Lue keskustelun säännöt.
Amerikkalainen kulttuuri ja "personality"
07.12.2013 |
Ollaan asuttu muutamia vuosia jenkeissä, ja tytär on aloittanut koulun täällä. Minua häiritsee että opettajilta on tullut negatiivissävytteistä palautetta siitä että tytön tulisi "show her personality more" tms. Tyttö on ujonpuoleinen ja haluaa, varsinkin uudessa seurassa, ensin seurata sivusta ennen kuin itse osallistuu aktiivisesti esim keskusteluun. Mielestäni ujoudessa tai hiljaisuudessa ei ole mitään vikaa, ja tiedän varsin hyvin että tytöllä on "persoonallisuutta" samalla lailla kuin vilkkaamillakin lapsilla. Täällä vaan tuntuu että arvostetaan vain sitä jos on kovin ulospäinsuuntautunut ja vilkas, enkä toivoisi että tyttöni kokisi painostusta hänen temperamentistaan ja kokisi että hänessä on jotain vikaa. Olen myös kiinnittänyt yleisesti täällä kulttuurissa, esimerkiksi televisio (erityisesti tosi-tv ja talent ohjelmissa) miten introverteille ja hiljaisimmille ihmisille usein toistellaan samaa, esim. "she seems to lack personality" tai "you need to let your personality out more" jos ei ole kovin äänekäs ja ilmeikäs. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (121)
Ei Yhdysvaltaiset ole tosiaankaan mikään yhdenmukainen joukkio. Todellakaan keskiverto amerikkalainen ei osaa perustella kantaansa, saati omaa edes välttävää keskustelutaitoa tai yleissivistystä. Jokin Kennedyn klaaniin syntynyt voi olla erinomainen sosiaalisilta taidoiltaan, osaa keskustella lähes mistä vain, toisella puolella sitten vaikka aito ja oikeia WT-ihminen, joka harrastaa meta-amfetamiinia ja rottien ampumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 21:17"]
Ei Yhdysvaltaiset ole tosiaankaan mikään yhdenmukainen joukkio. Todellakaan keskiverto amerikkalainen ei osaa perustella kantaansa, saati omaa edes välttävää keskustelutaitoa tai yleissivistystä. Jokin Kennedyn klaaniin syntynyt voi olla erinomainen sosiaalisilta taidoiltaan, osaa keskustella lähes mistä vain, toisella puolella sitten vaikka aito ja oikeia WT-ihminen, joka harrastaa meta-amfetamiinia ja rottien ampumista.
[/quote]
Esim. mustat amerikkalaiset ovat yleensä tosi ystävällisiä ja käyttäytyvät kohteliaasti muita kohtaan. Kotona on kova kuri ja siellä opetetaan kunnon tavoille.
Suosittelen lukemaan Liisa Keltinkangas-Järvisen kirjoja lapsista ja tempperamentista. Itseäni nuo kirjat ovat rohkaisseet todella paljon.
Tuo tempperamentti on todellakin periytyvä ominaisuus, eikä helposti muutettavissa. Ei ole hyvää tai pahaa tempperamenttia, tulevaisuuden kannalta oleellista on se minkälaista palautetta lapsi saa. Keltinkangas-Järvisen kirjassa kerrottiin tutkimuksesta, jonka tuloksen mukaan Usa:ssa rauhallinen lapsi todennäköisemmin syrjäytyy ja vilkas lapsi menestyy elämässään. Mutta Kiinassa tuo asetelma onkin aivan päinvastainen, rauhallinen lapsi menestyy todennäköisemmin. Lapsen saama palaute ratkaisee.
Itsellä on kaksi lasta; rauhallinen lapsi ja ulospäinsuuntautuva lapsi. Olemme asuneet kolmessa eri maassa. Suomessa rauhallinen poikani saa paljon kehuja, tyttäreni paljon enemmän moitteita. Ja käyttäytyykin Suomessa paljon huonommin.
Ulkomailla on järjestään ollut toisinpäin. Tyttäreni saa paljon kehuja rohkeasta luonteestaan ja käyttäytyy paljon kauniimmin. Varauksellinen ja ujo poikani saa enemmän ihmetystä. Joskus pidetään tuhmana, joskus epäillään että on sairas. Ja kiukuttelee enemmän kuin Suomessa.
