Voiko ero lapsiperheessä sujua koskaan hyvin, lapsille suotuisasti?
Onko kukaan sopinut niin, että vietetään edelleen paljon aikaa (lähes päivittäin) yhdessä? Toimiiko se pitkällä tähtäimellä? Muita vinkkejä?
Niin, ettei lapsen tarvitsisi kokea mitään shokeeraavaa eroa tavalliseen arkeensa. Meillä on töidensä takia toinen osapuoli paljon poissa kotoa, eri kellonaikoina. Useasti myös vapaita on pitkin viikkoa, harvoin kahta peräkkäistä. Eli lapsi on jo tottunut siihen, että toinen vanhempi on hyvin ripotellen paikalla kotona.
Kommentit (124)
Meillä on ollut kohtuullisen sopuisa ero. Valtava järkytys ja suru se silti oli lapsille. Varsinkin nuorempi toivoi, että palaamme takaisin yhteen aina kun vietimme hetkenkin aikaa yhdessä.
Uskon silti, että on eheyttävää nähdä, että vanhemmat edelleen pystyvät istumaan samaan pyötään ja käymään kevyttä keskustelua. Vietämme esim. lasten syntymäpäiväaamut yhdessä, herätys, laulu, lahjat ja herkkuaamiainen ovat tärkeä perinne lapsille.
Kyllä voi. Itse erosin lasteni äidistä pari vuotta sitten, enkä voisi olla onnellisempi. Lapsista 2 on jo aikuisia, yksi vielä alaikäinen. Ikinä en enää parisuhteeseen palaa, enkä liiemmin avioliittoon.
Eipä oikeestaa. Päällisin puolin voi vaikuttaa ihan hyvältä, mut onhan siinä aina toinen nitistetty semmoseksi selkärangattomaksi ihmisraunioksi.
Minun pojat asuvat isänsä luona, eli lapsuudenkodissaan ma-to. Perjantaisin tulevat koulusta suoraan ”meille”, eli minun luokseni. Pojilla on helppo koulumatka. Vien viikonlopun jälkeen ma-aamuna kouluun heidät ja haen perjantaina suoraan koulusta.
Ei ole exäni kanssa riitoja, mutta eipä oikein yhteisiä asioitakaan enää. Lähinnä sellaisista asioista viestitellään, jos on hammaslääkäri keskellä päivää, niin kumpi pääsee menemään mukaan käynnille. Viimeksi viestiteltiin, onko pojilla sopivia luistimia ja kumpi ostaa, jos tarvitsee. Harrastukset maksetaan niin, että se joka ilmoittaa harrastukseen, maksaa.
Sellainen ero meissä on, että minä siirrän poikien pankkikorteille usein rahaa esim. 10€ tai 20€ ja pyydän itse ostamaan, jos tarvitsevat jotain pientä, viimeksi pyörän pumpun. Isänsä ei anna niille oikeastaan ikinä käyttörahaa, vaan lähtee itse maksamaan. Kumpikin tyylillään siis. Ei tarvetta riidellä.