Lue keskustelun säännöt.
Ystävän tauoton puhe itsestään
28.09.2020 |
Viime aikoina olen huomannut, että tapaamiset yhden ystäväni kanssa ottavat enemmän kuin antavat. Ystäväni puhuu tauotta, siis todella tauotta, ja vain omista asioistaan. Voi puhua parikymmentä minuuttia monologia esimerkiksi uudesta miesystävästään. Hän selittää paljon samoja juttuja moneen kertaan, ei ilmeisesti muista, että on jo kertonut jonkun asian edellisellä tapaamiskerralla. Kaikki jutut pyörivät hänen elämänsä ympärillä. Ei koskaan kysy, mitä minulle kuuluu tai saattaa kysäistä muka nimellisesti, mutta ei jaksa kuunnella vastausta, koska keskustelu kääntyy taas nopeasti häneen ja hänen elämäänsä.
Tällaisia monologeja on tosi raskasta kuunnella. Onko tilanteeseen ja tällaisen vuorovaikutuksen katkaisemiseen mitään keinoja? Siis muuta kuin, että "Älä tapaa sitä".
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Ilkeä ketju. Ottakaa huomioon, että jokaisella on jossain vaiheessa elämässään vaikeampi kausi. Silloin voi vahingossa "oksentaa" ongelmansa jonkun niskaan joka jaksaa kuunnella. Tällaista käytöstä en tietenkään jatkuvasti hyväksyisi, eli jos ystävä käyttäytyisi joka kerta näin, en varmaankaan haluaisi tavata häntä. Jos teillä on samanlaisia ongelmia, miksi ette peru tai kieltäydy tapaamisista? Minusta ei ole ilkeämpää, että esitätte ystävää mutta selän takana vieroksette ja puhutte pahaa. Aikuinen ihminen osaa varmasti valita, kenen kanssa haluaa olla ystävä? Jotkut höpöttävät enemmän kuin toiset, ja aikuisena ihmisenä se tila pitää osata itse ottaa, jos joku yrittää liikaa päällepäsmäröidä. Jos on oikeast itsekäs ja puhuu vain itsestään, eikä ollenkaan kuuntele sinun asioitasi, se ei varmaan ole aitoa ystävyyttä se!
Toki jokaiselle tulee elämässään vaikeita kausia, jolloin ajatukset jumittuvat helposti omien ongelmien ympärille ja seurauksena tulee puhuttua lähinnä vain niistä. Aloituksessa käsittääkseni ajettiin takaa sitä, kuinka jotkut ovat jatkuvasti vuodesta toiseen näitä omien asioidensa jauhajia. Kaikki keskustelunaiheet käännetään omaan itseen ja pahimmillaan saatetaan töksäyttää keskustelukaverille, että ei kiinnosta sun jutut, mä puhuisin mieluummin omistani.
Tällaisia ihmisiä on jonkin verran tullut vastaan mutta on vaikea sanoa mitään yhdistävää syytä heidän käytökselleen. Yhden kohdalla syy lienee ollut nuori ikä ja huono itsetunto yhdistettynä haluun vaikuttaa coolilta. Toinen ilmeisesti oli käsittänyt sosiaalisuuden ja sosiaaliset taidot väärin ja siksi puhui koko ajan itsestään. Kolmas oli vain sosiaalisesti törppö eikä pohjimmiltaan hyväntahtoinen kuten edellinen. Neljäs myönsi itse, että kärsii sosiaalisesta ahdistuksesta ja että hänellä se purkautuu tolkuttomana itsestä höpöttämisenä. Viidennellä oli selkeän narsistisia piirteitä ja kuudes oli todennäköisesti autismin kirjolla. Löytyyhän näitä syitä eivätkä kaikki tosiaan tee sitä silkkaa ilkeyttään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ajattelee ääneen, tarvii puhua jäsennelläkseen tilannettaan. Samasta syystä jotkut puhuu yksinäänkin.
Mulla oli tuollainen selitys kausi n 20vuotiaana ja selitin yhdelle samanikäiselle kuuntelijalle nuorisotalolla, vaikka hän oli siellä töissä. Häpeän tuota vielä vuosikymmenten jälkeen. Se on vaan sitä omien ajatusten selkiytystä.
