uskallanko mennä turvakotiin?Pelkona huostaanotto

Tässä on nyt päivä pari mennyt viimeisestä kirjoituksesta. Tein siis päätöksen lähteä kotoa joko sairaalaan, jos ottavat, tai vaikka rappukäytävään, tai ystävien ja tuttujen luo ja olin siis sen verran paremmassa kunnossa että pakotettua itseni lähtemään. Mies sitten soitti sinä aamuna kun olin lähdössä akuuttiryhmään ja kertoi olevansa huolissaan ja näkisi minut paremmin paikassa jossa olen turvassa, enkä sitten oikeasti hyppään junan alle tms. He olivat sitten yhteydessä vielä minun psykoterapeuttiin. Menin siis varatulle ajalle psykoterapeutille, joka oli sitä mieltä että saattaisivat sairaalaan ottaa, mutta ihan varmaahan se ei ole. Itse en olisi enää kestänyt sitä, että käyn ruikuttamassa ensin päivystyksessä ja sitten vielä mahdollisesti mielisairaalan tuloarviossa (arvioidaan tarvitseeko sairaalahoitoa) ja sitten oltaisiin käännytetty takaisin. Tiesin että en kestäisi sitä, joten hankin nukkumapaikan sukulaisen luota ja psykoterapeutti järjesti niin että olen nyt tarkemassa seurassa avohoidossa. Eli tällä viikolla joku joko soittaa tai minä käyn jonkun luona juttelemassa joka päivä lukuun ottamatta itsenäisysspäivää. Eli oikeastaan ihan hyvä ratkaisu. Vaikka masennus ei tietysti nopeasti väisty, mutta minulla on nyt sellainen olo, että joku välittää ja kiinnostunut miten minulla menee. En minä silloin itsemurhaa aio tehdä, vaikka synkkää olisikin. Ja saattaahan nuo lääkkeetkin ruveta vaikuttamaan. Eli loppujen lopuksi ei hullumppaa yhteistyötä eri mt-tahojen puolelta, mutta miehen tarvitsi soittaa ennen kuin mitään oikeastaan rupesi tapahtumaan. Ja nyt mies on myös saanut apua kotiin lasten-ja kodinhoitoon, koska lapset ovat kotihoidossa ja mies kuitenkin tekee lyhennettyä työviikkoa etätyönä tosin kotoa käsin. Ja nyt kun kaikki alkaa olla kunnossa, he lähtevät miehen kotimaahan ensi viikolla. Paluulippuakaan ei ole vielä ostettu, mutta, mutta. Minun hoitoni on täällä! saavat luvan tulla sitten myös joskus takaisin.

Mutta edelleen väitän että sairaalaan pääsy on vaikeaa, ne tekee kaiken mahdollisen avopuolella, mikä on hyvä näin jos se toimii niin kuin se minun kohdallani tuntuu toimivan. Jossain päin Suomea on varmasti paikkoja jossa avohoito ei toimi tarpeeksi hyvin eikä myöskään sairaalaan pääse, silloin tämä on todella vaarallinen yhdistelmä. Ja vakavasti masentuneet harvemmin(ei koskaan) nosta mekkalaa ja vaadi oikeuksia. Niillä täytyy olla tukevia, jämtejä ja välittäviä omaisia, jos asiat eivät muuten tunnu menevän oikein. Kai ne onneksi useimmiten menee hyvin, meneehän?

ap

Minun psykoterapeutti on sanonut, että hän ei välitä kamalasti diagnooseista ja ihmisten laatikoihin laittamisesta, mutta hänhän ei niitä dg tee. Hän on oikeasti ihan huippu ja auttaa ihmistä just niin kuin sitä pitääkin (ainakin minulle hän sopii tosi hyvin) eikä pohdi ja mieti jatkuvasti, että mihinkähän diagnoosipiirteeseen tuo kuuluisi jne. Tietysti terapiasession jälkeen sitten voi vähän mietiskellä. Kun ensimmäistä kertaa, reilu vuosi sitten, pääsin psykiatrille halusin tietää hänen ajatuksensa diagnoosista. Noh, siloinhan se on vielä usein liian varhaista (paitsi masennus oli selvä), mutta olen nähnyt hänet nyt yht.3kertaa viimeisen reilun vuoden aikana. Olen nimen omaan myös hänelle epäillyt tuota pelkkää masennusdiagnoosia, mutta siitä on kai helppo lähteä liikkeelle ja sitten kun hän saa minun psykoterapeutin raportit minusta, hänellä tulee varmasti olemaan paljon selkeämpi kuva diagnoosista. Mutta viisas ja kokenut terapeutti osaa mielestäni auttaa vaikka se potilas olisi varustettu millä diagnoosilla. Psykoterapeuttiani en vaihda! Seuraava käynti psykiatrilla helmikuussa. (muilla lääkäreillä en käy)

