Kehitysvammaisten kanssa työskentelevät! Kuormittaako kehitysvammaisten seura teitä?

Rehellisesti sanottuna työkavereiden seura kuormittaa enemmän. Vietän ison osan tauoistani mielummin yksin tai asiakkaiden kanssa.

On alkanut todellakin kuormittmaan.

Alussa se välittömyys ja tietty lapsenomaisuus oli ihanaa, mutta pidemmän päälle ihan vaan sairaan rasittavaa.

Ja kyllä, olenkin vaihtamassa alaa.

Minua rasittaa, jos ihmisen puheesta ei oikein saa selvää ja hän kyselee ja pulputtaa koko ajan. Karkailevat tapaukset ovat myös rasittavia, kun pitää juosta perässä. Jotkut taas ovat oikein sympaattisia, hauskojakin.

Kyllä kuormittaa. Ei tämä ole minulle mikään kutsumusammatti, vaikka varmaan pitäisi olla. Ehkä joskus nuorempana olikin, mutta ei enää. Eniten ärsyttää sivistymättömien työkavereiden lisäksi kourivat ja välillä aggressiiviset asiakkaat. Tuostakaan ilmiöstä ei saisi puhua, koska jostain syystä halutaan ylläpitää kuvaa kehitysvammaisista homogeenisenä joukkona, jolle lapsenomainen ilo on ominainen piirre ja työ on samankaltaista kuin päiväkodissa. Totuus kuitenkin on, että mukaan mahtuu vaikka minkälaista ihmistä. Kaikki heistä eivät ole esimerkiksi syntyneet vammaisina, jolloin katkeruus saattaa purkautua väkivaltaisuutena itseä ja hoitajia kohtaan. Kun iso mies alkaa riehumaan ja heittelemään huonekaluja, kiva mennä 60-kiloisena naisena siihen väliin rauhoittelemaan. 

Kyllä. Kaikki kehitysvammaiset ei ole iloisia, kilttejä ja symppiksiä vaikka media sellaisen kuvan antaakin. Paljon on väkivaltaa tai sillä uhkailua, haukkumista ja yleistä riehumista. Asiakkaalta kun turpiin saat niin työt jatkuu niinkuin ennenkin ja on vaan koitettava tulla sen asiakkaan kanssa toimeen pelosta huolimatta. Ja kun kaikkea ei voi pultata lattiaan kiinni niin tavaroita lentää. Siinä kun kaapin kokoinen mies saa raivarin ja samassa tilassa on 10 muuta asiakasta ja itse ainoana työntekijänä paikalla niin ei paljon naurata. Eikä voi verrata päiväkodissa työskentelyyn, lasten kanssa ei ole läheskään niin raskasta kuin aikuisten lasten kanssa. Ja mainittakoon että en ole enää tällä alalla.

Miten mahtavat kehitysvammaisten vanhemmat jaksaa?

Vaihdoin alaa kun asiakas raiskasi minut. Olin jo toki muutenkin väsynyt olemaan päivät lapsenkaltaisten, mutta aikuisen kokoisten ja aikuisten hormonitoiminnalla ja vieteillä varustettujen kanssa.

Ihmisillä on hassu kuva, että kehitysvammaisen on pääosin tai jopa aina aurinkoisia ja iloisia. Näin ei ole. On jatkuvasti tuskaisia, aggressiivisia, pidäkkeettömästi seksuaalisia myös.

Vierailija kirjoitti:

Vaihdoin alaa kun asiakas raiskasi minut. Olin jo toki muutenkin väsynyt olemaan päivät lapsenkaltaisten, mutta aikuisen kokoisten ja aikuisten hormonitoiminnalla ja vieteillä varustettujen kanssa.

Ihmisillä on hassu kuva, että kehitysvammaisen on pääosin tai jopa aina aurinkoisia ja iloisia. Näin ei ole. On jatkuvasti tuskaisia, aggressiivisia, pidäkkeettömästi seksuaalisia myös.

Kyllä. Todella ahdistavaa seksuaalista ahdistelua olen minäkin kokenut, ei sentään ole raiskattu, hui kamala, voimia sulle!

Saa nähdä meneekö tämä viestini läpi, joskus avauduin kertomalla asiallisesti kokemastani seksuaalisesta ahdistelusta, ja aloitukseni poistettiin.

Vierailija kirjoitti:

Miten mahtavat kehitysvammaisten vanhemmat jaksaa?

Kaikki ei jaksakaan ja lapsi pitää laittaa laitokseen.

Sitten on niitä jotka jaksaa mutta ei käy sekään osa kateeksi. Naapurustossani asuu kuusikymppinen pariskunta ja heidän aikuinen kehitysvammainen poikansa. Poika on isokokoinen mies mutta ilmeisesti henkisesti 3-4 vuotiaan tasolla. Raivonpuuskissa rikkoo kotia ja pahoinpitelee äitiään.

Vierailija kirjoitti:

Miten mahtavat kehitysvammaisten vanhemmat jaksaa?

Olen erään harrastuksen tiimoilta tullut tutuksi kehitysvammaisten nuorten aikuisten kanssa ja kyllähän se on vanhemmilla jatkuvaa aamusta iltaan päivystämistä. Nuori soittaa vanhemmilleen muutaman tunnin välein mielipidettä siitä ja tästä. Kalliita tavaroita rikotaan suutuspäissään. Toinen juttu on se että kehitysvammaisilla tuntuu olevan usein surua. Kavereita kuolee ympäriltä suht nuorina suht usein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten mahtavat kehitysvammaisten vanhemmat jaksaa?

Kaikki ei jaksakaan ja lapsi pitää laittaa laitokseen.

