Miksi ateismi ärsyttää?

Vierailija kirjoitti:

Mua ei ateismi elämänkatsomuksena ärsytä ollenkaan. Monissa ateisteissa on vain sellainen hyökkäävä ja hyvin halveksuva asenne kaikkia uskonnollisia ihmisiä ja asioita kohtaan. Ei mitään kunnioitusta, vaan yläastetason kielenkäyttöä ja naureskelua.

Olen itse uskossa, ja voin tasan tarkkaan sanoa että ateistien väitteet eivät ole sen vakaammalla pohjalla kuin uskovienkaan.

Olen lukenut ydinfysiikkaa yliopistossa suht pitkälle, ja maailmankaikkeus on todella niin mystinen ja ristiriitainen, että mikään ehdoton "tieto" tai näkemys joka ihmisellä on, ei ole niin varma, että sen perusteella olisi varaa toiselle naureskella ja vähätellä hänen vakaumustaan.

Mutta nyt taas ollaan tässä: "Ateistit ovat hyökkääviä ja halveksuvia". Tämä on aikamoinen stereotypia. Jos mä alkaisin vetämään johtopäätöksiä kristityistä sen perusteella, kuinka monta inhottavaa olen tavannut, aika rumasti pystyisin puhumaan minäkin. Olisi hyvä, jos pystyttäisiin pääsemään tästä hieman korkeamman tasoiseen keskusteluun. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitä kanssa-ateistejasi, jotka ovat luoneet teistä kauniin kuvan.

Inhokkilistalle pääsevät:

-"Mä en vois syödä mitään tuollaista, mä oon vegaani!"

-"Ei näitä vanhoja vaatteita voi viedä tonne kirpparille, ne on jeesus-jengiä! Et kai sä ole uskis?"

-"Ilmastonmuutos tappaa meidät kaikki! Mikromuovi! Miksei kukaan tee mitään?!!"

-"Ihmisoikeudet! Rajaton maailma! Taakanjako! EIT!"

-"Rajat kiinni ja kaikki uuniin!!!"

Onneksi olkoon, olet tosi hyvässä seurassa.

No tässä on nyt ihan loistoesimerkki siitä mitä tarkoitan. Pohditaanpa hieman.

- Ateismi ei liity mihinkään ruokavalioon.

- Jos joku ei halua tukea oman maailmankatsomuksensa vastaista yritystä tai toimintaa, miksi se ärsyttää?

- Ateismi ei liity ilmastonmuutokseen tai luonnonsuojeluun.

- Ateismi ei liity maahanmuuttokysymyksiin.

Mutta kas, heti kun a-sana mainitaan, kierrokset ovat kovat, ja mieleen tulee kaikenlaista itseä ärsyttävää, ja kiukku nousee pintaan.

Ap

Ja sitten ap kuoli pahaan autismikohtaukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ateismi ärsytä. Mutta ateistit ovat monesti ärsyttäviä. Eniten siksi, että ovat ylpeitä tai ylimielisiä uskovaisia kohtaan vaikkei olisi varaa. En ole moneenkaan ateistiin törmännyt, joka olisi jaksanut perehtyä maailmaan ja uskontoihin kunnolla. Kuinka moni ateisti on edes kyseenalaistanut materialismin, siis materialistisen maailmanselityksen? Ja ateistit yliarvioivat ihmisen älyn luullesaan, että olemme selvittäneet maailman todellen luonteen, ainakin olennaisilta osin.

Puhut aika rumasti nyt ateisteista ja yleistät ja teet ihmeellisiä päätelmiä. Keskimäärin ateistit ovat pohtineet erilaisia maailmankatsomuksia ja filosofioita ja moraalikäsityksiä huomattavasti enemmän kuin ne, joilla opit ovat tulleet annettuina. Ateismi ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, ettei usko jumaluuksiin. Materialismi on hieman eri juttu.

Juu, mutta esim tuo miten typistät uskonnon olemaan "uskoa jumaluuksiin" kertoo ettet ole erityisen hyvin perillä uskonnosta. Ja ateistien varmuus selittyy sillä, että nimenomaan ovat materialisteja. Jos materialismi on lopullinen totuus, luultavasti itsekin olisin ateisti.

Ei ainakaan minua ärsytä oikea ateisti, joka on vakaumuksensa takana, mutta se mikä ärsyttää, on nämä epävakaat ateistit, jotka eivät pysty kunnioittamaan ja hyväksymään muiden vakaamusta, vaan pilkkaavat ja vähensyvät esim. puhumalla raamatusta satukirjana, Jeesusta satuolentona jne.

