Mies on ihastunut toiseen enkä enää tiedä mitä teen.

Tuo on aika tyypillistä että vauva kun tulee ja arjessa koetaan mullistus jos toinenkin niin sitten lähdetään seikkailemaan ja sooloilemaan. Jos siihen asti onkin ollut auvoista niin viimeistään siinä vastamäessä lähtee lusmut livohkaan.

Hankala tilanne. Toivottavasti AP:n miehellä on selkärankaa katua tekosiaan, ja saatte jotenkin luottamuksen palautettua ja suhteenne korjattua. Ihastuksia tulee ja menee. Ehkä miehelläsi on ollut mielen päällä jotain ongelmia joita ei ole osannut tuoda tietoosi kun on alkanut muut naiset kiinnostaa. Nyt pitäisi ryhdistäytyä, ja saada puhuttua asiat halki.

Hyviä ja pitkäikäisiä parisuhteita on ehkä kerran tai kaksi elämässä. Jos siihen kuuluu vielä perhettä tai pieni vauva niin minä en voisi hylätä kumppaniani ellei siihen olisi erittäin vakavia syitä. Nykypäivänä kaikki tuntuu vaihtavan kumppania kuin märkää sukkaa, mutta minä sanoisin että älä luovuta! Ei kannata antaa periksi vastoinkäymisestä, jos on pienikin toivo että suhteenne voisi vielä toimia. Vaikutat AP erittäin ymmärtäväiseltä ja hyvältä puolisolta.

Toki joskus voi olla luottamus mennyttä tai muuten välit tulehtuneet niin pahasti että vaikka mitä lääkettä yrittäisi niin se kova ratkaisu on se ainoa ratkaisu.

Kunpa olisin itsekin joskus löytänyt sen lojaalin kumppanin ja hyvän äidin tulevalle lapselle.. Toivo sen suhteen alkaa olla mennyttä.

Saanko kysyä, miten paljon olet antanut  miehen hoitaa vauvaa?

Onko vauva ollut pelkästään sinun hoidettavanasi ja mies jäänyt isänä sivusta katselemaan? Et luota mieheen hoitajana?

Onko teillä ollut seksiä synnytyksen jälkeen? Oletko ottanut kaulasta ja hieronut hartioita? Puhunut muustakin kuin vauvasta?

Ajattelin vaan, että jos mies tuntee tulleensa syrjäytetyksi, niin vaikka se on tosi lapsellista käytöstä tuossa tilanteessa, voi juolahtaa mieleen hakea sitä huomiota muualta. Itse annoin miehen hommiksi vauvan kylvettämisen, vuoroteltiin vaipanvaihdoissa (ei orjallisesti)  ja myöhemmin iltapuuron syötön, kun rintaruokintaa alettiin korvata kiinteillä.  Lypsin minä maitoa pulloonkin ja läksin kaupungille kahvilaan istumaan pariksi tuntia. Iltaisin, vauva oli syönyt, lähdin ulos puoleksi tuntia-tunniksi ja jätin miehen hoitajaksi. Yksinkertaisesti tarvitsin happea ja omaa aikaa. Tulen mökkihöperöksi kun näkee vain vauvan ja vaippoja....meillä 4 lasta ja mies on ollut hyvä ja aktiivinen isä.

Seksiä annoin, vaikka ei aina huvittanut väsymyksen takia, mutta ajattelin että ei se nyt niin minuutin päälle ole. Ja sitten itseä useimmiten huvittikin. Joskus tuumasin suoraan että tämä on nyt sitte ihan vaan säälistä, sorry, hoida homma, miestä nauratti. Joskus tokaisin suoraan, että ei tänään, nyt on tööt, mutta kyllä sitä pari kertaa viikossa oli kuitenkin.

Parisuhdetta pitää hoitaa. Ainakin mies hoitaa sitä ihan väärällä tavalla, mutta ehkä teitä on nyt kaksi ryssimässä asiaa. Menkää ihmeessä terapiaan.

N51v, yhä naimisissa sen miehen kanssa, 4 lasta

ps. me on 24 vuoden sisällä muutettu 10 kertaa, joista viimeisimmällä mies pakkasi tavaroista 90 %, on outo mies, jos ei muuttamista ja muutamaa kiukunpuuskaa kestä....

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin alkoi tuo pettäminen ja vieraissa käynti siinä 3kk esikoisen syntymän jälkeen. Sittenhän niitä naisia löytyi tasaisin väliajoin ja kun tulin heti ensimmäisen perään vahinkoraskaaksi niin kun toisen olin synnyttänyt niin mies oli ottamassa eroa ja lähdössä jonnekin 200km naisen luo asumaan. No ei lähtenyt. Siinä oli sitten vielä jotain naisia ja lopulta rauhoittui. Kai se tunsi elämänsä loppuneen kun lapsi syntyi ja ajatteli jäävänsä kaikesta pillusta paitsi. Piti sitten pettää.

