Miksi keittiö on nykyisin yhtä kuin tiskipöytä ja liesi olohuoneen seinustalla?

Iso nojatuoli on nykyään kahden istuttava sohva.

Meille sanottiin asuntonäytössä, että tulevaisuudessa käydään aina ulkona syömässä. Iltakahvit saa keittää vaikka olohuoneessa.

Vierailija kirjoitti:

Asuin joskus asunnossa, jossa oli keittokomero. Nykyään haluan ehdottomasti erillisen keittiön, jossa on ikkuna ja ovi.

Tämä on minunkin harras toive, mutta se on rakennutettava, ei sitä taida muuten saada.

Vierailija kirjoitti:

Meille sanottiin asuntonäytössä, että tulevaisuudessa käydään aina ulkona syömässä. Iltakahvit saa keittää vaikka olohuoneessa.

Miksi niin tehtäisiin, mihin tuollainen väite oikein perustuu

Vierailija kirjoitti:

Tupa on vanha keksintö.

Ajattelin samaa, tupa tai toiselta nimeltään pirtti. Mutta ne olivat yleensä paljon isompia huoneita, kuin nykyiset avokeittiö/olohuone ratkaisut. Veikkaisin, että niiden neliöt oli ainakin nykyisen kaksion kokoiset, noin 60 m2 yksi tupa ja sen lisäksi erikseen makuukammarit.

Asuimme kerran sellaisessa 100-vuotiaassa talossa, ja siihen tupaan mahtui 10 hengen pitkä pirtinpöytä penkkeineen ja useita olohuoneen kalusteita, sekä tietysti kokkailualueen kiinteät kalusteet ja puuhella.

Entisajan pirteissä räsymatotkin olivat noin 10 metrin pituisia.

Vierailija kirjoitti:

Meille sanottiin asuntonäytössä, että tulevaisuudessa käydään aina ulkona syömässä. Iltakahvit saa keittää vaikka olohuoneessa.

Ei kannata kaikkea uskoa, mitä sanotaan. Uskoisin, että tulee käymään toisinpäin.

Kasvava trendi on kasvattaa itse omat yrtit ja tomaatit, ym. ja nauttia ruoanlaitosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tupa on vanha keksintö.

Ajattelin samaa, tupa tai toiselta nimeltään pirtti. Mutta ne olivat yleensä paljon isompia huoneita, kuin nykyiset avokeittiö/olohuone ratkaisut. Veikkaisin, että niiden neliöt oli ainakin nykyisen kaksion kokoiset, noin 60 m2 yksi tupa ja sen lisäksi erikseen makuukammarit.

Asuimme kerran sellaisessa 100-vuotiaassa talossa, ja siihen tupaan mahtui 10 hengen pitkä pirtinpöytä penkkeineen ja useita olohuoneen kalusteita, sekä tietysti kokkailualueen kiinteät kalusteet ja puuhella.

Entisajan pirteissä räsymatotkin olivat noin 10 metrin pituisia.

No sehän riippuu kyllä ihan talon koosta miten iso se tupa/pirtti oli. Minun lapsuudenkoti on alun perin ollut mallia tupa+kammari ja neliöitä ehkä yhteensä koko mökissä tuo 60 neliötä ennen kuin laajennettiin vintille ja tehtiin lisäsiipi jossa makuuhuoneet ja kylppärit ym. Eikä se edes ole pienimmästä päästä vanhoja taloja. Mutta elämänmenokin on ollut erilaista, ei silloin ole ollut mitään vapaa-aikaa jonka viettoon tarvittaisiin erikseen olohuonetta, kaikki toiminnot on ollut siinä tuvassa (ja osa porukkaa on nukkunutkin tuvassa ainakin talvisin, jos ei ole kamariin mahtunut).

Mulla on kaksio jossa on avokeittiö. Keittiöön mahtuu 6 hengen ruokapöytä ja olohuoneeseen mahtuu 2 sohvaa, eikä neliöitä ole kuin 50,5. Makuuhuoneeseen mennään olohuoneen kautta.

Tykkäisin enemmän siitä, että makuuhuoneeseen mentäisiin eteisestä, olisi yksityisempää. Nyt täytyy muistaa laittaa makkarin ovi kiinni, jos ei halua vieraiden tuijottavan minun sänkyä sohvalla istuessaan.

Avokeittiössä on sekä hyvät että huonot puolet. Hyvä puoli on se, että kun laittaa vieraille tarjottavaa, ei tarvi sulkeutua eri huoneeseen. Huono puoli on se, että syödessä istutaan tiskipöydän vieressä, jossa aina on jotain astioita aterian aikana.

