Mies on ihastunut toiseen enkä enää tiedä mitä teen.

Hopeakettu2223 kirjoitti:

Onko kimppakiva poissuljettu vaihtoehto?

Ei tämäkään ole huonompi idea joku viikonloppu.

-ap

Kuinkahan usein käy niin päin, että nainen toteaa vauva-arjessa, että ei tämä nyt olekaan kivaa ja helppoa, alan pettämään ja lähen läiskimään jos se miestä häiritsee? 

Musta tuntuu, etten mä ole koskaan kuullut tätä tyypillistä tarinaa näin päin. 

Heivaa se sika itse. Sitten se perustaa perheen sen toisen kanssa ja taas sama meno jatkuu kun vauva-arki käy raskaaksi. 

Mä jättäisin sen sian itse enkä jäis odottelemaan. Sitten se perustaa perheen sen toisen kanssa ja sama rumba jatkuu, kun taas huomaa että vauva-arki on raskasta. 

Oho, sori tuli tuplat, kun viestini ensin katosi jonnekin. 

Hei kaikki nyt on joku tullut trollaamaan tähän ketjuun. En ole puhunut noita juttuja täällä ainoastaan kolme ekaa oli mun kirjoittamia ja käytin nimimerkkiä.. ikävää että joku kokee asiakseen tulla sekoittaamaan ketjua josta toivoin saavani jonkinlaista apua.

Eli siis tilanne on että meillä on synkannut tosi hyvin, mutta kun vauva syntyi olin uupunut, ja hormoneiden takia saatoin tiuskia enemmän, se kyllä meni ohi ja pyysin itsekin anteeksi käytöstäni. Mitään suurempaa ei ole ollut. Mieheni ei myöskään ole pettäjä tyyppi, ongelmamme ovat lähinnä koskeneet sairastumisia vakavasti, läheisen kuolemaa ym, jotka ovat vaivanneet viimeaikoina.

Mies kyllä osoittaa edelleen kiinnostusta ja välittämistä minua kohtaan, mutta tuntuu ettei ole lopettanut viestittelyä, en siis tiedä mitä sanoisin hänelle jotta hän avautuisi enemmän.

Vierailija kirjoitti:

AP ei sitten halunnut yhtään enempää avata tuota omaa osuuttaa kriisiin? Se on vaan niin kiva syyttää sitä miestä. Kukaan ei jaksa katsella perseilevää puolisoa, oli niitä lapsia ja yhteisiä vuosia tai ei. Riidassa on yleensä 2 osapuolta.

AP onneton kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP ei sitten halunnut yhtään enempää avata tuota omaa osuuttaa kriisiin? Se on vaan niin kiva syyttää sitä miestä. Kukaan ei jaksa katsella perseilevää puolisoa, oli niitä lapsia ja yhteisiä vuosia tai ei. Riidassa on yleensä 2 osapuolta.

Mielestäni en ole perseilevä puoliso, olen välittävä ja rakastava. Saatan jopa laittaa toiset itseni edelle koska sellainen vain olen.

Riidassa on tietysti aina kaksi osapuolta mutta emme ole viimeaikoina edes erityisesti riidelleet, riitamme alkoi kun minusta tuntui että jokin on pielessä, mies ehkä oli enemmän omissa oloissaan ja iltaisin kiirehti nukkumaan. Sitten tuli paljastus ja siitä tilanteesta tämä on jatkunut. Mies yrittää kyllä olla nyt mua kohtaan hyvä, mutta ei oikein vieläkään avaa kunnolla itseään, sanoi tarvitsevansa aikaa. Silti en ymmärrä miksi jaksaa viestitellä vielä naiselle, ja ainakin väitti minulle että on kertonut minusta ja lapsesta naiselle.

Vierailija kirjoitti:

Hopeakettu2223 kirjoitti:

Onko kimppakiva poissuljettu vaihtoehto?

Ei tämäkään ole huonompi idea joku viikonloppu.

-ap

^ Lopeta toi säälittävä trollaaminen. Oletan että olet aikuinen.

Koen myös inhoa tätä naista kohtaan.

En ymmärrä kenellä on niin kylmä sydän, että juttelee ukkomiehen kanssa jolla tietää olevan vauva ja puoliso. En itse kykenisi koskaan olemaan niin kieroutunut, tai edes kiinnostumaan ihmisestä joka on varattu.

Ole huoleti. Harva nainen ottaa miestä, jolla noin pieni vauva.

AP onneton kirjoitti:

Koen myös inhoa tätä naista kohtaan.

En ymmärrä kenellä on niin kylmä sydän, että juttelee ukkomiehen kanssa jolla tietää olevan vauva ja puoliso. En itse kykenisi koskaan olemaan niin kieroutunut, tai edes kiinnostumaan ihmisestä joka on varattu.

Hahaa, vanha tuttu agenda paljastui provon takaa.

Älkää erotko noin pienten asioiden takia! Johonkin te olette toisissanne rakastuneet, ja se on kantava voima. Se pitää vain löytää arjen ja kiireen keskellä.

