Lue keskustelun säännöt.
Olen mieheni mielestä loinen :( Itkettää
29.11.2013 |
"Sulla ei ole selvästi mitään mielenkiintoa mennä töihin. Tekisit sitä vain rahan vuoksi. Tuollaiset ihmiset kyllä keksivät pian keinon lopettaa työnteon ja jäädä kotiin. Toiset vaan on loisia jotka etsivät jonkun lämpimän paikan, vaikka toisen palleista, ja jäävät siihen loppuiäkseen roikkumaan taakaksi."
Sanoin, että kyllä mä olen menossa töihin kun lapset ovat isompia. Sanoin, että tuntuu pahalta kun hän pitää minua loisena. Kasvatan kolmea yhteistä lastamme kotona ja olen mielestäni vielä hyvä ja sydämellinen äiti. En ole itkenyt aikoihin näin paljon. On tosi loukattu olo. Mies sanoi että ei hän minua suoraan loiseksi kutsunut. Täysin tunteettomasti, kovalla ja jäykällä äänellä. Minä itken tänään itseni uneen :(
Kommentit (220)
[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 17:49"]
Voi teitä naisia, jotka olette ottaneet saamattoman miehen, joka ei pysty perhettään elättämään lyhyen pikkulapsiajan ja EN puhu työttömyydestä tai sairauksista.
Kadehditte ja haukutte kilpaa kotona lapsiaan hoitavia. Omaa laiskuutta se vaan on kun kotonaolo on raskaampaa kuin työäitiys. Itse olin 4v kotona ja erittäin huonolla omallatunnolla vein 4v ja 2v3kk päiväkotiin.
Pois voi lukea yksinhuoltajat ja raskasta vuorotyötä tekevät, silloin työäitiys ON raskasta.
[/quote]
Jaaha. Mies on siis saamaton, jos ei voi yksin elättää naista ja lapsia ja nainen on saamaton, jos ei halua jäädä kotiin lasten kanssa. Mies ei siis voi osallistua hoitamalla lapsia, niin että nainenkin voisi tehdä töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 17:49"]
Voi teitä naisia, jotka olette ottaneet saamattoman miehen, joka ei pysty perhettään elättämään lyhyen pikkulapsiajan ja EN puhu työttömyydestä tai sairauksista.
Kadehditte ja haukutte kilpaa kotona lapsiaan hoitavia. Omaa laiskuutta se vaan on kun kotonaolo on raskaampaa kuin työäitiys. Itse olin 4v kotona ja erittäin huonolla omallatunnolla vein 4v ja 2v3kk päiväkotiin.
Pois voi lukea yksinhuoltajat ja raskasta vuorotyötä tekevät, silloin työäitiys ON raskasta.
[/quote]
Jaa, sinä siis olet valinnut miehesi sillä perusteella, paljonko rahaa hän voi ansaita. Enää pitäisi tietää, miten tuo eroaa huoraamisesta.
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 17:06"]
Kotiäitiys tarkoittaa ihan eri asioita eri ihmisille. On täysin älyvapaata sanoa, että en arvosta kotiäitejä. He eivät ole mikään yhtenäinen ryhmä. On niitä, jotka todella ovat tehneet lapsen parasta ajatellen tietoisen ratkaisun panostaa lapsiinsa hoitamalla heitä itse hyvin - ja on hommaan ajautuneita. Kotiäiti voi olla aivan ihana ja hyvä - tai hirviö. Jos oma mies ei osaa arvostaa hyvää kotiäitiä, mies on - kauniisti sanottuna - hiukan heikko huomiokyvyltään.
[/quote]
Höpö höpö. Kotiäiti on kotiäiti. Vähintä mitä hän voi tehdä, on hoitaa lapset hyvin. Mutta ei kotiäiti koskaan saa mitään todellista aikaiseksi. Ei saavuta mitään elämässään, ei koskaan jätä mitään todellista jälkeä tähän yhteiskuntaan tai maailmaan.
