Lue keskustelun säännöt.
Ollaan jäämässä eläkkeelle ja poika ja miniä lähettelevät meille linkkejä asunnosta heidän asuinkaupungistaan
28.09.2020 |
Etelä-Suomesta. Me katsellaan talviasuttavia mökkejä Tornio-Muoniojoen rannalta, emmekä nyt aio tästä etelämmäksi muuttaa, vaan pohjoisemmaksi, ettei matka olisi niin pitkä. Pitäisikö ilmoittaa heti vai sitten, kun asunto ja mökki on löydetty? Minä olen pienestä pitäen auttanut milloin ketäkin, vanhemmilleni olen aina ollut se antava osapuoli. Kyllä mä voin lapsia hoitaa ja ottaa kesäksi, mun en aio muuttaa jatkuvaksi hoitoavuksi. Ei kannata valistaa kuinka itse olen saanut apua, kun en ole, välimatkat ja yksi syy ja niitä on liuta lisää, mutta tämä ei ole se syy, vaan se, että aion kerrankin elämässäni olla itsekäs.
Kommentit (257)
Eikö sitä voi muuttaa myöhemmin tarvittaessa lasten lähelle. Just eläkkeelle jäänyt luulisi olevan vielä tosi hyvässä kunnossa ja pystyy elelemään ilman apuja ainakin 20 vuotta vielä.
Katsoo tilanteen uudelleen tilanteen mukaan aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä keskustelua vasten alan ymmärtää paremmin, kun jotkut naiset valittavat, kuinka anoppi tai äiti tulee nyssyköineen "vierailulle" tuo kirpparilta kamaa, leipomuksia, ruokaa ja kräsää aikuisen lapsensa kotiin, pyytämättä. Anoppi/äiti saattaa tehdä siivouksen, järjestää oman mielensä mukaan kaapit jne.
Ja vastaavasti, tytär/miniä astelee vanhempien kotiin kuin omaansa, kertoo mitä vanhusten tulisi syödä tai tehdä, mitä ostaa jne.
Ja tuo vain osoittaa olevan yhtä suurta perhettä ja se on ihan itse aiheutettu/toivottu, kun ollaan riippuvaisia vanhemmista/lapsistaan, eikä ole napanuoraa katkaistu puolin ja toisin, vaan eletään elämää toisen kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuri osa vastaajista on puolittain kiukkuisia. Mistähän se johtuu?
Lieneekö taustalla pelko ilmaisen avun menetyksestä?
Vanhukset soittelevat satojen kilometrien päästä miten pitäisi tulla leikkaamaan ruohikko, tekemään lumityöt, tyhjentämään autotalli rojuista jne...
Puuhaa riittää itselläkin ihan ruuhkaksi asti.
V^tuttaa.Muuttivatko ne vanhukset sinne satojen kilometrien päähän eläkkeelle jäätyään vai muutitko itse opiskelemaan ja/tai töiden perässä? Kumpi lienee yleisempää?
Työttömäksikö olisi pitänyt jäädä? Vanhukset edellyttivät lapsiltaan niin pitkälle opiskelia kuin mahdollista, tosin lopputuloksena asumme 300 km päässä vanhemmista ja 600 km päässä sisaruksista.
Vanhusten vika taas kaikki? On se helppoa kun ei itsellä ole mitään vastuuta mistään.
On meillä tuttavapiirissä yksi pariskunta, joilla on yksi lapsi Saksassa, toinen Pk-seudulla ja kolmas asuu pienellä paikkakunnalla pohjois-Suomessa. Kenen luokse näistä heidän pitäisi muuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Ihan vapaasti saatte mädäntyä sinne peräkorpeen. Ei tule ikävä. Ehkäpä vädykkä poika nekin kasvattaa viimeinkin ne pallit. T. Miniä
Karvat tulee kaupan päälle!
T. Poika
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on taas vähän näitä. Turha sitten valittaa siellä vanhustenkodissa muutaman vuoden päästä, kun poika ei perheineen pääse käymään kuin kerran kuukaudessa (jos silloinkaan.) Olen itse yrittänyt takoa järkeä yksinäisten, vanhojen sukulaisten kaaliin, että jos toivoo vanhuksena hoitoa läheisiltä, on muutettava sinne, missä nuori polvi elää. Töissä käyvät lapsiperheiden vanhemmat eivät voi ajaa viikottain 200 km suuntaansa – ja saattaa tulla yllätyksenä, ettei monilla nykyään ole edes autoa.[/quote
Aivan. Minä 55 vuotiaana lopetin elämisen ja aloin odottaa kuolemaa ja vanhainkotia. Ikävää, että olen 86 vuotias ja vieläkään en ole vanhainkodissa. 31 vuotta olen odotellut tätä pienessä vuokrayksiössä aikuisten lasten lähellä, enkä ole matkustellut ja hommannut kavereita, kun kohtahan sitä on vanhainkodissa yksin, jos elää omaakin elämää
Typerää narinaa. Tulee mieleen koronasuosituksista ulvoneet eläkeläiset.
