Lue keskustelun säännöt.
Ollaan jäämässä eläkkeelle ja poika ja miniä lähettelevät meille linkkejä asunnosta heidän asuinkaupungistaan
28.09.2020 |
Etelä-Suomesta. Me katsellaan talviasuttavia mökkejä Tornio-Muoniojoen rannalta, emmekä nyt aio tästä etelämmäksi muuttaa, vaan pohjoisemmaksi, ettei matka olisi niin pitkä. Pitäisikö ilmoittaa heti vai sitten, kun asunto ja mökki on löydetty? Minä olen pienestä pitäen auttanut milloin ketäkin, vanhemmilleni olen aina ollut se antava osapuoli. Kyllä mä voin lapsia hoitaa ja ottaa kesäksi, mun en aio muuttaa jatkuvaksi hoitoavuksi. Ei kannata valistaa kuinka itse olen saanut apua, kun en ole, välimatkat ja yksi syy ja niitä on liuta lisää, mutta tämä ei ole se syy, vaan se, että aion kerrankin elämässäni olla itsekäs.
Kommentit (257)
Vierailija kirjoitti:
Tämä on taas vähän näitä. Turha sitten valittaa siellä vanhustenkodissa muutaman vuoden päästä, kun poika ei perheineen pääse käymään kuin kerran kuukaudessa (jos silloinkaan.) Olen itse yrittänyt takoa järkeä yksinäisten, vanhojen sukulaisten kaaliin, että jos toivoo vanhuksena hoitoa läheisiltä, on muutettava sinne, missä nuori polvi elää. Töissä käyvät lapsiperheiden vanhemmat eivät voi ajaa viikottain 200 km suuntaansa – ja saattaa tulla yllätyksenä, ettei monilla nykyään ole edes autoa.[/quote
Aivan. Minä 55 vuotiaana lopetin elämisen ja aloin odottaa kuolemaa ja vanhainkotia. Ikävää, että olen 86 vuotias ja vieläkään en ole vanhainkodissa. 31 vuotta olen odotellut tätä pienessä vuokrayksiössä aikuisten lasten lähellä, enkä ole matkustellut ja hommannut kavereita, kun kohtahan sitä on vanhainkodissa yksin, jos elää omaakin elämää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sehän on ihan vapaus valita, kerrot tietenkin heti, miksi odottaisit? Toiset nyt ihan turhaan katselee teille asuntoa aivan väärästä paikasta ja käyttävät omaa aikaansa täysin hyödyttömään asiaan. Saatko jotain vallantunnetta tästä tilanteesta, kun et ole jo kertonut aikeistanne?
Miksi ap:n ja miehensä asiat kuuluis pojalle? Ap aikuinen. Ei tilivelvollinen.
Juuri näin. Miksi ap. ei saisi elää sellaista elämää kuin haluaa, vaan väen väkisin yritetään saada holhoukseen ja ollaan päällepäsmärinä miten hänen tulisi elää ja varmasti hän tarvitse pian poikansa apua tai ajaa hirvikolarin.
Äitini on hiukan vanhempi ap. ja vasta isän kuoleman jälkeen hån on alkanut elää ja veljeni perheen kanssa on tullut minulla kinaa, kun kannustan äitiäni pitämään menoistaan kiinni ja ostelemaan itselleen elämyksiä, eikä olemaan lastenlapsensa ilmainen hoitoautomaatti. Ja mikä huvittavinta, veljeni perhe vetää aina tämän etttei sitten vanhana auteta kortin esille, vaikka tähänkään saakka äitini ei ole saanut mitään apua esim. isäni hoidossa.
Jollakin aikuisella lapsella on hirveän suuri holhouksen ja määräämisen tarve, miten vanhusten pitäisi elää ja mihin rahansa käyttää. Moni pitää ia kohtelee iäkkäitä vanhempia kuin olisivat lapsia tai jotenkin vähäälyisiä.
