Lapsiperhe-elämän pointti?

[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 17:35"]

parasta on Se, että ei tunne tyhjyyden tai merkityksettömyyden tunnetta, kun ei ehdi. Rakkaus. Täysin pyyteetön rakkaus on myös hienoa.

[/quote]

Kavereissani on aika monta yh-äitiä, jotka kokevat tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunnetta iltaisin, kun lapsi on jo mennyt nukkumaan. Varsinkin juhlien (juhannus, vappu, uusi vuosi jne.) aikaan...

Tjaa, meillä on eletty aika vilkasta elämää lastensaannin jälkeenkin: ulkomailla on koluttu parhaillaan 5kk, 2v ja 8v lasten kanssa kaukomaita myöten sekä lyhyempiä lomia, harrastettu, käyty tapahtumissa, tavattu kavereita; niin lapsellisia kuin lapsettomia. Mies on saanut luotua nousujohteisen uran siinä sivussa ja nyt kun lapset ovat jo kaikki 10v paremmalla puolen niin minäkin olen päässyt työelämässä eteenpäin. Lapset ovat elämän suola, elämä ilman lapsia olisi kaikista matkoista, työstä ja harrastuksista huolimatta valju nykyiseen verrattuna. Lapset antavat elämälle sellaisen ihanan lisämausteen ja ihanan täytteen :)

Joo. Ulkopuolisen on sitä vaikea tajuta, mut sit kun sä kasvatat sen lapsen itse sisälläsi, synnytät sen ja hoidat sitä, hellit ja pidät sylissä, näet sen kasvun ihmeet, kärsit samalla mitä tahansa, sit sen kuitenkin tajuaa. Entä jos heitä rasitti sinun läsnäolosi ja siksi oli niin velton oloista. Ei elämä aina hehku ja ole auvoista, on raskaitakin hetkiä.

Luuletko, että saisit perheelliset katumaan lastentekoaan kirjoituksellasi? Ei onnistu, sillä me tiedämme, mitä olemme saaneet. Oma lapsi on täysin eri juttu kuin toisten lapset. Sitäkään ei tajua ennen kuin oman saa.

Miksi haluat täällä lapsiperheiden keskellä hehkuttaa? Minusta tuo on vain naurettavaa ja täysin tietämätöntä. Et voi tietää, mitä on olla äiti ellet sitä lasta hanki. Ole valintaasi tyytyväinen

[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 21:45"]

Ulkopuolisen on sitä vaikea tajuta, mut sit kun sä kasvatat sen lapsen itse sisälläsi, synnytät sen ja hoidat sitä, hellit ja pidät sylissä, näet sen kasvun ihmeet, kärsit samalla mitä tahansa, sit sen kuitenkin tajuaa.

[/quote]

Lapsettomana sitä kyllä miettii, miksi kukaan haluaisi tuollaiseen ryhtyä. Toisaalta samalla lailla voi ihmetellä montaa harrastusta, joista ei ole itse kiinnostunut. Jotkut miehet esimerkiksi pumppaavat kvespusseihinsa silikonia kasvattaakseen niistä valtavan kokoiset, vaikka samalla voi hävitä kyky saada erektio. He ovat ihan tyytyväisiä asiaan ja saavat tuosta paljon mielihyvää ja täyttymystä elämäänsä. Varmaan vanhemmatkin saavat tuosta uurastuksestaan kiksejä. Eipä se ole minulta pois.

Ei lapsiarjessa olekaan mitään hohdokasta. Tylsää se on. Mutta omat lapset ovat omia...

ja kun olen yksin kotona, niin tylsää se on silloinkin....

Jos tunnet yhden lapsiperheen, et tunne kaikkia. 

Muut ihmissuhteet eivät voi korvata suhdettani lapsiini. Lasteni puolesta olisin valmis vaikka kuolemaan. Se on suunnattoman vapauttavaa. Ei tarvitse miettiä koko ajan omaa napaa eikä tuntea itseään tarpeettomaksi. Työnikin on tärkeää, mutta jos voittaisin Lotossa, voisin ihan hyvin sen lopettaakin. Perhe-elämääni en lopettaisi mistään summasta. 

