Lue keskustelun säännöt.
Ystävän tauoton puhe itsestään
28.09.2020 |
Viime aikoina olen huomannut, että tapaamiset yhden ystäväni kanssa ottavat enemmän kuin antavat. Ystäväni puhuu tauotta, siis todella tauotta, ja vain omista asioistaan. Voi puhua parikymmentä minuuttia monologia esimerkiksi uudesta miesystävästään. Hän selittää paljon samoja juttuja moneen kertaan, ei ilmeisesti muista, että on jo kertonut jonkun asian edellisellä tapaamiskerralla. Kaikki jutut pyörivät hänen elämänsä ympärillä. Ei koskaan kysy, mitä minulle kuuluu tai saattaa kysäistä muka nimellisesti, mutta ei jaksa kuunnella vastausta, koska keskustelu kääntyy taas nopeasti häneen ja hänen elämäänsä.
Tällaisia monologeja on tosi raskasta kuunnella. Onko tilanteeseen ja tällaisen vuorovaikutuksen katkaisemiseen mitään keinoja? Siis muuta kuin, että "Älä tapaa sitä".
Kommentit (71)
Mä olen oman siskoni kanssa tuollainen ja voi luoja että hävettää. Hän on sellainen luonne, että on aina valmis kuuntelemaan ja on kanssani asioista samaa mieltä tai ei ainakaan sano olevansa eri mieltä, joten hänelle on hyvin miellyttävää avautua omista huolistaan.
Mutta hänen oma elämänsä on yhtä kiinnostavaa kuin tiiliseinän tuijottaminen. Hänen kuulumisensa ovat, mitä villasukkia hän on kutonut tai millaisia unia hän on nähnyt. Hän on erakkoluonne, asustelee yksin eikä oikeasti tee yhtään mitään mielenkiintoista. Monesti kun hän yrittää kertoa omia kuulumisiaan, mulle tulee jokin äkillinen meno ja myöhemmin vasta tajusin, että taas jäi hänen asiansa kuulematta. Harmittaa, koska hän on oikeasti niin hyväsydäminen ihminen, mutta vaan aivan järjettömän tylsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että mikään auttaa. Kokeile keskustella tuntemuksistasi asiassa, muttei loukaten. Ai niin, et pysty sanomaan väliin mitään. Ehkä pieni ystävällinen kirje jossa on kukkakuvioita.
Mun kokemuksen mukaan läheskään kaikki nuo ihmiset eivät tee sitä ilkeyttään.
Heiltä puuttuu jonkinlaiset sosiaaliset hoksottimet, eivät viestiessään huomaa niitä eleitä, joita toinen käyttää, kun haluaa kommentoida asiaa tai vaihtaa aihetta. Eli siinä kohtaa, missä toinen ymmärtää antaa toiselle puheenvuoron, nämä vain jatkavat pälpätystään.
Mun keinoni on ollut ottaa se puheenvuoro itselle hyvin määrätietoisesti ja selkeästi silloin kun minulla on sanottavaa. Eivät nämä pälättäjät siitä loukkaannu, vaan päinvastoin pitävät normaalina, että tila otetaan ja muilta vaaditaan huomio.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen oman siskoni kanssa tuollainen ja voi luoja että hävettää. Hän on sellainen luonne, että on aina valmis kuuntelemaan ja on kanssani asioista samaa mieltä tai ei ainakaan sano olevansa eri mieltä, joten hänelle on hyvin miellyttävää avautua omista huolistaan.
Mutta hänen oma elämänsä on yhtä kiinnostavaa kuin tiiliseinän tuijottaminen. Hänen kuulumisensa ovat, mitä villasukkia hän on kutonut tai millaisia unia hän on nähnyt. Hän on erakkoluonne, asustelee yksin eikä oikeasti tee yhtään mitään mielenkiintoista. Monesti kun hän yrittää kertoa omia kuulumisiaan, mulle tulee jokin äkillinen meno ja myöhemmin vasta tajusin, että taas jäi hänen asiansa kuulematta. Harmittaa, koska hän on oikeasti niin hyväsydäminen ihminen, mutta vaan aivan järjettömän tylsä.
Luultavasti siskollasi on rikas sisäinen elämä ja hänen mielestään sun elämä kuulostaa tylsältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaveripiirissäni on yksi tällainen tauoton monologien pitäjä.
