Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies on ihastunut toiseen enkä enää tiedä mitä teen.
Onneton
29.09.2020 |
Asia on nyt niin että olemme olleet mieheni kanssa tosi pitkään yhdessä, on ollut vaikeita aikoja ja myös paljon hyviäkin. Muiden mielestä olemme todella hyvä tiimi, ja niin minustakin olemme hyvinä aikoina. Meille syntyi vauva 5kk sitten, ja kaikki oli ihanaa, menimme myös kihloihin mitä mies pitkään harkitsi ja se tulikin minulle täytenä yllätyksenä.
Olimme kaikin puolin onnellisia kunnes tuli muuttohössäkkää ja muuta, jolloin itse käyttäydyin ehkä stressin keskellä hieman typerästi miestäni kohtaan.
Pari päivää sitten minulle selvisi että mieheni on viestitellyt toisen naisen kanssa jo pari viikkoa, ja mies myönsi olevansa ehkä vähän ihastunut, tästä syntyi riita jonka päätteeksi mies alkoi puhumaan erosta ja ettei ole onnellinen (yhtäkkiä) kuitenkin mies haluaisi vielä yrittää, ja kohtelee välillä minua rakastavasti välillä taas välinpitämättömästi.
Olen ihan totaalisen rikki, mies kertoi poistaneensa profiilin jolla keskustelua kävi, mutta tuntuu että hän jatkaa keskustelua aina töihin lähtiessään, kotona ei ole puhelimellaan.
Minulla on todella uupunut olo, rakastan häntä mielettömästi, ja tahtoisin vain palata ajassa taaksepäin edes parilla kuukaudella. En tiedä mitä minun tulisi tehdä..
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut sama tilanne. Tosin eron otin puheeksi minä, ei mies. Ihastuksen huumassa ei tosiaan tajua, mitä on menettämässä, jos eroaa. En minäkään tajunnut siinä suuttumuksessa. Kiinni jäätyään mies vain jatkoi viestittelyä, olisi ollut valmis heittämään lähes 20-vuotisen ihmissuhteen roskiin vain sen takia, että oli ihastunut. Jos toinen osapuoli olisi ollut halukas, niin varmaan olisi eronnutkin, mutta mies ei saanut tarpeeksi tukea siltä suunnalta ja jäätiin sitten yhteen.
Puhuttiin paljon siitä, nielin kiukkuni ja kuuntelin hänen vuodatustaan, asioita joita hän haki toiselta naiselta, tunteita, ja ymmärsinkin osittain. Jälkeenpäin ajatellen oli onni, että jäätiin yhteen; nyt on suhde lujempi kuin ennen. Luultavasti kumpikin arvostamme toisiamme enemmän kuin ennen kriisiä.
Se vain on niin, että toista ihmistä ei voi kahlita. Sen kanssa voi puhua ja koittaa saada se järkiinsä, mutta jos se lähtee niin se lähtee. Se täytyy vain hyväksyä, vaikka tietäisi että lähtijä tulee katumaan.
Saako kysyä, että mies siis antoi sinusta vikalistan, mutta miten on, oliko miehesi sinulle kuitenkin jatkuvasti täydellinen kumppani, ja vain sinussa ne viat joita mies etsi toisesta naisesta? Entä aloitko sitten vastaamaan näihin miehen toisesta naisesta etsimiin pyyteisiin?
Saa tietysti kysyä :) ei varsinaisesti vikalistaa ollut, ehkä enemmän niitä tuntemuksia kiinnostavuudesta ja haluttavuudesta, joita en osannut enkä pystynyt hänessä herättämään. Täydellinen kumppani mies ei tosiaankaan ole (mutta mielestäni paras mahdollinen!) ja näitä ihastumisia on ollut ennenkin, lievempiä tosin tai minulta paremmin salassa pidettyjä, että yllätys tämäkään ei ollut. Hänellä on kai vain taipumusta etsiä "säpinää" ja sitä ihastumisen tunnetta, mitä ei tietenkään pitkässä suhteessa ole.
Oma käytökseni muuttui ehkä enemmän huomioonottavaksi ja arvostavammaksi, sen myötä kun itsekin tajusin mitä erossa menettäisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut sama tilanne. Tosin eron otin puheeksi minä, ei mies. Ihastuksen huumassa ei tosiaan tajua, mitä on menettämässä, jos eroaa. En minäkään tajunnut siinä suuttumuksessa. Kiinni jäätyään mies vain jatkoi viestittelyä, olisi ollut valmis heittämään lähes 20-vuotisen ihmissuhteen roskiin vain sen takia, että oli ihastunut. Jos toinen osapuoli olisi ollut halukas, niin varmaan olisi eronnutkin, mutta mies ei saanut tarpeeksi tukea siltä suunnalta ja jäätiin sitten yhteen.
