Ollaan jäämässä eläkkeelle ja poika ja miniä lähettelevät meille linkkejä asunnosta heidän asuinkaupungistaan

Jospa etsit toiveidesi mukaista asuinpaikkaa ihan itse? Eihän pojan tarvi sun, aikuisen asuinpaikkaan vaikuttaa, etkä sinä hänen lupaansa tarvitse.

Siis miksi heti tuollainen negatiivinen ajatus että olisivat vain apuvoimia hamuamassa? Jos vaan katselevat teille siksi että luulevat teidän haluavan muuttaa lähemmäksi kun on mahdollisuus. Meillä ainakin ex anoppia hoitaa ja passaa hänen lapsensa eikä toisinpäin. Miten omaan lapseen voi suhtautua noin vihamielisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sehän on ihan vapaus valita, kerrot tietenkin heti, miksi odottaisit? Toiset nyt ihan turhaan katselee teille asuntoa aivan väärästä paikasta ja käyttävät omaa aikaansa täysin hyödyttömään asiaan. Saatko jotain vallantunnetta tästä tilanteesta, kun et ole jo kertonut aikeistanne?

Miksi ap:n ja miehensä asiat kuuluis pojalle? Ap aikuinen. Ei tilivelvollinen.

Juuri näin. Miksi ap. ei saisi elää sellaista elämää kuin haluaa, vaan väen väkisin yritetään saada holhoukseen ja ollaan päällepäsmärinä miten hänen tulisi elää ja varmasti hän tarvitse pian poikansa apua tai ajaa hirvikolarin.

Äitini on hiukan vanhempi ap. ja vasta isän kuoleman jälkeen hån on alkanut elää ja veljeni perheen kanssa on tullut minulla kinaa, kun kannustan äitiäni pitämään menoistaan kiinni ja ostelemaan itselleen elämyksiä, eikä olemaan lastenlapsensa ilmainen hoitoautomaatti. Ja mikä huvittavinta, veljeni perhe vetää aina tämän etttei sitten vanhana auteta kortin esille, vaikka tähänkään saakka äitini ei ole saanut mitään apua esim. isäni hoidossa.

Jollakin aikuisella lapsella on hirveän suuri holhouksen ja määräämisen tarve, miten vanhusten pitäisi elää ja mihin rahansa käyttää. Moni pitää ia kohtelee iäkkäitä vanhempia kuin olisivat lapsia tai jotenkin vähäälyisiä.

Monien iäkkäät vanhemmat ovat vähä-älyisiä ja hirveä riesa.

Äitini ei halua asua nykyisessä asunnossa.

Eikä senioritalossa.

Eikä vanhainkodissa.

Rutinaa...

Ap ei saa miehineen muuttaa pohjoiseen, koska sinun äitisi on ”vähä-älyinen ja hirveä riesa”? Okeiii....

Tietääkseni en kertonut omasta äidistäni yhtään mitään. Hän kuoli 45 v syöpään. Ja ilmeisen hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki asuinpaikka on jokaisen oma asia. Sen saa vapaasti valita. Valinnoilla toki sitten on aina omat seurauksena.

Näin on. Minä muuta eläkepäiviksi ulkomaille ilman mitään tukiverkkoa enkä huolehdi huomisesta. Se on sitten sen ajan murhe. 

Älä sitten odota että joku pitää asioistasi huolta.

Se joku muu on Suomessa viranomainen.

Suuresti ihmettelen, miten tänne vauvapalstalle osuvat juuri ne kommentoijat, jotka auttavat iäkkäitä vanhempiaan ja isovanhempia arkisissa askareissa ja elämässä, kun samaan ilmiöön en ole törmännyt omassa työssäni, vaikka olen ollut vanhusten kanssa tekemisissä vuosikymmeniä.

Yleensä palvelun- ja hoivatarve tulee aloite hoitavalta lääkäriltä, naapureilta tai ystäviltä, harvoin lähipiiriltä/lapsilta. Joka on tosin ymmärrettävää, jos ei ole alan asiantuntija tai tapaa harvemmin jo välimatkan takia.

Suomessa ei enää 50v ole useampi sukupolvi ole asunut saman katon alla ja harvoin vanhemmat ja lapset edes asuvat muutaman kilometrin säteellä, vaan puhutaan sadoista kilometrin välimatkasta.

Ja miten lapsilta iäkkäiden vanhempien auttaminen edes käytännössä onnistuisi, kun ollaan työelämässä, myös naiset.

Silti otetaan yhteyttä satojen kilometrien päähän. Kun mitäs nyt, kun saattajaa tarvitaan. Soita ambulanssi jne... huonokuntoista vanhusta kotiutetaan yhä uudelleen. Yhä uudelleen väännetään ettei siellä ole ketään vastaanottamassa, älkää kotiuttako ennen kuin kotihoito on aktivoitu.