ap

Nyt saan vaan levätä ja vähän enemmän kodinomaisissa oloissa kuin synkeissä sairaaloissa. Tietokone on käytyössä ja ruokaa en paljon tarvitse, koska en sitä siellä sairaalassakaan söisi kun tuo lääke vie ruokahalut. Ihan vieressä on ruokakauppa josta kävin ostamassa juuri sitä mitä arvelin voivani syödä (tähän ei sairaalassa kyetä) Terapiapaikat on tässä ihan tosi lähellä, tuollaisen ihan pienen kävelymatkan jo jaksan tehdä kun tiedän pääseväni terapiaan. Kaupassa ei tarvitse nyt käydä ainakaan muutamaan päivään. Oikeasti nyt tällä hetkellä tarvitsen lepoa, vaikka tuo akuuttimies on vähän sitä mieltä että pitäisi yrittää olla edes vähän aktiivinen. Minä olen ihan burn out:ssa. Lepo auttaa, en minä tänne sänkyyn viikoiksi ja kuukausiksi jää.  Muilla mitään sairaalareissukokemuksia suurinpiirtein vastaavissa tilanteissa tms.?

ap

Se piti vielä sanoa, että mies sanoi, että olivat kuitenkin sosiaalipuolelta tulleet lapsia ja isää tapaamaan. Kuka heidät sinne sitten pyysi ´, en tiedä, mutta jotenkin ne on minulle pieni peikko vaikka tiedän että sellainen järjestelmä on oltava lastenhyvinvoinninturvaamiseksi. Miehen puheesta päätelleen he eivät näe tarpeellisena ruveta lastensuojelullisiin toimiin. En tiedä aikovatko tulla uudestaan kun kotiudutaan ulkomailta, ymmärsin että ei eivät tule, mutta kielimuurin takia asiat eivät aina ole niin kuin olletti olevan.

En halua pelotella mutta tähän maahan on pesiytynyt "sosiaaliverkosto" joka tsumppaa lapsia "hyväosaisiin " perheisiin joille maksetaan lapsista huikeita kuukausittaisia summia. Yleensä mies, minkälainen tahansa on vakuutus näitten saalistajien karkottamiseksi. Sen sijaan yksinhuoltajat jotka joutuvat käymään vuorotyössä ja lapset ovat paljon yksin kotona joutuvat näitten saalistajien verkkoon varsinkin jos ovat työttömyysaikana joutuneet hakemaan apua taloudellisiin ongelmiin. Jos on jossain vaiheessa joutunut myös käymään sos, toimistossa on kirjattu "asiakkaaksi" ja leimautunut lastenriistäjien listalle. Ei auta mikään, ei 100 % kunnollinen elämä: ei alkoholia, ei tupakkaa, ei tervysongelmia, ei huvittelua, hyvä koti ja kaikki muu hyvä paitsi työttömyysajan toimeentulo. Henkilökohtainen sosiaalitoimiston virkailijan kateus, inho, latistamishalu, jumalana esiintyminen, pikkuhitlerimäisyys, julmuus ja käskyttäminen jne. takaavat vainoamisen. Minun oli muutettava tuhennen kilometrin päähän vainokaksikon vuoksi. lähietäisyydeltä oli viety kunnollisista perheistä lapsia jotka oli sijoitettu tämän vainokaksikon tuttaville ja heillä riitti mukavia ulkomaanmatkoja useamman kerra vuodessa. Koskaan en ole kuullut että lapsen oma äiti olisi saanut omasta lapsestaan sellaista korvausta mitä nämä sijoitettujen lasten huoltajat saavat. Jos äidit saisivat siitä edes murto-osan he eivät joutuisi koskaan sos. verkoston uhreiksi. Lähipiirissäni on yksi lapsuutensa huostaanoton seurauksena "hyvässä perheessä" kasvanut. Hän sanoo aina että huonokin oma äiti on aina parempi kuin vieras. Tässä yhteikunassa on yhteiskunnan taholta tulevaa sadismia, pelkoa ja pahonvointia enemmän kuin missään muualla maailmassa. Tässä maassa se osataan piilottaa lain ja asetusten taakse. Yksittäisellä ihmisellä ei ole lakia eikä asetuksia turvanaan, ne ovat vain virkakoneistoilla ja siinä toimivilla ihmisillä. Ihminen jolla ei ole vahvaa sukua, rikkaita ystäviä, laajaa taustaverkostoa esim. pakolais tms statusta, on täysin virkakoneston virkailijoitten mielivallan alainen, oli kysymuksessä sitten sosiaalinen, terveydellinen tai taloudellinen virkakoneisto. Miten me muinaissuomalisten geenien kantajat olemme voineet pudota tällaiseen ansakuoppaan. Miten me voisimme verkostoutua ja pitää toistemme puolia koska yhteikunta ei sitä tee. Milloin meiltä katoaa häpeä huono-osaisuudesta minkä piilotamme viiemiseen asti.Milloin alemme luottaa toisiimme, milloin olemme valmiita taistelemaan omasta ja lastemme tasavertaisesta paikasta omassa maassamme. Pilleripurkki ei auta perustan korjaamiseen ja perusta on hyvä elämä hyvässä maailmassa, juuri siinä maailmassa mihin olemme sukujuuriamme myöten kiinnittyneet. Vikaraitelle eksynyttä junaa on vaikea kammeta oikeille raiteille ja tämä juna on on tässä maassa unohdettu oman maan kansalainen jota tonen saman maan kansalainen kurittaa voidakseen nostattaa omaa "valtaansa".   