Ja sinä kiltisti jatkoit miehen kanssa? Miten pystyit luottamaan tai kunnioittamaan tuon jälkeen? Eikä yhtään käynyt mielessä, että se tuo vielä jonkun taudin.. Hyi mikä kuvio: toisella vauva ja pieni lapsi hoidettavana, kun toinen juoksee pimperoiden perässä.

Jos tämä on niin tavallista ja normaalia kuin näistä viesteistä ja peukutuksista voi päätellä, niin enpä ihmettele ettei nuoret naiset halua tehdä lapsia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut sama tilanne. Tosin eron otin puheeksi minä, ei mies. Ihastuksen huumassa ei tosiaan tajua, mitä on menettämässä, jos eroaa. En minäkään tajunnut siinä suuttumuksessa. Kiinni jäätyään mies vain jatkoi viestittelyä, olisi ollut valmis heittämään lähes 20-vuotisen ihmissuhteen roskiin vain sen takia, että oli ihastunut. Jos toinen osapuoli olisi ollut halukas, niin varmaan olisi eronnutkin, mutta mies ei saanut tarpeeksi tukea siltä suunnalta ja jäätiin sitten yhteen. 

Puhuttiin paljon siitä, nielin kiukkuni ja kuuntelin hänen vuodatustaan, asioita joita hän haki toiselta naiselta, tunteita, ja ymmärsinkin osittain. Jälkeenpäin ajatellen oli onni, että jäätiin yhteen; nyt on suhde lujempi kuin ennen. Luultavasti kumpikin arvostamme toisiamme enemmän kuin ennen kriisiä.

Se vain on niin, että toista ihmistä ei voi kahlita. Sen kanssa voi puhua ja koittaa saada se järkiinsä, mutta jos se lähtee niin se lähtee. Se täytyy vain hyväksyä, vaikka tietäisi että lähtijä tulee katumaan. 

Saako kysyä, että mies siis antoi sinusta vikalistan, mutta miten on, oliko miehesi sinulle kuitenkin jatkuvasti täydellinen kumppani, ja vain sinussa ne viat joita mies etsi toisesta naisesta? Entä aloitko sitten vastaamaan näihin miehen toisesta naisesta etsimiin pyyteisiin?

Saa tietysti kysyä :) ei varsinaisesti vikalistaa ollut, ehkä enemmän niitä tuntemuksia kiinnostavuudesta ja haluttavuudesta, joita en osannut enkä pystynyt hänessä herättämään. Täydellinen kumppani mies ei tosiaankaan ole (mutta mielestäni paras mahdollinen!) ja näitä ihastumisia on ollut ennenkin, lievempiä tosin tai minulta paremmin salassa pidettyjä, että yllätys tämäkään ei ollut. Hänellä on kai vain taipumusta etsiä "säpinää" ja sitä ihastumisen tunnetta, mitä ei tietenkään pitkässä suhteessa ole. 

Oma käytökseni muuttui ehkä enemmän huomioonottavaksi ja arvostavammaksi, sen myötä kun itsekin tajusin mitä erossa menettäisin.

Nonniin eli miehellä ON aikaisempaakin kokemusta näistä "ihastumisista". Ihanko vaan pelkkää viestittelyä? ;)

Todennäköisesti vain viestittelyä, tai jos on jotain ollutkin niin hyvin nopeasti ja ohimenevästi :) 

Eli sinulle on siis ok, että käy paneskelemassa toisaalla?

No ei se käy. Vapaa-ajat ollaan niin tiiviisti yhdessä, että se toisaallapaneskelu olisi tosi vaikeaa järjestää. Siksi sanoinkin, että hyvin nopeasti :)

Ensiksi teet tällaisen nyyhkytinyyhkytiavauksen ja nyt puolustat miestä 😂 olet sekaisin. Ihmekään, että miehellä taipumusta ihastua muihin.

Tämä jonka mies useasti ihastuu muihin ei ole ap vaan joku toinen kommentoija. Palataan ap:n ongelmaan eikä aleta jankata.

Tämä voi kuulostaa oudolta neuvolta, itse omassa yli kaksikymmentä vuotta kestäneessä parisuhteessa ihastumisia ulkopuolisiin on ollut, mutta niistä on päästy yli. Erään kerran huomasin mieheni ihastuneen erääseen minullekin tuttuun naiseen. Alkuhämmennyksen jälkeen pyrin itse olemaan tekemisissä tämän naisen kanssa harrastuksen kautta ja kun tämä onnistui, huomasin, että miehen ihastus tähän naiseen lopahti nopeasti. Muissa tapauksissa ollaan keskusteltu suoraan ja kerrottu tunteista, miltä toisen ihastuminen tuntuu toisesta. Aina ollaan jatkettu eteenpäin entistä vahvempina. Toivon teille kaikkea hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei ole lapsia eikä tule, mutta sen verran itsekunnioitusta kyllä löytyy että jos mies luo profiilin jonnekin deittisivustolle, etsii sieltä naisia ja viestittelee ihastumiset ja seksit mielessä, niin kyllä se olisi siinä.

