Voiko ero lapsiperheessä sujua koskaan hyvin, lapsille suotuisasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on niin kamalaa että lapsi tulee koulusta pilaamaan vanhemman oman ajan/parisuhdeajan/... niin miksi lasta on pitänyt alun alkaenkaan tehdä? Ja tuota spontaania omaa elämääkään en tajua, kun esim. yksinhuoltajat ovat jatkuvasti kiinni lapsessaan ja se lapsi on koko ajan omalla vastuulla. Ei silloinkaan tehdä mitään spontaaneja omia reissuja, vaan mennään töistä kotiin suoraan. Miten se eroaa siitä, että yhteishuoltajuudessa kumpikin vanhempi on valmiina siihen, että lapsi tulee kotiin tänään? Huom. kotiin, ei kylään tai hoidettavaksi.

Yksinhuoltajat ovat asia erikseen, mutta kun on kaksi vanhempaa jotka kykenevät yhteistyöhön on selkeämpää erikseen sopia ne tapaamiset ja luonapidot niin kaikilla on sen jälkeen käsitys siitä kuka on menossa viikonloppuna mihinkin. 

Mun mielestä se on sekä lapsen että vanhempien etu.  Kumpikin eroperheen vanhemmista on vuorollaan vastuussa, eikä molemmat jossain päivystysvalmiudessa koko ajan.

Juuri tämä. Ei voi tehdä viikonloppusuunnitelmiakaan tai lomasuunnitelmia, jos lapsi saakin päähänsä, että menenki isille nyt viikonlopuksi, vaikka äiti oli suunnitellut mummolassa käyntiä lapsen kanssa. Tai isä on luvannut itsensä viikonlopputalkoisiin enolleen. Se peruuntuu, kun lapsi yhtäkkiä päättäkin tulla omilla avaimilla isin luo lauantaiaamuna.

Vanhemmat päivystää koko ajan, mitä oikkuja lapselle tulee tänään. Onko tänään kivempaa isillä, vai kesken päivää voiski olla kivempaa äiskällä. Onko tuo 7 vuotiaallekaan ihan hyväksi, että itse saa päättää omien oikkujensa perusteella, miten hallitsee vanhempiensa ajankäyttöä. 

Joo, ihan varmasti! Vanhemmat ei voi edes varata ulkomaanlomaa kun eivät tiedä tuleeko lapsi mukaan vai ei.

Vähän suhteellisuudentajua näihin juttuihin, jooko?

Jaa, et osaa siis kysyä lapseltasi että haluatko tulla mukaan vai miten tehdään? Seuraan sivusta tilannetta jossa lapsi ei pääse isänsä mukaan matkoille vaikka haluaisikin, ja sehän vasta kivaa on. Se on isin ja uuden perheen omaa aikaa.

Sarkasmi on vaikea laji. Minä nimenomaan olen sitä mieltä, että jos eroperhe aikoo ulkomailla reissata, kysytään aina ensiksi lapsilta, tahtovatko nämä mukaan.

Mutta ilmeisesti sitten näin kasvaa Kiinan keisareita jonkun mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuista ei voi vuoroviikoin ajaa kodistaan, mutta lapsen voi. Monelle lapselle toinen koti tai kummatkin jopa ovat vain kyläpaikkoja, joista pitää aina poistua kun äiti tai isi haluaa sen oman aikansa. Ei tämä aikakausi ihan terve enää ole.

Juuri näin. Lapselle yksi koti ja isä voi käydä lasta tapaamassa lapsen kotona. Tai sitten sen pari viikonloppua kuussa.

Miksei se voi olla äiti, joka tulee tapaamaan lasta lapsen kotona?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuista ei voi vuoroviikoin ajaa kodistaan, mutta lapsen voi. Monelle lapselle toinen koti tai kummatkin jopa ovat vain kyläpaikkoja, joista pitää aina poistua kun äiti tai isi haluaa sen oman aikansa. Ei tämä aikakausi ihan terve enää ole.

