Suuttuisitko jos vanhemmat jättäisivät vain sinut perinnöttä?
En nyt tarkemmin ala koko tarinaa selittämään, mutta tilanne se että minä olen aina ollut kiltti, kunnollinen, hyväkäytöksinen, ja veljeni taas vähän reppana ja elämänhallintaongelmainen.
Isäni soitti tässä taannoin ja kertoi että aikovat tehdä testamentin jossa minut suljetaan ulos kokonaan ja kaikki menee veljelle. Kun vähän ihmettelin että mitä ihmettä, isä lohdutti että voithan sitten hakea sitä lakiosaa, koita nyt ymmärtää että veli tarvitsee perintöä paljon enemmän.
Eli ei ole riitaa, välit ihan ok, minä ja veli ei olla mitenkään eri planeetalta varallisuuden/työn osalta, mutta onhan se kiistatta lapsuudesta asti ollut selvää että veli on rakkaampi.
Mua tää loukkaa. Onko ylireagointia vai suuttuisitko sinäkin? Olen siis 41 ja veli kaksi vuotta nuorempi.
Kommentit (203)
Seiskakymppinen, sairas isäni peri miljoonan, ja nyt istuu rahakasan päällä kuin roope ankka. Jatkuvasti soittelee ja kertoo mitkä rahastot ja osakkeet on tuottaneet mitenkin. Samalla muistuttaa, että ”sinä et sitten saa tästä mitään”, on tehnyt testamentin lapsenlapsille. Hyvä niin, mutta miksi pitää ilkeillä? Raha ei sovi kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä vielä, en ole RAHAN perään vaan oikeudenmukaisuuden ja välittämisen - vaikka perintöä olisi vaan 1000e niin silti tuntuisi pahalle että kaikki annetaan veljelle. Inhottavaa että testamentti on sillä sanamuodolla että minut on suljettu ulos kokonaan. Sitten itse pitää ”riidellä” jotta saisi edes lakiosan.
Olen verisesti loukkaantunut mutta yritän salailla ja olla normaali. Vanhemmat raivostuu jos tunteitaan näyttää tai eriävää mielipidettä tuo esiin.Minusta tuntuu että sinä et saa oikeudenmukaisuuden etkä välittämisen tunnetta vaikka saisitkin puolet perinnöstä. Olet kuullut useampaan kertaan että veljesi on tärkeämpi jne. Lopeta salailu ja ala tuoda mielipiteitäsi esille. Vanhempien raivostuminen on heidän ongelmansa.
Vanhemmat ovat tehneet nyt ison liikkeen eli ajankohta on hyvä omillekin isoille liikkeille. Voi todeta, että vanhemmat tekevät olon kurjaksi ja jatkossa keskityt ihmisiin, jotka välittävät sinusta oikeasti.
Vanhemmat eivät voi enää edes uhkaila perinnöttömäksi tekemisellä!
Vierailija kirjoitti:
Seiskakymppinen, sairas isäni peri miljoonan, ja nyt istuu rahakasan päällä kuin roope ankka. Jatkuvasti soittelee ja kertoo mitkä rahastot ja osakkeet on tuottaneet mitenkin. Samalla muistuttaa, että ”sinä et sitten saa tästä mitään”, on tehnyt testamentin lapsenlapsille. Hyvä niin, mutta miksi pitää ilkeillä? Raha ei sovi kaikille.
Muistuta takaisin lakiosastasi. Ja että vaadit sen ihan kiusallasi koska sinun sivuuttamisesi on hänelle niin tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kävi niin, että vanhemmat sanoivat alkavansa jakamaan perintöä pikkuhiljaa ns. pöydän alta.
Minä olen ainoa sisarus, jolla ei ole lapsia ja minulle sanottiin suoraan, että minähän en siis mitään ennakkoperintöä tarvitse, koska asun muutenkin yksin eikä minulla ole vanhemmille lapsenlapsia. Muut sisarukset tarvitsevat kuulemma kaikkea paljon enemmän, koska täytyyhän lastenlapsilla olla hyvät olot.
Antoivatko siis perintöä suoraan lapsenlapsille vai menikö se oikesti heidän vanhempiensa kautta? Törkeää tuo kyllä on. Vaikea tosin perinnönjaossa todistaa että ovat saaneet ennakkoperintöä jos on käteisenä jaettu.
