Lue keskustelun säännöt.
Voiko alkoholistin kanssa olla hyvä parisuhde sellaisella, joka ei tykkää juoda?
28.09.2020 |
Vai onko sula mahdottomuus? Kokemuksia kuulisin mielelläni. Mies juonut itsensä humalaan joka ilta lähes koko aikuiselämänsä ajan. Vaativan työnsä hoitaa kyllä hyvin. Ajatuksia?
Nyt 50+ iässä ei tahdo enää löytää tervepäisiä miehiä ja ajattelen, että alkoholisti on parempi kumppani kuin esimerkiksi merkittävästi lihava, kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä tai masennuksesta kärsivä.
Kommentit (66)
Alkoholistin kanssa voi olla hyvä parisuhde (ainakin suuren osan ajasta) seuraavilla edellytyksillä:
1. Ei yhteisiä lapsia
2. Ei yhteisiä rahoja
3. Erilliset asunnot
4. taloudellinen riippumattomuus alkoholistista
5. henkinen riippumattomuus alkoholistista
6. varhaisen leskeytymisen hyväksyminen
Alkoholisti voi selvinä hetkinään olla rakastava, hyvä ihminen, hauskaa seuraa ja tuottaa paljon iloa puolisonsa elämään. Hänen varaansa ei voi kuitenkaan laskea mitään, eikä häneltä pidä odottaa mitään, kaikista vähiten raitistumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkoholistin kanssa voi olla hyvä parisuhde (ainakin suuren osan ajasta) seuraavilla edellytyksillä:
1. Ei yhteisiä lapsia
2. Ei yhteisiä rahoja
3. Erilliset asunnot
4. taloudellinen riippumattomuus alkoholistista
5. henkinen riippumattomuus alkoholistista
6. varhaisen leskeytymisen hyväksyminen
Alkoholisti voi selvinä hetkinään olla rakastava, hyvä ihminen, hauskaa seuraa ja tuottaa paljon iloa puolisonsa elämään. Hänen varaansa ei voi kuitenkaan laskea mitään, eikä häneltä pidä odottaa mitään, kaikista vähiten raitistumista.
Olen aloittaja enkä tarvitse miestä mihinkään muuhun kuin jakamaan ajatuksiani ja hyväksi seuraksi. Tulen taloudellisesti toimeen enkä ole luopumassa omasta asunnostani. Kyseinen (juova) alkoholisti on yksi kilteimpiä ja ajattelevaisimpia tapaamiani miehiä ja voitte olla varmoja siitä, että olen ison liudan rukkasia antanut elämäni aikana alkoholiongelmattomille mutta mielesterveysongelmaisille, pikkumaisille ja muuten vain kelvottomille miehille.
Olen sanonut hyväksyväni hänen alkoholinkäyttönsä ja todennut toivovani hänen vähentävän juomistaan oman terveytensä takia mutta myös siksi, etten haluaisi joutua suremaan hänen mahdollista, (todennäköistä) ennenaikaista kuolemaansa.
Olen paljon nuorempana seurustellut pitkään alkoholistin kanssa ja tiedän, millainen vastuuton ja masentunut pikkupoika voi myös piilotella alkoholistin vaatteissa. Tässä miehessä ja tuossa henkisessä pikkupojassa ei ole paljoakaan samaa. Kyselen täällä vain ihmisten ajatuksia sekä kokemuksia. Kiitos niistä joskaan en niiden tukemana suoria päätöksiä ole tekemässä. Erityinen kiitos kokemuksista, joissa on pystytty antamaan kumppanin olla oma itsensä puutteista huolimatta. Olen ollut sinkku niin kauan, että osaan kyllä huolehtia itsestäni ilman miestäkin sikäli, kun tilanne taas joskus on ajankohtainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholistin kanssa voi olla hyvä parisuhde (ainakin suuren osan ajasta) seuraavilla edellytyksillä:
1. Ei yhteisiä lapsia
2. Ei yhteisiä rahoja
3. Erilliset asunnot
4. taloudellinen riippumattomuus alkoholistista
5. henkinen riippumattomuus alkoholistista
6. varhaisen leskeytymisen hyväksyminen
Alkoholisti voi selvinä hetkinään olla rakastava, hyvä ihminen, hauskaa seuraa ja tuottaa paljon iloa puolisonsa elämään. Hänen varaansa ei voi kuitenkaan laskea mitään, eikä häneltä pidä odottaa mitään, kaikista vähiten raitistumista.