Monien iäkkäät vanhemmat ovat vähä-älyisiä ja hirveä riesa.
Äitini ei halua asua nykyisessä asunnossa.
Eikä senioritalossa.
Eikä vanhainkodissa.
Rutinaa...Ap ei saa miehineen muuttaa pohjoiseen, koska sinun äitisi on ”vähä-älyinen ja hirveä riesa”? Okeiii....
Sanotaanko nyt vaikka kovin itsekeskeinen, joka omilla valinnoillaan aiheuttaa itselleen hankaluuksia, joista sitten valittaa ja muiden pitäisi hoitaa tilanne kuntoon. Muut ovat siis kiittämättömiä aikuisia lapsia, joilla työt ja omat pienet lapset vievät ajan... joku mummohoitola olisi kiva, elämässä katkeroituneet mummot voisivat siellä haukkua koko sukunsa... myös edesmenneet.
Ja tämä liittyy ap:n tilanteeseen... Niin, miten?
Vierailija kirjoitti:
Olen itse kohta jäämässä eläkkeelle enkä voisi kuvitella että muuttaisin vielä kauemmaksi kuin nyt olen. Päinvastoin on mahdollisuus muuttaa lähemmäksi ja olla läsnä lastenlasten ja lasten elämässä. En ymmärrä mistä kumpuaa tuo "saavat hoitaa omat lapsensa itse". Ne lapset jotka ilmeisesti itsekkäästi käyttäytyvät, ovat näiden pakoon menevien eläkeläisten lapsia. Olisiko siinä vähän peiliin katsomisen paikka? Itsekkyys on myös opittu käytösmalli
Mä katson asiaa vähän toisesta näkökulmasta. Olen jäämässä eläkkeelle 5 vuoden päästä. Lapseni ovat nyt kolmenkympin molemmin puolin. Nuorempi heistä ei ole vielä parisuhteessakaan. Elinaikaennusteen mukaan tulen olemaan eläkkeellä noin 20 vuotta tai - jos elän yhtä pitkään kuin omat vanhempani - noin 30 vuotta. En mä voi sanoa omille lapsilleni, että teillä on nyt 5 vuotta aikaa päättää, missä aiotte sen jälkeen asua seuraavat 20-30 vuotta. En nimittäin aio eläkkeellä joka kerta ruveta muuttamaan, kun lapseni perheineen haluavat muuttaa jonnekin.
Ymmärrän sun näkökulmasi silti ihan hyvin. Tuo toimii, jos lapsesi ovat jo rakentaneet elämänsä johonkin tiettyyn paikkaan ja siellä aikovat asua vuosikymmeniä. Mun vanhemmalla lapsellani on työ, joka vie häntä välillä pidemmiksikin ajoiksi ulkomaille. En voi enkä edes halua joka kerta lähteä perään. Se tulisi eläkkeellä maksettavana aika kalliiksikin, koska kuitenkin Suomessa olevasta kodista on juoksevia kuluja ja sitten pitäisi maksaa vuokra ja muut kulut jossain vieraassa maassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse myös toivon vanhojen appivanhempien muuttavan lähemmäs meitä. Ei siksi että me tarvitsisimme apua (lapsetkin jo isoja), vaan siksi, että pystyisimme sitten auttamaan nopeammin ja helpommin kun avuntarvetta vanhemmiten väistämättä tulee. Saisivat myös useammin seuraa.
Siihen asti kun kykenee itsenäiseen asumiseen ja elämiseen niin ihan sama missä päin haluavat asua.
Samoin. Harmittaa, jos ostavat rahalla palvelut ja siihen valuu perintö. Mieluummin auttaisin itse ja saisimme muhkeat rahat perinnöksi
Et sinä kuitenkaan hoida 24/7/365 liikuntakyvytöntä vanhusta, joka tekee tarpeet vaippaan. Yksityinen hoitokoti ne rahat vie joka tapauksessa.
