Lue keskustelun säännöt.
Suuttuisitko jos vanhemmat jättäisivät vain sinut perinnöttä?
29.09.2020 |
En nyt tarkemmin ala koko tarinaa selittämään, mutta tilanne se että minä olen aina ollut kiltti, kunnollinen, hyväkäytöksinen, ja veljeni taas vähän reppana ja elämänhallintaongelmainen.
Isäni soitti tässä taannoin ja kertoi että aikovat tehdä testamentin jossa minut suljetaan ulos kokonaan ja kaikki menee veljelle. Kun vähän ihmettelin että mitä ihmettä, isä lohdutti että voithan sitten hakea sitä lakiosaa, koita nyt ymmärtää että veli tarvitsee perintöä paljon enemmän.
Eli ei ole riitaa, välit ihan ok, minä ja veli ei olla mitenkään eri planeetalta varallisuuden/työn osalta, mutta onhan se kiistatta lapsuudesta asti ollut selvää että veli on rakkaampi.
Mua tää loukkaa. Onko ylireagointia vai suuttuisitko sinäkin? Olen siis 41 ja veli kaksi vuotta nuorempi.
Kommentit (203)
Kummallista ajattelua. Itse ajattelen niin, että jokainen tekee rahoillaan just niinkuin haluaa. Itse sanoin vanhemmilleni, että lahjoittakoon rahansa kodittomille koirille tai ostakoon pihalle vaikka kontillisen koskenkorvaa. Se ei mulle kuulu pätkän vertaa.
Koskaan en mitään ole laskenut perinnön varaan. Vanhemmista, kun aika jätti, niin jotain kuitenkin jäi. Ilmoitin kaikille osapuolille heti, että luovun perinnöstä. Sisarukset ja minun lapseni sitten jotain saivat.
Mitään en olisi tarvinnut tai halunut, eikä olisi haitannut, jos vanhemmat olisivat testamentanneet kaiken jollekin sisaruksista tai vaikka täysin ulkopuoliselle. Ja kyllä, olin vanhempieni omaishoitajana 6 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häiriköin nyt vähän ap:n ketjua, mutta minulla on ongelma, minkä vuoksi testamentin laadinta on viivästynyt. Koska ei ole omia lapsia, jätän perintöä kummilapsille. Toinen on vielä pitkään vanhempiensa holhonnan alla, toinen nuori aikuinen. Vanhempi ei tule perimään paljoakaan vanhemmiltaan. Pikkuinen taas on varakkaasta perheestä ja tulee perimään satoja tuhansia/ miljoonan tms. Haluaisin jättää lähes kaiken tälle vanhemmalle ja köyhemmälle, mutta pelkään että se loukkaisi tätä toista. Toisaalta tuntuu hullulta antaa sinne joku ylimääräinen sata tuhatta, mikä hukkuisi vaan muuhun rahaan, kun toiselle se on oikeasti tarpeen.
Paras olla kuolematta pitkään aikaan.
Mistä se nuorempi saisi tietoonsa että perintö on mennyt vanhemmalla kummilapselle? Vai onko molemmat sisarustesi lapsia? Itse antaisin vain vanhemmalle kummilapselle ja juurikin tarpeellisuuden takia.
Nuoremman äiti on paras ystäväni, ollaan siis paljon tekemisissä.
Eihän sinun tarvitse kertoa testamentin sisällön yksityiskohtia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häiriköin nyt vähän ap:n ketjua, mutta minulla on ongelma, minkä vuoksi testamentin laadinta on viivästynyt. Koska ei ole omia lapsia, jätän perintöä kummilapsille. Toinen on vielä pitkään vanhempiensa holhonnan alla, toinen nuori aikuinen. Vanhempi ei tule perimään paljoakaan vanhemmiltaan. Pikkuinen taas on varakkaasta perheestä ja tulee perimään satoja tuhansia/ miljoonan tms. Haluaisin jättää lähes kaiken tälle vanhemmalle ja köyhemmälle, mutta pelkään että se loukkaisi tätä toista. Toisaalta tuntuu hullulta antaa sinne joku ylimääräinen sata tuhatta, mikä hukkuisi vaan muuhun rahaan, kun toiselle se on oikeasti tarpeen.
Paras olla kuolematta pitkään aikaan.
Mistä se nuorempi saisi tietoonsa että perintö on mennyt vanhemmalla kummilapselle? Vai onko molemmat sisarustesi lapsia? Itse antaisin vain vanhemmalle kummilapselle ja juurikin tarpeellisuuden takia.
