Lue keskustelun säännöt.
Ollaan jäämässä eläkkeelle ja poika ja miniä lähettelevät meille linkkejä asunnosta heidän asuinkaupungistaan
28.09.2020 |
Etelä-Suomesta. Me katsellaan talviasuttavia mökkejä Tornio-Muoniojoen rannalta, emmekä nyt aio tästä etelämmäksi muuttaa, vaan pohjoisemmaksi, ettei matka olisi niin pitkä. Pitäisikö ilmoittaa heti vai sitten, kun asunto ja mökki on löydetty? Minä olen pienestä pitäen auttanut milloin ketäkin, vanhemmilleni olen aina ollut se antava osapuoli. Kyllä mä voin lapsia hoitaa ja ottaa kesäksi, mun en aio muuttaa jatkuvaksi hoitoavuksi. Ei kannata valistaa kuinka itse olen saanut apua, kun en ole, välimatkat ja yksi syy ja niitä on liuta lisää, mutta tämä ei ole se syy, vaan se, että aion kerrankin elämässäni olla itsekäs.
Kommentit (257)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdoin tahdoin pitää muuttaa mökkiin jonnekin peräkorpeen, jossa muutaman vuoden päästä ei jakseta tehdä lumitöitä ja ruohonleikkauksia ja sitten aletaan vinkumaan poikaa sinne avuksi? Ei se poika lastenhoitajaa vailla ole, vaan laskee, että te ette kauaa kaksistanne pärjää.
No siksi halutaan se kaupunkiasunto pohjoisempaa, alueelta missä meidän ystävät on. Emme tunne ketään pojan läheltä. Oman havaintoni mukaan vanhustentalossa vierailevat enemmän ystävät kuin sukulaiset.
Niitä vanhustentaloja vaan ei enää juuri ole, että siinähän ne toiset vanhuskaverit sitten yrittävät tulla lumivallien läpi teitä katsomaan sinne mökkiinne, minne ei kotihoitokaan pääse.
Pohjoisessa on vieläkin traktoriyrittäjiä, joilta voi tilata pihatien ja pihan aurauksen. Pohjoisen kaupungit ovat samanlaisia mitä etelässäkin, kyllä niillä kadut pidetään liikennöintikunnossa.
Mutta kuinka kauan? Kannattaa huomata että nykyisen kaltainen valtion raha-automaatti syrjäseuduille on pian mahdottomuus ja joutuvat sielläkin itse ottamaan vastuun rahoituksestaan. Tokihan kiinteistöt on autioituvalla seudulla halpoja, mutta ei niistä myöhemmin omiaan pois saa. Toki jokainen saa järjestää elämänsä miten typerästi haluaa.
Jos kiinteistö on halpa, miksi siitä pitäisi saada omansa pois? Tuskinpa eläkeläinen enää ostaa asuntoaan velaksi.
Täälläkin hehkutettiin, miten myynnistä saatavilla rahoilla ostetaan palveluja ja hoivaa. Taitaa avun ostaminen sitten jäädä.
Eikös se idea ollut niin, että asuu siellä halvassa talossaan ja ostaa muilla rahoillaan palveluita (esim teiden auraamisen)? Ei suinkaan niin, että myy halvan talonsa ja ostaa talostaan saamilla rahoilla palveluita Muuttaa sitten vuokralle jonnekin kaupunkiin, kun ei enää pärjää yksin. Taloyhtiö ja kaupunki kyllä huolehtii teiden auraamisista. Kunnallisista vanhusten palveluista (ateriapalvelu, kotihoito jne) maksetaan tulojen mukaan eli jos tulot ovat pienet, maksaa samasta palvelusta vähemmän kuin sellainen, jonka tulot on suuret. Halvan talon voi myydä sillä hinnalla, minkä joku on valmis siitä maksamaan. Tai jättää myymättä, jos kukaan ei halua ostaa sitä. Onhan maakunnissa paljonkin taloja, joissa ei asu enää kukaan.
Ja kulut juoksee. Mitä hyötyä siitä on?
Autiotalosta aiheutuvat kulut on vain kiinteistövero ja sekin jossa Rysänperällä varsin pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ap:na vuokraisin pariksi vuodeksi talon tai mökin, ja katsoisin mitä jutusta tulee.
Sama raha menee helposti matkusteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdoin tahdoin pitää muuttaa mökkiin jonnekin peräkorpeen, jossa muutaman vuoden päästä ei jakseta tehdä lumitöitä ja ruohonleikkauksia ja sitten aletaan vinkumaan poikaa sinne avuksi? Ei se poika lastenhoitajaa vailla ole, vaan laskee, että te ette kauaa kaksistanne pärjää.
No siksi halutaan se kaupunkiasunto pohjoisempaa, alueelta missä meidän ystävät on. Emme tunne ketään pojan läheltä. Oman havaintoni mukaan vanhustentalossa vierailevat enemmän ystävät kuin sukulaiset.
Niitä vanhustentaloja vaan ei enää juuri ole, että siinähän ne toiset vanhuskaverit sitten yrittävät tulla lumivallien läpi teitä katsomaan sinne mökkiinne, minne ei kotihoitokaan pääse.
Pohjoisessa on vieläkin traktoriyrittäjiä, joilta voi tilata pihatien ja pihan aurauksen. Pohjoisen kaupungit ovat samanlaisia mitä etelässäkin, kyllä niillä kadut pidetään liikennöintikunnossa.