Kunnallinen hoitokoti vei hoidettavan rahavarat samoin.
Alkaisitko omaishoitajaksi vanhemmillesi?
Minä olin.
Kunnallisessa ja yksityisessä hoivakodissa maksut peritään eri periaatteella vaikka kunta tekisi lähetteen yksityiseen hoivakotiin. Kunnallisessa hoivakodissa eläkkeestä pitää jäädä 15 % omaan käyttöön, yksityisessä tuota rajoitusta ei ole.
En rupea omaishoitajaksi. Isä eli puoli vuotta täysin järjissään täysin vuodepotilaana. Hän ei pystynyt menemään edes autettuna vessaan. Hoivakodissa isän hoitamiseen tarvittiin monta hoitajaa vuorokauden aikana. Sellaista ei kukaan jaksa eikä sopivaa tilaa edes olisi ollut omassa tai vanhempien asunnossa.
Itse olisin toivonut, että vanhemmat olisivat ostaneet palveluja kotiin isän sairastaessa ja toivon sitä samaa myös äidin kohdalla. Ikävä kyllä heillä on aina ollut vastauksena ei ehdottipa mitä tahansa. Kuusikymppisinä eli aloittajan ikäisinä heillä ei ollut juuri mitään terveydellisiä ongelmia ja he olisivat kuntonsa puolesta voineet muuttaa vaikka koko vuodeksi jonnekin tunturiin tiettömien taipaleiden taakse halutessaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse kohta jäämässä eläkkeelle enkä voisi kuvitella että muuttaisin vielä kauemmaksi kuin nyt olen. Päinvastoin on mahdollisuus muuttaa lähemmäksi ja olla läsnä lastenlasten ja lasten elämässä. En ymmärrä mistä kumpuaa tuo "saavat hoitaa omat lapsensa itse". Ne lapset jotka ilmeisesti itsekkäästi käyttäytyvät, ovat näiden pakoon menevien eläkeläisten lapsia. Olisiko siinä vähän peiliin katsomisen paikka? Itsekkyys on myös opittu käytösmalli
Asuuko sinulla lapset samalla paikkakunnalla vai miten arvot, minne muutat? Mitäs sitten, kun olet purkanut muuttokuormasi ja lapsesi sanoo, että hän muuttaa perheineen monen sadan kilometrin päähän töiden perässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdoin tahdoin pitää muuttaa mökkiin jonnekin peräkorpeen, jossa muutaman vuoden päästä ei jakseta tehdä lumitöitä ja ruohonleikkauksia ja sitten aletaan vinkumaan poikaa sinne avuksi? Ei se poika lastenhoitajaa vailla ole, vaan laskee, että te ette kauaa kaksistanne pärjää.
Jos on juuri päässyt eläkkeelle ja hyväkuntoinen niin hyvin voi pärjätä pitkään ilman apua. Ja pärjää vähemmällä rahalla.
Mitä tehdä kaupungin kaksiossa? Jos on ulkoilmaihminen yms.
Suosittelen muuttoa.
LOL . Ulkoilmaa ja luontoa on myös kaupungeissa. Yllätys yllätys.
Kiva tietää, että lähipuistoon voi istuttaa marjapensaita ja kukkia sekä mennä käyskentelemään sinne kesäaamuisin yöpuku päällä juomaan kahvia.
Et ole koskaan käynyt kaupungissa? Myös kaupungeissa voi asua omakotitalossa tai rivarissa, jossa on oma piha. Myös siirtolapuutarha-alueet ovat oma kiva yhteisönsä. Toki sinulla on oikeus istuksia hevonprceessä jos se sopii sinulle paremmin.