Vierailija kirjoitti:
Seiskakymppinen, sairas isäni peri miljoonan, ja nyt istuu rahakasan päällä kuin roope ankka. Jatkuvasti soittelee ja kertoo mitkä rahastot ja osakkeet on tuottaneet mitenkin. Samalla muistuttaa, että ”sinä et sitten saa tästä mitään”, on tehnyt testamentin lapsenlapsille. Hyvä niin, mutta miksi pitää ilkeillä? Raha ei sovi kaikille.
Lakiosan saat. Kerro se isällesi ja lakkaa sen jälkeen vastaamasta puheluihin.
Ap:n tapauksessa hyvä että tämä on tullut ilmi jo vanhempien eläessä.
Joskus nämä tulevat ilmi vasta perinnönjaossa ja silloin on katkeruutta ilmassa. Varsinkin jos perinnöttä on jätetty se joka on kaikkein eniten joutunut vanhempiensa asioita hoitamaan ja kuluttamaan heihin aikaansa. Nyt voi sentään tehdä vastaliikkeen ja jättää nämä asiainhoidot ja auttelut veljen hoidettavaksi tai pyytää tehdystä työstä kohtalainen korvaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kävi niin, että vanhemmat sanoivat alkavansa jakamaan perintöä pikkuhiljaa ns. pöydän alta.
Minä olen ainoa sisarus, jolla ei ole lapsia ja minulle sanottiin suoraan, että minähän en siis mitään ennakkoperintöä tarvitse, koska asun muutenkin yksin eikä minulla ole vanhemmille lapsenlapsia. Muut sisarukset tarvitsevat kuulemma kaikkea paljon enemmän, koska täytyyhän lastenlapsilla olla hyvät olot.
Antoivatko siis perintöä suoraan lapsenlapsille vai menikö se oikesti heidän vanhempiensa kautta? Törkeää tuo kyllä on. Vaikea tosin perinnönjaossa todistaa että ovat saaneet ennakkoperintöä jos on käteisenä jaettu.
Sekä että. Lastenlapsille jouluna enemmän rahaa, sisaruksille on ostettu uusia pesukoneita, telkkareita, lastenlapsille tietokoneita, maksettu lastenhuoneen ja kylpyhuoneen remontit jne. En tiedä varmaksi, mutta ymmärsin, että äitini käy ainakin yhden siskoni kanssa ruokakaupassa ja maksaa aina molempien ostokset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häiriköin nyt vähän ap:n ketjua, mutta minulla on ongelma, minkä vuoksi testamentin laadinta on viivästynyt. Koska ei ole omia lapsia, jätän perintöä kummilapsille. Toinen on vielä pitkään vanhempiensa holhonnan alla, toinen nuori aikuinen. Vanhempi ei tule perimään paljoakaan vanhemmiltaan. Pikkuinen taas on varakkaasta perheestä ja tulee perimään satoja tuhansia/ miljoonan tms. Haluaisin jättää lähes kaiken tälle vanhemmalle ja köyhemmälle, mutta pelkään että se loukkaisi tätä toista. Toisaalta tuntuu hullulta antaa sinne joku ylimääräinen sata tuhatta, mikä hukkuisi vaan muuhun rahaan, kun toiselle se on oikeasti tarpeen.
Paras olla kuolematta pitkään aikaan.
Mistä se nuorempi saisi tietoonsa että perintö on mennyt vanhemmalla kummilapselle? Vai onko molemmat sisarustesi lapsia? Itse antaisin vain vanhemmalle kummilapselle ja juurikin tarpeellisuuden takia.
Nuoremman äiti on paras ystäväni, ollaan siis paljon tekemisissä.
Parhaitakaan ystäviä tai heidän lapsiaan ei kutsuta perunkirjoitukseen. Eli ei ongelmaa.
Koska minulla ei ole yhtään lakisääteistä perillistä, perintö menisi valtiolle. Totta kai läheiset miettivät, mitä jäämistölle tapahtuu. Tunnen erään vanhan lapsettoman parin, heiltä asiaa kysellään jo suoraan, koska kuilema alkaa olla ajankohtainen.
Ja jos testamenttaan rikkaalle pienemmän summan, näkevät, että köyhä sai enemmän.
Miten pitkään realistisesti ajatellen menee hetkeen, jolloin sinun perintöä ruvetaan jakamaan? Jos se ei ole ihan lähivuosina, niin et mitenkään voi tietää kenenkään taloudellista tilannetta 10-20 vuoden päähän. Jos kummilapsesi eivät ole nytkään läheisissä tekemisissä keskenään, niin tuskin he ovat myöhemminkään. En usko sitäkään, että ystäväsi tietää pankkitilisi saldon nyt ja tulevaisuudessa. Sinähän voit vaikka pelata omaisuutesi eikä se kuulu muille pätkääkään. Normaali ihminen ei kysele toisten mahdollisesta perinnönjaosta.
