtävä on auttaa lapsi niistä yli. vaikka sitten harjoitella asiaa ( vaikka verikokeen ottaminen) kaikessa rauhassa ennen varsinaista toimenpidettä, tai vaikka lääkkeen kanssa sanoa, että tämä otetaan, sinä saat päättää miten. Kertoa mitä kivaa sen lääkkeen jälkeen tehdään, mutta ennen kuin se on otettu, mitään muutakaan ( kivaa) ei tapahdu.

Aatteessa on paljon hyvää, mutta kyllä sillä saa tosi paljon pahaakin aikaan näiden tiettyjen munattomien ja rajattomien vanhempien toimesta. Ainakin totaalisen kusipäisiä ihmisiä kasvatettua.

Tää ryhmä oli ihan käsittämätön laitos. /naamapalmu 

Itsehän erehdyin kerran ehdottamaan, että vanhemman sisaruksen mustasukkaisuutta saattaisi vähentää jos hänen yöimetyksensä lopetettaisiin kokonaan. Äidillä oli tapana vauvasisaruksen nukahdettua antaa rintaa kolme vuotiaalle, ja lapsi ilmeisesti kärkkyi tietynlaista vauvailuaikaa jota liikeni heti kun pienempi nukahti. Ehdotin omiin kokemuksiini nojaten, että äiti tekisi jämäkämmin selväksi, että lapsi on jo nyt iso poika ja tekee isojen poikien juttuja. Äitihän siis päivällä koutsi isompaa olemaan iso ja odotti todella aikuismaista käytöstä, mutta yöllä otti lapsen taas vauvan rooliin, joten ei ihme että pentu oli ihan sekaisin ja täynnä mustasukkaisuutta. Meillä meinaan helpotti, kun selvensin lasten rooleja perheessä - sinä olet nyt iso, mutta en hylkää sinua, tässä on nuorempi, enkä hylkää häntäkään enkä suostunut enää kuljettamaan isompaa rattaissa, imettämään tai antaa syödä tuttia, koska se olisi vain pahentanut tilannetta. Hetki meni, niin se pahin mustasukkaisuus lähti jo sillä että annoin esikoiselle sen vanhemman lapsen roolin. Toki tiedostan, että lapselle on kriisi saada pikkusisarus, mutta tässähän se vanhemman rooli vanhempana korostuu. 

Jotkin äidit myös miettivät miten toimivat rappiksessa missä ei ole hissiä, kun kolme vuotias ei anna kävellä viidenteen kerrokseen. Lapsi joko haluaa tulla kannetuksi tai sitten ei vaan saa liikkua. Toiset äidit taas huudattivat rintarepussa vauvaa kun neljä vuotias tutkii kaikki ojanpohjat eikä anna mennä sisälle. Olen harvoin puhaltanut kahveja nenästä, mutta noita keskusteluita lukiessa niin kävi. 

Rakastella voi muulloinkin ja muuallakin kuin yöllä sängyssä. Meillä makkarissa nukutaan lähekkäin, ei muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tätä perhepetiä tarjotaan ratkaisuksi väsymykseen? Meillä vauva nukkui perhepedissä ekat 3kk, mutta sen jälkeen oli pakko siirtää omaan sänkyyn, kun kukaan ei nukkunut. Vauvalla oli koko ajan kuuma, pyöri ja hyöri ja potki minua ja miestä. En nukkunut kuin pieniä pätkiä öisin. Olin täysin loppu. Kun vauva siirtyi omaan sänkyyn, kaikki nukkui hyvin. Eli ei toiminut meillä.

Mutta toki nuo mainitsemasi asiat ovat hyviä, jos ne toimii eikä ne minua ärsytä, jos joku niin toimii. Sen sijaan kiintymysvanhemmuus ry:n periaatteissa "ärsyttää" kyllä jotkin asiat. Esim. tuo heidän vastikään julkaistu vastine lasten nukkumisasioihin. Järkyttävä teksti, josta sai sen kuvan, että kärsivä kirkkaimman kruunun kantaa ja että vauvavuoden väsymys on vain asennekysymys. Huh. Vanhemman väsymys ja siitä seuraava masennus ne vasta onkin riskitekiköitä kiintymyssuhteeelle.