Pohjois-Suomessa on kaupunkeja, joissa voi asua ihan kuten Etelä-Suomen kaupungeissa. Aloittaja suunnittelee talviasuttavan mökin hankkimista ja he ovat jo löytäneet seudun, josta haluavat mökin hommata. Ei se Helsingissä asuminen mikään ilo ja autuus kaikille ole vaikka niin kuvittelet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi heti tuollainen negatiivinen ajatus että olisivat vain apuvoimia hamuamassa? Jos vaan katselevat teille siksi että luulevat teidän haluavan muuttaa lähemmäksi kun on mahdollisuus. Meillä ainakin ex anoppia hoitaa ja passaa hänen lapsensa eikä toisinpäin. Miten omaan lapseen voi suhtautua noin vihamielisesti?
Tämä itsekkäiden ihmisten sukupolvi on juuri tuollaista. Ei välitetä edes omista lapsista. Koko ajan vaan minä minä minä. Tämähän on aivan selvää. Suurimman osan tuota porukkaa ei olisi pitänyt lisääntyä ja nyt ollaan katkeria kun se tuli tehtyä. Se hyvä puoli asiassa on, että mitä kylvää sitä niittää.
Miten voit leimata koko sukupolven ilmeisesti vain omien vanhempiesi tekosten vuoksi?
Oma äitini ei koskaan saanut minkäänlaista apua keneltäkään sukulaiselta sen enempää lastenhoitoon kuin muuhunkaan. Heti kun pystyi, täyttä työpäivää teki vieraalla (tuohon maailmanaikaan vielä sai lapsenlikkoja naapurintytöistä jollain järjellisellä hinnalla) ja sen jälkeen uusi työvuoro kotona (isäni oli niitä vanhan kansan miehiä, jotka ei kotitöille korvaansa lotkauttaneet).
Nyt iäkkäänä leskenä äitini on totta vieköön oman rauhansa ansainnut, lapsiani en ole hänellä hoidattanut enkä muutakaan apua edellyttänyt. Nyt kun hänellä on ikää jo yli 80 vuotta, auttelen aina kun apua tarvitsee. Aivan taatusti hän on oman osansa tässä elämässä tehnyt, ja hävetä sietäisitte te, jotka häntäkin täällä itsekkääksi ja ahneeksi syyttelette mistään mitään tietämättä.
Itse olette itsekkäitä pullamössösukupolven edustajia te, ketkä vain käsi ojossa olette apua vanhoilta ihmisiltä kerjäämässä ja kieli pitkällä perintöä vahtaatte. Siinä useimpien syy kontrolloida vanhempiensa olemisia ja tekemisiä, ette vain kehtaa tunnustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuri osa vastaajista on puolittain kiukkuisia. Mistähän se johtuu?
Lieneekö taustalla pelko ilmaisen avun menetyksestä?
Vanhukset soittelevat satojen kilometrien päästä miten pitäisi tulla leikkaamaan ruohikko, tekemään lumityöt, tyhjentämään autotalli rojuista jne...
Puuhaa riittää itselläkin ihan ruuhkaksi asti.
V^tuttaa.
Muuttivatko ne vanhukset sinne satojen kilometrien päähän eläkkeelle jäätyään vai muutitko itse opiskelemaan ja/tai töiden perässä? Kumpi lienee yleisempää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdoin tahdoin pitää muuttaa mökkiin jonnekin peräkorpeen, jossa muutaman vuoden päästä ei jakseta tehdä lumitöitä ja ruohonleikkauksia ja sitten aletaan vinkumaan poikaa sinne avuksi? Ei se poika lastenhoitajaa vailla ole, vaan laskee, että te ette kauaa kaksistanne pärjää.
Jos on juuri päässyt eläkkeelle ja hyväkuntoinen niin hyvin voi pärjätä pitkään ilman apua. Ja pärjää vähemmällä rahalla.
Mitä tehdä kaupungin kaksiossa? Jos on ulkoilmaihminen yms.
Suosittelen muuttoa.
LOL . Ulkoilmaa ja luontoa on myös kaupungeissa. Yllätys yllätys.