[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 23:06"]

Ei tarvitse miettiä koko ajan omaa napaa eikä tuntea itseään tarpeettomaksi.

[/quote]

Ihan hyvä, jos joku pääsee eroon tällaisesta edes lasten saamisen myötä.

Meillä lapsiperhe-elämä on lähinnä urheilullista, hauskaa ja hulluttelevaa. Paljon luetaan ja käydään kulttuuritapahtumissa. Ystäviä tavataan myös paljon. Lasteni asniosta tapaan paljon eri ikäisiä ihmisiä. Elämäni on helppoa ja mukavaa. Lapset 3 - 21-vuotiaita.

No tässä  se kaikki kiteytyy: Se, jolla on lapsia, saa elää lapsuuden kaksi kertaa. Se, jolla ei ole lapsia, jää lapseksi.

Ja asia on juuri noin, ihan kaikki tuntemani vapaaehtoisesti lapsettomat ovat jääneet jonnekin lapsen tasolle, ikuista valitusta, märinää ja määkinää täysin turhanpäiväisistä asioista. Tai ehkä se on niin, että velat ymmärtävät, että heistä ei ole vanhemmiksi, eli on vain hyvä kun jäävät lapsettomaksi, niin saavat jatkaa itse lapsina.

Ja mikäkö lapsiperhe-elämässä on parempaa kuin lapsettomassa? Kaikki. Ellen olisi voinut saada biologisia lapsia olisin adoptoinut, ehdottomasti.

[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 23:14"]

Se, jolla on lapsia, saa elää lapsuuden kaksi kertaa. Se, jolla ei ole lapsia, jää lapseksi.

[/quote]

Heh. Tuskin on omahyväisempää, itsekeskeisempää ja epävarmempaa olentoa kuin pienen lapsen äiti.

Kukaan lapseton ei voi sitä rakkautta ja suojelun halua ja huolta ymmärtää mitä omaa lasta kohtaan tuntee. Kyllähän se lapsiperheen arki varmasti tuntuu tylsältä ja rankalta lapsettoman silmin. Sitä se on joskus perheellisenkin silmin. Lapsista en silti luopuisi koskaan.

Mä olen joskus miettinyt mitä mä tekisin jos lapsia ei olisi, en kyllä keksi mitään sellaista mikä olisi hienompaa.

Pääsen baariin, syömään yms. Melkein aina kun haluan, tosin työt on enemmänkin esteenä. Lomailtu ollaan lasten kanssa ulkomailla usein, pienempiä reissuja olen tehnyt ystävien kanssa. Kaikein mieluiten kyllä vietän aikaa perheen kanssa

Mun elämä olisi aika tyhjää ilman lapsia. Tää on mun elämä, se kuka haluaa elää ilman lapsia tehköön niin. Ei liikuta minua millään lailla :)

Lapsiperhe-elämän pointti: saada kasvattaa, opettaa ja nähdä lapsien kasvavan sekä taitojen karttuvan. Lasten kanssa leikkiminen ja touhuaminen. Yksinkertaisista pienistä asioista nauttiminen, kuten kun lapsi halaa ja sanoo rakastavansa. Äidinrakkaus on suurin ja mahtavin tunne jota olen saanut kokea, sitä en pois vaihtaisi koskaan. Nämä siis omia ajatuksia aiheesta.

Lapsiperhe-elämän pointti on hankkia itselleen jälkikasvua jota haluaa vaalia, hoitaa, rakastaa ja kasvattaa. Missään muussa ihmissuhteessa et voi tätä tehdä. rakastaa ja hoitaa voit miestä/naista mutta kukaan muu ei ole sinusta niin riippuvainen kuin pieni lapsi.

Sitten kun olet aikuinen ja lapsesi ovat aikuisia, voit rakastaa, hoitaa, kasvattaa ja vaalia heidän lapsiaan jos hyvin käy.