Näin mä ajattelen. Kyllä mä arvostan lasten kotihoitoa, olenhan sitä tarjonnut omillekin lapsille 7 vuotta yhdessä miehen kanssa. Mutta en mä kokisi olevani yhtään mitään, jos mulla ei olisi omia intohimoja ja omia todellisia tavoitteita elämässäni, muutakin kuin se, ettei kotona ole pölyä ja lapsilla on vaatteet sävy sävyyn.
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 22:24"]
Minusta on oikein hienoa, jos joku jaksaa olla hyvä kokopäivätyössä, hoitaa useamman lapsen ja kotityöt ja sitten vielä harrastaa ja tavata kavereita. Kuulostaa tehokkaalta, älykkäältä ja aikaansaavalta ihmiseltä, sellaisia yhteiskunta tarvitsee.
Harmi että pieni lapsi ei osaa arvostaa vanhempiensa työelämän saavutuksia tai harrastuksissa menestymistä. Lapsi osaa arvostaa vain vanhempien läsnäoloa ja sitä mitä he tekevät lapsen kanssa. Eikä se lapsi osaa edes kiittää vanhempia uhrautumisesta.
Mutta pääasia toki että joku ne lapset hoitaa. Itse en ole niin tehokas kuin nämä uraäidit, eikä se haittaa minua ollenkaan. Onneksi tuli myös miehen kanssa selvitettyä tarpeeksi ajoissa, että jos lapsia hommataan niin ne myös hoidetaan itse. Ymmärrän hyvin, että jos miestäkään ei ne lasten asiat kummemmin kiinnosta, hän toki tykkää että vaimo käy töissä. On mukulat pois jaloista ja enemmän rahaa törsättäväksi.
[/quote]
Ei se nyt ihan noinkaan mene. Kyllä se lapsen tulevaan koulutustasoon, elämässä menestymiseen sekä taloudellisesti että sosiaalisesti, sekä ylipäätään onnellisuuteen vaikuttaa mitä se äiti tekee. Äidin koulutustaso korreloi lasten koulutustasoon enemmän kuin isän koulutustaso.
En minäkään suosittele pistämään ihan pientä lasta hoitoon, mutta on se silti minusta pienempi paha kuin vuosikausien kotiäitiys, varsinkin kouluttamattoman naisen kotiäitiys.
Sekin on ihan ihmeellistä, että tunnen muutamia ihan älykkäitä naisia, jotka ovat olleet n 10 vuotta kotona. Koulutusta ei ole ollut kun kotiin on jääty, mutta lukiosta on aikanaan päästy läpi hyvin arvosanoin ja silloin ollutkin haaveita jatkokoulutuksen suhteen. Mutta kun on oltu se 10 v kotona, niin ainoa mihin taivutaan on lähihoitajakoulutus. Koska se on nopeaa ja helppoa.
Sitä vaan ei tuossakaan tilanteessa tulla ajatelleeksi, että sitä työtä pitäisi sitten jaksaa tehdä se loput 30-40 vuotta mitä työelämässä ollaan. Pienellä palkalla. Ei siinä mitään, jos se olisi ollut alkujaan oma haave. Mutta se, että antaa itsensä laiskistua ja arkautua kotiäitivuosina, ja sitten ei enää pystykään mihinkään... apua, ei käy kyllä sääliksi.
[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 18:26"]
[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 17:55"]
[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 17:38"]
[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 13:31"]
Kaikki asiat ei ole mitattavissa rahassa.
[/quote]
Aika harva silti haluaa myös miehensä jäävän kotiin. Isyyden ja isän läsnäolon lapsen varhaisvuosina siis voi mitata rahassa.
[/quote]
Miksi harva? Kyllä minä haluaisin. Pääasia, että toinen vanhemmista on läsnä. Sitten minä menisin töihin omalle alalleni (ylempi kork.koulu tutkinto). Mies haluaisi myös, mutta ei uskalla. Pelkää uransa kärsivän. Ja on onnellinen, että minä jään.
t. se ei Suomessa asuva
[/quote]
Yleensä kun kysyy, eikö mies voisi vaihteeksi jäädä kotiin hoitamaan lapsia, alkaa selitys kuinka miehen palkka on niin paljon parempi. Eli ihan kylmästä rahasta on kyse.