Vanhempina yritämme kaikkemme, mutta kyllä sillä ympäristölläkin on iso vaikutus lapsiimme. Sen olen nähnyt. Toisaalta olen myös saanut rohkaisua noista erilaisista kokemuksistani ja Keltinkangas-Järvisen kirjoista. Nyt asumme ulkomailla. Tyttäreni saa paljon kehuja. Tiedän että hän on hyvä. Poikani on varautunut. Tiedän että hänkin on hyvä poika. Koitan rohkaista molempia jostain asiasta ainakin kerran päivässä ja opettaa heitä hyväksymään itsensä sellaisina kuin he ovat. Kaikkia ei voi ikinä miellyttää!
Olen itse introvertti ja ujohko ihminen, olen aina ollut. Tuttujen ihmisten kanssa osaan rentoutua ja saatan olla puheliaskin. Ujoudesta huolimatta osaan kyllä jutella vieraillekin ihmisille, jos niikseen tulee. Iän myötä olen vähän rohkaistunut - nuorempana olin suorastaan arka.
Jossain introverttius selitettiin siten, että sellainen henkilö kokee sosiaaliset tilanteet pidemmän päälle vähän uuvuttavina ja haluaa olla aika ajoin itsekseen. Introvertti ei siis välttämättä ole ujo eikä epäsosiaalinen - tosin itse taidan olla näitä kaikkia, ainakin joskus :P
Joskus toivon, että olisin kasvanut hieman avoimemmassa kulttuurissa. Kouluaika pienellä paikkakunnalla jätti jälkensä. Olen aina ollut hiljainen, vähän sellainen tarkkailija, mutta muistan rohkaistuneeni jossain vaiheessa ala-asteella. Uskomatonta kyllä, silloin nautin esiintymisestä. Neljäs luokka oli mielenkiintoista ja onnellista aikaa. Esiinnyin kavereineni kaikenmaailman näytelmissä ja jutuissa. Myöhemmin alkanut koulukiusaaminen katkaisi tämän suotuisan kehityksen. Muistan ala-asteen lopun ja yläasteen hyvin julmana aikana: erilaisuutta ei siedetty, muiden mokille naurettiin julkisesti, hyvää koulumenestystä halveksittiin. Jos olin kiinnostunut opetettavassa asiasta ja halusin keskustella luokassa, minua pidettiin naurettavana. Luokan häirikköpomot saivat aikaan sen, että esiintymishalu katosi minusta kokonaan. En tiedä onko peruskoulussa nykyään erilaista. Minun kouluaikanani esiintymiseen ja keskusteluun luokassa ei rohkaistu mitenkään. No, opettajat varmaan olisivat halunneetkin keskustella, mutta kommunikointi luokassa oli pelkkää häiriköiden suunsoittoa. Uskon, että moni pohdiskeleva, hiljainen oppilas kärsi tästä minun laillani suuresti.
Yliopistossa en kuullut enkä nähnyt ketään kiusattavan, mutta porukka oli järkyttävän flegmaattista ja passiivista, ainakin juuri lukiosta tulleet nuoremmat opiskelijat. Tuntui, että melkein kaikki yrittivät olla mahdollisimman näkymättömiä, jottei opettaja vain kysyisi mitään. Viihdyin parhaiten kursseilla, joissa oli monen ikäistä porukkaa. Varttuneemmat opiskelijat uskalsivat kysellä, kyseenalaistaa ja keskustella. Itsekin rohkaistuin monesti kommentoimaan ja kysymään jotain.
Juu, olisi tosiaan kiva jos olisin kasvanut avoimemmassa ympäristössä. Mutta asioissa on puolensa ja puolensa. Joissain maissa pitää olla sosiaalinen jatkuvasti, ja pitemmän päälle se vituttaa. Ulkomailla (Saksassa, Englannissa) minulta on kysytty usein, miksi olen niin hiljainen. Nuorempana tämä oli varsin hämmentävää... Usein kysyjä tuntui ajattelevan, että olen jotenkin outo tai kummallinen, kun puhun vähemmän kuin muut. Nuo tilanteet tuntuivat jotenkin ahdistavilta ja nöyryyttäviltä, enkä tiennyt mitä vastata. Sehän on selvää, että moinen töksäyttely ei varsinaisesti rohkaise hiljaista ihmistä puhumaan. Esimerkiksi saksalaiset ja Afrikan maista tulleet saattavat kysyä hyvinkin suoraan, että onko sinussa jokin vika kun olet niin hiljainen. Se on suoraan sanottuna ihan v*tun ärsyttävää. Suomessa hiljainen ihminen saa yleensä olla rauhassa! Ainakin aikuisena.
