Miksi vauvan sukupuolen tietäminen on niin tärkeää?

Öö, koska se nyt vain on kaikkein tärkein tieto varsinkin vanhemmille?

Koska se on niitä harvoja selkeitä ja muuttumattomina asioita, mitä vastasyntyneeseen näkee ja minkä perusteella siitä voi muodostaa minkäänlaista mielikuvaa.

[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 04:32"]

[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 00:50"]

Joillain on sitten aikaa pohtia jos jonkinlaista.

[/quote]

Tällaiset vähättelevät kommentit ovat niin lemppareitani. Ne sopivat mihin tahansa keskusteluun, jossa joku viitsiikin miettiä sellaisia asioita, jotka eivät minua henkilökohtaisesti kiinnosta mitenkään. Onhan se tosi oleellista keskustelun kannalta tuoda ilmi, ettei itse tuhlaisi aikaa tuollaisten joutavien asioiden miettimiseen.

[/quote]

Hah, jos olisit lukenut tarkemmin, niin olisit huomannut että tuon kommentin kirjoittaja oli nimenomaan itse pohtinut tuota asiaa useassakin viestissä.. joskus vaan tuntuu että noi pohdinnat menee pikkasen yli joiltain, ja niillä toisten mielipiteillä ei ole mitään merkitystä, koska on itse jo niin vahvan oman mielipiteensä valinnut.

. tämän kommentin kirjoittaja JA tuo joka tuolla esitti vasta-argumentteja, tytön ja pojan äiti.

Kyllä mä ymmärrän, miksi ihmisiä kiinnostaa. Pienestä vauvasta voi kysyä aika vähän asioita ja toiseksi, tämä asia kuuluu niihin, jotka perinteisesti ovat olleet salattuja syntymään asti (suurin osahan taitaa kysyä sukupuolen etukäteen, mitä minä taas ihmettelen :D). Ei se sukupuoli ainakaan mulle määrittänyt mitään olennaista vauvassa (tai lapsessakaan, itse asiassa en tykkää ollenkaan, jos joku kuvailee lapseni käytöstä strereotyyppisen sukupuolisesti, kun minusta kyse on vain pienen lapsen leikeistä), mutta kyllä se kuitenkin on iso osa lasta ja hänen kehoaan.

Mä en edes muista lapsen syntymäpituutta tai -painoa, asia ei tuntunut mulle olennaiselta. Rankan synnytyksen jälkeen pääasia oli, että vauva oli hengissä ja ehjä.

Minä olen vanhempi, eikä se todellakaan ollut minulle se "kaikkein tärkein tieto". Tärkein tieto oli se, että vauva on hengissä, toiseksi tärkein se, että hän näyttää olevan täysin terve, kolmanneksi tärkein se, ettei hän näyttänyt anopilta (tirsk!) jne... ap

Siitä tutkimuksesta vielä: siinä sama vauva puettiin vaaleanpunaiseen ja vaaleansiniseen pukuun ja koehenkilöt viettivät vauvan kanssa aikaa.Vaaleanpunaista vauvaa hellittiin enemmän, puhuttiin pehmeämmin, kohdeltiin lempeämmin ja kuvailtiin yleisimmin "suloiseksi". Vaaleansininissä vauvaa nosteltiin rohkeammin, kehuttiin pontevaksi ja reippaaksi, puhuttiin lapselle kovemmalla äänellä ja kuvailtiin "vahvaksi" tms. Kyseessä siis tosiaan ihan sama vauva.

No onko sulle ap.ihan sama oletko nainen vai mies? Mä ainakin haluan olla nainen ja olisin ollut todella ilahtunut, jos vanhempani olisivat nimenomaan varautuneet tyttövauvan syntymään. Tuolloin mitään ultraa ei ollut keksitty, mutta isäni sai vision syntymääni edeltäneenä päivänä ja oli ilmoittanut ilahtuneena työkavereilleen: "Huomenna meille syntyy tyttö." - Ihanaa! Olisihan se ollut kiva, jos heille olisi syntynyt poika, mutta en se silloin olisi ollut _minä_. Kyllä lapsi on oma itsensä ihan syntymästä asti. Tytöstä ei poikaa saa ja päinvastoin. - Suhtaudutko sä ap. muka ihan samalla tavalla ihmisiin sukupuolesta riippumatta?  Miksen mä saisi iloita siitä, että odotan poikalasta? Miten se on sinulta pois? - Kun tietää kumpi on tulossa, voi alkaa luoda sitä suhdetta omaan lapseensa jo ennen synnytystä. Lapsi on tutumpi, kun tietää etukäteen edes jotakin hänestä. - Minä halusin tietää sukupuolen ihan senkin vuoksi, että olin nähnyt sisareni lapsen synnyttyä heidän kirjahyllyssään paperin, jossa luki: sukupuoli: tyttö/poika/ei voi määritellä. - Minä ainakin halusin, että lapseni on joko tyttö tai poika. On se minusta ja monesta muustakin hyvin tärkeää ihmiselle.