Kyllä kaikkia joskus kyllästyttää, mutta miehesi saisi nyt ryhdistäytyä ja lopettaa typerän viestittelyn, itse on valintansa tehnyt ja halunnut vauvan kanssasi. Apua saa kyllä ja molempien pitää nähdä toisensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut sama tilanne. Tosin eron otin puheeksi minä, ei mies. Ihastuksen huumassa ei tosiaan tajua, mitä on menettämässä, jos eroaa. En minäkään tajunnut siinä suuttumuksessa. Kiinni jäätyään mies vain jatkoi viestittelyä, olisi ollut valmis heittämään lähes 20-vuotisen ihmissuhteen roskiin vain sen takia, että oli ihastunut. Jos toinen osapuoli olisi ollut halukas, niin varmaan olisi eronnutkin, mutta mies ei saanut tarpeeksi tukea siltä suunnalta ja jäätiin sitten yhteen. 

Puhuttiin paljon siitä, nielin kiukkuni ja kuuntelin hänen vuodatustaan, asioita joita hän haki toiselta naiselta, tunteita, ja ymmärsinkin osittain. Jälkeenpäin ajatellen oli onni, että jäätiin yhteen; nyt on suhde lujempi kuin ennen. Luultavasti kumpikin arvostamme toisiamme enemmän kuin ennen kriisiä.

Se vain on niin, että toista ihmistä ei voi kahlita. Sen kanssa voi puhua ja koittaa saada se järkiinsä, mutta jos se lähtee niin se lähtee. Se täytyy vain hyväksyä, vaikka tietäisi että lähtijä tulee katumaan. 

Sivusta kommentoin, että jos on jo aidan toisella puolella käyty niin kannattaa vaan henkisesti alkaa varautumaan, että mies menee uudelleen toisille laitumille. Annat kuvan, että olet hyväksynyt tilanteen ja reilusti antanut miehen valita mitä haluaa. Totuus on todennäköisesti niin, että uusi ei huolinutkaan ukkoasi ja mies jäi luoksesi. Siihen päälle todennäköisesti sinulta hirveä itkupotkuraivari ja kiristys, että mies ei saa jättää sinua.

Se päivä tulee, kun joku uusi mimmi kelpuuttaakin pettävän ukkosi ja sinä jäät. Joten kannattaa miettiä, että tuntuuko seuraava pettäminen yhtään sen paremmalle? Entä auttaako silmien ummistaminen ja oman itsekunnioituksen hylkääminen vain sen takia, ettei uskalla päästää irti, vaan roikkuu toisessa väkisin.

Saako kysyä, että mies siis antoi sinusta vikalistan, mutta miten on, oliko miehesi sinulle kuitenkin jatkuvasti täydellinen kumppani, ja vain sinussa ne viat joita mies etsi toisesta naisesta? Entä aloitko sitten vastaamaan näihin miehen toisesta naisesta etsimiin pyyteisiin?

Saa tietysti kysyä :) ei varsinaisesti vikalistaa ollut, ehkä enemmän niitä tuntemuksia kiinnostavuudesta ja haluttavuudesta, joita en osannut enkä pystynyt hänessä herättämään. Täydellinen kumppani mies ei tosiaankaan ole (mutta mielestäni paras mahdollinen!) ja näitä ihastumisia on ollut ennenkin, lievempiä tosin tai minulta paremmin salassa pidettyjä, että yllätys tämäkään ei ollut. Hänellä on kai vain taipumusta etsiä "säpinää" ja sitä ihastumisen tunnetta, mitä ei tietenkään pitkässä suhteessa ole. 

Oma käytökseni muuttui ehkä enemmän huomioonottavaksi ja arvostavammaksi, sen myötä kun itsekin tajusin mitä erossa menettäisin.

Anteeksi nyt, mutta kuulostaa siltä että "menettäisit " erossa miehen joka ei pidä sinua kiinnostavana ja haluttavana, miehen joka etsii vähän väliä säpinää muista naisista, joka ihastuu jatkuvasti toisiin naisiin koska haluaa ihastumisentunnetta mitä oma vaimo ei pysty tarjoamaan(eikä kukaan muukaan pitkässä parisuhteessa, vaan toiseen pitää ITSE ihastua uudestaan), ja tällaista miestä pidät PARHAANA MAHDOLLISENA sinulle?? Ja vielä arvostat häntä, ja huomioit entistä enemmän?? Missä hyvän tähden nainen on itsekunnioituksesi??!!

No eihän tuo ihastumisjuttu ole kuin pieni osa ihmisestä. Ei nytkään ole aikoihin ollut mitään sellaista. Meillä on mukava arki yhdessä, naurua ja seksiä ja rakkautta riittää, ja yhteistä harrastamista. Ehkä en kunnioita itseäni muiden mielestä, mutta niin kauan kun elämäni on omasta mielestäni hyvää tuon miehen rinnalla, niin tässä pysyn. Tai niin kauan kuin ei tule minut päihittävää ihastusta. Sitten jos tulee, niin tulee, ja annan viestikapulan seuraavalle.