Mutta kuinka kauan? Kannattaa huomata että nykyisen kaltainen valtion raha-automaatti syrjäseuduille on pian mahdottomuus ja joutuvat sielläkin itse ottamaan vastuun rahoituksestaan. Tokihan kiinteistöt on autioituvalla seudulla halpoja, mutta ei niistä myöhemmin omiaan pois saa. Toki jokainen saa järjestää elämänsä miten typerästi haluaa.
Jos kiinteistö on halpa, miksi siitä pitäisi saada omansa pois? Tuskinpa eläkeläinen enää ostaa asuntoaan velaksi.
Täälläkin hehkutettiin, miten myynnistä saatavilla rahoilla ostetaan palveluja ja hoivaa. Taitaa avun ostaminen sitten jäädä.
Eikös se idea ollut niin, että asuu siellä halvassa talossaan ja ostaa muilla rahoillaan palveluita (esim teiden auraamisen)? Ei suinkaan niin, että myy halvan talonsa ja ostaa talostaan saamilla rahoilla palveluita Muuttaa sitten vuokralle jonnekin kaupunkiin, kun ei enää pärjää yksin. Taloyhtiö ja kaupunki kyllä huolehtii teiden auraamisista. Kunnallisista vanhusten palveluista (ateriapalvelu, kotihoito jne) maksetaan tulojen mukaan eli jos tulot ovat pienet, maksaa samasta palvelusta vähemmän kuin sellainen, jonka tulot on suuret. Halvan talon voi myydä sillä hinnalla, minkä joku on valmis siitä maksamaan. Tai jättää myymättä, jos kukaan ei halua ostaa sitä. Onhan maakunnissa paljonkin taloja, joissa ei asu enää kukaan.
Ja kulut juoksee. Mitä hyötyä siitä on?
Autiotalosta aiheutuvat kulut on vain kiinteistövero ja sekin jossa Rysänperällä varsin pieni.
Sekin on rahaa, ja miksi jättää rumistuvaa tönöä säiden ja vandaalien armoille? Aina silloin tällöin joku pistää tulta hellaan noissa mökeissä, ja se onkin sitten lorun loppu.
Aina myös joku sukulainen luulee saavansa osastaan miljoonia, ja sotkee muiden myynnit kun ei saakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdoin tahdoin pitää muuttaa mökkiin jonnekin peräkorpeen, jossa muutaman vuoden päästä ei jakseta tehdä lumitöitä ja ruohonleikkauksia ja sitten aletaan vinkumaan poikaa sinne avuksi? Ei se poika lastenhoitajaa vailla ole, vaan laskee, että te ette kauaa kaksistanne pärjää.
No siksi halutaan se kaupunkiasunto pohjoisempaa, alueelta missä meidän ystävät on. Emme tunne ketään pojan läheltä. Oman havaintoni mukaan vanhustentalossa vierailevat enemmän ystävät kuin sukulaiset.
Niitä vanhustentaloja vaan ei enää juuri ole, että siinähän ne toiset vanhuskaverit sitten yrittävät tulla lumivallien läpi teitä katsomaan sinne mökkiinne, minne ei kotihoitokaan pääse.
Pohjoisessa on vieläkin traktoriyrittäjiä, joilta voi tilata pihatien ja pihan aurauksen. Pohjoisen kaupungit ovat samanlaisia mitä etelässäkin, kyllä niillä kadut pidetään liikennöintikunnossa.
Mutta kuinka kauan? Kannattaa huomata että nykyisen kaltainen valtion raha-automaatti syrjäseuduille on pian mahdottomuus ja joutuvat sielläkin itse ottamaan vastuun rahoituksestaan. Tokihan kiinteistöt on autioituvalla seudulla halpoja, mutta ei niistä myöhemmin omiaan pois saa. Toki jokainen saa järjestää elämänsä miten typerästi haluaa.
Jos kiinteistö on halpa, miksi siitä pitäisi saada omansa pois? Tuskinpa eläkeläinen enää ostaa asuntoaan velaksi.
Täälläkin hehkutettiin, miten myynnistä saatavilla rahoilla ostetaan palveluja ja hoivaa. Taitaa avun ostaminen sitten jäädä.
Eikös se idea ollut niin, että asuu siellä halvassa talossaan ja ostaa muilla rahoillaan palveluita (esim teiden auraamisen)? Ei suinkaan niin, että myy halvan talonsa ja ostaa talostaan saamilla rahoilla palveluita Muuttaa sitten vuokralle jonnekin kaupunkiin, kun ei enää pärjää yksin. Taloyhtiö ja kaupunki kyllä huolehtii teiden auraamisista. Kunnallisista vanhusten palveluista (ateriapalvelu, kotihoito jne) maksetaan tulojen mukaan eli jos tulot ovat pienet, maksaa samasta palvelusta vähemmän kuin sellainen, jonka tulot on suuret. Halvan talon voi myydä sillä hinnalla, minkä joku on valmis siitä maksamaan. Tai jättää myymättä, jos kukaan ei halua ostaa sitä. Onhan maakunnissa paljonkin taloja, joissa ei asu enää kukaan.
Ja kulut juoksee. Mitä hyötyä siitä on?
Autiotalosta aiheutuvat kulut on vain kiinteistövero ja sekin jossa Rysänperällä varsin pieni.
Jos halua pitää taloa asuttavassa kunnossa, sitä on lämmitettävä, ettei homehdu. Samoin on seurattava talon kuntoa ja tehtävä huoltotyöt.