[/quote]
Höps, kylmästä rahasta on kyse, jos tehdään vain töitä ja laitetaan muut hoitamaan omat jälkeläiset. Jos päätetään, että toinen jää kotiin, niin varmaan se on usein mahdollista nimenomaan niin, että se parempipalkkainen menee töihin. Muuten olisi kysy tyhmyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 18:45"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 17:06"]
Kotiäitiys tarkoittaa ihan eri asioita eri ihmisille. On täysin älyvapaata sanoa, että en arvosta kotiäitejä. He eivät ole mikään yhtenäinen ryhmä. On niitä, jotka todella ovat tehneet lapsen parasta ajatellen tietoisen ratkaisun panostaa lapsiinsa hoitamalla heitä itse hyvin - ja on hommaan ajautuneita. Kotiäiti voi olla aivan ihana ja hyvä - tai hirviö. Jos oma mies ei osaa arvostaa hyvää kotiäitiä, mies on - kauniisti sanottuna - hiukan heikko huomiokyvyltään.
[/quote]
Höpö höpö. Kotiäiti on kotiäiti. Vähintä mitä hän voi tehdä, on hoitaa lapset hyvin. Mutta ei kotiäiti koskaan saa mitään todellista aikaiseksi. Ei saavuta mitään elämässään, ei koskaan jätä mitään todellista jälkeä tähän yhteiskuntaan tai maailmaan.
Näin mä ajattelen. Kyllä mä arvostan lasten kotihoitoa, olenhan sitä tarjonnut omillekin lapsille 7 vuotta yhdessä miehen kanssa. Mutta en mä kokisi olevani yhtään mitään, jos mulla ei olisi omia intohimoja ja omia todellisia tavoitteita elämässäni, muutakin kuin se, ettei kotona ole pölyä ja lapsilla on vaatteet sävy sävyyn.
[/quote]
No, mitä todellisia tavoitteita ja intohimoja sulla on? Oletko merkittävä henkilö?
[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 18:45"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 17:06"]
Kotiäitiys tarkoittaa ihan eri asioita eri ihmisille. On täysin älyvapaata sanoa, että en arvosta kotiäitejä. He eivät ole mikään yhtenäinen ryhmä. On niitä, jotka todella ovat tehneet lapsen parasta ajatellen tietoisen ratkaisun panostaa lapsiinsa hoitamalla heitä itse hyvin - ja on hommaan ajautuneita. Kotiäiti voi olla aivan ihana ja hyvä - tai hirviö. Jos oma mies ei osaa arvostaa hyvää kotiäitiä, mies on - kauniisti sanottuna - hiukan heikko huomiokyvyltään.
[/quote]
Höpö höpö. Kotiäiti on kotiäiti. Vähintä mitä hän voi tehdä, on hoitaa lapset hyvin. Mutta ei kotiäiti koskaan saa mitään todellista aikaiseksi. Ei saavuta mitään elämässään, ei koskaan jätä mitään todellista jälkeä tähän yhteiskuntaan tai maailmaan.
Näin mä ajattelen. Kyllä mä arvostan lasten kotihoitoa, olenhan sitä tarjonnut omillekin lapsille 7 vuotta yhdessä miehen kanssa. Mutta en mä kokisi olevani yhtään mitään, jos mulla ei olisi omia intohimoja ja omia todellisia tavoitteita elämässäni, muutakin kuin se, ettei kotona ole pölyä ja lapsilla on vaatteet sävy sävyyn.
[/quote]
Haaa, lapsiaan itse kasvattava vanhempi se vasta jälkiä jättääkin historian kirjaan. Mielestäni paljon enemmän kuin lastentarhanopena pk:ssa työskentelevä tai jossain konttorissa papereita käsittelemässä. Tuskin moni meistä on politikko tai tutkija!! Pölyt ja sävysävyvaatteet eivät ehkä ole meille kaikille äideille se olennaisin. Elämän intohimo voi olla sekin, noin karkeasti sanottuna, että omista lapsista ei tule ostarin nurkalla pyöriviä syljeksijöitä, sillä siihen voi todellakin vaikuttaa.
