Olen mieheni mielestä loinen :( Itkettää

Kotiäitiys tarkoittaa ihan eri asioita eri ihmisille. On täysin älyvapaata sanoa, että en arvosta kotiäitejä. He eivät ole mikään yhtenäinen ryhmä. On niitä, jotka todella ovat tehneet lapsen parasta ajatellen tietoisen ratkaisun panostaa lapsiinsa hoitamalla heitä itse hyvin - ja on hommaan ajautuneita. Kotiäiti voi olla aivan ihana ja hyvä - tai hirviö. Jos oma mies ei osaa arvostaa hyvää kotiäitiä, mies on - kauniisti sanottuna - hiukan heikko huomiokyvyltään.

Vaatii voimia tehdä itsenäisesti ympäristön vastustuksesta huolimatta päätös kotiäitiydestä lastensa parhaaksi. Kukaan vauvaikäinen tai taapero ei saa mistään hoitopaikasta mitään, mikä olisi parempaa kuin hyvä - ihan tavallinen - kotihoito.

Vaatii voimia tehdä itsenäisesti ympäristön vastustuksesta huolimatta päätös kotiäitiydestä lastensa parhaaksi. Kukaan vauvaikäinen tai taapero ei saa mistään hoitopaikasta mitään, mikä olisi parempaa kuin hyvä - ihan tavallinen - kotihoito.

Vaatii voimia tehdä itsenäisesti ympäristön vastustuksesta huolimatta päätös kotiäitiydestä lastensa parhaaksi. Kukaan vauvaikäinen tai taapero ei saa mistään hoitopaikasta mitään, mikä olisi parempaa kuin hyvä - ihan tavallinen - kotihoito.

Kukin kokee tekevänsä päätökset oman lapsensa parhaaksi. Näkökulma on kuitenkin subjektiivinen ja siihen vaikuttaa myös aina muut asiat kuin se kliseinen "lapsen paras" - esim. äidin oma koulutus, oma perhetausta, asenne työntekoon ja sen hetkinen työtilanne, miehen tulot, miehen kotitausta, parisuhteen tilanne...

On vähän turhan pyhimysmäistä ajatella, että kotiäitiys on se ainoa oikea tapa ajatella lasten ja perheen parasta. Monet kokevat myös olevansa parempia äitejä tekemällä palkkatyötä perheensä eteen ja antamalla mallin lapsille esim. koulutuksen merkityksestä ja työn tekemisestä osana elämää. Toki useimmille perheille kahden ihmisen tuomat palkkatulot ovat myös edellytys ns. "hyvälle elämälle" - on varaa asua, syödä, pukeutua, harrastaa, matkustaa jne. haluamallaan tavalla. Raha ei ole onnen edellytys mutta samalla on totta se, että ei köyhyyskään tee ketään sen onnellisemmaksi. Köyhyys on suuri epätasa-arvoistava ja itsetuntoa laskeva tekijä esim. lapsen kehityksessä ja pitkä kotiäitiys tuo köyhyyden myös äidin elämään - viimeistään eläke jää selvästi työssäkäyviä naisia pienemmäksi.

Joillekin lapsille se paras voi olla koko lapsuus kotiäidin kanssa kotona, joillekin lapsuus kotiäidin kanssa kotona on helvetti maan päällä. Jotkut lapset hyötyvät kotona olosta, jotkut taas hyötyvät enemmän sosiaalisesta ympäristöstä, kavereista ja taidoista, joita päiväkoti tarjoaa. Kaikki tekevät oman päätöksensä omista lähtökohdistaan. Kukaan ei voi tietää, kumpi tapa on parempi, koska saman lapsen kanssa ei voi tehdä uutta kokeilua, olisiko sittenkin ollut parempi äidin (tai isän....) olla kotona pidempään tai olisiko ollut parempi mennä vähän aikaisemmin työhön takaisin. 

Ukko pihalle.