Olen aloittaja enkä tarvitse miestä mihinkään muuhun kuin jakamaan ajatuksiani ja hyväksi seuraksi. Tulen taloudellisesti toimeen enkä ole luopumassa omasta asunnostani. Kyseinen (juova) alkoholisti on yksi kilteimpiä ja ajattelevaisimpia tapaamiani miehiä ja voitte olla varmoja siitä, että olen ison liudan rukkasia antanut elämäni aikana alkoholiongelmattomille mutta mielesterveysongelmaisille, pikkumaisille ja muuten vain kelvottomille miehille.
Olen sanonut hyväksyväni hänen alkoholinkäyttönsä ja todennut toivovani hänen vähentävän juomistaan oman terveytensä takia mutta myös siksi, etten haluaisi joutua suremaan hänen mahdollista, (todennäköistä) ennenaikaista kuolemaansa.Olen paljon nuorempana seurustellut pitkään alkoholistin kanssa ja tiedän, millainen vastuuton ja masentunut pikkupoika voi myös piilotella alkoholistin vaatteissa. Tässä miehessä ja tuossa henkisessä pikkupojassa ei ole paljoakaan samaa. Kyselen täällä vain ihmisten ajatuksia sekä kokemuksia. Kiitos niistä joskaan en niiden tukemana suoria päätöksiä ole tekemässä. Erityinen kiitos kokemuksista, joissa on pystytty antamaan kumppanin olla oma itsensä puutteista huolimatta. Olen ollut sinkku niin kauan, että osaan kyllä huolehtia itsestäni ilman miestäkin sikäli, kun tilanne taas joskus on ajankohtainen.
Ymmärrän sua erittäin hyvin. Olen itse samassa tilanteessa.
-tuo jota lainasit
Vierailija kirjoitti:
Alkoholistin kanssa ei voi olla hyvä parisuhde kellään. Viina on aina tärkein, menee muun edelle.
Olen nyt ollut naimisissa alkoholistin kanssa 25 vuotta. Kymmenen ensimmäistä vuotta alkoholi ei ollut ongelma, otin itsekin ja kivaa oli. Sitten tuli perhe-elämä ja olut alkoi maistua miehelle enemmän kuin minulle. Määrät ei olleet pahoja, mutta sitä piti saada joka ilta. Alkoholistin pojasta oli hyvää vauhtia tulossa itsekin alkoholisti.
Muutaman kerran oli niin hyvät juhlat, että kotiin tuli putkan kautta. Kyllästyin siihen että olut oli tärkeämpää kuin perhe, ja laitoin rajan; nyt loppuu, tai lusikat menee jakoon.
Muutama vuosi meni harjoitellessa, mutta nyt olen naimisissa raitistuneen alkoholistin kanssa. Mun mielestä meillä on nyt jopa parempi parisuhde kuin silloin alussa. arvostan hänen ponnistelujaan ja sitä, että hän jaksoi käydä toipumisprosessinsa läpi.
Mutta juovan alkoholistin kanssa suhde ei olisi jatkunut, kolmas pyörä olisi lopettanut sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholistin kanssa voi olla hyvä parisuhde (ainakin suuren osan ajasta) seuraavilla edellytyksillä:
1. Ei yhteisiä lapsia
2. Ei yhteisiä rahoja
3. Erilliset asunnot
4. taloudellinen riippumattomuus alkoholistista
5. henkinen riippumattomuus alkoholistista
6. varhaisen leskeytymisen hyväksyminen
Alkoholisti voi selvinä hetkinään olla rakastava, hyvä ihminen, hauskaa seuraa ja tuottaa paljon iloa puolisonsa elämään. Hänen varaansa ei voi kuitenkaan laskea mitään, eikä häneltä pidä odottaa mitään, kaikista vähiten raitistumista.
