Lue keskustelun säännöt.
39-vuotias mies ja puolessa vuodessa sain Tinderissä viisi matchia
25.09.2020 |
Onko jo pakko tajuta, että en ole kellekään kelpoinen?
Kommentit (549)
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen , sain parissa viikossa 365 yhteydenottoa (laskuri) eikä mulla ollut edes kuvaa.
Mutta miehet ovat etuoikeutettuja!
"I was told there would be privilege" meemi on loistava.
Munakuvia + seksinvonkauksia, ukkomiesten vastauksia ja kiellosta huolimatta yli-ikäisten vastauksia ei lasketa. Samoin tapaamisten perujia ja ghostaajia.
Eivät miehet taida enää uskoa tuohon, että sieltä tulee vain ikäviä yhteydenottoja, kun asiasta on tehty videoita ja kokeita vuosia. On esim.käytetty miesmallin kuvaa, joka kertoo omaavansa HIV:n tai ollessaan linnassa lapsen raiskauksesta ja nämä saavat ihan hyvin mätsejä.
Kokeen mukaan nainen saa puolessa vuodessa 10 000 mätsiä ja lähtee näistä karsimaan miehiä, kunnes on 100 jäljellä. Näistä miehistä 20 ghostaa, jolloin jäljelle jää 80 miestä ja nainen käy näistä treffeillä ehkä viiden kanssa. Tämän video löytyy Better Bachelorin kanavalta YouTubesta.
Mies joka kehoitti siirtymään naimisissa oleviin naisiin. Leikitään vähän vaarallisilla vesillä, koska entä jos nykyinen mies äkkääkin petturit tai heittää naisen ulos ja tämä päätyy tulemaan pettäjän luokse? Äkkäämisestä voi lähteä pahimmillaan henki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää, miksi sellaiset mummot, jotka eivät selvästikään ole koskaan edes käyttäneet tinderiä ja myös omien sanojen mukaan ovat olleet kymmeniä vuosia parisuhteessa, kokevat tämän ketjun itselleen relevantiksi ja itsensä asiantuntevaksi kommentoimaan yhtään mitään. Yleensä kommentointi on vielä hyvin negatiivissävyistä henkilöön hyökkäämistä. Eikö se paappa jaksa enää kuunnella teidän nalkutusta ja huono olo pitää päästä jollekin oksentamaan vai mistä on kyse?
Miettinyt ihan samaa! "Itsehän en ole ikinä tinderissä ollut, enkä edes tiedä miten se se toimii..." Pakko kommentoida ja esittää muka parempaa ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää, miksi sellaiset mummot, jotka eivät selvästikään ole koskaan edes käyttäneet tinderiä ja myös omien sanojen mukaan ovat olleet kymmeniä vuosia parisuhteessa, kokevat tämän ketjun itselleen relevantiksi ja itsensä asiantuntevaksi kommentoimaan yhtään mitään. Yleensä kommentointi on vielä hyvin negatiivissävyistä henkilöön hyökkäämistä. Eikö se paappa jaksa enää kuunnella teidän nalkutusta ja huono olo pitää päästä jollekin oksentamaan vai mistä on kyse?
Sama! Tässä ketjussa aiemmin joku N57 arveli, että tällä palstalla keskustelee lähinnä täti-ikäisiä naisia, mikä ei pidä edes paikkaansa (palstalla on ollut useita ikägallupeja). Mitä annettavaa tuon ikäisillä on yli 20 vuotta nuorempia koskeviin Tinder-keskusteluihin? Miksi nämä keskustelut edes kiinnostavat tuon ikäisiä?
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen , sain parissa viikossa 365 yhteydenottoa (laskuri) eikä mulla ollut edes kuvaa.
Mutta miehet ovat etuoikeutettuja!
"I was told there would be privilege" meemi on loistava.
Munakuvia + seksinvonkauksia, ukkomiesten vastauksia ja kiellosta huolimatta yli-ikäisten vastauksia ei lasketa. Samoin tapaamisten perujia ja ghostaajia.
Eivät miehet taida enää uskoa tuohon, että sieltä tulee vain ikäviä yhteydenottoja, kun asiasta on tehty videoita ja kokeita vuosia. On esim.käytetty miesmallin kuvaa, joka kertoo omaavansa HIV:n tai ollessaan linnassa lapsen raiskauksesta ja nämä saavat ihan hyvin mätsejä.
Kokeen mukaan nainen saa puolessa vuodessa 10 000 mätsiä ja lähtee näistä karsimaan miehiä, kunnes on 100 jäljellä. Näistä miehistä 20 ghostaa, jolloin jäljelle jää 80 miestä ja nainen käy näistä treffeillä ehkä viiden kanssa. Tämän video löytyy Better Bachelorin kanavalta YouTubesta.
Ensinnäkin, miten tuon miehen saamien matchien määrä todistaa, ettei naisille tule ikäviä yhteydenottoja?
Toiseksi, toistan aiemman kommenttini:
Aina kun heteronainen löytää Tinderistä parisuhteen, myös heteromies löytää Tinderistä parisuhteen. Naiset varmaan saavat enemmän matcheja, mutta ne ovat lopputuloksen kannalta turhia - sellaisia jotka eivät kuitenkaan johda parisuhteeseen. On vähän hölmöä kadehtia naisia siitä, että he joutuvat kahlaamaan useampien turhien matchien läpi löytääkseen yhden parisuhdekelpoisen miehen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää, miksi sellaiset mummot, jotka eivät selvästikään ole koskaan edes käyttäneet tinderiä ja myös omien sanojen mukaan ovat olleet kymmeniä vuosia parisuhteessa, kokevat tämän ketjun itselleen relevantiksi ja itsensä asiantuntevaksi kommentoimaan yhtään mitään. Yleensä kommentointi on vielä hyvin negatiivissävyistä henkilöön hyökkäämistä. Eikö se paappa jaksa enää kuunnella teidän nalkutusta ja huono olo pitää päästä jollekin oksentamaan vai mistä on kyse?