[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 23:38"]

Seiskalle: se lapsi on tosiaan oma itsensä syntymästä lähtien. Mitä siis jos et kohtelisi häntä jonkin kuvitteellisen klaanin jäsenenä vaan odottaisit sitä, että hän itse kertoo kuka on? Ja tuo kysymyksesi minun sukupuolestani: ei tokikaan ole sama. Identifioidun naiseksi, olen myös biologiselta sukupuoleltani nainen. Mutta kärsin koko kasvuikäni siitä, että minua kohdeltiin ennenkaikkea sukupuoleni edustajana. Olin kiinnostunut kiipeilystä ja monista muista extremetyyppisistä lajeista, minua ei kuitenkaan koskaan viety mihinkään sellaiseen vaan pianotunneille. Mitä vihasin. Jouluna kadehdin typerä nalle kourassa veljeni tekniikkalegoja. Vihasin sitä, että veli pääsi aina isän kanssa veistelemään puupyssyjä, itse sain yhden kerran isältä veistetyn ponin. Sen tekoon minua ei tietenkään otettu. Parhaat kaverini olivat useimmiten poikia, mutta se vanhempieni ja kavereideni vanhempien tirskunta "pariuskunnasta" ja "nuoresta rakkaudesta" sai kyllä paksukalloisemmatkin ystävät pikkuhiljaa katoamaan ja jäljelle jäi vain tyttöjä. Tytöissä oli hyviä ystäviä myöskin, mutta olisin mielelläni pitänyt myös ne pojat. Nykyisin saan onnekseni valita itse mitä harrastan ja mitä laitan päälleni, mutta valvonta siitä, ettei sukupuolirajoja ylitellä on jatkuvaa, ainaista ja ahdistavaa. Sitähän tämä on tämä täydellisen äitiyden tavoittelukin. Ja meillä naisilla on vielkä helppoa: mitä jos on poika joka ei sovi miesmuottiin? Herkkä, hoivaava, kaunosieluinen poika? Onko pakko pelata jäkistä vaikka mieluummin olisi ristipistokurssilla tai lausumassa paatoksella ranskalaisia rakkausrunoja? Oletko kiinnostunut oikeasti kuka lapsesi on vai aiotko alkaa aivopesun heti synnärillä?

[/quote]

Loistavasti kirjoitettu! :)

Seiskalle: se lapsi on tosiaan oma itsensä syntymästä lähtien. Mitä siis jos et kohtelisi häntä jonkin kuvitteellisen klaanin jäsenenä vaan odottaisit sitä, että hän itse kertoo kuka on? Ja tuo kysymyksesi minun sukupuolestani: ei tokikaan ole sama. Identifioidun naiseksi, olen myös biologiselta sukupuoleltani nainen. Mutta kärsin koko kasvuikäni siitä, että minua kohdeltiin ennenkaikkea sukupuoleni edustajana. Olin kiinnostunut kiipeilystä ja monista muista extremetyyppisistä lajeista, minua ei kuitenkaan koskaan viety mihinkään sellaiseen vaan pianotunneille. Mitä vihasin. Jouluna kadehdin typerä nalle kourassa veljeni tekniikkalegoja. Vihasin sitä, että veli pääsi aina isän kanssa veistelemään puupyssyjä, itse sain yhden kerran isältä veistetyn ponin. Sen tekoon minua ei tietenkään otettu. Parhaat kaverini olivat useimmiten poikia, mutta se vanhempieni ja kavereideni vanhempien tirskunta "pariuskunnasta" ja "nuoresta rakkaudesta" sai kyllä paksukalloisemmatkin ystävät pikkuhiljaa katoamaan ja jäljelle jäi vain tyttöjä. Tytöissä oli hyviä ystäviä myöskin, mutta olisin mielelläni pitänyt myös ne pojat. Nykyisin saan onnekseni valita itse mitä harrastan ja mitä laitan päälleni, mutta valvonta siitä, ettei sukupuolirajoja ylitellä on jatkuvaa, ainaista ja ahdistavaa. Sitähän tämä on tämä täydellisen äitiyden tavoittelukin. Ja meillä naisilla on vielkä helppoa: mitä jos on poika joka ei sovi miesmuottiin? Herkkä, hoivaava, kaunosieluinen poika? Onko pakko pelata jäkistä vaikka mieluummin olisi ristipistokurssilla tai lausumassa paatoksella ranskalaisia rakkausrunoja? Oletko kiinnostunut oikeasti kuka lapsesi on vai aiotko alkaa aivopesun heti synnärillä?