Puhuttiin paljon siitä, nielin kiukkuni ja kuuntelin hänen vuodatustaan, asioita joita hän haki toiselta naiselta, tunteita, ja ymmärsinkin osittain. Jälkeenpäin ajatellen oli onni, että jäätiin yhteen; nyt on suhde lujempi kuin ennen. Luultavasti kumpikin arvostamme toisiamme enemmän kuin ennen kriisiä.
Se vain on niin, että toista ihmistä ei voi kahlita. Sen kanssa voi puhua ja koittaa saada se järkiinsä, mutta jos se lähtee niin se lähtee. Se täytyy vain hyväksyä, vaikka tietäisi että lähtijä tulee katumaan.
Saako kysyä, että mies siis antoi sinusta vikalistan, mutta miten on, oliko miehesi sinulle kuitenkin jatkuvasti täydellinen kumppani, ja vain sinussa ne viat joita mies etsi toisesta naisesta? Entä aloitko sitten vastaamaan näihin miehen toisesta naisesta etsimiin pyyteisiin?
Saa tietysti kysyä :) ei varsinaisesti vikalistaa ollut, ehkä enemmän niitä tuntemuksia kiinnostavuudesta ja haluttavuudesta, joita en osannut enkä pystynyt hänessä herättämään. Täydellinen kumppani mies ei tosiaankaan ole (mutta mielestäni paras mahdollinen!) ja näitä ihastumisia on ollut ennenkin, lievempiä tosin tai minulta paremmin salassa pidettyjä, että yllätys tämäkään ei ollut. Hänellä on kai vain taipumusta etsiä "säpinää" ja sitä ihastumisen tunnetta, mitä ei tietenkään pitkässä suhteessa ole.
Oma käytökseni muuttui ehkä enemmän huomioonottavaksi ja arvostavammaksi, sen myötä kun itsekin tajusin mitä erossa menettäisin.
Nonniin eli miehellä ON aikaisempaakin kokemusta näistä "ihastumisista". Ihanko vaan pelkkää viestittelyä? ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut sama tilanne. Tosin eron otin puheeksi minä, ei mies. Ihastuksen huumassa ei tosiaan tajua, mitä on menettämässä, jos eroaa. En minäkään tajunnut siinä suuttumuksessa. Kiinni jäätyään mies vain jatkoi viestittelyä, olisi ollut valmis heittämään lähes 20-vuotisen ihmissuhteen roskiin vain sen takia, että oli ihastunut. Jos toinen osapuoli olisi ollut halukas, niin varmaan olisi eronnutkin, mutta mies ei saanut tarpeeksi tukea siltä suunnalta ja jäätiin sitten yhteen.
Puhuttiin paljon siitä, nielin kiukkuni ja kuuntelin hänen vuodatustaan, asioita joita hän haki toiselta naiselta, tunteita, ja ymmärsinkin osittain. Jälkeenpäin ajatellen oli onni, että jäätiin yhteen; nyt on suhde lujempi kuin ennen. Luultavasti kumpikin arvostamme toisiamme enemmän kuin ennen kriisiä.
Se vain on niin, että toista ihmistä ei voi kahlita. Sen kanssa voi puhua ja koittaa saada se järkiinsä, mutta jos se lähtee niin se lähtee. Se täytyy vain hyväksyä, vaikka tietäisi että lähtijä tulee katumaan.
Saako kysyä, että mies siis antoi sinusta vikalistan, mutta miten on, oliko miehesi sinulle kuitenkin jatkuvasti täydellinen kumppani, ja vain sinussa ne viat joita mies etsi toisesta naisesta? Entä aloitko sitten vastaamaan näihin miehen toisesta naisesta etsimiin pyyteisiin?
Saa tietysti kysyä :) ei varsinaisesti vikalistaa ollut, ehkä enemmän niitä tuntemuksia kiinnostavuudesta ja haluttavuudesta, joita en osannut enkä pystynyt hänessä herättämään. Täydellinen kumppani mies ei tosiaankaan ole (mutta mielestäni paras mahdollinen!) ja näitä ihastumisia on ollut ennenkin, lievempiä tosin tai minulta paremmin salassa pidettyjä, että yllätys tämäkään ei ollut. Hänellä on kai vain taipumusta etsiä "säpinää" ja sitä ihastumisen tunnetta, mitä ei tietenkään pitkässä suhteessa ole.
Oma käytökseni muuttui ehkä enemmän huomioonottavaksi ja arvostavammaksi, sen myötä kun itsekin tajusin mitä erossa menettäisin.