Ja ehkä ap. tapauksessa on tästä kysymys. Ehkä hän ei itsekkään kunnioita muiden vakaamusta, niin miten hän kuvittelee saavansa kunnioitusta ja arvostusta muilta.

t. tapakristitty

Vierailija kirjoitti:

No olipas tyhmä, kömpelö ja liian ilmeinen provo.

Tuskinpa ne tapakristityt meuhkaavat yhtään mistään. Ne käyvät kirkossa jouluna ja hautajaisina. Ja ylipäätään kuuluvat kirkkoon lähinnä siksi, koska ei ole tullut erottuakaan. Tai sitten halutaan ne kirkkohäät tms. Eipä niistä kukaan taida edes muista, että mites ne 10 käskyä menikään. Jne.

Tarkoitatko nyt ateismilla sitä, että kiellät kaiken jumaluuden ja yliluonnollisuuden olemassa olon? Sitä voi olla monen, mihin tahansa uskontokuntaan kuuluvan tai kuulumattoman, vaikea käsittää. Ihminen kun luonnostaan jo uskoo korkeampiin voimiin tai tahoihin, kohtaloon tms.

Mä luulen, että tosi monen on vaikeaa uskoa sitä, mitä kaikkea ateistiksi itseään uskova joutuu kuuntelemaan, kun ei ole itse kokenut. Tässä muutama juttu mitä mulle on sanottu ihan tässä aikuisiällä:

- Jos ei Suomen perinteet kelpaa, pitää muuttaa maasta pois. (Olen kantasuomalainen syntymäuskonnoton)

- Jos lapsi ei mene kouluaikana jumalanpalvelukseen, hän voi seistä sen aikaa pihalla.

- Sinulla ei voi olla moraalia, et voi tietää, mikä on oikein ja mikä on väärin.

- Sinusta on varmaan oikein varastaa ja kiduttaa.

- Et saa juhlia joulua etkä pitää lomia.

- On itsekästä olla kuulumatta kirkkoon, koska se todistaa, ettei välitä muista. (Viittaus siihen marginaalisen pieneen osaan kirkollisveroista, joka menee ihmisten auttamiseen oikeasti.)

- Lapsella ei ole oikeasti nimeä, jos häntä ei ole kastettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse kristitty ja sanon, että valitettavasti Ap olet kyllä törmännyt ja kohdannut jotain ihan muuta "tavallisia" tapa kristittyjä.  Eniten luullakseni melskaavat ja ääntä pitävät monet  (ääri)lahkolaiset. Niin. Ihan samalla tavoin on turhauttavaa.lukea ja kohdata kaikkia, jotka halveksiva kenen tahansa uskoa tai "ukomattomuutta"  arvomaailmaa ja uskonnollisuutta. 

Ei minusta tietenkään hyväksyä sitä, että osa saattaa sen (uskon) varjolla yrittää oikeutaa julmia ja toisinaan hyvinkin äärimmäisen loukkavia ja satuttavia tekoja.

Tällöin usko (tai uskossa olemista) käytetään hyväksi, ikään kuin se olsi jokin anteeksi anto peruste, joka on erinomaisen ikävää. 

Älkäämme tuomitko, ettei meiä tuomittaisi     

Hyvä juttu! Kyllä se meillä ateisteilla on kuitenkin kaikilla sama elämänmittainen kokemus, että oma katsomus on syytä pitää vähän hys hys, jatkuvasti tulee muuten kuraa niskaan. Monista vaikuttaa tuntuvan siltä, että loukkaan ja halveksun muita ihan vain siksi, että ajattelen itse kuin ajattelen. Ihan kuin oma katsomukseni olisi tahallista kiusantekoa ja ärsyttämistä. Sen tuntuu oikeasti tosi pahalta, ettei voi olla reippaasti sitä mitä on. Viimeksi kaksi viikkoa sitten sain kuulla, että olen huonompi ihminen kuin kirkon jäsenet. Ap

Kiitos kaunis Voimia ja jaksamista Sinulle.

 Itse, kuten edellä kerroin kristittynä olen viime vuosina tai paremmin varmaan jo pian  vuosikymmeninä ollut hieman ihmeissäni kun sekin mitä kristillisyys on tai mitä se voisi olla on saanut sellaisia piirteitä ja puolia, joita minun on vaikea itse hyväksyä ja joiden johdota en joidenkin mielesä varmasti voi olla täysin ns. vakaumukselline kristitty.