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 21:17"]
Ei Yhdysvaltaiset ole tosiaankaan mikään yhdenmukainen joukkio. Todellakaan keskiverto amerikkalainen ei osaa perustella kantaansa, saati omaa edes välttävää keskustelutaitoa tai yleissivistystä. Jokin Kennedyn klaaniin syntynyt voi olla erinomainen sosiaalisilta taidoiltaan, osaa keskustella lähes mistä vain, toisella puolella sitten vaikka aito ja oikeia WT-ihminen, joka harrastaa meta-amfetamiinia ja rottien ampumista.
[/quote] Keskiverto amerikkalainen on opiskellut yliopistossa, useimmiten nelivuotisen tutkinnon, kylla siella jotain oppii :). Koulussakin opitaan vaittelytaitoja ja on siina koulujen valisia kilpailuja.
Kuinka kauan olet asunut USAssa vai mihin perustat vaitteesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 21:29"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 21:17"]
Ei Yhdysvaltaiset ole tosiaankaan mikään yhdenmukainen joukkio. Todellakaan keskiverto amerikkalainen ei osaa perustella kantaansa, saati omaa edes välttävää keskustelutaitoa tai yleissivistystä. Jokin Kennedyn klaaniin syntynyt voi olla erinomainen sosiaalisilta taidoiltaan, osaa keskustella lähes mistä vain, toisella puolella sitten vaikka aito ja oikeia WT-ihminen, joka harrastaa meta-amfetamiinia ja rottien ampumista.
[/quote] Keskiverto amerikkalainen on opiskellut yliopistossa, useimmiten nelivuotisen tutkinnon, kylla siella jotain oppii :). Koulussakin opitaan vaittelytaitoja ja on siina koulujen valisia kilpailuja.
Kuinka kauan olet asunut USAssa vai mihin perustat vaitteesi?
[/quote]
Perustan väitteeni täysin kokemuksiini USAsta vuosina 1993-2005, joina asuin siellä. Joten jotain kokemusta löytyy kyllä. Siellä asuu hyvin, hyvin paljon sellaista väkeä, kuka ei ole käynyt päivääkään yliopistoa, ns duunarikansanosaa: taksikuskeja, siivoojia, metallimiehiä ym. Ei heillä ole sen parempia perustaitoja kuin suomalaisillakaan. Kohteliaisuus ja puheliaisuus on kyllä siltikin eri tasolla kuin täällä, sitä en väitä.
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 21:20"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 21:17"]
Ei Yhdysvaltaiset ole tosiaankaan mikään yhdenmukainen joukkio. Todellakaan keskiverto amerikkalainen ei osaa perustella kantaansa, saati omaa edes välttävää keskustelutaitoa tai yleissivistystä. Jokin Kennedyn klaaniin syntynyt voi olla erinomainen sosiaalisilta taidoiltaan, osaa keskustella lähes mistä vain, toisella puolella sitten vaikka aito ja oikeia WT-ihminen, joka harrastaa meta-amfetamiinia ja rottien ampumista.
[/quote]
Esim. mustat amerikkalaiset ovat yleensä tosi ystävällisiä ja käyttäytyvät kohteliaasti muita kohtaan. Kotona on kova kuri ja siellä opetetaan kunnon tavoille.
[/quote]
Mustia amerikkalaisiakin on aivan kaikenlaisia, rikollisista katupojista "hyviin ihmisiin". Haen nyt tällä sitä, etteivät amerikkalaiset ole missään tapauksessa yhtenäinen ryhmittymä, vaikka ulospäinsuuntautuneisuus ja yleinen kohteliaisuus on aivan eri tasolla kuin suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestäni on kyllä olemassa paljon hyviä välimuotoja amerikkalaisen toiminnan ja kotimaamme jurotuksen välillä. Mielestäni kyllä kannattaisi toimia maassa maan tavalla ja antaa kotoakin vahvasti mallia tuohon amerikkalaiseen toimintatapaan, jos siellä aikoo rakentaa tulevaisuutensa.
