Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ateismi ärsyttää?
27.09.2020 |
Mä olen ateisti, mutta en yleensä viitsi sanoa sitä ääneen, koska tapakristityt provosoituvat asiasta kierroksille. Ketään en käännytä enkä mitään saarnaa, mutta melko varmasti jonkunlaiset haukut on edessä, jos tulee edes maininneeksi a-sanaa käyttämällä ohimennen, etten usko yliluonnollisiin, enkä kuulu mihinkään kirkkoon.
Yleismpiä meuhkaamisia on, että kirkkoon pitää kuulua, koska se on perinne Suomessa, tai koska kirkko tekee niin paljon hyvää. Tai sitten aletaan kyselemään, että mistä tietän, ettei ihmisiä saa tappaa, jos en ole sitä oppinut kymmenestä käskystä, mikä on todella loukkaavaa. Ihan kuin olisin joku barbaari.
Mikä ihme siinä on, että jos sanoisin vaikka olevani hindu, harva varmaan kehtaisi alkaa heti kertomaan kuinka hanurista olen, mutta ateistille saa aina nalkuttaa?
Kommentit (194)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ärsytä, että joku on ateisti, vaan kuinka ateisteilla on tapana kutsua raamattua satukirjaksi, uskoivaisia hihhuleiksi jne. Mun puolesta jokainen saa uskoa mihin haluaa tai olla uskomatta mihinkään. En omaa uskoani tuo esille enkä yritä ketään käännyttää. Minulle on ihan ok, että lapseni on ilmoittanut ettei usko Jumalaan, se on hänen valintansa. Vielä hän ei ole halunnut erota kirkosta, mutta eroaminenkin olisi minulle ihan fine, rakastan häntä samalla tavalla kuin ennenkin.
Mistähän tulee tämä käsitys, että ateisti puhuu automaattisesti loukkaavasti toisten uskonnoista?
Ap
Taitaa tulla ihan tältä palstalta. Mitä noita uskoa koskevia keskusteluja on seurannut, niin harva ateisti, siellä osaa asiallisesti ja toista osapuolta kunnioittavasti kommentoida. Ja yksi on tietysti se, että on itse kuullut ateistien näin puhuvan uskovien selän takana.
-eri
Tällä palstalla hääräävät ”ateistit” ovat trolleja luomassa vastakkainasettelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No täällä palstalla esim on hankala ollut pohtia toisten kristittyjen kanssa maailmankaikkeutta ja muuta sellaista, ilman että joku hullu on hyökännyt trollailemaan ja vaatimaan "vertaisarvioituja todisteita". Uskovat jos yrittäneet keskenään pohtia asioita monesta eri näkökulmasta, niin niihin keskusteluihin aina hyökkää joku ulkopuolinen joka jauhaa satukirja, ootte tyhmiä yms skeidaa. Ateistin kanssa olisi mukava keskustella ihan normaalisti, mutta ei tarvitse kuin katsoa tätä palstaa, niin aina jokin kiistely tulee, jossa yritetään oma kanta saada ainoaksi oikeaksi ja hyväksyttäväksi. Ei uskovan eikä ateistin sellaista tarvitse kuunnella, missä toiselle vain päätä auotaan.
Oliskohan niin, ettei tämän palstan perusteella kannata tehdä kovin syvällisiä päätelmiä minkään porukan mielenlaadusta tai käyttäytymisestä? Kaikkihan täällä riehuu ja trollaa ja haukkuu koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Kai se on jonkinlainen kateus siitä, että joku kykenee elämään ilman "korkeimman johdatusta". Siis ottamaan oman elämänsä omiin käsiin (niin paljon kuin se nyt on mahdollista) eikä tämän tarvi ajatella että tuolla jossain on joku joka päättää mun puolesta.
Ehkä uskovaiset itsekin haluais olla itsenäisiä, mutteivat sitten kuitenkaan uskalla olla. On paljon turvallisempaa antaa käskyvalta omasta elämästä Jumalalle ja Raamatulle. Omia aivoja ei tarvi käyttää. Sen kun menee vaan jonkun muun laatimien sääntöjen mukaan. Seurakunta pappeineenkin auttaa pysymään ruodussa.