Meilläkin alkoi tuo pettäminen ja vieraissa käynti siinä 3kk esikoisen syntymän jälkeen. Sittenhän niitä naisia löytyi tasaisin väliajoin ja kun tulin heti ensimmäisen perään vahinkoraskaaksi niin kun toisen olin synnyttänyt niin mies oli ottamassa eroa ja lähdössä jonnekin 200km naisen luo asumaan. No ei lähtenyt. Siinä oli sitten vielä jotain naisia ja lopulta rauhoittui. Kai se tunsi elämänsä loppuneen kun lapsi syntyi ja ajatteli jäävänsä kaikesta pillusta paitsi. Piti sitten pettää.

Vierailija kirjoitti:

Mun ja mun puolison suhde kärsi siitä kun mä hermostuin sille sen huonosta käyttäytymisestään johtuen, aikaa tästä useita vuosia. Puoliso otti etäisyyttä ja etääntyy päivä päivältä enemmän ja enemmän. Hän ei näe mitään vikaa itsessään, sitä miksi mä suutuin sille. Suhteemme ei ole korjaantunut, roikutaan vaan edelleen suhteessa, lasten vuoksi.

Miten hän käyttäytyi huonosti? Miksi hän ei näe vikaa itsessään?

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan usein käy niin päin, että nainen toteaa vauva-arjessa, että ei tämä nyt olekaan kivaa ja helppoa, alan pettämään ja lähen läiskimään jos se miestä häiritsee? 

Musta tuntuu, etten mä ole koskaan kuullut tätä tyypillistä tarinaa näin päin. 

Niinpä.

Leffassa Valkoinen kaupunki tämä asetelma oli käännetty toisin päin, mutta se oli vain tarina.

Nähtyäni tuon elokuvan tunsin voimakasta empatiaa päähenkilöä kohtaan. Ja sen jälkeen aloin itsekin ajatella: hetkinen, kuinkahan realistinen tämä asetelma oikeastaan onkaan? Eikös 99/100 tällaisista tapahtumaketjuista ole aikuisten oikeasti niin päin, että mies on se, joka pikkulapsiaikana lähtee ja pettää? Ja mitä ajattelisin, jos elokuva olisi kuvattu sukupuoliasetelmat niin päin kuin realistisessa tilanteessa lähes aina on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut sama tilanne. Tosin eron otin puheeksi minä, ei mies. Ihastuksen huumassa ei tosiaan tajua, mitä on menettämässä, jos eroaa. En minäkään tajunnut siinä suuttumuksessa. Kiinni jäätyään mies vain jatkoi viestittelyä, olisi ollut valmis heittämään lähes 20-vuotisen ihmissuhteen roskiin vain sen takia, että oli ihastunut. Jos toinen osapuoli olisi ollut halukas, niin varmaan olisi eronnutkin, mutta mies ei saanut tarpeeksi tukea siltä suunnalta ja jäätiin sitten yhteen. 

Puhuttiin paljon siitä, nielin kiukkuni ja kuuntelin hänen vuodatustaan, asioita joita hän haki toiselta naiselta, tunteita, ja ymmärsinkin osittain. Jälkeenpäin ajatellen oli onni, että jäätiin yhteen; nyt on suhde lujempi kuin ennen. Luultavasti kumpikin arvostamme toisiamme enemmän kuin ennen kriisiä.

Se vain on niin, että toista ihmistä ei voi kahlita. Sen kanssa voi puhua ja koittaa saada se järkiinsä, mutta jos se lähtee niin se lähtee. Se täytyy vain hyväksyä, vaikka tietäisi että lähtijä tulee katumaan. 

Saako kysyä, että mies siis antoi sinusta vikalistan, mutta miten on, oliko miehesi sinulle kuitenkin jatkuvasti täydellinen kumppani, ja vain sinussa ne viat joita mies etsi toisesta naisesta? Entä aloitko sitten vastaamaan näihin miehen toisesta naisesta etsimiin pyyteisiin?

Tämä. En tajua miten tätä näin yläpeukutetaan. Vaikuttaa ihan todella nöyryyttävältä tilanteelta. Vilpitön mies potisi syyllisyyttä kiinni jäädessään ja olisi pahoillaan eikä listaisi vikoja, puutteita ja vaatimuksia kumppanille, jonka luottamuksen on pettänyt. Yhdessä lähdettäisiin ratkomaan suhteen ongelmakohtia eikä niin että toinen sanelee.

Ja se että mies oli jo lähdössä, mutta toinen nainen ei huolinutkaan. Pitää olla aikamoinen kynnysmatto että tuohon jää. JSS!

Itselläni ei ole lapsia eikä tule, mutta sen verran itsekunnioitusta kyllä löytyy että jos mies luo profiilin jonnekin deittisivustolle, etsii sieltä naisia ja viestittelee ihastumiset ja seksit mielessä, niin kyllä se olisi siinä.

Aina voi aikuinen ihminen ottaa puheeksi itseään vaivaavat asiat ja puheet ennenkuin lähtee pettämään.

Up