Eiköhän ole hyvä opettaa lasta olemaan "amerikkalaisempi", jos siellä asuu. Jos itse ei pysty antamaan tarpeeksi hyviä eväitä, kannattaa hakea neuvoa ja apua ammattilaisilta, ei se mitään aivopesua ole, se on sopeutumista ja lapsen mahdollisuuksien lisäämistä. Lapsikaan ei sitten ahdistu niin paljon, kun sillä on peruspaketti kunnossa ja pysyy muiden mukana tälläkin osa-alueella.
Typerää ja lapsellista tämä keskustelu täällä "kuka on amerikkalaisin tai kuka on asunut pisimmän aikaa siellä". Samoin väittely siitä, onko se joidenkin mielestä "hölötys" oikea vai väärä tapa. Jos sillä toimitaan niin ja sitä odotetaan lapselta myös kykyä toimia sillä tavalla, niin onhan se tyhmää kapinoida sitä vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaa amerikkalainenkin olla hississä hiljaa, ero suomalaiseen on siinä, että se vastaa ihan reippaasti ja juttelee, jos sille sanoo jotain. Suomalainen ei vastaa, ei huomaa toista vaikka oltaisiin samassa hississä. Kääntää katseen pois, on kun olis sokea ja mykkä.
Varsinkin USA:ssa etelävaltioissa ollaan tosi ystävällisiä ja ihan liikenteessäkin huomioidaan.
En tiedä miksi, mutta pohjoisemmassa ollaan kylmempiä.
Southern hospitality is a phrase used in American English to describe the stereotype of residents of the Southern United States as particularly warm, sweet, and welcoming to visitors to their homes, or to the South in general.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 14:50"]
Kolmoselle: temperamentti on ominaisuus, joka on ihmisellä jo syntyessä.
Toki sitä voi muokata paljonkin, mutta ei se mikään hokkus-pokkus -temppu ole.
[/quote]
Temperamentti on pysyvä ominaisuus. Käytöstä voi muokata, mutta temperamentti ei muutu. Esim. introvertti ihminen voi opetella käyttäytymään toisin kuin olisi hänelle luontaista, mutta ei se silti hänen ominaislaatuaan muuta.
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 22:05"]
Osaa amerikkalainenkin olla hississä hiljaa, ero suomalaiseen on siinä, että se vastaa ihan reippaasti ja juttelee, jos sille sanoo jotain. Suomalainen ei vastaa, ei huomaa toista vaikka oltaisiin samassa hississä. Kääntää katseen pois, on kun olis sokea ja mykkä.
Varsinkin USA:ssa etelävaltioissa ollaan tosi ystävällisiä ja ihan liikenteessäkin huomioidaan.
En tiedä miksi, mutta pohjoisemmassa ollaan kylmempiä.
[/quote]
No tuo on sitten jo ihan vaan epäkohteliaisuutta. Sitä ei selitä introvertti temperamentti. Mutta ollaanko Suomessa yleisesti muka noin tylyjä? En mä ole tuollaista huomannut. Kohtelias ja huomaavainen pitää olla, mutta toisaalta omaa temperamenttia pitää myös kunnioittaa. Kaikenlaiset muokkausyritykset aiheuttavat vain kärsimystä. Niiden suhteen ei ole oikeita tai vääriä, ekstrovertit ja introvertit ovat ihan yhtä "oikeita" ja "oikeassa". Ihannetilanteessa kumpainenkin pääsee valitsemaan itselleen sopivan uran. Esimerkiksi itselleni toimittaja-kääntäjänä introvertistä temperamentista on ollut vain hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Susan Cainin kirja Hiljaisten vallankumous on erittäin hyvä. Ja mitä tulee opettajan kysymykseen "miten opetan sille hiljaiselle oppimäärän" niin siksi sinä olet opettaja. Ihan mutulla voin viskata, että kovinkaan monen matemaattisen teorian kehittäjä ei ole kovan luokan ekstrovertti.
Kun energia menee pöhinään ja sosiaaliseen rapsutteluun se on suoraan pois muusta ajattelutoiminnasta.
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 20:10"]
Herranjestas, odottaako suomalainen opettaja kunnes oppilas antaa kirjallisen vastauksen joka kysymykseen kun ei saa suutaan auki? Amerikkalaisessa koulussa arvostellaan myos sellainen asia kuin "participation", numero laskee jos sita ei ole.