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 17:00"]

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 16:36"]

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 14:56"]

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 10:41"]

Ap kannattaa kyllä potkaista ukko pihalle. Sitten vaan elariat vetämän kolmesta. Ja iskä- darling saa joka toinen vkl laatuaikaa kolmen taaperon kanssa. Kyllä siinä jää lätkämatsit väliin, harrastukset, kaverien kanssa vapaat baari-illat, kun saa ensikosketuksen vaipparalliin ja teletappimaratoniin.

Ja harva järkevä sinkkunainen lähtee tuollaiseen soppaan "piikomaan", vaikka kundi olis brad pittin toinen inkarnaatio.

[/quote]

Mä en käsitä millaisissa perheviritelmissä te ihmiset elätte. 

Joo, mullakin on kolme lasta, ja aina olen myös tehnyt töitä tai opiskellut lasten ohessa. EI ole mahdotonta. 

Meillä myös mies on aina hoitanut omia lapsiaan ihan tasavertaisesti mun kanssani. Ei sille tulisi yllätyksenä mikään vaipparalli tai teletappimaraton.

Että niin te naisetkin makaatte kuin petaatte. Ihan käsittämättömiä ihmisiä olette.

[/quote]

No keskusteluhan lähti liikkeelle siitä, että ap:n auvoisa mies haukkui tätä loiseksi siitä ilosta, että tämä vaimo hoitaa "vain" kotona heidän kolmea lastaan. Sen jälkeen monella on ollut tarve vähätellä kotiäitien olemista ja panosta tässä yhteiskunnassa, kotitöiden työn määrää ja arvoa rahallisesti mitattuna.

Kyllä sellaisilla miehillä on arvot kateissa, jos paasataan vain yleisellä tasolla yhteiskunnan rattaiden pyörittämisestä kuten tässäkin ketjussa on ilmennyt, mutta samaan aikaan alistetaan ja poljetaan omaa vaimoa alaspäin, koska kuvitellaan, että se on jotenkin polittisesti korrektia toimintaa.

Ihme juttu, jos perheessä on jokin kriisi - nainen on aina lähes automaationa syypää. Siis kun näitä kommentteja lukee - tilanteessa, jossa mies on toiminut törkeällä tavalla - se on nainen, joka jollain ihme logiikalla onkin syyllinen.

Taitaa olla nämä nykyiset "ilmapalloisät" asialla.

[/quote]

Mä olen kirjoittanut tähän ketjuun useamman viestin, ja olen kolmen lapsen työssäkäyvä äiti. Ja olen aina tehnyt töitä tai opiskellut, vaikka on ollut vauvoja/lapsia. 

Mä todella ihmettelen näitä viestejä, joissa kait viimeisimpänä kehotetaan jättämään mies yksin viikonlopuksi lasten kanssa, että oppii mitä se on. Siis mitä? Eipä todella käy kateeksi perheitä, joissa tuo on joku aivan ihmeellinen opetuksen paikka toiselle vanhemmalle. Kyllä meillä mies on ihan yhtä kykenevä vanhempi kuin minäkin, ja todellakin ollut tämän kymmenvuotisen vanhemmuuden aikana kotona lastemme kanssa satoina viikonloppuina, kun minä olen ollut töissä.

Mä en vaan pysty arvostamaan pätkääkään naista, jonka elämän tarkoitus on tehdä hirveä numero omien lasten kotona hoitamisesta. Meilläkin tehtiin sitä vuosikausia yhdessä, se ei ole mitenkään ihmeellistä tai vaativaa. En pysty arvostamaan naista, jolla ei ole mitään oikeaa omaa tavoitetta, päämäärää, intohimoa elämässä kuin kotona nyhjääminen ja hiekkalaatikolla istuminen. Siihen pystyy kuka vaan. Hyvä vanhemmuus on arvokasta, mutta työssä käyminen ja omankin elämän eläminen ei millään tavalla estä hyvää vanhemmuutta, päin vastoin.

[/quote]

Samat sanat. 