Olen aloittaja enkä tarvitse miestä mihinkään muuhun kuin jakamaan ajatuksiani ja hyväksi seuraksi. Tulen taloudellisesti toimeen enkä ole luopumassa omasta asunnostani. Kyseinen (juova) alkoholisti on yksi kilteimpiä ja ajattelevaisimpia tapaamiani miehiä ja voitte olla varmoja siitä, että olen ison liudan rukkasia antanut elämäni aikana alkoholiongelmattomille mutta mielesterveysongelmaisille, pikkumaisille ja muuten vain kelvottomille miehille.
Olen sanonut hyväksyväni hänen alkoholinkäyttönsä ja todennut toivovani hänen vähentävän juomistaan oman terveytensä takia mutta myös siksi, etten haluaisi joutua suremaan hänen mahdollista, (todennäköistä) ennenaikaista kuolemaansa.Olen paljon nuorempana seurustellut pitkään alkoholistin kanssa ja tiedän, millainen vastuuton ja masentunut pikkupoika voi myös piilotella alkoholistin vaatteissa. Tässä miehessä ja tuossa henkisessä pikkupojassa ei ole paljoakaan samaa. Kyselen täällä vain ihmisten ajatuksia sekä kokemuksia. Kiitos niistä joskaan en niiden tukemana suoria päätöksiä ole tekemässä. Erityinen kiitos kokemuksista, joissa on pystytty antamaan kumppanin olla oma itsensä puutteista huolimatta. Olen ollut sinkku niin kauan, että osaan kyllä huolehtia itsestäni ilman miestäkin sikäli, kun tilanne taas joskus on ajankohtainen.
Surullista että seuraat vierestä hiljaisena miehesi alkoholisoitumista, vaikka olet itse kertomasi mukaan seurustellut pitkään alkoholistin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholistin kanssa voi olla hyvä parisuhde (ainakin suuren osan ajasta) seuraavilla edellytyksillä:
1. Ei yhteisiä lapsia
2. Ei yhteisiä rahoja
3. Erilliset asunnot
4. taloudellinen riippumattomuus alkoholistista
5. henkinen riippumattomuus alkoholistista
6. varhaisen leskeytymisen hyväksyminen
Alkoholisti voi selvinä hetkinään olla rakastava, hyvä ihminen, hauskaa seuraa ja tuottaa paljon iloa puolisonsa elämään. Hänen varaansa ei voi kuitenkaan laskea mitään, eikä häneltä pidä odottaa mitään, kaikista vähiten raitistumista.
Varsinkin kohdat 5 ja 6. Ei saa kärsiä kun katsoo rakkaansa itsetuhoa. Synkimpinä hetkinä mietti, että onko se sitten rakkautta lainkaan jos sitä pystyy sivusta katsomaan välittämättä. Kylmä luonne pitää olla ja henkisesti irti, että kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu varmaan siitä, kuinka paljon vaikeuksia juominen aiheuttaa.
Voin kokemuksesta sanoa, ettei tuon päihdeongelmaisen muijan kanssa ole kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholistin kanssa voi olla hyvä parisuhde (ainakin suuren osan ajasta) seuraavilla edellytyksillä:
1. Ei yhteisiä lapsia
2. Ei yhteisiä rahoja
3. Erilliset asunnot
4. taloudellinen riippumattomuus alkoholistista
5. henkinen riippumattomuus alkoholistista
6. varhaisen leskeytymisen hyväksyminen
Alkoholisti voi selvinä hetkinään olla rakastava, hyvä ihminen, hauskaa seuraa ja tuottaa paljon iloa puolisonsa elämään. Hänen varaansa ei voi kuitenkaan laskea mitään, eikä häneltä pidä odottaa mitään, kaikista vähiten raitistumista.
Varsinkin kohdat 5 ja 6. Ei saa kärsiä kun katsoo rakkaansa itsetuhoa. Synkimpinä hetkinä mietti, että onko se sitten rakkautta lainkaan jos sitä pystyy sivusta katsomaan välittämättä. Kylmä luonne pitää olla ja henkisesti irti, että kestää.
Minä kutsun tuota mielenhallinnaksi.