Esimerkiksi minusta on käisttämätöntä, että moni kristitty saarnaa ja alleviivaa lähimmäisen rakkautta ja samalla on sitä mieltä, että mm. avioon saa mennä vain kaksi erisukupuolta olevaa. - No. onneksi en yksin tässä -yksinkertaistaen- ihmettelyssäni.    

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaan minua ärsytä oikea ateisti, joka on vakaumuksensa takana, mutta se mikä ärsyttää, on nämä epävakaat ateistit, jotka eivät pysty kunnioittamaan ja hyväksymään muiden vakaamusta, vaan pilkkaavat ja vähensyvät esim. puhumalla raamatusta satukirjana, Jeesusta satuolentona jne.

Ja ehkä ap. tapauksessa on tästä kysymys. Ehkä hän ei itsekkään kunnioita muiden vakaamusta, niin miten hän kuvittelee saavansa kunnioitusta ja arvostusta muilta.

t. tapakristitty

Mielenkiintoista, että teet minusta heti tällaisen päätelmän, vaikka et tiedä mitään muuta, kuin että olen ateisti. Miksiköhän näin?

En tiedä missä piireissä ap oikein liikkuu, jos noin äärimmäisiä reaktioita saa.

Kyllä täälläpäin on ihan ok aikuisen tai lapsen sanoa ääneen, että jumalaa ei ole. Tai että raamattu on sen kirjoittaneiden miesten mielikuvituksesta. Ei siitä kukaan tunnu pillastuvan.

Asutko jonkin lahkon kotiseudulla, pienellä paikkakunnalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse kristitty ja sanon, että valitettavasti Ap olet kyllä törmännyt ja kohdannut jotain ihan muuta "tavallisia" tapa kristittyjä.  Eniten luullakseni melskaavat ja ääntä pitävät monet  (ääri)lahkolaiset. Niin. Ihan samalla tavoin on turhauttavaa.lukea ja kohdata kaikkia, jotka halveksiva kenen tahansa uskoa tai "ukomattomuutta"  arvomaailmaa ja uskonnollisuutta. 

Ei minusta tietenkään hyväksyä sitä, että osa saattaa sen (uskon) varjolla yrittää oikeutaa julmia ja toisinaan hyvinkin äärimmäisen loukkavia ja satuttavia tekoja.

Tällöin usko (tai uskossa olemista) käytetään hyväksi, ikään kuin se olsi jokin anteeksi anto peruste, joka on erinomaisen ikävää. 

Älkäämme tuomitko, ettei meiä tuomittaisi     

Hyvä juttu! Kyllä se meillä ateisteilla on kuitenkin kaikilla sama elämänmittainen kokemus, että oma katsomus on syytä pitää vähän hys hys, jatkuvasti tulee muuten kuraa niskaan. Monista vaikuttaa tuntuvan siltä, että loukkaan ja halveksun muita ihan vain siksi, että ajattelen itse kuin ajattelen. Ihan kuin oma katsomukseni olisi tahallista kiusantekoa ja ärsyttämistä. Sen tuntuu oikeasti tosi pahalta, ettei voi olla reippaasti sitä mitä on. Viimeksi kaksi viikkoa sitten sain kuulla, että olen huonompi ihminen kuin kirkon jäsenet. Ap

Kiitos kaunis Voimia ja jaksamista Sinulle.

 Itse, kuten edellä kerroin kristittynä olen viime vuosina tai paremmin varmaan jo pian  vuosikymmeninä ollut hieman ihmeissäni kun sekin mitä kristillisyys on tai mitä se voisi olla on saanut sellaisia piirteitä ja puolia, joita minun on vaikea itse hyväksyä ja joiden johdota en joidenkin mielesä varmasti voi olla täysin ns. vakaumukselline kristitty.

Esimerkiksi minusta on käisttämätöntä, että moni kristitty saarnaa ja alleviivaa lähimmäisen rakkautta ja samalla on sitä mieltä, että mm. avioon saa mennä vain kaksi erisukupuolta olevaa. - No. onneksi en yksin tässä -yksinkertaistaen- ihmettelyssäni.    