Eikä tämä kuulosta muulta kuin joltain trollilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mökki myydään sitten kun ei enää jakseta, nuo jokialueen mökit menee nopeasti kaupaksi.
Tai voidaan jopa antaa perintönä lapsille, jos haluavat vaikka alkaa vuokrata. Saavat päättää itse, jos pystyvät sopimaan (2 lasta, toinen ei varmaan koskaan mene naimisiin, hän on asperger, joka hän asuu lähellä, minne aiomme muuttaa, mutta pärjää hyvin omillaan)/quote]
Aa, niin lempilapsen lähelle muutetaan, vaikka tämä ei apua kaipaakaan.
???? Ihme riivinrauta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdoin tahdoin pitää muuttaa mökkiin jonnekin peräkorpeen, jossa muutaman vuoden päästä ei jakseta tehdä lumitöitä ja ruohonleikkauksia ja sitten aletaan vinkumaan poikaa sinne avuksi? Ei se poika lastenhoitajaa vailla ole, vaan laskee, että te ette kauaa kaksistanne pärjää.
Nykyeläkeläiset usein terveitä ja vireitä. Ensin ajattelin että ihana poika kun haluaa auttaa vanhempiaan, sitten tajusin että ilmaista lastenhoitajaa ovat vailla. Eiköhän tämä se oikea tulkinta. Miksi luulet että ap vinkuis poikaa avuksi myöhemmin? Pitäiskö terveet eläkevuodet uhrata toisten eteen kokonaan? Ei.
Mitä sitten kun ne vuodet on eletty?
N sitten tietysti tehdään joku toinen ratkaisu, ei se sen kummempaa ole.
Niistä olisi hyvä olla edes jotain suunnitelmia
jos ja kun vanhana kunto voi mennä hyvinkin nopeasti. On ihan yleinen ongelma, ettei toinen pariskunnan puolikas ymmärrä sen sairaamman tilaa ja jää ködettömäksi. Eräskin vaimo juuri kertoi, ettei osaa edes ruohonleikkuria käynnistää. Toinen meni paniikkiin, kun mies ei tulekaan vanhainkodista kotiin. Näitä on nähty työelämän ohessa tänä vuonna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on taas vähän näitä. Turha sitten valittaa siellä vanhustenkodissa muutaman vuoden päästä, kun poika ei perheineen pääse käymään kuin kerran kuukaudessa (jos silloinkaan.) Olen itse yrittänyt takoa järkeä yksinäisten, vanhojen sukulaisten kaaliin, että jos toivoo vanhuksena hoitoa läheisiltä, on muutettava sinne, missä nuori polvi elää. Töissä käyvät lapsiperheiden vanhemmat eivät voi ajaa viikottain 200 km suuntaansa – ja saattaa tulla yllätyksenä, ettei monilla nykyään ole edes autoa.
Ja lisäyksenä tähän kommenttiini, että meillä ainakin on jo riittävästi lastenhoitajia, joten siitä ei ole kysymys. Enempikin ärsyttää se, etteivät kaukana asuvat vanhenevat sukulaiset pysty ymmärtämään, että "nuorella polvella" on esimerkiksi työt ja lapset ym. muita elämän velvoitteita, eikä tosiaan ole mahdollista lähteä hoitamaan tai pitämään seuraa vanhalle tädille 200 km:n päähän kovin usein.
Ja jos se täti vielä muuttaa kauemmas sivistyksestä sieltä nykyisestä kunnastaan, niin ei todellakaan voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on taas vähän näitä. Turha sitten valittaa siellä vanhustenkodissa muutaman vuoden päästä, kun poika ei perheineen pääse käymään kuin kerran kuukaudessa (jos silloinkaan.) Olen itse yrittänyt takoa järkeä yksinäisten, vanhojen sukulaisten kaaliin, että jos toivoo vanhuksena hoitoa läheisiltä, on muutettava sinne, missä nuori polvi elää. Töissä käyvät lapsiperheiden vanhemmat eivät voi ajaa viikottain 200 km suuntaansa – ja saattaa tulla yllätyksenä, ettei monilla nykyään ole edes autoa.