You wish.
Oiskohan se kuitenkin ihan huoli siitä toisesta, miten tämän käy kuoleman jälkeen. Monihan kuitenkin uskoo jonkinlaiseen jumalaan (yleensä jokin oma versio kristinuskon Jumalasta) tai jumal'olentoon ja kuuluvat kirkkoon ihan vain varmuuden vuoksi. Eli he tuntevat kuitenkin jonkinlaista Herran pelkoa ja kunnioitusta Jumalaa kohtaan ja kuvittelevat pelastuvansa ihan vain sillä, että kuuluvat kirkkoon ja saavat hautajaisissa sen papin siunauksen. Pitävät tavallaan takaporttia auki.
Se on hyvin yksinkertaista, oma arvostus ja kunnioitus on omalla käytöksellään ja asenteella ihan itse ansaittava, jos toisin, pyörii aivan väärissä ympyröissä tai ihmissuhteissa.
Itse kuulun kirkkoon, mutta en ole kovin uskonnollinen, mutta ystäväpiiriini kuuluu ateisteja, syvästi uskovaisia, kommunisteja, porvareita, rikkaita ja köyhiä, enkä koskaan ole kokenut ap. kaltaista ongelmaa, kun muistaa itse kunnioittaa toisen vakaamusta, joka on yhtä oikea ja arvokas, kuin omani.
Ja harvoin noista tulee edes keskusteltua yksilötasolla tai henk.koht. menevästi, vaan ihan yleisellä tasolla. Lieneekö ystäväpiirini sitten poikkeus, kun ei ole ap. kertomaa ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
No täällä palstalla esim on hankala ollut pohtia toisten kristittyjen kanssa maailmankaikkeutta ja muuta sellaista, ilman että joku hullu on hyökännyt trollailemaan ja vaatimaan "vertaisarvioituja todisteita". Uskovat jos yrittäneet keskenään pohtia asioita monesta eri näkökulmasta, niin niihin keskusteluihin aina hyökkää joku ulkopuolinen joka jauhaa satukirja, ootte tyhmiä yms skeidaa. Ateistin kanssa olisi mukava keskustella ihan normaalisti, mutta ei tarvitse kuin katsoa tätä palstaa, niin aina jokin kiistely tulee, jossa yritetään oma kanta saada ainoaksi oikeaksi ja hyväksyttäväksi. Ei uskovan eikä ateistin sellaista tarvitse kuunnella, missä toiselle vain päätä auotaan.
Katsopa vaikka viestiä 25. Ihan samaa toimintaa toiselta rintamalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on hyvin yksinkertaista, oma arvostus ja kunnioitus on omalla käytöksellään ja asenteella ihan itse ansaittava, jos toisin, pyörii aivan väärissä ympyröissä tai ihmissuhteissa.
Itse kuulun kirkkoon, mutta en ole kovin uskonnollinen, mutta ystäväpiiriini kuuluu ateisteja, syvästi uskovaisia, kommunisteja, porvareita, rikkaita ja köyhiä, enkä koskaan ole kokenut ap. kaltaista ongelmaa, kun muistaa itse kunnioittaa toisen vakaamusta, joka on yhtä oikea ja arvokas, kuin omani.
Ja harvoin noista tulee edes keskusteltua yksilötasolla tai henk.koht. menevästi, vaan ihan yleisellä tasolla. Lieneekö ystäväpiirini sitten poikkeus, kun ei ole ap. kertomaa ongelmaa.
Vähemmistönäkökulmaa voi olla vähän vaikeaa ymmärtää, jos ei ole itse ollut samassa tilanteessa. Suomi on niin kristinuskon läpäisemä maa, että se "poikkeavuus" tulee väkisinkin esiin mitä ihmeellisimmissä paikoissa, ei suinkaan välttämättä omassa kaveripiirissä vaan esimerkiksi koulussa, työpaikoilla, erilaisissa juhlatilaisuuksissa.
Useilla ihmisillä, jotka turvautuvat korkeampaan voimaan, on elämässä ollut suuria tragedioita. He ovat voineet menettää oman lapsensa, kohdanneet vakavan sairauden tai muuta vastaavaa. Heille usko on todellinen tukipilari ja tapa saada elämäänsä turvaa ja lohtua.
