Kuinka hyvin lapsettomana kestät katsella lapsiperheiden elämää sivusta?

Ymmärsin ap:n kysymyksen olleen suunnatun tahattomasti lapsettomille, eli itseni kaltaisille tyhjästä sylistä kärsiville ja vastaankin siitä näkökulmasta.

Lapsiperhe -elämän sivusta seuraamisen "kestäminen" on vaihdellut lapsettomuusvuosien aikana ja monenlaisia tunteita olen kokenut. Ystävien ja sukulaisten lapset ovat kuitenkin näiden kaikkien vuosien aikana ollut ja pysyneet rakkaina omasta kivusta ja surusta huolimatta. Kummilasten määrä on kasvanut ja on jatkuvasti ollut eri ikäisiä toinen toistaan rakastettavampia lapsia. Myös vieraiden lapset ihastuttavat usein kotilähiön kaupoissa, bussissa tai kirjastossa minua.

Toki ajoittain olen tuntenut surua ja kateuttakin. Kyyneleet ovat virranneet lapsiperhe-vierailun jälkeen oman tyhjän sylin tunteen takia. Ulkopuolisuuden tunne vaivaa usein suuremmalla porukalla kokoontuessamme, mitäpä minulla olisi äitien (kirjaimellisesti äitien, ei naisten!!) kuulumisten vaihtoon sanottavaa. Onnistumiseni tai epäonnistumiseni uralla eivät jotenkin sulaudu sinne joukkoon...

Pahimpina aikoina (kun itsellä rankinta, tai ystäväpiirissä vauvajutut "kuumimmillaan") minun on ollut pakko ottaa oman jaksamiseni takia etäisyyttä ystäviini. Toivottavasti he ovat sen ymmärtäneet.

En halua katkeroitua enkä eristäytyä "aikuisten maailmaan", lapset ovat ihania! Haluan nauttia mahdollisimman paljon tuttavapiirin lapsista, koska omaan ei ole mahdollisuutta.

Toki ymmärrän, että jonkun toisen lapsettoman tilanne voi vaatia eristäytymistä.

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 14:28"]

Sen ei kuitenkaan pitäisi olla teiltä pois, jos toiset ovat halunneet lapsia?  Mitä he teitä häiritsevät, eihänteidän tarvitse niitä lapsia hoitaa tai niitä koskaan hankkia. Luulisi olevan ymmärrystä siihen, että ihmiset haluavat eri asioita ja toiset haluavat niitä lapsia. 

[/quote]

miksi oletat että lapselliset häiritsevät lapsettomia? Osaan kyllä pysyä poissa lapsiperheiden tapahtumista jne

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 12:52"]

Tuntuuko paremmalta idealta asua lapsiperhelähiössä vai kaupungin keskustassa?

[/quote]

miten niin kestävät? ei paljoa kiinnosta heidän asiat, asun keskustassa enkä haluaisi että naapurissa olisi lapsiperhe

Niin sitä ei tule ajatelleeksi, että lapsettomien voi olla vaikea tulla kylään tai osallistua meidän touhuihin, koska se voi herättää ikäviä tunteita. Monesti puhutaan vain siitä, miten ärsyttäviä lapset ovat, niin ei aina muista, että joku voi kaivata omaa lasta ja muiden lasten näkeminen tuntuu raskaalta sen takia. 

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 14:37"]

Niin sitä ei tule ajatelleeksi, että lapsettomien voi olla vaikea tulla kylään tai osallistua meidän touhuihin, koska se voi herättää ikäviä tunteita. Monesti puhutaan vain siitä, miten ärsyttäviä lapset ovat, niin ei aina muista, että joku voi kaivata omaa lasta ja muiden lasten näkeminen tuntuu raskaalta sen takia. 

[/quote]

Joo! Tää on itselle aika vaikeaa, kiitos useiden lapsivihamielisyyttään toitottavien velojen, meistä lapsettomista on muodostunut hyvin voimakas kuva: itsekkäistä, urakeskeisistä, lapsivihamielisistä, menevistä, ainoastaan sivistynyttä aikuisseuraa kaipaavista tyypeistä.

Itse en koe olevani mitään noista, mutta toki monesta kotiäidistä saatan siltä vaikuttaa pystyessäni huolehtimaan itsestäni, luomaan uraa, menemään enemmän jne. Kuitenkin olisin valmis koska vaan vaihtamaan siihen väsyttävään, mutta niin rikkaaseen lapsiperhe-elämään!

