Ollaan jäämässä eläkkeelle ja poika ja miniä lähettelevät meille linkkejä asunnosta heidän asuinkaupungistaan
Etelä-Suomesta. Me katsellaan talviasuttavia mökkejä Tornio-Muoniojoen rannalta, emmekä nyt aio tästä etelämmäksi muuttaa, vaan pohjoisemmaksi, ettei matka olisi niin pitkä. Pitäisikö ilmoittaa heti vai sitten, kun asunto ja mökki on löydetty? Minä olen pienestä pitäen auttanut milloin ketäkin, vanhemmilleni olen aina ollut se antava osapuoli. Kyllä mä voin lapsia hoitaa ja ottaa kesäksi, mun en aio muuttaa jatkuvaksi hoitoavuksi. Ei kannata valistaa kuinka itse olen saanut apua, kun en ole, välimatkat ja yksi syy ja niitä on liuta lisää, mutta tämä ei ole se syy, vaan se, että aion kerrankin elämässäni olla itsekäs.
Kommentit (257)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdoin tahdoin pitää muuttaa mökkiin jonnekin peräkorpeen, jossa muutaman vuoden päästä ei jakseta tehdä lumitöitä ja ruohonleikkauksia ja sitten aletaan vinkumaan poikaa sinne avuksi? Ei se poika lastenhoitajaa vailla ole, vaan laskee, että te ette kauaa kaksistanne pärjää.
No siksi halutaan se kaupunkiasunto pohjoisempaa, alueelta missä meidän ystävät on. Emme tunne ketään pojan läheltä. Oman havaintoni mukaan vanhustentalossa vierailevat enemmän ystävät kuin sukulaiset.
Niitä vanhustentaloja vaan ei enää juuri ole, että siinähän ne toiset vanhuskaverit sitten yrittävät tulla lumivallien läpi teitä katsomaan sinne mökkiinne, minne ei kotihoitokaan pääse.
Pohjoisessa on vieläkin traktoriyrittäjiä, joilta voi tilata pihatien ja pihan aurauksen. Pohjoisen kaupungit ovat samanlaisia mitä etelässäkin, kyllä niillä kadut pidetään liikennöintikunnossa.
Mutta kuinka kauan? Kannattaa huomata että nykyisen kaltainen valtion raha-automaatti syrjäseuduille on pian mahdottomuus ja joutuvat sielläkin itse ottamaan vastuun rahoituksestaan. Tokihan kiinteistöt on autioituvalla seudulla halpoja, mutta ei niistä myöhemmin omiaan pois saa. Toki jokainen saa järjestää elämänsä miten typerästi haluaa.
Katsos, kun täällä pohjoisessa on ihan oikeita kaupunkeja, esimerkiksi Oulu, Tornio ja Rovaniemi. Noista se kaupunkiasunto ostetaan, kun halutaan mökki pohjoisesta. Mitä vilkkaita ja kehittyviä kaupunkeja etelä-Suomessa on? Forssa ja Riihimäki? Ja toisekseen, omia rahojaan ap miehineen käyttää, aloituksesta päätellen heillä on niihin varaa.
LOL. Helsinki, Espoo, Vantaa, Porvoo, Kotka, Turku, Tampere, Hämeenlinna jne.
LOL itsellesi. Ap haluaa mökin pohjoisesta ja hänen pitäisi muuttaa jonnekin Kotkaan? Miten Kotka eroaa vaikka Torniosta? Ei mitenkään.
Meri, luonto ja helposti pääsee Viroon.
Miksi ap. pitäisi päästä helposti Viroon?
Eikös hänen unelmansa ollut päästä Pohjoiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdoin tahdoin pitää muuttaa mökkiin jonnekin peräkorpeen, jossa muutaman vuoden päästä ei jakseta tehdä lumitöitä ja ruohonleikkauksia ja sitten aletaan vinkumaan poikaa sinne avuksi? Ei se poika lastenhoitajaa vailla ole, vaan laskee, että te ette kauaa kaksistanne pärjää.
No siksi halutaan se kaupunkiasunto pohjoisempaa, alueelta missä meidän ystävät on. Emme tunne ketään pojan läheltä. Oman havaintoni mukaan vanhustentalossa vierailevat enemmän ystävät kuin sukulaiset.
Niitä vanhustentaloja vaan ei enää juuri ole, että siinähän ne toiset vanhuskaverit sitten yrittävät tulla lumivallien läpi teitä katsomaan sinne mökkiinne, minne ei kotihoitokaan pääse.
Pohjoisessa on vieläkin traktoriyrittäjiä, joilta voi tilata pihatien ja pihan aurauksen. Pohjoisen kaupungit ovat samanlaisia mitä etelässäkin, kyllä niillä kadut pidetään liikennöintikunnossa.
Mutta kuinka kauan? Kannattaa huomata että nykyisen kaltainen valtion raha-automaatti syrjäseuduille on pian mahdottomuus ja joutuvat sielläkin itse ottamaan vastuun rahoituksestaan. Tokihan kiinteistöt on autioituvalla seudulla halpoja, mutta ei niistä myöhemmin omiaan pois saa. Toki jokainen saa järjestää elämänsä miten typerästi haluaa.
