Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kehitysvammaisten kanssa työskentelevät! Kuormittaako kehitysvammaisten seura teitä?
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten mahtavat kehitysvammaisten vanhemmat jaksaa?
Ei jaksa. Eikä sisaruksetkaan.
En ihmettele että vanhemmat laittaa lapsia laitoksiin ja sisarukset muuttaa kotoa heti kun voivat.
T. Kehitysvammaisen sisko
Missä tällaisia laitoksia on? Osaatko mainita yhden? Luulin, ettei niitä enää ole.
Kyllähän niitä on. Meilläkin päin. Kehitysvammaiset on osa tavallista katukuvaa täällä. Meillä näkee näitä aikuisia kun talutetaan valjaissa. Tärkeää työtä tekevät nämä hoitajat ja onhan tuollainen parimetrinen kehitysvammainen mies aika riski. Ei kenenkään pitäisi yksin joutua liikkumaan sellaisen kanssa. Tosin agressiivisimmat kai on laitoksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten mahtavat kehitysvammaisten vanhemmat jaksaa?
Olen erään harrastuksen tiimoilta tullut tutuksi kehitysvammaisten nuorten aikuisten kanssa ja kyllähän se on vanhemmilla jatkuvaa aamusta iltaan päivystämistä. Nuori soittaa vanhemmilleen muutaman tunnin välein mielipidettä siitä ja tästä. Kalliita tavaroita rikotaan suutuspäissään. Toinen juttu on se että kehitysvammaisilla tuntuu olevan usein surua. Kavereita kuolee ympäriltä suht nuorina suht usein.
Mistä nuori soittaa? Miksi nuori ei ole vanhempiensa kanssa?
Asuvat täysi-ikäistyttyään tuetussa yksikössä omassa huoneessaan.
Kai heillä on sananvalta siihen, menevätkö he sinne? Ettei heitä vain heitetä pois kotoa vanhempien riesana olemisesta? Entä jos nuori ei halua mennä sinne?
Ei siinä kysellä jos nuori on esimerkiksi vaarallinen väkivaltaisuutensa takia. Alaikäisten kohdalla myös lastensuojelu voi puuttua asioihin jos vanhemmat ei enää jaksa.
Kyllästyin pureviin ja kiljuviin autistisiin asiakkaisiin. On ärsyttävää vääntää joka asiasta joidenkin kanssa ja vaaratilanteita päivittäin.. Olin töissä asumisyksikössä ja erityispäiväkodissa. Ei oo mun juttu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten mahtavat kehitysvammaisten vanhemmat jaksaa?
Olen erään harrastuksen tiimoilta tullut tutuksi kehitysvammaisten nuorten aikuisten kanssa ja kyllähän se on vanhemmilla jatkuvaa aamusta iltaan päivystämistä. Nuori soittaa vanhemmilleen muutaman tunnin välein mielipidettä siitä ja tästä. Kalliita tavaroita rikotaan suutuspäissään. Toinen juttu on se että kehitysvammaisilla tuntuu olevan usein surua. Kavereita kuolee ympäriltä suht nuorina suht usein.
Mistä nuori soittaa? Miksi nuori ei ole vanhempiensa kanssa?
Asuvat täysi-ikäistyttyään tuetussa yksikössä omassa huoneessaan.
Kai heillä on sananvalta siihen, menevätkö he sinne? Ettei heitä vain heitetä pois kotoa vanhempien riesana olemisesta? Entä jos nuori ei halua mennä sinne?
En voi tietenkään puhua näiden nuorten suulla mutta pikkusen epäilen että mieluimmin asuvat siellä asuntolassa muiden ikäistensä ihmisten kanssa ja käyvät viikonloppuisin kotona. Joka tapauksessa puhelinralli on jatkuva.
Ei. Heidän kanssaan on helppo olla, kun saa olla rennosti eivätkä he arvostele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten mahtavat kehitysvammaisten vanhemmat jaksaa?