Työelämän syrjästä saavat useimmat meistä kyllä kiinni lasten kasvettuakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 16:10"]
[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 18:45"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 17:06"]
Kotiäitiys tarkoittaa ihan eri asioita eri ihmisille. On täysin älyvapaata sanoa, että en arvosta kotiäitejä. He eivät ole mikään yhtenäinen ryhmä. On niitä, jotka todella ovat tehneet lapsen parasta ajatellen tietoisen ratkaisun panostaa lapsiinsa hoitamalla heitä itse hyvin - ja on hommaan ajautuneita. Kotiäiti voi olla aivan ihana ja hyvä - tai hirviö. Jos oma mies ei osaa arvostaa hyvää kotiäitiä, mies on - kauniisti sanottuna - hiukan heikko huomiokyvyltään.
[/quote]
Höpö höpö. Kotiäiti on kotiäiti. Vähintä mitä hän voi tehdä, on hoitaa lapset hyvin. Mutta ei kotiäiti koskaan saa mitään todellista aikaiseksi. Ei saavuta mitään elämässään, ei koskaan jätä mitään todellista jälkeä tähän yhteiskuntaan tai maailmaan.
Näin mä ajattelen. Kyllä mä arvostan lasten kotihoitoa, olenhan sitä tarjonnut omillekin lapsille 7 vuotta yhdessä miehen kanssa. Mutta en mä kokisi olevani yhtään mitään, jos mulla ei olisi omia intohimoja ja omia todellisia tavoitteita elämässäni, muutakin kuin se, ettei kotona ole pölyä ja lapsilla on vaatteet sävy sävyyn.
[/quote]
Haaa, lapsiaan itse kasvattava vanhempi se vasta jälkiä jättääkin historian kirjaan. Mielestäni paljon enemmän kuin lastentarhanopena pk:ssa työskentelevä tai jossain konttorissa papereita käsittelemässä. Tuskin moni meistä on politikko tai tutkija!! Pölyt ja sävysävyvaatteet eivät ehkä ole meille kaikille äideille se olennaisin. Elämän intohimo voi olla sekin, noin karkeasti sanottuna, että omista lapsista ei tule ostarin nurkalla pyöriviä syljeksijöitä, sillä siihen voi todellakin vaikuttaa.
Työelämän syrjästä saavat useimmat meistä kyllä kiinni lasten kasvettuakin.
[/quote]
No, minä olen toista mieltä.
Tuskinpa kovin monen äidin kasvatustavoista kovin historiallisia tulee. Pahimmassa tapauksessa lapset saattavat ajatella, että haluavat tehdä kaiken aivan toisin, ja mamman hyväätarkoittavat ponnistukset kuolevat yhdessä sukupolvessa.
Mielestäni äiti, joka on rakastava ja luotettava lapsilleen ja lisäksi antaa esimerkin aktiivisesta ja muuallakin kuin kotiseinien sisällä monipuolisesti toimivasta äidistä, on parempi kuin pelkän kotipesän vaalija.
[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 17:00"]
[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 16:10"]
[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 18:45"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 17:06"]
Kotiäitiys tarkoittaa ihan eri asioita eri ihmisille. On täysin älyvapaata sanoa, että en arvosta kotiäitejä. He eivät ole mikään yhtenäinen ryhmä. On niitä, jotka todella ovat tehneet lapsen parasta ajatellen tietoisen ratkaisun panostaa lapsiinsa hoitamalla heitä itse hyvin - ja on hommaan ajautuneita. Kotiäiti voi olla aivan ihana ja hyvä - tai hirviö. Jos oma mies ei osaa arvostaa hyvää kotiäitiä, mies on - kauniisti sanottuna - hiukan heikko huomiokyvyltään.
[/quote]
Höpö höpö. Kotiäiti on kotiäiti. Vähintä mitä hän voi tehdä, on hoitaa lapset hyvin. Mutta ei kotiäiti koskaan saa mitään todellista aikaiseksi. Ei saavuta mitään elämässään, ei koskaan jätä mitään todellista jälkeä tähän yhteiskuntaan tai maailmaan.