Mahtavaa! Pitäkää lippu korkealla! Teidän porukka vaikuttaa kyllä näin ulkopuolelta katsottuna aika jakautuneelta. Toivottavasti rakkaus voittaa! Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ärsytä, että joku on ateisti, vaan kuinka ateisteilla on tapana kutsua raamattua satukirjaksi, uskoivaisia hihhuleiksi jne. Mun puolesta jokainen saa uskoa mihin haluaa tai olla uskomatta mihinkään. En omaa uskoani tuo esille enkä yritä ketään käännyttää. Minulle on ihan ok, että lapseni on ilmoittanut ettei usko Jumalaan, se on hänen valintansa. Vielä hän ei ole halunnut erota kirkosta,  mutta eroaminenkin olisi minulle ihan fine, rakastan häntä samalla tavalla kuin ennenkin.

Mistähän tulee tämä käsitys, että ateisti  puhuu automaattisesti loukkaavasti toisten uskonnoista?

Ap

En ole koskaan muita kohdannut.

Otos tosin on pienehkö, kolme kappaletta.

Se on kyllä 100%, joten ML ennusteen mukaan seuraavakin on sellainen.

Saattaapi olla, että me rauhallisten ateistien enemmistö pidetään oma katsomuksemme salassa, koska ei jakseta olla jatkuvien hyökkäysten kohteena.

Juuh en mäkään sitä kirkossa kuuluta mutta vastaan toki jos kysytään. Minusta uskonto ja tiede ei ole edes ristiriidassa vaikka olen ateisti.

Kai se on jonkinlainen kateus siitä, että joku kykenee elämään ilman "korkeimman johdatusta". Siis ottamaan oman elämänsä omiin käsiin (niin paljon kuin se nyt on mahdollista) eikä tämän tarvi ajatella että tuolla jossain on joku joka päättää mun puolesta.

Ehkä uskovaiset itsekin haluais olla itsenäisiä, mutteivat sitten kuitenkaan uskalla olla. On paljon turvallisempaa antaa käskyvalta omasta elämästä Jumalalle ja Raamatulle. Omia aivoja ei tarvi käyttää. Sen kun menee vaan jonkun muun laatimien sääntöjen mukaan. Seurakunta pappeineenkin auttaa pysymään ruodussa.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse kristitty ja sanon, että valitettavasti Ap olet kyllä törmännyt ja kohdannut jotain ihan muuta "tavallisia" tapa kristittyjä.  Eniten luullakseni melskaavat ja ääntä pitävät monet  (ääri)lahkolaiset. Niin. Ihan samalla tavoin on turhauttavaa.lukea ja kohdata kaikkia, jotka halveksiva kenen tahansa uskoa tai "ukomattomuutta"  arvomaailmaa ja uskonnollisuutta. 

Ei minusta tietenkään hyväksyä sitä, että osa saattaa sen (uskon) varjolla yrittää oikeutaa julmia ja toisinaan hyvinkin äärimmäisen loukkavia ja satuttavia tekoja.

Tällöin usko (tai uskossa olemista) käytetään hyväksi, ikään kuin se olsi jokin anteeksi anto peruste, joka on erinomaisen ikävää. 

Älkäämme tuomitko, ettei meiä tuomittaisi     

Ihan sivulauseessa mainitsin "tavalliselle" luterilaiselle työkaverilleni, että olen aikuisiällä eronnut kirkosta, koska en usko sen sanomaan. Hän kiihtyi hetkessä nollasta sataan, ja alkoi tivata, että miksi erosin, kun kerran kirkko tekee niin paljon hyväntekeväisyyttä. Kiihtyminen jatkui, kun sanoin, että avustan mielelläni hyväntekeväisyysjärjestöjä, joilla ei ole oheistuotteena uskonnollista sanomaa. 

Että kyllä tuo on totta, mitä ap sanoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ärsytä, että joku on ateisti, vaan kuinka ateisteilla on tapana kutsua raamattua satukirjaksi, uskoivaisia hihhuleiksi jne. Mun puolesta jokainen saa uskoa mihin haluaa tai olla uskomatta mihinkään. En omaa uskoani tuo esille enkä yritä ketään käännyttää. Minulle on ihan ok, että lapseni on ilmoittanut ettei usko Jumalaan, se on hänen valintansa. Vielä hän ei ole halunnut erota kirkosta,  mutta eroaminenkin olisi minulle ihan fine, rakastan häntä samalla tavalla kuin ennenkin.

Mistähän tulee tämä käsitys, että ateisti  puhuu automaattisesti loukkaavasti toisten uskonnoista?

