Mies on ihastunut toiseen enkä enää tiedä mitä teen.

Haluaisin vain että hän on onnellinen ja ymmärtäisi kuinka tärkeä meidän perhe on. Meillä on ollut paljon meistä riippumattomia vastoinkäymisiä.

Sen enempää teidän parisuhteesta tietämättä, sanon, että jo tuo, että pystyy sanoa ihastuneensa toiseen, on iso asia. Miehesi avasi keskustelun vaikeasta asiasta ja se on merkki syvästä luottamuksesta ja välittämisestä. Sinun reagointisi oli toki ymmärrettävää, mutta voi käydä niin, ettei mies enää uskalla puhua asioista. Ihastumisia saattaa tulla ja mennä pitkässä parisuhteessa se on ihan normaalia. Mutta ratkaisevaa on nyt miehesi suhtautuminen tunteeseen ja kuinka hän jatkaa tästä eteenpäin.

Joten puhukaa. Puhukaa, puhukaa, puhukaa. Käykää asiaa kuunnellen ja kunnioittaen läpi. Ilman syyttelya ja raivoa.

Yleensä ihastumisen takana on jokin oma tarve, joka on jäänyt tyydyttämättä. Se voi olla läheisyyden kaipuu, kuulluksi tuleminen, arvostuksen puute jne. Harvemmin ihastumisessa on kyse seksinpuutteesta, vaan jostain muusta. Koita kysyä ihan suoraan mikä ajoi miehen ihastumaan toiseen ja yrittäkää paikata tilanne.

Liekö tästä mitään hyötyä mutta toivon kaikkea hyvää teille.

Ei yksien viestejen takia kannata erota. Sovitte riidan, viestittely saa loppua. Vauva vuosi on raskas ja tää johtaa helposti riitoihin. Mies saattaa ajatella että elämä olisi helpompi ilman vastuuta vauvasta, mutta kun lapsen on jo saanut aikaan, niin häntä pitää hoitaa ja huolehtia erosta huolimatta. Neuvolasta voisi pyytää keskustelu apua, jotta saatte välinne jälleen toimimaan.

Kiitos sinulle paljon.

Yritän keskustella vielä tänään hänen kanssaan. Musta tuntuu että jotenkin sillä on nyt mennyt pää sekaisin eikä näe asioita järkevästi ihastuksensa keskeltä. Jos puhumme hän keskittyy vain ongelmiin, jotka ovat sellaisia että ne on täysin korjattavissa.

En voi ymmärtää vain miksi hän jatkaa samaa touhua, miten rakkaus voi kuolla yhtäkkiä? En voi jotenkin sisäistää sitä. Tämä kaikki on mulle todella rankkaa, haluaisin tietysti yrittää mutta se vaatii mieheltäni myös sen että hän ymmärtäisi että jos nyt mokaa tämän en tule enää takaisin, ja meidän perhe ja kaikki mitä ollaan rakennettu sen ympärille särkyy.

Mieheni kärsii myös yksinäisyydestä, hänellä on kyllä yhteisiä ystäviä minun kauttani, ja pari ystävää. Joskus suhteemme alkuvaiheessa oli hänellä enemmän ystäviä, mutta ne ystävät olivat ns feikkejä. Ja eivät ainakaan minun mielestäni kohdelleet miestäni hyvin.

Eniten harmittaa myös

Mies haluaa erota ja ei ole onnellinen. Eikös tää nyt ole ihan selvä peli.

Mun ja mun puolison suhde kärsi siitä kun mä hermostuin sille sen huonosta käyttäytymisestään johtuen, aikaa tästä useita vuosia. Puoliso otti etäisyyttä ja etääntyy päivä päivältä enemmän ja enemmän. Hän ei näe mitään vikaa itsessään, sitä miksi mä suutuin sille. Suhteemme ei ole korjaantunut, roikutaan vaan edelleen suhteessa, lasten vuoksi.

Ketään ihmistähän ei voi omistaa. Jos mies ihastuu toiseen, niin ei hän näe enää omaa kumppaniaan.

Aika tuttu kuvio. Vauvan syntymä on niin iso muutos kuitenkin, että helposti tapahtuu ylilyöntejä, ihastumisia ja lapsellisia kiukutteluja. Iso osa eroista tapahtuu lapsen ollessa alle 1v, ja lähes kaikki olisi vältettävissä, jos ei hätiköidä, ollaan kärsivällisiä ja haetaan apua.