Toisaalta jouduin erään toisen "kynsiin" n 35 vuotiaana. Kun mulle ei sopinut tavata, hänpä alkoikin väijyä ovellani, kertoi olevansa autossaan josta näkee että ikkunassani on valot. Hän myös oli vihainen koska joskus kun halusin vain levätä, hän oletti minulla olevan jotain hauskaa jota yritän salata häneltä.
On muuten psykiatrinen sairaanhoitaja nykyään.
APn tapauksessa voi olla kyse vain jostain kehitysvaiheesta, voit vain ohjata hänet johonkin. Voit myös kertoa että ajatuksia voi pohtia kirjoittamalla ja käsitellä asia kerrallaan yksinään.
Sitten et enää vastaile.
Aito narsisti voi päinvastoin esittää kuuntelevansa vain jotta pääsee soluttautumaan muiden elämiin, pohjustella pahantekoa.
Apn kaverilla on joku epävakaus, ehkä hän ei ole tullut lapsena kuulluksi.
Voit AP laittaa lyhyen tekstiviestin, jossa ilmoitat että soitellaan sitten kun on saanut päässään pyörivät ajatukset järjestykseen. Ja annat olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilkeä ketju. Ottakaa huomioon, että jokaisella on jossain vaiheessa elämässään vaikeampi kausi. Silloin voi vahingossa "oksentaa" ongelmansa jonkun niskaan joka jaksaa kuunnella. Tällaista käytöstä en tietenkään jatkuvasti hyväksyisi, eli jos ystävä käyttäytyisi joka kerta näin, en varmaankaan haluaisi tavata häntä. Jos teillä on samanlaisia ongelmia, miksi ette peru tai kieltäydy tapaamisista? Minusta ei ole ilkeämpää, että esitätte ystävää mutta selän takana vieroksette ja puhutte pahaa. Aikuinen ihminen osaa varmasti valita, kenen kanssa haluaa olla ystävä? Jotkut höpöttävät enemmän kuin toiset, ja aikuisena ihmisenä se tila pitää osata itse ottaa, jos joku yrittää liikaa päällepäsmäröidä. Jos on oikeast itsekäs ja puhuu vain itsestään, eikä ollenkaan kuuntele sinun asioitasi, se ei varmaan ole aitoa ystävyyttä se!
Toki jokaiselle tulee elämässään vaikeita kausia, jolloin ajatukset jumittuvat helposti omien ongelmien ympärille ja seurauksena tulee puhuttua lähinnä vain niistä. Aloituksessa käsittääkseni ajettiin takaa sitä, kuinka jotkut ovat jatkuvasti vuodesta toiseen näitä omien asioidensa jauhajia. Kaikki keskustelunaiheet käännetään omaan itseen ja pahimmillaan saatetaan töksäyttää keskustelukaverille, että ei kiinnosta sun jutut, mä puhuisin mieluummin omistani.
Tällaisia ihmisiä on jonkin verran tullut vastaan mutta on vaikea sanoa mitään yhdistävää syytä heidän käytökselleen. Yhden kohdalla syy lienee ollut nuori ikä ja huono itsetunto yhdistettynä haluun vaikuttaa coolilta. Toinen ilmeisesti oli käsittänyt sosiaalisuuden ja sosiaaliset taidot väärin ja siksi puhui koko ajan itsestään. Kolmas oli vain sosiaalisesti törppö eikä pohjimmiltaan hyväntahtoinen kuten edellinen. Neljäs myönsi itse, että kärsii sosiaalisesta ahdistuksesta ja että hänellä se purkautuu tolkuttomana itsestä höpöttämisenä. Viidennellä oli selkeän narsistisia piirteitä ja kuudes oli todennäköisesti autismin kirjolla. Löytyyhän näitä syitä eivätkä kaikki tosiaan tee sitä silkkaa ilkeyttään.
Ja sinä olet kaikkien ystäviesi yhteinen psykologi?
Vierailija kirjoitti:
Ehdota tapaamista jonkun tekemisen merkeissä, esim. menkää uimaan halliin tai elokuviin. Se hillitsee puhumista.