Näin mä ajattelen. Kyllä mä arvostan lasten kotihoitoa, olenhan sitä tarjonnut omillekin lapsille 7 vuotta yhdessä miehen kanssa. Mutta en mä kokisi olevani yhtään mitään, jos mulla ei olisi omia intohimoja ja omia todellisia tavoitteita elämässäni, muutakin kuin se, ettei kotona ole pölyä ja lapsilla on vaatteet sävy sävyyn.
[/quote]
Haaa, lapsiaan itse kasvattava vanhempi se vasta jälkiä jättääkin historian kirjaan. Mielestäni paljon enemmän kuin lastentarhanopena pk:ssa työskentelevä tai jossain konttorissa papereita käsittelemässä. Tuskin moni meistä on politikko tai tutkija!! Pölyt ja sävysävyvaatteet eivät ehkä ole meille kaikille äideille se olennaisin. Elämän intohimo voi olla sekin, noin karkeasti sanottuna, että omista lapsista ei tule ostarin nurkalla pyöriviä syljeksijöitä, sillä siihen voi todellakin vaikuttaa.
Työelämän syrjästä saavat useimmat meistä kyllä kiinni lasten kasvettuakin.
[/quote]
No, minä olen toista mieltä.
Tuskinpa kovin monen äidin kasvatustavoista kovin historiallisia tulee. Pahimmassa tapauksessa lapset saattavat ajatella, että haluavat tehdä kaiken aivan toisin, ja mamman hyväätarkoittavat ponnistukset kuolevat yhdessä sukupolvessa.
Mielestäni äiti, joka on rakastava ja luotettava lapsilleen ja lisäksi antaa esimerkin aktiivisesta ja muuallakin kuin kotiseinien sisällä monipuolisesti toimivasta äidistä, on parempi kuin pelkän kotipesän vaalija.
[/quote]
Ei kenenkään tarvitse olla pelkkä kotipesän vaalija, vaikka ei kävisi töissä lasten ollessa pieniä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 18:54"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 22:24"]
Minusta on oikein hienoa, jos joku jaksaa olla hyvä kokopäivätyössä, hoitaa useamman lapsen ja kotityöt ja sitten vielä harrastaa ja tavata kavereita. Kuulostaa tehokkaalta, älykkäältä ja aikaansaavalta ihmiseltä, sellaisia yhteiskunta tarvitsee.
Harmi että pieni lapsi ei osaa arvostaa vanhempiensa työelämän saavutuksia tai harrastuksissa menestymistä. Lapsi osaa arvostaa vain vanhempien läsnäoloa ja sitä mitä he tekevät lapsen kanssa. Eikä se lapsi osaa edes kiittää vanhempia uhrautumisesta.
Mutta pääasia toki että joku ne lapset hoitaa. Itse en ole niin tehokas kuin nämä uraäidit, eikä se haittaa minua ollenkaan. Onneksi tuli myös miehen kanssa selvitettyä tarpeeksi ajoissa, että jos lapsia hommataan niin ne myös hoidetaan itse. Ymmärrän hyvin, että jos miestäkään ei ne lasten asiat kummemmin kiinnosta, hän toki tykkää että vaimo käy töissä. On mukulat pois jaloista ja enemmän rahaa törsättäväksi.
[/quote]
Ei se nyt ihan noinkaan mene. Kyllä se lapsen tulevaan koulutustasoon, elämässä menestymiseen sekä taloudellisesti että sosiaalisesti, sekä ylipäätään onnellisuuteen vaikuttaa mitä se äiti tekee. Äidin koulutustaso korreloi lasten koulutustasoon enemmän kuin isän koulutustaso.
En minäkään suosittele pistämään ihan pientä lasta hoitoon, mutta on se silti minusta pienempi paha kuin vuosikausien kotiäitiys, varsinkin kouluttamattoman naisen kotiäitiys.
Sekin on ihan ihmeellistä, että tunnen muutamia ihan älykkäitä naisia, jotka ovat olleet n 10 vuotta kotona. Koulutusta ei ole ollut kun kotiin on jääty, mutta lukiosta on aikanaan päästy läpi hyvin arvosanoin ja silloin ollutkin haaveita jatkokoulutuksen suhteen. Mutta kun on oltu se 10 v kotona, niin ainoa mihin taivutaan on lähihoitajakoulutus. Koska se on nopeaa ja helppoa.