Aina voi aikuinen ihminen ottaa puheeksi itseään vaivaavat asiat ja puheet ennenkuin lähtee pettämään.

Joillekin on niiiiin vaikeaa se puhuminen. Mielummin pettävät ja livistävät yön pimeyteen kun ottavat vastuuta teoistaan.

Mun mies teki tuon. Etsi seksiseuran deittisivulta ja pisti salasuhteen pystyyn. En koe mitenkään että mulla ei olisi itsekunnioitusta vaikka annoin anteeksi.

Päinvastoin, mulla on kivat optiot nyt takataskussa kun mies pelkää menettävänsä. Kuulemma tehdään ne lapset ja aviot jos tahdon ja saanpa nyt panna muutamia kertoja vieraan kanssa ihan luvan kanssa, se kun oli oma ehtoni suhteen jatkosta. Mies ei toki halua kuulemma kuulla kun sen teen mutta aion varmasti kertoa rehellisenä naisena. Ties vaikka se oppisi jotain lisää 🤷‍♀️

OIKEA AP kirjoitti:

Hei kaikki nyt on joku tullut trollaamaan tähän ketjuun. En ole puhunut noita juttuja täällä ainoastaan kolme ekaa oli mun kirjoittamia ja käytin nimimerkkiä.. ikävää että joku kokee asiakseen tulla sekoittaamaan ketjua josta toivoin saavani jonkinlaista apua.

Eli siis tilanne on että meillä on synkannut tosi hyvin, mutta kun vauva syntyi olin uupunut, ja hormoneiden takia saatoin tiuskia enemmän, se kyllä meni ohi ja pyysin itsekin anteeksi käytöstäni. Mitään suurempaa ei ole ollut. Mieheni ei myöskään ole pettäjä tyyppi, ongelmamme ovat lähinnä koskeneet sairastumisia vakavasti, läheisen kuolemaa ym, jotka ovat vaivanneet viimeaikoina.

Mies kyllä osoittaa edelleen kiinnostusta ja välittämistä minua kohtaan, mutta tuntuu ettei ole lopettanut viestittelyä, en siis tiedä mitä sanoisin hänelle jotta hän avautuisi enemmän.

Mun mummu sanoi mulle kun saimme ekan lapsen että mies voi sitten tulla mustasukkaiseksi vauvalle. Nauroin, kun ajatus tuntui niin naurettavalta, mutta kyllä vähän sellaisia oireita tuli. Äksyilyä ja mitättömistä asioista murjottamista. Voisin hyvin kuvitella että joku mies voi tuossa tilanteessa ruveta hakemaan suhteen ullkopuolista ihailua. Mun neuvo on, että kannattaa puhua ja suoraan kysyä mieheltä että kokeeko ulkopuolisuutta ja mustasukkaisuutta. Varmaan kieltää ainakin ensin, koska onhan se vähän tabu myöntää oman lapsen herättämiä kielteisiä tunteita. Mutta jos mies herää ajattelemaan tarkemmin, mistä hänen tarpeensa viestitellä muille naisille ja "ihastua" kertoo ja mikä on se perimmäinen tunne oman käytöksen takana, niin tilanteen voi korjata. Onko se pelkoa jäädä kakkoseksi tai ulkopuoliseksi omassa perheessä? Painotan vielä sitä, että jokainen on vastuussa omista tunteistaan, eikä tilannetta korjata sillä että ap alkaa huomioimaan miestä enemmän. Sillä korjataan oiretta, ei syytä. Ei ole kumppanin vastuulla vääntyä tuhannelle mutkalle vain sen vuoksi, että ihminen ei viitsi tutkiskella omia syvimpiä tuntojaan jotta ymmärtäisi miksi käyttäytyy kuten käyttäytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei ole lapsia eikä tule, mutta sen verran itsekunnioitusta kyllä löytyy että jos mies luo profiilin jonnekin deittisivustolle, etsii sieltä naisia ja viestittelee ihastumiset ja seksit mielessä, niin kyllä se olisi siinä.

Aina voi aikuinen ihminen ottaa puheeksi itseään vaivaavat asiat ja puheet ennenkuin lähtee pettämään.