Sama! Tässä ketjussa aiemmin joku N57 arveli, että tällä palstalla keskustelee lähinnä täti-ikäisiä naisia, mikä ei pidä edes paikkaansa (palstalla on ollut useita ikägallupeja). Mitä annettavaa tuon ikäisillä on yli 20 vuotta nuorempia koskeviin Tinder-keskusteluihin? Miksi nämä keskustelut edes kiinnostavat tuon ikäisiä?
Minä olen 42-vuotias sinkkunainen, ja olen käyttänyt Tinderiä, tosin juuri nyt en käytä koska en halua tällä hetkellä parisuhdetta.
Motiivini osallistua keskusteluihin, joissa levitellään inc el-harhaluuloja, liittyy siihen että veljeni on syrjäytynyt/syrjäytymässä oleva kohta nelikymppinen, läheisriippuvainen mies. En oikeasti toivo tuota kohtaloa kenellekään. Se on loputon, itseään toteuttava kielteisyyden kehä, josta on mahdollista päästä ulos mutta vain jos opettelee kyseenalaistamaan itseään ja ymmärtämään, että omat tunteet eivät ole sama asia kuin todellisuus. Koen velvollisuudekseni silloin tällöin tarjota muitakin näkökulmia näihin keskusteluihin. Kaikkia sillä ei tietenkään voi pelastaa, mutta jos edes yksi mies havahtuu miettimään, kuinka omat ajatukset eivät välttämättä perustu todellisuuteen, osallistumiseni on ollut sen arvoista. Olen saanut pari kertaa tällaista palautettakin, ja sen voimalla jaksan jatkaa, vaikka se onkin hyvin harvinaista.
Ei kaiken toiminnan motiivina aina välttämättä ole oman edun välitön tavoittelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää, miksi sellaiset mummot, jotka eivät selvästikään ole koskaan edes käyttäneet tinderiä ja myös omien sanojen mukaan ovat olleet kymmeniä vuosia parisuhteessa, kokevat tämän ketjun itselleen relevantiksi ja itsensä asiantuntevaksi kommentoimaan yhtään mitään. Yleensä kommentointi on vielä hyvin negatiivissävyistä henkilöön hyökkäämistä. Eikö se paappa jaksa enää kuunnella teidän nalkutusta ja huono olo pitää päästä jollekin oksentamaan vai mistä on kyse?
Sama! Tässä ketjussa aiemmin joku N57 arveli, että tällä palstalla keskustelee lähinnä täti-ikäisiä naisia, mikä ei pidä edes paikkaansa (palstalla on ollut useita ikägallupeja). Mitä annettavaa tuon ikäisillä on yli 20 vuotta nuorempia koskeviin Tinder-keskusteluihin? Miksi nämä keskustelut edes kiinnostavat tuon ikäisiä?
Minä olen 42-vuotias sinkkunainen, ja olen käyttänyt Tinderiä, tosin juuri nyt en käytä koska en halua tällä hetkellä parisuhdetta.
Motiivini osallistua keskusteluihin, joissa levitellään inc el-harhaluuloja, liittyy siihen että veljeni on syrjäytynyt/syrjäytymässä oleva kohta nelikymppinen, läheisriippuvainen mies. En oikeasti toivo tuota kohtaloa kenellekään. Se on loputon, itseään toteuttava kielteisyyden kehä, josta on mahdollista päästä ulos mutta vain jos opettelee kyseenalaistamaan itseään ja ymmärtämään, että omat tunteet eivät ole sama asia kuin todellisuus. Koen velvollisuudekseni silloin tällöin tarjota muitakin näkökulmia näihin keskusteluihin. Kaikkia sillä ei tietenkään voi pelastaa, mutta jos edes yksi mies havahtuu miettimään, kuinka omat ajatukset eivät välttämättä perustu todellisuuteen, osallistumiseni on ollut sen arvoista. Olen saanut pari kertaa tällaista palautettakin, ja sen voimalla jaksan jatkaa, vaikka se onkin hyvin harvinaista.
Ei kaiken toiminnan motiivina aina välttämättä ole oman edun välitön tavoittelu.
Tarkoitin sinua vanhempia naisia. Et ole edes tämän ketjun aloittajaa niin paljoa vanhempi.
Millä perusteella olet diagnosoinut veljesi läheisriippuvaiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää, miksi sellaiset mummot, jotka eivät selvästikään ole koskaan edes käyttäneet tinderiä ja myös omien sanojen mukaan ovat olleet kymmeniä vuosia parisuhteessa, kokevat tämän ketjun itselleen relevantiksi ja itsensä asiantuntevaksi kommentoimaan yhtään mitään. Yleensä kommentointi on vielä hyvin negatiivissävyistä henkilöön hyökkäämistä. Eikö se paappa jaksa enää kuunnella teidän nalkutusta ja huono olo pitää päästä jollekin oksentamaan vai mistä on kyse?
Sama! Tässä ketjussa aiemmin joku N57 arveli, että tällä palstalla keskustelee lähinnä täti-ikäisiä naisia, mikä ei pidä edes paikkaansa (palstalla on ollut useita ikägallupeja). Mitä annettavaa tuon ikäisillä on yli 20 vuotta nuorempia koskeviin Tinder-keskusteluihin? Miksi nämä keskustelut edes kiinnostavat tuon ikäisiä?
Minä olen 42-vuotias sinkkunainen, ja olen käyttänyt Tinderiä, tosin juuri nyt en käytä koska en halua tällä hetkellä parisuhdetta.