Katsos, kun täällä pohjoisessa on ihan oikeita kaupunkeja, esimerkiksi Oulu, Tornio ja Rovaniemi. Noista se kaupunkiasunto ostetaan, kun halutaan mökki pohjoisesta. Mitä vilkkaita ja kehittyviä kaupunkeja etelä-Suomessa on? Forssa ja Riihimäki? Ja toisekseen, omia rahojaan ap miehineen käyttää, aloituksesta päätellen heillä on niihin varaa.
LOL. Helsinki, Espoo, Vantaa, Porvoo, Kotka, Turku, Tampere, Hämeenlinna jne.
LOL itsellesi. Ap haluaa mökin pohjoisesta ja hänen pitäisi muuttaa jonnekin Kotkaan? Miten Kotka eroaa vaikka Torniosta? Ei mitenkään.
Meri, luonto ja helposti pääsee Viroon.
Miksi ap. pitäisi päästä helposti Viroon?
Eikös hänen unelmansa ollut päästä Pohjoiseen?
Jos suurinta hupia itselle on hakea Virosta halpaa alkoholia, niin sitä ei osaa kuvitella, että osa ei mene sellaiselle vaikka maksettaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdoin tahdoin pitää muuttaa mökkiin jonnekin peräkorpeen, jossa muutaman vuoden päästä ei jakseta tehdä lumitöitä ja ruohonleikkauksia ja sitten aletaan vinkumaan poikaa sinne avuksi? Ei se poika lastenhoitajaa vailla ole, vaan laskee, että te ette kauaa kaksistanne pärjää.
No siksi halutaan se kaupunkiasunto pohjoisempaa, alueelta missä meidän ystävät on. Emme tunne ketään pojan läheltä. Oman havaintoni mukaan vanhustentalossa vierailevat enemmän ystävät kuin sukulaiset.
Niitä vanhustentaloja vaan ei enää juuri ole, että siinähän ne toiset vanhuskaverit sitten yrittävät tulla lumivallien läpi teitä katsomaan sinne mökkiinne, minne ei kotihoitokaan pääse.
Huoh. Yritä nyt tajuta että aloittaja puolisoineen aikovat ostaa SEKÄ kaupunkiasunnon ETTÄ mökin. Mökki voi sellaisessa tapauksessa olla vaikka kuinka korvessa. Kun siellä ei enää pärjää, muuttavat kaupunkiasuntoon.
Huohoti huoh, mitäs sitten kun ne luulevat pärjäävänsä mökillä ja loukkaavat itseään, elleivät aja matkalla kolaria?
Kyllä jokaisen vastuuntuntoisen kansalaisen pitäisi hyvissä ajoin hankkia lähiöstä kaksio jossa varovaisesti istuu kädet ristissä odottamassa että kuolema korjaa. Normaali eläminen eläkkeellä on vastuutonta.
Olisikin normaalia, missä otetaan faktat ja lähimmäiset huomioon.
Miksi juuri eläkeläisten/vanhusten tulisi elämässään ottaa lähimmäiset huomioon ja tehdä ratkaisut heidän kautta?
Itse olen aina tehnyt elämässäni ratkaisuja, huomioimatta esim. vanhempien mielipidettä.
Muutin 17v pois kotoa, vanhempieni estelystä huolimatta, samoin itse valitsin opiskelu- tai asuinpaikkani.
Ja 17v varmasti ei minulla ollut juuri elämänkokemusta, toisin kuin joillakin eläkeläisillä tai vanhalla, jota tässäkin keskustelussa yritetään saada holhouksen alaiseksi tai nuorempien läheisten hallintaa ja ottaa iäkkään päätösvalta nuoremmille?Mikä on se ikä, jolloin ihmisellä on paras tai oikea päätösvalta, päättää nuorempien tai vanhempien ihmisten asioista?
Normaalit ihmiset huomioivat läheisensä tehd sisään päätöksiä. Toki nykyinen eläkkeelle jäävä sukupolvi on tottunut itsekkääseen elämään ja saanut kaiken valmiina.
Normaalit ihmiset huomioivat läheisensä tehdessään päätöksiä? Kuten Apn poika perheineen jäädessään aloittajan kanssa samalle paikkakunnalle vai? Voidakseen olla avuksi sitten 30v päästä kun vanhemmat tarvitsevat apua? Juupa juu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdoin tahdoin pitää muuttaa mökkiin jonnekin peräkorpeen, jossa muutaman vuoden päästä ei jakseta tehdä lumitöitä ja ruohonleikkauksia ja sitten aletaan vinkumaan poikaa sinne avuksi? Ei se poika lastenhoitajaa vailla ole, vaan laskee, että te ette kauaa kaksistanne pärjää.
No siksi halutaan se kaupunkiasunto pohjoisempaa, alueelta missä meidän ystävät on. Emme tunne ketään pojan läheltä. Oman havaintoni mukaan vanhustentalossa vierailevat enemmän ystävät kuin sukulaiset.
Niitä vanhustentaloja vaan ei enää juuri ole, että siinähän ne toiset vanhuskaverit sitten yrittävät tulla lumivallien läpi teitä katsomaan sinne mökkiinne, minne ei kotihoitokaan pääse.
Huoh. Yritä nyt tajuta että aloittaja puolisoineen aikovat ostaa SEKÄ kaupunkiasunnon ETTÄ mökin. Mökki voi sellaisessa tapauksessa olla vaikka kuinka korvessa. Kun siellä ei enää pärjää, muuttavat kaupunkiasuntoon.
Huohoti huoh, mitäs sitten kun ne luulevat pärjäävänsä mökillä ja loukkaavat itseään, elleivät aja matkalla kolaria?