Joillekin on niiiiin vaikeaa se puhuminen. Mielummin pettävät ja livistävät yön pimeyteen kun ottavat vastuuta teoistaan.

Mun mies teki tuon. Etsi seksiseuran deittisivulta ja pisti salasuhteen pystyyn. En koe mitenkään että mulla ei olisi itsekunnioitusta vaikka annoin anteeksi.

Päinvastoin, mulla on kivat optiot nyt takataskussa kun mies pelkää menettävänsä. Kuulemma tehdään ne lapset ja aviot jos tahdon ja saanpa nyt panna muutamia kertoja vieraan kanssa ihan luvan kanssa, se kun oli oma ehtoni suhteen jatkosta. Mies ei toki halua kuulemma kuulla kun sen teen mutta aion varmasti kertoa rehellisenä naisena. Ties vaikka se oppisi jotain lisää 🤷‍♀️

Vau. Ihanko oikeasti ihmiset haluaa elää tuollaisessa "parisuhteessa"? Elämä on liian lyhyt tuollaiseen. Oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei ole lapsia eikä tule, mutta sen verran itsekunnioitusta kyllä löytyy että jos mies luo profiilin jonnekin deittisivustolle, etsii sieltä naisia ja viestittelee ihastumiset ja seksit mielessä, niin kyllä se olisi siinä.

Aina voi aikuinen ihminen ottaa puheeksi itseään vaivaavat asiat ja puheet ennenkuin lähtee pettämään.

Joillekin on niiiiin vaikeaa se puhuminen. Mielummin pettävät ja livistävät yön pimeyteen kun ottavat vastuuta teoistaan.

Mun mies teki tuon. Etsi seksiseuran deittisivulta ja pisti salasuhteen pystyyn. En koe mitenkään että mulla ei olisi itsekunnioitusta vaikka annoin anteeksi.

Päinvastoin, mulla on kivat optiot nyt takataskussa kun mies pelkää menettävänsä. Kuulemma tehdään ne lapset ja aviot jos tahdon ja saanpa nyt panna muutamia kertoja vieraan kanssa ihan luvan kanssa, se kun oli oma ehtoni suhteen jatkosta. Mies ei toki halua kuulemma kuulla kun sen teen mutta aion varmasti kertoa rehellisenä naisena. Ties vaikka se oppisi jotain lisää 🤷‍♀️

Siis teillä ei edes ole lapsia ettekä ole naimisissa ja vapaaehtoisesti jäät tuohon?

Eikö sitä perhettä kannattaisi perustaa miehen kanssa, joka ei seikkaile deittisivustoilla ja petä heti kun silmä välttää? Jos se pettää jo nyt, niin mitä käy sitten kun on vaikka koliikkivauva ja väsynyt nainen kotona?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei ole lapsia eikä tule, mutta sen verran itsekunnioitusta kyllä löytyy että jos mies luo profiilin jonnekin deittisivustolle, etsii sieltä naisia ja viestittelee ihastumiset ja seksit mielessä, niin kyllä se olisi siinä.

Aina voi aikuinen ihminen ottaa puheeksi itseään vaivaavat asiat ja puheet ennenkuin lähtee pettämään.

Joillekin on niiiiin vaikeaa se puhuminen. Mielummin pettävät ja livistävät yön pimeyteen kun ottavat vastuuta teoistaan.

Mun mies teki tuon. Etsi seksiseuran deittisivulta ja pisti salasuhteen pystyyn. En koe mitenkään että mulla ei olisi itsekunnioitusta vaikka annoin anteeksi.

Päinvastoin, mulla on kivat optiot nyt takataskussa kun mies pelkää menettävänsä. Kuulemma tehdään ne lapset ja aviot jos tahdon ja saanpa nyt panna muutamia kertoja vieraan kanssa ihan luvan kanssa, se kun oli oma ehtoni suhteen jatkosta. Mies ei toki halua kuulemma kuulla kun sen teen mutta aion varmasti kertoa rehellisenä naisena. Ties vaikka se oppisi jotain lisää 🤷‍♀️

Siis teillä ei edes ole lapsia ettekä ole naimisissa ja vapaaehtoisesti jäät tuohon?

Eikö sitä perhettä kannattaisi perustaa miehen kanssa, joka ei seikkaile deittisivustoilla ja petä heti kun silmä välttää? Jos se pettää jo nyt, niin mitä käy sitten kun on vaikka koliikkivauva ja väsynyt nainen kotona?

Mä oinjo 42. Ei mulla ole aikaa etsiskellä potentiaalista isää. 🤣 Ja totta puhuakseni en ole niin mustasukkaista tyyppiä et vieraissa käyvä mies kerran 10 vuoteen is jotenkin ylipääsemätön asia.