Autiotalo on vähän kuin ei taloa ollenkaan, eli pelkkä tontti jossa purettava rakennus (lisäkuluja ostajalle). Menee varmaan plus miinus nolla, tontin arvo miinus purkukulut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdoin tahdoin pitää muuttaa mökkiin jonnekin peräkorpeen, jossa muutaman vuoden päästä ei jakseta tehdä lumitöitä ja ruohonleikkauksia ja sitten aletaan vinkumaan poikaa sinne avuksi? Ei se poika lastenhoitajaa vailla ole, vaan laskee, että te ette kauaa kaksistanne pärjää.
No siksi halutaan se kaupunkiasunto pohjoisempaa, alueelta missä meidän ystävät on. Emme tunne ketään pojan läheltä. Oman havaintoni mukaan vanhustentalossa vierailevat enemmän ystävät kuin sukulaiset.
Niitä vanhustentaloja vaan ei enää juuri ole, että siinähän ne toiset vanhuskaverit sitten yrittävät tulla lumivallien läpi teitä katsomaan sinne mökkiinne, minne ei kotihoitokaan pääse.
Pohjoisessa on vieläkin traktoriyrittäjiä, joilta voi tilata pihatien ja pihan aurauksen. Pohjoisen kaupungit ovat samanlaisia mitä etelässäkin, kyllä niillä kadut pidetään liikennöintikunnossa.
Mutta kuinka kauan? Kannattaa huomata että nykyisen kaltainen valtion raha-automaatti syrjäseuduille on pian mahdottomuus ja joutuvat sielläkin itse ottamaan vastuun rahoituksestaan. Tokihan kiinteistöt on autioituvalla seudulla halpoja, mutta ei niistä myöhemmin omiaan pois saa. Toki jokainen saa järjestää elämänsä miten typerästi haluaa.
Jos kiinteistö on halpa, miksi siitä pitäisi saada omansa pois? Tuskinpa eläkeläinen enää ostaa asuntoaan velaksi.
Täälläkin hehkutettiin, miten myynnistä saatavilla rahoilla ostetaan palveluja ja hoivaa. Taitaa avun ostaminen sitten jäädä.
Eikös se idea ollut niin, että asuu siellä halvassa talossaan ja ostaa muilla rahoillaan palveluita (esim teiden auraamisen)? Ei suinkaan niin, että myy halvan talonsa ja ostaa talostaan saamilla rahoilla palveluita Muuttaa sitten vuokralle jonnekin kaupunkiin, kun ei enää pärjää yksin. Taloyhtiö ja kaupunki kyllä huolehtii teiden auraamisista. Kunnallisista vanhusten palveluista (ateriapalvelu, kotihoito jne) maksetaan tulojen mukaan eli jos tulot ovat pienet, maksaa samasta palvelusta vähemmän kuin sellainen, jonka tulot on suuret. Halvan talon voi myydä sillä hinnalla, minkä joku on valmis siitä maksamaan. Tai jättää myymättä, jos kukaan ei halua ostaa sitä. Onhan maakunnissa paljonkin taloja, joissa ei asu enää kukaan.
Ja kulut juoksee. Mitä hyötyä siitä on?
Autiotalosta aiheutuvat kulut on vain kiinteistövero ja sekin jossa Rysänperällä varsin pieni.
Jos halua pitää taloa asuttavassa kunnossa, sitä on lämmitettävä, ettei homehdu. Samoin on seurattava talon kuntoa ja tehtävä huoltotyöt.
Autiotalo on vähän kuin ei taloa ollenkaan, eli pelkkä tontti jossa purettava rakennus (lisäkuluja ostajalle). Menee varmaan plus miinus nolla, tontin arvo miinus purkukulut.
Purkaminen on yllättävän kallista. Vanha kotini on purettu, ja hinta 4 huoneen tönöstä jossa oli vain kylmä vesi, taisi olla peräti 30000 € jos en nyt kovin väärässä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehdoin tahdoin pitää muuttaa mökkiin jonnekin peräkorpeen, jossa muutaman vuoden päästä ei jakseta tehdä lumitöitä ja ruohonleikkauksia ja sitten aletaan vinkumaan poikaa sinne avuksi? Ei se poika lastenhoitajaa vailla ole, vaan laskee, että te ette kauaa kaksistanne pärjää.
Jos on juuri päässyt eläkkeelle ja hyväkuntoinen niin hyvin voi pärjätä pitkään ilman apua. Ja pärjää vähemmällä rahalla.
Mitä tehdä kaupungin kaksiossa? Jos on ulkoilmaihminen yms.
Suosittelen muuttoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki asuinpaikka on jokaisen oma asia. Sen saa vapaasti valita. Valinnoilla toki sitten on aina omat seurauksena.
Näin on. Minä muuta eläkepäiviksi ulkomaille ilman mitään tukiverkkoa enkä huolehdi huomisesta. Se on sitten sen ajan murhe.
Älä sitten odota että joku pitää asioistasi huolta.
Se joku muu on Suomessa viranomainen.
Suuresti ihmettelen, miten tänne vauvapalstalle osuvat juuri ne kommentoijat, jotka auttavat iäkkäitä vanhempiaan ja isovanhempia arkisissa askareissa ja elämässä, kun samaan ilmiöön en ole törmännyt omassa työssäni, vaikka olen ollut vanhusten kanssa tekemisissä vuosikymmeniä.