Kyllä jokaisen vastuuntuntoisen kansalaisen pitäisi hyvissä ajoin hankkia lähiöstä kaksio jossa varovaisesti istuu kädet ristissä odottamassa että kuolema korjaa. Normaali eläminen eläkkeellä on vastuutonta.
Olisikin normaalia, missä otetaan faktat ja lähimmäiset huomioon.
Miksi juuri eläkeläisten/vanhusten tulisi elämässään ottaa lähimmäiset huomioon ja tehdä ratkaisut heidän kautta?
Itse olen aina tehnyt elämässäni ratkaisuja, huomioimatta esim. vanhempien mielipidettä.
Muutin 17v pois kotoa, vanhempieni estelystä huolimatta, samoin itse valitsin opiskelu- tai asuinpaikkani.
Ja 17v varmasti ei minulla ollut juuri elämänkokemusta, toisin kuin joillakin eläkeläisillä tai vanhalla, jota tässäkin keskustelussa yritetään saada holhouksen alaiseksi tai nuorempien läheisten hallintaa ja ottaa iäkkään päätösvalta nuoremmille?Mikä on se ikä, jolloin ihmisellä on paras tai oikea päätösvalta, päättää nuorempien tai vanhempien ihmisten asioista?
Normaalit ihmiset huomioivat läheisensä tehd sisään päätöksiä. Toki nykyinen eläkkeelle jäävä sukupolvi on tottunut itsekkääseen elämään ja saanut kaiken valmiina.
Normaalit ihmiset huomioivat läheisensä tehdessään päätöksiä? Kuten Apn poika perheineen jäädessään aloittajan kanssa samalle paikkakunnalle vai? Voidakseen olla avuksi sitten 30v päästä kun vanhemmat tarvitsevat apua? Juupa juu.
Tai jos ap muuttaa miehensä kanssa pojan perheen lähelle. Pari vuotta myöhemmin pojalla/miniällä olisi pakko tai mahdollisuus muuttaa töiden perässä muualle, niin jättävätkö he tilaisuuden välistä, koska heidän pitää ottaa vanhempien tilanne huomioon?
Silloin, kun on vielä täysin kykenevä hoitamaan omat asiansa saa muuttaa minne haluaa. Se muutto ei ole elinikäinen vankeusrangaistus vaan tilanteen muuttuessa voi tehdä uudet suunnitelmat.
Vierailija kirjoitti:
Niin perinteistä ajattelua, että vaan lastenhoitoapua kaipaisivat. Eiköhän siellä ajatella, että ette enää 10-20v päästä itse pärjää, niin hän ei ole sitten siellä auttamassa.
Niin siis pitää kärvistellä jopa 20 vuotta jossain, missä ei halua olla, koska 20 vuoden kuluttua ei itse enää pärjää? Oletko ihan tosissasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sehän on ihan vapaus valita, kerrot tietenkin heti, miksi odottaisit? Toiset nyt ihan turhaan katselee teille asuntoa aivan väärästä paikasta ja käyttävät omaa aikaansa täysin hyödyttömään asiaan. Saatko jotain vallantunnetta tästä tilanteesta, kun et ole jo kertonut aikeistanne?
Miksi ap:n ja miehensä asiat kuuluis pojalle? Ap aikuinen. Ei tilivelvollinen.
Juuri näin. Miksi ap. ei saisi elää sellaista elämää kuin haluaa, vaan väen väkisin yritetään saada holhoukseen ja ollaan päällepäsmärinä miten hänen tulisi elää ja varmasti hän tarvitse pian poikansa apua tai ajaa hirvikolarin.
Äitini on hiukan vanhempi ap. ja vasta isän kuoleman jälkeen hån on alkanut elää ja veljeni perheen kanssa on tullut minulla kinaa, kun kannustan äitiäni pitämään menoistaan kiinni ja ostelemaan itselleen elämyksiä, eikä olemaan lastenlapsensa ilmainen hoitoautomaatti. Ja mikä huvittavinta, veljeni perhe vetää aina tämän etttei sitten vanhana auteta kortin esille, vaikka tähänkään saakka äitini ei ole saanut mitään apua esim. isäni hoidossa.
Jollakin aikuisella lapsella on hirveän suuri holhouksen ja määräämisen tarve, miten vanhusten pitäisi elää ja mihin rahansa käyttää. Moni pitää ia kohtelee iäkkäitä vanhempia kuin olisivat lapsia tai jotenkin vähäälyisiä.
Sinun äitisi on terve, monen muun äiti ei ole.
Niin siis mikäs ap:tä nyt sitten vaivaa? Miksi hän ei voi elää omaa elämäänsä siellä missä haluaa? Onko hän kertonut olevansa sairas?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdoin tahdoin pitää muuttaa mökkiin jonnekin peräkorpeen, jossa muutaman vuoden päästä ei jakseta tehdä lumitöitä ja ruohonleikkauksia ja sitten aletaan vinkumaan poikaa sinne avuksi? Ei se poika lastenhoitajaa vailla ole, vaan laskee, että te ette kauaa kaksistanne pärjää.
No siksi halutaan se kaupunkiasunto pohjoisempaa, alueelta missä meidän ystävät on. Emme tunne ketään pojan läheltä. Oman havaintoni mukaan vanhustentalossa vierailevat enemmän ystävät kuin sukulaiset.