Tunnetaankohan me sama tyyppi. Joskus hän oli mun luona kylässä 6 tuntia ja puhui koko ajan itsestään tai lapsistaan. Jälkeen päin naurattaa, mut silloin ajattelin, et miten joku jaksaa. Häneltä puuttuu kaikki suodattimet ja taju siitä kauanko voi olla kylässä. Asutaan siis samassa kaupungissa.
Mulla pari tällaista kaveria, ja kaikki puhe on sairauksista tai muuta negatiivista.
Yritän vältellä heitä mahdollisuuksien mukaan.
Oma syöpäni ei ollut mitään näiden ihmisten kurkkukivun rinnalla😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli yksi ystävä joka kehui itseään ja elämäänsä jatkuvalla syötöllä. Olin kai joku yleisö hänelle. En jaksa enää tavata. Eli voi olla tällaisiakin monologin pitäjiä...
Mulla on tuollainen sukulainen. Siinä vaiheessa, kun on siirtynyt kolmanteen aiheeseen ilman, että olen ehtinyt/saanut kommentoida ensimmäistäkään, yleensä luovutan ja alan mietiskellä siinä sivussa omiani. Hän ei myöskään piittaa siitä, että on kertonut asiat ennenkin. Saattaa jopa sanoa, että kerroinkin tän mutta..... pälä pälä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on yksi tällainen "ystävä", hän on omasta mielestään aivan ihmeellinen ja erinomainen, älykkäämpi kuin kukaan muu, lisäksi pitää itseään erityisen kauniina ja hyvinsäilyneenä ikäisekseen (yli 60v), vertailee 15v nuorempiin tuttuihin ja kauhistelee, miten ryppyisiä tai kulahtaneen näköisiä nuo muut ovat. Kerran koitin sanoa johonkin väliin jotain omista huolistani, johon hän tokaisi "ei kiinnosta". Ja sen jälkeen alkoi taas kehua itseään ja saavutuksiaan. On oikeesti vaikea melkein uskoa kuulemaansa ja tää on alkanut pikkuhiljaa ottaa helvetisti aivoon. Tuo "ystävä" on kuitenkin avulias myös, joka on aika ristiriitaista. Toisaalta, sekaantuu ihan kaikkeen mun elämässä, ellen tiukasti estä. Olen koittanut katkaista välejä muutaman kerran, mutta se on yllättävän hankalaa, kun on joitakin yhteisiä tuttuja ja se aiheuttaa tilanteita, joissa joudumme olemaan tekemisissä. Tämä "ystävä" on ihan, kuin ei ymmärtäisi, etten jaksa olla enää tekemisissä. Ei ole tajuavinaan tai ei ehkä yksinkertaisesti voi uskoa, että niin olisi. Aika erikoinen ihmistyyppi, ketään näin itsekeskeistä en ole elämäni aikana ennen tavannut. Narsistinen persoonallisuushäiriö minun mielesäni.
Vierailija kirjoitti:
Ala sinäkin puhumaan itsestäsi. Ehkä tajuaa sitten... Ehkä ei.
Miksi tapaat tuollaista ihmistä? Oletko masokisti? Liian kiltti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli PIENEN HETKEN tällainen "kaveri", naikkonen, yllätys yllätys. Tapasimme, hän käveli autolta luokseni ja aloitti jauhamisen omista asioistaan. Oli muutenkin tyh.mä kuin saapas ja nopeasti lopetinkin sen "kaveruuden." XD En jaksa tippaakaan tuollaisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoäitini oli tällainen. Hän puhui aina vain itsestään, ei koskaan yrittänyt tutustua minuun mitenkään. Sitten jossain vaiheessa vielä lopetti yhteydenpidon kokonaan.
Käyn joskus vanhemman sukulaisrouvan luona. Hän esittelee kotinsa kaikki kukkaset ja taulut ja kertoo kaikki mahdolliset jutut viimeisten seitsemän kymmenen vuoden ajalta. Minusta hän tietää ammatin ja sen että olen töissä. Olen miettinyt, että ehkä nämä sota-ajan lapset ovat jotenkin jämähtäneet sinne lapsen tasolle, kun ovat joutuneet elämään lapsuutensa miten sattuu. Hän on sosiaalisilta taidoiltaan kuin nelivuotias kummipoikani - hänkin esittelee kaikki lelunsa ja osallistaa minut leikkeihinsä, mutta ei tietenkään ole kiinnostunut minusta ihmisenä tai yritä keskustella vastavuoroisesti ja syvällisesti. Olen vierailun ajan hänen yleisönsä ja viihdyttäjänsä.