Suomen vanhustenhoito on ihan kaaos, jos vanhus on liian terve sairaalaan, mutta liian sairas kotiin.

Jos vanhusten hoito on yhtä kaaosta, niin samanlaista se tuntuu nykyään olevan nuorten ja terveiden vanhempien lapsiperheen arki, vaikka jokaiselle lapselle on päivähoito-oikeus.

Seuraan yli 70v äitini elämää ja kun kahdella veljelläni on yhteensä 5 lasta, niin aina on joku mummolla hoidossa viikonloppuna, jotta saavat parisuhdeaikaa ja hoitoapua tarvitaan syys- ja talvilomilla, kun lapsia ei voi ottaa matkalle mukaan.

Ja äitini on tästä jo muutaman kerran sanonut, ettei enää jaksa, niin sitten suututaan ja mökötetään kuukausia.

Ja miten tämä keskustelu onkin väännetty huonokuntoiseen ja apua tarvitsevaan dementia vanhukseen, joka saattaa kolaroida hirvien kanssa, kun ei enää näe tai reagointikyky on alentunut, vaikka ap. kertoo aloituksessa olevan vielä työelämässä eli voisi kuvitella olevan myös hänen työ- ja toimintakykyinen ja monet ovat tuossa iässä vielä hyvin vastuullisessa työssä esim. kirurgina.

Aivan samalla tavoin tähän on kehitetty teema, että poika haluaisi orjuuttaa vanhempansa. Puhtaasti mielikuvitusta.

Tietty katalan miniän toimeksiannosta -ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse myös toivon vanhojen appivanhempien muuttavan lähemmäs meitä. Ei siksi että me tarvitsisimme apua (lapsetkin jo isoja), vaan siksi, että pystyisimme sitten auttamaan nopeammin ja helpommin kun avuntarvetta vanhemmiten väistämättä tulee. Saisivat myös useammin seuraa.

Siihen asti kun kykenee itsenäiseen asumiseen ja elämiseen niin ihan sama missä päin haluavat asua.

Samoin. Harmittaa, jos ostavat rahalla palvelut ja siihen valuu perintö. Mieluummin auttaisin itse ja saisimme muhkeat rahat perinnöksi

Et sinä kuitenkaan hoida 24/7/365 liikuntakyvytöntä vanhusta, joka tekee tarpeet vaippaan. Yksityinen hoitokoti ne rahat vie joka tapauksessa.

Kunnallinen hoitokoti vei hoidettavan rahavarat samoin.

Alkaisitko omaishoitajaksi vanhemmillesi?

Minä olin.

Vierailija kirjoitti:

Poikanne ja miniä haluaa lähelle ilmaiset lasten hoitajat, siksi asuntoa ehdottavat läheltään.

Pojalla ei ole lapsia eikä myöskään tule.

Suuri osa vastaajista on puolittain kiukkuisia. Mistähän se johtuu?

Lieneekö taustalla pelko ilmaisen avun menetyksestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdoin tahdoin pitää muuttaa mökkiin jonnekin peräkorpeen, jossa muutaman vuoden päästä ei jakseta tehdä lumitöitä ja ruohonleikkauksia ja sitten aletaan vinkumaan poikaa sinne avuksi? Ei se poika lastenhoitajaa vailla ole, vaan laskee, että te ette kauaa kaksistanne pärjää.

Jos on juuri päässyt eläkkeelle ja hyväkuntoinen niin hyvin voi pärjätä pitkään ilman apua. Ja pärjää vähemmällä rahalla.

Mitä tehdä kaupungin kaksiossa? Jos on ulkoilmaihminen yms.

Suosittelen muuttoa.

LOL . Ulkoilmaa ja luontoa on myös kaupungeissa. Yllätys yllätys.

Kiva tietää, että lähipuistoon voi istuttaa marjapensaita ja kukkia sekä mennä käyskentelemään sinne kesäaamuisin yöpuku päällä juomaan kahvia.

Et ole koskaan käynyt kaupungissa? Myös kaupungeissa voi asua omakotitalossa tai rivarissa, jossa on oma piha. Myös siirtolapuutarha-alueet ovat oma kiva yhteisönsä. Toki sinulla on oikeus istuksia hevonprceessä jos se sopii sinulle paremmin.

Asun kaksiossa pienkerrostalossa, ja meillä on oma piha. Naapurilla on kaikenlaisia kasveja. Itse en ole kiinnostunut puutarhahommista, mutta onhan pihalla mukava istuskella  oleskella. Tämä on just täydellinen asunto eläkepäiviäkin ajatellen. Vieressä on lisäksi iso puisto ja palvelut lähellä. 