Motiivini osallistua keskusteluihin, joissa levitellään inc el-harhaluuloja, liittyy siihen että veljeni on syrjäytynyt/syrjäytymässä oleva kohta nelikymppinen, läheisriippuvainen mies. En oikeasti toivo tuota kohtaloa kenellekään. Se on loputon, itseään toteuttava kielteisyyden kehä, josta on mahdollista päästä ulos mutta vain jos opettelee kyseenalaistamaan itseään ja ymmärtämään, että omat tunteet eivät ole sama asia kuin todellisuus. Koen velvollisuudekseni silloin tällöin tarjota muitakin näkökulmia näihin keskusteluihin. Kaikkia sillä ei tietenkään voi pelastaa, mutta jos edes yksi mies havahtuu miettimään, kuinka omat ajatukset eivät välttämättä perustu todellisuuteen, osallistumiseni on ollut sen arvoista. Olen saanut pari kertaa tällaista palautettakin, ja sen voimalla jaksan jatkaa, vaikka se onkin hyvin harvinaista.
Ei kaiken toiminnan motiivina aina välttämättä ole oman edun välitön tavoittelu.
Tarkoitin sinua vanhempia naisia. Et ole edes tämän ketjun aloittajaa niin paljoa vanhempi.
Millä perusteella olet diagnosoinut veljesi läheisriippuvaiseksi?
Pointti ei ollutkaan se ikä, vaan yhtä lailla sen Tinderiä käyttämättömän 80-vuotiaankin naisen motiivi voi olla muiden auttaminen.
Läheisriippuvuudesta voit lukea muista lähteistä, jos haluat tietää millaista se on. Sekin jo riittää jos lukee aihetta käsitteleviä kommentteja tästä keskustelusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä on turha jankata, koska ratkaisua ei tule olemaan ennen ihmisten geenimanipulointia. Se vain on biologinen tosiasia, että nainen tavoittelee parhaita mahdollisia geenejä lapsilleen, ja siksi vapaassa yhteiskunnassa pohjimmaiset miehet tulevat jäämään ilman naista. Aiemmin ratkaisu oli rajata puolison valinnan vapauksia ja painostaa kaikki aikaiseen monogamiseen ja elinikäiseen suhteeseen. Tuo ratkaisu oli toki toimiva, mutta sillä oli omat ongelmansa ja siihen ei enää takaisin päästä ilman suuria yhteiskunnallisia mullistuksia.
Ainoa ratkaisu pohjamiehille on parantaa itseään ja toivoa parasta, purra hammasta ja elää yksin tai mennä aikaiseen hautaan. Biologialle ei vielä mahda mitään. Ehkä muutaman vuosikymmenen päästä sitten.
Miehiä ja naisia syntyy suunnilleen yhtä paljon. Eli jos lasket että pohjimmaiset miehet jää ilman naista, niin vastaavasti käy yhtä monelle naiselle. Tosin nyky-yhteiskunnassa tämä on johtanut moniavioisuuteen. Eli että alfamiehillä on useita naisia joko yhtäaikaisesti tai sitten he vaihtavat naista tietyin väliajoin ja naiset odottaa kiltisti jonossa ja sitten ku alfa lemppaa, niin jäävät loppuiäkseen sinkkuilemaan.
Lopputulos on siis joka tapauksessa että ihmiset on keskimäärin melko yksinäisiä (miehet ja naiset). Eikö sitten ole olemassa mitään ratkaisua? No itse asiassa sellainen oli. Nimittäin avioliitto ja ajatus siitä että esiaviollista seksiä ei harrasteta tai ainakin sen harrastamista rajoitetaan. Nimittäin menneinä vuosisatoina niille joita kutsut "pohjimmaisiksi miehiksi", riitti naisia. Myös sotien jälkeen kun miehiä oli tapatettu sodissa, niin naiset joutuivat tyytymään siihen mitä saivat ja vähemmän suositut (esim. ylipainoiset) naiset jäivät armotta ilman perhettä. Juuri nyt eletään aikaa, jossa miehistä ei ole pulaa ja varsinkin nuoret naiset pääsee valitsemaan satojen joukosta.
Vapaus ei ole sama asia kuin seksuaalinen vapaus. Vapaus on paljon laajempi käsite käsittäen liikkumisenvapauden, sananvapauden jne.. Neuvostoliitossa oli aikoinaan hyvin vapaa seksuaalivapaus, mutta toisaalta yleisesti vapaus (sananvapaus jne.) aika heikolla tolalla.
Liittyen siis vielä siihen voivotteluun että kohtaamisongelmaan ei olisi ratkaisua niin kyllä on. Se on ajatus siitä että seksi kuuluu vain kahden ihmisen avioliittoon, jolloin vältetään moniavioisuus yhteiskunnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää, miksi sellaiset mummot, jotka eivät selvästikään ole koskaan edes käyttäneet tinderiä ja myös omien sanojen mukaan ovat olleet kymmeniä vuosia parisuhteessa, kokevat tämän ketjun itselleen relevantiksi ja itsensä asiantuntevaksi kommentoimaan yhtään mitään. Yleensä kommentointi on vielä hyvin negatiivissävyistä henkilöön hyökkäämistä. Eikö se paappa jaksa enää kuunnella teidän nalkutusta ja huono olo pitää päästä jollekin oksentamaan vai mistä on kyse?
Sama! Tässä ketjussa aiemmin joku N57 arveli, että tällä palstalla keskustelee lähinnä täti-ikäisiä naisia, mikä ei pidä edes paikkaansa (palstalla on ollut useita ikägallupeja). Mitä annettavaa tuon ikäisillä on yli 20 vuotta nuorempia koskeviin Tinder-keskusteluihin? Miksi nämä keskustelut edes kiinnostavat tuon ikäisiä?