Asia näyttää olevan erityisen tulenarka sille naisryhmälle, jotka ilmeisesti ihan oikeasti eivät ymmärrä, että työnteon arvo on yhteiskunnassa paljon isompi kuin se palkka, minkä työntekijä siitä plakkariinsa saa.  Tuo yksi kirjoittaja löi minuun urakalla lassukkaleimaa, vaikka olen myös kolmen lapsen työssäkäyvä äiti. Kuten tuon yllä kirjoittaneen tapauksessa, myös meillä on työnjako perheessä toiminut aina tasapuolisesti ja saimme arjen rullaamaan hyvin siitä huolimatta, että kummallakin vanhemmalla oli omat haastavat työnsä, lapsia oli kolme pienin ikäeroin ja lisäksi on ollut kaikenlaista muutakin, remontinteosta ulkomaankomennukseen. Lapsemme ovat jo täysi-ikäisiä, joten voin myös paljastaa, että kaikista on kasvanut fiksuja, aikaansaavia, sosiaalisia ihmisiä, joista olen vilpittömän ylpeä - vaikka perhelomia lukuun ottamatta he ovat päivähoidossa käyneetkin. Lisäksi haluan kehaista itäisen Espoon päivähoitopalveluita, jotka ovat toimineet meidän kokemuksen mukaan erinomaisesti.  

Olisi jo korkea aika lopettaa nillitys siitä, että kotiäitiys on ainoa autuaaksitekevä vaihtoehto.

No en mäkään kyllä jäis tuommosta miestä kattelemaan. Ja kotiäitiys kyllä tulee yhteiskunnalle halvemmaksi kuin äitien töissäkäynti sillä juuri kukaan nainen ei tuota työssä ollessaan yhteiskunnalle sitä mitä tulee lasten päivähoidolle kustannuksia eli 1000€/lapsi/kk. Kotihoidontukihan on HUOMATTAVASTI pienempi. Siksi en käsitä yhtään miksi äitien työssäkäynti on olevinaan hyvä asia.

Ihme porukkaa joka lyö lyötyä! Ei ihme että suomalaiset luokitellaan katellisemmaksi kansaksi ja näköjään syystä. Se on jokaisen oma valinta mitä tekee ja milloinka. Kattokaa ittenne peiliin miettikää ootteko yhtään parempia kuin muut? Mitä luultavammin teillä on niitä ego-ongelmia. Minä, Minä, Minä ja koko ajan.

Huh. Onneksi mä kuulin noi jutut jo lapsena äidiltäni. Hän oli uraäiti ja hänen mielestään kotiäidit olivat loisia. Muille kuin minulle hän ei uskaltanut sitä sanoa, koska ei halunnut loukata sukulaisten - parin kotiäidin - tunteita, mutta minulle hän teroitti aina, että et sitten jättäydy miehesi elätettäväksi.

Olisipa sinunkin äitisi sanonut sinulle noin, ap, niin olisit ainakin osannut varautua tuohon mielipiteeseen.

Muuten olen itse ihan eri mieltä tästä asiasta. Minulla on vain yksi lapsi, mutta muistan, että kyllä hänen hoitamisensa äitiyslomalla oli niin kovaa työtä, että mielelläni pakenin sitä töihin, kun lapsi oli vuoden vanha. Töissä sai ainakin rauhassa juoda kahvia, syödä ja lukea lehteä ja saattoi jopa puhua ihan aikuisten ihmisten kanssa ilman että vauveli hermostui.

Kun teillä vielä on kolme noin pientä lasta, niin kyllä kodin ja lasten hoitaminen on sinulle ihan kokopäivätyötä.

Miehesi ei nyt muista, että jos menet töihin, niin noille kolmelle kullannupulle pitää järjestää hoitopaikat siksi ajaksi, jos nimittäin olette miehenne kanssa töissä samaan aikaan. Lapsukaiset eivät vielä pärjää kotona yksin.

Ja koska lastenhoitajan duuni on työtä, josta maksetaan ihan oikeasti rahapalkkaa, niin yhtä lailla se on duunia silloinkin, kun oma äiti tekee sen.