Sitä vaan ei tuossakaan tilanteessa tulla ajatelleeksi, että sitä työtä pitäisi sitten jaksaa tehdä se loput 30-40 vuotta mitä työelämässä ollaan. Pienellä palkalla. Ei siinä mitään, jos se olisi ollut alkujaan oma haave. Mutta se, että antaa itsensä laiskistua ja arkautua kotiäitivuosina, ja sitten ei enää pystykään mihinkään... apua, ei käy kyllä sääliksi.
[/quote]
Olen niin samoilla linjoilla kanssasi! Nämä kotiin vuosikausiksi jäävät eivät ajattele asioita kovin pitkälle. Toki lastensa kautta VOI elää, mutta seuraukset siitä yltävät todella pitkälle.
Koulunpenkille voi mennä milloin haluaa ja milloinka lapset / perhe on siihen valmis. Kyllä ratkaisuja löytyy jos on ongelmia. Ei tehdä asioista ongelmia niin niitä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kotiäitiys juttu pitäisi selvittää ja sopia ennen lasten tekoa. Faktat pöytään paljon jää palkkaa saamatta ja paljon menisi hoitomaksuja jos on töissä sekä kuinka elämä mutkistuu työ- hoito-kotityö tapauksissa. Sen perusteella sitten sopia että sovittu ratkaisu käypi molemille, niin ei tarvitse alkaa urputtaa sitten kun lapset on tehty.
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 11:31"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 11:21"]
[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 00:21"]
Niin ja mites ne äidit, jotka tekevät normaalia työtä ja lisäksi hoitavat lapset, ovatko he niinkuin tuplatyössä? [/quote]
Miten tällainen kuvio on mahdollinen? Minulla on kokemusta useastakin työpaikasta, joita pidän normaaleina, eikä yhteenkään niistä ole voinut lapsia ottaa mukaan. Aina on joku muu hoitanut lapseni silloin, kun minä olen ollut töissä.
Lisäksi: kun lastenhoitaja hoitaa minun lapsiani, hän on töissä ja saa siitä palkkaa. Miksi ihmeessä se sama hoitotyö muuttuu ei-työksi sen mukaan, kuka sitä tekee?
[/quote]
Lastenhoitaja hoitaa useampia lapsia kerralla kuin tyypillinen kotiäiti. Kyllä kotiäidinkin työ on työtä silloin, kun helmoissa pyörii vaikkapa viisi alle kouluikäistä.
[/quote]
Lastenhoitaja päiväkodissa ei kokkaile, pese pyykkiä eikä siivoa sen lastenhoidon ohella eikä käy kaupassa lapsilauman kanssa eikä vie heitä neuvolaan, lääkäriin, puheterapiaan ja minne ikinä heitä tarvitseekin viedä. Ja tähän on turha tulla lässyttämään kuinka töissä käyvät äiditkin tekevät samat kotihommat. Eivät tee. Joku muu hoitaa ja ruokkii viikolla suurimmaksi osaksi heidän lapsensa. Pyykkiä toki tulee, mutta se ei ole kotiäitienkään päätyöllistäjä. Koti säilyy siistinä kun lapset on päiväkodissa sotkemassa.
Itsellä on kokemusta sekä hoitovapaasta (1½ vuotta) kahta lasta kotona hoitaen (ja samaan aikaa opiskellen) sekä töissäkäymisestä niin että lapset tarhassa. Jälkimmäinen on helppoa kuin heinän teko ensimmäiseen verrattuna. Siitä harvoin puhutaan, mutta usean lapsen leikittäminen, kerhottaminen, ulkoiluttaminen, opettaminen sotkujen korjaaminen, syöttäminen täyspäiväisesti yksin on aika raskasta hommaa ja töihin on helppo mennä "lepäämään". Jostain syystä vaan töihin menijät ovat automaattisesti ahkerampia ja suuria sankareita. On ihan yhtä ok käydä töissä kuin hoitaa omia lapsiaan kotona, mutta ei se työssäkäyvä todellakaan tee mitään tuplatyötä. PIkemminkin välttyy tylsimmiltä hommilta vanhemmuudessa ja saa toteuttaa itseään töissä.