Tää suhde on just perfect näin. Rakastan häntä joten mistä valittaisin 🤔

Mutta kyllä mä ymmärrän et kaikki ei oo näin avomielisiä. 🤷‍♀️

Vierailija kirjoitti:

Mies haluaa erota ja ei ole onnellinen. Eikös tää nyt ole ihan selvä peli.

No ei ole. Pari kuukautta sitten kosi, on pieni yhteinen vauva. Muuttohässäkkä siihen päälle. Ehkä miehellä tuli paniikki ja säikähdys nykytilanteen ja isojen muutosten takia, riitojakin tms. muuta ikävää ollut ja siihen saumaan joku viehätys tuli vastaan ja osoitti kiinnostusta.

Ottakaa aikalisä. Mun mielestä mies on itse asiassa nyt aika raukka kun tähän hetkeen heittelee eropuheita...kasvaisi aikuiseksi. Jos oikeasi pidempään jatkuessa mies ei todella ole tyytyväinen elämäänsä ja suhteeseen ja harkitsee asiaa kunnolla, niin sitten ero voi tietenkin olla ehkä hyväkin vaihtoehto. Mutta haloo, 5kk vauva, tuore kosinta, muutto, vähän riitoja. Uuteen elämäntilanteeseen voi kestää hetken tai vähän pidempäänkin totutella ja löytää uudet toimintatavat, ei sitä heti pitäisi olla hanskoja tiskiin löymässä. Mies on nyt vähän raukkamainen.

Ihastuttavia ihmisiä on maailma pullollaan, ei se pieni ihastus sinänsä haittaa. Ihastuksilta voi oppia jotakin omaan elämäänsä. Heissä on usein sitä jotakin uudenlaista ja kivaa, mitä ei ole omassa elämässä eikä itsessä. Se ei tarkoita että kaikki vanha ja oma suhde pitäisi lopettaa noin pienin perustein! Mies on kuitenkin päättänyt perustaa perheen rakastamansa naisen kanssa, ei se nyt noin vain voi haihtua savuna ilmaan, vai voiko? Ei ainakaan viisas mies heti olisi heittämässä kaikkea hukkaan.

Mies ei vältämättä nyt myöskään näe sitä kaikkea hyvää mitä nykyisessä suhteessa ja elämässä on, pitää itsestäänselvyytenä. Ja vauvavuotena pitäisi kyllä osata nähdä vähän vaivaa yhteisen elämän rakentamisen eteen ja ymmärtää, että vaikeuksia voi tulla. Tuossa elämäntilanteessa pitäisi olla myös sitoutumista ja halua niitä ongelmia ja hankaluuksia myös ratkaista.

Olen ollut samassa tilanteessa miehen osassa. 

Luulen, että miehesi kokee "tässäkö tämä oli" tunnetta ja luultavasti on jäänyt teidän suhteessa sivusta katsojaksi. Ei ole enää sinulle se tärkein.

Toinen nainen tarjoaa vaihtoehdon, joka houkuttelee ja ihastumisen tunteet ei helpota tässa tilanteessa.

Teidän tilanteessa onneksi vasta parin viikon viestittely. Tilanne on korjattavissa.

Minulle ainakin iski sellaiset ajatukset, että jos nyt tosiaan tästä lähden, niin pystynkö koskaan olemaan ylpeä itsestäni, kun jätän vaimoni ja vuoden vanhan tyttäreni. Tuskinpa.

Sano miehellesi, ettet halua erota, muttet voi pakottaa jäämäänkään.

Älä raivoa, vaan yritä olla ymmärtäväinen.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut samassa tilanteessa miehen osassa. 

Luulen, että miehesi kokee "tässäkö tämä oli" tunnetta ja luultavasti on jäänyt teidän suhteessa sivusta katsojaksi. Ei ole enää sinulle se tärkein.

Toinen nainen tarjoaa vaihtoehdon, joka houkuttelee ja ihastumisen tunteet ei helpota tässa tilanteessa.

Teidän tilanteessa onneksi vasta parin viikon viestittely. Tilanne on korjattavissa.

Minulle ainakin iski sellaiset ajatukset, että jos nyt tosiaan tästä lähden, niin pystynkö koskaan olemaan ylpeä itsestäni, kun jätän vaimoni ja vuoden vanhan tyttäreni. Tuskinpa.

Sano miehellesi, ettet halua erota, muttet voi pakottaa jäämäänkään.

Älä raivoa, vaan yritä olla ymmärtäväinen.