- se aiemminkin kirjoittanut lapseton

Hyvin kestän. Lapset on ihana asia ja vaikka en itse niitä saakkaan ( todennäköisesti) niin ilolla elän muiden lapsien keskuudessa. Asun lapsiperhelähiössä, mutta kaikista mieluiten asuisin kuitenkin maalla omassa rauhassa. Lapset ei siihen liity kyllä mitenkään.

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 14:28"]

Sen ei kuitenkaan pitäisi olla teiltä pois, jos toiset ovat halunneet lapsia?  Mitä he teitä häiritsevät, eihänteidän tarvitse niitä lapsia hoitaa tai niitä koskaan hankkia. Luulisi olevan ymmärrystä siihen, että ihmiset haluavat eri asioita ja toiset haluavat niitä lapsia. 

[/quote]

Valitettavasti joskus ihan konkreettisesti varmaan häiritsee.

En kestäkään. Olen itse opiskelija ja silloin tällöin lomilla käyn pohjoisessa näkemässä sukulaisia ja asun serkullani, jolla on kolme lasta. On tosi rasittavaa olla heillä ja vahtia lapsia, kun me viilettävät ympäri taloa, höpöttävät, huutavat, tappelevat, satuttavat itseään, pitää huomioida koko ajan ja pitää silmällä. Kaikki on vaikeaa: ruokailussa tulee sotkua, mikään ei maistu, ulos lähtiessä kauhea sirkus jne. Kaikki on hajallaan eikä mitään rytmiä. Toisaalta vauvakuumeilen itse, se tunne tosin katoaa vähäksi aikaa tuolla ollessa.

En oikein ymmärrä kysymystä. Ihan hyvin kestän seurata. Lapset ovat kivoja ja niitä on mukava hoitaa välillä, vaikka olen ihan kiitollinen siitä, ettei oma elämäni ole niin kaoottista kuin tutussa pikkulapsiperheessä. Olen pohtinut lasten hankkimista, mutta ainakin nyt tuntuu siltä, ettei se olisi minulle hyvä ratkaisu. Taloudellisen tilanteeni takia ei ole varaa asua kaupungin keskustassa, vaan joudun majailemaan lähiössä.

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 14:34"]

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 14:28"]

Sen ei kuitenkaan pitäisi olla teiltä pois, jos toiset ovat halunneet lapsia?  Mitä he teitä häiritsevät, eihänteidän tarvitse niitä lapsia hoitaa tai niitä koskaan hankkia. Luulisi olevan ymmärrystä siihen, että ihmiset haluavat eri asioita ja toiset haluavat niitä lapsia. 

[/quote]

miksi oletat että lapselliset häiritsevät lapsettomia? Osaan kyllä pysyä poissa lapsiperheiden tapahtumista jne

[/quote]

No  lueppas tuota ketjua tuolta alusta uudestaan,  niin ehkä ymmärtänet. ;) Siellähän nimenomaan valitetaan, miten jopa lomapaikkakin pitää valita sen mukaan ettei siellä vaan ole lapsia.

Tässä ketjussahan nimenomaan kysytään: Kuinka kestät seurata sivusta lapsiperheiden elämää. Mitä kestämistä siinä kenelläkään pitäisi olla, jos sitä elämää ei kuitenkaan itse tarvitse elää?

Kyllähän minäkin kestän sivusta seurata jos jonkinlaista, eihän se minulta ole pois jos joku haluaa vaikka asua samaa sukupuolta olevan kanssa tai tehdä kymmenen kersaa? 

Kestänhän minäkin seurata sivusta teidän elämää, jotka ette niitä lapsia halua. 

Sitä en ymmärrä, mikä niissä perheissä niin suuresti ärsyttää, että jopa sivusta seuraaminen on niin vaikeaa??

Viestiin 32: Ap:n pointti oli, että häntä voi ahdistaa lapsiperheiden seuraaminen sivusta, koska hän olisi halunnut lapsia mutta ei ole saanut. Tuskin häntä ärsyttää mikään. Vain muutama ihminen tässä ketjussa on kertonut ärsyyntävänsä lapsiperheistä.