Silloin monien ateistien harjoittama iva ja pilkka tuntuu kuin lyötäisiin näitä ihmisiä vyön alle. Se tuntuu minusta pahalta ja ilkeältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se on jonkinlainen kateus siitä, että joku kykenee elämään ilman "korkeimman johdatusta". Siis ottamaan oman elämänsä omiin käsiin (niin paljon kuin se nyt on mahdollista) eikä tämän tarvi ajatella että tuolla jossain on joku joka päättää mun puolesta.
Ehkä uskovaiset itsekin haluais olla itsenäisiä, mutteivat sitten kuitenkaan uskalla olla. On paljon turvallisempaa antaa käskyvalta omasta elämästä Jumalalle ja Raamatulle. Omia aivoja ei tarvi käyttää. Sen kun menee vaan jonkun muun laatimien sääntöjen mukaan. Seurakunta pappeineenkin auttaa pysymään ruodussa.
Tiivistettynä: olet mielestäsi ihmisenä itsenäisempi, rohkeampi ja älykkäämpi, koska olet ateisti.
Olisikohan se sitten tuo ylimielisyys, joka ärsyttää.
En mä ole ateisti. Ja onhan uskovaisetkin ihan samanlaisia, tossa ylempänäkin joku säälii ateisteja kun ne ei pääse taivaaseen. Hän pääsee, mutta ateistit ei. Vaikka jos Raamatun sanan mukaan mennään, niin vain Jumala päättää ketkä menee taivaaseen. Ei yksikään uskovainen. Itse asiassa uskovainen syyllistyy syntiin, kun alkaa itse jakelemaan tuomioita muille ja mittaa heidän uskoaan.
Niin no kyllä jokaisen uskovaisen pitäisi tietää, että toisia ei pidä tuomita eikä itseään ylentää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se on jonkinlainen kateus siitä, että joku kykenee elämään ilman "korkeimman johdatusta". Siis ottamaan oman elämänsä omiin käsiin (niin paljon kuin se nyt on mahdollista) eikä tämän tarvi ajatella että tuolla jossain on joku joka päättää mun puolesta.
Ehkä uskovaiset itsekin haluais olla itsenäisiä, mutteivat sitten kuitenkaan uskalla olla. On paljon turvallisempaa antaa käskyvalta omasta elämästä Jumalalle ja Raamatulle. Omia aivoja ei tarvi käyttää. Sen kun menee vaan jonkun muun laatimien sääntöjen mukaan. Seurakunta pappeineenkin auttaa pysymään ruodussa.
Tiivistettynä: olet mielestäsi ihmisenä itsenäisempi, rohkeampi ja älykkäämpi, koska olet ateisti.
Olisikohan se sitten tuo ylimielisyys, joka ärsyttää.
Eikö se sitten ole totta? Uskovaisten elämässä on tietyt uskonnosta tulevat säännöt. Eivät he koskaan voi täysin elää omilla säännöillään, Raamattua pitää totella, ainakin jossain määrin jotta kuuluu porukkaan. Ateistilla näitä kahlitsevia sääntöjä ei ole, hän voi elää kuten itse haluaa, ei siksi että uskonto sanoo että näin tulee elää. Kyllä tossa voi tapakristityllä mennä kuppi nurin ja kateus iskeä. Kun itse ei uskalla uhmata oman uskonsa sääntöjä, vaikka haluaisi. Sitten tapaa jonkun joka viis veisaa uskonnoista. Pistäähän se vituttamaan ja tekee mieli servata tää ateisti. Että jotenkin huono sen ateisminkin täytyy olla ja jotain hyvää pitää olla uskonnossa kun en siitä uskalla irrottautua. Ihan peruspsykologiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olipas tyhmä, kömpelö ja liian ilmeinen provo.
