Onkos täällä muita kenellä on oikeasti hyvä parisuhde??
Tuntuu että täällä vaan valitetaan paskaa parisuhdetta ja itketään kun mies lähtee ryyppäämään.
Mulla on ihan paras mies johon luotan 100%. Hän saa mennä kavereiden kanssa niin paljon kun haluaa ja mä menen omien ystävieni kanssa, mut useimmiten mennään yhdessä. Aina ollaan tultu oman kumppanin viereen yöksi eikä kumpikaan epäile toista mistään vilpistä.
Arki menee kivasti hurtilla huumorilla höystettynä ja riitojakin on, mut nekin on lähinnä erimielisyyksiä makuasioista, joten ei niistäkään draamaa saa aikaiseksi.
Mun vaan piti käydä ensin läpi ne pettäjät ja hakkaajat, ennen kuin löysin tämän kultakimpaleeni.
Kommentit (72)
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 22:38"]
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 22:35"]
Täällä on hyvä parisuhde! Joskin joillan mittareilla katsottuna tää saattais jonkun mielestä olla ihan paskakin.. :D Mikä sitten on kenellekin hyvä. Mut ei petetä puolin ei toisin, ei väkivaltaa, ei alkoholi-ongelmia. Viihdytään kotona, lapsiakin on, ja seksiäkin piisaa. Meil on ihan hauskaa yhdessä ja luotetaan toisiimme kans 100 %. Kauhea karjuminen täältä saattaa välillä kuulua, riidellään aika äänekkäästi.
[/quote]
miten voi karjua ja samalla sanoa, että on hyvä parisuhde?
Minusta riitely rikkoo aina jotain. jotenkin sitä pettyy, ettei tämä ollutkaan sellaista kuin halusin.
[/quote]
Etkö osaa riidellä rakentavasti? Pamautatko aina kaikki henkilökohtaisuuksiin menevät loukkaukset ja vanhat, jo sovitut virheet pöytään riidellessä? Vai osaatko kertoa tunteesi vain kulloinkin käsiteltävänä olevasta asiasta?
Koska se joka sanoo, ettei riitele koskaan miehensä kanssa, tai ole edes eri mieltä ,niin VALEHTELEE. Tai sitten ei vaan erota mikä on riitelyä.
Loistava parisuhde, en oikeastaan keksi miten tätä voisi parantaa. 7 vuotta viihdytty yhdessä, eikä loppua näy. Tämä suhde ei millään tavalla ole täydellinen, ollaan niin syvällä käyty, mutta sieltä yhdessä noustu vahvempina. Ei anneta vastoinkäymisten kaataa suhdetta. Ihmiset tekee virheitä, mutta virheistä pitäis sit kans oppia jotain.. :)
[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 17:37"]
Koska se joka sanoo, ettei riitele koskaan miehensä kanssa, tai ole edes eri mieltä ,niin VALEHTELEE. Tai sitten ei vaan erota mikä on riitelyä.
[/quote]
Niin no, ehkä täällä on sitten määritelmällisiä eroja. Mä esim. olen ihan säännöllisesti eri mieltä mieheni kanssa, me käydään joskus erittäinkin pitkiä väittelyitä asioista. Mutta eihän meidän silti tarvitse niistä asioista riidellä? :D Meillä ei huudeta, koska mä en katselis huutavaa äijää, enkä siksi pistä ketään kuuntelemaan omaa huutoani. Muuten kyllä kirotaan joskus elämää, kun v*tutaa noin muuten. Meillä tää on ainakin toiminut loistavasti 10 vuotta, kun ei ole tarvetta pahoittaa toisen mieltä, mutta kukin tyylillään.
Pakko sanoa että epäilen hieman suhteen "hyvyyttä" jos ei riidellä lainkaan. Tuntuu hiukan tylsältä ja lattealta. Ettekö ole mistään asioista eri mieltä? Eikö vituta koskaan? Miten voi oppia toiselta mitään tai miten voi suhde kasvaa jos kaikesta ollaan samaa mieltä.