Juuri näin. Lapselle yksi koti ja isä voi käydä lasta tapaamassa lapsen kotona. Tai sitten sen pari viikonloppua kuussa.

Miksei se voi olla äiti, joka tulee tapaamaan lasta lapsen kotona?

Kuinka moni äiti suostuisi tuohon? Sanokaa mitä sanotte, mutta lapset tarvitsevat äitiä enemmän. Vain minun kuolleen ruumiini yli suostuisin edes tuohon 50 prosenttiseen äitiyteen, saati joihinkin murusiin.

Ketjusta on tullut kyllä hyviä elämänohjeita, tässä ne tiivistetysti

1) älä eroa, ydinperhe on lapselle parasta vaikka miten tapeltaisiin

2) jos eroat, irtisanoudu ilta/viikonlopputyötä tai matkustamista vaativasta työpaikastasi ja jää kotiin jotta olet lapselle käytettävissä

3) lapsi saa mielensä mukaan tulla ja mennä kummankin vanhemman välillä, tätä ei ole aikuisen syytä rajoittaa

4) eronneen ei ole syytä shoppailla, eikä käydä kampaajalla, koska se on itsekästä

5) eronneen ei ole sopivaa hankkia uutta kumppania ennenkuin lapset ovat täysi-ikäisiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuista ei voi vuoroviikoin ajaa kodistaan, mutta lapsen voi. Monelle lapselle toinen koti tai kummatkin jopa ovat vain kyläpaikkoja, joista pitää aina poistua kun äiti tai isi haluaa sen oman aikansa. Ei tämä aikakausi ihan terve enää ole.

Juuri näin. Lapselle yksi koti ja isä voi käydä lasta tapaamassa lapsen kotona. Tai sitten sen pari viikonloppua kuussa.

Miksei se voi olla äiti, joka tulee tapaamaan lasta lapsen kotona?

Kuinka moni äiti suostuisi tuohon? Sanokaa mitä sanotte, mutta lapset tarvitsevat äitiä enemmän. Vain minun kuolleen ruumiini yli suostuisin edes tuohon 50 prosenttiseen äitiyteen, saati joihinkin murusiin.

Jos äiti ja isä kumpikin suostuvat 50-prosenttiseen vanhemmuuteen vain kuolleen ruumiinsa yli, ollaan hyvin pian lööpeissä. Ei ole lapsen etu se.

Vierailija kirjoitti:

Et halua tätä kuulla, mutta kyllä se vanhempien ero on jopa koko elämän kestävä trauma lapsille.

Minulle vanhempieni avioliitto ja sen aikaiset asiat on elämän mittainen trauma. Ero on paras asia mitä elämässäni on tapahtunut.

Meillä oli todella riitainen parisuhde. Tai voiko sitä parisuhteeksi kutsua kun nukutaan omissa makuuhuoneissa ja vietätään mahdollisimman vähän aikaa kotona samaan aikaan. Tiuskimista ja riitelyä koko ajan. Lopulta katsottiin että ero on paras ratkaisu kaikille. Molemmat olimme niin väsyneitä siihen että välit paranivat heti kun oli eri osoitteet. Olemme pysyneet ystävinä ja uudet kumppanit eivät ole siihen vaikuttaneet. Lapset ovat saaneet uusia ihania aikuisia ympärilleen eikä tarvitse enää kuunnella sitä riitelyä.

Vierailija kirjoitti:

Ketjusta on tullut kyllä hyviä elämänohjeita, tässä ne tiivistetysti

1) älä eroa, ydinperhe on lapselle parasta vaikka miten tapeltaisiin

2) jos eroat, irtisanoudu ilta/viikonlopputyötä tai matkustamista vaativasta työpaikastasi ja jää kotiin jotta olet lapselle käytettävissä

3) lapsi saa mielensä mukaan tulla ja mennä kummankin vanhemman välillä, tätä ei ole aikuisen syytä rajoittaa

4) eronneen ei ole syytä shoppailla, eikä käydä kampaajalla, koska se on itsekästä

5) eronneen ei ole sopivaa hankkia uutta kumppania ennenkuin lapset ovat täysi-ikäisiä

Minä taas sanoisin että ketjun mukaan

1) Eroa. Lapsi ei voi saada terveen parisuhteen mallia muuten kuin eroamalla.