En suuttuisi, koska itselläni taloustilanne on paremmin kuin hyvin eikä sitä perintöä muutenkaan olisi niin hirveästi tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seiskakymppinen, sairas isäni peri miljoonan, ja nyt istuu rahakasan päällä kuin roope ankka. Jatkuvasti soittelee ja kertoo mitkä rahastot ja osakkeet on tuottaneet mitenkin. Samalla muistuttaa, että ”sinä et sitten saa tästä mitään”, on tehnyt testamentin lapsenlapsille. Hyvä niin, mutta miksi pitää ilkeillä? Raha ei sovi kaikille.
Muistuta takaisin lakiosastasi. Ja että vaadit sen ihan kiusallasi koska sinun sivuuttamisesi on hänelle niin tärkeää.
Ja ehdottomasti samalla pitää kertoa, että tuhlaat perintösi kaikkeen kivaan kuten matkusteluun ja vaatteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häiriköin nyt vähän ap:n ketjua, mutta minulla on ongelma, minkä vuoksi testamentin laadinta on viivästynyt. Koska ei ole omia lapsia, jätän perintöä kummilapsille. Toinen on vielä pitkään vanhempiensa holhonnan alla, toinen nuori aikuinen. Vanhempi ei tule perimään paljoakaan vanhemmiltaan. Pikkuinen taas on varakkaasta perheestä ja tulee perimään satoja tuhansia/ miljoonan tms. Haluaisin jättää lähes kaiken tälle vanhemmalle ja köyhemmälle, mutta pelkään että se loukkaisi tätä toista. Toisaalta tuntuu hullulta antaa sinne joku ylimääräinen sata tuhatta, mikä hukkuisi vaan muuhun rahaan, kun toiselle se on oikeasti tarpeen.
Paras olla kuolematta pitkään aikaan.
Mistä se nuorempi saisi tietoonsa että perintö on mennyt vanhemmalla kummilapselle? Vai onko molemmat sisarustesi lapsia? Itse antaisin vain vanhemmalle kummilapselle ja juurikin tarpeellisuuden takia.
Nuoremman äiti on paras ystäväni, ollaan siis paljon tekemisissä.
Parhaitakaan ystäviä tai heidän lapsiaan ei kutsuta perunkirjoitukseen. Eli ei ongelmaa.
Koska minulla ei ole yhtään lakisääteistä perillistä, perintö menisi valtiolle. Totta kai läheiset miettivät, mitä jäämistölle tapahtuu. Tunnen erään vanhan lapsettoman parin, heiltä asiaa kysellään jo suoraan, koska kuilema alkaa olla ajankohtainen.
Ja jos testamenttaan rikkaalle pienemmän summan, näkevät, että köyhä sai enemmän.
No testamenttaan vaan köyhemmälle. Eihän se rikkaampi saa tietää mitään asiasta, jos köyhempi on ihan hissukseen. Sinähän olet voinut testamentata sen omaisuuden vaikka kokonaisuudessaan eläinyhdistykselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, kunhan perintö menisi muille sukulaisille eikä valtiolle tai "hyväntekeväisyyteen". Itse en tarvitse mitään.
Tä? Mielummin rahat vosivat mielestäni mennä vaikka kodittomille kissoille kuin typerille sukulaisille.
Puhu siis vain omasta puolestasi. Itse soisin perintöjen menevän rakkailleni ja läheisilleni, ei minkään hyväntekeväisyyssäätiöiden huijereille saati jonnekin kehitysmaihin. Mieluummin vaikka poltettaisiin siinä tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon jätit kertomatta ap? Varmasti sen olennaisen, mutta ihan sama, aloitus oli tylsä Porvoolainen.
No en voi kaikkia lapsuuden esimerkkejä tähän kirjoittaa. Veli vaan on se rakkaampi ollut heille aina ja sitä ei ole salailtu vaan asia on sanottu suoraankin. Siis päin näköäni sanottu että veli on tärkeämpi kuin minä. Ap
Ymmärän ap sinua hyvin.
Meillä oli myös veli kaikkein tärkein, mutta perintö meni siten, että veli sai talon ja meille maksoi mitättömän korvauksen.
Eun jaksanut riitauttaa asiaa.
Veli muutti taloon perheineen ja leskiäiti maksoi kaikki kulut pienestä lesken eläkkeestään, työeläkettä ei äiti saanut lainkaan.