Tuskinpa ne tapakristityt meuhkaavat yhtään mistään. Ne käyvät kirkossa jouluna ja hautajaisina. Ja ylipäätään kuuluvat kirkkoon lähinnä siksi, koska ei ole tullut erottuakaan. Tai sitten halutaan ne kirkkohäät tms. Eipä niistä kukaan taida edes muista, että mites ne 10 käskyä menikään. Jne.Tarkoitatko nyt ateismilla sitä, että kiellät kaiken jumaluuden ja yliluonnollisuuden olemassa olon? Sitä voi olla monen, mihin tahansa uskontokuntaan kuuluvan tai kuulumattoman, vaikea käsittää. Ihminen kun luonnostaan jo uskoo korkeampiin voimiin tai tahoihin, kohtaloon tms.
Jännästi mun lähipiirissä on niin, että vahvasti uskossa olevat ovat suvaitsevampia, tapakristityt ärsyyntyvät. Olen miettinyt, voiko se johtua siitä, ettei se omakaan usko ole niin kovin vahva, mutta koetaan silti, että on hyvä kuulua kirkkoon. Ehkä se sitten tuottaa omassa mielessä jonkinlaista ristiriitaa, että joku on valinnut toisin, ja se purkautuu ärsytyksenä. Että "No eihän tähän nyt niin kauheasti uskoa tarvitse, kunhan pääsee kirkossa naimisiin ja käy ehkä joululaulut laulamassa, joten mikä on ongelma, senkus kuulut vaan." Mutta mulle se on ongelma, en voi kuulua mihinkään uskontoon vain tavan vuoksi, jos en sen oppeihin usko.
On erilaisia käsityksiä siitä, onko ihminen luonnostaan korkeampiin voimiin uskova. Tieteellinen tutkimus ei tässä tue näkemystäsi. Aina on ollut myös kulttuureja, joissa ei korkeampiin uskota.
Sävysi on ensimmäisestä lauseesta lähtien ilkeä ja hyökkäävä. Miksiköhän on näin? Mielestäni tämä viesti oli tosi hyvä esimerkki siitä, mitä yritän tässä nostaa keskusteluun. Ap
Hyvä esimerkki ehkä, mutta kun en ole tapakristitty.
Sinä itse syytit täällä toisia yleistämisestä, mutta itse teit sitä aivan samaa aloituksessasi.
".. koska tapakristityt provosoituvat asiasta kierroksille. Ketään en käännytä enkä mitään saarnaa, mutta melko varmasti jonkunlaiset haukut on edessä,..."
Pahoittelut, jos olitkin tosissasi tämän aloituksen suhteen, mutta tuo tapasi esittää asia viittasi provoomiseen. Itse en ole koskaan missään tuollaiseen suhtautumiseen tapakristittyjen taholta törmännyt enkä ole kuullut, että kukaan mukaan olisi. Omassa mielessäni ja kokemuksissani he ovat aina olleet juuri niitä, joita ei voisi vähempää kiinnostaa mihin joku toinen uskoo.
Vierailija kirjoitti:
Useilla ihmisillä, jotka turvautuvat korkeampaan voimaan, on elämässä ollut suuria tragedioita. He ovat voineet menettää oman lapsensa, kohdanneet vakavan sairauden tai muuta vastaavaa. Heille usko on todellinen tukipilari ja tapa saada elämäänsä turvaa ja lohtua.
Silloin monien ateistien harjoittama iva ja pilkka tuntuu kuin lyötäisiin näitä ihmisiä vyön alle. Se tuntuu minusta pahalta ja ilkeältä.
Juu, mustakin tuntui äärimmäisen pahalta, kun uskovaiset tulivat kertomaan rakkaan läheiseni kuoltua traagisesti ja aivan ennenaikaisesti, että se oli Jumalan tahto. Että kyllä osataan puolin ja toisin. Jos kuitenkin nyt ohitettaisiin se, että jotkut ihmiset ovat k-päitä ja puhuttaisiin siitä, mikä ateismissa lähtökohtaisesti ärsyttää/pelottaa/ahdistaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olipas tyhmä, kömpelö ja liian ilmeinen provo.
Tuskinpa ne tapakristityt meuhkaavat yhtään mistään. Ne käyvät kirkossa jouluna ja hautajaisina. Ja ylipäätään kuuluvat kirkkoon lähinnä siksi, koska ei ole tullut erottuakaan. Tai sitten halutaan ne kirkkohäät tms. Eipä niistä kukaan taida edes muista, että mites ne 10 käskyä menikään. Jne.Tarkoitatko nyt ateismilla sitä, että kiellät kaiken jumaluuden ja yliluonnollisuuden olemassa olon? Sitä voi olla monen, mihin tahansa uskontokuntaan kuuluvan tai kuulumattoman, vaikea käsittää. Ihminen kun luonnostaan jo uskoo korkeampiin voimiin tai tahoihin, kohtaloon tms.