Siinä mielessä erillinen keittokomero on hyvä asia, että voi ruokailla siististi olohuoneen puolella, mutta tiskipöytä ja hella on seinän tai oven takana piilossa.

Mielestäni ruoan tuoksu on hyvä ja kodikas, eikä se haittaa minua olohuoneessa.

Erillisiä keittiöitä on 1960 - 1980 - lukujen kerrostaloissa. Ja myös 1940 - 50-luvun rintamamiestaloissa.

Ennen (kymmenisen vuotta sitten) ainakin vuokrakaksiot, joissa ei ollut erillistä keittiötä, markkinoitiin nimellä 1h+tupakeittiö. Nykyään ne taitaa olla 2h+k, vaikka mitään keittiötä ei oikeastaan olekaan, pelkästään keittiökaapit ja - koneet jossain nurkassa/seinustalla.

Itse en kyllä semmoista kokonaan erillistä ovellista keittiötäkään haluaisi, paras ratkaisu on yhtenäinen tila jossa keittiö on kuitenkin selvästi erillään olohuoneesta, mieluiten niin että välissä on vähän näkösuojaakin, tai esim se ruokailutila jakamassa tilaa. Sohvalta ei saa näkyä tiskipöytä, eikä missään nimessä myöskään heti ulko-ovelta. Nykyisin meillä on olohuone ja keittiö vähän niinkuin kulmittain, selvästi eri huoneet mutta iso avara kulkuaukko välissä, tämä on ihan kiva ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Tämä keittonurkkaus olohuoneessa on Suomessa hyvin perinteinen ratkaisu nimeltä tupa.

Ja ennen vanhaan oli hellahuone.

Itse  jotenkin tykkään yksinasuvana, että asunto on yhtä ja isoa tilaa. Mulla itsellä 27 neliöinen yksiö, mutta kaverilla 50 neliöinen kaksio ja se päätila on samankokoinen kuin mun tää yksiö ja ei tunnu siltä, että olisi melkein tuplasti enemmän tilaa . Mä en saa mitään hyötyjä, että on esim erillinen makuuhuone (jossa käydään vaan nukkumassa) ja keittiö on omassa tilassa. Keittiössä vain syödään, mutta silti palataan siihen päätilaan ja suurin osa ajasta vietetään siellä. Mitä enemmän tiloja, huoneita ja sokkeloita, niin sitä ahtaampi fiilis, vaikka olisikin neliöitä enemmän. Mulle joku 40 yhden tilan yksiö olisi unelma, mutta ne on vähän harvinaisempia. En tiedä saako jengi koppia tästä, mutta mulla ei olisi mitenkään enemmän tilan tuntua, vaikka muuttaisin kaksioon. Toki kun neliöitä alkaa olla se 100, niin tilanne on vähän eri.

Vierailija kirjoitti:

Mua ahdistaa nuo kylät, joissa passataan kuin ruustinnaa. Tykkään tehdä yhdessä nyyttäriperiaatteella. Kukin tuo jotain ja kaikki valmistellaan yhdessä.

On paljon rennompaa eikä pönötetä jäykkänä ihmettelemässä, tarjoillaanko eteen vai ei.

Kyllä minä ainakin oletan, että kun minut kutsutaan synttärikutsuille, niin täytekakku olisi valmis sinne mennessä. Eikä vasta alkutekijöissään odottamassa taikinan tekoa. Tuollaiseenkin on tullut törmättyä. En muista, söimmekö sitä kakkua, mitä vieraat sitten kasailivat, että olisi ylipäätään sinä päivänä ollut valmis. Myöhään siellä joka tapauksessa meni, paljon kauemmin kuin johonkin lapsen synttärijuhliin olisi odottanut menevän. Pakko oli lähteä kotiin hoitamaan omat lapset yöunille, vaikka meillä meni noiden synttäreiden takia yliajalle.

Pitäisi olla rohkeutta valita asunto ja sisustus itseä ja omaa perhettä varten. Yhä enemmän ystävien kanssa käydään ulkona syömässä ja pitempimatkalaiset asuvat hotellissa.

70-luvulla vielä vierailtaessa nukuttiinkin kyläpaikassa vaikka olohuoneen lattialla patjojen päällä.

Harvalla on niin paljon edustustehtäviä, että tarvitsisi avokeittiötä ja siinä sitten olisi baaritiski, jonka ääressä vieraat siemailevat drinkkejä, kun emäntä laittaa ruokaa. 

Paras oma sisustusratkaisuni oli hävittää ns. vierashuone ja tehdä siitä askartelu- ja säilytystilaa itselle. Ihan kuin olisi muuttanut isompaan asuntoon ja lähes kuluitta.