Ap

Taitaa tulla ihan tältä palstalta. Mitä noita uskoa koskevia keskusteluja on seurannut, niin harva ateisti, siellä osaa asiallisesti ja toista osapuolta kunnioittavasti kommentoida. Ja yksi on tietysti se, että on itse kuullut ateistien näin puhuvan uskovien selän takana.

-eri

Jaa.

Olen itse ateisti ja kasvissyöjä, mutten koe saavani näistä mitään ärsyyntymisen merkkejä kanssaihmisiltä tai ole kokenut kummepia kommelluksia viime vuosina ainakaan, sillä en tuo näitä asioita ihmeemmin julki - miksi pitäisi? Ei kukaan normaali ihminen toitota muille uskonnollista vakaustaan tai syömisiään, ellei ole välttämätöntä.  Elämä on seesteistä ja mukavaa, kun ei tee numeroa näinkin pinnallisista ja turhista asioista. Elä ja anna elää. Problem solved.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ateismi ärsytä. Mutta ateistit ovat monesti ärsyttäviä. Eniten siksi, että ovat ylpeitä tai ylimielisiä uskovaisia kohtaan vaikkei olisi varaa. En ole moneenkaan ateistiin törmännyt, joka olisi jaksanut perehtyä maailmaan ja uskontoihin kunnolla. Kuinka moni ateisti on edes kyseenalaistanut materialismin, siis materialistisen maailmanselityksen? Ja ateistit yliarvioivat ihmisen älyn luullesaan, että olemme selvittäneet maailman todellen luonteen, ainakin olennaisilta osin.

Puhut aika rumasti nyt ateisteista ja yleistät ja teet ihmeellisiä päätelmiä. Keskimäärin ateistit ovat pohtineet erilaisia maailmankatsomuksia ja filosofioita ja moraalikäsityksiä huomattavasti enemmän kuin ne, joilla opit ovat tulleet annettuina. Ateismi ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, ettei usko jumaluuksiin. Materialismi on hieman eri juttu.

Ei läheskään kaikki uskovaiset ole kasvatettuja uskoon. Moni on tullut uskoon myöhemmin aikuisiällä, jolloin on ehtinyt jo tutkiskella ja pohdiskella monenlaista teoriaa ja näkökulmaa.

Ei ärsytä ateistit, enemmänkin surettaa, koska he eivät tunne Jumalaa, joka on ihana!

Ateistit eivät ärsytä, jos eivät ole sanallisesti hyökkääviä, aggressiivisia ja vähätteleviä uskoani kohtaan. Periaatteessa haluan rakastaa heitä, kuten Jumala Sanassaan kehottaa, mutta em. kaltainen käyttäytyminen tekee sen inhimillisesti aika haasteelliseksi. Mutta pyrin siunaamaan heitä kuitenkin mielessäni.

Ap:stä tulee tämän keskustelun perusteella asiallinen ja maltillinen vaikutelma. On ikävää, jos sinua on haukuttu huonommaksi ateismisi vuoksi. Et sitä ole, olemme kaikki yhtä arvokkaita. Olen tosiaan itse kokenut samaa uskoni vuoksi. Ehkä joillekin keskiverto on turvallista, ns. ääripäät eli syvä usko tai ateismi ärsyttävät?

Kaikkien meidän olisi tärkeää kunnioittaa toisiamme ja toistemme elämänkatsomuksia.

Vierailija kirjoitti:

Kai se on jonkinlainen kateus siitä, että joku kykenee elämään ilman "korkeimman johdatusta". Siis ottamaan oman elämänsä omiin käsiin (niin paljon kuin se nyt on mahdollista) eikä tämän tarvi ajatella että tuolla jossain on joku joka päättää mun puolesta.

Ehkä uskovaiset itsekin haluais olla itsenäisiä, mutteivat sitten kuitenkaan uskalla olla. On paljon turvallisempaa antaa käskyvalta omasta elämästä Jumalalle ja Raamatulle. Omia aivoja ei tarvi käyttää. Sen kun menee vaan jonkun muun laatimien sääntöjen mukaan. Seurakunta pappeineenkin auttaa pysymään ruodussa.

Tiivistettynä: olet mielestäsi ihmisenä itsenäisempi, rohkeampi ja älykkäämpi, koska olet ateisti.

Olisikohan se sitten tuo ylimielisyys, joka ärsyttää.

Vierailija kirjoitti:

No olipas tyhmä, kömpelö ja liian ilmeinen provo.