Jännästi mun lähipiirissä on niin, että vahvasti uskossa olevat ovat suvaitsevampia, tapakristityt ärsyyntyvät. Olen miettinyt, voiko se johtua siitä, ettei se omakaan usko ole niin kovin vahva, mutta koetaan silti, että on hyvä kuulua kirkkoon. Ehkä se sitten tuottaa omassa mielessä jonkinlaista ristiriitaa, että joku on valinnut toisin, ja se purkautuu ärsytyksenä. Että "No eihän tähän nyt niin kauheasti uskoa tarvitse, kunhan pääsee kirkossa naimisiin ja käy ehkä joululaulut laulamassa, joten mikä on ongelma, senkus kuulut vaan." Mutta mulle se on ongelma, en voi kuulua mihinkään uskontoon vain tavan vuoksi, jos en sen oppeihin usko.
On erilaisia käsityksiä siitä, onko ihminen luonnostaan korkeampiin voimiin uskova. Tieteellinen tutkimus ei tässä tue näkemystäsi. Aina on ollut myös kulttuureja, joissa ei korkeampiin uskota.
Sävysi on ensimmäisestä lauseesta lähtien ilkeä ja hyökkäävä. Miksiköhän on näin? Mielestäni tämä viesti oli tosi hyvä esimerkki siitä, mitä yritän tässä nostaa keskusteluun. Ap
Hyvä esimerkki ehkä, mutta kun en ole tapakristitty.
Sinä itse syytit täällä toisia yleistämisestä, mutta itse teit sitä aivan samaa aloituksessasi.
".. koska tapakristityt provosoituvat asiasta kierroksille. Ketään en käännytä enkä mitään saarnaa, mutta melko varmasti jonkunlaiset haukut on edessä,..."Pahoittelut, jos olitkin tosissasi tämän aloituksen suhteen, mutta tuo tapasi esittää asia viittasi provoomiseen. Itse en ole koskaan missään tuollaiseen suhtautumiseen tapakristittyjen taholta törmännyt enkä ole kuullut, että kukaan mukaan olisi. Omassa mielessäni ja kokemuksissani he ovat aina olleet juuri niitä, joita ei voisi vähempää kiinnostaa mihin joku toinen uskoo.
Mullakaan ei ole valkoihoisena kokemusta siitä, että tummaihoisia syrjitään, että omasta mielestäni ei kyllä syrjitä. Haloo?
Me ei kuuluta kirkkoon, eivätkä kuulu lapsemmekaan. En ole luokitellut itseäni mitenkään muuten paitsi että en kuulu kirkkoon enkä usko jumalaan.
Lähinnä ongelmia on tullut päiväkodin ja koulun kanssa asian tiimoilta. Hirveää syyllistämistä, kun joku joutuu jäämään meidän lasten kanssa tarhaan, kun muut lähtevät joulu tms. kirkkoon. Myös koulussa vähän sama meininki, mutta lievemmin.
Helpompaa varmaan olisi kuulua johonkin uskontoon, kuin olla tämmöinen mihinkään kuulumaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai se on jonkinlainen kateus siitä, että joku kykenee elämään ilman "korkeimman johdatusta". Siis ottamaan oman elämänsä omiin käsiin (niin paljon kuin se nyt on mahdollista) eikä tämän tarvi ajatella että tuolla jossain on joku joka päättää mun puolesta.
Ehkä uskovaiset itsekin haluais olla itsenäisiä, mutteivat sitten kuitenkaan uskalla olla. On paljon turvallisempaa antaa käskyvalta omasta elämästä Jumalalle ja Raamatulle. Omia aivoja ei tarvi käyttää. Sen kun menee vaan jonkun muun laatimien sääntöjen mukaan. Seurakunta pappeineenkin auttaa pysymään ruodussa.