Minä olen 42-vuotias sinkkunainen, ja olen käyttänyt Tinderiä, tosin juuri nyt en käytä koska en halua tällä hetkellä parisuhdetta.
Motiivini osallistua keskusteluihin, joissa levitellään inc el-harhaluuloja, liittyy siihen että veljeni on syrjäytynyt/syrjäytymässä oleva kohta nelikymppinen, läheisriippuvainen mies. En oikeasti toivo tuota kohtaloa kenellekään. Se on loputon, itseään toteuttava kielteisyyden kehä, josta on mahdollista päästä ulos mutta vain jos opettelee kyseenalaistamaan itseään ja ymmärtämään, että omat tunteet eivät ole sama asia kuin todellisuus. Koen velvollisuudekseni silloin tällöin tarjota muitakin näkökulmia näihin keskusteluihin. Kaikkia sillä ei tietenkään voi pelastaa, mutta jos edes yksi mies havahtuu miettimään, kuinka omat ajatukset eivät välttämättä perustu todellisuuteen, osallistumiseni on ollut sen arvoista. Olen saanut pari kertaa tällaista palautettakin, ja sen voimalla jaksan jatkaa, vaikka se onkin hyvin harvinaista.
Ei kaiken toiminnan motiivina aina välttämättä ole oman edun välitön tavoittelu.
Tarkoitin sinua vanhempia naisia. Et ole edes tämän ketjun aloittajaa niin paljoa vanhempi.
Millä perusteella olet diagnosoinut veljesi läheisriippuvaiseksi?
Pointti ei ollutkaan se ikä, vaan yhtä lailla sen Tinderiä käyttämättömän 80-vuotiaankin naisen motiivi voi olla muiden auttaminen.
Läheisriippuvuudesta voit lukea muista lähteistä, jos haluat tietää millaista se on. Sekin jo riittää jos lukee aihetta käsitteleviä kommentteja tästä keskustelusta.
Haukkumisella ja henkilökohtaisuuksiin menemisellä ei auteta ketään.
Olen lukenut aiheesta, mutta ei se auta minua ymmärtämään, miksi veljesi on sinun mielestäsi läheisriippuvainen. Kerroit aiemmassa kommentissasi niin vähän veljestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä on turha jankata, koska ratkaisua ei tule olemaan ennen ihmisten geenimanipulointia. Se vain on biologinen tosiasia, että nainen tavoittelee parhaita mahdollisia geenejä lapsilleen, ja siksi vapaassa yhteiskunnassa pohjimmaiset miehet tulevat jäämään ilman naista. Aiemmin ratkaisu oli rajata puolison valinnan vapauksia ja painostaa kaikki aikaiseen monogamiseen ja elinikäiseen suhteeseen. Tuo ratkaisu oli toki toimiva, mutta sillä oli omat ongelmansa ja siihen ei enää takaisin päästä ilman suuria yhteiskunnallisia mullistuksia.
Ainoa ratkaisu pohjamiehille on parantaa itseään ja toivoa parasta, purra hammasta ja elää yksin tai mennä aikaiseen hautaan. Biologialle ei vielä mahda mitään. Ehkä muutaman vuosikymmenen päästä sitten.
Miehiä ja naisia syntyy suunnilleen yhtä paljon. Eli jos lasket että pohjimmaiset miehet jää ilman naista, niin vastaavasti käy yhtä monelle naiselle. Tosin nyky-yhteiskunnassa tämä on johtanut moniavioisuuteen. Eli että alfamiehillä on useita naisia joko yhtäaikaisesti tai sitten he vaihtavat naista tietyin väliajoin ja naiset odottaa kiltisti jonossa ja sitten ku alfa lemppaa, niin jäävät loppuiäkseen sinkkuilemaan.
Lopputulos on siis joka tapauksessa että ihmiset on keskimäärin melko yksinäisiä (miehet ja naiset). Eikö sitten ole olemassa mitään ratkaisua? No itse asiassa sellainen oli. Nimittäin avioliitto ja ajatus siitä että esiaviollista seksiä ei harrasteta tai ainakin sen harrastamista rajoitetaan. Nimittäin menneinä vuosisatoina niille joita kutsut "pohjimmaisiksi miehiksi", riitti naisia. Myös sotien jälkeen kun miehiä oli tapatettu sodissa, niin naiset joutuivat tyytymään siihen mitä saivat ja vähemmän suositut (esim. ylipainoiset) naiset jäivät armotta ilman perhettä. Juuri nyt eletään aikaa, jossa miehistä ei ole pulaa ja varsinkin nuoret naiset pääsee valitsemaan satojen joukosta.
Vapaus ei ole sama asia kuin seksuaalinen vapaus. Vapaus on paljon laajempi käsite käsittäen liikkumisenvapauden, sananvapauden jne.. Neuvostoliitossa oli aikoinaan hyvin vapaa seksuaalivapaus, mutta toisaalta yleisesti vapaus (sananvapaus jne.) aika heikolla tolalla.
Liittyen siis vielä siihen voivotteluun että kohtaamisongelmaan ei olisi ratkaisua niin kyllä on. Se on ajatus siitä että seksi kuuluu vain kahden ihmisen avioliittoon, jolloin vältetään moniavioisuus yhteiskunnassa.
Jos on töissä pystyy hakeutumaan järkiliittoja hakevien naisten äärelle. Tinderillä pääsee kulkemaan kaikkialle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä on turha jankata, koska ratkaisua ei tule olemaan ennen ihmisten geenimanipulointia. Se vain on biologinen tosiasia, että nainen tavoittelee parhaita mahdollisia geenejä lapsilleen, ja siksi vapaassa yhteiskunnassa pohjimmaiset miehet tulevat jäämään ilman naista. Aiemmin ratkaisu oli rajata puolison valinnan vapauksia ja painostaa kaikki aikaiseen monogamiseen ja elinikäiseen suhteeseen. Tuo ratkaisu oli toki toimiva, mutta sillä oli omat ongelmansa ja siihen ei enää takaisin päästä ilman suuria yhteiskunnallisia mullistuksia.