Tuskinpa ne tapakristityt meuhkaavat yhtään mistään. Ne käyvät kirkossa jouluna ja hautajaisina. Ja ylipäätään kuuluvat kirkkoon lähinnä siksi, koska ei ole tullut erottuakaan. Tai sitten halutaan ne kirkkohäät tms. Eipä niistä kukaan taida edes muista, että mites ne 10 käskyä menikään. Jne.

Tarkoitatko nyt ateismilla sitä, että kiellät kaiken jumaluuden ja yliluonnollisuuden olemassa olon? Sitä voi olla monen, mihin tahansa uskontokuntaan kuuluvan tai kuulumattoman, vaikea käsittää. Ihminen kun luonnostaan jo uskoo korkeampiin voimiin tai tahoihin, kohtaloon tms.

Jännästi mun lähipiirissä on niin, että vahvasti uskossa olevat ovat suvaitsevampia, tapakristityt ärsyyntyvät. Olen miettinyt, voiko se johtua siitä, ettei se omakaan usko ole niin kovin vahva, mutta koetaan silti, että on hyvä kuulua kirkkoon. Ehkä se sitten tuottaa omassa mielessä jonkinlaista ristiriitaa, että joku on valinnut toisin, ja se purkautuu ärsytyksenä. Että "No eihän tähän nyt niin kauheasti uskoa tarvitse, kunhan pääsee kirkossa naimisiin ja käy ehkä joululaulut laulamassa, joten mikä on ongelma, senkus kuulut vaan." Mutta mulle se on ongelma, en voi kuulua mihinkään uskontoon vain tavan vuoksi, jos en sen oppeihin usko.

On erilaisia käsityksiä siitä, onko ihminen luonnostaan korkeampiin voimiin uskova. Tieteellinen tutkimus ei tässä tue näkemystäsi. Aina on ollut myös kulttuureja, joissa ei korkeampiin uskota.

Sävysi on ensimmäisestä lauseesta lähtien ilkeä ja hyökkäävä. Miksiköhän on näin? Mielestäni tämä viesti oli tosi hyvä esimerkki siitä, mitä yritän tässä nostaa keskusteluun. Ap

No täällä palstalla esim on hankala ollut pohtia toisten kristittyjen kanssa maailmankaikkeutta ja muuta sellaista, ilman että joku hullu on hyökännyt trollailemaan ja vaatimaan "vertaisarvioituja todisteita". Uskovat jos yrittäneet keskenään pohtia asioita monesta eri näkökulmasta, niin niihin keskusteluihin aina hyökkää joku ulkopuolinen joka jauhaa satukirja, ootte tyhmiä yms skeidaa. Ateistin kanssa olisi mukava keskustella ihan normaalisti, mutta ei tarvitse kuin katsoa tätä palstaa, niin aina jokin kiistely tulee, jossa yritetään oma kanta saada ainoaksi oikeaksi ja hyväksyttäväksi. Ei uskovan eikä ateistin sellaista tarvitse kuunnella, missä toiselle vain päätä auotaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai se on jonkinlainen kateus siitä, että joku kykenee elämään ilman "korkeimman johdatusta". Siis ottamaan oman elämänsä omiin käsiin (niin paljon kuin se nyt on mahdollista) eikä tämän tarvi ajatella että tuolla jossain on joku joka päättää mun puolesta.

Ehkä uskovaiset itsekin haluais olla itsenäisiä, mutteivat sitten kuitenkaan uskalla olla. On paljon turvallisempaa antaa käskyvalta omasta elämästä Jumalalle ja Raamatulle. Omia aivoja ei tarvi käyttää. Sen kun menee vaan jonkun muun laatimien sääntöjen mukaan. Seurakunta pappeineenkin auttaa pysymään ruodussa.

Tiivistettynä: olet mielestäsi ihmisenä itsenäisempi, rohkeampi ja älykkäämpi, koska olet ateisti.

Olisikohan se sitten tuo ylimielisyys, joka ärsyttää.

En mä ole ateisti. Ja onhan uskovaisetkin ihan samanlaisia, tossa ylempänäkin joku säälii ateisteja kun ne ei pääse taivaaseen. Hän pääsee, mutta ateistit ei. Vaikka jos Raamatun sanan mukaan mennään, niin vain Jumala päättää ketkä menee taivaaseen. Ei yksikään uskovainen. Itse asiassa uskovainen syyllistyy syntiin, kun alkaa itse jakelemaan tuomioita muille ja mittaa heidän uskoaan.