Joo, ja aiemmin kun Facessa oli se kiintymysvanhemmuus-ryhmä, niin siellä oli kyllä ihan todella paljon aivan umpikaheleita ihmisiä ( äitejä), jotka ei osanneet asettaa OMIA rajojaan ollenkaan. Siis itku silmässä umpiväsyneinä pompattiin jokaiseen lasten oikkuun ( vauvat erikseen, vauvan tarpeisiin pitääkin vastata), koska lapsihan menee rikki, jos ei äiti koko ajan kiinnitä häneen 100% huomiota. Itkettiin siellä, kun tänäänkin lapset on katsoneet puoli tuntia muumivideoita, miten tämän erheen nyt saa korjattua?

Pahimpina ne, jotka inisi, kun opettaja ei koulussa tajua, että just hänen uniikki lumihiutaleensa ei halua olla koulunäytelmässä lumiukko kuten kaikki muut, vaan hän haluaa olla lentävä prinsessa-noita-merenneito joka tulee ja vie koko shown, ja opettajankin nyt vaan olisi hyvä tajuta, että lapselle vaan kannattaa antaa periksi, kun muuten tulee kamala kiukku.

Tai ne, jotka ei saaneet lapselle annettua jotain helvetin antibioottia, kun lapsi ei kato tahdo! Sitten pahimmillaan tuntikausia päivässä lasta piinattiin ja maaniteltiin ja kuljettiin perässä ja aneltiin, että voisitsäetsävois ottaa. Mun mielestä tuollainen on täydellistä vanhemman vastuunpakoilua ja lapsen henkistä pahoinpitelyä. Kun jotkut asiat vaan pitää tehdä, ja vanhemman tehtävä on auttaa lapsi niistä yli. vaikka sitten harjoitella asiaa ( vaikka verikokeen ottaminen) kaikessa rauhassa ennen varsinaista toimenpidettä, tai vaikka lääkkeen kanssa sanoa, että tämä otetaan, sinä saat päättää miten. Kertoa mitä kivaa sen lääkkeen jälkeen tehdään, mutta ennen kuin se on otettu, mitään muutakaan ( kivaa) ei tapahdu.

Aatteessa on paljon hyvää, mutta kyllä sillä saa tosi paljon pahaakin aikaan näiden tiettyjen munattomien ja rajattomien vanhempien toimesta. Ainakin totaalisen kusipäisiä ihmisiä kasvatettua.

Tää ryhmä oli ihan käsittämätön laitos. /naamapalmu 

Itsehän erehdyin kerran ehdottamaan, että vanhemman sisaruksen mustasukkaisuutta saattaisi vähentää jos hänen yöimetyksensä lopetettaisiin kokonaan. Äidillä oli tapana vauvasisaruksen nukahdettua antaa rintaa kolme vuotiaalle, ja lapsi ilmeisesti kärkkyi tietynlaista vauvailuaikaa jota liikeni heti kun pienempi nukahti. Ehdotin omiin kokemuksiini nojaten, että äiti tekisi jämäkämmin selväksi, että lapsi on jo nyt iso poika ja tekee isojen poikien juttuja. Äitihän siis päivällä koutsi isompaa olemaan iso ja odotti todella aikuismaista käytöstä, mutta yöllä otti lapsen taas vauvan rooliin, joten ei ihme että pentu oli ihan sekaisin ja täynnä mustasukkaisuutta. Meillä meinaan helpotti, kun selvensin lasten rooleja perheessä - sinä olet nyt iso, mutta en hylkää sinua, tässä on nuorempi, enkä hylkää häntäkään enkä suostunut enää kuljettamaan isompaa rattaissa, imettämään tai antaa syödä tuttia, koska se olisi vain pahentanut tilannetta. Hetki meni, niin se pahin mustasukkaisuus lähti jo sillä että annoin esikoiselle sen vanhemman lapsen roolin. Toki tiedostan, että lapselle on kriisi saada pikkusisarus, mutta tässähän se vanhemman rooli vanhempana korostuu. 

Jotkin äidit myös miettivät miten toimivat rappiksessa missä ei ole hissiä, kun kolme vuotias ei anna kävellä viidenteen kerrokseen. Lapsi joko haluaa tulla kannetuksi tai sitten ei vaan saa liikkua. Toiset äidit taas huudattivat rintarepussa vauvaa kun neljä vuotias tutkii kaikki ojanpohjat eikä anna mennä sisälle. Olen harvoin puhaltanut kahveja nenästä, mutta noita keskusteluita lukiessa niin kävi. 

