Voiko alkoholistin kanssa olla hyvä parisuhde sellaisella, joka ei tykkää juoda?

Onko kiukkuinen, leppyykö vasta saatuaan viininsä tai oluensa?

Voihan tuo jollekin sopia. Harvassa kyllä on ne, joita ei missään vaiheessa ala kyllästyttää ryyppäämisen katselu, mutta jos olet sellainen, nostan hattua oikein korkealle. Lähes aina päihteiden liikakäytölle on mielenterveydelliset syyt, joten varaudu siihen että jotain sellaista on. (Tosin voi niitä absolutistillakin olla, kuten itseltäni liuta löytyy)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholistin kanssa voi olla hyvä parisuhde (ainakin suuren osan ajasta) seuraavilla edellytyksillä:

1. Ei yhteisiä lapsia

2. Ei yhteisiä rahoja

3. Erilliset asunnot

4. taloudellinen riippumattomuus alkoholistista

5. henkinen riippumattomuus alkoholistista

6. varhaisen leskeytymisen hyväksyminen

Alkoholisti voi selvinä hetkinään olla rakastava, hyvä ihminen, hauskaa seuraa ja tuottaa paljon iloa puolisonsa elämään. Hänen varaansa ei voi kuitenkaan laskea mitään, eikä häneltä pidä odottaa mitään, kaikista vähiten raitistumista.

Varsinkin kohdat 5 ja 6.  Ei saa kärsiä kun katsoo rakkaansa itsetuhoa. Synkimpinä hetkinä mietti, että onko se sitten rakkautta lainkaan jos sitä pystyy sivusta katsomaan välittämättä. Kylmä luonne pitää olla ja henkisesti irti, että kestää.

Minä kutsun tuota mielenhallinnaksi. 

-lainaamasi

Tai dissosiaatio kun erkaantuu arkirealismista. Välinpitämättömyys ei ole mielenhallintaa se on vain välittämisen puutetta. Alkoholistipiireissä näkee paljon tuota välittämisen puutetta ja kylmyyttä. Kaveri voidaan jättää vaikka kuolemaan ja sitä vaan kohautellaan harteita että entäs sitten.

Alkkiksen ex vaimo kirjoitti:

Ei voi. Et koskaan tule ensimmäisenä vaan viina on nro 1 ja suurin rakkaus jonka vuoksi tehdään mitä vaan!

Kokemusta on..

Niin, mitä sillä on väliä onko ensimmäinen vai toinen vai kolmas. Monilla eronneilla ja uuteen parisuhteeseen lähteneillä ykkösenä tulee lapset. Silti parisuhdekin voi olla erittäin hyvä. Ihan sama asia kuin suhde alkoholistin kanssa. Kyse on asenteesta ja persoonista ei siitä onko toinen alkoholisti tms..

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut sellaista miestä, joka joi joka viikonloppu pe-su. 8v. riitti. Oli johtotehtävissä ja omasta mielestään ei pystynyt rentoutumaan, kuin juomalla.

Olisi kannattanut mennä terapiaan. Rehab.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen alkkis mies. Juon iltaisin 6-10 annosta. En nyt oikeastaan tule tuosta humalaan. Suhteemme voi hyvin. Myös vaimo on samaa mieltä. Myös lapsemme voivat hyvin. Reilut 20 vuotta yhdessä. En ollut alussa alkoholisti, se vain jotenkin vuosien varrella on mennyt tähän tissutteluun. Hoidan työni. En ole väkivaltainen, vaikka vetäisin hirveät kännit. En kyllä vedä nykyään, edes jokavuosi. Viina ei ole numero 1, vaan perhe. Jos vaimo pakottaisi lopettamaan, nin lopettaisin. Ei se helppoa olisi, mutta tekisin. Terveyden takia olen kyllä ajatellut lopettaa joskus muutenkin. Mutta pidän rennosta olotilastani muutaman oluen jälkeen. Saapa nähdä.

Eli älkää tulko faktoinenne kertomaan millaisia me olemme. Meitä on yhtä paljon erilaisia, kuin juomattomiakin. Emme tunne AP:n miestä, joten ei voida väittää häntä vaimonhakkaajaksi, joka alkkismasennuksissaan ajaa vaimon lumihankeen. Hän voi olla todella fiksu, ja mukava, mutta omaa yhden huonon tavan. Ja hei ,myös älykäs voi olla alkoholisti. Ainoa mikä on varmaa, että jos on vuosia juonut, tuon ikäisenä alkaa terveys olemaan vaarassa.

Sinä/te vaimon kanssa kuvittelette, että lapset voivat hyvin. Itse saatte aikuisina ihmisinä olla omalta osaltanne mitä mieltä tahansa, mutta tuo "lasten hyvinvointi" on pelkkää paskaa ja vastuusta pakenemista.

Terv. "hassunhauskan" alkoholia päivittäin vetäneen miehen tytär. Iskäkin "hoiti työnsä" , "ei ollut väkivaltainen" ja oli "rento ja hauska". V*tut... Se oli kummallinen tyyppi, ei voinut luottaa, oli omituinen ja arvaamaton ja aiheutti myötähäpeää jota lapsena ei osannut oikein nimetä. 

Vähän samaa mieltä, vaikka meillä se vanhempien "tissuttelu" keskittyi vain viikonloppuihin ja meistä pidettiin aina hyvää huolta. Välit on hyvät nykyäänkin, mutta kyllä se lapsena satutti.