-lainaamasi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut sellaista miestä, joka joi joka viikonloppu pe-su. 8v. riitti. Oli johtotehtävissä ja omasta mielestään ei pystynyt rentoutumaan, kuin juomalla.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihan siitä juomisen määrästä, siitä mitä se miieeheen vaikuttaa ja siitä millainen asenne itselläni on juomiseen.
Meillä mies tissuttelee iltaisin päivittäin ja perjantaisin juo kännitkin. Minua ei haittaa ollenkaan, vaikka itsellä ei pää eikä vatsa kestä montaa annosta alkoholia. Mies ei ole koskaan mitenkään epämiellyttävä tai väkivaltainen juodessakaan. Silloinkin kun perjantaina juo enemmän, lähinnä roikkuu tietokoneella pelaamassa tai kuuntelemassa netistä musiikkia, juo siinä samalla, ja sitten alkaa jossain vaheessa nukuttaa. Arkitissuttelusta mies tulee vaan tavallista hilpeämmäksi, ei mitenkään ärsyttäväksi.
EIkä ole mitenkään rappiolla, miehellä on hyvä työpaikka ja hoitaa sen hyvin. Hoitaa myös kaikki muut asiat jotka hoitaa pitää, osallistuu kotitöihinkin.
Hei, sun viesti on ihan kuin mä olisin kirjoittanut 15 vuotta sitten. En silloin tiennyt, että alkoholismi on hiipien paheneva riippuvuus. Hän on nyt hyväntuulinen ja viihtyy kotona. Ehkä 7 vuoden kuluttua hän on ilkeä, piilottelee sinulta jemmoja, lähtee kotoa "harrastamaan" eriytetty ettet näe, että hän juo paljon enemmän kuin luulet, sekä hän haukkuu sinut, ja sanoo, että hän juo vain koska olet niin kamala.
Nykyään jo ex.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
no tämä oli kyllä huono. 0/5
Yksi ja sama tyyppi keksii täällä aamusta iltaan erilaisia tarinoita, ja kerjää huomiota ja leikkii erilaisia roolileikkejään. Aikaa mielisairaalla kun on, ja patologinen valehtelija kyseessä.
Taitaa olla aikamoinen läskikasa se "miehesi" kun alkoholia käyttänyt joka päivä koko aikuisikänsä. Tai sitten ei taida mitään syödä alkoholin ohessa?
Alkoholistin kanssa ei voi kenelläkään olla hyvää suhdetta.
Hyvin sut on aivopesty, kun ihan taustakuorona peesaat tätä alkoholistien ”aina on työnsä hoitanut” -slogania.
Vaikka provohan tää tietysti on. Tekijänä vanha tuttu ”ikääntyvä nainen ei kelpaa” -äijä.
1/5
Ap oletko lukenut koskaan läheisriippuvuudesta? Alkoholistien kanssa seurusteleva raitis osapuoli on usein sellainen ja itsekunnioituksessa lähes aina parannettavaa, tiedosti sitä itse tai ei. Tuo ei kuulosta ihan realistiselta ja romantisoit nyt alkoholiongelmaa ja koko todellisuutta. Kyllä alkoholismi alkaa aina vaikuttamaan alkoholistin koko elämään ja pitkässä juoksussa myös sinuun. Riippuvuus muuttaa myös niitä ihania ja hyviä tyyppejä, koska riippuvuuden olemukseen kuuluu se että ADDIKTIO ottaa vallan ihmisestä eikä ihminen hallitse enää addiktiota.