Kiva tietää, että lähipuistoon voi istuttaa marjapensaita ja kukkia sekä mennä käyskentelemään sinne kesäaamuisin yöpuku päällä juomaan kahvia.
Et ole koskaan käynyt kaupungissa? Myös kaupungeissa voi asua omakotitalossa tai rivarissa, jossa on oma piha. Myös siirtolapuutarha-alueet ovat oma kiva yhteisönsä. Toki sinulla on oikeus istuksia hevonprceessä jos se sopii sinulle paremmin.
Pohjois-Suomessa on kaupunkeja, joissa voi asua ihan kuten Etelä-Suomen kaupungeissa. Aloittaja suunnittelee talviasuttavan mökin hankkimista ja he ovat jo löytäneet seudun, josta haluavat mökin hommata. Ei se Helsingissä asuminen mikään ilo ja autuus kaikille ole vaikka niin kuvittelet.
Hyvin jo vastattu puolestani., kiitos. En minä tosiaan mitään pelkkää ulkoilmaa ja sauvakävelyä kaipaa, vaan Lapin lohensoutua, runsaita mustikka-, hilla- ja puolukkasatoja jne. . Tätinieli maalaistalossa yksinään 90-vuotiaaksi, elää vielä, nyt hakivat kirkolle asumaan palvelutaloon mutta vielä hänellä pää pelaa, jalati ei oikein enää. En aio 65-vuotiaana alkaa odotella kuolemaa, joka voi tulla huomenna tai 30 vuoden päästä.
Anoppi asui maalla myös aika pitkään. Sitten möi talon, jakoi rahat ja muutti vuokralle yksiöön vanhusten asumisyksikköön, missä siis oli omat yksiöt ja palveluja sai ostaa, ei varsinainen palvelutalo. Uskon, että mekin osataan toimia näin kun ikää tulee. Suvussa ei ole juurikaan dementiaa, kummassakaan suvussa. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi heti tuollainen negatiivinen ajatus että olisivat vain apuvoimia hamuamassa? Jos vaan katselevat teille siksi että luulevat teidän haluavan muuttaa lähemmäksi kun on mahdollisuus. Meillä ainakin ex anoppia hoitaa ja passaa hänen lapsensa eikä toisinpäin. Miten omaan lapseen voi suhtautua noin vihamielisesti?
Siksi negatiivinen ajatus, koska se on hyvin yleistä että vanhemmat joutuu lapsevahdeiksi.
Annetaan vanhemmille oma elämä ja vapus, heovat sen ansainneet, jokainen hoitakoot omat lapsensa.Jep. Kaikkien muut hoitakoot kakaransa itse, mitäs ovat niitä tehneet. Itse kyllä sitten ollaan kaikki saatu valmiina ja hoidatettu mukulat omilla vanhemmilla.
Niinkö te olette olet toimineet? Älä silti syytä muita siitä, mitä itse olette tehneet.
Ap tässä vielä. Kun olin itse 5,, toinen mummoni kuoli ja toinen asui siellä 400 km päässä. Minulla ei ole koskaan ollut ukkia, sillä äitini oli avioton i ja isäni isä oli kuollut isäni ollessa vielä itsekin alaikäinen. Enonikin asui 300 km päässä mummosta, hänellä eri isä kuin äidilläni ja hänen isänsä ei ollut äidistä millään tavoin koskaan kiinnostunut. Mummo jäi eläkeiässä paikkakunnalle, missä asui suurimman osan ja hän vaikutti onnelliselta, ystäviensä ympäröimänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi heti tuollainen negatiivinen ajatus että olisivat vain apuvoimia hamuamassa? Jos vaan katselevat teille siksi että luulevat teidän haluavan muuttaa lähemmäksi kun on mahdollisuus. Meillä ainakin ex anoppia hoitaa ja passaa hänen lapsensa eikä toisinpäin. Miten omaan lapseen voi suhtautua noin vihamielisesti?