2) Jos eroat, älä missään nimessä muokkaa työaikaasi mitenkään lapsiystävällisemmäksi. Työssä on pakko käydä, joten lapsen tulee joustaa.

3) Lapsen täytyy noudattaa vuosi etukäteen suunniteltuja tapaamisaikatauluja. Näin aikuisten on mahdollista suunnitella omat menonsa ja lomansa omilla ehdoillaan.

4) Eronneen täytyy saada olla lapsivapaat todellakin ilman lapsia, koska hei, onhan se vaan niin rankkaa jos ei saa lähteä shoppailemaan koska haluaa.

5) Eronneen täytyy tietenkin hankkia uusi kumppani, koska katso kohta 1.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuista ei voi vuoroviikoin ajaa kodistaan, mutta lapsen voi. Monelle lapselle toinen koti tai kummatkin jopa ovat vain kyläpaikkoja, joista pitää aina poistua kun äiti tai isi haluaa sen oman aikansa. Ei tämä aikakausi ihan terve enää ole.

Juuri näin. Lapselle yksi koti ja isä voi käydä lasta tapaamassa lapsen kotona. Tai sitten sen pari viikonloppua kuussa.

Miksei se voi olla äiti, joka tulee tapaamaan lasta lapsen kotona?

Kuinka moni äiti suostuisi tuohon? Sanokaa mitä sanotte, mutta lapset tarvitsevat äitiä enemmän. Vain minun kuolleen ruumiini yli suostuisin edes tuohon 50 prosenttiseen äitiyteen, saati joihinkin murusiin.

Jos äiti ja isä kumpikin suostuvat 50-prosenttiseen vanhemmuuteen vain kuolleen ruumiinsa yli, ollaan hyvin pian lööpeissä. Ei ole lapsen etu se.

Lapsen etu on se yksi koti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et halua tätä kuulla, mutta kyllä se vanhempien ero on jopa koko elämän kestävä trauma lapsille.

Minulle vanhempieni avioliitto ja sen aikaiset asiat on elämän mittainen trauma. Ero on paras asia mitä elämässäni on tapahtunut.

Täällä taas päinvastainen kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuista ei voi vuoroviikoin ajaa kodistaan, mutta lapsen voi. Monelle lapselle toinen koti tai kummatkin jopa ovat vain kyläpaikkoja, joista pitää aina poistua kun äiti tai isi haluaa sen oman aikansa. Ei tämä aikakausi ihan terve enää ole.

Juuri näin. Lapselle yksi koti ja isä voi käydä lasta tapaamassa lapsen kotona. Tai sitten sen pari viikonloppua kuussa.

Miksei se voi olla äiti, joka tulee tapaamaan lasta lapsen kotona?

Kuinka moni äiti suostuisi tuohon? Sanokaa mitä sanotte, mutta lapset tarvitsevat äitiä enemmän. Vain minun kuolleen ruumiini yli suostuisin edes tuohon 50 prosenttiseen äitiyteen, saati joihinkin murusiin.

Jos äiti ja isä kumpikin suostuvat 50-prosenttiseen vanhemmuuteen vain kuolleen ruumiinsa yli, ollaan hyvin pian lööpeissä. Ei ole lapsen etu se.

Lapsen etu on se yksi koti.

Lapsen etu on yksi koti ja kaksi vanhempaa siinä kodissa. Jos tämä ei onnistu, lapsen etu on kaksi vanhempaa ja kaksi kotia. Kaikkein vähiten lapsen etu on se, että huoltajuusasioita aletaan selvitellä kuolleen ruumiin yli.