Nuoremman äiti on paras ystäväni, ollaan siis paljon tekemisissä.
Tämä ratkaisee asian. Kukaan ei oleta että kummilapsi (joka ei ole sukua) perisi mitään joten mitään aihetta loukkaantumiseen ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinun ja veljesi varallisuus ja tulotaso ovat melko samanlaiset niin vanhempiesi ratkaisu on kummallinen. Vai onko mahdollista että et tiedä kaikkea veljesi asioista?
Ymmärtäisin paremmin jos veljelläsi menisi paljon huonommin taloudellisesti kuin sinulla.
Aivan, eli ahkeruudesta kuuluu rangaista? Olipas vasemmistolainen näkökanta.
En puhunut ahkeruudeta vaan taloudellisesta tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häiriköin nyt vähän ap:n ketjua, mutta minulla on ongelma, minkä vuoksi testamentin laadinta on viivästynyt. Koska ei ole omia lapsia, jätän perintöä kummilapsille. Toinen on vielä pitkään vanhempiensa holhonnan alla, toinen nuori aikuinen. Vanhempi ei tule perimään paljoakaan vanhemmiltaan. Pikkuinen taas on varakkaasta perheestä ja tulee perimään satoja tuhansia/ miljoonan tms. Haluaisin jättää lähes kaiken tälle vanhemmalle ja köyhemmälle, mutta pelkään että se loukkaisi tätä toista. Toisaalta tuntuu hullulta antaa sinne joku ylimääräinen sata tuhatta, mikä hukkuisi vaan muuhun rahaan, kun toiselle se on oikeasti tarpeen.
Paras olla kuolematta pitkään aikaan.
Mistä se nuorempi saisi tietoonsa että perintö on mennyt vanhemmalla kummilapselle? Vai onko molemmat sisarustesi lapsia? Itse antaisin vain vanhemmalle kummilapselle ja juurikin tarpeellisuuden takia.
Nuoremman äiti on paras ystäväni, ollaan siis paljon tekemisissä.
Parhaitakaan ystäviä tai heidän lapsiaan ei kutsuta perunkirjoitukseen. Eli ei ongelmaa.
Perunkirjoituksessa ovat paikalla edunsaajat tai heidän edustajansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häiriköin nyt vähän ap:n ketjua, mutta minulla on ongelma, minkä vuoksi testamentin laadinta on viivästynyt. Koska ei ole omia lapsia, jätän perintöä kummilapsille. Toinen on vielä pitkään vanhempiensa holhonnan alla, toinen nuori aikuinen. Vanhempi ei tule perimään paljoakaan vanhemmiltaan. Pikkuinen taas on varakkaasta perheestä ja tulee perimään satoja tuhansia/ miljoonan tms. Haluaisin jättää lähes kaiken tälle vanhemmalle ja köyhemmälle, mutta pelkään että se loukkaisi tätä toista. Toisaalta tuntuu hullulta antaa sinne joku ylimääräinen sata tuhatta, mikä hukkuisi vaan muuhun rahaan, kun toiselle se on oikeasti tarpeen.
Paras olla kuolematta pitkään aikaan.
Ei kai kukaan odota saavansa kummitädiltään perintöä. Anna sille nuoremmalla jotain erityistä ja rakasta, joka kertoo että olet ajatellut häntä erityisesti, vaikka tiedät ettei hän ole erityisesti rahan tarpeessa. Ja jos tilanne olennaisesti muuttuu, päivität testamenttia. Toisaalta se vanhempikin on varmasti todella iloinen vaikka saisi vain puolet perinnöstäsi, jos on itse vähävarainen.
Jotain tällaista olen ajatellut.
Kyllähän ihmiset pohtii, mihin lapsettoman sinkun rahat menevät. No, toivottavasti asia ei konkretisoidu vielä pitkään aikaan ja elän pitkään ja nautin rahoista myös itse.