En koe kateutta. Kristittynä sitä vasta saa aivojansa käyttää! Miten sovellan Jumalan suuntaviivoja tässä ja tässä asiassa. Se on mielenkiintoista! Aiempaa kokemusta nimittäin on ei-tunnustavan kristityn tai ehkä paremminkin lapsenuskoisen elämästä.
Kuten mainitsit, kukaan ei voi täysin hallita elämäänsä, se on harhaa. Voi tulla sairautta, työttömyyttä jne. Eli ei edes ole mahdollista ottaa elämäämme 100% omiin käsiimme, josta puhuit.
Kristittynä vaellan Jumalan kanssa ja olen vastuussa Hänelle, miten täällä toimin. Hän antaa myös voimansa, lohdutuksensa ja rakkautensa tällä elämän matkalla. Ja ennen kaikkea anteeksiantonsa, kun menee metsään :) !
Kerroin tässä oman näkemykseni, joku toinen kristitty voi kokea toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olipas tyhmä, kömpelö ja liian ilmeinen provo.
Tuskinpa ne tapakristityt meuhkaavat yhtään mistään. Ne käyvät kirkossa jouluna ja hautajaisina. Ja ylipäätään kuuluvat kirkkoon lähinnä siksi, koska ei ole tullut erottuakaan. Tai sitten halutaan ne kirkkohäät tms. Eipä niistä kukaan taida edes muista, että mites ne 10 käskyä menikään. Jne.Tarkoitatko nyt ateismilla sitä, että kiellät kaiken jumaluuden ja yliluonnollisuuden olemassa olon? Sitä voi olla monen, mihin tahansa uskontokuntaan kuuluvan tai kuulumattoman, vaikea käsittää. Ihminen kun luonnostaan jo uskoo korkeampiin voimiin tai tahoihin, kohtaloon tms.
Mä luulen, että tosi monen on vaikeaa uskoa sitä, mitä kaikkea ateistiksi itseään uskova joutuu kuuntelemaan, kun ei ole itse kokenut. Tässä muutama juttu mitä mulle on sanottu ihan tässä aikuisiällä:
- Jos ei Suomen perinteet kelpaa, pitää muuttaa maasta pois. (Olen kantasuomalainen syntymäuskonnoton)
- Jos lapsi ei mene kouluaikana jumalanpalvelukseen, hän voi seistä sen aikaa pihalla.
- Sinulla ei voi olla moraalia, et voi tietää, mikä on oikein ja mikä on väärin.
- Sinusta on varmaan oikein varastaa ja kiduttaa.
- Et saa juhlia joulua etkä pitää lomia.
- On itsekästä olla kuulumatta kirkkoon, koska se todistaa, ettei välitä muista. (Viittaus siihen marginaalisen pieneen osaan kirkollisveroista, joka menee ihmisten auttamiseen oikeasti.)
- Lapsella ei ole oikeasti nimeä, jos häntä ei ole kastettu.
Itse en koskaan tällaisiin ateistina törmännyt.
Mä en ole koskaan kohdannut tuollaista. Kuuluin kirkkoon 18v saakka, mutta olen aina ollut ateisti. Suurin osa suomalaisista ei ole uskossa, joten vähän ihmettelen miten joku kohtaisi jatkuvaa kritisointia ateismistaan. Vai asuuko ap jossain lesta-alueella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se on jonkinlainen kateus siitä, että joku kykenee elämään ilman "korkeimman johdatusta". Siis ottamaan oman elämänsä omiin käsiin (niin paljon kuin se nyt on mahdollista) eikä tämän tarvi ajatella että tuolla jossain on joku joka päättää mun puolesta.
Ehkä uskovaiset itsekin haluais olla itsenäisiä, mutteivat sitten kuitenkaan uskalla olla. On paljon turvallisempaa antaa käskyvalta omasta elämästä Jumalalle ja Raamatulle. Omia aivoja ei tarvi käyttää. Sen kun menee vaan jonkun muun laatimien sääntöjen mukaan. Seurakunta pappeineenkin auttaa pysymään ruodussa.