Ainoa ratkaisu pohjamiehille on parantaa itseään ja toivoa parasta, purra hammasta ja elää yksin tai mennä aikaiseen hautaan. Biologialle ei vielä mahda mitään. Ehkä muutaman vuosikymmenen päästä sitten.
Miehiä ja naisia syntyy suunnilleen yhtä paljon. Eli jos lasket että pohjimmaiset miehet jää ilman naista, niin vastaavasti käy yhtä monelle naiselle. Tosin nyky-yhteiskunnassa tämä on johtanut moniavioisuuteen. Eli että alfamiehillä on useita naisia joko yhtäaikaisesti tai sitten he vaihtavat naista tietyin väliajoin ja naiset odottaa kiltisti jonossa ja sitten ku alfa lemppaa, niin jäävät loppuiäkseen sinkkuilemaan.
Lopputulos on siis joka tapauksessa että ihmiset on keskimäärin melko yksinäisiä (miehet ja naiset). Eikö sitten ole olemassa mitään ratkaisua? No itse asiassa sellainen oli. Nimittäin avioliitto ja ajatus siitä että esiaviollista seksiä ei harrasteta tai ainakin sen harrastamista rajoitetaan. Nimittäin menneinä vuosisatoina niille joita kutsut "pohjimmaisiksi miehiksi", riitti naisia. Myös sotien jälkeen kun miehiä oli tapatettu sodissa, niin naiset joutuivat tyytymään siihen mitä saivat ja vähemmän suositut (esim. ylipainoiset) naiset jäivät armotta ilman perhettä. Juuri nyt eletään aikaa, jossa miehistä ei ole pulaa ja varsinkin nuoret naiset pääsee valitsemaan satojen joukosta.
Vapaus ei ole sama asia kuin seksuaalinen vapaus. Vapaus on paljon laajempi käsite käsittäen liikkumisenvapauden, sananvapauden jne.. Neuvostoliitossa oli aikoinaan hyvin vapaa seksuaalivapaus, mutta toisaalta yleisesti vapaus (sananvapaus jne.) aika heikolla tolalla.
Liittyen siis vielä siihen voivotteluun että kohtaamisongelmaan ei olisi ratkaisua niin kyllä on. Se on ajatus siitä että seksi kuuluu vain kahden ihmisen avioliittoon, jolloin vältetään moniavioisuus yhteiskunnassa.
Toihan syrjisi ateisteja ja veloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen , sain parissa viikossa 365 yhteydenottoa (laskuri) eikä mulla ollut edes kuvaa.
Mutta miehet ovat etuoikeutettuja!
"I was told there would be privilege" meemi on loistava.
Munakuvia + seksinvonkauksia, ukkomiesten vastauksia ja kiellosta huolimatta yli-ikäisten vastauksia ei lasketa. Samoin tapaamisten perujia ja ghostaajia.
Eivät miehet taida enää uskoa tuohon, että sieltä tulee vain ikäviä yhteydenottoja, kun asiasta on tehty videoita ja kokeita vuosia. On esim.käytetty miesmallin kuvaa, joka kertoo omaavansa HIV:n tai ollessaan linnassa lapsen raiskauksesta ja nämä saavat ihan hyvin mätsejä.
Kokeen mukaan nainen saa puolessa vuodessa 10 000 mätsiä ja lähtee näistä karsimaan miehiä, kunnes on 100 jäljellä. Näistä miehistä 20 ghostaa, jolloin jäljelle jää 80 miestä ja nainen käy näistä treffeillä ehkä viiden kanssa. Tämän video löytyy Better Bachelorin kanavalta YouTubesta.
Ensinnäkin, miten tuon miehen saamien matchien määrä todistaa, ettei naisille tule ikäviä yhteydenottoja?
Toiseksi, toistan aiemman kommenttini:
Aina kun heteronainen löytää Tinderistä parisuhteen, myös heteromies löytää Tinderistä parisuhteen. Naiset varmaan saavat enemmän matcheja, mutta ne ovat lopputuloksen kannalta turhia - sellaisia jotka eivät kuitenkaan johda parisuhteeseen. On vähän hölmöä kadehtia naisia siitä, että he joutuvat kahlaamaan useampien turhien matchien läpi löytääkseen yhden parisuhdekelpoisen miehen.
Jos Tinderissä olisi miljardi miestä ja kolme naista, niin sanoisitko edelleen, että "Aina kun heteronainen löytää Tinderistä parisuhteen, myös heteromies löytää Tinderistä parisuhteen" vai myöntäisitkö suoraselkäisesti, että parisuhteen löytäminen on miehille "hieman" haastavampaa Tinderistä? Sukupuolijakauma ei tietenkään ole noin äärimmäinen, mutta kuitenkin sellainen, että miehiä on selvästi enemmän. Sen lisäksi miehet antavat sydämen paljon useammalle naiselle kuin naiset miehille.
- eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen , sain parissa viikossa 365 yhteydenottoa (laskuri) eikä mulla ollut edes kuvaa.
Mutta miehet ovat etuoikeutettuja!
"I was told there would be privilege" meemi on loistava.
Munakuvia + seksinvonkauksia, ukkomiesten vastauksia ja kiellosta huolimatta yli-ikäisten vastauksia ei lasketa. Samoin tapaamisten perujia ja ghostaajia.