En suosittele elokuvia. Tosihöpöttäjää ei mitkään elokuvat hidasta, vaan haluavat jatkaa höpötystään elokuvan aikanakin. Se on jo sitten noloa ja rasittavaa, kun muut alkavat hyssytellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaiset ihmiset on todella raskaita, vain kolme asiaa, josta osaavat puhua: Me, Myself and I.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli yksi ystävä joka kehui itseään ja elämäänsä jatkuvalla syötöllä. Olin kai joku yleisö hänelle. En jaksa enää tavata. Eli voi olla tällaisiakin monologin pitäjiä...
Joo, ei näitä itseäänkehujia jaksa. Kaikki heidän elämässään on NIIN oikein ja parasta, muiden elämät lytätään. He ovat erikoistapauksia kaikessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aito narsisti voi päinvastoin esittää kuuntelevansa vain jotta pääsee soluttautumaan muiden elämiin, pohjustella pahantekoa.
Apn kaverilla on joku epävakaus, ehkä hän ei ole tullut lapsena kuulluksi.
Voit AP laittaa lyhyen tekstiviestin, jossa ilmoitat että soitellaan sitten kun on saanut päässään pyörivät ajatukset järjestykseen. Ja annat olla.
Nämä tyypit on sellaisia että ne kuuntelee muita ihmisiä vain siksi että he itse hyötyisivät siitä tai kuulisivat mehukkaita juttuja.
Kaverini on tällainen. Hän esittää. On muka kiinnostunut mutta on kiinnostunut itsestään. Tykkää nimenomaan jutuista joilla voi mässäillä. Omat ongelmat ovat aina isoja ja elämä on vaikeaa, ja epäreilua ja hankalaa kun pysäkki ei ole suoraan talon edessä että voisi vain ovelta hypätä kulkuvälineeseen, Pitää kävellä 30 metriä talolta pysäkille. Tämä on vain yksi asia satojen ongelmien joukossa. Hän puhuu eikä osaa olla hiljaa ja tekee oloni epämukavaksi. Lisäksi hänellä on jotenkin vajaa tilanne-/tunneäly, kontakti-/käyttäytymis- ja vuorovaikutustaidot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hohhoh. Huomaan itse, että olen joskus tällainen. En pidä itseäni narsistina. En pidä itseäni muita parempana, en halua olla johtorooleissa tai näkyvillä enkä määräillä tai manipuloida ihmisiä jne.
Minulle voi käydä näin silloin, jos olen jostain joko erityisen innostunut tai erityisen harmistunut. Olen kyllä usein itse kuunnellut ystävien samoja juttuja kerta toisensa jälkeen, enkä ole pyytänyt vaikenemaan.
Miten toimia niin, että toinen osapuoli ei loukkaannu? Ehkä voisi heittää väliin, esimerkiksi "hei, kun olet kertonut jutun loppuun, muistuta minua, että kerron jutun siitä, mitä minulle juuri tapahtui/mitä koin/näin/kuulin".
Olin nuorempana melko harvasanainen. Nykyään tilanne ja läsnäolijat vaikuttavat siihen, miten puhelias olen. Tietysti iän mukana pitäisi tulla myös ymmärrys siitä, millä tavalla itse vaikuttaa toisten näkökulmasta.
Mulla oli kanssa tuollainen ”ystävä”. Puhui taukoamatta itsestään ja omista asioistaan, ahdistui jos yritin puhua hänelle omistani. Oli myös aikamoinen lokki. Jos ostimme ”yhdessä” ruokaa, aina suurin osa kuluista jäi minun maksettavaksi. Jos reissasimme yhdessä, minä maksoin suurimman osan. Jos teimme koulutehtäviä yhdessä, minä tein suurimman osan.
Reilu vuosi sitten minulle tuli avioero ja olisin kaivannut vastavuoroista kuuntelijaa. Silloin ”ystäväni” sanoi, että olen liian raskasta seuraa, kun yritin tapaamistemme aikana saada omaakin ääntä kuuluviin :D. Sitä ennen olin 80-90% kuunnellut vain hänen ongelmiaan ja valitustaan - joita riitti.
Ystävyytemme loppui siihen, eikä harmita pätkääkään. Olen syventänyt ystävyyttäni muihin ihmisiin ja tajunnut miten ihanaa on, kun keskustelu on vastavuoroista. Elämä on ihan tarpeeksi raskasta ilmankin, että tuhlaa aikaansa huonoon ja kuormittavaan ihmissuhteeseen loputtoman itsekkään ihmisen kanssa. Kun niitä oikeitakin ihmissuhteita on saatavilla.