 

Miehiä kuvaillaan usein järjellä toimiviksi ja naisia ”tunne-eläjiksi”, mutta joskus tuntuu, että se on tasan tarkkaan toisin päin. Meilläkin mies nimenomaan halusi lapsia ja perheen. Nyt kun on ne lapset tehty niin puhuu ”mun elämä on ohi”-juttuja. Erittäin epärationaalista toimintaa. Elää tunteella. Tuntui hyvältä idealta hankkia perhe ja kun se perhe on hankittu niin ei ollutkaan enää niin kivaa ja nyt kaduttaa. Itse koen, että kun olen lapset hankkinut niin kannan vastuuni ja sitoudun tähän ydinperheeseen, vaikka elämä ei aina olisi ruusuilla tanssimista, Minusta on aivan älytöntä alkaa vauvavaiheessa viestittelemään muille naisille. En kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi eletään niin tunnepohjaisesti.

Jos olisin vielä nuori niin valitsisin miehen, jolla on erinomaisen hyvät tunnetaidot, itsetunto kunnossa ja järkeä päässä sekä hyvä suhde omiin vanhempiin, etenkin äitiin. Osa miehistä jää pikkupojan tasolle ja tunnetaidot ovat heikoissa kantimissa ja itsetunto-ongelmat ovat yleisiä. Sellainen johtaa juuri kaikenlaiseen sekoiluun ja pettämiseen. Monella ongelmaisella miehellä on taustalla myös ongelmallinen äitisuhde.

Kannattaa siis nuoret naiset kiinnittää edellä mainittuihin seikkoihin huomiota kun etsitte elämänne miestä. Tutustukaa hyvin anoppiin. Jos anoppi on tasapainoinen ”järki-ihminen” niin voisi olettaa, että tunteiden käsittelyn taitoja on opetettu ja siirretty myös jälkikasvulle. Jos taas anoppi on ailahteleva tuuliviiri niin ottakaa se varoitusmerkkinä. Nimimerkillä kokemusta on. Liian nuorena vakiinnuin miehen kanssa, jolla erikoinen ja ongelmallinen suhde omaan äitiinsä ja joo, pettämistä ja kaikenlaista draamaa on riittänyt. Puhukaa näistä asioista myös tyttärillenne. Minulla ei koskaan annettu minkäänlaisia neuvoja parisuhdeasioissa kotona ja huonostihan siinä kävi. Yltiökilttinä ja hyväntahtoisena ja naiivina päädyin yhteen miehen kanssa, joka on kaatanut niskaan kaikenlaista schaissea. Hän ei ole narsisti, mutta tunnetaidoiltaan kypsymätön ja jotakin kiintymyssuhdeongelmia ja itsetuntopulmia löytynee.

Vierailija kirjoitti:

Saanko kysyä, miten paljon olet antanut  miehen hoitaa vauvaa?

Onko vauva ollut pelkästään sinun hoidettavanasi ja mies jäänyt isänä sivusta katselemaan? Et luota mieheen hoitajana?

Onko teillä ollut seksiä synnytyksen jälkeen? Oletko ottanut kaulasta ja hieronut hartioita? Puhunut muustakin kuin vauvasta?

Ajattelin vaan, että jos mies tuntee tulleensa syrjäytetyksi, niin vaikka se on tosi lapsellista käytöstä tuossa tilanteessa, voi juolahtaa mieleen hakea sitä huomiota muualta. Itse annoin miehen hommiksi vauvan kylvettämisen, vuoroteltiin vaipanvaihdoissa (ei orjallisesti)  ja myöhemmin iltapuuron syötön, kun rintaruokintaa alettiin korvata kiinteillä.  Lypsin minä maitoa pulloonkin ja läksin kaupungille kahvilaan istumaan pariksi tuntia. Iltaisin, vauva oli syönyt, lähdin ulos puoleksi tuntia-tunniksi ja jätin miehen hoitajaksi. Yksinkertaisesti tarvitsin happea ja omaa aikaa. Tulen mökkihöperöksi kun näkee vain vauvan ja vaippoja....meillä 4 lasta ja mies on ollut hyvä ja aktiivinen isä.

Seksiä annoin, vaikka ei aina huvittanut väsymyksen takia, mutta ajattelin että ei se nyt niin minuutin päälle ole. Ja sitten itseä useimmiten huvittikin. Joskus tuumasin suoraan että tämä on nyt sitte ihan vaan säälistä, sorry, hoida homma, miestä nauratti. Joskus tokaisin suoraan, että ei tänään, nyt on tööt, mutta kyllä sitä pari kertaa viikossa oli kuitenkin.

Parisuhdetta pitää hoitaa. Ainakin mies hoitaa sitä ihan väärällä tavalla, mutta ehkä teitä on nyt kaksi ryssimässä asiaa. Menkää ihmeessä terapiaan.

N51v, yhä naimisissa sen miehen kanssa, 4 lasta

ps. me on 24 vuoden sisällä muutettu 10 kertaa, joista viimeisimmällä mies pakkasi tavaroista 90 %, on outo mies, jos ei muuttamista ja muutamaa kiukunpuuskaa kestä....