Lakatkaa haukkumasta kotiäitejä! Ei me työssäkäyvät olla sen parempia ihmisiä kuin kotona olevatkaan ja todellakaan mistään loisimisesta ei ole kysymys. Hieman kunnioitusta toisia ihmisiä (ja toisia naisia!) kohtaan. Vanhemmuus on aina haastavaa teki miten tahansa eikä toisten perhetilanteita tarvitse ulkoapäin haukkua.
Muutenkin ihmetyttää tämä nykymeininki kun jo vanhempainvapaan viettämisestä tai hoitovapaalla olosta puhutaan kotiäitiytenä. Nehän ovat lakisääteisiä perhevapaita pienten lasten vanhemmille eivätkä mitään kotiäidiksi ryhtymistä. Jos lapsia on monta niin tietenkin myös perhevapaita voi olla monta. Kotiäitiys on määritelmällisesti sellaista lasten kotona hoitamista, että perheessä ei ole yhtään alle 3-vuotiasta. Äitien täyden työajan työllistyminen Suomessa on huippuluokkaa maailmassa. On tahallista harhauttamista julkisuudessa puhua kotiäitiyhteiskunnasta, kun kyse on vanhempain- ja hoitovapaista. Hoitovapaakauden jälkeen on hyvin harvinaista jäädä kotiin lapsia hoitamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 00:16"]
Etkö muka ole loinen? Oletko koska viimeksi ollut töissä? Minulla ei kantti kestäisi elellä muiden rahoilla.
[/quote]
Kuka sinun kakarasi hoitaa -yhteiskuntako?
Minä taas hiukka häpeän äitejä, jotka vievät pikkulapsensa vieraan hoiviin. Voiko nolompaa olla? Elukatkaan ei tee niin!
Mitä tiedät lasten tunneperäisistä tarpeista? Ennen sanottiin muodista: kun Pariisi käskee nyt sanotaan äitiydestä: kun markkinatalous määrää...
Ap:lle sanoisin, älä loukkaannu. Se vie voimavaroja ja lapsesi siitä kärsivät. Lopussa se kiitos seisoo niin minunkin perheessäni kävi:) ja hyvin kerkeät vielä töihinkin!
Tähän voi sanoa klassisesti: "Jätä se sika".
Itse eroaisin ja vaatisin vuoroviikko systeemiä lastenhoidossa ( jso siis mies kohtelee lapsia hyvin). Miehesi voi sitten hoitaa aina sen oman viikon lapsia ja huomata kuinka "helppoja" "loisen" tekemät työt ovat. Sinä voit sinä omana vapaa viikkonasi järjestellä omaa elämääsi.
[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 09:21"]
Koulunpenkille voi mennä milloin haluaa ja milloinka lapset / perhe on siihen valmis. Kyllä ratkaisuja löytyy jos on ongelmia. Ei tehdä asioista ongelmia niin niitä ei ole.
[/quote]
Tosiasia kuitenkin on, että perheen ohessa opiskeleminen on astetta paria vaikeampaa kuin ennen perheen perustamista.
[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 18:34"]
[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 17:49"]
Voi teitä naisia, jotka olette ottaneet saamattoman miehen, joka ei pysty perhettään elättämään lyhyen pikkulapsiajan ja EN puhu työttömyydestä tai sairauksista.
Kadehditte ja haukutte kilpaa kotona lapsiaan hoitavia. Omaa laiskuutta se vaan on kun kotonaolo on raskaampaa kuin työäitiys. Itse olin 4v kotona ja erittäin huonolla omallatunnolla vein 4v ja 2v3kk päiväkotiin.
Pois voi lukea yksinhuoltajat ja raskasta vuorotyötä tekevät, silloin työäitiys ON raskasta.
[/quote]
Jaa, sinä siis olet valinnut miehesi sillä perusteella, paljonko rahaa hän voi ansaita. Enää pitäisi tietää, miten tuo eroaa huoraamisesta.