Nonniin eli miehellä ON aikaisempaakin kokemusta näistä "ihastumisista". Ihanko vaan pelkkää viestittelyä? ;)
Todennäköisesti vain viestittelyä, tai jos on jotain ollutkin niin hyvin nopeasti ja ohimenevästi :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut sama tilanne. Tosin eron otin puheeksi minä, ei mies. Ihastuksen huumassa ei tosiaan tajua, mitä on menettämässä, jos eroaa. En minäkään tajunnut siinä suuttumuksessa. Kiinni jäätyään mies vain jatkoi viestittelyä, olisi ollut valmis heittämään lähes 20-vuotisen ihmissuhteen roskiin vain sen takia, että oli ihastunut. Jos toinen osapuoli olisi ollut halukas, niin varmaan olisi eronnutkin, mutta mies ei saanut tarpeeksi tukea siltä suunnalta ja jäätiin sitten yhteen.
Puhuttiin paljon siitä, nielin kiukkuni ja kuuntelin hänen vuodatustaan, asioita joita hän haki toiselta naiselta, tunteita, ja ymmärsinkin osittain. Jälkeenpäin ajatellen oli onni, että jäätiin yhteen; nyt on suhde lujempi kuin ennen. Luultavasti kumpikin arvostamme toisiamme enemmän kuin ennen kriisiä.
Se vain on niin, että toista ihmistä ei voi kahlita. Sen kanssa voi puhua ja koittaa saada se järkiinsä, mutta jos se lähtee niin se lähtee. Se täytyy vain hyväksyä, vaikka tietäisi että lähtijä tulee katumaan.
Saako kysyä, että mies siis antoi sinusta vikalistan, mutta miten on, oliko miehesi sinulle kuitenkin jatkuvasti täydellinen kumppani, ja vain sinussa ne viat joita mies etsi toisesta naisesta? Entä aloitko sitten vastaamaan näihin miehen toisesta naisesta etsimiin pyyteisiin?
Saa tietysti kysyä :) ei varsinaisesti vikalistaa ollut, ehkä enemmän niitä tuntemuksia kiinnostavuudesta ja haluttavuudesta, joita en osannut enkä pystynyt hänessä herättämään. Täydellinen kumppani mies ei tosiaankaan ole (mutta mielestäni paras mahdollinen!) ja näitä ihastumisia on ollut ennenkin, lievempiä tosin tai minulta paremmin salassa pidettyjä, että yllätys tämäkään ei ollut. Hänellä on kai vain taipumusta etsiä "säpinää" ja sitä ihastumisen tunnetta, mitä ei tietenkään pitkässä suhteessa ole.
Oma käytökseni muuttui ehkä enemmän huomioonottavaksi ja arvostavammaksi, sen myötä kun itsekin tajusin mitä erossa menettäisin.
Anteeksi nyt, mutta kuulostaa siltä että "menettäisit " erossa miehen joka ei pidä sinua kiinnostavana ja haluttavana, miehen joka etsii vähän väliä säpinää muista naisista, joka ihastuu jatkuvasti toisiin naisiin koska haluaa ihastumisentunnetta mitä oma vaimo ei pysty tarjoamaan(eikä kukaan muukaan pitkässä parisuhteessa, vaan toiseen pitää ITSE ihastua uudestaan), ja tällaista miestä pidät PARHAANA MAHDOLLISENA sinulle?? Ja vielä arvostat häntä, ja huomioit entistä enemmän?? Missä hyvän tähden nainen on itsekunnioituksesi??!!
Jotkut miehet on melkoisia sonneja/pukkeja. Haittaako jos hänellä olisi monta naista kerralla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteet kuulostaa hirveen masentavilta.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut sama tilanne. Tosin eron otin puheeksi minä, ei mies. Ihastuksen huumassa ei tosiaan tajua, mitä on menettämässä, jos eroaa. En minäkään tajunnut siinä suuttumuksessa. Kiinni jäätyään mies vain jatkoi viestittelyä, olisi ollut valmis heittämään lähes 20-vuotisen ihmissuhteen roskiin vain sen takia, että oli ihastunut. Jos toinen osapuoli olisi ollut halukas, niin varmaan olisi eronnutkin, mutta mies ei saanut tarpeeksi tukea siltä suunnalta ja jäätiin sitten yhteen.
Puhuttiin paljon siitä, nielin kiukkuni ja kuuntelin hänen vuodatustaan, asioita joita hän haki toiselta naiselta, tunteita, ja ymmärsinkin osittain. Jälkeenpäin ajatellen oli onni, että jäätiin yhteen; nyt on suhde lujempi kuin ennen. Luultavasti kumpikin arvostamme toisiamme enemmän kuin ennen kriisiä.
Se vain on niin, että toista ihmistä ei voi kahlita. Sen kanssa voi puhua ja koittaa saada se järkiinsä, mutta jos se lähtee niin se lähtee. Se täytyy vain hyväksyä, vaikka tietäisi että lähtijä tulee katumaan.