Yleensä palvelun- ja hoivatarve tulee aloite hoitavalta lääkäriltä, naapureilta tai ystäviltä, harvoin lähipiiriltä/lapsilta. Joka on tosin ymmärrettävää, jos ei ole alan asiantuntija tai tapaa harvemmin jo välimatkan takia.
Suomessa ei enää 50v ole useampi sukupolvi ole asunut saman katon alla ja harvoin vanhemmat ja lapset edes asuvat muutaman kilometrin säteellä, vaan puhutaan sadoista kilometrin välimatkasta.Ja miten lapsilta iäkkäiden vanhempien auttaminen edes käytännössä onnistuisi, kun ollaan työelämässä, myös naiset.
Tottakai törmäät töissäsi vain niihin, joilla ei ole omaisia tai läheisiä ja jotka tarvitsevat apua. Ne joiden omaiset auttaa ja huolehtii ei ole systeemissä pyörimässä. Mieskin avustaa ja hoitaa sisarensa kanssa yli 90 v äitinsä. Mummolla ei ole muuta terveysongelmia kuin perniöösianemia, johon saa säännöllisesti piikin. Mies käy tuossa naapurissa pari kolme kertaa päivässä katsomassa että kaikki on ok ja jeesaamassa. Samoin meidän teinit auttaa ja kuskaa kauppaan ja jeesaa missä tarvitsee.
Nykyään kaupungissa, jossa suurin osa väestöstämme asuu, vain ani harvoin aikuiset lapset ja vanhukset asuvat naapureina, ei edes samassa kaupungissa, vaan välimatkat ovat satoja kilometrejä.
Esimerkkisi on tuttu ainoastaan maaseudulla, jossa vanhukset ovat antaneet maatilansa perintönä, usein sille pojalle, joka jatkaa maatilaa ja isovanhemmat ovat sukupolvivaihdoksen vuoksi asutettu naapuriin, kun saman katon alla ei synnytä asua, vaikka olisi voimassa oleva syytinki.
Nykyään lähes poikkeuksetta lapset joutuvat muuttamaan opiskelun ja työnperässä kauas vanhemmistaan, asui vanhemmat maaseudulla tai kaupungissa. Jos lapsi haluaa elättää itsensä ja perheensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdoin tahdoin pitää muuttaa mökkiin jonnekin peräkorpeen, jossa muutaman vuoden päästä ei jakseta tehdä lumitöitä ja ruohonleikkauksia ja sitten aletaan vinkumaan poikaa sinne avuksi? Ei se poika lastenhoitajaa vailla ole, vaan laskee, että te ette kauaa kaksistanne pärjää.
Jos on juuri päässyt eläkkeelle ja hyväkuntoinen niin hyvin voi pärjätä pitkään ilman apua. Ja pärjää vähemmällä rahalla.
Mitä tehdä kaupungin kaksiossa? Jos on ulkoilmaihminen yms.
Suosittelen muuttoa.
LOL . Ulkoilmaa ja luontoa on myös kaupungeissa. Yllätys yllätys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki asuinpaikka on jokaisen oma asia. Sen saa vapaasti valita. Valinnoilla toki sitten on aina omat seurauksena.
Näin on. Minä muuta eläkepäiviksi ulkomaille ilman mitään tukiverkkoa enkä huolehdi huomisesta. Se on sitten sen ajan murhe.
Älä sitten odota että joku pitää asioistasi huolta.
Se joku muu on Suomessa viranomainen.
Suuresti ihmettelen, miten tänne vauvapalstalle osuvat juuri ne kommentoijat, jotka auttavat iäkkäitä vanhempiaan ja isovanhempia arkisissa askareissa ja elämässä, kun samaan ilmiöön en ole törmännyt omassa työssäni, vaikka olen ollut vanhusten kanssa tekemisissä vuosikymmeniä.
Yleensä palvelun- ja hoivatarve tulee aloite hoitavalta lääkäriltä, naapureilta tai ystäviltä, harvoin lähipiiriltä/lapsilta. Joka on tosin ymmärrettävää, jos ei ole alan asiantuntija tai tapaa harvemmin jo välimatkan takia.
Suomessa ei enää 50v ole useampi sukupolvi ole asunut saman katon alla ja harvoin vanhemmat ja lapset edes asuvat muutaman kilometrin säteellä, vaan puhutaan sadoista kilometrin välimatkasta.Ja miten lapsilta iäkkäiden vanhempien auttaminen edes käytännössä onnistuisi, kun ollaan työelämässä, myös naiset.
Tottakai törmäät töissäsi vain niihin, joilla ei ole omaisia tai läheisiä ja jotka tarvitsevat apua. Ne joiden omaiset auttaa ja huolehtii ei ole systeemissä pyörimässä. Mieskin avustaa ja hoitaa sisarensa kanssa yli 90 v äitinsä. Mummolla ei ole muuta terveysongelmia kuin perniöösianemia, johon saa säännöllisesti piikin. Mies käy tuossa naapurissa pari kolme kertaa päivässä katsomassa että kaikki on ok ja jeesaamassa. Samoin meidän teinit auttaa ja kuskaa kauppaan ja jeesaa missä tarvitsee.
Nykyään kaupungissa, jossa suurin osa väestöstämme asuu, vain ani harvoin aikuiset lapset ja vanhukset asuvat naapureina, ei edes samassa kaupungissa, vaan välimatkat ovat satoja kilometrejä.