En koe kateutta. Kristittynä sitä vasta saa aivojansa käyttää! Miten sovellan Jumalan suuntaviivoja tässä ja tässä asiassa. Se on mielenkiintoista! Aiempaa kokemusta nimittäin on ei-tunnustavan kristityn tai ehkä paremminkin lapsenuskoisen elämästä.
Kuten mainitsit, kukaan ei voi täysin hallita elämäänsä, se on harhaa. Voi tulla sairautta, työttömyyttä jne. Eli ei edes ole mahdollista ottaa elämäämme 100% omiin käsiimme, josta puhuit.
Kristittynä vaellan Jumalan kanssa ja olen vastuussa Hänelle, miten täällä toimin. Hän antaa myös voimansa, lohdutuksensa ja rakkautensa tällä elämän matkalla. Ja ennen kaikkea anteeksiantonsa, kun menee metsään :) !
Kerroin tässä oman näkemykseni, joku toinen kristitty voi kokea toisin.
Kaikki elämässä pitää ajatella sen mukaan mitä joku jossain ehkä haluaa sun toimivan. No, vapauttahan se tuokin on. Jos sen niin haluaa ajatella.
"Esimerkiksi minusta on käisttämätöntä, että moni kristitty saarnaa ja alleviivaa lähimmäisen rakkautta ja samalla on sitä mieltä, että mm. avioon saa mennä vain kaksi erisukupuolta olevaa."
Se, että ihmiset eivät ymmärrä tätä johtunee siitä, että he eivät ymmärrä mitä se lähimmäisen rakkaus on. Lähimmäisen rakkaus ei ole tunnetta, se on tahdon asia: tekoja, auttamista, huomioimista, välittämistä.
Se rakkaus, mistä homoliittojen yhteydessä puhutaan, on tunnetta, se on himoa.
Rakkautta on monenlaista, kuten kaikki varmasti tietää. Himo, rakastuminen ja rakastamisen tunne ovat aivan eri asioita kuin se rakkaus, mistä Raamattu puhuu ja mihin se kehottaa.
Vierailija kirjoitti:
Me ei kuuluta kirkkoon, eivätkä kuulu lapsemmekaan. En ole luokitellut itseäni mitenkään muuten paitsi että en kuulu kirkkoon enkä usko jumalaan.
Lähinnä ongelmia on tullut päiväkodin ja koulun kanssa asian tiimoilta. Hirveää syyllistämistä, kun joku joutuu jäämään meidän lasten kanssa tarhaan, kun muut lähtevät joulu tms. kirkkoon. Myös koulussa vähän sama meininki, mutta lievemmin.
Helpompaa varmaan olisi kuulua johonkin uskontoon, kuin olla tämmöinen mihinkään kuulumaton.
Sama kokemus. Yhden päiväkodin johtaja sanoi suoraan, että niin, yleensähän vanhemmat ovat ymmärtäneet mm. joulukirkon olevan osa suomalaista tapakasvatusta ja kulttuuria. Olin siis kysynyt, miten toimitaan kun lapsi ei osallistu kirkollisiin tapahtumiin. Mietin vieläkin, olisiko hän sanonut noin vaikka maa hanmu uttajaperheelle tai mus lim iperheelle. Tuskinpa. Minulle nuorena yksinhuoltajana saattoi ilmeisesti antaa tuollaisia kivoja, äidillisiä neuvoja. Ärsyttää edelleen, etten sanonut siihen mitään. :d Täysin asiatonta alkaa ohjeistaa vanhempia heidän lastensa uskontokasvatuksessa. Terkkuja vaan sinne Ilpoisiin.
Alue: Aihe vapaa
Mä tunnen aika paljon ateisteja, mutta en yhtäkään, joka oman katsomuksensa ottaisi oma-aloitteisesti puheeksi. Ei jaksa, ei uskalla tai ei ole mitään erityistä syytä siihen. Kun ikäviä tilanteita tulee, ne eivät johdu siitä, että olisi itse jotenkin julistanut omia juttujaan tai halveksinut muiden. Niitä saattaa tulla esimerkiksi kun muut vertailevat riparikokemuksiaan ja itse tulee sanoneeksi ettei ole käynyt, koska ei usko. Se on sitten aina ns. korkeammassa kädessä, mitä sen jälkeen tapahtuu. Joillan kilahtaa välittömästi. Ap