Lapsiperhe-elämän pointti?

[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 17:35"]

parasta on Se, että ei tunne tyhjyyden tai merkityksettömyyden tunnetta, kun ei ehdi. Rakkaus. Täysin pyyteetön rakkaus on myös hienoa.

[/quote]

Aika kurjaa, ettei ihminen saa rakkautta (lapsi on siis ainoa rakkauden lähde?) ja tuntee itsensä tyhjäksi tai merkityksettomäksi jos ei saa lasta. No sellaiselle ihmiselle varmasti onkin hienoa että saa lapsen, jos elämä noin surkeaa olisi ilman lasta. Jännä miten toisten identiteetti on kiinni siitä saako lapsen vai ei... Mutta kukin tavallaan:)

[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 23:24"]

Ap:n elämä on varmaan ihmissuhdekriisejä ja baarissa ja vaatekaupoissa juoksemista. Ei ihme, että tavallinen arki puuduttaa

[/quote]

Vanhemman puhetta.

[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 23:27"]

[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 23:22"]

Lapsiperhe-elämän pointti on hankkia itselleen jälkikasvua jota haluaa vaalia, hoitaa, rakastaa ja kasvattaa. -- -- Sitten kun olet aikuinen ja lapsesi ovat aikuisia, voit rakastaa, hoitaa, kasvattaa ja vaalia heidän lapsiaan jos hyvin käy. Ja tämä kaikki itsessään on palkistevampaa kuin mikään lomamatka, uraputki tai vapaa-ajan saavutus

[/quote]

Tämä on ihan hyvin kiteytetty, mutta täsmentäisin vielä: olettaen että todella haluaa ja arvostaa näitä asioita. Jos oman jälkikasvun hankkiminen, hoivaamnen ja kasvattaminen ja ihmissuhteen rakentaminen ei kiinnosta, niin ei siinä sitten tietenkään olekaan mitään pointtia eikä se kyllä ole palkitsevaakaan.

[/quote]

juuri näin.

t. se edellinen

Huoh... Miten joku jaksaa arvostella toisen valintoja, vaikka ne eivät hänelle itselleen mitenkään kuulu?

Kyllä sinunkin elämästäsi ap löytyy monen silmin varmasti arvosteltavaa, mutta monet ihmiset ovat sen verran hienotunteisia että pitävät sitä sinun valintanasi, kunnioittavat sitä ja eivät siksi ala sitä arvostelemaan.

Miten se on sinulta pois, jos joku saa lapsia?

Keskenkasvuisuudesta: http://i.imgur.com/5lyrtQx.gif

[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 17:23"]

Viikko siskon luona kyläilyä takana, ja voi jessus tuota lapsiperhearkea. Kivat lapset, mukavia aikuisia, mutta molemmat vanhemmmat olivat henkisesti jotenkin rammman oloisia ja heidän elämänsä velttoa ja tylsäää. Selittäkää nyt, mikä siinä lapsen kanssa elämisessä on olevinaan niin hienoa. Sen hyvän, minkä lapsi antaa, voi saada muualtakin, ja kaikki vanhemmuuden ainutlaatuiset piirteet ovat minusta joko yhdentekeviä tai vastenmielisiä.

Kaikki, siis ihan kaikki, on parempaa ilman lapsia.

[/quote]

valitettavasti se on joillekin suuri pettymys ja sen takia pitää yrittää laittaa muutkin kärsimään

[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 17:23"]

Viikko siskon luona kyläilyä takana, ja voi jessus tuota lapsiperhearkea. Kivat lapset, mukavia aikuisia, mutta molemmat vanhemmmat olivat henkisesti jotenkin rammman oloisia ja heidän elämänsä velttoa ja tylsäää. Selittäkää nyt, mikä siinä lapsen kanssa elämisessä on olevinaan niin hienoa. Sen hyvän, minkä lapsi antaa, voi saada muualtakin, ja kaikki vanhemmuuden ainutlaatuiset piirteet ovat minusta joko yhdentekeviä tai vastenmielisiä.

Kaikki, siis ihan kaikki, on parempaa ilman lapsia.

[/quote]

valitettavasti se on joillekin suuri pettymys ja sen takia pitää yrittää laittaa muutkin kärsimään

Mikä ap on sinun elämän pointti?

No onko jossain väitetty, että lapsiperhe-elämä olisi jotenkin auvoisaa? Päinvastoin. Se on todella raskasta duunia, monesti 24/7 lasten ollessa pienä ja vanhemmat on siinä tosi kovilla.  Mutta mitäpä sitä ei ihminen tekisi oman perheensä ja lastensa eteen. Sen tien kun on valinnut, niin luonnollisesti haluaa suoriutua siitä ja koittaa nauttia edes niistä asioista mitkä ovat hyvin. Esim. lapsen ensiaskeleet, ensimmäinen sana, itse tehty äitienpäiväkortti... Nuo on oikeasti upeita asioita vanhemmille, kun he näkevät kaiken sen vaivan lastensa eteen JOKA IKINEN PÄIVÄ. Tämä taas saattaa näyttäytyä lapsettomille ihmisille jotenkin ruusuiselta tms.. Jokainen vanhempi kuitenkin tietää, että kovaa työtähän se on. Eikä siihen tarvita kyllä lapsetonta siskoa enää jälkeenpäin ilkkumaan. Olisit hoitanut niitä muksuja vaikka viikonkin putkeen ja päästänyt vanhemmat pienelle lomalle, niin osaisit ehkä arvostaa sitä työtä mitä he tekevät, sen sijaan että ilkut ja vähätelet kuinka tylsiä ihmisiä ja tylsä elämä heillä on. koska tylsäähän se on! Jos on kunnollinen vanhempi ja laittaa lapset etusijalle elämässä. Itsekkyys siinä kaikkoaa.