Tämä itsekkäiden ihmisten sukupolvi on juuri tuollaista. Ei välitetä edes omista lapsista. Koko ajan vaan minä minä minä. Tämähän on aivan selvää. Suurimman osan tuota porukkaa ei olisi pitänyt lisääntyä ja nyt ollaan katkeria kun se tuli tehtyä. Se hyvä puoli asiassa on, että mitä kylvää sitä niittää.
Eikös tuo ole jo läheisriippuvuutta ja napanuora on vielä katkaisematta vanhempiin, jos aikuinen lapsi haluaa vanhempien asuvan lähellä naapurissa tai samalla paikkakunnalla. Jos ap. on eläkeikäinen, niin lapset lienevät 30-40-vuotiaita.
Itse muutin kotoa pari kymppisenä ja opiskelun ja työn perässä muuttanut usein ulkomaille ja nytkin välimatkaa yli 300 km niin eipä ole tullut vielä mieleen, vaatia vanhempia muuttamaan kanssani eri maihin tai paikkakunnalle, vaan itse päättvät missä asuvat.
Olen nimittäin jo iso tyttö ja tässä iässä, jos milloin pitää pystyä seisomaan omilla jaloillaan, eikä turvautua vanhempien apuun.
Ja jos vanhempani tarvitsevat apua ja hoivaa, niin tuskin voin sitä antaa, kun siinä vaiheessa tarvitaan jo ammattilaisen apua esim. dementian hoidossa, vaippojen vaihdossa jne. Ja se on ammattilaisten hommaa, vaikka pahaa sanaa ei ole vanhemmistani sanomista, päinvastoin, rakastan heitä suuresti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuri osa vastaajista on puolittain kiukkuisia. Mistähän se johtuu?
Lieneekö taustalla pelko ilmaisen avun menetyksestä?
Vanhukset soittelevat satojen kilometrien päästä miten pitäisi tulla leikkaamaan ruohikko, tekemään lumityöt, tyhjentämään autotalli rojuista jne...
Puuhaa riittää itselläkin ihan ruuhkaksi asti.
V^tuttaa.Muuttivatko ne vanhukset sinne satojen kilometrien päähän eläkkeelle jäätyään vai muutitko itse opiskelemaan ja/tai töiden perässä? Kumpi lienee yleisempää?
Työttömäksikö olisi pitänyt jäädä? Vanhukset edellyttivät lapsiltaan niin pitkälle opiskelia kuin mahdollista, tosin lopputuloksena asumme 300 km päässä vanhemmista ja 600 km päässä sisaruksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse kohta jäämässä eläkkeelle enkä voisi kuvitella että muuttaisin vielä kauemmaksi kuin nyt olen. Päinvastoin on mahdollisuus muuttaa lähemmäksi ja olla läsnä lastenlasten ja lasten elämässä. En ymmärrä mistä kumpuaa tuo "saavat hoitaa omat lapsensa itse". Ne lapset jotka ilmeisesti itsekkäästi käyttäytyvät, ovat näiden pakoon menevien eläkeläisten lapsia. Olisiko siinä vähän peiliin katsomisen paikka? Itsekkyys on myös opittu käytösmalli
Mä katson asiaa vähän toisesta näkökulmasta. Olen jäämässä eläkkeelle 5 vuoden päästä. Lapseni ovat nyt kolmenkympin molemmin puolin. Nuorempi heistä ei ole vielä parisuhteessakaan. Elinaikaennusteen mukaan tulen olemaan eläkkeellä noin 20 vuotta tai - jos elän yhtä pitkään kuin omat vanhempani - noin 30 vuotta. En mä voi sanoa omille lapsilleni, että teillä on nyt 5 vuotta aikaa päättää, missä aiotte sen jälkeen asua seuraavat 20-30 vuotta. En nimittäin aio eläkkeellä joka kerta ruveta muuttamaan, kun lapseni perheineen haluavat muuttaa jonnekin.