Millaisen traumanhan pieni lapsi saa, kun tajuaa, että vanhemmilla on omaakin elämää ja joku päivä ei voikkaan tulla jompaan kumpaan kotiin omilla avaimilla ilmoittamatta etukäteen, että tämän yön oonki sun luona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuista ei voi vuoroviikoin ajaa kodistaan, mutta lapsen voi. Monelle lapselle toinen koti tai kummatkin jopa ovat vain kyläpaikkoja, joista pitää aina poistua kun äiti tai isi haluaa sen oman aikansa. Ei tämä aikakausi ihan terve enää ole.

Juuri näin. Lapselle yksi koti ja isä voi käydä lasta tapaamassa lapsen kotona. Tai sitten sen pari viikonloppua kuussa.

Miksei se voi olla äiti, joka tulee tapaamaan lasta lapsen kotona?

Kuinka moni äiti suostuisi tuohon? Sanokaa mitä sanotte, mutta lapset tarvitsevat äitiä enemmän. Vain minun kuolleen ruumiini yli suostuisin edes tuohon 50 prosenttiseen äitiyteen, saati joihinkin murusiin.

Jos äiti ja isä kumpikin suostuvat 50-prosenttiseen vanhemmuuteen vain kuolleen ruumiinsa yli, ollaan hyvin pian lööpeissä. Ei ole lapsen etu se.

Lapsen etu on se yksi koti.

Lapsen etu on yksi koti ja kaksi vanhempaa siinä kodissa. Jos tämä ei onnistu, lapsen etu on kaksi vanhempaa ja kaksi kotia. Kaikkein vähiten lapsen etu on se, että huoltajuusasioita aletaan selvitellä kuolleen ruumiin yli.

Kuka sanoi, että niistä olisi riideltävä? Omalla kohdallani nämä asiat on sovittu jo. Erotilanteen sattuessa lapset jäävät asumaan äidilleen, ja isä näkee heitä x-määrän. Se x-määrä sovittaisiin jos se ero oikeasti tapahtuisi. Kukaan normaali ihminen ei halua ravata kahden kodin väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuista ei voi vuoroviikoin ajaa kodistaan, mutta lapsen voi. Monelle lapselle toinen koti tai kummatkin jopa ovat vain kyläpaikkoja, joista pitää aina poistua kun äiti tai isi haluaa sen oman aikansa. Ei tämä aikakausi ihan terve enää ole.

Juuri näin. Lapselle yksi koti ja isä voi käydä lasta tapaamassa lapsen kotona. Tai sitten sen pari viikonloppua kuussa.

Miksei se voi olla äiti, joka tulee tapaamaan lasta lapsen kotona?

Kuinka moni äiti suostuisi tuohon? Sanokaa mitä sanotte, mutta lapset tarvitsevat äitiä enemmän. Vain minun kuolleen ruumiini yli suostuisin edes tuohon 50 prosenttiseen äitiyteen, saati joihinkin murusiin.

Jos äiti ja isä kumpikin suostuvat 50-prosenttiseen vanhemmuuteen vain kuolleen ruumiinsa yli, ollaan hyvin pian lööpeissä. Ei ole lapsen etu se.

Lapsen etu on se yksi koti.

Lapsen etu on yksi koti ja kaksi vanhempaa siinä kodissa. Jos tämä ei onnistu, lapsen etu on kaksi vanhempaa ja kaksi kotia. Kaikkein vähiten lapsen etu on se, että huoltajuusasioita aletaan selvitellä kuolleen ruumiin yli.

Kuka sanoi, että niistä olisi riideltävä? Omalla kohdallani nämä asiat on sovittu jo. Erotilanteen sattuessa lapset jäävät asumaan äidilleen, ja isä näkee heitä x-määrän. Se x-määrä sovittaisiin jos se ero oikeasti tapahtuisi. Kukaan normaali ihminen ei halua ravata kahden kodin väliä.

Oikeasti tositilanteessa täytyy kuunnella kaikkia osapuolia. Myös niitä lapsia, joiden elämään ero kaikkein eniten vaikuttaa.