Saako kysyä, että mies siis antoi sinusta vikalistan, mutta miten on, oliko miehesi sinulle kuitenkin jatkuvasti täydellinen kumppani, ja vain sinussa ne viat joita mies etsi toisesta naisesta? Entä aloitko sitten vastaamaan näihin miehen toisesta naisesta etsimiin pyyteisiin?
Saa tietysti kysyä :) ei varsinaisesti vikalistaa ollut, ehkä enemmän niitä tuntemuksia kiinnostavuudesta ja haluttavuudesta, joita en osannut enkä pystynyt hänessä herättämään. Täydellinen kumppani mies ei tosiaankaan ole (mutta mielestäni paras mahdollinen!) ja näitä ihastumisia on ollut ennenkin, lievempiä tosin tai minulta paremmin salassa pidettyjä, että yllätys tämäkään ei ollut. Hänellä on kai vain taipumusta etsiä "säpinää" ja sitä ihastumisen tunnetta, mitä ei tietenkään pitkässä suhteessa ole.
Oma käytökseni muuttui ehkä enemmän huomioonottavaksi ja arvostavammaksi, sen myötä kun itsekin tajusin mitä erossa menettäisin.
Nonniin eli miehellä ON aikaisempaakin kokemusta näistä "ihastumisista". Ihanko vaan pelkkää viestittelyä? ;)
Todennäköisesti vain viestittelyä, tai jos on jotain ollutkin niin hyvin nopeasti ja ohimenevästi :)
Eli sinulle on siis ok, että käy paneskelemassa toisaalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteet kuulostaa hirveen masentavilta.....
Todellakin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä on jotain ongelmia, jos ihastuu jatkuvasti. Tai sitten käyttää ihastumisilmaisua siitä, että muutaman kerran käy puksuttamassa muikkeleita. Ei se oikeaa ihastusta ole. Ei varmasti ole sinuunkaan ollut oikeasti ihastunut, kunhan vaan jäänyt siihen roikkumaan, kun olet tuollainen höynäytettävissä oleva kynnysmatto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut sama tilanne. Tosin eron otin puheeksi minä, ei mies. Ihastuksen huumassa ei tosiaan tajua, mitä on menettämässä, jos eroaa. En minäkään tajunnut siinä suuttumuksessa. Kiinni jäätyään mies vain jatkoi viestittelyä, olisi ollut valmis heittämään lähes 20-vuotisen ihmissuhteen roskiin vain sen takia, että oli ihastunut. Jos toinen osapuoli olisi ollut halukas, niin varmaan olisi eronnutkin, mutta mies ei saanut tarpeeksi tukea siltä suunnalta ja jäätiin sitten yhteen.
Puhuttiin paljon siitä, nielin kiukkuni ja kuuntelin hänen vuodatustaan, asioita joita hän haki toiselta naiselta, tunteita, ja ymmärsinkin osittain. Jälkeenpäin ajatellen oli onni, että jäätiin yhteen; nyt on suhde lujempi kuin ennen. Luultavasti kumpikin arvostamme toisiamme enemmän kuin ennen kriisiä.
Se vain on niin, että toista ihmistä ei voi kahlita. Sen kanssa voi puhua ja koittaa saada se järkiinsä, mutta jos se lähtee niin se lähtee. Se täytyy vain hyväksyä, vaikka tietäisi että lähtijä tulee katumaan.
Saako kysyä, että mies siis antoi sinusta vikalistan, mutta miten on, oliko miehesi sinulle kuitenkin jatkuvasti täydellinen kumppani, ja vain sinussa ne viat joita mies etsi toisesta naisesta? Entä aloitko sitten vastaamaan näihin miehen toisesta naisesta etsimiin pyyteisiin?
Saa tietysti kysyä :) ei varsinaisesti vikalistaa ollut, ehkä enemmän niitä tuntemuksia kiinnostavuudesta ja haluttavuudesta, joita en osannut enkä pystynyt hänessä herättämään. Täydellinen kumppani mies ei tosiaankaan ole (mutta mielestäni paras mahdollinen!) ja näitä ihastumisia on ollut ennenkin, lievempiä tosin tai minulta paremmin salassa pidettyjä, että yllätys tämäkään ei ollut. Hänellä on kai vain taipumusta etsiä "säpinää" ja sitä ihastumisen tunnetta, mitä ei tietenkään pitkässä suhteessa ole.
Oma käytökseni muuttui ehkä enemmän huomioonottavaksi ja arvostavammaksi, sen myötä kun itsekin tajusin mitä erossa menettäisin.