Niin ja mitä pahaa on intersukupuolisissa ihmisissä???

AP mikähän sun ongelmasi sitten on? Sulle on tärkeintä lapsen TERVEYS, miksi??? Eikö sairas kelpaa? Te "toivottavasti on terve"- lässyttäjät oksetatte mua!!!

Tottakai mä ainakin haluan sukupuolen tietää, se on ja pysyy, toisinkuin terveys.

Ihminen on luonnostaan utelias. Minua ainakin kiinnosti KAIKKI mahdollinen tieto mitä ikinä vaan vatsassani olevista vauvoista sain tietää. 

Mä en niin ymmärrä näitä ihmisiä, jotka ihmettelee tätä asiaa. Sehän on valtavan kiinnostava asia. Sitäpaitsi kumpikin sukupuoli on juhlan aihe. Ei mikään salailun/piilottelun/neutralisoinnin asia. 

Ja toi tutkimus, niin ihan yhtälailla olen hellinyt niin tyttö-, kuin poikavauvaani. hellittelynimet on toki erilaisia tytöillä ja pojilla. Harvemmin sitä tulee poikaa äidin pikku prinsessaks kutsuttuu. Prinssiks sen sijaan kyllä ja yhtälailla suloiseksi, nöpöliiniksi, yms.. yms.. outo tutkimus kertakaikkiaan. 

[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 23:43"]

Tottakai mä ainakin haluan sukupuolen tietää, se on ja pysyy, toisinkuin terveys.

[/quote]

Paitsi sitten kun lapsesi haluaakin vaihtaa sukupuolensa.

Se tulee kuka tulee ja hän kelpaa sellaisena kuin on. Mutta silti ennenkaikkea toivon lapselle sitä TERVEYTTÄ. Kuten taatusti jokainen. Miksikö? Siksi, että toivon lapselleni kivutonta, onnellista, toimeliasta, tuottoisaa ja pitkää elämää mieluummin kuin kivuliasta, onnetonta, lamaannuttavaa, kuluttavaa ja lyhyttä elämää. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö jokainen lapsi olisi tervetullut, hyvä ja rakastettava juuri sellaisena kuin millaiseksi syntyy.

[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 23:49"]

[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 23:43"]

Tottakai mä ainakin haluan sukupuolen tietää, se on ja pysyy, toisinkuin terveys.

[/quote]

Paitsi sitten kun lapsesi haluaakin vaihtaa sukupuolensa.

[/quote]

Kun?! Ja tosi hieno veto tunkea tähän jotain marginaalitapauksia. Jätetään siis huomiotta aivopierusi.

[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 23:38"]