Niin, se ryhmässä tullut kakkaraivari oli kyllä voimakkuudessaan hyvinkin huvittava kun kehtasin ehdottaa kolmivuotiaan imetyksen lopettamista. 

En tiedä mitä on kiintymyssuhdevanhemmuus mutta suurin osa tuntemistani äideistä on nukkunut vauvan kanssa samassa sängyssä. Se nyt vaan yksinkertaisesti aivan älyttömän helppoa, ei tarvi kuin työntää tissi suuhun ja molemmat voi jatkaa unia. Kyllä meillä silti kaikilla kolmella lapsella imetys on loppunut ennen 1,5v ikää ja siihen asti ollut vain iltaimetys enää ehkä noin 10kk ikäisestä.

Tuo vanhempien viereen tuleminen isompana kyllä meillä ainakin näyttää olevan enemmän luonnekysymys. Yksi lapsistamme ei tule koskaan viereen, toiset tulevat. Samoin nukkuminen ei meillä ole ollut mitenkään kiinni perhepedissä olemisesta. Yksi on ollut vauvasta asti hyväuninen, kaksi huonoa, riippumatta nukkumispaikasta.

Meillä lapset ovat nukkuneet perhepedissä, koska se oli helppoa ja vaivatonta minulle. Sain nukkua yöni rauhassa. Monesti lapset koittivat vain yöllä kädellä, että olen vieressä ja jatkoivat sitten unia. Välillä tulivat tissille. Kuopukselle en koonnut pinnasänkyä lainkaan, koska mielestäni se on täysin turha kapistus vauvan kanssa.

Kannattaa kuunnella itseään näissä vauvanhoitoasioissa. Hirveesti tuoreille ja epävarmoille vanhemmille kaupataan kaikkea turhaa ja jopa vauvalle vaarallista. Meillä esim. pinnasängyn korkeat laidat muuttuivat hyvin pian vaarallisiksi. Ensin lapsi kolautteli niihin sängyssä pyllähtäessään päätään, ja pian hän meinasi tulla päälleen laidan yli.

Samoin amme on mielestäni turha ja vaarallinen. En ole käyttänyt sitä lainkaan. Alusta asti vauva on käynyt suihkussa. Hoitopöytä on korkea ja siitä vauva voi tipahtaa. Mulla on hyvä selkä, joten paljon turvallisempaa ja vauvalle miellyttävämpää on vaihtaa vaippa hoitoalustalla kylpyhuoneen lattialämmitetyllä lattialla.

Haha, no, meillä oli tosi lämmin ja kiintymyshenkinen kasvatus, ja olin maailman säikyin lapsi, joka pelkäsi mörköjä ja pimeää. Laittaisin tämän ominaisuuden kyllä ihan vilkkaan mielikuvituksen piikkiin. (Kirjoittelin satuja ja rakastin lukemista - mielikuvitukseni laukkasi hereillä ja unessa.) Pelot myös tietyssä määrin kuuluvat lapsen kehitykseen! Ei niitä voi poistaa kasvatuksella.

(Toisin päin voinee toimiakin, eli kurja kasvuympäristö, jossa mihinkään ei voi luottaa, voi varmasti luoda pelkoja ja epävarmuutta.)

Siis ketä tämä teidän kiintymyssuhdevanhemmuus raivostuttaa ja miten raivo ilmenee? Meillä myös oli mm. perhepeti pitkään, ei unikouluja, imetin monta vuotta ja (mahdollisesti edellä mainituista riippumatta) tein väitöskirjan vauva-aikana, mutta ei siitä kukaan nyt sentään raivonnut. Tai sitten elän vaan jossain kuplassa.

Lapsen kehitykseen vaikuttaa moni asia, vaikka vanhemmat ovatkin merkittävässä roolissa. Lapsella on myös oma temperamenttinsa. On aika yksinkertaistavaa sanoa, että koska tein lapsen kanssa näin, lapsi on noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nyt aika hörhöä kun kolmevuotias lapsi roikkuu tissillä eikä osaa nukkua itsekseen. Ei auta mikään.

Tässäpä se ongelman ydin onkin kun heti leimataan ääripääksi kun ei tunne asiaa. Itse siirryin omaan huoneeseen ja sänkyyn 1,5-vuotiaana ja siellä myös pysyin. Samoin aion toimia oman lapseni kanssa. Mieheni sen sijaan nukkui omassa sängyssä ja huoneessa pienestä pitäen ja häiritsi mörköjensä kanssa vanhempiensa yöunia vielä viisi vuotiaanakin. Toki temperamenttieroistakin on varmasti kysymys, mutta osoittaa myös sen, ettei ole mitään vedenpitävää oikeaa tapaa.