Ilkeä ketju. Ottakaa huomioon, että jokaisella on jossain vaiheessa elämässään vaikeampi kausi. Silloin voi vahingossa "oksentaa" ongelmansa jonkun niskaan joka jaksaa kuunnella. Tällaista käytöstä en tietenkään jatkuvasti hyväksyisi, eli jos ystävä käyttäytyisi joka kerta näin, en varmaankaan haluaisi tavata häntä. Jos teillä on samanlaisia ongelmia, miksi ette peru tai kieltäydy tapaamisista? Minusta ei ole ilkeämpää, että esitätte ystävää mutta selän takana vieroksette ja puhutte pahaa. Aikuinen ihminen osaa varmasti valita, kenen kanssa haluaa olla ystävä? Jotkut höpöttävät enemmän kuin toiset, ja aikuisena ihmisenä se tila pitää osata itse ottaa, jos joku yrittää liikaa päällepäsmäröidä. Jos on oikeast itsekäs ja puhuu vain itsestään, eikä ollenkaan kuuntele sinun asioitasi, se ei varmaan ole aitoa ystävyyttä se!
Kolme eri tulkintaa:
Puhuu itsestään ja ihmisten suhteista = pysyvä persoonallisuushäiriö kuten narsismi tai epävakaa
Puhuu asioista = uskovainen tai ihmisoikeusaktivisti, esim SJW
Puhuu kapean alan asioista = autismin kirjo, add, adhd
Vierailija kirjoitti:
Miten sinä keskustelet, jos toinen kokee, ettei pääse sun kanssa samalle puhetajuudelle?
Arkipäiväisillä vertauksilla ja ajatuskokeilla olen saanut joitain kvanttifysikan lainalaisuuksia viestittyä.
Mulla on tällainen työkaveri. Loputon pälpätys omista asioista ja töissä toki sitten myös niistä omista töistä. Jokainen palaveri on hänen omaa showtaan kun hän on jatkuvasti äänessä kertomassa omista töistään ja tuomassa esille mitä hän milloinkin on tehnyt, ihan sama mikä sen palaverin aihe on.
Ko. henkilö ei ilmeisesti ole kovin kiinnostunut toisista ihmisistä muuten kuin yleisönä itselleen. Välillä olen huomannut, ettei hän ole edes selvillä ajankohtaisista asioista eli ei ilmeisesti seuraa mitään uutisiakaan. Varmaan siksi että ne eivät ole hänestä kertovia niin ei kiinnosta... Joskus lähes hämmästyy miten joku voi olla niin pimennossa ja tietämätön.
Olen viime vuosina tutustunut paremmin yhteen henkilöön ja kesti aikansa ennen kuin loputon itsekäs lätinä pääsi valloilleen. Nyt se on täydellisesti ryöstäytynyt. Samaan aikaan tällä henkilöllä on alkanut mennä vähän huonommin elämässä noi yleensä. Jatkuvien pitkien monologien aiheena on pääosin miehet, jotka on joskus olleet hänestä niin kiinnostuneita, mutta hän ei ollut valmis/ ei halunnut. Toisena kestoaiheena vuosien takainen urheilumenneisyys. Kyseinen henkilö näkee itsensä suorastaan entisenä bikinifitness-tähtenä. En ole itse tuntenut häntä vielä silloin paremmin, mutta en muista häntä yhtään sporttisena tyyppinä. Eli aika klassikkoja juttuja. Loputon tilitys samoista aiheista on yksinkertaisesti tylsää. Tavallaan käy myös sääliksi. Tavallaan myös selittää sitä, että hänellä on paljon pinnallisella tasolla verkostoja ja kavereita, mutta on aika yksinäinen loppujen lopuksi. Hän yksinkertaisesti uuvuttaa ihmiset.
Mulla sama juttu. Ja yksi ystäväni on myös hyvä kuuntelija, hänen kanssaan menee jutut suht tasan, onkin mun pitäaikaisin ystävä. Yleensä ihmiset kyllä tosi paljon selittää omia asioitaan tai vaikka naapurinsa asioita mieluummin, kuin kuuntelisivat sitä juttukumppania.