Seiskalle: se lapsi on tosiaan oma itsensä syntymästä lähtien. Mitä siis jos et kohtelisi häntä jonkin kuvitteellisen klaanin jäsenenä vaan odottaisit sitä, että hän itse kertoo kuka on? Ja tuo kysymyksesi minun sukupuolestani: ei tokikaan ole sama. Identifioidun naiseksi, olen myös biologiselta sukupuoleltani nainen. Mutta kärsin koko kasvuikäni siitä, että minua kohdeltiin ennenkaikkea sukupuoleni edustajana. Olin kiinnostunut kiipeilystä ja monista muista extremetyyppisistä lajeista, minua ei kuitenkaan koskaan viety mihinkään sellaiseen vaan pianotunneille. Mitä vihasin. Jouluna kadehdin typerä nalle kourassa veljeni tekniikkalegoja. Vihasin sitä, että veli pääsi aina isän kanssa veistelemään puupyssyjä, itse sain yhden kerran isältä veistetyn ponin. Sen tekoon minua ei tietenkään otettu. Parhaat kaverini olivat useimmiten poikia, mutta se vanhempieni ja kavereideni vanhempien tirskunta "pariuskunnasta" ja "nuoresta rakkaudesta" sai kyllä paksukalloisemmatkin ystävät pikkuhiljaa katoamaan ja jäljelle jäi vain tyttöjä. Tytöissä oli hyviä ystäviä myöskin, mutta olisin mielelläni pitänyt myös ne pojat. Nykyisin saan onnekseni valita itse mitä harrastan ja mitä laitan päälleni, mutta valvonta siitä, ettei sukupuolirajoja ylitellä on jatkuvaa, ainaista ja ahdistavaa. Sitähän tämä on tämä täydellisen äitiyden tavoittelukin. Ja meillä naisilla on vielkä helppoa: mitä jos on poika joka ei sovi miesmuottiin? Herkkä, hoivaava, kaunosieluinen poika? Onko pakko pelata jäkistä vaikka mieluummin olisi ristipistokurssilla tai lausumassa paatoksella ranskalaisia rakkausrunoja? Oletko kiinnostunut oikeasti kuka lapsesi on vai aiotko alkaa aivopesun heti synnärillä?

[/quote]

Ikävää, että sinun kohdallasi on ollut näin, mutta itse kyllä kohtelen lapsiani sellaisina kuin he ovat - en pelkästään sen mukaan kumpaa sukupuolta he ovat. Poikani saa ihan vapaasti leikkiä siskonsa nukeilla ja tyttöni taas veljensä autoilla. En kuitenkaan yritä kieltää heidän sukupuoltaan tai koita olla näkemättä sitä tosiasiaa, että heitä ihan sisäsyntyisesti kiinnostaa pääasiassa omalle sukupuolelleen tyypillisemmät jutut. Jos olisi toisin, ni se olis toki ihan fine. Mutta en ala tyttöänikään tahallani kasvattamaan poikamaisemmaksi tai päinvastoin. 

Hauskinta heidän kasvunsa seuraamisessa on nimenomaan ollut huomata se tosiasia, miten jo pientä lasta kiinnostaa eri asiat ja nimenomaan sukupuolen väliset erot tulevat näkyville jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Typerää saivartelua väittää muuta, tai sitten ei ole omia lapsia (molempaa sukupuolta) tai sitten omat lapset eivät ole niin selvästi tyttömäisiä/poikamaisia

- tämä joka ihmetteli näitä ihmettelijöitä

13, eiköhän jokainen toivo sitä terveyttä. Ja se, että kysyy lapsensa sukupuolta esim. ultrassa ei poista tätä asiaa. Tai se että toivoisi esim. tyttöä, ei poista sitä etteikö toivoisi tervettä lasta.

Eikä se, että haluaa tietää lapsensa sukupuolen poista tai vähennä mitenkään sitä tosiasiaa, että toivoo ennenkaikkea että lapsi olisi terve ja kaikki hyvin. Uskomatonta soopaa. Mistä te näitä älyttömyyksiä keksittekin??

Sukupuolenvaihdosleikkaukset ovat toki varsin harvinaisia, mutta ihmisiä, jotka kokevat jonkin asteista sukupuoli-identiteetin kriisiä ja kokevat olevansa roolissa joka ei ihan sovi, on joka kymmenes. Ei mikään marginaali-ilmiö. Hyvin suuri osa ihmisistä kokee yhteiskunnan sukupuoliroolit itselleen riittämättömiksi.

[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 23:43"]

AP mikähän sun ongelmasi sitten on? Sulle on tärkeintä lapsen TERVEYS, miksi??? Eikö sairas kelpaa? Te "toivottavasti on terve"- lässyttäjät oksetatte mua!!!

Tottakai mä ainakin haluan sukupuolen tietää, se on ja pysyy, toisinkuin terveys.

[/quote]

Öö... Toivottavasti et oo tosissas? Tottakai kaikki haluavat oman lapsensa olevan terve! Kyllä mä esim. toivon omista lapsista terveitä sen sijaan että toivoisin kehitysvammaista. Mutta jos kehitysvammainen lapsi tulisi niin kyllä mä sitä silti yhtä paljon rakastaisin, mutta olisihan se helvetisti raskaampaa kuin täysin terveen lapsen kanssa eläminen.