Vierailija kirjoitti:

Siis miksi heti tuollainen negatiivinen ajatus että olisivat vain apuvoimia hamuamassa? Jos vaan katselevat teille siksi että luulevat teidän haluavan muuttaa lähemmäksi kun on mahdollisuus. Meillä ainakin ex anoppia hoitaa ja passaa hänen lapsensa eikä toisinpäin. Miten omaan lapseen voi suhtautua noin vihamielisesti?

Siksi negatiivinen ajatus, koska se on hyvin yleistä että vanhemmat joutuu lapsevahdeiksi.

Annetaan vanhemmille oma elämä ja vapus, heovat sen ansainneet, jokainen hoitakoot omat lapsensa.

Tämä on taas vähän näitä. Turha sitten valittaa siellä vanhustenkodissa muutaman vuoden päästä, kun poika ei perheineen pääse käymään kuin kerran kuukaudessa (jos silloinkaan.) Olen itse yrittänyt takoa järkeä yksinäisten, vanhojen sukulaisten kaaliin, että jos toivoo vanhuksena hoitoa läheisiltä, on muutettava sinne, missä nuori polvi elää. Töissä käyvät lapsiperheiden vanhemmat eivät voi ajaa viikottain 200 km suuntaansa – ja saattaa tulla yllätyksenä, ettei monilla nykyään ole edes autoa.

Olen itse kohta jäämässä eläkkeelle enkä voisi kuvitella että muuttaisin vielä kauemmaksi kuin nyt olen. Päinvastoin on mahdollisuus muuttaa lähemmäksi ja olla läsnä lastenlasten ja lasten elämässä. En ymmärrä mistä kumpuaa tuo "saavat hoitaa omat lapsensa itse". Ne lapset jotka ilmeisesti itsekkäästi käyttäytyvät, ovat näiden pakoon menevien eläkeläisten lapsia. Olisiko siinä vähän peiliin katsomisen paikka? Itsekkyys on myös opittu käytösmalli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mökki myydään sitten kun ei enää jakseta, nuo jokialueen mökit menee nopeasti kaupaksi.

Tai voidaan jopa antaa perintönä lapsille, jos haluavat vaikka alkaa vuokrata. Saavat päättää itse, jos pystyvät sopimaan (2 lasta, toinen ei varmaan koskaan mene naimisiin, hän on asperger, joka hän asuu lähellä, minne aiomme muuttaa, mutta pärjää hyvin omillaan)/quote]

Aa, niin lempilapsen lähelle muutetaan, vaikka tämä ei apua kaipaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Siis miksi heti tuollainen negatiivinen ajatus että olisivat vain apuvoimia hamuamassa? Jos vaan katselevat teille siksi että luulevat teidän haluavan muuttaa lähemmäksi kun on mahdollisuus. Meillä ainakin ex anoppia hoitaa ja passaa hänen lapsensa eikä toisinpäin. Miten omaan lapseen voi suhtautua noin vihamielisesti?

Tämä itsekkäiden ihmisten sukupolvi on juuri tuollaista. Ei välitetä edes omista lapsista. Koko ajan vaan minä minä minä. Tämähän on aivan selvää. Suurimman osan tuota porukkaa ei olisi pitänyt lisääntyä ja nyt ollaan katkeria kun se tuli tehtyä. Se hyvä puoli asiassa on, että mitä kylvää sitä niittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdoin tahdoin pitää muuttaa mökkiin jonnekin peräkorpeen, jossa muutaman vuoden päästä ei jakseta tehdä lumitöitä ja ruohonleikkauksia ja sitten aletaan vinkumaan poikaa sinne avuksi? Ei se poika lastenhoitajaa vailla ole, vaan laskee, että te ette kauaa kaksistanne pärjää.

Nykyeläkeläiset usein terveitä ja vireitä. Ensin ajattelin että ihana poika kun haluaa auttaa vanhempiaan, sitten tajusin että ilmaista lastenhoitajaa ovat vailla. Eiköhän tämä se oikea tulkinta. Miksi luulet että ap vinkuis poikaa avuksi myöhemmin? Pitäiskö terveet eläkevuodet uhrata toisten eteen kokonaan? Ei.

Mitä sitten kun ne vuodet on eletty?

N sitten tietysti tehdään joku toinen ratkaisu, ei se sen kummempaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Suuri osa vastaajista on puolittain kiukkuisia. Mistähän se johtuu?

Lieneekö taustalla pelko ilmaisen avun menetyksestä?

Vanhukset soittelevat satojen kilometrien päästä miten pitäisi tulla leikkaamaan ruohikko, tekemään lumityöt, tyhjentämään autotalli rojuista jne...

Puuhaa riittää itselläkin ihan ruuhkaksi asti.