Miehelläsi on nyt hyvin epärealistiset kuvitelmat. Kotona lastensa kanssa oleva äiti voi paljon enemmän antaa lapsilleen kuin semmoinen uraputkessa kiitävä ohjus, jollainen omakin mutsini oli. Ei uraäidillä ole samalla tavalla aikaa paneutua lasten persoonaan, kun hänen on mietittävä omia ratkaisujaan.

Ja olisiko miehesi tyytyväinen sittenkään, jos olisit uraohjus? Se vaatii usein ylitöitä ja opiskeluja vieraalla paikkakunnalla, ajan viettämistä työtoverien kanssa jne. Moni mies tulee siinä tilanteessa mustasukkaiseksi ja hermostuu, kun kokee kodinhoidon jäävän omille harteilleen.

Osan mielestä siis olisi ok ja hyvin opettavainen vaihtoehto, että mies jäisi NYT kotiin vuorostaan lasten kanssa kotiin - eihän se olisi yhtään sama! Tässä nainen on hoitanut lapset yli vauvavuosien, luultavasti yli ainakin kahden lapsen taaperovaiheenkin ja nyt vanhin on jo kouluun menossa - hankalimmat vaiheet ovat siis jo historiaa. Lapset osaavat puhua, ymmärtävät puhetta, osaavat pukea itse, syödä itse... Eipä siinä miehellä ole enää muuta tekemistä kuin nauttia vaimon työn hedelmistä.

Haluaisin kuulla miten ap:n mies on käyttäytynyt sanomansa jälkeen? Alkoiko hyvittelemään, pyysikö anteeksi, korjasiko sanojaan vai jatkoiko aiheesta puhumista?

Huhuu ap? Tulisitko jatkamaan keskustelua kun olet sen kerran aloittanut? Vai näinkö teillä mennään kotonakin riideltäessä, alat märehtimään keskenäsi, sinusta ei saa enää mitään irti, et suostu kuuntelemaan, et puhumaan, et ajattelemaankaan, että oma ajatus voisi ollakin väärä. Olet saanut monenlaisia vastauksia, vastaa edes joihinkin.

Ap mies pääsee selvästikin ihan liian helpolla koska veikkaan että mies vain käy töissä 8-16 ja ap taas hoitaa lapset ja kodin 24/7. Aina on siisti koti, puhtaat vaatteet miehelle, ruoka tulee valmiina ja lasten harrastukset ja sairaudet ym hoitaa vaimo ja pilluakin vielä heruu (ehkä se palvelu nyt hiipuu tämän "loinen-aivopierun jälkeen).

Sano sille ukollesi että jos tämä hotelli ei kelpaa niin tietää missä on ovi ja lapset hoidetaan sen jälkeen vuoroviikoin niin tietää ukkokin mitä se oikea vanhemmuus ja lasten kanssa eläminen on.

[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 19:10"]

Huh. Onneksi mä kuulin noi jutut jo lapsena äidiltäni. Hän oli uraäiti ja hänen mielestään kotiäidit olivat loisia. Muille kuin minulle hän ei uskaltanut sitä sanoa, koska ei halunnut loukata sukulaisten - parin kotiäidin - tunteita, mutta minulle hän teroitti aina, että et sitten jättäydy miehesi elätettäväksi.

Olisipa sinunkin äitisi sanonut sinulle noin, ap, niin olisit ainakin osannut varautua tuohon mielipiteeseen.

Muuten olen itse ihan eri mieltä tästä asiasta. Minulla on vain yksi lapsi, mutta muistan, että kyllä hänen hoitamisensa äitiyslomalla oli niin kovaa työtä, että mielelläni pakenin sitä töihin, kun lapsi oli vuoden vanha. Töissä sai ainakin rauhassa juoda kahvia, syödä ja lukea lehteä ja saattoi jopa puhua ihan aikuisten ihmisten kanssa ilman että vauveli hermostui.