Niitä vanhustentaloja vaan ei enää juuri ole, että siinähän ne toiset vanhuskaverit sitten yrittävät tulla lumivallien läpi teitä katsomaan sinne mökkiinne, minne ei kotihoitokaan pääse.
Pohjoisessa on vieläkin traktoriyrittäjiä, joilta voi tilata pihatien ja pihan aurauksen. Pohjoisen kaupungit ovat samanlaisia mitä etelässäkin, kyllä niillä kadut pidetään liikennöintikunnossa.
Mutta kuinka kauan? Kannattaa huomata että nykyisen kaltainen valtion raha-automaatti syrjäseuduille on pian mahdottomuus ja joutuvat sielläkin itse ottamaan vastuun rahoituksestaan. Tokihan kiinteistöt on autioituvalla seudulla halpoja, mutta ei niistä myöhemmin omiaan pois saa. Toki jokainen saa järjestää elämänsä miten typerästi haluaa.
Katsos, kun täällä pohjoisessa on ihan oikeita kaupunkeja, esimerkiksi Oulu, Tornio ja Rovaniemi. Noista se kaupunkiasunto ostetaan, kun halutaan mökki pohjoisesta. Mitä vilkkaita ja kehittyviä kaupunkeja etelä-Suomessa on? Forssa ja Riihimäki? Ja toisekseen, omia rahojaan ap miehineen käyttää, aloituksesta päätellen heillä on niihin varaa.
LOL. Helsinki, Espoo, Vantaa, Porvoo, Kotka, Turku, Tampere, Hämeenlinna jne.
Ja miksi ap ei voi asua esim. Rovaniemellä vaikka haluaisi, vaan hänen pitäsi muuttaa johonkin Etelä-Suomen kaupunkiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdoin tahdoin pitää muuttaa mökkiin jonnekin peräkorpeen, jossa muutaman vuoden päästä ei jakseta tehdä lumitöitä ja ruohonleikkauksia ja sitten aletaan vinkumaan poikaa sinne avuksi? Ei se poika lastenhoitajaa vailla ole, vaan laskee, että te ette kauaa kaksistanne pärjää.
No siksi halutaan se kaupunkiasunto pohjoisempaa, alueelta missä meidän ystävät on. Emme tunne ketään pojan läheltä. Oman havaintoni mukaan vanhustentalossa vierailevat enemmän ystävät kuin sukulaiset.
Niitä vanhustentaloja vaan ei enää juuri ole, että siinähän ne toiset vanhuskaverit sitten yrittävät tulla lumivallien läpi teitä katsomaan sinne mökkiinne, minne ei kotihoitokaan pääse.
Pohjoisessa on vieläkin traktoriyrittäjiä, joilta voi tilata pihatien ja pihan aurauksen. Pohjoisen kaupungit ovat samanlaisia mitä etelässäkin, kyllä niillä kadut pidetään liikennöintikunnossa.
Mutta kuinka kauan? Kannattaa huomata että nykyisen kaltainen valtion raha-automaatti syrjäseuduille on pian mahdottomuus ja joutuvat sielläkin itse ottamaan vastuun rahoituksestaan. Tokihan kiinteistöt on autioituvalla seudulla halpoja, mutta ei niistä myöhemmin omiaan pois saa. Toki jokainen saa järjestää elämänsä miten typerästi haluaa.
Jos kiinteistö on halpa, miksi siitä pitäisi saada omansa pois? Tuskinpa eläkeläinen enää ostaa asuntoaan velaksi.
Täälläkin hehkutettiin, miten myynnistä saatavilla rahoilla ostetaan palveluja ja hoivaa. Taitaa avun ostaminen sitten jäädä.
Eikös se idea ollut niin, että asuu siellä halvassa talossaan ja ostaa muilla rahoillaan palveluita (esim teiden auraamisen)? Ei suinkaan niin, että myy halvan talonsa ja ostaa talostaan saamilla rahoilla palveluita Muuttaa sitten vuokralle jonnekin kaupunkiin, kun ei enää pärjää yksin. Taloyhtiö ja kaupunki kyllä huolehtii teiden auraamisista. Kunnallisista vanhusten palveluista (ateriapalvelu, kotihoito jne) maksetaan tulojen mukaan eli jos tulot ovat pienet, maksaa samasta palvelusta vähemmän kuin sellainen, jonka tulot on suuret. Halvan talon voi myydä sillä hinnalla, minkä joku on valmis siitä maksamaan. Tai jättää myymättä, jos kukaan ei halua ostaa sitä. Onhan maakunnissa paljonkin taloja, joissa ei asu enää kukaan.
Ja kulut juoksee. Mitä hyötyä siitä on?
Mitä kuluja tyhjillään olevasta autiotalosta tulee? Kiinteistöverokaan ei ole kovin suuri, jos talo on asumaton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdoin tahdoin pitää muuttaa mökkiin jonnekin peräkorpeen, jossa muutaman vuoden päästä ei jakseta tehdä lumitöitä ja ruohonleikkauksia ja sitten aletaan vinkumaan poikaa sinne avuksi? Ei se poika lastenhoitajaa vailla ole, vaan laskee, että te ette kauaa kaksistanne pärjää.
No siksi halutaan se kaupunkiasunto pohjoisempaa, alueelta missä meidän ystävät on. Emme tunne ketään pojan läheltä. Oman havaintoni mukaan vanhustentalossa vierailevat enemmän ystävät kuin sukulaiset.