Kannattaa sitten myös muistaa, että jos vanhus muuttaa läheistensä lähelle, sen jälkeen ne läheiset eivät muuta sieltä enää minnekään kauemmaksi ennenkuin vanhus on kuollut. Ei oteta vastaan uutta mielenkiintoista ja hyväpalkkaista työpaikkaa toiselta puolelta maata tai ulkomailta. Jos nuoremmalle sukupolvelle tulee ero, on pysyttävä riittävän lähellä paikkaa, mihin vanhukset muuttivat. Mahdollisen uuden puolisonkin pitää olla valmis asumaan riittävän lähellä näitä vanhuksia.
Mä ainakin haluan antaa omille lapsilleni mahdollisuuden elää omaa ja omannäköistään elämää. Ei heidän tarvitse jäädä jumiin sinne, missä minä asun. He ovat vapaita muuttamaan ihan mihin haluavat. Toinen lapsistani on naimisissakin ulkomaalaisen kanssa ja saattavat hyvinkin vielä muuttaa pois Suomesta. Mua taas ei kiinnosta tippaakaan muuttaa pois Suomesta.
No tuo kuulostaa ihan järkevältä, jos vielä asutte helposti tavoitettavassa paikassa. Ja sellaisessa, missä apua saa helposti kaupungilta tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin perinteistä ajattelua, että vaan lastenhoitoapua kaipaisivat. Eiköhän siellä ajatella, että ette enää 10-20v päästä itse pärjää, niin hän ei ole sitten siellä auttamassa.
Niin siis pitää kärvistellä jopa 20 vuotta jossain, missä ei halua olla, koska 20 vuoden kuluttua ei itse enää pärjää? Oletko ihan tosissasi?
Ei kun muuttaa sellaiseen paikkaa minne haluaa, jossa pärjää myös myöhemmin kunnon rapistuessa.
Minkä ikäisenä sun mielestäsi pitää viimeistään ostaa sellainen asunto, jossa elää kuolemaansa asti? Eli ei saa enää sen jälkeen muuttaa minnekään muualle?
Eläkkeelle jäädessä 60+ vuotiaana.
Äiti sai muutaman vuoden sisään tuosta aivoinfarktin ja isältä löydettiin syöpä.Aivoinfarktin voi saada jo 25v. Eikös eräs naisartisti saanut sen 35v joka kuoli muutama vuosi sitten. Ja syövän voi saada kuka tahansa, jopa vauvaikäinen.
Ja kyllä olisi tosi ikävää ja elämän tuhlausta, jos ihminen pitäisi lakata elämästä jo 60v ja odottaa kuolemaansa.
Ja suurin osa maailman päämiehistä on muuten yli 70v jotka käyttävät suurta valtaa.
Vai koskeeko tämä "lakkaa elämästä 60+" vain naisia? Ja vain miehet saavat unelmoida ja elää elämäänsä. Ja moni 60v mies on vielä pienen lapsen isä.
Mitä HEMMETTIÄ, ei kukaan käske mennä valmiiksi arkkuun, vaan myöntää ikänsä,rajoitteensa ja suunnitella elämää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jää eläkkeelle viiden vuoden päästä enkä kyllä vielä mieti vanhuuden päiviä. Nythän tässä vasta rilluttelut alkaa.
En viitsinyt lukea kuin joitain kommentteja, mutta olen eläkkeellä, erittäin hyväkuntoinen vielä, koska olen ollut aktiiviliikkuja ikäni ja asun senioritalossa.
Talo sijaitsee erään kaupungin lähiössä, mutta kaikki tarpeelliset palvelut ovat vieressä ja jos mielii keskustaan asioille, sinnekin on lyhyt matka eli kaksi kilometriä. Bussiyhteyksiä on runsaasti, mutta itse yleensä kävelen tuon matkan ja kävelen päivittäin viidestä- viitentoista kilometriä, joten askeleita tulee paljon. Älykello mittaa kaiken.