Vierailija kirjoitti:

Ennen (kymmenisen vuotta sitten) ainakin vuokrakaksiot, joissa ei ollut erillistä keittiötä, markkinoitiin nimellä 1h+tupakeittiö. Nykyään ne taitaa olla 2h+k, vaikka mitään keittiötä ei oikeastaan olekaan, pelkästään keittiökaapit ja - koneet jossain nurkassa/seinustalla.

Parasta oli, kun 1h+k asuntoa markkinoitiin kaksiona. Keittiö oli erillinen huone, mutta ihan selkeästi keittiö, ei mikään tupakeittiö. Sinne mahtui neljän hengen ruokapöytä, mutta siinä se. Edes nojatuolia sinne ei olisi mahtunut sohvasta puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse  jotenkin tykkään yksinasuvana, että asunto on yhtä ja isoa tilaa. Mulla itsellä 27 neliöinen yksiö, mutta kaverilla 50 neliöinen kaksio ja se päätila on samankokoinen kuin mun tää yksiö ja ei tunnu siltä, että olisi melkein tuplasti enemmän tilaa . Mä en saa mitään hyötyjä, että on esim erillinen makuuhuone (jossa käydään vaan nukkumassa) ja keittiö on omassa tilassa. Keittiössä vain syödään, mutta silti palataan siihen päätilaan ja suurin osa ajasta vietetään siellä. Mitä enemmän tiloja, huoneita ja sokkeloita, niin sitä ahtaampi fiilis, vaikka olisikin neliöitä enemmän. Mulle joku 40 yhden tilan yksiö olisi unelma, mutta ne on vähän harvinaisempia. En tiedä saako jengi koppia tästä, mutta mulla ei olisi mitenkään enemmän tilan tuntua, vaikka muuttaisin kaksioon. Toki kun neliöitä alkaa olla se 100, niin tilanne on vähän eri.

Mulle taas etätyöläisenä sopii tosi hyvin tämä 39 neliön yksiö erillisellä keittiöllä. Työpäivän aikana saan rauhassa levitellä paperit keittiön pöydälle, mutta tauot voi viettää toisen huoneen puolella niin tulee edes vähän vaihtelua siihen, mitä seiniä päivän aikana tuijottaa.

Olen viime vuodet asunut keittokomerollisessa asunnossa ja sitä ennen tupakeittiöllisessä. Kyllä nyt on ihanaa muuttaa asuntoon, jossa on ihan oikea keittiö <3

Siis aivan järkkyä, itselläni myös tällainen tilaihme asuntona. Siinä sitten tiskit ovat kokoajan nenän alla jos et heti jaksa siivota. Tympii!

Vierailija kirjoitti:

Meille sanottiin asuntonäytössä, että tulevaisuudessa käydään aina ulkona syömässä. Iltakahvit saa keittää vaikka olohuoneessa.

Ja höpönlöpön tuohan se vasta kalliiksi tuleekin.

Tykkään kovasti omasta talostamme. On oikea keittiö, erillinen. Ovi keittiöön on ikkunallinen, ylhäältä alas asti (lemmikkieläinkin näkee, vaikka ovi olisi kiinni). Keittiöön mahtuu hyvin pöytä, jossa arkisin syömme. Olohuoneessa (lähellä keittiötä) on iso ruokailupöytä (vieraat ja juhlat & pyhäpäivät). Olohuoneessa on tilaa 80m2, joten sinne mahtuu hyvin myös sohva, nojatuolit ym. Myös pieni pöytäryhmä, jota nimitämme kahvilaksi. Sinne katetaan välillä päiväteet. TV ei ole olohuoneessa, vaan TV-huoneessa talon toisessa päässä.

En haluaisi tiskikonetta tai tiskiallasta olohuoneen nurkkaan. Ei näyttäisi hyvältä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä keittonurkkaus olohuoneessa on Suomessa hyvin perinteinen ratkaisu nimeltä tupa.

Joo, mutta vanhemmissa taloissa tupakeittiön ("arkiolohuoneen") lisäksi on AINA OLLUT MYÖS VARSINAINEN OLOHUONE. Se olohuone, jossa on sohva, pari nojatuolia, kirjahylly viinakaapilla ja pieni sohvapöytä (tai ennenvanhaan tupakkapöytä). Lisäksi siellä oli myös pidennettävä, ainakin 6 hengen ruokapöytä. Se paikka, jonne isäntä ohjaa vieraat ja tarjoaa pienet alkujuomat, kun vaimo viimeistelee päivällistä keittiössä. Päivällinen syödään olohuoneen ruokapöydässä, eikä missään tiskipöydän vieressä.