Tässä oli paljon asiaa! 

Ja olen ihan samaa mieltä siitä, että huonoja päiviä sattuu kaikille ja kumppanin kiukunpuuskia pitäisi pystyä sietämäänkin. Ei se tosin tarkoita, että niitä kiukunpuuskia mitenkään hyväksyisin. Ne eivät ole hyvää kypsän aikuisen käytöstä sen enempää miehiltä kuin naisiltakaan.

Vierailija kirjoitti:

OIKEA AP kirjoitti:

Hei kaikki nyt on joku tullut trollaamaan tähän ketjuun. En ole puhunut noita juttuja täällä ainoastaan kolme ekaa oli mun kirjoittamia ja käytin nimimerkkiä.. ikävää että joku kokee asiakseen tulla sekoittaamaan ketjua josta toivoin saavani jonkinlaista apua.

Eli siis tilanne on että meillä on synkannut tosi hyvin, mutta kun vauva syntyi olin uupunut, ja hormoneiden takia saatoin tiuskia enemmän, se kyllä meni ohi ja pyysin itsekin anteeksi käytöstäni. Mitään suurempaa ei ole ollut. Mieheni ei myöskään ole pettäjä tyyppi, ongelmamme ovat lähinnä koskeneet sairastumisia vakavasti, läheisen kuolemaa ym, jotka ovat vaivanneet viimeaikoina.

Mies kyllä osoittaa edelleen kiinnostusta ja välittämistä minua kohtaan, mutta tuntuu ettei ole lopettanut viestittelyä, en siis tiedä mitä sanoisin hänelle jotta hän avautuisi enemmän.

Mun mummu sanoi mulle kun saimme ekan lapsen että mies voi sitten tulla mustasukkaiseksi vauvalle. Nauroin, kun ajatus tuntui niin naurettavalta, mutta kyllä vähän sellaisia oireita tuli. Äksyilyä ja mitättömistä asioista murjottamista. Voisin hyvin kuvitella että joku mies voi tuossa tilanteessa ruveta hakemaan suhteen ullkopuolista ihailua. Mun neuvo on, että kannattaa puhua ja suoraan kysyä mieheltä että kokeeko ulkopuolisuutta ja mustasukkaisuutta. Varmaan kieltää ainakin ensin, koska onhan se vähän tabu myöntää oman lapsen herättämiä kielteisiä tunteita. Mutta jos mies herää ajattelemaan tarkemmin, mistä hänen tarpeensa viestitellä muille naisille ja "ihastua" kertoo ja mikä on se perimmäinen tunne oman käytöksen takana, niin tilanteen voi korjata. Onko se pelkoa jäädä kakkoseksi tai ulkopuoliseksi omassa perheessä? Painotan vielä sitä, että jokainen on vastuussa omista tunteistaan, eikä tilannetta korjata sillä että ap alkaa huomioimaan miestä enemmän. Sillä korjataan oiretta, ei syytä. Ei ole kumppanin vastuulla vääntyä tuhannelle mutkalle vain sen vuoksi, että ihminen ei viitsi tutkiskella omia syvimpiä tuntojaan jotta ymmärtäisi miksi käyttäytyy kuten käyttäytyy.

Tuota äksyilyä ja mitättömistä asioista murjottamista esiintyy aika paljon myös naisilla. Silloin vain usein miehiä kehotetaan ymmärtämään ja kestämään. Tietysti myös miettimään omaa toimintaansa, jottei jatkossa herättäisi kumppanissa moisia tunteita. Ihan ymmärrettävää sinänsä, mutta rajansa kaikella. Jossain kohtaa pitäisi todellakin puuttua syyhyn eikä oireeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan usein käy niin päin, että nainen toteaa vauva-arjessa, että ei tämä nyt olekaan kivaa ja helppoa, alan pettämään ja lähen läiskimään jos se miestä häiritsee? 

Musta tuntuu, etten mä ole koskaan kuullut tätä tyypillistä tarinaa näin päin. 

Naiset ovat paljon taitavampia siinä miten asioita kuvailevat. Siksi näistä tarinoista ei kerrota tästä näkökulmasta vaan miten mies ei tehnyt mitään ja nainen ajautui tilanteeseen. Tämä on sitä arkipäivän maineenhallintaa :)

Tiedän lähipiiristä useammankin naisen, jotka ovat hakeneet piristystä lapsiperheen arkeen pettämällä. Osa vauva-aikana, osa vähän myöhemmin. Tiedän jopa tapauksen jossa nainen jätti teini-ikäiset lapset isälle, kun muutti yht'äkkiä rakastajansa luokse. Toki sitten paljon myöhemmin alkoi väitellä huoltajuuksista, olihan hän kuitenkin lasten äiti. 