Ymmärrän sun näkökulmasi silti ihan hyvin. Tuo toimii, jos lapsesi ovat jo rakentaneet elämänsä johonkin tiettyyn paikkaan ja siellä aikovat asua vuosikymmeniä. Mun vanhemmalla lapsellani on työ, joka vie häntä välillä pidemmiksikin ajoiksi ulkomaille. En voi enkä edes halua joka kerta lähteä perään. Se tulisi eläkkeellä maksettavana aika kalliiksikin, koska kuitenkin Suomessa olevasta kodista on juoksevia kuluja ja sitten pitäisi maksaa vuokra ja muut kulut jossain vieraassa maassa.
Minulla se vaikeampaa vielä on. Yksi asuu Tampereella, yksi Rovaniemellä ja kolmas Tukholmassa. Tässä joutuu kolme kotia hommaamaan ja reissaamaan niiden väliä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdoin tahdoin pitää muuttaa mökkiin jonnekin peräkorpeen, jossa muutaman vuoden päästä ei jakseta tehdä lumitöitä ja ruohonleikkauksia ja sitten aletaan vinkumaan poikaa sinne avuksi? Ei se poika lastenhoitajaa vailla ole, vaan laskee, että te ette kauaa kaksistanne pärjää.
Jos on juuri päässyt eläkkeelle ja hyväkuntoinen niin hyvin voi pärjätä pitkään ilman apua. Ja pärjää vähemmällä rahalla.
Mitä tehdä kaupungin kaksiossa? Jos on ulkoilmaihminen yms.
Suosittelen muuttoa.
LOL . Ulkoilmaa ja luontoa on myös kaupungeissa. Yllätys yllätys.
Kiva tietää, että lähipuistoon voi istuttaa marjapensaita ja kukkia sekä mennä käyskentelemään sinne kesäaamuisin yöpuku päällä juomaan kahvia.
Et ole koskaan käynyt kaupungissa? Myös kaupungeissa voi asua omakotitalossa tai rivarissa, jossa on oma piha. Myös siirtolapuutarha-alueet ovat oma kiva yhteisönsä. Toki sinulla on oikeus istuksia hevonprceessä jos se sopii sinulle paremmin.
Pohjois-Suomessa on kaupunkeja, joissa voi asua ihan kuten Etelä-Suomen kaupungeissa. Aloittaja suunnittelee talviasuttavan mökin hankkimista ja he ovat jo löytäneet seudun, josta haluavat mökin hommata. Ei se Helsingissä asuminen mikään ilo ja autuus kaikille ole vaikka niin kuvittelet.
Hyvin jo vastattu puolestani., kiitos. En minä tosiaan mitään pelkkää ulkoilmaa ja sauvakävelyä kaipaa, vaan Lapin lohensoutua, runsaita mustikka-, hilla- ja puolukkasatoja jne. . Tätinieli maalaistalossa yksinään 90-vuotiaaksi, elää vielä, nyt hakivat kirkolle asumaan palvelutaloon mutta vielä hänellä pää pelaa, jalati ei oikein enää. En aio 65-vuotiaana alkaa odotella kuolemaa, joka voi tulla huomenna tai 30 vuoden päästä.
Anoppi asui maalla myös aika pitkään. Sitten möi talon, jakoi rahat ja muutti vuokralle yksiöön vanhusten asumisyksikköön, missä siis oli omat yksiöt ja palveluja sai ostaa, ei varsinainen palvelutalo. Uskon, että mekin osataan toimia näin kun ikää tulee. Suvussa ei ole juurikaan dementiaa, kummassakaan suvussa. Ap.
Talon myynti maalla nykypäivänä... ei vaan tapahdu.