Jutelkaa paljon! Jos ette keskenänne saa solmuja auki, niin parisuhdeterapiaa suosittelen. Meillekin meinasi tulla ero kun esikoinen oli puoli vuotta, mutta onneksi ei annettu periksi <3 

Tsemppiä teille!

Mies on sokea kaikelle hyvälle koska on ihastunut toiseen. Varmasti rakastaa sinua yhtä paljon mutta ei vaan tällä hetkellä ymmärrä sitä, sillä vieraalle ihmiselle on aina helppo puhua, ja se on kiinnostavaa siihen asti kunnes tuntee toisen kunnolla. Sitten se jää. Ja sitten ollaan yksin ja kadutaan. Tuttu kaava.

Meillä on ollut sama tilanne. Tosin eron otin puheeksi minä, ei mies. Ihastuksen huumassa ei tosiaan tajua, mitä on menettämässä, jos eroaa. En minäkään tajunnut siinä suuttumuksessa. Kiinni jäätyään mies vain jatkoi viestittelyä, olisi ollut valmis heittämään lähes 20-vuotisen ihmissuhteen roskiin vain sen takia, että oli ihastunut. Jos toinen osapuoli olisi ollut halukas, niin varmaan olisi eronnutkin, mutta mies ei saanut tarpeeksi tukea siltä suunnalta ja jäätiin sitten yhteen. 

Puhuttiin paljon siitä, nielin kiukkuni ja kuuntelin hänen vuodatustaan, asioita joita hän haki toiselta naiselta, tunteita, ja ymmärsinkin osittain. Jälkeenpäin ajatellen oli onni, että jäätiin yhteen; nyt on suhde lujempi kuin ennen. Luultavasti kumpikin arvostamme toisiamme enemmän kuin ennen kriisiä.

Se vain on niin, että toista ihmistä ei voi kahlita. Sen kanssa voi puhua ja koittaa saada se järkiinsä, mutta jos se lähtee niin se lähtee. Se täytyy vain hyväksyä, vaikka tietäisi että lähtijä tulee katumaan. 

Minusta miehesi vaikuttaa tosi lapselliselta, tosin en tiedä minkä ikäinen hän on. Teillä on pieni vauva ja ollut muuttohässäkkääkin. Kyllä vauva muuttaa parisuhdetta totaalisesti ja pitkään. Miehesi pitäisi tukea sinua nyt kaikessa, eikä olla ihastunut toiseen. Toivottavasti on vain ohimenevää. Tsemppiä Sinulle!

Jokainen ihastuu joskus, suhteessa ollessaan.

Se menee kyllä ohi.

Olen ihastunut monesti. Silti aviossa on pysytty.

Kyllä se uusi "kyllästyy" heti kun miehesi muistaa kertoa sille teidän uudesta rakkauden hedelmästä. Tuskin on vielä sitä paljastanut.

Onneton kirjoitti:

Kiitos sinulle paljon.

Yritän keskustella vielä tänään hänen kanssaan. Musta tuntuu että jotenkin sillä on nyt mennyt pää sekaisin eikä näe asioita järkevästi ihastuksensa keskeltä. Jos puhumme hän keskittyy vain ongelmiin, jotka ovat sellaisia että ne on täysin korjattavissa.

En voi ymmärtää vain miksi hän jatkaa samaa touhua, miten rakkaus voi kuolla yhtäkkiä? En voi jotenkin sisäistää sitä. Tämä kaikki on mulle todella rankkaa, haluaisin tietysti yrittää mutta se vaatii mieheltäni myös sen että hän ymmärtäisi että jos nyt mokaa tämän en tule enää takaisin, ja meidän perhe ja kaikki mitä ollaan rakennettu sen ympärille särkyy.

Mieheni kärsii myös yksinäisyydestä, hänellä on kyllä yhteisiä ystäviä minun kauttani, ja pari ystävää. Joskus suhteemme alkuvaiheessa oli hänellä enemmän ystäviä, mutta ne ystävät olivat ns feikkejä. Ja eivät ainakaan minun mielestäni kohdelleet miestäni hyvin.

Eniten harmittaa myös

Ei rakkaus kuolekaan, kohde vain vaihtuu.

Toivon sinulle voimia! Tilanteenne on sellainen, että helposti tulee käyttäytyneeksi parisuhteeseen negatiivisesti vaikuttavalla tavalla. Se ei ole normitilanne, joten yritä pysyä omana itsenäsi, mahdollisimman itsevarmana, itsenäisenä ja positiivisena. Kun tekee parhaansa, ei ainakaan tarvitse syytellä itseään jos suhde ajautuu eroon.