OIKEA AP kirjoitti:

Hei kaikki nyt on joku tullut trollaamaan tähän ketjuun. En ole puhunut noita juttuja täällä ainoastaan kolme ekaa oli mun kirjoittamia ja käytin nimimerkkiä.. ikävää että joku kokee asiakseen tulla sekoittaamaan ketjua josta toivoin saavani jonkinlaista apua.

Eli siis tilanne on että meillä on synkannut tosi hyvin, mutta kun vauva syntyi olin uupunut, ja hormoneiden takia saatoin tiuskia enemmän, se kyllä meni ohi ja pyysin itsekin anteeksi käytöstäni. Mitään suurempaa ei ole ollut. Mieheni ei myöskään ole pettäjä tyyppi, ongelmamme ovat lähinnä koskeneet sairastumisia vakavasti, läheisen kuolemaa ym, jotka ovat vaivanneet viimeaikoina.

Mies kyllä osoittaa edelleen kiinnostusta ja välittämistä minua kohtaan, mutta tuntuu ettei ole lopettanut viestittelyä, en siis tiedä mitä sanoisin hänelle jotta hän avautuisi enemmän.

Näinhän se menee. Naisen huonolle käytökselle on aina joku ulkopuolinen syy. Miehen huonon käytöksen syy taas on miehessä itsessään, sika mikä sika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut sama tilanne. Tosin eron otin puheeksi minä, ei mies. Ihastuksen huumassa ei tosiaan tajua, mitä on menettämässä, jos eroaa. En minäkään tajunnut siinä suuttumuksessa. Kiinni jäätyään mies vain jatkoi viestittelyä, olisi ollut valmis heittämään lähes 20-vuotisen ihmissuhteen roskiin vain sen takia, että oli ihastunut. Jos toinen osapuoli olisi ollut halukas, niin varmaan olisi eronnutkin, mutta mies ei saanut tarpeeksi tukea siltä suunnalta ja jäätiin sitten yhteen. 

Puhuttiin paljon siitä, nielin kiukkuni ja kuuntelin hänen vuodatustaan, asioita joita hän haki toiselta naiselta, tunteita, ja ymmärsinkin osittain. Jälkeenpäin ajatellen oli onni, että jäätiin yhteen; nyt on suhde lujempi kuin ennen. Luultavasti kumpikin arvostamme toisiamme enemmän kuin ennen kriisiä.

Se vain on niin, että toista ihmistä ei voi kahlita. Sen kanssa voi puhua ja koittaa saada se järkiinsä, mutta jos se lähtee niin se lähtee. Se täytyy vain hyväksyä, vaikka tietäisi että lähtijä tulee katumaan. 

Saako kysyä, että mies siis antoi sinusta vikalistan, mutta miten on, oliko miehesi sinulle kuitenkin jatkuvasti täydellinen kumppani, ja vain sinussa ne viat joita mies etsi toisesta naisesta? Entä aloitko sitten vastaamaan näihin miehen toisesta naisesta etsimiin pyyteisiin?

Saa tietysti kysyä :) ei varsinaisesti vikalistaa ollut, ehkä enemmän niitä tuntemuksia kiinnostavuudesta ja haluttavuudesta, joita en osannut enkä pystynyt hänessä herättämään. Täydellinen kumppani mies ei tosiaankaan ole (mutta mielestäni paras mahdollinen!) ja näitä ihastumisia on ollut ennenkin, lievempiä tosin tai minulta paremmin salassa pidettyjä, että yllätys tämäkään ei ollut. Hänellä on kai vain taipumusta etsiä "säpinää" ja sitä ihastumisen tunnetta, mitä ei tietenkään pitkässä suhteessa ole. 

Oma käytökseni muuttui ehkä enemmän huomioonottavaksi ja arvostavammaksi, sen myötä kun itsekin tajusin mitä erossa menettäisin.

Nonniin eli miehellä ON aikaisempaakin kokemusta näistä "ihastumisista". Ihanko vaan pelkkää viestittelyä? ;)

Todennäköisesti vain viestittelyä, tai jos on jotain ollutkin niin hyvin nopeasti ja ohimenevästi :) 

Eli sinulle on siis ok, että käy paneskelemassa toisaalla?

Eihän se satunnainen seksi mitää merkitse vai miten se meni?

Siinä vaiheessa kun parisuhteessa ihastutaan muihin ja etenkin kun kerrotaan se puolisolle, on romantiikka ja erotiikka suhteessa kuollut ja tuskin palaa. Toki voi olla järkevää pysyä yhdessä lasten takia, mutta jos lapsia ei ole mitä järkeä edes olla yhdessä. Tai toki järkevää se voi olla kun yhteinen asuntolaina, ystävät jne.