Anteeksi nyt, mutta kuulostaa siltä että "menettäisit " erossa miehen joka ei pidä sinua kiinnostavana ja haluttavana, miehen joka etsii vähän väliä säpinää muista naisista, joka ihastuu jatkuvasti toisiin naisiin koska haluaa ihastumisentunnetta mitä oma vaimo ei pysty tarjoamaan(eikä kukaan muukaan pitkässä parisuhteessa, vaan toiseen pitää ITSE ihastua uudestaan), ja tällaista miestä pidät PARHAANA MAHDOLLISENA sinulle?? Ja vielä arvostat häntä, ja huomioit entistä enemmän?? Missä hyvän tähden nainen on itsekunnioituksesi??!!
No eihän tuo ihastumisjuttu ole kuin pieni osa ihmisestä. Ei nytkään ole aikoihin ollut mitään sellaista. Meillä on mukava arki yhdessä, naurua ja seksiä ja rakkautta riittää, ja yhteistä harrastamista. Ehkä en kunnioita itseäni muiden mielestä, mutta niin kauan kun elämäni on omasta mielestäni hyvää tuon miehen rinnalla, niin tässä pysyn. Tai niin kauan kuin ei tule minut päihittävää ihastusta. Sitten jos tulee, niin tulee, ja annan viestikapulan seuraavalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut sama tilanne. Tosin eron otin puheeksi minä, ei mies. Ihastuksen huumassa ei tosiaan tajua, mitä on menettämässä, jos eroaa. En minäkään tajunnut siinä suuttumuksessa. Kiinni jäätyään mies vain jatkoi viestittelyä, olisi ollut valmis heittämään lähes 20-vuotisen ihmissuhteen roskiin vain sen takia, että oli ihastunut. Jos toinen osapuoli olisi ollut halukas, niin varmaan olisi eronnutkin, mutta mies ei saanut tarpeeksi tukea siltä suunnalta ja jäätiin sitten yhteen.
Puhuttiin paljon siitä, nielin kiukkuni ja kuuntelin hänen vuodatustaan, asioita joita hän haki toiselta naiselta, tunteita, ja ymmärsinkin osittain. Jälkeenpäin ajatellen oli onni, että jäätiin yhteen; nyt on suhde lujempi kuin ennen. Luultavasti kumpikin arvostamme toisiamme enemmän kuin ennen kriisiä.
Se vain on niin, että toista ihmistä ei voi kahlita. Sen kanssa voi puhua ja koittaa saada se järkiinsä, mutta jos se lähtee niin se lähtee. Se täytyy vain hyväksyä, vaikka tietäisi että lähtijä tulee katumaan.
Saako kysyä, että mies siis antoi sinusta vikalistan, mutta miten on, oliko miehesi sinulle kuitenkin jatkuvasti täydellinen kumppani, ja vain sinussa ne viat joita mies etsi toisesta naisesta? Entä aloitko sitten vastaamaan näihin miehen toisesta naisesta etsimiin pyyteisiin?
Saa tietysti kysyä :) ei varsinaisesti vikalistaa ollut, ehkä enemmän niitä tuntemuksia kiinnostavuudesta ja haluttavuudesta, joita en osannut enkä pystynyt hänessä herättämään. Täydellinen kumppani mies ei tosiaankaan ole (mutta mielestäni paras mahdollinen!) ja näitä ihastumisia on ollut ennenkin, lievempiä tosin tai minulta paremmin salassa pidettyjä, että yllätys tämäkään ei ollut. Hänellä on kai vain taipumusta etsiä "säpinää" ja sitä ihastumisen tunnetta, mitä ei tietenkään pitkässä suhteessa ole.
Oma käytökseni muuttui ehkä enemmän huomioonottavaksi ja arvostavammaksi, sen myötä kun itsekin tajusin mitä erossa menettäisin.
Nonniin eli miehellä ON aikaisempaakin kokemusta näistä "ihastumisista". Ihanko vaan pelkkää viestittelyä? ;)
Todennäköisesti vain viestittelyä, tai jos on jotain ollutkin niin hyvin nopeasti ja ohimenevästi :)
Eli sinulle on siis ok, että käy paneskelemassa toisaalla?
No ei se käy. Vapaa-ajat ollaan niin tiiviisti yhdessä, että se toisaallapaneskelu olisi tosi vaikeaa järjestää. Siksi sanoinkin, että hyvin nopeasti :)
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on jotain ongelmia, jos ihastuu jatkuvasti. Tai sitten käyttää ihastumisilmaisua siitä, että muutaman kerran käy puksuttamassa muikkeleita. Ei se oikeaa ihastusta ole. Ei varmasti ole sinuunkaan ollut oikeasti ihastunut, kunhan vaan jäänyt siihen roikkumaan, kun olet tuollainen höynäytettävissä oleva kynnysmatto.