No minä en kyllä pohdi. Oletan lähtökohtaisesti että ne menevät sisaruksilla, sisarusten lapsille jne tai testamentilla minne haluaa mutta en hurjimmissa kuvitelmissanikaan ole koskaan pohtinut että ystävä testamenttaisi varansa minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loukkaantuisin ap:n tilanteessa. Jos toinen olisi tyyliin pienellä työkyvyttömyyseläkkeellä, isot kulut sairauksista ja 10 lasta elätettävänä, ja mulla olisi kaikin puolin parempi toimeentulo sittenkin vaikka veli saisi perinnön kokonaan, se olisi ymmärrettävä. Siinä tapauksessa vanhemmat olisivat tehneet testamentin minun kanssani yhteisymmärryksessä ja olisimme sopineet, miten toimitaan jos tilanteet muuttuvat. Yksipuolisena päätöksenä vanhemmilta todella outo valinta suosia toista lasta ja heidän luulisi ymmärtävän, että se vahingoissa suhdetta siihen toiseen. Siksi kuulostaa keksityltä tilanteelta, että vanhemmat, joiden kanssa on ihan hyvissä väleissä, tekisivät tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Kummallista ajattelua. Itse ajattelen niin, että jokainen tekee rahoillaan just niinkuin haluaa. Itse sanoin vanhemmilleni, että lahjoittakoon rahansa kodittomille koirille tai ostakoon pihalle vaikka kontillisen koskenkorvaa. Se ei mulle kuulu pätkän vertaa.
Koskaan en mitään ole laskenut perinnön varaan. Vanhemmista, kun aika jätti, niin jotain kuitenkin jäi. Ilmoitin kaikille osapuolille heti, että luovun perinnöstä. Sisarukset ja minun lapseni sitten jotain saivat.
Mitään en olisi tarvinnut tai halunut, eikä olisi haitannut, jos vanhemmat olisivat testamentanneet kaiken jollekin sisaruksista tai vaikka täysin ulkopuoliselle. Ja kyllä, olin vanhempieni omaishoitajana 6 vuotta.
Minä pidän kummallisena sitä että rahat pitäisi käyttää elinaikanaan. Omassa suvussa vanhempi polvi on itse perinyt metsänsä ja talonsa ja nytkö heidän pitäisi rillutella ne menemään? Eri ne varat jotka on omalla työllä ansaittu.
Yksi varakas sanoikin siinä äskettäin olleessa tutkimuksessa että hänen tarkoituksensa on jättää vähintään sama perinnöksi kuin mitä on itse saanut ja mielellään vähän ennemmän. Näin ne varakkuudet karttuvat eikä niin että viimeisinä vuosina ostellaan mitä sattuu ja pistetään rahat palamaan ihan vain jotta on itse saanut käyttää ne niinkuin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, vaikka vanhempiesi ilmoitus loukkaa ja harmittaa sinua nyt, se voi olla parasta mitä elämässäsi koskaan on tapahtunut. Se vapauttaa sinut kaikista velvollisuuksista vanhempiesi suhteen sitten kun he eivät pärjää yksin. Avunpyyntöihin voit aina vastata, että mielestäsi he tarvitsevat veljesi apua paljon enemmän. Huonokuntoisten vanhempien auttamiseen voi mennä vuosia ylitunnollisen tyttären elämästä sekä oma terveys ja mielenterveys. Ostakoot perinnöksi tarkoitetuilla rahoillaan palveluita, niin ettei mitään perintöä edes jää. Sinä olet vapaa elämään omaa elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummallista ajattelua. Itse ajattelen niin, että jokainen tekee rahoillaan just niinkuin haluaa. Itse sanoin vanhemmilleni, että lahjoittakoon rahansa kodittomille koirille tai ostakoon pihalle vaikka kontillisen koskenkorvaa. Se ei mulle kuulu pätkän vertaa.
Koskaan en mitään ole laskenut perinnön varaan. Vanhemmista, kun aika jätti, niin jotain kuitenkin jäi. Ilmoitin kaikille osapuolille heti, että luovun perinnöstä. Sisarukset ja minun lapseni sitten jotain saivat.
Mitään en olisi tarvinnut tai halunut, eikä olisi haitannut, jos vanhemmat olisivat testamentanneet kaiken jollekin sisaruksista tai vaikka täysin ulkopuoliselle. Ja kyllä, olin vanhempieni omaishoitajana 6 vuotta.
Minkä takia luovuit perinnöstä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häiriköin nyt vähän ap:n ketjua, mutta minulla on ongelma, minkä vuoksi testamentin laadinta on viivästynyt. Koska ei ole omia lapsia, jätän perintöä kummilapsille. Toinen on vielä pitkään vanhempiensa holhonnan alla, toinen nuori aikuinen. Vanhempi ei tule perimään paljoakaan vanhemmiltaan. Pikkuinen taas on varakkaasta perheestä ja tulee perimään satoja tuhansia/ miljoonan tms. Haluaisin jättää lähes kaiken tälle vanhemmalle ja köyhemmälle, mutta pelkään että se loukkaisi tätä toista. Toisaalta tuntuu hullulta antaa sinne joku ylimääräinen sata tuhatta, mikä hukkuisi vaan muuhun rahaan, kun toiselle se on oikeasti tarpeen.
