Mies on ihastunut toiseen enkä enää tiedä mitä teen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei ole lapsia eikä tule, mutta sen verran itsekunnioitusta kyllä löytyy että jos mies luo profiilin jonnekin deittisivustolle, etsii sieltä naisia ja viestittelee ihastumiset ja seksit mielessä, niin kyllä se olisi siinä.

Aina voi aikuinen ihminen ottaa puheeksi itseään vaivaavat asiat ja puheet ennenkuin lähtee pettämään.

Joillekin on niiiiin vaikeaa se puhuminen. Mielummin pettävät ja livistävät yön pimeyteen kun ottavat vastuuta teoistaan.

Mun mies teki tuon. Etsi seksiseuran deittisivulta ja pisti salasuhteen pystyyn. En koe mitenkään että mulla ei olisi itsekunnioitusta vaikka annoin anteeksi.

Päinvastoin, mulla on kivat optiot nyt takataskussa kun mies pelkää menettävänsä. Kuulemma tehdään ne lapset ja aviot jos tahdon ja saanpa nyt panna muutamia kertoja vieraan kanssa ihan luvan kanssa, se kun oli oma ehtoni suhteen jatkosta. Mies ei toki halua kuulemma kuulla kun sen teen mutta aion varmasti kertoa rehellisenä naisena. Ties vaikka se oppisi jotain lisää 🤷‍♀️

Niinhän se on. EX-vaimo mieluummin petti kun puhui tunteistaan ja parisuhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut samassa tilanteessa miehen osassa. 

Luulen, että miehesi kokee "tässäkö tämä oli" tunnetta ja luultavasti on jäänyt teidän suhteessa sivusta katsojaksi. Ei ole enää sinulle se tärkein.

Toinen nainen tarjoaa vaihtoehdon, joka houkuttelee ja ihastumisen tunteet ei helpota tässa tilanteessa.

Teidän tilanteessa onneksi vasta parin viikon viestittely. Tilanne on korjattavissa.

Minulle ainakin iski sellaiset ajatukset, että jos nyt tosiaan tästä lähden, niin pystynkö koskaan olemaan ylpeä itsestäni, kun jätän vaimoni ja vuoden vanhan tyttäreni. Tuskinpa.

Sano miehellesi, ettet halua erota, muttet voi pakottaa jäämäänkään.

Älä raivoa, vaan yritä olla ymmärtäväinen.

 

Miehiä kuvaillaan usein järjellä toimiviksi ja naisia ”tunne-eläjiksi”, mutta joskus tuntuu, että se on tasan tarkkaan toisin päin. Meilläkin mies nimenomaan halusi lapsia ja perheen. Nyt kun on ne lapset tehty niin puhuu ”mun elämä on ohi”-juttuja. Erittäin epärationaalista toimintaa. Elää tunteella. Tuntui hyvältä idealta hankkia perhe ja kun se perhe on hankittu niin ei ollutkaan enää niin kivaa ja nyt kaduttaa. Itse koen, että kun olen lapset hankkinut niin kannan vastuuni ja sitoudun tähän ydinperheeseen, vaikka elämä ei aina olisi ruusuilla tanssimista, Minusta on aivan älytöntä alkaa vauvavaiheessa viestittelemään muille naisille. En kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi eletään niin tunnepohjaisesti.

Niin no omalla kohdalla viestittely oli alkanut jo kauan ennen lasta ja kaveripohjalta samojen harrastusten kautta.  En kuitenkaan mihinkään lähtenyt ja tästä on yli kymmenen vuotta aikaa.

Olet varmasti oikeassa siinä, että naiset monesti toimivat järkevästi ja miehet ei pysty samalla tavalla sitoutumaan siihen ydinperhesysteemiin. 

Äidin ja lapsen suhde vaan on luonnollisesti niin kiinteä, että mies jää helposti statistin asemaan. Mies käy usein töissä päivisin ja iltaisin yrittää osallistua lapsen hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut samassa tilanteessa miehen osassa. 

Luulen, että miehesi kokee "tässäkö tämä oli" tunnetta ja luultavasti on jäänyt teidän suhteessa sivusta katsojaksi. Ei ole enää sinulle se tärkein.

Toinen nainen tarjoaa vaihtoehdon, joka houkuttelee ja ihastumisen tunteet ei helpota tässa tilanteessa.

Teidän tilanteessa onneksi vasta parin viikon viestittely. Tilanne on korjattavissa.

Minulle ainakin iski sellaiset ajatukset, että jos nyt tosiaan tästä lähden, niin pystynkö koskaan olemaan ylpeä itsestäni, kun jätän vaimoni ja vuoden vanhan tyttäreni. Tuskinpa.

Sano miehellesi, ettet halua erota, muttet voi pakottaa jäämäänkään.

Älä raivoa, vaan yritä olla ymmärtäväinen.

 

Miehiä kuvaillaan usein järjellä toimiviksi ja naisia ”tunne-eläjiksi”, mutta joskus tuntuu, että se on tasan tarkkaan toisin päin. Meilläkin mies nimenomaan halusi lapsia ja perheen. Nyt kun on ne lapset tehty niin puhuu ”mun elämä on ohi”-juttuja. Erittäin epärationaalista toimintaa. Elää tunteella. Tuntui hyvältä idealta hankkia perhe ja kun se perhe on hankittu niin ei ollutkaan enää niin kivaa ja nyt kaduttaa. Itse koen, että kun olen lapset hankkinut niin kannan vastuuni ja sitoudun tähän ydinperheeseen, vaikka elämä ei aina olisi ruusuilla tanssimista, Minusta on aivan älytöntä alkaa vauvavaiheessa viestittelemään muille naisille. En kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi eletään niin tunnepohjaisesti.

Niin no omalla kohdalla viestittely oli alkanut jo kauan ennen lasta ja kaveripohjalta samojen harrastusten kautta.  En kuitenkaan mihinkään lähtenyt ja tästä on yli kymmenen vuotta aikaa.

Olet varmasti oikeassa siinä, että naiset monesti toimivat järkevästi ja miehet ei pysty samalla tavalla sitoutumaan siihen ydinperhesysteemiin. 

Äidin ja lapsen suhde vaan on luonnollisesti niin kiinteä, että mies jää helposti statistin asemaan. Mies käy usein töissä päivisin ja iltaisin yrittää osallistua lapsen hoitoon.

Olisikohan noilla boldatuilla asioilla jokin yhteys? Kuinka moni sitoutuu 110% asiaan, jossa kokee olevansa ulkopuolinen?