Älä nyt missään tapauksessa rupea sepittämään mitään perheväkivaltajuttuja. Tarvitset lääketieteellistä apua!

Mene vain turvakotiin. Ne on varmasti hyviä paikkoja kaltaisessasi tilanteessa olevalle. Parhaiten autat nyt itseäsi, lapsiasi ja koko perhettäsi kun hoidat itsesi kuntoon. he osaavat sieltä tarjotasinulle varmastikin lisäksi muunkinlaista apua. Tsemppiä, kyllä sä selviät!

Heti huomenna yhteys psykiatriin, joka lääkkeen määräsi, ja kerrot oireistasi. Olon tilapäinen huonontuminen on todella yleinen oire uutta mielialalääkettä aloitettaessa, ja psykiatri osaa arvioida tilannettasi parhaiten. Jos kyse on julkisesta hoidosta, ja sinua kehotetaan odottamaan johonkin tiettyyn soittoaikaan tmv, niin älä anna periksi vaan sano, että tilanne on nyt todella paha, ja yritä saada vähintään soittopyyntö välitettyä.

Älä keksi mitään väkivaltatarinoita, ellet oikeasti koe väkivaltaa miehesi taholta. Totuus tulee kuitenkin ilmi, eikä tuollaisen keksiminen vaikuta positiivisesti kenenkään teidän elämään.

Miksi mies potki sinua selkään? Onko ollut muuta väkivaltaa ja uhkaa?

Turvakoti on tarkoitettu perheväkivaltaa ja vastaavaa kokeneille.?

Ei todellakaan kannata mitään sepitellä.

Millainen suhde miehelläsi ja sinulla on, onko se normaali

Turvakotiin paetaan väkivaltaa, se ei ole psykiatrinen hoitopaikka. Mitä oikein ajattelit sanoa alkuhaastattelussa, kun kysytään miksi et voi olla kotona, mutta lapsilla ei ole hätää?

Terveysalan juttuja, lääkäriin yhteyttä. Turvakoti ei oikea paikka, ei siellä sairauksia hoideta. Onkohan lääkitys ok?

Psykiatrille tai psykan polille. Et ala satuilemaan mitään.

Turvakoti ei nyt ole sulle oikea osoite, vaan osastohoito! Olisko sulla mahdollisuuksia päästä edes päiväsairaalaan? Tuo on kai aika tyypillistä, että lääkkeet aluksi huonontavat oloa. Siksi jotkut pääsevät osastolle kun lääkitystä säädetään.