Kysyin veljeltä, että hoitaako äidin, jos hän menee jalattomaksi.
Lupasi hoitaa, mutta äiti halvaantui puoliksi ja viikon sisällä veli kärräsi äidin laitokseen.
Saipa veli lähes ilmaisen talon.
Onneksi olen selvinnyt ilman suuria omaisuuksia, eniten tuntuu pahalta, että äidille yksi lapsista oli aina tärkein.
Vierailija kirjoitti:
Seiskakymppinen, sairas isäni peri miljoonan, ja nyt istuu rahakasan päällä kuin roope ankka. Jatkuvasti soittelee ja kertoo mitkä rahastot ja osakkeet on tuottaneet mitenkin. Samalla muistuttaa, että ”sinä et sitten saa tästä mitään”, on tehnyt testamentin lapsenlapsille. Hyvä niin, mutta miksi pitää ilkeillä? Raha ei sovi kaikille.
Sinuna ehdottomasti vaatisin lakiosaa. Onko monta sisarusta?
Itseäni harmitti kun vanha mummoni kuoli niin isäni piti koko 700 000euron perinnön itsellään vaikka hänellä oli jo suuri velaton omakotitalo, kaksi velatonta arvokasta loma-asuntoa, kaksi velatonta autoa, velaton vene, iso osakesalkku, metsää, hyvä eläke ja korkea elintaso ja ikää 65v.
Me kaksi reilu kolmekymppistä isäni tytärtä pienten lasten kanssa oltais voitu mielellään ottaa edes asuntolainan käsirahaksi 25 000e/naama että oltais päästy omaan ettei tarttis olla vuokralla ja että lapset pääsisi viettämään lapsuuttaan vähän parempaan ympäristöön mutta ei käy. Olen jo tämän asian hyväksynyt. Itse aion oman perintöni siirtää suoraan lapsilleni kun sen aika on.
No kun se päivä tulee että isäni kuolee niin ties mitä valheita testamentti on täynnä etten saisi penniäkään. No aion kyllä vaatia lakiosani koska se lain mukaan minulle kuuluu. Olen ihan tavis enkä ole tehnyt siis mitään kamalaa isääni kohtaan. Elän vain omaa elämääni johon myös minulla on oikeus aikuisena ihmisenä.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä vielä, en ole RAHAN perään vaan oikeudenmukaisuuden ja välittämisen - vaikka perintöä olisi vaan 1000e niin silti tuntuisi pahalle että kaikki annetaan veljelle. Inhottavaa että testamentti on sillä sanamuodolla että minut on suljettu ulos kokonaan. Sitten itse pitää ”riidellä” jotta saisi edes lakiosan.
Olen verisesti loukkaantunut mutta yritän salailla ja olla normaali. Vanhemmat raivostuu jos tunteitaan näyttää tai eriävää mielipidettä tuo esiin.
Sun vanhemmat ei iästäsi päätellen ole vielä hetkeen kuolemassa, joten tuollaisesta asiasta ilmoittelu on ihan tarkoituksellista loukkaamista ja riidanhaastamista. Lisäksi haluavat varmistaa eripuran vielä kuolemansa jälkeenkin noilla kommenteilla lakiosasta. Rahasta tässä ei oikeasti ole kysymys vaan siitä että vanhempasi ovat häiriintyneitä.
Vanhempien raivostumisella ei ole mitään väliä, kiität kohteliaasti tiedosta ja lopetat yhteydenpidon. Vai onko sulla joku hyvä syy pitää tuollaista porukkaa elämässäsi?
Vierailija kirjoitti:
Loukkaantuisin.
Voit riitauttaa testamentin ja vaatia itsellesi puolet peruukirjoitustilaisuudessa,. Todennäköisesti se ei mene läpi. Pidä kuitenkin huoli että saat lakiosan.
Tai menee, kun ap kertoo tuon syyn, miksi testamentti on tehty. Mutta hyvällä tsäkllä se sun ongelmainen veljesi kippaa ennen vanhempiasi, niin tämä korjaantuu sillä. Ja itse löisin kanssa kyllä avustushanan vanhempiin päin kiinni ihan saman tien.
En suuttuisi äidilleni. Saattaisin hieman ihmetellä mutta omaisuus on äitini, ei minun. Tehköön sillä mitä haluaa. Enemmän mua surettaisi äidin kuolema kuin perinnöttä jääminen.
Miksi olisi provo? Tapahtui minullekin! Vuosia aikaa mutta itku tulee ketjua lukiessa 😞