[/quote]
Joo, niin täälläkin arvostellaan. Ja tiedätkö mitä? Ellei kyseessä ole esim. kieliaine jossa arvostellaan myös ääntämystä tai ryhmätyö jossa katsotaan yhteistyökykyä, se on yleensä todella epäreilua. Voin omasta kokemuksestani kertoa, että minulla oli "participation" koulussa todella heikkoa, vakavasta puheviasta ja sen tuomasta ujoudesta johtuen. Jotkut opettajat ymmärsivät; monet eivät. Kokeista ja aineista sain 10+, tein tehtävät erinomaisesti ja aina vähän ekstraakin - yritin joka tavalla näyttää, että osaan kyllä, mutta kaikille opettajille se ei riittänyt. Joissain aineissa oli täysin ymmärrettävää, että syrjäänvetäytyväisyyteni haittasi, mutta esimerkiksi yläasteen äidinkielessä ja historiassa tuntui todella epäreilulta saada huonompia arvosanoja kuin selvästi heikommat oppilaat vain siksi, että olin liian hiljainen tunneilla.
Eikö olisi hienoa, jos jokainen oppilas saisi esittää osaamisensa omalla tavallaan - jos sitä osaamista kerran löytyy?
Onhan Suomessakin ihanteena, aina työpaikkailmoituksia myöten, tuo kuuluisa 'reippaus'. Sille ei ole edes vastinetta englannin kielessä, mutta sillä tarkoitetaan ihmistä, joka on ulospäinsuuntautunut ja itsevarma - vaikka ei olisikaan kovin ammattitaitoinen. Intovertti ei ole ujon synonyymi. Introvertin ihmisen ei tarvitse olla ujo ollenkaan.
USA:ssa hiljaisuus ja syrjäänvetäytyminen eivät ole kiltteyden merkkejä, vaan niitä pidetään herkästi mielenterveyden tai mielialan ongelmina. Toisista pitää olla kiinnostunut ja omat mielipiteet on hyvä uskaltaa sanoa, silti voi olla introvertti.
Hyvä esimerkki menestyneestä amerikkalaisesta introvertistä on Mark Zuckerberg, Facebookin perustaja. Hän viihtyy paremmin omissa oloissaan, mutta osaa kuitenkin esiintyäkin.
[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 00:43"]
Onhan Suomessakin ihanteena, aina työpaikkailmoituksia myöten, tuo kuuluisa 'reippaus'. Sille ei ole edes vastinetta englannin kielessä, mutta sillä tarkoitetaan ihmistä, joka on ulospäinsuuntautunut ja itsevarma - vaikka ei olisikaan kovin ammattitaitoinen. Intovertti ei ole ujon synonyymi. Introvertin ihmisen ei tarvitse olla ujo ollenkaan.
USA:ssa hiljaisuus ja syrjäänvetäytyminen eivät ole kiltteyden merkkejä, vaan niitä pidetään herkästi mielenterveyden tai mielialan ongelmina. Toisista pitää olla kiinnostunut ja omat mielipiteet on hyvä uskaltaa sanoa, silti voi olla introvertti.
[/quote]Tyypillinen piirre maissa, joissa ihmiset ei osaa luottaa toisiinsa. Monikultuurisissa maissa vastaantulija on lähtökohtaisesti vihollinen ellei sitä itse toisin todista hymyilemällä tai jollain muulla typerällä tavalla, small talk tms paskaa.
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 19:17"]
Amerikkalaistyylinen keskustelukyky on lähinnä äänitilan täyttämistä. Käytetään paljon puhetta ensinnäkin sen kertomiseen että kohta aikoo sanoajotain "I'm tellin you", "listen", "let me tell you", ja toisaalta sitä että kaikki asiat selitetään automaattisesti kahteen kertaan vähän eri sanoin,
[/quote] Ehkapa pitaa selittaa kahteen kertaan vahan eri sanoin jos vastapuoli ei reagoi millaan tavalla. Tai luullaan etta hanen kielitaitonsa on senverran puutteellinen etta pitaa kayttaa yksinkertaisempia sanoja. Itse en ole huomannut kahteen kertaan selittamista. You know what I mean? on kylla hermoille kayvaa milla kielella tahansa.