Lue keskustelun säännöt.
uskallanko mennä turvakotiin?Pelkona huostaanotto
01.12.2013 |
Kärsin masenuksesta, mikä on on ollut ihan hallinassa ilman lääkitystä psykoterpian avulla. Väsynyt olen ollut, mutta minulloa on päivittäistä apua kotona ja terve ja tasapainoinen mies. Nyt sitten psykiatri ehdotti uutta lääkettä, koska kuntoutussuunnitelmaan Kelaa varten pitäisi saada mielelläänn muutakin kuin terapia plus olo ei ole ollut vielä normaaali. Nyt sitten n. viikon olo ihan hirveä, toivoton, haluaisin vain kuolla. Mies hoitaa lapsia, mutta haluaisin mennä jonnekin oikeasti lepäämään kunnes olo rauhoittuu lähinnä lasten takia. Sellaisia sukulaisia ei ole minne voisi mennä eikä oikein ystävienkään nurkkiin, hotelliin ei ole rahaa. Itse en jaksaisi edes omasta ruokahuollosta huollehtia. Turvakotiin ehkä otettaisiin minut ilman lapsia, jos vetoaisin siihen että mies useita vuosia sitten potkaisi minua selkään, vai ottaisivatko ja pelottaa jos nyt katsotaan huostaanotto aiheelliseksi. Pelkäänkä turhaan, vai mitä pitäisi tehdä. Kotona ei ole nyt hyvä olla minulla.Ja kauhea syyllisyyss kun haluaisi olla mukana lasten jouluilossa, pelkään pilaaavani sen.
Kommentit (86)
Ja lisäystä edelliseen, epävakaaseen pers.häiriöön liittyy myös psykoottisia läpilyöntejä, joita nuo sinunkin saattsisivat olla. Jos etsit sen esitteen josta msinitsin, saat tietoa myös niistäläpilyönneistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mielestäsi kyseessä olisi mieluummin epävakaapers.häiriö eikä bipolaarihäiriö? Muuta diagnoosia en ole saanut kuin masennusdiagnoosin.
ap
No, ei sellaista diagnoosia voi pelkästään näillä tiedoilla tehdä. Pyydä hoitavalta lääkäriltä dg:n tarkennusta jossakin vaiheessa. Onko psykologiset testaukset tehty dg:n varmistamiseksi?
,
Ap voimia sinulle. Tuntuu, että tässä ketjussa vastaajat ovat oikeilla jäljillä. Sinulla ei taida olla oikeaa diagnoosiakaan, eikä siksi oikeaa lääkitystä eikä terapiaa. Toivoa on vielä vaikka millä mitalla. Älä luovuta. Sinulla on edessäsi vielä hyvä elämä, kunhan saat oikean avun. Koeta jaksaa siihen saakka.
Tuossa tilanteessa se lepäämispaikka on psykiatrian osasto eikä mikään turvakoti. Silloin myöskään huostaanottoa ei harkita jos toinen vanhempi on ihan kunnossa ja pystyy lapsista huolehtimaan.
Epävakaus ja bipolaarihäiriö saatetaan sekoittaa toisiins, samantyyppisiä oireita. Onhan sinulle kerrottu diagnoosisi ja annettu siitä infoa?Epävakaudesta löydät hyvän ja kattavan esitteen "omaiset mielenterveystyön tukena" nettisivuilta, käy lukemassa. Ja tosiaankin, toivoa löytyy ja valoa tunnelin päässä sinullekin. Tänään on raskasta, mutta helpottaa kyllä. Itsemurhaa älä tee, sen kamalampaa perlntöä ei lapsilleen voi jättää. Ja puhun taas kokemuksesta, joka työn kautta tullut. Monien jo aikuisiksi ehtineiden ihmisten murhetta kuullut siitä kuinkavanhempi päättänyt päivänsä oman käden kautta. Se on suurin hylkäämiskokemus mitä lapsi voi joutua kokemaan. Voimia elämääsi, kaikki järjestyy! Asiaa auttaa se, ettäsitoudut hoitoon, ninkuin kerroit tehneesi!Siis olen tuo 72 tjs.