Kaikkea ei voi hallita, ei varsinkaan toisen mieltä. Jokainen tekee kuitenkin omat ratkaisunsa. Sinä voit vain kertoa miehellesi mitä arvostat hänessä ja parisuhteessanne ja mitä aiot omasta puolestasi tehdä suhteenne eteen. Vapauta itsesi rakastamaan, silloin huomaat olevasi hänestä erillinen ihminen ja antavasi hänen tehdä itse omaa elämäänsä koskevat ratkaisut.

Ero olisi surullinen asia, mutta se on valitettavasti arkipäivää samojen asioiden kanssa painiville. Ihmiset eivät aina osaa miettiä syntyjä syviä eikä sitä mikä elämässä on todella tärkeää. Annetaan vain viettien viedä ja vuosien päästä vasta mietitään että paremminkin olisi voinut toimia. Siinä tulee satuttaneeksi monia ihmisiä, mutta omaksi itsekseen tuleminen vaatii myös virheiden tekemistä ja niistä oppimista. Elämä tuo minkä tuo ja vie minkä vie, itse olemme vastuussa vain omista tekemisistämme.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen ihastuu joskus, suhteessa ollessaan.

Se menee kyllä ohi.

Olen ihastunut monesti. Silti aviossa on pysytty.

Jep. Sinkkuna ollessa sitä vain aina pystyi keskittymään piirittämään sitä uutta ihastusta, mutta eipäs niistä pitemmän päälle mitään sitten tullutkaan. Sama homma aviossa. Nyt vain tietää sen että jos ihastuisi toiseen, niin elämää mullistavinta mitä voisi tapahtua olisi se että sitä piirittäisi aikansa, saisi ehkä muutamatkin hyvät kyydit, ja siinä se. Ei mitään järkeä lähtee kokeilemaan parisuhteen ja ydinperheen menetys panoksena. 

Onko kimppakiva poissuljettu vaihtoehto?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut sama tilanne. Tosin eron otin puheeksi minä, ei mies. Ihastuksen huumassa ei tosiaan tajua, mitä on menettämässä, jos eroaa. En minäkään tajunnut siinä suuttumuksessa. Kiinni jäätyään mies vain jatkoi viestittelyä, olisi ollut valmis heittämään lähes 20-vuotisen ihmissuhteen roskiin vain sen takia, että oli ihastunut. Jos toinen osapuoli olisi ollut halukas, niin varmaan olisi eronnutkin, mutta mies ei saanut tarpeeksi tukea siltä suunnalta ja jäätiin sitten yhteen. 

Puhuttiin paljon siitä, nielin kiukkuni ja kuuntelin hänen vuodatustaan, asioita joita hän haki toiselta naiselta, tunteita, ja ymmärsinkin osittain. Jälkeenpäin ajatellen oli onni, että jäätiin yhteen; nyt on suhde lujempi kuin ennen. Luultavasti kumpikin arvostamme toisiamme enemmän kuin ennen kriisiä.

Se vain on niin, että toista ihmistä ei voi kahlita. Sen kanssa voi puhua ja koittaa saada se järkiinsä, mutta jos se lähtee niin se lähtee. Se täytyy vain hyväksyä, vaikka tietäisi että lähtijä tulee katumaan. 

Saako kysyä, että mies siis antoi sinusta vikalistan, mutta miten on, oliko miehesi sinulle kuitenkin jatkuvasti täydellinen kumppani, ja vain sinussa ne viat joita mies etsi toisesta naisesta? Entä aloitko sitten vastaamaan näihin miehen toisesta naisesta etsimiin pyyteisiin?

AP ei sitten halunnut yhtään enempää avata tuota omaa osuuttaa kriisiin? Se on vaan niin kiva syyttää sitä miestä. Kukaan ei jaksa katsella perseilevää puolisoa, oli niitä lapsia ja yhteisiä vuosia tai ei. Riidassa on yleensä 2 osapuolta.

Vierailija kirjoitti:

AP ei sitten halunnut yhtään enempää avata tuota omaa osuuttaa kriisiin? Se on vaan niin kiva syyttää sitä miestä. Kukaan ei jaksa katsella perseilevää puolisoa, oli niitä lapsia ja yhteisiä vuosia tai ei. Riidassa on yleensä 2 osapuolta.

It takes two to tango, eroamiseen riittää että toinen sitä haluaa. Yksin ei voi pitää parisuhdetta kasassa, kukaan. Tämän kun ymmärtää niin on jo tosi pitkällä.