[/quote]
Maailma on muuttunut kummalliseksi. Ikiaiakainen biologinen jutu on se, että emo hoitaa poikasensa ja uros saalistaa ruuan. Nyt yhteisten lapsien hoitamista pidetään loisimisena, ihminen on erkaantunut kauas luonnosta. Ei kukaan vieras hoitaja koe samaa kiintymystä hoidettavaan kuin oma äiti eli piene lapsen päiväkotihoito ei koskaan voi se parempi vaihtoehto (jos äiti on terve sillätavalla, että kykenee kiintymään lapsiinsa).
Isä voi jäädä kotiin kun joksikinaikaan lapset ovat isompia sehän olisi ideaali, mutta luulisi jokaisen lapsistaan välittävän isän tajuavan, että ei hoitopaikoissa lapset saa samaa huolenpitoa kuin kotona.
Aloittajan kirjoituksesta paistaa läpi, että perheenisä ei pidä työstään taikka haluaisi lisää rahaa, olisiko se syy "kateuteen" jotka kokee omien lastensa hoitamisesta.
[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 18:45"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 17:06"]
Kotiäitiys tarkoittaa ihan eri asioita eri ihmisille. On täysin älyvapaata sanoa, että en arvosta kotiäitejä. He eivät ole mikään yhtenäinen ryhmä. On niitä, jotka todella ovat tehneet lapsen parasta ajatellen tietoisen ratkaisun panostaa lapsiinsa hoitamalla heitä itse hyvin - ja on hommaan ajautuneita. Kotiäiti voi olla aivan ihana ja hyvä - tai hirviö. Jos oma mies ei osaa arvostaa hyvää kotiäitiä, mies on - kauniisti sanottuna - hiukan heikko huomiokyvyltään.
[/quote]
Höpö höpö. Kotiäiti on kotiäiti. Vähintä mitä hän voi tehdä, on hoitaa lapset hyvin. Mutta ei kotiäiti koskaan saa mitään todellista aikaiseksi. Ei saavuta mitään elämässään, ei koskaan jätä mitään todellista jälkeä tähän yhteiskuntaan tai maailmaan.
Näin mä ajattelen. Kyllä mä arvostan lasten kotihoitoa, olenhan sitä tarjonnut omillekin lapsille 7 vuotta yhdessä miehen kanssa. Mutta en mä kokisi olevani yhtään mitään, jos mulla ei olisi omia intohimoja ja omia todellisia tavoitteita elämässäni, muutakin kuin se, ettei kotona ole pölyä ja lapsilla on vaatteet sävy sävyyn.
[/quote]
Harva meistä jää historiankirjoihin kun taas se miten kohtelemme lapsiamme jää historiaan. Jos omat lapset saavat lapsia ja nämä taas lapsia siirtyy juuri se sinun kasvatustyylisi sukupolvelta toiselle. Jos sinä olet se henkilö joka muuttaa sukupolvien ketjussa olleet huonot asiat ja tuot rakkautta voit vaikuttaa siihen millainen maailma on tulevaisuudessa.
Tulevaisuus tarvitsee ihmisiä jotka pitävät sivistyvaltioiden arvoja pystyssä.
Meidän aikamme täällä on lyhyt ja hetkessä ohi ja sinä ja sinun työsi katoavat.
Moni tajuaa vanhemmiten, että oikeastaan ainoa asia jonka kautta kurottaa aikamme ylitse on lapset.
[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 17:55"]
[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 17:38"]
[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 13:31"]
Kaikki asiat ei ole mitattavissa rahassa.
[/quote]
Aika harva silti haluaa myös miehensä jäävän kotiin. Isyyden ja isän läsnäolon lapsen varhaisvuosina siis voi mitata rahassa.
[/quote]
Miksi harva? Kyllä minä haluaisin. Pääasia, että toinen vanhemmista on läsnä. Sitten minä menisin töihin omalle alalleni (ylempi kork.koulu tutkinto). Mies haluaisi myös, mutta ei uskalla. Pelkää uransa kärsivän. Ja on onnellinen, että minä jään.
t. se ei Suomessa asuva
[/quote]
Yleensä kun kysyy, eikö mies voisi vaihteeksi jäädä kotiin hoitamaan lapsia, alkaa selitys kuinka miehen palkka on niin paljon parempi. Eli ihan kylmästä rahasta on kyse.