Et todellakaan ala sepitellä mistään väkivallanteoista. Turvakotipaikkoja ei riitä edes tositilanteessa tarvitseville, se ei ole mikään ilmainen hotelli. Että voi tehdä tuota miehelleni, jos teillä ei nyt ole ongelmia.

Puhu terapiassa ja lääkärille olostasi ja että sua pelottaa nyt olla kotona.

Miksi et ensin koita hakeutus psykiatriselle osastolle? Sopii tuohon tilanteeseen paremmin kuin turvakoti

En ymmärrä, mies on potkaissut selkän sinua ja mietit turvakotia. Menisin turvakotiin jos tuntisin oloni turvattomaksi kotona. Onko mies henkisesti tai fyysisesti väkivaltainen? tai uhkaako jotenkin?

Jos taas et pelkää miestä vaan olet väsynyt ja masentunut niin menisin sairaalaan jos siltä tuntuisi että tarvitsen hoitoa enkä jaksa itse hoitaa itseäni eikä ole ketää muutakaan.

Mielisairaala on paikkasi,mutta miksi lapset otettaisiin huostaan jos heillä kerran on isäkin? Oma lapseni otettiin huostaan kun jouduin mielisairaalaan,koska isä ei pystynyt olemaan yh.Surullista mutta totta.

Kehottaisin myäs ottamaan yhteyttä pikimmiten lääkkeen määränneeseen lääkäriin ja kertomaan hänelle oireistasi. Kai hänellä täytyy olla jokin ratkaisu tai jatkosuunnitelma, jos olosi on tuollainen. Älä tunne syyllisyyttä lasten jouluilon pilaamisesta, vaan hoida ensin itsesi kuntoon, se on tärkeitä kaikkien kannalta.

Mikset voi vaan ottaa psykiatrilta reseptiä ja kertoa että syöt sitä ja olo on ihan hyvä vaikka oikeasti jätät sen ottamatta? Voit vieläpä ostaa lääkkeen jotta se näkyy kelan tiedoissa, mutta ei sitä oikeasti syödä tarvitse jos ainoa syy sen syömiseen lääkärinkin mukaan olisi se että kelasta saa helpommin jotain tukea! Varsinkin jos se tekee olostasi pahemman ja pärjäsit ihan hyvin pelkällä terapialla. 

Joka tapauksessa ota yhteys nyt lääkäriin, ei turvakotiin. Jos tilanteesi on sellainen että et kotona pärjää niin oikea paikka on psykiatrinen osasto eikä turvakoti. Voit myös lopettaa halutessasi lääkkeen oton eikä sitä tarvi lääkärille kertoa (eikä kannatakaan sillä eihän lääkäri voi papereihisi valehdella että sitä syöt jos olet hänelle paljastanut että et syö).

Eihän ap sano että lääke on käytössä vaan lääkäri ehdotti uutta lääkettä. Lapsesi on turvassa miehesi kanssa. Sinun täytyisi päästä psykiatriseen hoitoon.

Turvakoti ei ole pelkästään väkivallan uhreille. Tässä esim.  keski-suomen alueen ensi. ja turvakodin esittely :

ensi- ja turvakoti on lastensuojeluyksikkö, jonka tarkoituksena on turvata lapsen oikeus suotuisiin kasvuolosuhteisiin, tukea vanhemmuutta ja perheenjäsenten keskinäistä vuorovaikutusta, ennaltaehkäistä perheväkivaltaa sekä auttaa ja hoitaa perheväkivallasta kärsiviä ja kriisitilanteissa olevia perheitä ja perheenjäseniä. Tehtäväänsä yhdistys toteuttaa työskentelemällä ammatillisin ja vapaaehtoistyön menetelmin lasten ja lapsiperheiden kanssa sekä tiedottamalla ja vaikuttamalla kansalaisjärjestönä erityisesti heikoimmassa asemassa olevien lasten ja heidän perheidensä asemaan yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.

Toimintamme perustana on lapsen oikeus turvalliseen kasvuun, kehitykseen ja vuorovaikutukseen. Varhaisen vuorovaikutuksen periaate läpäisee ja yhdistää eri työmuotoja ja työtä kehitetään ja arvioidaan vauvan ja vanhemman varhaisen vuorovaikutuksen näkökulmasta.