Haluaisin nähdä kun tällaisen parisuhteen toinen osapuoli olisikin joskus ihan vaikka vaan kiusallaan eri mieltä kumppaninsa kanssa. Tulisiko riita vai myötäilisikö toinen osapuoli? Osattaisiinko riidellä rakentavasti tai edes jossain määrin sivistyneesti?
Omassa suhteessani, johon olen erittäin tyytyväinen, riidellään silloin tällöin. Välillä turhasta ja välillä ihan aiheestakin, voi tulla sanottua pahastikkin. Sovintoon kuitenkin päästään aina eikä vanhojen riitojen anneta kaivella.
Tosi v*ttumaisten riitojen vastapainona on niitä ihan superihania hetkiä, ja on vaikeaa uskoa että kukaan voisi saada parisuhteeltaan pelkästään ne hyvät puolet.
Minulla on myös erinomainen parisuhde. Kun olin tuntenut nykyisen miehen vain pari tuntia, niin aloin jo ymmärtää meidän olevan asenteeltaan niin samankaltaisia ihmisiä, että pystyi todella alusta asti olemaan todella oma itsensä, eikä tarvinnut yhtään jännittää mitä toinen ajattelee minkäkin asian sanomisesta tai tekemisestä.
Melkein jo etukäteen surettaa lähes varma eroaminen joskus tulevaisuudessa mutta toisaalta onneksi hyviä miehiä on löytynyt ennen tätäkin ja heidän taakse jäämisestäänkin on selvinnyt.
[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 18:31"]
Minulla on myös erinomainen parisuhde. Kun olin tuntenut nykyisen miehen vain pari tuntia, niin aloin jo ymmärtää meidän olevan asenteeltaan niin samankaltaisia ihmisiä, että pystyi todella alusta asti olemaan todella oma itsensä, eikä tarvinnut yhtään jännittää mitä toinen ajattelee minkäkin asian sanomisesta tai tekemisestä.
Melkein jo etukäteen surettaa lähes varma eroaminen joskus tulevaisuudessa mutta toisaalta onneksi hyviä miehiä on löytynyt ennen tätäkin ja heidän taakse jäämisestäänkin on selvinnyt.
[/quote]
Häh, miksi teidän pitäisi lähes varmasti erota, jos suhde kerran sujuu?
Meillä on ollut upea parisuhde jo lähes 20 vuotta. Kumppanuus, syvä ystävyys, fyysinen kipinä, toisen arvostus ja rakkaus antaa loistavan pohjan tälle uusperheelle. Toiseen voi luottaa huonoinakin aikoina ja kaikesta voi jutella. Kipeistäkin asioista. Jos riitelemme riidat johtuu asioista, ei koskaan toisistamme.
Kumpikaan meistä ei ole helppo ihminen eikä elämämme ole aina ollut helppoa (talousvaikeuksia, työttömyyttä, sairautta, pari taloa rakennettu jne) mutta vaikeina aikoina ollaan aina "samalla puolella". Ei tulisi mieleenkään riidellä kotitöistä, lapsenvahtivuoroista, harrastuksista, työmatkoista tai niistä harvoista kerroista kun ollaan oltu kavereiden kanssa juhlimassa tai reissussa. Ne kaikki kuuluu elämään ja hoidetaan yhdessä, omat ystävät on sallittuja ja toivottuja. 90% vapaa-ajasta kun kuitenkin vietetään yhdessä perheen ja yhteisten ystävien kanssa.
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 22:35"]Täällä on hyvä parisuhde! Joskin joillan mittareilla katsottuna tää saattais jonkun mielestä olla ihan paskakin.. :D Mikä sitten on kenellekin hyvä. Mut ei petetä puolin ei toisin, ei väkivaltaa, ei alkoholi-ongelmia. Viihdytään kotona, lapsiakin on, ja seksiäkin piisaa. Meil on ihan hauskaa yhdessä ja luotetaan toisiimme kans 100 %. Kauhea karjuminen täältä saattaa välillä kuulua, riidellään aika äänekkäästi.