Paras olla kuolematta pitkään aikaan.
Mistä se nuorempi saisi tietoonsa että perintö on mennyt vanhemmalla kummilapselle? Vai onko molemmat sisarustesi lapsia? Itse antaisin vain vanhemmalle kummilapselle ja juurikin tarpeellisuuden takia.
Nuoremman äiti on paras ystäväni, ollaan siis paljon tekemisissä.
Parhaitakaan ystäviä tai heidän lapsiaan ei kutsuta perunkirjoitukseen. Eli ei ongelmaa.
Koska minulla ei ole yhtään lakisääteistä perillistä, perintö menisi valtiolle. Totta kai läheiset miettivät, mitä jäämistölle tapahtuu. Tunnen erään vanhan lapsettoman parin, heiltä asiaa kysellään jo suoraan, koska kuilema alkaa olla ajankohtainen.
Ja jos testamenttaan rikkaalle pienemmän summan, näkevät, että köyhä sai enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallista ajattelua. Itse ajattelen niin, että jokainen tekee rahoillaan just niinkuin haluaa. Itse sanoin vanhemmilleni, että lahjoittakoon rahansa kodittomille koirille tai ostakoon pihalle vaikka kontillisen koskenkorvaa. Se ei mulle kuulu pätkän vertaa.
Koskaan en mitään ole laskenut perinnön varaan. Vanhemmista, kun aika jätti, niin jotain kuitenkin jäi. Ilmoitin kaikille osapuolille heti, että luovun perinnöstä. Sisarukset ja minun lapseni sitten jotain saivat.
Mitään en olisi tarvinnut tai halunut, eikä olisi haitannut, jos vanhemmat olisivat testamentanneet kaiken jollekin sisaruksista tai vaikka täysin ulkopuoliselle. Ja kyllä, olin vanhempieni omaishoitajana 6 vuotta.Minkä takia luovuit perinnöstä?
Ei vissiin tarvinnut sitä ja sehän meni sitten lapsilleen.
Näin saattaa olla jopa kannattavaa toimia jos itse joutuisi maksamaan veroja mutta jos oma osuus jakautuu usemmalle lapselle niin se perintö voi pienentyä alle verotettavan (per lapsi siis). Sama juttu jos perivä on heikossa hapessa niin voi olla järkevää siirtää perintö kerralla yhden sukupolven yli.
t.eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häiriköin nyt vähän ap:n ketjua, mutta minulla on ongelma, minkä vuoksi testamentin laadinta on viivästynyt. Koska ei ole omia lapsia, jätän perintöä kummilapsille. Toinen on vielä pitkään vanhempiensa holhonnan alla, toinen nuori aikuinen. Vanhempi ei tule perimään paljoakaan vanhemmiltaan. Pikkuinen taas on varakkaasta perheestä ja tulee perimään satoja tuhansia/ miljoonan tms. Haluaisin jättää lähes kaiken tälle vanhemmalle ja köyhemmälle, mutta pelkään että se loukkaisi tätä toista. Toisaalta tuntuu hullulta antaa sinne joku ylimääräinen sata tuhatta, mikä hukkuisi vaan muuhun rahaan, kun toiselle se on oikeasti tarpeen.
Paras olla kuolematta pitkään aikaan.
Mistä se nuorempi saisi tietoonsa että perintö on mennyt vanhemmalla kummilapselle? Vai onko molemmat sisarustesi lapsia? Itse antaisin vain vanhemmalle kummilapselle ja juurikin tarpeellisuuden takia.
Nuoremman äiti on paras ystäväni, ollaan siis paljon tekemisissä.
Tämä ratkaisee asian. Kukaan ei oleta että kummilapsi (joka ei ole sukua) perisi mitään joten mitään aihetta loukkaantumiseen ei ole.
Ketään virallisia perijöitä ei ole, ei sisaruksia, ei sisarusten lapsia,ei vanhempia.
Loukkaantuminen voisi tulla siitä, että jos kummius on peruste testamentille, toinen saa ja toinen ei tai saa vain vähän.