Esimerkkisi on tuttu ainoastaan maaseudulla, jossa vanhukset ovat antaneet maatilansa perintönä, usein sille pojalle, joka jatkaa maatilaa ja isovanhemmat ovat sukupolvivaihdoksen vuoksi asutettu naapuriin, kun saman katon alla ei synnytä asua, vaikka olisi voimassa oleva syytinki.
Nykyään lähes poikkeuksetta lapset joutuvat muuttamaan opiskelun ja työnperässä kauas vanhemmistaan, asui vanhemmat maaseudulla tai kaupungissa. Jos lapsi haluaa elättää itsensä ja perheensä.
No mekin ihan kaupungissa asutaan. Älä yleistä. Maalta toki lähdetään monesti kauas opiskelemaan. Riittävän suuressa kaupungissa asuville tämä on harvinaista. Opiskelupaikat ja työpaikat löytyy ihan kotikaupungista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdoin tahdoin pitää muuttaa mökkiin jonnekin peräkorpeen, jossa muutaman vuoden päästä ei jakseta tehdä lumitöitä ja ruohonleikkauksia ja sitten aletaan vinkumaan poikaa sinne avuksi? Ei se poika lastenhoitajaa vailla ole, vaan laskee, että te ette kauaa kaksistanne pärjää.
No siksi halutaan se kaupunkiasunto pohjoisempaa, alueelta missä meidän ystävät on. Emme tunne ketään pojan läheltä. Oman havaintoni mukaan vanhustentalossa vierailevat enemmän ystävät kuin sukulaiset.
Niitä vanhustentaloja vaan ei enää juuri ole, että siinähän ne toiset vanhuskaverit sitten yrittävät tulla lumivallien läpi teitä katsomaan sinne mökkiinne, minne ei kotihoitokaan pääse.
Pohjoisessa on vieläkin traktoriyrittäjiä, joilta voi tilata pihatien ja pihan aurauksen. Pohjoisen kaupungit ovat samanlaisia mitä etelässäkin, kyllä niillä kadut pidetään liikennöintikunnossa.
Mutta kuinka kauan? Kannattaa huomata että nykyisen kaltainen valtion raha-automaatti syrjäseuduille on pian mahdottomuus ja joutuvat sielläkin itse ottamaan vastuun rahoituksestaan. Tokihan kiinteistöt on autioituvalla seudulla halpoja, mutta ei niistä myöhemmin omiaan pois saa. Toki jokainen saa järjestää elämänsä miten typerästi haluaa.
Jos kiinteistö on halpa, miksi siitä pitäisi saada omansa pois? Tuskinpa eläkeläinen enää ostaa asuntoaan velaksi.
Täälläkin hehkutettiin, miten myynnistä saatavilla rahoilla ostetaan palveluja ja hoivaa. Taitaa avun ostaminen sitten jäädä.
Eikös se idea ollut niin, että asuu siellä halvassa talossaan ja ostaa muilla rahoillaan palveluita (esim teiden auraamisen)? Ei suinkaan niin, että myy halvan talonsa ja ostaa talostaan saamilla rahoilla palveluita Muuttaa sitten vuokralle jonnekin kaupunkiin, kun ei enää pärjää yksin. Taloyhtiö ja kaupunki kyllä huolehtii teiden auraamisista. Kunnallisista vanhusten palveluista (ateriapalvelu, kotihoito jne) maksetaan tulojen mukaan eli jos tulot ovat pienet, maksaa samasta palvelusta vähemmän kuin sellainen, jonka tulot on suuret. Halvan talon voi myydä sillä hinnalla, minkä joku on valmis siitä maksamaan. Tai jättää myymättä, jos kukaan ei halua ostaa sitä. Onhan maakunnissa paljonkin taloja, joissa ei asu enää kukaan.
Ja kulut juoksee. Mitä hyötyä siitä on?
Autiotalosta aiheutuvat kulut on vain kiinteistövero ja sekin jossa Rysänperällä varsin pieni.
Jos halua pitää taloa asuttavassa kunnossa, sitä on lämmitettävä, ettei homehdu. Samoin on seurattava talon kuntoa ja tehtävä huoltotyöt.
Autiotalo on vähän kuin ei taloa ollenkaan, eli pelkkä tontti jossa purettava rakennus (lisäkuluja ostajalle). Menee varmaan plus miinus nolla, tontin arvo miinus purkukulut.
Mutta eihän se kaupunkiin muuttanut vanhus ole aikeissakaan enää muuttaa takaisin omakotitaloonsa. Mun isovanhempieni talo oli melkein 20 vuotta tyhjillään. Ei sitä kukaan halunnut ostaa, mutta eipä siellä kukaan meistä halunnut asuakaan. Ei siis ollut tarkoituskaan pitää taloa asuttavassa kunnossa. Lopulta viereiselle tontille muutti pariskunta, joka kysyi, myytäiskö me se tontti heille. Meille sopi, myytiin muutamalla satasella ja ostaja purki mummolan itse. Sai itselleen isomman pihan. Ei hän olisi ollut kiinnostunut rakennuksesta siinäkään tapauksessa, vaikka se olisi ollut asuttavassa kunnossa. Nyt mummolan tontilla kasvaa uuden omistajan omenapuit ja marjapensaita. On tehnyt tontille lisäksi kasvimaan.