Niitä vanhustentaloja vaan ei enää juuri ole, että siinähän ne toiset vanhuskaverit sitten yrittävät tulla lumivallien läpi teitä katsomaan sinne mökkiinne, minne ei kotihoitokaan pääse.
Pohjoisessa on vieläkin traktoriyrittäjiä, joilta voi tilata pihatien ja pihan aurauksen. Pohjoisen kaupungit ovat samanlaisia mitä etelässäkin, kyllä niillä kadut pidetään liikennöintikunnossa.
Mutta kuinka kauan? Kannattaa huomata että nykyisen kaltainen valtion raha-automaatti syrjäseuduille on pian mahdottomuus ja joutuvat sielläkin itse ottamaan vastuun rahoituksestaan. Tokihan kiinteistöt on autioituvalla seudulla halpoja, mutta ei niistä myöhemmin omiaan pois saa. Toki jokainen saa järjestää elämänsä miten typerästi haluaa.
Jos kiinteistö on halpa, miksi siitä pitäisi saada omansa pois? Tuskinpa eläkeläinen enää ostaa asuntoaan velaksi.
Täälläkin hehkutettiin, miten myynnistä saatavilla rahoilla ostetaan palveluja ja hoivaa. Taitaa avun ostaminen sitten jäädä.
Eikös se idea ollut niin, että asuu siellä halvassa talossaan ja ostaa muilla rahoillaan palveluita (esim teiden auraamisen)? Ei suinkaan niin, että myy halvan talonsa ja ostaa talostaan saamilla rahoilla palveluita Muuttaa sitten vuokralle jonnekin kaupunkiin, kun ei enää pärjää yksin. Taloyhtiö ja kaupunki kyllä huolehtii teiden auraamisista. Kunnallisista vanhusten palveluista (ateriapalvelu, kotihoito jne) maksetaan tulojen mukaan eli jos tulot ovat pienet, maksaa samasta palvelusta vähemmän kuin sellainen, jonka tulot on suuret. Halvan talon voi myydä sillä hinnalla, minkä joku on valmis siitä maksamaan. Tai jättää myymättä, jos kukaan ei halua ostaa sitä. Onhan maakunnissa paljonkin taloja, joissa ei asu enää kukaan.
Ja kulut juoksee. Mitä hyötyä siitä on?
Autiotalosta aiheutuvat kulut on vain kiinteistövero ja sekin jossa Rysänperällä varsin pieni.
Sekin on rahaa, ja miksi jättää rumistuvaa tönöä säiden ja vandaalien armoille? Aina silloin tällöin joku pistää tulta hellaan noissa mökeissä, ja se onkin sitten lorun loppu.
Aina myös joku sukulainen luulee saavansa osastaan miljoonia, ja sotkee muiden myynnit kun ei saakaan.
Eläkkeelle jäävän hyväkuntoisen pariskunnan pitäisi siis elää elämäänsä pitäen silmällä sitä, että haaskalinnuille jää mahdollisimman paljon perittävää. No nyt on perustelut kohdillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki asuinpaikka on jokaisen oma asia. Sen saa vapaasti valita. Valinnoilla toki sitten on aina omat seurauksena.
Näin on. Minä muuta eläkepäiviksi ulkomaille ilman mitään tukiverkkoa enkä huolehdi huomisesta. Se on sitten sen ajan murhe.
Älä sitten odota että joku pitää asioistasi huolta.
Se joku muu on Suomessa viranomainen.
Suuresti ihmettelen, miten tänne vauvapalstalle osuvat juuri ne kommentoijat, jotka auttavat iäkkäitä vanhempiaan ja isovanhempia arkisissa askareissa ja elämässä, kun samaan ilmiöön en ole törmännyt omassa työssäni, vaikka olen ollut vanhusten kanssa tekemisissä vuosikymmeniä.
Yleensä palvelun- ja hoivatarve tulee aloite hoitavalta lääkäriltä, naapureilta tai ystäviltä, harvoin lähipiiriltä/lapsilta. Joka on tosin ymmärrettävää, jos ei ole alan asiantuntija tai tapaa harvemmin jo välimatkan takia.
Suomessa ei enää 50v ole useampi sukupolvi ole asunut saman katon alla ja harvoin vanhemmat ja lapset edes asuvat muutaman kilometrin säteellä, vaan puhutaan sadoista kilometrin välimatkasta.Ja miten lapsilta iäkkäiden vanhempien auttaminen edes käytännössä onnistuisi, kun ollaan työelämässä, myös naiset.
Silti otetaan yhteyttä satojen kilometrien päähän. Kun mitäs nyt, kun saattajaa tarvitaan. Soita ambulanssi jne... huonokuntoista vanhusta kotiutetaan yhä uudelleen. Yhä uudelleen väännetään ettei siellä ole ketään vastaanottamassa, älkää kotiuttako ennen kuin kotihoito on aktivoitu.
Suomen vanhustenhoito on ihan kaaos, jos vanhus on liian terve sairaalaan, mutta liian sairas kotiin.
Mikä estää vanhuksia muuttamasta lähemmäksi sitten, kun ei enää pärjää? Miksi pitäisi ennakoida kenties kymmenien vuosien päästä koittavaa tilannetta jo eläkkeelle terveenä jäädessään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin perinteistä ajattelua, että vaan lastenhoitoapua kaipaisivat. Eiköhän siellä ajatella, että ette enää 10-20v päästä itse pärjää, niin hän ei ole sitten siellä auttamassa.