Ensimmäiset kuukaudet vauvan kanssa olivat raskaita. Kaikki energia meni siihen, miten selviydyn tämän pienen kanssa. Rakkaus ja side syntyi vähitellen.

Nyt tyttö on 7kk ja rakkauteni häntä kohtaan on jotain sellaista, että ei sitä voi sanoin kuvailla. Hän on minun silmissäni maailman ihanin, suloisin, maagisin olento. On ihanaa katsella lapsen iloa ja kehittymistä. Olen varma, että edessämme on paljon ihania aikoja kaikista hankaluuksista huolimatta.

Meillä on käynyt tuuri ja tukiverkot ovat hyvät ja lähellä. Mieheni ottaa vastuun hoidosta iltaisin ja viikonloppuisin. Olen päässyt halutessani juhliin, baariin ja menoihin kavereideni kanssa. Olen myös tehnyt töitä ä-lomalla ja varmaan jatkan samaan malliin hoitovapaalla, niin kauan kuin tyttö nukkuu sen verran päiväunia, että omia hommia saa tehtyä.

Pitkään suorastaan inhosin lapsia. Kun teimme päätöksen lapsen hankkimisesta, ajattelin lähinnä, että okei, tehdään nyt yksi, mutta ei ikinä, ei koskaan, ei mistään hinnasta toista. Samaa mieltä olin ensimmäiset 2-3 kuukautta. Syksyllä asiat vain loksahtelivat itsekseen kohdalleen. Olen aivan hullun rakastunut ihanaan tyttäreeni. Luultavasti haluan muutaman vuoden päästä toisen lapsen. Pienen vauvan ilo ja estottomuus, ei sellaista voi kokea aikuisten kanssa. Kotimme on kaiken väsymyksen ja ajoittaisen ärtymyksen lisäksi täynnä rakkautta ja riemua. Liikutumme mieheni kanssa lähes päivittäin kyyneliin vauvamme tuomasta onnesta ja pidäkkeettömästä rakkaudesta. Nyt tuntuu siltä, että jos voimme lisääntyä, olisi aivan kamalaa, jos saisimme kokea tämän syntymisen ja kasvamisen ihmeen vain kerran.

Juu juu, on kaikenlaista scheissea tiedossa, mutta niin olisi joka tapauksessa. Scheisse vain on eri elämäntilanteissa erilaista. Sinkkuna ollessa se oli huolta pariutumisesta, toimeentulosta ja urasta. Kaksin ollessa huolta toimeentulosta ja urasta. Perheessä toimeentulon ja uran lisäksi omasta ajasta, pinnan kestämisestä ja lapsen terveydestä. Mutta voi hyvää päivää, se rakkaus ja onni, jonka lapsi tuo tullessaan.... Se on korjannut omaa, rikkonaista lapsuuttani jo nyt TODELLA paljon. Enkä koe, että joutuisin luopumaan haaveistani tehdä uraa ja harrastaa omia juttujani. Tietenkin niitä menoja joutuu jumppaamaan puolison kanssa, mutta ei se ainakaan meillä ole ollut mitenkään älyttömän hankalaa. Oli siinä jo ennen lastakin jumppaamista, kun molemmat kävivät töissä, eikä sitä vapaa-aikaa ollut mitenkään mahdottomasti enemmän kuin nyt. Monet hommat hoituvat soveltamalla lapsenkin kanssa. Olen käynyt aivan älyttömästi shoppaamassa. Jumppailen olkkarissa vauvan kanssa ja käymme yhdessä vauvajumpassa. Olen tosi tehokas silloin kun omaa aikaa on. Nautin hieman vähäisemmästä vapaa-ajastani ÄLYTTÖMÄSTI enemmän kuin ennen.

Eli kaiken vastuun ja raskaan lisäksi ihana vauvani on jo nyt tuonut elämääni niin paljon lisää, että en todellakaan kadu tätä.

T: Entinen lastenvihaaja, joka ei edelleenkään identifikoidu miksikään Goretex-äidiksi, mutta on aivan jumalattoman onnellinen siitä, että on saanut perheen.

[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 23:22"]

[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 18:38"]

 elämän tarkoitus on jatkaa sukua ja lisääntyä, se on meillä ihan geeneissä.  Toinen asia on se, että lapset kasvattavat.