Sitten on niitä jotka jaksaa mutta ei käy sekään osa kateeksi. Naapurustossani asuu kuusikymppinen pariskunta ja heidän aikuinen kehitysvammainen poikansa. Poika on isokokoinen mies mutta ilmeisesti henkisesti 3-4 vuotiaan tasolla. Raivonpuuskissa rikkoo kotia ja pahoinpitelee äitiään.

Laitokseen? Mutta joka paikassa sanotaan, ettei mitään laitoksia enää ole olemassa. Minne heidät sitten laitetaan? Luulin, että vanhempien on pakko vain jaksaa.

Vierailija kirjoitti:

Miten mahtavat kehitysvammaisten vanhemmat jaksaa?

Ei jaksa. Eikä sisaruksetkaan.

En ihmettele että vanhemmat laittaa lapsia laitoksiin ja sisarukset muuttaa kotoa heti kun voivat.

T. Kehitysvammaisen sisko

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten mahtavat kehitysvammaisten vanhemmat jaksaa?

Olen erään harrastuksen tiimoilta tullut tutuksi kehitysvammaisten nuorten aikuisten kanssa ja kyllähän se on vanhemmilla jatkuvaa aamusta iltaan päivystämistä. Nuori soittaa vanhemmilleen muutaman tunnin välein mielipidettä siitä ja tästä. Kalliita tavaroita rikotaan suutuspäissään. Toinen juttu on se että kehitysvammaisilla tuntuu olevan usein surua. Kavereita kuolee ympäriltä suht nuorina suht usein.

Mistä nuori soittaa? Miksi nuori ei ole vanhempiensa kanssa?

Kyllä ja koko firma muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten mahtavat kehitysvammaisten vanhemmat jaksaa?

Kaikki ei jaksakaan ja lapsi pitää laittaa laitokseen.

Sitten on niitä jotka jaksaa mutta ei käy sekään osa kateeksi. Naapurustossani asuu kuusikymppinen pariskunta ja heidän aikuinen kehitysvammainen poikansa. Poika on isokokoinen mies mutta ilmeisesti henkisesti 3-4 vuotiaan tasolla. Raivonpuuskissa rikkoo kotia ja pahoinpitelee äitiään.

Laitokseen? Mutta joka paikassa sanotaan, ettei mitään laitoksia enää ole olemassa. Minne heidät sitten laitetaan? Luulin, että vanhempien on pakko vain jaksaa.

Ei ole pakko jaksaa.

Lastensuojelulaitokset on yksi vaihtoehto esimerkiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten mahtavat kehitysvammaisten vanhemmat jaksaa?

Ei jaksa. Eikä sisaruksetkaan.

En ihmettele että vanhemmat laittaa lapsia laitoksiin ja sisarukset muuttaa kotoa heti kun voivat.

T. Kehitysvammaisen sisko

Missä tällaisia laitoksia on? Osaatko mainita yhden? Luulin, ettei niitä enää ole.

Ei kuormita sen enempää, kuin muidenkaan ihmisten seura. Työskentelen erittäin vaikeasti kehitysvammaisten kanssa ja tosi kivassa yksikössä, joten meillä on melko vähän mitään haastavaa käytöstä. Aiemmin olen ollut haastavassa yksikössä, ja se oli raskaampaa. Mutta siinäkin raskasta oli väkivallan uhka, oon aika pitkäpinnainen, joten mua ei haittaa esim samat puheenaiheet päivästä toiseen tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten mahtavat kehitysvammaisten vanhemmat jaksaa?

Kaikki ei jaksakaan ja lapsi pitää laittaa laitokseen.

Sitten on niitä jotka jaksaa mutta ei käy sekään osa kateeksi. Naapurustossani asuu kuusikymppinen pariskunta ja heidän aikuinen kehitysvammainen poikansa. Poika on isokokoinen mies mutta ilmeisesti henkisesti 3-4 vuotiaan tasolla. Raivonpuuskissa rikkoo kotia ja pahoinpitelee äitiään.

Laitokseen? Mutta joka paikassa sanotaan, ettei mitään laitoksia enää ole olemassa. Minne heidät sitten laitetaan? Luulin, että vanhempien on pakko vain jaksaa.

On niitä asumispalveluyksiköitä. Harva vanhempi jaksaa enää eläkeiässä aikuista kehitysvammaistaan hoivata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten mahtavat kehitysvammaisten vanhemmat jaksaa?

Olen erään harrastuksen tiimoilta tullut tutuksi kehitysvammaisten nuorten aikuisten kanssa ja kyllähän se on vanhemmilla jatkuvaa aamusta iltaan päivystämistä. Nuori soittaa vanhemmilleen muutaman tunnin välein mielipidettä siitä ja tästä. Kalliita tavaroita rikotaan suutuspäissään. Toinen juttu on se että kehitysvammaisilla tuntuu olevan usein surua. Kavereita kuolee ympäriltä suht nuorina suht usein.

Mistä nuori soittaa? Miksi nuori ei ole vanhempiensa kanssa?

Asuvat täysi-ikäistyttyään tuetussa yksikössä omassa huoneessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten mahtavat kehitysvammaisten vanhemmat jaksaa?

Ei jaksa. Eikä sisaruksetkaan.

En ihmettele että vanhemmat laittaa lapsia laitoksiin ja sisarukset muuttaa kotoa heti kun voivat.

T. Kehitysvammaisen sisko

Missä tällaisia laitoksia on? Osaatko mainita yhden? Luulin, ettei niitä enää ole.

Eräs tuntemani kehitysvammainen nuori on ainakin viikot jossain laitoksessa hoidossa. Välillä on viikonloppuisin kotona mutta muuten asuu siellä laitoksessa.