Outo lähtökohta. Joko ap:n poika ja miniä kinuavat ilmaista lastenhoitoapua tai haluavat auttaa vanhuksia. Omat vanhempani ovat eläkeikäisiä, ja toivoisin heidän asuvan lähempänä. Ei kummastakaan ylläkuvatusta motiivista, vaan siksi että kaipaan yhteistä aikaa, ex tempore kahvittelua, iltakävelyä tai vaikka mustikassa käymistä. Ihan tavallista arkista elämää.
Kuulostaa, että ap ei ole erityisen läheinen lastensa kanssa. Eikä tällä tavoin tule yhtään sen läheisemmäksi. Kukin tyylillään, ehkä ap teki aikanaan lapset oman suorituskeskeisen elämänsä yhdeksi osasuoritukseksi ja on siksi helpottunut, kun saa luopua tästäkin taakasta muuton myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummini eläkkeelle jäätyään rupesi valmistautumaan vanhuuteen. Hankki asunnon senioritalosta, myi mökin ja tylsistyi.
66v osti sitten pienen talon ja nyt 92v tekee kaikki klapitkin itse ja nauttii elämästä pienen koiransa, kissansa ja kukkiensa kanssa.
Hyvä, mutta se senioriasunto on hyvä olla varalla. Sitä voi vaikka vuokrata kun ei itse käytä.
Ja sen kaupunki- ja senioriasunnon voi myös vanhus itse vuokrata, ei sitä tarvitse omistaa. Ja nekin rahat käyttää oman elämänlaatunsa ja hyvinvointinsa parantamiseen.
Ja jos on omaisuutta, sitä kannattaa tuossa iässä jo myydä, eikä sijoittaa "pahan päivän varalle".
Näin sanon vanhemmilleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki asuinpaikka on jokaisen oma asia. Sen saa vapaasti valita. Valinnoilla toki sitten on aina omat seurauksena.
Näin on. Minä muuta eläkepäiviksi ulkomaille ilman mitään tukiverkkoa enkä huolehdi huomisesta. Se on sitten sen ajan murhe.
Älä sitten odota että joku pitää asioistasi huolta.
Se joku muu on Suomessa viranomainen.
Suuresti ihmettelen, miten tänne vauvapalstalle osuvat juuri ne kommentoijat, jotka auttavat iäkkäitä vanhempiaan ja isovanhempia arkisissa askareissa ja elämässä, kun samaan ilmiöön en ole törmännyt omassa työssäni, vaikka olen ollut vanhusten kanssa tekemisissä vuosikymmeniä.
Yleensä palvelun- ja hoivatarve tulee aloite hoitavalta lääkäriltä, naapureilta tai ystäviltä, harvoin lähipiiriltä/lapsilta. Joka on tosin ymmärrettävää, jos ei ole alan asiantuntija tai tapaa harvemmin jo välimatkan takia.
Suomessa ei enää 50v ole useampi sukupolvi ole asunut saman katon alla ja harvoin vanhemmat ja lapset edes asuvat muutaman kilometrin säteellä, vaan puhutaan sadoista kilometrin välimatkasta.Ja miten lapsilta iäkkäiden vanhempien auttaminen edes käytännössä onnistuisi, kun ollaan työelämässä, myös naiset.
Silti otetaan yhteyttä satojen kilometrien päähän. Kun mitäs nyt, kun saattajaa tarvitaan. Soita ambulanssi jne... huonokuntoista vanhusta kotiutetaan yhä uudelleen. Yhä uudelleen väännetään ettei siellä ole ketään vastaanottamassa, älkää kotiuttako ennen kuin kotihoito on aktivoitu.
Suomen vanhustenhoito on ihan kaaos, jos vanhus on liian terve sairaalaan, mutta liian sairas kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän mennessä on ajateltu, että kun vihdoin eläkkeelle pääsee, niin sitten voi alkaa toteuttamaan unelmiaan kuten muuttoa etelään tai vaikka pois Helsingistä lapsuusmaisemiin. Nyt kun lukee näitä kirjoituksia, niin pitäisikin muuttaa kaksioon lasten lähelle vanhuuttaan odottamaan.
Kun omat vanhemmat parikymmentä vuotta sitten jäivät eläkkeelle, muuttivat he Espoosta Kuopioon, mökki kun on Kallaveden rannalla. Työelämä oli vienyt heidät välillä ulkomaille ja välillä tehdaspaikkakunnille. Viimeinen kymmenen vuotta oli kulunut pääkonttorissa Espoossa. Heillä on hyvä elämä siellä Kuopiossa, paljon tuttuja, monet harrastukset ja rakas mökki.
Oma eläkeikä lähestyy ja meillä on jo hankittuna asunto Nerjassa Aurinkorannikolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdoin tahdoin pitää muuttaa mökkiin jonnekin peräkorpeen, jossa muutaman vuoden päästä ei jakseta tehdä lumitöitä ja ruohonleikkauksia ja sitten aletaan vinkumaan poikaa sinne avuksi? Ei se poika lastenhoitajaa vailla ole, vaan laskee, että te ette kauaa kaksistanne pärjää.
No siksi halutaan se kaupunkiasunto pohjoisempaa, alueelta missä meidän ystävät on. Emme tunne ketään pojan läheltä. Oman havaintoni mukaan vanhustentalossa vierailevat enemmän ystävät kuin sukulaiset.
Niitä vanhustentaloja vaan ei enää juuri ole, että siinähän ne toiset vanhuskaverit sitten yrittävät tulla lumivallien läpi teitä katsomaan sinne mökkiinne, minne ei kotihoitokaan pääse.