Miten olisi keskitie? Itse pyörin unessa niin paljon sängyssä ettei vauvalla olisi ollut turvallista olla vieressä. Meillä oli eka vuosi pinnasänky meidän sängyn vieressä. Pystyi pitää vauva kädestä nukahtamisvaiheessa. Imettäminen ei onnistunut koskaan vaan pumppu oli käytössä. Lapsista tuli tasapainoisia nuoria aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Haha, no, meillä oli tosi lämmin ja kiintymyshenkinen kasvatus, ja olin maailman säikyin lapsi, joka pelkäsi mörköjä ja pimeää. Laittaisin tämän ominaisuuden kyllä ihan vilkkaan mielikuvituksen piikkiin. (Kirjoittelin satuja ja rakastin lukemista - mielikuvitukseni laukkasi hereillä ja unessa.) Pelot myös tietyssä määrin kuuluvat lapsen kehitykseen! Ei niitä voi poistaa kasvatuksella.

(Toisin päin voinee toimiakin, eli kurja kasvuympäristö, jossa mihinkään ei voi luottaa, voi varmasti luoda pelkoja ja epävarmuutta.)

Meillä on kaksoset. Kasvatettu tietysti samassa tilassa yhtä aikaa ja he ovat luonteeltaan ja käytökseltään yksilöllisiä... Eli kasvatus ei tuo mörköjä vaan luonne.

Minua raivostuttaa kiintymyssuhdevanhemmuudessa se, että kaikkiin perheen ongelmiin sanotaan neuvoksi, "et ole tarpeeksi läsnä/et huomioi lastasi tarpeeksi/lapselle on liian rankkaa olla päiväkodissa", vaikka vanhempi olisi aivan uupumuksen partaalla. Eli siis käytännössä, olet p*ska vanhempi joka aiheuttaa lapselle ongelmia, jos joudut käymään töissä, kaipaisit välillä omaakin aikaa ja hengähdyshetkeä, et jaksa olla vauvassasi kiinni 24/7 tai uhmaikäisen kiukuttelu käy hermoillesi.

Noin niinkuin periaatteessa kiintymyssuhdeteoria käy järkeen ja minutkin on hyvin pitkälti niin kasvatettu ja samaan pyrin omieni kohdalla, mutta tosielämä ja teoria ei aina toimi samalla tavalla. Meillä lapset on nukkunut kainalossa, mutta siirtyneet sitten omaan sänkyyn, kun on pitänyt jaksaa käydä töissä ja vieressä potkiva lapsi häiritsee unia, edelleen saa tulla viereen jos yöllä pelottaa. Olen imettänyt lapsentahtisesti, mutta toisinaan jättänyt vauvan isälleen tuttipullon kanssa, että pääsen hetkeksi tekemään muuta ja imetys on loppunut siinä vuoden iässä molempien kohdalla. Olen lähtenyt työmatkalle ja ulkomaille kaverin häihin ja ollut pois kauemmin kuin "sallitut" päivä/ikävuosi. Aina en jaksa olla läsnä, vaan selaan kännykkää tai luen kirjaa lasten läsnäollessa. Enkä pode hetkeäkään huonoa omatuntoa, "riittävän hyvä vanhemmuus", siinä minun kasvatusperiaate.

Minusta se on vain luonnollista että pieni lapsi hakeutuu hoivaajan viereen hakemaan turvaa ja lämpöä. Siinä onnistuu hyvin imetys, eikä tarvitse nousta sängystä. Lapset saavat tulla viereen, niin pitkään kuin haluavat ja eiväthän he enää isoina tule, se on varma.

Käyttäjä35995 kirjoitti:

Meillä lapset ovat nukkuneet perhepedissä, koska se oli helppoa ja vaivatonta minulle. Sain nukkua yöni rauhassa. Monesti lapset koittivat vain yöllä kädellä, että olen vieressä ja jatkoivat sitten unia. Välillä tulivat tissille. Kuopukselle en koonnut pinnasänkyä lainkaan, koska mielestäni se on täysin turha kapistus vauvan kanssa.