No ihan miten vaan :) Meillä kaikilla on omat ongelmamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut sama tilanne. Tosin eron otin puheeksi minä, ei mies. Ihastuksen huumassa ei tosiaan tajua, mitä on menettämässä, jos eroaa. En minäkään tajunnut siinä suuttumuksessa. Kiinni jäätyään mies vain jatkoi viestittelyä, olisi ollut valmis heittämään lähes 20-vuotisen ihmissuhteen roskiin vain sen takia, että oli ihastunut. Jos toinen osapuoli olisi ollut halukas, niin varmaan olisi eronnutkin, mutta mies ei saanut tarpeeksi tukea siltä suunnalta ja jäätiin sitten yhteen.
Puhuttiin paljon siitä, nielin kiukkuni ja kuuntelin hänen vuodatustaan, asioita joita hän haki toiselta naiselta, tunteita, ja ymmärsinkin osittain. Jälkeenpäin ajatellen oli onni, että jäätiin yhteen; nyt on suhde lujempi kuin ennen. Luultavasti kumpikin arvostamme toisiamme enemmän kuin ennen kriisiä.
Se vain on niin, että toista ihmistä ei voi kahlita. Sen kanssa voi puhua ja koittaa saada se järkiinsä, mutta jos se lähtee niin se lähtee. Se täytyy vain hyväksyä, vaikka tietäisi että lähtijä tulee katumaan.
Saako kysyä, että mies siis antoi sinusta vikalistan, mutta miten on, oliko miehesi sinulle kuitenkin jatkuvasti täydellinen kumppani, ja vain sinussa ne viat joita mies etsi toisesta naisesta? Entä aloitko sitten vastaamaan näihin miehen toisesta naisesta etsimiin pyyteisiin?
Saa tietysti kysyä :) ei varsinaisesti vikalistaa ollut, ehkä enemmän niitä tuntemuksia kiinnostavuudesta ja haluttavuudesta, joita en osannut enkä pystynyt hänessä herättämään. Täydellinen kumppani mies ei tosiaankaan ole (mutta mielestäni paras mahdollinen!) ja näitä ihastumisia on ollut ennenkin, lievempiä tosin tai minulta paremmin salassa pidettyjä, että yllätys tämäkään ei ollut. Hänellä on kai vain taipumusta etsiä "säpinää" ja sitä ihastumisen tunnetta, mitä ei tietenkään pitkässä suhteessa ole.
Oma käytökseni muuttui ehkä enemmän huomioonottavaksi ja arvostavammaksi, sen myötä kun itsekin tajusin mitä erossa menettäisin.
Nonniin eli miehellä ON aikaisempaakin kokemusta näistä "ihastumisista". Ihanko vaan pelkkää viestittelyä? ;)
Todennäköisesti vain viestittelyä, tai jos on jotain ollutkin niin hyvin nopeasti ja ohimenevästi :)
Eli sinulle on siis ok, että käy paneskelemassa toisaalla?
No ei se käy. Vapaa-ajat ollaan niin tiiviisti yhdessä, että se toisaallapaneskelu olisi tosi vaikeaa järjestää. Siksi sanoinkin, että hyvin nopeasti :)
Ensiksi teet tällaisen nyyhkytinyyhkytiavauksen ja nyt puolustat miestä 😂 olet sekaisin. Ihmekään, että miehellä taipumusta ihastua muihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut sama tilanne. Tosin eron otin puheeksi minä, ei mies. Ihastuksen huumassa ei tosiaan tajua, mitä on menettämässä, jos eroaa. En minäkään tajunnut siinä suuttumuksessa. Kiinni jäätyään mies vain jatkoi viestittelyä, olisi ollut valmis heittämään lähes 20-vuotisen ihmissuhteen roskiin vain sen takia, että oli ihastunut. Jos toinen osapuoli olisi ollut halukas, niin varmaan olisi eronnutkin, mutta mies ei saanut tarpeeksi tukea siltä suunnalta ja jäätiin sitten yhteen.
Puhuttiin paljon siitä, nielin kiukkuni ja kuuntelin hänen vuodatustaan, asioita joita hän haki toiselta naiselta, tunteita, ja ymmärsinkin osittain. Jälkeenpäin ajatellen oli onni, että jäätiin yhteen; nyt on suhde lujempi kuin ennen. Luultavasti kumpikin arvostamme toisiamme enemmän kuin ennen kriisiä.
Se vain on niin, että toista ihmistä ei voi kahlita. Sen kanssa voi puhua ja koittaa saada se järkiinsä, mutta jos se lähtee niin se lähtee. Se täytyy vain hyväksyä, vaikka tietäisi että lähtijä tulee katumaan.
Saako kysyä, että mies siis antoi sinusta vikalistan, mutta miten on, oliko miehesi sinulle kuitenkin jatkuvasti täydellinen kumppani, ja vain sinussa ne viat joita mies etsi toisesta naisesta? Entä aloitko sitten vastaamaan näihin miehen toisesta naisesta etsimiin pyyteisiin?