Yksi asia on se, että lapsi on ihme; se puhdas sielu, pikkuhiljaa kasvava pieni, kirkas ihminen jonka oma, uusi moniin mahdollisuuksiin yltävä mielenmaisema hahamottuu ja sen suurempaa iloa ei ole kuin nähdä läheltä uuden ihmisen kehitys. 

lasten kautta voit vaikuttaa maailmaan todella paljon; he jatkavat jotakin sinusta; hyvää tai pahaa.  Niin ja unohtuihan tästä vielä se, että on ihanaa ajatella että jonakin päivänä vietät juhlia lastesi ja heidän mukanaan tuomien ihmisten kanssa,.

[/quote]

Enää yks klisee jäi puuttumaan: "on joku joka huolehtii sinusta vanhana".

[/quote]

No jopas. Nämä ovat ihan omia kokemuksia ja ajatuksia. En olekaan ymmärtänyt että kokemuksensa ja tunteensa pitää päivittää tähän tietoyhteiskunnan aikaan ja unohtaa tällaiset kliseet. Ei sullakaan hyvin taida mennä

[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 20:27"]

Se, että haluaa lapsia, on syvällä niin ihmisen kuin muidenkin eläinten, biologiassa.

[/quote]

Biologina täytyy huomauttaa, että eläimet eivät tosiaankaan "halua lapsia". Esimerkiksi ihmisellä on kyllä seksuaalivietti ja hoivavietti, mutta ajatus lasten haluamisesta on kyllä sosiaalista ja kulttuurista ainesta. Suurimman osan ihmisen historiassa panetuksesta on seurannut lapsi, ja oksitosiini on pitänyt huolta lopusta.

^Olipas kauniisti kirjoitettu! Allekirjoitan miltei sanasta sanaan.

Hyvää tekstiä. Näin se menee ja tallasta se on. Ymmärtää ken kykenee. OIKEAA

asennoitumista ja iloa ei mitään väkinäistä suorittamista..

HYVÄ, HYVÄ !

vittu, että velat (osa porukasta) ON rasittavia. On toki osa äideistäkin, mutta nämä kiihkovelat...huuhhuh.

Veikkaan, että ne jotka eniten lapsiperhe-elämää kritisoivat tai ihmettelevät, ovat sellaisia lapsettomia, jotka eivät ole omasta päätöksestään varmoja. Siksi pitää itselleen vakuutella, ettei se lapsien kanssa elo voi olla hyvää elämää tai että lapset eivät voi tuoda mitään erikoista elämään. Käännettynä voi ajatella myös niin, että ne äidit, jotka ovat juuri lukuhetkellä väsyneitä omaan arkirumbaansa ottavat eniten itseensä sen, että joku uskaltaa kyseenalaistaa heidän valintojaan.

Summasummarum, sellainen ihminen, joka on tyytyväinen omiin valintoihinsa, kykenee näkemään muiden elämän hyvät puolet kritisoimatta ja arvostelematta tai kadehtimatta. Erilaiset elämäntavat ovat valintoja, eivät kritiikkiä eri tavalla eläviä kohtaan.

ap- miksi kirjoitat tänne, ei tänne ole pakko kirjoittaa t. lapsiperheellinen

En ole ap, mutta tässä esimerkki sille, miksi pitää mennä viikoksi kylään lapsiperheeseen: Mun sisko asuu ison meren toisella puolen maaseudulla. Lähimpään hotelliin on liki sata kilsaa matkaa, joten kun sinne lähtee vieraisille, on vähän pakko asua ja elää lapsiperheessä. Viikko taas on aika minimi, miksi aikaa sinne kehtaa lähteä.

Veltto ja tylsä elämä ilman lapsia on jotenkin hohdokkaampaa? Sehän on ihan oma asia, haluaako viettää tylsää elämää, lapset eivät ole este eivätkä hidaste normaalille aktiiviselle elämälle.

Ap, eiköhän kyse ole siitä, millaista elämää itse kukin itselleen haluaa.

Ihan sama, miten ihanaa on vaikka oman hevosen omistaminen, hoitaminen ja hevoskilpailut ja -näyttelyt, jos ei ole yhtään hevosihmisiä eikä kiinnosta viettää vapaa-aikaansa tallilla. Samalla lailla lapsiperhe-elämä on antoisaa sellaiselle, joka nauttii lapsen kasvun ja kehityksen seuraamisesta, lasten kanssa touhuamisesta ja tunnesiteen rakentamisesta omaan lapseen. Jos ei näistä piitaa, niin eihän tuossa elämäntavassa olekaan yhtään mitään hohdokasta tai hauskaa. Hyvä vain, jos tuon tietää ennakolta, niin säästää itsensä ja sen mahdollisen lapsen aika paljolta murheelta.

Ja 65, kyllä lapset ainakin minun normaalia elämääni hidastaisivat ja estäisivät todella paljon. Kaikkien normaali kun ei ole samanlaista.

Pointti on ehkä juuri siinä että sitä ei voi oikein ymmärtää jos ne lapset ei ole omia. Kyse on aika kaikennielevästä ja kaikenkattavasta jutusta jota ei voi selittää. Ulkopuolinen näkee vain pinnan, ei sitä sisintä.