Eivät miehet taida enää uskoa tuohon, että sieltä tulee vain ikäviä yhteydenottoja, kun asiasta on tehty videoita ja kokeita vuosia. On esim.käytetty miesmallin kuvaa, joka kertoo omaavansa HIV:n tai ollessaan linnassa lapsen raiskauksesta ja nämä saavat ihan hyvin mätsejä.
Kokeen mukaan nainen saa puolessa vuodessa 10 000 mätsiä ja lähtee näistä karsimaan miehiä, kunnes on 100 jäljellä. Näistä miehistä 20 ghostaa, jolloin jäljelle jää 80 miestä ja nainen käy näistä treffeillä ehkä viiden kanssa. Tämän video löytyy Better Bachelorin kanavalta YouTubesta.
Ensinnäkin, miten tuon miehen saamien matchien määrä todistaa, ettei naisille tule ikäviä yhteydenottoja?
Toiseksi, toistan aiemman kommenttini:
Aina kun heteronainen löytää Tinderistä parisuhteen, myös heteromies löytää Tinderistä parisuhteen. Naiset varmaan saavat enemmän matcheja, mutta ne ovat lopputuloksen kannalta turhia - sellaisia jotka eivät kuitenkaan johda parisuhteeseen. On vähän hölmöä kadehtia naisia siitä, että he joutuvat kahlaamaan useampien turhien matchien läpi löytääkseen yhden parisuhdekelpoisen miehen.
Jos Tinderissä olisi miljardi miestä ja kolme naista, niin sanoisitko edelleen, että "Aina kun heteronainen löytää Tinderistä parisuhteen, myös heteromies löytää Tinderistä parisuhteen" vai myöntäisitkö suoraselkäisesti, että parisuhteen löytäminen on miehille "hieman" haastavampaa Tinderistä? Sukupuolijakauma ei tietenkään ole noin äärimmäinen, mutta kuitenkin sellainen, että miehiä on selvästi enemmän. Sen lisäksi miehet antavat sydämen paljon useammalle naiselle kuin naiset miehille.
- eri
Tinder on tietenkin ainut paikka mistä voi hakea seuraan. Nytkin näen toisessa paikassa vela/perhekeskeisiä NAISIA joita tulee päivittäin lisää. Tietenkään iso näistä ei halua mitään kellari löytöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää, miksi sellaiset mummot, jotka eivät selvästikään ole koskaan edes käyttäneet tinderiä ja myös omien sanojen mukaan ovat olleet kymmeniä vuosia parisuhteessa, kokevat tämän ketjun itselleen relevantiksi ja itsensä asiantuntevaksi kommentoimaan yhtään mitään. Yleensä kommentointi on vielä hyvin negatiivissävyistä henkilöön hyökkäämistä. Eikö se paappa jaksa enää kuunnella teidän nalkutusta ja huono olo pitää päästä jollekin oksentamaan vai mistä on kyse?
Sama! Tässä ketjussa aiemmin joku N57 arveli, että tällä palstalla keskustelee lähinnä täti-ikäisiä naisia, mikä ei pidä edes paikkaansa (palstalla on ollut useita ikägallupeja). Mitä annettavaa tuon ikäisillä on yli 20 vuotta nuorempia koskeviin Tinder-keskusteluihin? Miksi nämä keskustelut edes kiinnostavat tuon ikäisiä?
39-vuotias mies on iältään lähempänä 57-vuotiasta kuin 20-vuotiasta naista. Ei hän ole enää mikään nuori mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten soisi katsovan tämän herran videoita. Puhuu aika ajoin kommentointi videoillaan nykyajan miesten suurimmasta ongelmasta. Todella usealla vaikuttaisi olevan kumppanin puutteen lisäksi paha läheisyysriippuvuus jonka monet deitit haistaa. Minusta tuo oli mielenkiintoinen näkökulma sinkkuudelle joka on monella tahatonta. Voisiko täälläkin olla samaa vikaa?
https://www.youtube.com/user/PsychologyInSeattleEn ole noita videoita katsonut (laita linkki johonkin videoon, jossa puhuu tästä aiheesta?). Mutta tuo läheisriippuvuus-teema kuulostaa mielestäni siltä että monen miehen kannattaisi siihen kyllä perehtyä lähemmin.
Olen nainen ja aika paljon tulee Tinderissä vastaan miehiä, jotka olisivat valmiita suunnilleen menemään vihille kun pari viestiä on vaihdettu. Se on todella pelottavaa ja viestittely loppuu kyllä minun osaltani siihen.
Samoin tällä palstalla on porukkaa, jotka kertovat haluavansa naisen, jotta voisivat olla onnellisia. Yksin ovat surkeita ja masentuneita, eikä elämällä ole mitään arvoa. Tässäkin on kysymys läheisriippuvuudesta, ja sellainen ihminen nyt vain ei ole houkutteleva kumppani kenellekään.
Miehet voivat perehtyä noihin läheisriippuvuusjuttuihin akateemisessa mielessä ja he voivat piilottaa itsestään epäviehättäviä käytöstapoja, mutta se ei muuta heidän tarpeitaan.