Tunnen yhden pariskunnan jossa mies juo ja nainen ei. Nainen on onnellisen tietämätön miehen touhuista, käy hyväpalkkaisessa työssä ja on kaiken lisäksi raskaana. Mies juo lähes joka ilta, ei hallitse rahankäyttöä ja muutenkin elämänhallinta on mitä on. Vaikka selvinpäin osaa olla todella ihana ja herkkä tyyppi, alkoholin vaikutuksen alaisena on vuosien aikana pettänyt useammin kuin osaa edes laskea. Ei välttämättä pane muita, mutta pitää yllä kaikenlaisia virityksiä ja "salasuhteita" (esittää ihastuneille nuoremmille naisille sinkkua ja pussailee baareissa puolison ollessa toisella paikkakunnalla) ja valehtelee ennen kaikkea itselleen jatkuvalla syötöllä. Mies on myöntänyt ettei edes haluaisi lasta ja voin vaan kuvitella mitä tulevaisuus tuo tullessaan, kukaan ei kuviossa tunnu ajattelevan lapsen parasta jos isä on läsnä vain silloin tällöin kun huvittaa ja kaljarahat on loppu. Alkoholin suurkulutus vaikuttaa myös libidoon (ei seiso, halut vähenevät tai ei muuten vain jaksa/kiinnosta) ja tekee ihmisestä masentuneemman ja passiivisemman. Usein alkoholin suurkuluttajat ovat myös itsekkäitä pessimistejä koska alkoholi vaikuttaa aivojen välittäjäaineisiin. Ei kiva.
Alkoholisti voi toki elää onnistunutta kaksoiselämää ja jaksaa tsempata sen aikaa kun on raittiin kumppanin kanssa, eikä kaikki alkoholistit todellakaan ole väkivaltaisia tai muuten aggressiivisia. Valehtelu ja epäluotettavuus ovat silti ihan yhtä isoja deal breakereita ainakin itselleni. Onko kivaa elämää jos et voi luottaa mieheen, tehdä tulevaisuuden suunnitelmia tai harrastaa yhdessä mitään tervettä? Alkoholistin arvot ovat erilaiset ja aikaa menee todella paljon itse juomiseen ja siitä palautumiseen. Puhumattakaan terveyden haitoista. Alkoholin suurkulutus on keholle stressitila. Enkä jaksa edes aloittaa vaikutuksista ihmissuhteisiin, kun kännissä se harkinta- ja arviointikyky ei ole ihan normaalilla tasolla ja tulee "ystävystyttä" kaiken maailman ongelmaisten kanssa... Ne eivät USEINKAAN ole mitään oikeita ystäviä vaan ryyppyremmejä. Kiertäisin kaukaa ja valitettavasti tiedän mistä puhun. Enkä edes puhu mistään puliukoista vaan monella todellisuus on arjessa tämä vaikka olisi kulissit kuinka kunnossa ja pintapuolisesti hauskaa jne. Alkoholisti voi olla kiltti, komea, lahjakas, fiksu, mitä vaan. Hän ei silti ole hyvää seuraa parisuhteeseen ennen kuin hakee apua eikä alkoholismi parane itsestään. Kaikista pahinta on jos addikti ei itse myönnä addiktiota ja on vielä kieltämisvaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus miettinyt, että minulle saattaisi toimia... Itselle harrastus on rakkaus numero 1, joten kestäisin kumppanin jolle joku asia on tärkeämpi kuin parisuhde.
Aika sissi täytyy olla, jos ryyppäämisen hyväksyy sellaisena asiana. Siihen kun liittyy känniääliö-käytös, haiseminen, mitään ei voi sopia tai ainakaan sopimukset ei pidä jne.
Been there, niinkuin moni muukin. Usko pois me tiedetään.
Moneen muuhunkin sairauteen kuuluu haiseminen ym. ikävä. Hyvä ystäväni oli alkoholisti ja kuoli siihen, hän ei koskaan pyytänyt minulta rahaa, eikä rikkonut mitään sovittua. Ihmisiä on erilaisia. Varmaan kyllä perheellään oli vaikeampaa tulla hänen kanssaan toimeen kuin minulla. Mutta noin sillä olisin alkoholistille tavallaan hyvä kumppani, että kun se ryyppäisi niin keksisin muuta tekemistä, eikä minua olisi helppo tossuttaa. Ei se mikään unelmani ole, kunhan olen pohtinut.
Kenen mielialat ja niiden vaihtelu mahtavat hallita kodin ilmapiiriä?
Eli seuraat hiljaa sivusta kun miehesi hitaasti alkoholisoituu? Nyt käyttää jo joka päivä kuten kerrot, joten on siis vakavasti alkoholiongelmainen. Et taida häntä paljon rakastaa.