Jokaisen on hyvä miettiä millaisessa ympäristössä asuu ikääntyneenä, sillä kaikenlaista kremppaa tahtoo tulla ajan myötä ja joutuu turvautumaan johonkin ulkopuoliseen apuun jossakin vaiheessa.Monenlaiseen apuun. Meidänkin uudehkossa talossa käyt kotiavustaja nykyään yli kymmenen ihmisen luona ja useita kertoja päivässä. Vielä monet ostaneet siivousavun, ruokapalvelun jne.. Jos asut jossain syrjäisellä seudulla, kuten maaseudulla niin elämä alkaa aika lailla hankaloitua, koska mitkään palvelut eivät olekaan lähellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on taas vähän näitä. Turha sitten valittaa siellä vanhustenkodissa muutaman vuoden päästä, kun poika ei perheineen pääse käymään kuin kerran kuukaudessa (jos silloinkaan.) Olen itse yrittänyt takoa järkeä yksinäisten, vanhojen sukulaisten kaaliin, että jos toivoo vanhuksena hoitoa läheisiltä, on muutettava sinne, missä nuori polvi elää. Töissä käyvät lapsiperheiden vanhemmat eivät voi ajaa viikottain 200 km suuntaansa – ja saattaa tulla yllätyksenä, ettei monilla nykyään ole edes autoa.
Ja lisäyksenä tähän kommenttiini, että meillä ainakin on jo riittävästi lastenhoitajia, joten siitä ei ole kysymys. Enempikin ärsyttää se, etteivät kaukana asuvat vanhenevat sukulaiset pysty ymmärtämään, että "nuorella polvella" on esimerkiksi työt ja lapset ym. muita elämän velvoitteita, eikä tosiaan ole mahdollista lähteä hoitamaan tai pitämään seuraa vanhalle tädille 200 km:n päähän kovin usein.
Ja jos se täti vielä muuttaa kauemmas sivistyksestä sieltä nykyisestä kunnastaan, niin ei todellakaan voi mitään.
Ihan kuin valtaosa tänne kirjoittaneista vamhusten haukkujista kävisi niitä tätejään katsomassa, vaikka ne asuisivat naapurissa. Monella varmaan asuukin. Negatiivinen asenne paistaa kilometrien päähän.
Vierailija kirjoitti:
En viitsinyt lukea kuin joitain kommentteja, mutta olen eläkkeellä, erittäin hyväkuntoinen vielä, koska olen ollut aktiiviliikkuja ikäni ja asun senioritalossa.
Talo sijaitsee erään kaupungin lähiössä, mutta kaikki tarpeelliset palvelut ovat vieressä ja jos mielii keskustaan asioille, sinnekin on lyhyt matka eli kaksi kilometriä. Bussiyhteyksiä on runsaasti, mutta itse yleensä kävelen tuon matkan ja kävelen päivittäin viidestä- viitentoista kilometriä, joten askeleita tulee paljon. Älykello mittaa kaiken.Jokaisen on hyvä miettiä millaisessa ympäristössä asuu ikääntyneenä, sillä kaikenlaista kremppaa tahtoo tulla ajan myötä ja joutuu turvautumaan johonkin ulkopuoliseen apuun jossakin vaiheessa.Monenlaiseen apuun. Meidänkin uudehkossa talossa käyt kotiavustaja nykyään yli kymmenen ihmisen luona ja useita kertoja päivässä. Vielä monet ostaneet siivousavun, ruokapalvelun jne.. Jos asut jossain syrjäisellä seudulla, kuten maaseudulla niin elämä alkaa aika lailla hankaloitua, koska mitkään palvelut eivät olekaan lähellä.
Minun eläkeikä on 65 v. En taatusti vielä siinä iässä aio muuttaa mihinkään seniorikotiin odottamaan kremppoja.
Aion kyllä elää täyttä elämää vielä siinä vaiheessa. Omat vanhempanikin vielä lähempänä 80 v matkustivat talvella neljäksi kuukaudeksi ulkomaille nauttimaan leppoisammista keleistä.
Tulee pitkä vanhuus odottaa kuolemaa 30-40 vuotta
Vierailija kirjoitti:
Jää eläkkeelle viiden vuoden päästä enkä kyllä vielä mieti vanhuuden päiviä. Nythän tässä vasta rilluttelut alkaa.
Sulla onkin nyt hyvä hetki rillutteluun, kun et ole liian vanha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En viitsinyt lukea kuin joitain kommentteja, mutta olen eläkkeellä, erittäin hyväkuntoinen vielä, koska olen ollut aktiiviliikkuja ikäni ja asun senioritalossa.