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 15:42"]

Tässä ketjussahan nimenomaan kysytään: Kuinka kestät seurata sivusta lapsiperheiden elämää. Mitä kestämistä siinä kenelläkään pitäisi olla, jos sitä elämää ei kuitenkaan itse tarvitse elää?

Kyllähän minäkin kestän sivusta seurata jos jonkinlaista, eihän se minulta ole pois jos joku haluaa vaikka asua samaa sukupuolta olevan kanssa tai tehdä kymmenen kersaa? 

Kestänhän minäkin seurata sivusta teidän elämää, jotka ette niitä lapsia halua. 

Sitä en ymmärrä, mikä niissä perheissä niin suuresti ärsyttää, että jopa sivusta seuraaminen on niin vaikeaa??

[/quote]

"Kestää" sanalla on sekin merkitys, miten paljon kestät kipua, ei vain "sietää" sanan synonyymina, miten tunnut tässä termin tulkitsevasi. Ja kyllä silloin, kun itse toivoisi lapsiperheen elämää ja lapsia vaikkei niitä voi saadakaan, on kyse juuri tuosta kivun kestämisestä, joka saattaa herätä tilanteissa, joita toivoisi myös omakseen. Eli "Kuinka paljon kestät, ennen kuin oma lapsettomuus lapsiperheiden keskellä tuntuu liian kipeältä?"  Ja tässä varmaan on eroja tahattomasti lapsettomienkin osalta. 

Minulle lauseesi "Ei tarvitse elää lapsiperheen elämää" kuulostaa melkein samalta, kuin "Helpottaahan se elämää, jos lapset menettää", yhtä absurdia. Mieti sinä puolestasi siis, missä haluaisit asua, jos olisit menettänyt omat lapsesi? Kuinka paljon kestäisit? Ehkä silloin alat olla saman kysymyksen äärellä, kun tahtomattaan lapsettomat. 

Niin, ja minä, koska tykkään lapsista silti, vaikkei niitä itsellä olekaan, tykkään myös asua alueella jossa lapsia on ja olla lasten kanssa tekemisissä kaikkialla missä vain voinkaan. Mutta toisinaan joidenkin lapsellisten asenne lapsettomia kohtaan ei tee sitä helpoksi. Se on harmi. 

Mutta kun tarkotinkin nyt näitä jotka eivät halua lapsia!! Kuinka yksinkertasia te olette herranjumala? 

Mulla on neljä lasta ja asun suurkaupungin keskustassa. Lapsettomien elämää jaksan katsella ja heitä löytyy myös ystäväpiiristä. Se että onko lapsia vai ei on mulle se ja sama.

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 16:03"]

Mutta kun tarkotinkin nyt näitä jotka eivät halua lapsia!! Kuinka yksinkertasia te olette herranjumala? 

[/quote]

No lainaa sitä viestiä, jonka sisältöä ihmettelet, niin tietää kenelle kirjoitat. Enkä minäkään halua lapsia, mutten silti ärsyynny lapsiperheistä. Pidän lapsista.

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 16:03"]

Mutta kun tarkotinkin nyt näitä jotka eivät halua lapsia!! Kuinka yksinkertasia te olette herranjumala? 

[/quote]

Ootko ap? Eiköhän pysytä siinä ap:n aloittamassa aiheessa ;) Ei sun tarkoituksissasi. 

En ole koskaan halunnut saada omia lapsia, mutta en vihaa lapsia (olettaen että ne osaavat käyttäytyä.) Lapset on kivoja, kunhan ne eivät ole omia.

Asun maalla ja naapurissa asuu vain yksi lapsiperhe. Perheen molemmat lapset ovat ad/hd -tapauksia (äitinsä kertoi, eli ei arvailua...). Muutaman kerran lapset ovat ohikulkiessaan heitelleet eläimiä kivillä, mutta onneksi äiti osaa pitää lapsistaan huolen eikä lapset juoksentele ilman valvontaa. Muuten saattaisikin tulla sanomista. 

Lapsiperheisiin en juuri kiinnitä huomiota. Tietysti jos lapset huutavat, kitisevät tai muuten meuhkaavat niin lähin tunne on sääli. Monesti äidillä on siinä vaiheessa jo hermot pinkeällä ja tekisi mieli mennä sanomaan jotain rohkaisevaa.