Pohjoisessa on vieläkin traktoriyrittäjiä, joilta voi tilata pihatien ja pihan aurauksen. Pohjoisen kaupungit ovat samanlaisia mitä etelässäkin, kyllä niillä kadut pidetään liikennöintikunnossa.
Mutta kuinka kauan? Kannattaa huomata että nykyisen kaltainen valtion raha-automaatti syrjäseuduille on pian mahdottomuus ja joutuvat sielläkin itse ottamaan vastuun rahoituksestaan. Tokihan kiinteistöt on autioituvalla seudulla halpoja, mutta ei niistä myöhemmin omiaan pois saa. Toki jokainen saa järjestää elämänsä miten typerästi haluaa.
Katsos, kun täällä pohjoisessa on ihan oikeita kaupunkeja, esimerkiksi Oulu, Tornio ja Rovaniemi. Noista se kaupunkiasunto ostetaan, kun halutaan mökki pohjoisesta. Mitä vilkkaita ja kehittyviä kaupunkeja etelä-Suomessa on? Forssa ja Riihimäki? Ja toisekseen, omia rahojaan ap miehineen käyttää, aloituksesta päätellen heillä on niihin varaa.
LOL. Helsinki, Espoo, Vantaa, Porvoo, Kotka, Turku, Tampere, Hämeenlinna jne.
LOL itsellesi. Ap haluaa mökin pohjoisesta ja hänen pitäisi muuttaa jonnekin Kotkaan? Miten Kotka eroaa vaikka Torniosta? Ei mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdoin tahdoin pitää muuttaa mökkiin jonnekin peräkorpeen, jossa muutaman vuoden päästä ei jakseta tehdä lumitöitä ja ruohonleikkauksia ja sitten aletaan vinkumaan poikaa sinne avuksi? Ei se poika lastenhoitajaa vailla ole, vaan laskee, että te ette kauaa kaksistanne pärjää.
No siksi halutaan se kaupunkiasunto pohjoisempaa, alueelta missä meidän ystävät on. Emme tunne ketään pojan läheltä. Oman havaintoni mukaan vanhustentalossa vierailevat enemmän ystävät kuin sukulaiset.
Niitä vanhustentaloja vaan ei enää juuri ole, että siinähän ne toiset vanhuskaverit sitten yrittävät tulla lumivallien läpi teitä katsomaan sinne mökkiinne, minne ei kotihoitokaan pääse.
Pohjoisessa on vieläkin traktoriyrittäjiä, joilta voi tilata pihatien ja pihan aurauksen. Pohjoisen kaupungit ovat samanlaisia mitä etelässäkin, kyllä niillä kadut pidetään liikennöintikunnossa.
Mutta kuinka kauan? Kannattaa huomata että nykyisen kaltainen valtion raha-automaatti syrjäseuduille on pian mahdottomuus ja joutuvat sielläkin itse ottamaan vastuun rahoituksestaan. Tokihan kiinteistöt on autioituvalla seudulla halpoja, mutta ei niistä myöhemmin omiaan pois saa. Toki jokainen saa järjestää elämänsä miten typerästi haluaa.
Katsos, kun täällä pohjoisessa on ihan oikeita kaupunkeja, esimerkiksi Oulu, Tornio ja Rovaniemi. Noista se kaupunkiasunto ostetaan, kun halutaan mökki pohjoisesta. Mitä vilkkaita ja kehittyviä kaupunkeja etelä-Suomessa on? Forssa ja Riihimäki? Ja toisekseen, omia rahojaan ap miehineen käyttää, aloituksesta päätellen heillä on niihin varaa.
LOL. Helsinki, Espoo, Vantaa, Porvoo, Kotka, Turku, Tampere, Hämeenlinna jne.
LOL itsellesi. Ap haluaa mökin pohjoisesta ja hänen pitäisi muuttaa jonnekin Kotkaan? Miten Kotka eroaa vaikka Torniosta? Ei mitenkään.
Meri, luonto ja helposti pääsee Viroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdoin tahdoin pitää muuttaa mökkiin jonnekin peräkorpeen, jossa muutaman vuoden päästä ei jakseta tehdä lumitöitä ja ruohonleikkauksia ja sitten aletaan vinkumaan poikaa sinne avuksi? Ei se poika lastenhoitajaa vailla ole, vaan laskee, että te ette kauaa kaksistanne pärjää.
Jos on juuri päässyt eläkkeelle ja hyväkuntoinen niin hyvin voi pärjätä pitkään ilman apua. Ja pärjää vähemmällä rahalla.
Mitä tehdä kaupungin kaksiossa? Jos on ulkoilmaihminen yms.
Suosittelen muuttoa.
LOL . Ulkoilmaa ja luontoa on myös kaupungeissa. Yllätys yllätys.
Kiva tietää, että lähipuistoon voi istuttaa marjapensaita ja kukkia sekä mennä käyskentelemään sinne kesäaamuisin yöpuku päällä juomaan kahvia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdoin tahdoin pitää muuttaa mökkiin jonnekin peräkorpeen, jossa muutaman vuoden päästä ei jakseta tehdä lumitöitä ja ruohonleikkauksia ja sitten aletaan vinkumaan poikaa sinne avuksi? Ei se poika lastenhoitajaa vailla ole, vaan laskee, että te ette kauaa kaksistanne pärjää.