Saa tietysti kysyä :) ei varsinaisesti vikalistaa ollut, ehkä enemmän niitä tuntemuksia kiinnostavuudesta ja haluttavuudesta, joita en osannut enkä pystynyt hänessä herättämään. Täydellinen kumppani mies ei tosiaankaan ole (mutta mielestäni paras mahdollinen!) ja näitä ihastumisia on ollut ennenkin, lievempiä tosin tai minulta paremmin salassa pidettyjä, että yllätys tämäkään ei ollut. Hänellä on kai vain taipumusta etsiä "säpinää" ja sitä ihastumisen tunnetta, mitä ei tietenkään pitkässä suhteessa ole.
Oma käytökseni muuttui ehkä enemmän huomioonottavaksi ja arvostavammaksi, sen myötä kun itsekin tajusin mitä erossa menettäisin.
Nonniin eli miehellä ON aikaisempaakin kokemusta näistä "ihastumisista". Ihanko vaan pelkkää viestittelyä? ;)
Todennäköisesti vain viestittelyä, tai jos on jotain ollutkin niin hyvin nopeasti ja ohimenevästi :)
Eli sinulle on siis ok, että käy paneskelemassa toisaalla?
No ei se käy. Vapaa-ajat ollaan niin tiiviisti yhdessä, että se toisaallapaneskelu olisi tosi vaikeaa järjestää. Siksi sanoinkin, että hyvin nopeasti :)
Ensiksi teet tällaisen nyyhkytinyyhkytiavauksen ja nyt puolustat miestä 😂 olet sekaisin. Ihmekään, että miehellä taipumusta ihastua muihin.
Sekoitat minut nyt johonkin toiseen, en ole tehnyt avausta. Kerroin vain oman kokemukseni.
Ensin mies lupaa rakastaa ylä- ja alamäessä. Sitten syntyy lapsi. Mies kertookin rakastavansa toista. En ymmärrä. Laittaisin miehen ulos asunnosta ja laittaisin eron vireille. Asunto kuuluu naiselle ja lapselle ja mies maksaa messevät elarit. Kävisin kertomassa uudelle ihastukselle, että paketti on tulossa sisältäen miehen ja pussillisen likaisia kalsareita. Lisäksi hyvä lasku joka kuukausi sekä pieni lapsi isukille hoitoon. Tosiasiat eivät katoa ihastusten myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut sama tilanne. Tosin eron otin puheeksi minä, ei mies. Ihastuksen huumassa ei tosiaan tajua, mitä on menettämässä, jos eroaa. En minäkään tajunnut siinä suuttumuksessa. Kiinni jäätyään mies vain jatkoi viestittelyä, olisi ollut valmis heittämään lähes 20-vuotisen ihmissuhteen roskiin vain sen takia, että oli ihastunut. Jos toinen osapuoli olisi ollut halukas, niin varmaan olisi eronnutkin, mutta mies ei saanut tarpeeksi tukea siltä suunnalta ja jäätiin sitten yhteen.
Puhuttiin paljon siitä, nielin kiukkuni ja kuuntelin hänen vuodatustaan, asioita joita hän haki toiselta naiselta, tunteita, ja ymmärsinkin osittain. Jälkeenpäin ajatellen oli onni, että jäätiin yhteen; nyt on suhde lujempi kuin ennen. Luultavasti kumpikin arvostamme toisiamme enemmän kuin ennen kriisiä.
Se vain on niin, että toista ihmistä ei voi kahlita. Sen kanssa voi puhua ja koittaa saada se järkiinsä, mutta jos se lähtee niin se lähtee. Se täytyy vain hyväksyä, vaikka tietäisi että lähtijä tulee katumaan.
Saako kysyä, että mies siis antoi sinusta vikalistan, mutta miten on, oliko miehesi sinulle kuitenkin jatkuvasti täydellinen kumppani, ja vain sinussa ne viat joita mies etsi toisesta naisesta? Entä aloitko sitten vastaamaan näihin miehen toisesta naisesta etsimiin pyyteisiin?
Saa tietysti kysyä :) ei varsinaisesti vikalistaa ollut, ehkä enemmän niitä tuntemuksia kiinnostavuudesta ja haluttavuudesta, joita en osannut enkä pystynyt hänessä herättämään. Täydellinen kumppani mies ei tosiaankaan ole (mutta mielestäni paras mahdollinen!) ja näitä ihastumisia on ollut ennenkin, lievempiä tosin tai minulta paremmin salassa pidettyjä, että yllätys tämäkään ei ollut. Hänellä on kai vain taipumusta etsiä "säpinää" ja sitä ihastumisen tunnetta, mitä ei tietenkään pitkässä suhteessa ole.