Niin siis pitää kärvistellä jopa 20 vuotta jossain, missä ei halua olla, koska 20 vuoden kuluttua ei itse enää pärjää? Oletko ihan tosissasi?
Ei kun muuttaa sellaiseen paikkaa minne haluaa, jossa pärjää myös myöhemmin kunnon rapistuessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki asuinpaikka on jokaisen oma asia. Sen saa vapaasti valita. Valinnoilla toki sitten on aina omat seurauksena.
Näin on. Minä muuta eläkepäiviksi ulkomaille ilman mitään tukiverkkoa enkä huolehdi huomisesta. Se on sitten sen ajan murhe.
Älä sitten odota että joku pitää asioistasi huolta.
Se joku muu on Suomessa viranomainen.
Suuresti ihmettelen, miten tänne vauvapalstalle osuvat juuri ne kommentoijat, jotka auttavat iäkkäitä vanhempiaan ja isovanhempia arkisissa askareissa ja elämässä, kun samaan ilmiöön en ole törmännyt omassa työssäni, vaikka olen ollut vanhusten kanssa tekemisissä vuosikymmeniä.
Yleensä palvelun- ja hoivatarve tulee aloite hoitavalta lääkäriltä, naapureilta tai ystäviltä, harvoin lähipiiriltä/lapsilta. Joka on tosin ymmärrettävää, jos ei ole alan asiantuntija tai tapaa harvemmin jo välimatkan takia.
Suomessa ei enää 50v ole useampi sukupolvi ole asunut saman katon alla ja harvoin vanhemmat ja lapset edes asuvat muutaman kilometrin säteellä, vaan puhutaan sadoista kilometrin välimatkasta.Ja miten lapsilta iäkkäiden vanhempien auttaminen edes käytännössä onnistuisi, kun ollaan työelämässä, myös naiset.
Silti otetaan yhteyttä satojen kilometrien päähän. Kun mitäs nyt, kun saattajaa tarvitaan. Soita ambulanssi jne... huonokuntoista vanhusta kotiutetaan yhä uudelleen. Yhä uudelleen väännetään ettei siellä ole ketään vastaanottamassa, älkää kotiuttako ennen kuin kotihoito on aktivoitu.
Suomen vanhustenhoito on ihan kaaos, jos vanhus on liian terve sairaalaan, mutta liian sairas kotiin.Mikä estää vanhuksia muuttamasta lähemmäksi sitten, kun ei enää pärjää? Miksi pitäisi ennakoida kenties kymmenien vuosien päästä koittavaa tilannetta jo eläkkeelle terveenä jäädessään?
Kunto riittää nyt muuttoon, mutta ei 20 vuoden kuluttua. Toisaalta ap kuulosti muuttavan paikkaan, jossa pärjää vain hyväkuntoisena. Ei tarvitse muuttaa sukulaisten naapuriin, mutta muutto tee se itse leirille on tolloutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin perinteistä ajattelua, että vaan lastenhoitoapua kaipaisivat. Eiköhän siellä ajatella, että ette enää 10-20v päästä itse pärjää, niin hän ei ole sitten siellä auttamassa.
Niin siis pitää kärvistellä jopa 20 vuotta jossain, missä ei halua olla, koska 20 vuoden kuluttua ei itse enää pärjää? Oletko ihan tosissasi?
Ei kun muuttaa sellaiseen paikkaa minne haluaa, jossa pärjää myös myöhemmin kunnon rapistuessa.
Minkä ikäisenä sun mielestäsi pitää viimeistään ostaa sellainen asunto, jossa elää kuolemaansa asti? Eli ei saa enää sen jälkeen muuttaa minnekään muualle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpompi kantaa teidät hautaan jos asutte lähempänä poikaa ja miniää
Itse asiassa, seurakunta hoitaa kaiken alusta loppuun, kun vain maksaa viulut ja ilmoittaa. Siunaustilaisuuteen ei ole pakko tulla ketään ja perikunta voi ilmoittaa, että tuhkataan. Ainoastaan tuhkien hakeminen jää perikunnan harteille ja siihenkin voinee valtuuttaa jonkun. Me voimme jopa tehdä tällaisen hautaustestamentin.
Ne tuhkatkin lähetetään postitse, esim. suoraan seurakunnalle.
Hautaustoimistohan hoitaa myös kaiken, ei tarvita seurakuntaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla vähän samanlainen uiongelma oman lapseni kanssa. Olen pakosta asunut tällä kylällä kun lapsi on vielä asunut kotona. Nyt kun asuu omillaan ja minulla VIIMEINKIN alkaa oma elämä ja saan tehdä mitä haluan, lapsi vastustaa. Haluaisi että muutan johonkin yksiöön isoon kaupunkiin kun taas itse etsin pientä taloa kaupungin laidalta että olisi piha jossa puuhailla eikä seinänaapureita joiden vuoksi pitää elää kuin kusi sukassa. Ei halua osallistua mitenkään muuttoon, tahallaan vaikeuttaa tavaran hävitystä jne. Enkä ole edes eläkeikäinen, toimintakyvytön tai autettava millään lailla. Tulisin hulluksi pienessä kämpässä yhdessä huoneessa ilman parveketta ja pihaa.