Meillä esimerkiksi sekä vanhempani että siskoni miehen vanhemmat muuttivat samalle seudulle eläköidyttyään. Meidän vanhemmat vain 100km:n päästä, mutta siskon miehen peräti 600km:n päästä. Kummatkin muuttivat vain ja ainoastaan asuakseen lähempänä pieniä ja vasta alullaan olevia lapsenlapsia ja auttaakseen lasten kanssa. Lisäksi tietysti sitten omaan ikääntymisen kautta on sitä apuakin vastavuoroisesti saatavilla.
Onkohan tämä miten yleinen ilmiö, että vanhemmat muuttavat aikuisten lasten perässä samalle paikkakunalle asumaan, kun en ole ikinä törmännyt omassa ja ystäväpiirissä ilmiöön, vaikka ikää on kohta 45v.
Entä jos perheessä on useampi lapsi? Kenen pillin mukaan tämä vanhukset muuttavat, vai asutaanko koko klaani samalla paikkakunnalla, myös puolisoiden vanhemmat. Kuulostaa sisäsiittoiselta ja epäterveeltä ilmiöltä. Kuviossa kun on vielä isoisovanhemmat, jos eläisivät.
Minulla ja puolisolla on useampi sisar ja molemmat ollaan opiskeltu ja oltu töissä useassa eri maassa ja Suomessa asuttu eri paikkakunnalla, eikä ole edes tullut mieleen vaatia vanhempien tai appivanhempia muuttamaan mahdollisemmin lähelle asumaan, missä milloinkin olemme asuneet.
Ja saman mallin toivon myös lapsilleni, he voivat vapaasti valita opiskulu- ja työpaikat jopa Suomen ulkopuolelle ja kannustan elämään oman elämänsä, millä tahansa maassa tai paikkakunnalla missä viihtyvät.
Sama vanhemmilleni ja appivanhemmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuri osa vastaajista on puolittain kiukkuisia. Mistähän se johtuu?
Lieneekö taustalla pelko ilmaisen avun menetyksestä?
Vanhukset soittelevat satojen kilometrien päästä miten pitäisi tulla leikkaamaan ruohikko, tekemään lumityöt, tyhjentämään autotalli rojuista jne...
Puuhaa riittää itselläkin ihan ruuhkaksi asti.
V^tuttaa.Muuttivatko ne vanhukset sinne satojen kilometrien päähän eläkkeelle jäätyään vai muutitko itse opiskelemaan ja/tai töiden perässä? Kumpi lienee yleisempää?
Vanhempani muuttivat kauas minusta, ainoasta lapsestaan, eläkkeelle jäätyään. Toinen on ehtinyt jo kuollakin ja toinen rutisee kun en käy auttamassa. No, omia valintoja.
Minun vanhemmat muuttivat 25 vuotta sitten Vantaalle. Olivat välillä isona apuna, kun 50 vuotiaina jatkoimme opiskelua. Sitä ennen hoitivat lasta satunnaisesti. He ovat 89 vuotiaita ja melkein kaikki ystävät ovat haudassa.
Nyt juuri eläkkeelle jääneenä minä autan heitä, vaikka kotona asuvat ja itsenäisesti elävät. Pikkuapuja tarvitsivat esim. lääkehuolto ja lääkäriasiat.
Jos olisivat asuneet maalla hatarassa mökissä, niin mitenköhän nyt olisi tilanne. Minä riennän aina paikalle jos tulee hätä. Välillä äiti kaipaa mökille, mutta saavat olla siellä kesät.
eikä minun vanhemmillani 85 ja 86 ole ainakaan vielä ilmaantunut kumpaakaan (ok, isällä oli eturauhassyöpä, mutta siitäkin on 10 vuotta). Onhan se kurjaa jos ei ehdi nauttia unelmastaan taudin takia, utta ei niitä nyt sentään pidä jättää toteuttamatta vain sen takia että jotain voisi tapahtua.