Ja tämä kaikki itsessään on palkistevampaa kuin mikään lomamatka, uraputki tai vapaa-ajan saavutus

[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 18:38"]

 elämän tarkoitus on jatkaa sukua ja lisääntyä, se on meillä ihan geeneissä.  Toinen asia on se, että lapset kasvattavat.

Yksi asia on se, että lapsi on ihme; se puhdas sielu, pikkuhiljaa kasvava pieni, kirkas ihminen jonka oma, uusi moniin mahdollisuuksiin yltävä mielenmaisema hahamottuu ja sen suurempaa iloa ei ole kuin nähdä läheltä uuden ihmisen kehitys. 

lasten kautta voit vaikuttaa maailmaan todella paljon; he jatkavat jotakin sinusta; hyvää tai pahaa.  Niin ja unohtuihan tästä vielä se, että on ihanaa ajatella että jonakin päivänä vietät juhlia lastesi ja heidän mukanaan tuomien ihmisten kanssa,.

[/quote]

Enää yks klisee jäi puuttumaan: "on joku joka huolehtii sinusta vanhana".

[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 20:06"]

Ei hyvänen aika että nämä velat kuvittelee olevansa jotain parhaita ihmisiä. Miksi menit kylään jos siellä on niin vaikeaa käydä? Hommaa ystäviä jotka ovat samalla aaltopituudella.

Ja lopuksi, painu vittuun.

t. velojen määkinöihin lopen kyllästynyt

p.s. Laittakaa se 13 alapeukutusta, velat ;)

[/quote]

No hui, hurjaa tekstiä. Muistitko lääkkeesi?

[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 17:23"]Viikko siskon luona kyläilyä takana, ja voi jessus tuota lapsiperhearkea. Kivat lapset, mukavia aikuisia, mutta molemmat vanhemmmat olivat henkisesti jotenkin rammman oloisia ja heidän elämänsä velttoa ja tylsäää. Selittäkää nyt, mikä siinä lapsen kanssa elämisessä on olevinaan niin hienoa. Sen hyvän, minkä lapsi antaa, voi saada muualtakin, ja kaikki vanhemmuuden ainutlaatuiset piirteet ovat minusta joko yhdentekeviä tai vastenmielisiä.

Kaikki, siis ihan kaikki, on parempaa ilman lapsia.

[/quote]

Kerrohan mistä muualta saat sen hyvän minkä lapsi antaa??? Mieheltä, koiralta?

Ap:n elämä on varmaan ihmissuhdekriisejä ja baarissa ja vaatekaupoissa juoksemista. Ei ihme, että tavallinen arki puuduttaa

[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 18:59"]

Sain elää pitkän nuoruuden, paljon matkustelua, bailaamista jne ja biologinen kello tikitti rajusti, löysin miehen ja sain lapsen vanhemmalla iällä. Paljosta olisin jäänyt paitsi. Kiitos Jumala.

[/quote]

What's God got to do with it?

[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 23:22"]

Lapsiperhe-elämän pointti on hankkia itselleen jälkikasvua jota haluaa vaalia, hoitaa, rakastaa ja kasvattaa. -- -- Sitten kun olet aikuinen ja lapsesi ovat aikuisia, voit rakastaa, hoitaa, kasvattaa ja vaalia heidän lapsiaan jos hyvin käy. Ja tämä kaikki itsessään on palkistevampaa kuin mikään lomamatka, uraputki tai vapaa-ajan saavutus

[/quote]

Tämä on ihan hyvin kiteytetty, mutta täsmentäisin vielä: olettaen että todella haluaa ja arvostaa näitä asioita. Jos oman jälkikasvun hankkiminen, hoivaamnen ja kasvattaminen ja ihmissuhteen rakentaminen ei kiinnosta, niin ei siinä sitten tietenkään olekaan mitään pointtia eikä se kyllä ole palkitsevaakaan.