Kannattaa kuunnella itseään näissä vauvanhoitoasioissa. Hirveesti tuoreille ja epävarmoille vanhemmille kaupataan kaikkea turhaa ja jopa vauvalle vaarallista. Meillä esim. pinnasängyn korkeat laidat muuttuivat hyvin pian vaarallisiksi. Ensin lapsi kolautteli niihin sängyssä pyllähtäessään päätään, ja pian hän meinasi tulla päälleen laidan yli.

Samoin amme on mielestäni turha ja vaarallinen. En ole käyttänyt sitä lainkaan. Alusta asti vauva on käynyt suihkussa. Hoitopöytä on korkea ja siitä vauva voi tipahtaa. Mulla on hyvä selkä, joten paljon turvallisempaa ja vauvalle miellyttävämpää on vaihtaa vaippa hoitoalustalla kylpyhuoneen lattialämmitetyllä lattialla.

Minusta vauvan käyttäminen suihkussa on ihan kamalaa, se menee tosi liukkaaksi ja hankalaksi pitää sylissä ja samalla pitää kastella itsensä ja saada jotenkin kuivattua itsensä ja vauva. Pinnasänky on hyvä, kun lapsi alkaa mönkiä - molemmat lapseni on lähes tipahtaneet sängystä kun olen jättänyt heidät nukkumaan parisängyn keskelle ja ovat onnistuneet mönkimään laidalle. Hoitopöytää on molempien kohdalla käytetty yli vuoden ikään, lattialla vauva on vaarassa jäädä juoksentelevan esikoisen tai innokkaan koiran alle, siksi myös sitteri ja semmoinen tukevilla kaarilla varustettu leikkimatto ovat olleet tarpeen. Se, mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle ja jokaisen pitää miettiä omalta kohdaltaan mikä tuntuu luontevalle. Niin näissä tavara-hankinnoissa kuin kasvatus- ja nukkumisasioissakin.

Kiintymysvanhemmuus on sinänsä hieno juttu, ongelman siitä tekee ne vanhemmat, jotka a) ei tajua eroa lapsentahtisuuden ja curling-vanhemmuuden välillä, ja kasvattaa paapottuja kurittomia kakaroita b) tyrkyttää omaa oppiaan kaikille muille ainoana oikeana tapana, ja antavat ymmärtää että toisin toimivat ovat huonoja vanhempia c) noudattavat jotain oppikirjaa tarkkaan ja uupuvat itselleen asettamiensa paineiden alle. Näitä kaikkia vanhempityyppejä näkee erilaisissa vanhemmuusaiheisissa ryhmissä paljon.

No tuntuisi luonnottomalta ajatella, että olisi mitään muuta, kuin aloituksessa kuvailtu.

Mutta eivät ihmiset pahaa tarkoita tuputtaessaan omia käsityksiään. He eivät vain tiedä, kuin sen mikä heidän mielestään on järkeenkäypää ja voivat ehkä potea jotain syyllisyyttäkin.

Vierailija kirjoitti:

Kiintymysvanhemmuus on sinänsä hieno juttu, ongelman siitä tekee ne vanhemmat, jotka a) ei tajua eroa lapsentahtisuuden ja curling-vanhemmuuden välillä, ja kasvattaa paapottuja kurittomia kakaroita b) tyrkyttää omaa oppiaan kaikille muille ainoana oikeana tapana, ja antavat ymmärtää että toisin toimivat ovat huonoja vanhempia c) noudattavat jotain oppikirjaa tarkkaan ja uupuvat itselleen asettamiensa paineiden alle. Näitä kaikkia vanhempityyppejä näkee erilaisissa vanhemmuusaiheisissa ryhmissä paljon.

Joo heidän olisi parempi jättää ne oppaat kokonaan lukematta...

Olen saanut seurata vierestä kun vauvaa opetetaan pakolla omaan sänkyyn. Kärttyisät vanhemmat hyssyttelee ja hyssyttelee, eikä lapsi nukahda. Joka ilta sama setti. Ihan vain sen takia, että äitipuolen mielestä aviovuoteeseen ei kuulu lapsi.

Mikä on curling-vanhemmuus?

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut seurata vierestä kun vauvaa opetetaan pakolla omaan sänkyyn. Kärttyisät vanhemmat hyssyttelee ja hyssyttelee, eikä lapsi nukahda. Joka ilta sama setti. Ihan vain sen takia, että äitipuolen mielestä aviovuoteeseen ei kuulu lapsi.

Hyssyttelevät traumatisoijat. Siinä oikea tragedia...113