[/quote]
Tämä voisi olla minun kirjoittama. Onnellisia ollaan ja asiat selvitetään aina, välillä aika äänekkäästi.. :)
siis tottakai meillä on ongelmamme, mutta hyvä on suhde. Tukin ongelmatonta suhdetta onkaan. Meillä on kouluikäinen lapsi, olemme kolmekymppisiä ja kymmenen vuotta yhdessä olleet. Siihen mahtuu kivikkoisiakin aikoja, mutta mies on kallioni ja toivottavasti toisinkin päin. Emme ole naimisissa, emme edes kihloissa. Seksi on hyvää, mies on kiltti ja komea. Toki hänelläkin virheensä, mutta en valita :)
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 17:43"]
Pakko sanoa että epäilen hieman suhteen "hyvyyttä" jos ei riidellä lainkaan. Tuntuu hiukan tylsältä ja lattealta. Ettekö ole mistään asioista eri mieltä? Eikö vituta koskaan? Miten voi oppia toiselta mitään tai miten voi suhde kasvaa jos kaikesta ollaan samaa mieltä.
Haluaisin nähdä kun tällaisen parisuhteen toinen osapuoli olisikin joskus ihan vaikka vaan kiusallaan eri mieltä kumppaninsa kanssa. Tulisiko riita vai myötäilisikö toinen osapuoli? Osattaisiinko riidellä rakentavasti tai edes jossain määrin sivistyneesti?
Omassa suhteessani, johon olen erittäin tyytyväinen, riidellään silloin tällöin. Välillä turhasta ja välillä ihan aiheestakin, voi tulla sanottua pahastikkin. Sovintoon kuitenkin päästään aina eikä vanhojen riitojen anneta kaivella.
Tosi v*ttumaisten riitojen vastapainona on niitä ihan superihania hetkiä, ja on vaikeaa uskoa että kukaan voisi saada parisuhteeltaan pelkästään ne hyvät puolet.
[/quote]
Eri mieltä oleminen ei ole riitelyä. Tottakai kummallakin on oikeus omaan mielipiteeseen ja useinkin ne eroaa toisistaan. Kinata voidaan mutta miksi riidellä mielipiteistä? Kuten omassa viestissäni sanoin meillä riitelee asiat ei ihmiset. Eli koskaan ei esim mennä henkilökohtaisuuksiin, solvata tai haukuta toista.
Rakennusaikana riideltiin esim siitä kun kysyin joskus miksi jokin kohta tehdään noin - oma naisenlogiikkani olisi tehnyt jonkin asian toisin. Mies hermostui ja sanoi että voin tehdä sen jos osaan paremmin - mutta tästähän ei ollut kyse. Kun sitten väsymys ja kiukku hellitti mies tajusi että olinkin (ehkä) ollut oikeassa... Ja joskus taas otin työkalun ja tosiaan tein itse. Mutta nuo hetket kesti ehkä muutaman minuutin. Tai jos joku työvaihe tökki ja tökki kunnes mies heitti työkalut käsistään ja lähti ulos tupakalle keräsin kamat kasaan ja odottelin hänen rauhoittumistaan. Sitten jatkettiin ja naurettiin koko jutulle.
En ymmärrä miksi pitäisi huutaa toiselle naama punaisena, haukkua ja loukata? Sanat satuttaa tosi pahasti mutta miksi tekisin niin rakkaimmalle ihmiselle? Siinä ei todellakaan ole mitään rakentavaa!
Mulle kyllä kelpaa ne yhteiselämän parhaat puolet!
Täältä löytyy myöskin yksi hyvä parisuhde. Alkuun mies oli mustasukkainen, ja hiukan takertuvainen, kuulemani ja ymmärtämäni mukaan ollut samanlainen edellisissä suhteissaan. Nyt vajaa kahden vuoden yhdessäolon jälken asia on muuttunut. Kiva huomata miten itse on ollut sen luottamuksen arvoinen että on saanut toisen muutamaan tapojaan omasta halustaan.
Kumpikin saa mennä kavereidensa kanssa miten tykkää, oman kullan viereen tullaan kuitenkin aina yöksi, ei siksi ttä pitäisi, vaan siksi että halutaan. Riidellään silloin tällöi, mutta se tekee vaan hyvää. Pahempana pidän sitä ettei riideltäisi; jos asioista puhutaan(myös niistä vaikeista), niin väkisinkin tulee joskus sanaharkkaa. Kumpikin uskotaan siihen että yhdessä ollaan vielä pitkään.