Oma käytökseni muuttui ehkä enemmän huomioonottavaksi ja arvostavammaksi, sen myötä kun itsekin tajusin mitä erossa menettäisin.
Nonniin eli miehellä ON aikaisempaakin kokemusta näistä "ihastumisista". Ihanko vaan pelkkää viestittelyä? ;)
Todennäköisesti vain viestittelyä, tai jos on jotain ollutkin niin hyvin nopeasti ja ohimenevästi :)
Eli sinulle on siis ok, että käy paneskelemassa toisaalla?
No ei se käy. Vapaa-ajat ollaan niin tiiviisti yhdessä, että se toisaallapaneskelu olisi tosi vaikeaa järjestää. Siksi sanoinkin, että hyvin nopeasti :)
Ensiksi teet tällaisen nyyhkytinyyhkytiavauksen ja nyt puolustat miestä 😂 olet sekaisin. Ihmekään, että miehellä taipumusta ihastua muihin.
Mitäs nyyhkyä tuossa oli. Hyvin realistinen kuvaus raadollisesta elämästä. Omaan itseensä voi vaikuttaa, toiseen ei.
Hakeutukaa parisuhdeterapiaan. Koska teillä on pieni vauva pääsette kaikkien jonojen ohi kunnallisella puolella tai kirkon perheneuvonnassa (ilmainen).
Onneton kirjoitti:
Kiitos sinulle paljon.
Yritän keskustella vielä tänään hänen kanssaan. Musta tuntuu että jotenkin sillä on nyt mennyt pää sekaisin eikä näe asioita järkevästi ihastuksensa keskeltä. Jos puhumme hän keskittyy vain ongelmiin, jotka ovat sellaisia että ne on täysin korjattavissa.
En voi ymmärtää vain miksi hän jatkaa samaa touhua, miten rakkaus voi kuolla yhtäkkiä? En voi jotenkin sisäistää sitä. Tämä kaikki on mulle todella rankkaa, haluaisin tietysti yrittää mutta se vaatii mieheltäni myös sen että hän ymmärtäisi että jos nyt mokaa tämän en tule enää takaisin, ja meidän perhe ja kaikki mitä ollaan rakennettu sen ympärille särkyy.
Mieheni kärsii myös yksinäisyydestä, hänellä on kyllä yhteisiä ystäviä minun kauttani, ja pari ystävää. Joskus suhteemme alkuvaiheessa oli hänellä enemmän ystäviä, mutta ne ystävät olivat ns feikkejä. Ja eivät ainakaan minun mielestäni kohdelleet miestäni hyvin.
Eniten harmittaa myös
Ei se näekään asioita järkevästi jos on ihastunut. Kun ihminen ihastuu, hänessä alkaa dopamiinimyrsky joka aikaan saa pakkomielteenomaisen addiktion ihastuksen kohteeseen. Kaikki järki haihtuu ikkunasta. Siis ihan kaikki. Ja jos pari vielä päätyy harrastamaan seksiä, dopamiinin eritys kuin vain kiihtyy. Tää on kova paikka kaikille rakkautta romantisoiville, mutta ihastus ei oikeastaan ole muuta kuin dopamiinia ja sen aikaansaamaa valheellista kiintymystä. Vasta kun tuo dopamiinimyrsky rauhoittuu, ihminen tietää tuleeko se edes toisen kanssa.
Mulla ei valitettavasti ole sulle neuvoja. Oma mieheni teki/koki saman eikä uskonut kun sanoin että ihastus on vain aivokemiaa. Se vakaampi rakkaushormoni joka varmistaa pysyvän rakksuden on kyllä siellä jossakin olemassa mutta täysin dopamiinin alla. Omani lähti salarakkaan luokse pakkomielteisen omaisesti. Oli ensimmäistä kertaa naisen kanssa yhdessä tasan 2 vuorokautta ja lompsi sitten kauhuissaan takaisin. Kun se pakkomielle haihtui hänelle ei jäänyt mitään tunteita. Ei halua jatkaa kakkosen kanssa vaan hän pyysi voisimmeko yrittää rakentaa jotain uutta tilalle. Hän on ollut aika alamaissa kun rikkoi luottamuksenja rakkauteni. Toivotaan ettei sun miehen tartte mennä noin pitkälle. Voit ehkä jakaa stoorini. Mieheni terveiset ovat: ei ole sen arvoista.
Alue: Aihe vapaa
Itse olen oppinut kantapään kautta nämä asiat. Kohta mies jo pettää, ellei ole jo pettänyt. Helposti se menee siihen, että lähdetään vähän laajentamaan sitä haaremia. Yhtäkkiä niitä viestittelynaisia on 5 jne., ellei jo ole. Kyllä se kertoo aika paljon ihmisestä, jos vauva-ajan ja muuttostressin aikaan lähtee hakemaan lohtua muualta...