Ap tässä vielä, en ole RAHAN perään vaan oikeudenmukaisuuden ja välittämisen - vaikka perintöä olisi vaan 1000e niin silti tuntuisi pahalle että kaikki annetaan veljelle. Inhottavaa että testamentti on sillä sanamuodolla että minut on suljettu ulos kokonaan. Sitten itse pitää ”riidellä” jotta saisi edes lakiosan.
Olen verisesti loukkaantunut mutta yritän salailla ja olla normaali. Vanhemmat raivostuu jos tunteitaan näyttää tai eriävää mielipidettä tuo esiin.
Loukkaantuisin ja tulisin surulliseksi. Varmaan itkisin! Miten vanhempasi voivat olla noin epäempaattisia ja julmia? Kysehän ei ole tuossa rahasta ja varallisuudesta, vaan siitä tunteesta, että sinulle ei tarvitse jättää mitään ja veljeäsi pitää tukea.
Kertoisin tämän vanhemmille ja miettisin, mistä veli on perinyt omat piirteensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häiriköin nyt vähän ap:n ketjua, mutta minulla on ongelma, minkä vuoksi testamentin laadinta on viivästynyt. Koska ei ole omia lapsia, jätän perintöä kummilapsille. Toinen on vielä pitkään vanhempiensa holhonnan alla, toinen nuori aikuinen. Vanhempi ei tule perimään paljoakaan vanhemmiltaan. Pikkuinen taas on varakkaasta perheestä ja tulee perimään satoja tuhansia/ miljoonan tms. Haluaisin jättää lähes kaiken tälle vanhemmalle ja köyhemmälle, mutta pelkään että se loukkaisi tätä toista. Toisaalta tuntuu hullulta antaa sinne joku ylimääräinen sata tuhatta, mikä hukkuisi vaan muuhun rahaan, kun toiselle se on oikeasti tarpeen.
Paras olla kuolematta pitkään aikaan.
Mistä se nuorempi saisi tietoonsa että perintö on mennyt vanhemmalla kummilapselle? Vai onko molemmat sisarustesi lapsia? Itse antaisin vain vanhemmalle kummilapselle ja juurikin tarpeellisuuden takia.
Nuoremman äiti on paras ystäväni, ollaan siis paljon tekemisissä.
Parhaitakaan ystäviä tai heidän lapsiaan ei kutsuta perunkirjoitukseen. Eli ei ongelmaa.
Koska minulla ei ole yhtään lakisääteistä perillistä, perintö menisi valtiolle. Totta kai läheiset miettivät, mitä jäämistölle tapahtuu. Tunnen erään vanhan lapsettoman parin, heiltä asiaa kysellään jo suoraan, koska kuilema alkaa olla ajankohtainen.
Ja jos testamenttaan rikkaalle pienemmän summan, näkevät, että köyhä sai enemmän.
Onko sillä (asian tietoon tulemisella) väliä jos kummilapset eivät tunne toisiaan? Itse en tuossa tilanteessa testamenttaisi mitään nuoremmalle joten hän ei saisi tietää asiasta. On varmaan kohtalaisen harvinainen tilanne että ei ole perintökaaren mukaisia perijöitä ollenkaan eli omia lapsia, sisaruksia, heidän lapsiaan tai tätejä tai setiä.
Kauheita tuttuja tuolla lapsettomalla pariskunnalla. Kuka kehtaa kysellä tuollaista? Ikinä en kyselisi edes sukulaisilta saatikka sitten muilta tutuilta.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä vielä, en ole RAHAN perään vaan oikeudenmukaisuuden ja välittämisen - vaikka perintöä olisi vaan 1000e niin silti tuntuisi pahalle että kaikki annetaan veljelle. Inhottavaa että testamentti on sillä sanamuodolla että minut on suljettu ulos kokonaan. Sitten itse pitää ”riidellä” jotta saisi edes lakiosan.
Olen verisesti loukkaantunut mutta yritän salailla ja olla normaali. Vanhemmat raivostuu jos tunteitaan näyttää tai eriävää mielipidettä tuo esiin.
Mitä jos rikkoisit tämän asian nyt ja justiinsa? Myös tuollaiset huonot perhesuhteisiin liittyvät tavat periytyvät, ellei joku pistä niille stoppia. Tee sinä se. Älä näyttele, kerro tunteesi. Itke julkisesti. Anna vanhempien raivota. Mitä hävittävää sinulla on?
Parhaitakaan ystäviä tai heidän lapsiaan ei kutsuta perunkirjoitukseen. Eli ei ongelmaa.