Minä tein sinun haaveesta totta lähes 8v sitten ja päivääkään en ole katunut. Päinvastoin tämä on ollut elämäni parasta aikaa, kun muutin maalle. Kesät vietän isossa puutarhassa puuhailen ja talvet teen käsitöitä, maalaan ja harrastan muuta. Olin ennen hyvin väsynyt ja stressaantunut, oli rytmihäiriötä, verenpainetta ja muuta ja nyt muutama vuosi sitten en enää tarvitse edes lääkkeitä ja olen elämäni kunnossa ja voin tehdä jopa 10 km kävelylenkkejä kevyesti.
Minunkin lapset aluksi vastustivat, mutta viime kesänä tytär tuumasikin, minulla olevan parempi kunto kuin hänellä, kun oltiin vaeltamassa ja kuulema olen paremmassa kunnossa kuin ennen. Eli maalle muutto oli tehnyt hyvää. Tosin lastenlapsetkin ovat tässä ajassa kasvaneet teineiksi.
Ja äitini teki samoin, muutti 62v kaupungista mummonmökkiin maalle ja eli 96v ja pari viimeistä elinvuottaan vietti hoivakodissa, muuten eleli mökissään ja hoiti puutarhaa ja piti suvun villasukissa ja matoissa.
Kuulostaa juuri siltä mitä minä haluan. Olen katsellut lapseni mieliksi yksiöitä ja kaksioita keskeltä kaupunkia mutta aina tulee mieleen kuva siitä että istun sohvalla katsomassa tvtä tai kierrän kauppoja. Omaa mökkiä kun ajattelen näen itteni aina puutarhassa tonkimassa, tekemässä lumitöitä, samoilemassa metsässä, kutomassa mattoa, kokkailemassa, askartelemassa, opettelemassa pianonsoittoa jne eli todella aktiivisena. Mitä vanhemmaksi tulee sitä tärkeämpää on pysyä aktiivisena, ihan sama mitä tekee, vaikka tanssii polkkaa, kunhan liikkuu. Paikallaan istuessa ihminen vanhenee ja masentuu hyvin äkkiä. Taidan itsepintaisesti tavoitella tuota unelmaa, edessä on kuitenkin elämää vähemmän kuin takana. Jos ei nyt niin milloin sitten teen asioita itseni iloksi ja hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki asuinpaikka on jokaisen oma asia. Sen saa vapaasti valita. Valinnoilla toki sitten on aina omat seurauksena.
Näin on. Minä muuta eläkepäiviksi ulkomaille ilman mitään tukiverkkoa enkä huolehdi huomisesta. Se on sitten sen ajan murhe.
Älä sitten odota että joku pitää asioistasi huolta.
Se joku muu on Suomessa viranomainen.
Suuresti ihmettelen, miten tänne vauvapalstalle osuvat juuri ne kommentoijat, jotka auttavat iäkkäitä vanhempiaan ja isovanhempia arkisissa askareissa ja elämässä, kun samaan ilmiöön en ole törmännyt omassa työssäni, vaikka olen ollut vanhusten kanssa tekemisissä vuosikymmeniä.
Yleensä palvelun- ja hoivatarve tulee aloite hoitavalta lääkäriltä, naapureilta tai ystäviltä, harvoin lähipiiriltä/lapsilta. Joka on tosin ymmärrettävää, jos ei ole alan asiantuntija tai tapaa harvemmin jo välimatkan takia.
Suomessa ei enää 50v ole useampi sukupolvi ole asunut saman katon alla ja harvoin vanhemmat ja lapset edes asuvat muutaman kilometrin säteellä, vaan puhutaan sadoista kilometrin välimatkasta.Ja miten lapsilta iäkkäiden vanhempien auttaminen edes käytännössä onnistuisi, kun ollaan työelämässä, myös naiset.
Silti otetaan yhteyttä satojen kilometrien päähän. Kun mitäs nyt, kun saattajaa tarvitaan. Soita ambulanssi jne... huonokuntoista vanhusta kotiutetaan yhä uudelleen. Yhä uudelleen väännetään ettei siellä ole ketään vastaanottamassa, älkää kotiuttako ennen kuin kotihoito on aktivoitu.
Suomen vanhustenhoito on ihan kaaos, jos vanhus on liian terve sairaalaan, mutta liian sairas kotiin.Mikä estää vanhuksia muuttamasta lähemmäksi sitten, kun ei enää pärjää? Miksi pitäisi ennakoida kenties kymmenien vuosien päästä koittavaa tilannetta jo eläkkeelle terveenä jäädessään?
Kunto riittää nyt muuttoon, mutta ei 20 vuoden kuluttua. Toisaalta ap kuulosti muuttavan paikkaan, jossa pärjää vain hyväkuntoisena. Ei tarvitse muuttaa sukulaisten naapuriin, mutta muutto tee se itse leirille on tolloutta.
No, sitten muuttaa 15 vuoden kuluttua. Tai kymmenen, jos oikein huolettaa. Kymmenen vuotta on pitkä aika asua jossain, joten mieluusti itsekin asun siellä, missä tykkään. Muuttopalvelut saa ihan tavaroiden pakkaamisesta alkaen niiden purkamiseen asti ja asuntojen siivouksia myöten. Maksaahan se, mutta sitä varten voi ruveta säästämään jo tänään, jos nyt on tilit tyhjänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sehän on ihan vapaus valita, kerrot tietenkin heti, miksi odottaisit? Toiset nyt ihan turhaan katselee teille asuntoa aivan väärästä paikasta ja käyttävät omaa aikaansa täysin hyödyttömään asiaan. Saatko jotain vallantunnetta tästä tilanteesta, kun et ole jo kertonut aikeistanne?