Talo sijaitsee erään kaupungin lähiössä, mutta kaikki tarpeelliset palvelut ovat vieressä ja jos mielii keskustaan asioille, sinnekin on lyhyt matka eli kaksi kilometriä. Bussiyhteyksiä on runsaasti, mutta itse yleensä kävelen tuon matkan ja kävelen päivittäin viidestä- viitentoista kilometriä, joten askeleita tulee paljon. Älykello mittaa kaiken.Jokaisen on hyvä miettiä millaisessa ympäristössä asuu ikääntyneenä, sillä kaikenlaista kremppaa tahtoo tulla ajan myötä ja joutuu turvautumaan johonkin ulkopuoliseen apuun jossakin vaiheessa.Monenlaiseen apuun. Meidänkin uudehkossa talossa käyt kotiavustaja nykyään yli kymmenen ihmisen luona ja useita kertoja päivässä. Vielä monet ostaneet siivousavun, ruokapalvelun jne.. Jos asut jossain syrjäisellä seudulla, kuten maaseudulla niin elämä alkaa aika lailla hankaloitua, koska mitkään palvelut eivät olekaan lähellä.
Minun eläkeikä on 65 v. En taatusti vielä siinä iässä aio muuttaa mihinkään seniorikotiin odottamaan kremppoja.
Aion kyllä elää täyttä elämää vielä siinä vaiheessa. Omat vanhempanikin vielä lähempänä 80 v matkustivat talvella neljäksi kuukaudeksi ulkomaille nauttimaan leppoisammista keleistä.
Tulee pitkä vanhuus odottaa kuolemaa 30-40 vuotta
Kuka vaatii,että pitäisi tehdä niin? Sama trolliko koko keskustelun mittaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on taas vähän näitä. Turha sitten valittaa siellä vanhustenkodissa muutaman vuoden päästä, kun poika ei perheineen pääse käymään kuin kerran kuukaudessa (jos silloinkaan.) Olen itse yrittänyt takoa järkeä yksinäisten, vanhojen sukulaisten kaaliin, että jos toivoo vanhuksena hoitoa läheisiltä, on muutettava sinne, missä nuori polvi elää. Töissä käyvät lapsiperheiden vanhemmat eivät voi ajaa viikottain 200 km suuntaansa – ja saattaa tulla yllätyksenä, ettei monilla nykyään ole edes autoa.
Ja lisäyksenä tähän kommenttiini, että meillä ainakin on jo riittävästi lastenhoitajia, joten siitä ei ole kysymys. Enempikin ärsyttää se, etteivät kaukana asuvat vanhenevat sukulaiset pysty ymmärtämään, että "nuorella polvella" on esimerkiksi työt ja lapset ym. muita elämän velvoitteita, eikä tosiaan ole mahdollista lähteä hoitamaan tai pitämään seuraa vanhalle tädille 200 km:n päähän kovin usein.
Ja jos se täti vielä muuttaa kauemmas sivistyksestä sieltä nykyisestä kunnastaan, niin ei todellakaan voi mitään.
Ihan kuin valtaosa tänne kirjoittaneista vamhusten haukkujista kävisi niitä tätejään katsomassa, vaikka ne asuisivat naapurissa. Monella varmaan asuukin. Negatiivinen asenne paistaa kilometrien päähän.
Mistä sinä voit sen tietää?
Artsi kirjoitti:
Minun vanhemmat muuttivat 25 vuotta sitten Vantaalle. Olivat välillä isona apuna, kun 50 vuotiaina jatkoimme opiskelua. Sitä ennen hoitivat lasta satunnaisesti. He ovat 89 vuotiaita ja melkein kaikki ystävät ovat haudassa.
Nyt juuri eläkkeelle jääneenä minä autan heitä, vaikka kotona asuvat ja itsenäisesti elävät. Pikkuapuja tarvitsivat esim. lääkehuolto ja lääkäriasiat.
Jos olisivat asuneet maalla hatarassa mökissä, niin mitenköhän nyt olisi tilanne. Minä riennän aina paikalle jos tulee hätä. Välillä äiti kaipaa mökille, mutta saavat olla siellä kesät.
Tekisivät, kuten äitini. Kotipalvelu käy. Ostaa siivouksen ja tilaa ruokakassit kaupasta. Hyvin pärjää maalla talossaan
Ettekö te puhu niitten lastenne kanssa? Minä puhun, jopa miniälle, ollaan joskus saamaa mieltä, joskus ei, mutta eipä me siitä riitaa saada aikaiseksi. Jos minulle jotain tuputtasivat sanoisin, että pää toimii vielä, joten teen omat virheeni itse, niin saavat n. nelikymppiset lapsenikin tehdä. Apuun menen jos pyydetään, jos vaan jaksan (sanon ei, jos en jaksa) ja jaksanhan minä vielä, olen 65 v., vuoden ollut eläkkeellä.
Parasta elämässäni ovat poikani perheen lapset, liki kaksivuotias tyttö ja neljän kuukaden ikäinen poika.
Hirveää jos ei itsetekemilleen voisi puhua suoraan.