Kun teillä vielä on kolme noin pientä lasta, niin kyllä kodin ja lasten hoitaminen on sinulle ihan kokopäivätyötä.

Miehesi ei nyt muista, että jos menet töihin, niin noille kolmelle kullannupulle pitää järjestää hoitopaikat siksi ajaksi, jos nimittäin olette miehenne kanssa töissä samaan aikaan. Lapsukaiset eivät vielä pärjää kotona yksin.

Ja koska lastenhoitajan duuni on työtä, josta maksetaan ihan oikeasti rahapalkkaa, niin yhtä lailla se on duunia silloinkin, kun oma äiti tekee sen.

Miehelläsi on nyt hyvin epärealistiset kuvitelmat. Kotona lastensa kanssa oleva äiti voi paljon enemmän antaa lapsilleen kuin semmoinen uraputkessa kiitävä ohjus, jollainen omakin mutsini oli. Ei uraäidillä ole samalla tavalla aikaa paneutua lasten persoonaan, kun hänen on mietittävä omia ratkaisujaan.

Ja olisiko miehesi tyytyväinen sittenkään, jos olisit uraohjus? Se vaatii usein ylitöitä ja opiskeluja vieraalla paikkakunnalla, ajan viettämistä työtoverien kanssa jne. Moni mies tulee siinä tilanteessa mustasukkaiseksi ja hermostuu, kun kokee kodinhoidon jäävän omille harteilleen.

[/quote]

Tuota noin... vaikuttaako hetkeäkään siltä, että ap:stä kuoriutuisi uraohjus? 

Aivan upea juttu että on niinkin itsenäisiä, tarmokkaita, aikaansaavia ja tasa-arvoa noudattavia naisia kuten tuo yksi kolmen lapsen äiti. Mutta ei yksi tapa elää ole se ainoa oikea! On todella kapeakatseista pitää muita elämäntyylejä automaattisesti huonompina. Ei minua oikeastaan edes kiinnosta vaikkei joku ulkopuolinen valintojani arvostaisikaan, kunhan se joku ei ole mieheni.

Itse en ole uraihminen. Tein ennen lapsia työtä matalapalkka-alalla. Mielestäni ei ole mitään pahaa siinä että käy töissä vain rahan takia. Pidin työstäni, mutten tekisi sitä ellei olisi pakko. Kun lapset syntyivät niin olen kokenut että saan tehdä jotain oikeasti merkityksellistä. Kasvattaa omia lapsiamme kotona.

Mieheni tekee parempipalkattua työtä, joutuu matkustelemaan ja tekemään välillä pitkiäkin työpäiviä.... Homma ei toimisi kovin hyvin jos olisimme molemmat töissä ja pienelle päiväkotilapselle päivistä tulisi helposti liian pitkiä! Onneksi suhteemme on kunnossa ja mies osaa arvostaa sitä että hän saa keskittyä uraan ja käydä myös harrastamassa iltaisin jos ehtii ja jaksaa. 

Vaikka olen kotiäiti, niin päivät lasten kanssa on useimmiten minullekin mielenkiintoisia ja antavat paljon, ulkoilemme paljon, opetan heille kasveja, eläimiä, rakennamme majoja metsään, käymme pienimuotoisesti marjassa, sienessä, järvellä.....Olen intohimoinen käsityöharrastaja, harrastan liikuntaa säännöllisesti, käyn taidenäyttelyissä ja konserteissa. Voisin luonnehtia itseäni luovaksi ja hieman boheemiksi.

Ok, ehkä joku pystyy kaikkeen tähän ja tekee sen lisäksi täyden työpäivän lääkärinä tai ydinfyysikkona, mutta se ei kiinnosta minua. Minä elelen tyytyväisenä tätä pikku elämääni, hoidan lapset ainakin 3-vuotiaaksi kotona, enkä huoli huomisesta. Ehkä olen tyhmä kun en ole kunnianhimoinen uran suhteen, enkä jaksa huolehtia eläkekertymästäni, mutta jotenkin vain uskon että elämä kantaa. 