Tuohon käytökseen voi olla pari eri syytä:
-miehet kuvittelevat, että uhrautuva ja sitoutumishalua korostava käytös on viehättävää naisista, vaikka ihan näinhän asia ei ole; se on naisesta viehättävää vain silloin jos mies on naisen silmissä korkeatasoinen. Muutoin se on pelottavaa, koska nainen pelkää tulevansa raskaaksi epätoivoiselle epäonnistujamiehelle. Samanaikaisesti ihan nuorten sarjoissa ja elokuvissa sun muissa on aina opetettu, että 'pelaava' mies on ilkeä paskis ja naisen tarpeet valkkaamisineen ja tylytyksineen ovat hyveellisiä
-toinen yksinkertainen syy on siis ihan vain se, että jatkuva yksinäisyys aiheuttaa epätoivoisia ilmauksia ja tekoja ja tätä on ehkä vaikea erottaa täysin ylemmästä kohdasta, jossa mainitaan kuvitelma sitoutumishalukkuuden viehättävyydestä
Historiallisesti paljon useampi nainen on lisääntynyt kuin mies ja naisille on ehkä evoluutiossa kehittynyt tietynlainen tyyneys ja tunne siitä, että hänen elämällään on tarkoitus, vaikka eläisi vain itselleen. Luola-aikoina hedelmällinen nainen on kenties ollut jatkuvasti raskaana ja panostaminen omaan hyvinvointiin on jollain tavalla ollut hyve, koska se on välillisesti satanut myös lapsen/perheen laariin. Nykyään yhä useampi nainen ei lisäänny ollenkaan tai venyttää lisääntymistä hedelmällisyyden loppuvuosille, mutta naisen aivot ehkä välittävät sellaista tietoa, että kaikki on kunnossa ja omaan nautintoon ja hyvinvointiin panostaminen pitää naisen aivot tyytyväisenä, koska naisen aivot eivät osaa erottaa onko naisella jälkikasvua vai ei.
Tietynlainen itserakkaus on siis ollut naiselle hyve, kun taas miehelle siitä ei ole ollut mitään hyötyä; nykymaailma ruokkii naisen itserakkautta tuomalla miesmallien kehut kotisohvalle toiselta puolelta maailmaa, kun taas miehellä on aika hiljaista; miehen pitää edelleenkin rakentaa oman elämänsä tarkoitus, seikkailunsa ja sankarimyyttinsä tyhjästä ja myös romantiikka, joka on miesten keksimää, on osa tätä.
Osa miehistä voi saada elämään sisältöä työstä ja tyydyttää tarpeet käymällä maksullisissa. Chadit saavat sisältöä työstä, harrastuksista ja säädöistä, hoidoista tai parisuhteesta. Osa miehistä on työelämän yms. ulkopuolella tai ei saa sisältöä ja tarkoitusta elämälleen muusta kuin parisuhteesta. Mutta ihan jokaisen miehen kohdalla läheisyyden puute ja sukupuoleton elämä (kukaan ei koskaan kehu, ihastele ja helli) vähentää elämänlaatua jonkin verran.
Luuletko ettei sama koske naisia?
Kyllä minunkin elämänlaatuani "vähentää jonkin verran" se, että ei ole kumppania jonka kanssa voin jakaa ilot ja surut, harrastaa seksiä ja saada muutakin läheisyyttä. Elämälläni on kuitenkin tarkoitus myös silloin kun kumppania ei ole. Niitä iloja ja suruja on edelleen sama määrä. Seksin tilalla on sooloseksi, joka ei ole yhtä kokonaisvaltaisesti tyydyttävää kuin seksi jonkun kanssa, mutta sen perustarvepuolen asiasta se hoitaa kyllä. Irtoseksiä en naisena juuri koskaan saa, jos seksiksi ei lasketa sitä että mies masturboi kehollani ja itse en saa tilanteesta mitään (itse en laske tuota seksiksi omasta näkökulmastani). Ne irtoseksitilanteet, joissa minäkin nauttisin, ovat niin harvassa että niihin ei kannata edes hakeutua. Hyötysuhde on negatiivinen, koska käytetyksi tuleminen satuttaa ja vaurioittaa minuuttani.
Kaikki ne miehet, joihin olen ihastunut, ovat suhtautuneet sinkkuna olemiseen aivan samalla tavalla. Ollaan onnellisia yksinkin, eikä kumppania tarvita epätoivoisesti rinnalle. En pysty mitenkään ymmärtämään, miksi joillakin on tarve nähdä asia niin, että sinkkuus olisi miehelle lähtökohtaisesti jotenkin paljon vaikeampi asia - paitsi tietenkin jos kyseinen mies on läheisriippuvainen. Silloinhan siitä sinkkuudesta tulee sellainen täydellinen onnellisuudenpilaaja, joka syöksee ihmisen epätoivoisiin tekoihin jotta saisi kumppanin. Mutta tämä koskee läheisriippuvaisia naisia siinä missä miehiäkin. Sukupuoli ei ole se ratkaiseva tekijä, vaan mielen tasapaino.
Vielä tuohon alun väittämääsi, että läheisriippuva käytös koettaisiin muka viehättäväksi, kunhan käyttäytyjä on hyvännäköinen: ei todellakaan. Esim. Elliot Rodger oli hyvännäköinen, mutta äärimmäisen vastenmielinen ihminen käytöksensä vuoksi.
Miehen kuuluu sanoa olevansa onnellinen ilman kumppaniakin, koska mieheltä odotetaan vahvuutta. Miehelle vahvan esittäminen on osa roolia ja mies ansaitsee rakkauden kestämällä kipua; eivät esim.ammattiurheilijamiehet mieti uransa aikana niitä elinikäisiä kipuja, joiden kanssa tulevat elämään loppuelämänsä, vaan sitä rahaa ja statusta minkä voivat perheen eteen ansait aktiiviuran aikana. Samasta syystä tavalliset miehet eivät mene helpolla lääkäriin. https://aijaa.com/avhdDp
En tiedä mitä tarkoitat irtoseksillä, mutta tietääkseni useimmilla naisilla on yhden yön seikkailujen sijaan ns.panokavereita, jolloin kumpikin tietää toisensa tarpeet ja mieltymykset. Myös sinulla on tekstin perusteella riittävä älykkyys ja verbaaliset taidot tuollaiseen suhteeseen. Koska mies on lähes aina altavastaajana seksissä (paitsi jos nainen ottaa itseään kaksi pykälää tasokkaamman miehen), nainen määrää millaista seksi tulee olemaan ja jos mies ei osaa lukea ajatuksia, nainen voi vaihtaa miehen sellaiseen, joka on opetellut asiat ulkoa.