No siksi halutaan se kaupunkiasunto pohjoisempaa, alueelta missä meidän ystävät on. Emme tunne ketään pojan läheltä. Oman havaintoni mukaan vanhustentalossa vierailevat enemmän ystävät kuin sukulaiset.
Niitä vanhustentaloja vaan ei enää juuri ole, että siinähän ne toiset vanhuskaverit sitten yrittävät tulla lumivallien läpi teitä katsomaan sinne mökkiinne, minne ei kotihoitokaan pääse.
Pohjoisessa on vieläkin traktoriyrittäjiä, joilta voi tilata pihatien ja pihan aurauksen. Pohjoisen kaupungit ovat samanlaisia mitä etelässäkin, kyllä niillä kadut pidetään liikennöintikunnossa.
Mutta kuinka kauan? Kannattaa huomata että nykyisen kaltainen valtion raha-automaatti syrjäseuduille on pian mahdottomuus ja joutuvat sielläkin itse ottamaan vastuun rahoituksestaan. Tokihan kiinteistöt on autioituvalla seudulla halpoja, mutta ei niistä myöhemmin omiaan pois saa. Toki jokainen saa järjestää elämänsä miten typerästi haluaa.
Katsos, kun täällä pohjoisessa on ihan oikeita kaupunkeja, esimerkiksi Oulu, Tornio ja Rovaniemi. Noista se kaupunkiasunto ostetaan, kun halutaan mökki pohjoisesta. Mitä vilkkaita ja kehittyviä kaupunkeja etelä-Suomessa on? Forssa ja Riihimäki? Ja toisekseen, omia rahojaan ap miehineen käyttää, aloituksesta päätellen heillä on niihin varaa.
LOL. Helsinki, Espoo, Vantaa, Porvoo, Kotka, Turku, Tampere, Hämeenlinna jne.
LOL itsellesi. Ap haluaa mökin pohjoisesta ja hänen pitäisi muuttaa jonnekin Kotkaan? Miten Kotka eroaa vaikka Torniosta? Ei mitenkään.
Meri, luonto ja helposti pääsee Viroon.
Torniossa on meri, luonto ja pääsee kävellen Ruotsiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki asuinpaikka on jokaisen oma asia. Sen saa vapaasti valita. Valinnoilla toki sitten on aina omat seurauksena.
Näin on. Minä muuta eläkepäiviksi ulkomaille ilman mitään tukiverkkoa enkä huolehdi huomisesta. Se on sitten sen ajan murhe.
Älä sitten odota että joku pitää asioistasi huolta.
Se joku muu on Suomessa viranomainen.
Suuresti ihmettelen, miten tänne vauvapalstalle osuvat juuri ne kommentoijat, jotka auttavat iäkkäitä vanhempiaan ja isovanhempia arkisissa askareissa ja elämässä, kun samaan ilmiöön en ole törmännyt omassa työssäni, vaikka olen ollut vanhusten kanssa tekemisissä vuosikymmeniä.
Yleensä palvelun- ja hoivatarve tulee aloite hoitavalta lääkäriltä, naapureilta tai ystäviltä, harvoin lähipiiriltä/lapsilta. Joka on tosin ymmärrettävää, jos ei ole alan asiantuntija tai tapaa harvemmin jo välimatkan takia.
Suomessa ei enää 50v ole useampi sukupolvi ole asunut saman katon alla ja harvoin vanhemmat ja lapset edes asuvat muutaman kilometrin säteellä, vaan puhutaan sadoista kilometrin välimatkasta.Ja miten lapsilta iäkkäiden vanhempien auttaminen edes käytännössä onnistuisi, kun ollaan työelämässä, myös naiset.
Silti otetaan yhteyttä satojen kilometrien päähän. Kun mitäs nyt, kun saattajaa tarvitaan. Soita ambulanssi jne... huonokuntoista vanhusta kotiutetaan yhä uudelleen. Yhä uudelleen väännetään ettei siellä ole ketään vastaanottamassa, älkää kotiuttako ennen kuin kotihoito on aktivoitu.
Suomen vanhustenhoito on ihan kaaos, jos vanhus on liian terve sairaalaan, mutta liian sairas kotiin.
Jos vanhusten hoito on yhtä kaaosta, niin samanlaista se tuntuu nykyään olevan nuorten ja terveiden vanhempien lapsiperheen arki, vaikka jokaiselle lapselle on päivähoito-oikeus.
Seuraan yli 70v äitini elämää ja kun kahdella veljelläni on yhteensä 5 lasta, niin aina on joku mummolla hoidossa viikonloppuna, jotta saavat parisuhdeaikaa ja hoitoapua tarvitaan syys- ja talvilomilla, kun lapsia ei voi ottaa matkalle mukaan.
Ja äitini on tästä jo muutaman kerran sanonut, ettei enää jaksa, niin sitten suututaan ja mökötetään kuukausia.
Ja miten tämä keskustelu onkin väännetty huonokuntoiseen ja apua tarvitsevaan dementia vanhukseen, joka saattaa kolaroida hirvien kanssa, kun ei enää näe tai reagointikyky on alentunut, vaikka ap. kertoo aloituksessa olevan vielä työelämässä eli voisi kuvitella olevan myös hänen työ- ja toimintakykyinen ja monet ovat tuossa iässä vielä hyvin vastuullisessa työssä esim. kirurgina.
Ja kulut juoksee. Mitä hyötyä siitä on?