Ap.lle haluaisin sanoa, että tuollaiset kommentit mieheltä veisivät ainakin minulta henkisesti maton alta. En jaksanut läheskään koko ketjua lukea, mutta mieleen tuli sama juttu mitä joku sanoi, että miehesi taitaa olla suhteessanne jo luovuttanut. Yrittäkää jutella aikuismaisesti, ehkä ammattiapukin, parisuhdteterapia tms olisi hyvä, vaikkei avioliitto jatkuisikaan. Ehkä miehesi yrittää sinua loukata, että sinä alkaisit haluta eroa, pääsee kätevästi siitä vastuusta?! Tietenkin parisuhteessa on ainakin kaksi osapuolta, enkä voi tietää mitä kaikkea teillä on vialla, mutta todella ikävältä kuullostaa. Onko sinulla ystävää jolle voisit avautua? Ehkä se auttaisi amaan vähän etäisyyttä omaan ahdinkoon.

Kahden pienen 34v äiti.

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 10:36"]

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 02:30"]

Komppaan satalkkosta, näin myös meillä mentiin, minä hoidin kodin ja lapset mies sai rauhassa luoda uraa ja tekikin pitkää päivää. Tein sen tosi mielelläni eikä kuprmitettu hoitopalveluja, ainoastaan srk kerhoa muutama kerta viikossa. Kun lapset menivät kouluun siirryi osa-aika työhön ja hyvin sujui. Ei tarvinnut lasten lähteä yksin kouluun eikä palata tyhjään kotiin. Olen nauttinut ja luullakseni koko perhe mutta tämä oli meidän yhteinen sopimus ja hyvä niin, molemmmat on arvostaneet toisen työtä. Puhuimme asiat selväksi jo naimisiin mennessämme, lapsia ei hankita toisten hoidettavaksi vaan heidät hoidetaan kotona. Mikä muka olisi hienompaa työtä, ei mikään!

[/quote]

Miten eläkkeestäsi on huolehdittu?

Onhan sinulla puoli tusinaa sijoitusasuntoa tuottamassa sinulle tuloja?

[/quote]

Minun eläkkeestäni huolehdimme kyllä (mm. miehen palkasta menee sievoinen summa)...

t. satakakkonen

Omituista, miten vaikea joillekin on myöntää, että kotiäitiys on ylellisyyttä, vaikka kotona ei voikaan olla jouten.

[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 13:31"]

Kaikki asiat ei ole mitattavissa rahassa.

[/quote]

Aika harva silti haluaa myös miehensä jäävän kotiin. Isyyden ja isän läsnäolon lapsen varhaisvuosina siis voi mitata rahassa.

Voi teitä naisia, jotka olette ottaneet saamattoman miehen, joka ei pysty perhettään elättämään lyhyen pikkulapsiajan ja EN puhu työttömyydestä tai sairauksista.

Kadehditte ja haukutte kilpaa kotona lapsiaan hoitavia. Omaa laiskuutta se vaan on kun kotonaolo on raskaampaa kuin työäitiys. Itse olin 4v kotona ja erittäin huonolla omallatunnolla vein 4v ja 2v3kk päiväkotiin.

Pois voi lukea yksinhuoltajat ja raskasta vuorotyötä tekevät, silloin työäitiys ON raskasta.

[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 17:38"]

[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 13:31"]

Kaikki asiat ei ole mitattavissa rahassa.

[/quote]

Aika harva silti haluaa myös miehensä jäävän kotiin. Isyyden ja isän läsnäolon lapsen varhaisvuosina siis voi mitata rahassa.

[/quote]

Miksi harva? Kyllä minä haluaisin. Pääasia, että toinen vanhemmista on läsnä. Sitten minä menisin töihin omalle alalleni (ylempi kork.koulu tutkinto). Mies haluaisi myös, mutta ei uskalla. Pelkää uransa kärsivän. Ja on onnellinen, että minä jään.

t. se ei Suomessa asuva