Olen erään harrastuksen tiimoilta tullut tutuksi kehitysvammaisten nuorten aikuisten kanssa ja kyllähän se on vanhemmilla jatkuvaa aamusta iltaan päivystämistä. Nuori soittaa vanhemmilleen muutaman tunnin välein mielipidettä siitä ja tästä. Kalliita tavaroita rikotaan suutuspäissään. Toinen juttu on se että kehitysvammaisilla tuntuu olevan usein surua. Kavereita kuolee ympäriltä suht nuorina suht usein.
En just ymmärrä miks noille kehareille pitää ostaa kaikki kalleimmat pelit ja vehkeet, sitten ne on koko ajan paskana. Kaipa se kompensoi vanhempien huonoa omaatuntoa. Sitten ostetaan niille vielä henkilökohtaiset avustajat ettei ite tartte tehdä mitään.
Silloin kun alkaa uupumus iskeä muutenkin niin kyllä. Esim samojen asioiden jatkuva jankkaaminen alkaa ottaa korviin vaikka miten haluaa olla ammattimainen ja jaksava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, se tarvitsevuus on raskasta. Kun viisi ihmistä nykii hihasta, hokee jotain versiota nimestäsi (meillä ihan pari osaa sanoa sen suurinpiirtein oikein) tai viittoo sitä, niin joskus tekisi vain mieli huutaa. Ja kun yhtä käytät vessassa, voi takaisin yhteisiin tiloihin tullessa olla vastassa sitten kaikenlaista.
Eritteetkin välillä väsyttävät. Oma henkilökohtainen ällötykseni jostain syystä on, kun päälleni kuolataan. Sitä kuolanvalumista pitää vain kestää. Ja harmittaahan se, kun joku on taas ollut noheva ja riisunut vaipan ja kakannut sänkyyn, tai kaivanut vaipasta ja maalannut seiniä. Se siivoaminen vie aikaa muusta.
Ja ne draamat. Kun joku on taas hipsinyt toisen huoneeseen ja varastanut toisen herkut. Tai kuka töni/löi ketä. Ja mitä milloinkin.
Harkitsen hakeutumista välillä muihin hommiin.
Meidän asukkaat ovat syvästi kehitysvammaisista lievästi kehitysvammaisiin, joilla lisäksi muuta haastetta, yleensä mielenterveysjuttuja ja/tai liikuntavammaa. Suurin osa ei kovin verbaalisia. Omalla tavalla ihastuttavia suurin osa, muutama aito pissipää tosin joukossa. Mutta joskus ahdistaa, kun oma koirakin tuntuu nokkelemmalta kuin valtaosa meidän asukkaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten mahtavat kehitysvammaisten vanhemmat jaksaa?
Olen erään harrastuksen tiimoilta tullut tutuksi kehitysvammaisten nuorten aikuisten kanssa ja kyllähän se on vanhemmilla jatkuvaa aamusta iltaan päivystämistä. Nuori soittaa vanhemmilleen muutaman tunnin välein mielipidettä siitä ja tästä. Kalliita tavaroita rikotaan suutuspäissään. Toinen juttu on se että kehitysvammaisilla tuntuu olevan usein surua. Kavereita kuolee ympäriltä suht nuorina suht usein.
En just ymmärrä miks noille kehareille pitää ostaa kaikki kalleimmat pelit ja vehkeet, sitten ne on koko ajan paskana. Kaipa se kompensoi vanhempien huonoa omaatuntoa. Sitten ostetaan niille vielä henkilökohtaiset avustajat ettei ite tartte tehdä mitään.
Kasvatapa yksi kehitysvammainen täysi-ikäiseksi ja tule sitten kertomaan lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sellaisia asumisyksiköitä, missä on vain hyvin lievästi kehitysvammaisia, jotka selviävät vähän itsekin eikä mitään mielenterveystapauksia tms?