Miksi ap:n ja miehensä asiat kuuluis pojalle? Ap aikuinen. Ei tilivelvollinen.
Juuri näin. Miksi ap. ei saisi elää sellaista elämää kuin haluaa, vaan väen väkisin yritetään saada holhoukseen ja ollaan päällepäsmärinä miten hänen tulisi elää ja varmasti hän tarvitse pian poikansa apua tai ajaa hirvikolarin.
Äitini on hiukan vanhempi ap. ja vasta isän kuoleman jälkeen hån on alkanut elää ja veljeni perheen kanssa on tullut minulla kinaa, kun kannustan äitiäni pitämään menoistaan kiinni ja ostelemaan itselleen elämyksiä, eikä olemaan lastenlapsensa ilmainen hoitoautomaatti. Ja mikä huvittavinta, veljeni perhe vetää aina tämän etttei sitten vanhana auteta kortin esille, vaikka tähänkään saakka äitini ei ole saanut mitään apua esim. isäni hoidossa.
Jollakin aikuisella lapsella on hirveän suuri holhouksen ja määräämisen tarve, miten vanhusten pitäisi elää ja mihin rahansa käyttää. Moni pitää ia kohtelee iäkkäitä vanhempia kuin olisivat lapsia tai jotenkin vähäälyisiä.
Monien iäkkäät vanhemmat ovat vähä-älyisiä ja hirveä riesa.
Äitini ei halua asua nykyisessä asunnossa.
Eikä senioritalossa.
Eikä vanhainkodissa.
Rutinaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki asuinpaikka on jokaisen oma asia. Sen saa vapaasti valita. Valinnoilla toki sitten on aina omat seurauksena.
Näin on. Minä muuta eläkepäiviksi ulkomaille ilman mitään tukiverkkoa enkä huolehdi huomisesta. Se on sitten sen ajan murhe.
Älä sitten odota että joku pitää asioistasi huolta.
Se joku muu on Suomessa viranomainen.
Suuresti ihmettelen, miten tänne vauvapalstalle osuvat juuri ne kommentoijat, jotka auttavat iäkkäitä vanhempiaan ja isovanhempia arkisissa askareissa ja elämässä, kun samaan ilmiöön en ole törmännyt omassa työssäni, vaikka olen ollut vanhusten kanssa tekemisissä vuosikymmeniä.
Yleensä palvelun- ja hoivatarve tulee aloite hoitavalta lääkäriltä, naapureilta tai ystäviltä, harvoin lähipiiriltä/lapsilta. Joka on tosin ymmärrettävää, jos ei ole alan asiantuntija tai tapaa harvemmin jo välimatkan takia.
Suomessa ei enää 50v ole useampi sukupolvi ole asunut saman katon alla ja harvoin vanhemmat ja lapset edes asuvat muutaman kilometrin säteellä, vaan puhutaan sadoista kilometrin välimatkasta.Ja miten lapsilta iäkkäiden vanhempien auttaminen edes käytännössä onnistuisi, kun ollaan työelämässä, myös naiset.
Silti otetaan yhteyttä satojen kilometrien päähän. Kun mitäs nyt, kun saattajaa tarvitaan. Soita ambulanssi jne... huonokuntoista vanhusta kotiutetaan yhä uudelleen. Yhä uudelleen väännetään ettei siellä ole ketään vastaanottamassa, älkää kotiuttako ennen kuin kotihoito on aktivoitu.
Suomen vanhustenhoito on ihan kaaos, jos vanhus on liian terve sairaalaan, mutta liian sairas kotiin.Mikä estää vanhuksia muuttamasta lähemmäksi sitten, kun ei enää pärjää? Miksi pitäisi ennakoida kenties kymmenien vuosien päästä koittavaa tilannetta jo eläkkeelle terveenä jäädessään?
Kunto riittää nyt muuttoon, mutta ei 20 vuoden kuluttua. Toisaalta ap kuulosti muuttavan paikkaan, jossa pärjää vain hyväkuntoisena. Ei tarvitse muuttaa sukulaisten naapuriin, mutta muutto tee se itse leirille on tolloutta.
Aloittajahan suunnitteli asunnon ja talviasuttavan mökin ostoa. Se asunto voi olla hissitalo kaupungin keskustassa. Mikä siinä tekee siitä tee se itse -leirin?
Teet ap ihan juuri kuten itse tahdot. Olet oman osuutesi tehnyt eli kasvattanut pojan aikuiseksi.
Ei tuo mikään kiveen hakattu päätös ole, jos vuosien kuluttua tuntuu ettette enää pärjää niin asunto ja torppa myyntiin ja uutta tilalle lähempää.
Jos poika ei halua periä torppaa niin hoitakaa hänelle lakiosuus muulla omaisuudella ja testamentatkaa torppa vaikka paikalliselle metsästysseuralle
Ap tässä. Olemme vuokranneet tuolta alueelta mökin pariksi viikoksi jokainen kesä jo vuosia. Ulkoilma kaupungissa ei korvaa sitä, että vene on omassa rannassa ja mustikat kasvaa takapihalla. Miten joku voi tosissaan verrata näitä toisiinsa? Olemme hyväkuntoisia ja terveitä. Tuo alue on suosittua, sieltä menee huonotkin talot rannalta kaupaksi. Perikunnalla on aika oikeus luopua perinnöstä, josxei sitä tahdo.