V^tuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on taas vähän näitä. Turha sitten valittaa siellä vanhustenkodissa muutaman vuoden päästä, kun poika ei perheineen pääse käymään kuin kerran kuukaudessa (jos silloinkaan.) Olen itse yrittänyt takoa järkeä yksinäisten, vanhojen sukulaisten kaaliin, että jos toivoo vanhuksena hoitoa läheisiltä, on muutettava sinne, missä nuori polvi elää. Töissä käyvät lapsiperheiden vanhemmat eivät voi ajaa viikottain 200 km suuntaansa – ja saattaa tulla yllätyksenä, ettei monilla nykyään ole edes autoa.

Ja lisäyksenä tähän kommenttiini, että meillä ainakin on jo riittävästi lastenhoitajia, joten siitä ei ole kysymys. Enempikin ärsyttää se, etteivät kaukana asuvat vanhenevat sukulaiset pysty ymmärtämään, että "nuorella polvella" on esimerkiksi työt ja lapset ym. muita elämän velvoitteita, eikä tosiaan ole mahdollista lähteä hoitamaan tai pitämään seuraa vanhalle tädille 200 km:n päähän kovin usein. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miksi heti tuollainen negatiivinen ajatus että olisivat vain apuvoimia hamuamassa? Jos vaan katselevat teille siksi että luulevat teidän haluavan muuttaa lähemmäksi kun on mahdollisuus. Meillä ainakin ex anoppia hoitaa ja passaa hänen lapsensa eikä toisinpäin. Miten omaan lapseen voi suhtautua noin vihamielisesti?

Siksi negatiivinen ajatus, koska se on hyvin yleistä että vanhemmat joutuu lapsevahdeiksi.

Annetaan vanhemmille oma elämä ja vapus, heovat sen ansainneet, jokainen hoitakoot omat lapsensa.

Jep. Kaikkien muut hoitakoot kakaransa itse, mitäs ovat niitä tehneet. Itse kyllä sitten ollaan kaikki saatu valmiina ja hoidatettu mukulat omilla vanhemmilla.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on taas vähän näitä. Turha sitten valittaa siellä vanhustenkodissa muutaman vuoden päästä, kun poika ei perheineen pääse käymään kuin kerran kuukaudessa (jos silloinkaan.) Olen itse yrittänyt takoa järkeä yksinäisten, vanhojen sukulaisten kaaliin, että jos toivoo vanhuksena hoitoa läheisiltä, on muutettava sinne, missä nuori polvi elää. Töissä käyvät lapsiperheiden vanhemmat eivät voi ajaa viikottain 200 km suuntaansa – ja saattaa tulla yllätyksenä, ettei monilla nykyään ole edes autoa.

Kannattaa sitten myös muistaa, että jos vanhus muuttaa läheistensä lähelle, sen jälkeen ne läheiset eivät muuta sieltä enää minnekään kauemmaksi ennenkuin vanhus on kuollut. Ei oteta vastaan uutta mielenkiintoista ja hyväpalkkaista työpaikkaa toiselta puolelta maata tai ulkomailta. Jos nuoremmalle sukupolvelle tulee ero, on pysyttävä riittävän lähellä paikkaa, mihin vanhukset muuttivat. Mahdollisen uuden puolisonkin pitää olla valmis asumaan riittävän lähellä näitä vanhuksia. 

Mä ainakin haluan antaa omille lapsilleni mahdollisuuden elää omaa ja omannäköistään elämää. Ei heidän tarvitse jäädä jumiin sinne, missä minä asun. He ovat vapaita muuttamaan ihan mihin haluavat. Toinen lapsistani on naimisissakin ulkomaalaisen kanssa ja saattavat hyvinkin vielä muuttaa pois Suomesta. Mua taas ei kiinnosta tippaakaan muuttaa pois Suomesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuri osa vastaajista on puolittain kiukkuisia. Mistähän se johtuu?

Lieneekö taustalla pelko ilmaisen avun menetyksestä?

Vanhukset soittelevat satojen kilometrien päästä miten pitäisi tulla leikkaamaan ruohikko, tekemään lumityöt, tyhjentämään autotalli rojuista jne...

Puuhaa riittää itselläkin ihan ruuhkaksi asti.

V^tuttaa.

Tämähän se on. Pieninkin ongelma ja heti alkaa puhelin käymään kuumana ja pitäisi mennä jeesaamaan. Vaikka kesken työpäivän. Kas kun se on ilmaista että toinen jättää työnsä ,ajaa tukka putkella 150 km auttamaan. Sen sijaan että tämä avuntarvitsija maksaisi muutaman kympin jollekin yrittäjälle, joka mielellään asian hoitaisi maksua vastaan.

Onhan se tosiaan kamalaa kun oma poika haluaisi vanhemmat lähelleen...