Miksi aloittaja luulee, että Putkonen lukee palstaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovat arvaamattomia, voivat lyödä ja purra yhtäkkiä. Saattaa tulla pusu ja sitten purema. Jäätävän lujaa huutoa ja kirkumista, etenkin nuo autistit. Autistit haastavampia kaikista, kun eivät puhu ja eivät välitä ihmisistä. Voi vetää käteen sun edessä ja sotkea ulosteilla. Asiakkaista osa voi ottaa kontaktia nipistämällä esim. Ei jaksa vääntää kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloittaja luulee, että Putkonen lukee palstaa?
Kuka ihme on Putkonen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Vaihdoin alaa kun asiakas raiskasi minut.
Olin jo toki muutenkin väsynyt olemaan päivät lapsenkaltaisten, mutta aikuisen kokoisten ja aikuisten hormonitoiminnalla ja vieteillä varustettujen kanssa."
Siis hemmetti sentään.
Kuinka sinä selviydyit eteenpäin tuollaisesta kokemuksesta?
Ei taideta koulussa opettaa varomaan ennalta kaikkia tilanteita avustettavien kanssa.
Puhutaan vaan kuinka pitäisi siirtyä avustamaan seksuaalisuuden toteuttamisessa ja kuinka se on kaikkien oikeus, jne....
En tykännyt työstä. Yks sylki vieressä kun söin ja tunki sormet mun ruokaan, kiljui ja otti kalun esille housuista. Kuka tuommoista jaksaa? En minä ainakaan. Se hiton huuto ja kiukuttelu. Eivät oo mtn ilopillereitä, vaan osa vihamielisiä jopa.
Vierailija kirjoitti:
Onko sellaisia asumisyksiköitä, missä on vain hyvin lievästi kehitysvammaisia, jotka selviävät vähän itsekin eikä mitään mielenterveystapauksia tms?
On, mutta tällä vähäisellä kokemuksella mikä minulla on, monilla lievästi kehitysvammaisilla nuorilla on vaikeaa. He eivät pärjää yksin mutta ymmärtävät mainiosti mistä on kyse kun jotkut random vastaan tulevat pojat yökkäilevät heidät nähdessään. On viiltelyä ja muita mt-ongelmia. En ole ikinä nähnyt kellään niin pahoja viiltelyjäkiä kuun eräällä lievästi kehitysvammaisella tytöllä. Käsivarret olivat niiden takia kuin valkoista taikinaa vieri vieressä olevien valkoisten arpien takia. Vaikea edes selittää.
Kyllä ottaa välillä aivoon oikein rankasti. Monet aivan pilalle lellittyjä lapsuudenkodissaan, mitään ei ”osata” itse tehdä kun aina on passattu kaikki eteen. Jatkuvaa puhetta vailla päätä tai häntää, ei uskota turvavälejä tai käsienpesuohjetta, vaaditaan itselle kaikkea sopimusten vastaisesti. Oikeuksia heillä on kaikkeen, mutta vastuuta ei mistään. Meillä töissä pitää jopa siivota asiakkaan koti asiakkaan puolesta jos tätä ei huvita. Nämä siis suht omatoimisia ”hyvätasoisia” kehitysvammaisia aikuisia, syvästi tai vaikeasti kehitysvammaisista ei ole kokemusta. Ja olen vaihtamassa työpaikkaa.
Vaihdoin lapsityön puolelta , ja olen nyt tehnyt täällä 14 vuotta työtä. Olen viihtynyt paljon paremmin kuin päiväkotityössä.
Meillä on kyllä todella hyvä työporukka, mikä tietysti on iso osa työssä jaksamista.
Nää hoidettavat potilaatkin ovat nykytermistössä näemmä asiakkaita. Kun tässä luin ketjua.
Alue: Aihe vapaa
Kai heillä on sananvalta siihen, menevätkö he sinne? Ettei heitä vain heitetä pois kotoa vanhempien riesana olemisesta? Entä jos nuori ei halua mennä sinne?