Täällä ero jossa riideltiin ilman että lapset kärsivät.

Viikko-viikko järjestelyllä on menty mahdollisimman ”lapset edellä”. Aina ei olla asioista samaa mieltä exän kanssa, mutta ei näytetä sitä lapsille.

Uskon että lasten sopeutumista auttoi se että molempien koulut pysyivät ennallaan ja siten myös kaverit.

Vanhemman lapsen luokanopettaja oli arviointikeskustelussa yllättynyt kun ei ollut tiennyt erosta ja sanoi että hänen urallaan ensimmäinen lapsi josta ei ole pystynyt mitenkään päättelemään että erosimme kesken kouluvuoden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuista ei voi vuoroviikoin ajaa kodistaan, mutta lapsen voi. Monelle lapselle toinen koti tai kummatkin jopa ovat vain kyläpaikkoja, joista pitää aina poistua kun äiti tai isi haluaa sen oman aikansa. Ei tämä aikakausi ihan terve enää ole.

Juuri näin. Lapselle yksi koti ja isä voi käydä lasta tapaamassa lapsen kotona. Tai sitten sen pari viikonloppua kuussa.

Miksei se voi olla äiti, joka tulee tapaamaan lasta lapsen kotona?

Kuinka moni äiti suostuisi tuohon? Sanokaa mitä sanotte, mutta lapset tarvitsevat äitiä enemmän. Vain minun kuolleen ruumiini yli suostuisin edes tuohon 50 prosenttiseen äitiyteen, saati joihinkin murusiin.

Jos äiti ja isä kumpikin suostuvat 50-prosenttiseen vanhemmuuteen vain kuolleen ruumiinsa yli, ollaan hyvin pian lööpeissä. Ei ole lapsen etu se.

Lapsen etu on se yksi koti.

Lapsen etu on yksi koti ja kaksi vanhempaa siinä kodissa. Jos tämä ei onnistu, lapsen etu on kaksi vanhempaa ja kaksi kotia. Kaikkein vähiten lapsen etu on se, että huoltajuusasioita aletaan selvitellä kuolleen ruumiin yli.

Kuka sanoi, että niistä olisi riideltävä? Omalla kohdallani nämä asiat on sovittu jo. Erotilanteen sattuessa lapset jäävät asumaan äidilleen, ja isä näkee heitä x-määrän. Se x-määrä sovittaisiin jos se ero oikeasti tapahtuisi. Kukaan normaali ihminen ei halua ravata kahden kodin väliä.

Oikeasti tositilanteessa täytyy kuunnella kaikkia osapuolia. Myös niitä lapsia, joiden elämään ero kaikkein eniten vaikuttaa.

Näinhän se on. Ja hyvä on huomioida asiantuntijoidenkin näkemyksiä. Useimmat psykologit ovat sitä mieltä, että lapsilla olisi erotilanteessa hyvä olla yksi oikea koti. Tässä kohtaa aikuisten pitäisi sopeutua, kun ongelman aiheuttivatkin.

Vierailija kirjoitti:

Millaisen traumanhan pieni lapsi saa, kun tajuaa, että vanhemmilla on omaakin elämää ja joku päivä ei voikkaan tulla jompaan kumpaan kotiin omilla avaimilla ilmoittamatta etukäteen, että tämän yön oonki sun luona.

No jos ehdoin tahdoin haluaa rikkoa lapsen kodin ja erota, se oma elämä nyt on vain pantava jäihin. Se hinta on maksettava, jos tekee lapsia

Hyvin usein ero lapsi(kin)perheessä on lapsille(kin) paras ratkaisu.

Ero ei ole koskaan hyväksi lapselle.

Meidän perheessä kävi niin että ero traumatisoi enemmän kaveriperheen lapsia 😂😂 oltiin ensimmäinen perhe heidän elämässään jossa vanhemmat asuikin omissa osoitteissaan. Oli niille lapsille paljon isompi juttu kuin omillemme.