Jos oikeasti haluat seksiä, sinun ei tarvitse tyytyä alustana olemiseen ellet halua; se vaatii vain vähän vuorovaikutusta. Ethän mene kauppaankaan lappu silmillä ja ota hyllyltä tuotteita summassa, vaan suunnittelet jo etukäteen mitä haluat ottaa.
Vielä vastaus tuohon irtoseksikohtaan. Panokaverin hommaaminen on tosiaan minulle mahdollista, ja noissa järjestelyissä olen saanut paremmin seksuaalista nautintoa kuin irtoseksikokeiluissa. Ongelmana on kuitenkin se, että niissä herää hyvin helposti myös liian voimakkaita tunteita, erityisesti sille miehelle. Tuntuu liian raskaalta joutua selittämään toiselle, miksi en edelleenkään halua parisuhdetta, kuten alussa sovimme, laittaa noita suhteita poikki ja jättää mies nyyhkimään onnettomana ja alkaa etsiä seuraavaa. En vain pysty sellaiseen.
Eli kokonaishyvinvointini jää edelleen miinukselle noissa, vaikka seksin osalta tilanne olisikin ok. Paras vaihtoehto on yksinkertaisesti se, että hoidan seksitarpeeni yksin kunnes tapaan ihmisen, jonka kanssa haluan parisuhdetta. Tämä ei ole minulle minkäänlainen ongelma, vaikka se ei olekaan yhtä ihanaa kuin seksi rakastamani ihmisen kanssa.
Mikä siinä on, että aina, kun luen tällaisia juttuja, niin ne tunteet heräävät seksisuhteessa miehille eivätkä naisille? Minä en oikein tajua, miten naiset pystyvät olemaan kehittämättä tunteita tuollaisissa suhteissa.
Varmasti samaa tapahtuu toisinkin päin. Ehkä ne miehet, joihin naiset ihastuvat seksiin perustuvissa suhdekuvioissa, eivät kirjoittele yhtä usein tälle palstalle kuin vastaavat naiset?
Itse en kehitä panosuhteessa tunteita, koska haen parisuhteelta paljon muutakin kuin pelkkää seksiä. Panokaveri valitaan ja suhteen tyyppi määritellään panosuhteeksi sen vuoksi että seksi toimii, mutta se muu ei. Ei se tilanne siitä yleensä muuksi muutu myöhemminkään. Jos vaikkapa keskusteluyhteys on alkeellinen, eikä toisen kanssa tee mieli viettää aikaa muualla kuin sängyssä, en voi kuvitella suhdetta enkä ihastua sellaiseen mieheen. Tai jos on liian suuri älykkyysero (minun tapauksessani niin on melkein aina).
Oletan, että nämä miehet taas ovat voineet ihastua, koska heidän parisuhdekäsityksensä on ollut niin erilainen. He ehkä etsivät ihmistä, jonka kanssa seksi toimii, arkielämän kulut voi jakaa puoliksi kun muutetaan yhteen, saa apua kotitöihin ja voi tehdä jälkikasvua ja saada heille järjissään olevan toisen vanhemman. Syvä henkinen yhteys ei ole ehkä heille niin tärkeää. Siksi ihastumiselle ei ole ollut heidän puoleltaan estettä.
Mua tietyllä tavalla ärsyttää yliopistonaisten itsetietoisuus ja usein hieman valheellinen kuva omasta älystä. Olen itse Aallosta valmistunut tohtoriksi ja valtaosa esim. humanistipuolen naisista on älyllisesti melko keskinkertaisia. Oma prosessointi jää uupumaan ja niitä proffien oppeja toistetaan papukaijan tavoin. Ja sitten kun yrittää käydä älykästä argumentointia aiheesta, niin vedetään joku lapsellinen itkupotkuraivari ja lopputuloksena olet liian tyhmä ymmärtämään tyyliin genderideologiaa (vaikka kerrot tarkasti ideologian taustat, osaat ideologian teesit ulkoa yms.). Kauan sitten jo luovutin noiden suhteen. On parempi vaan myötäillä.
Fakta vaan on se että koulutusjärjestelmä suosii naisia. Naiset ei tilastollisesti ole miehiä fiksumpia, mutta silti he täyttävät yliopistot. Tästä voi tehdä johtopäätöksen että sukupuoli vaikuttaa akateemiseen menestykseen (ei pelkkä äly ja muut kyvyt).
Mä olen käynyt tätä keskustelua monenkin miespuolisen ystävän kanssa, joilla suunnilleen sama tutkinto. Älykkäänä miehenä on ollut pakko tehdä raju kompromissi sen suhteen että voisi olla samalla aaltopituudella naisen kanssa. Eli käytännössä vain harva saa sellaisen naisen jonka kanssa voisi keskustella tosi älyllisiä asioita. Enemmän kiinnostaa kauniit ja rohkeat tai salatut elämät.
Oma kokemukseni myös on että yliopistonaiset tyypillisesti sekstailee tyyliin asfalttimiesten kanssa ja pitää sitten erikseen friend zonella niitä fiksuja miehiä koska ulkonäkö ei ole karskin miehinen. Tuosta postauksesta tuli jotenkin tämä tunnelma. Sitten odotellaan sitä asfalttimiehen näköistä akateemikkoa kunnes biologinen kello hälyttää ja otetaan joku randomi ja erotaan parin vuoden päästä kun lapset on pieniä. Ei ollutkaan (yllätys) mitään yhteistä ja asfalttimiehen kanssa sentään oli kivaa sängyssä mutta pään sisus alkoi v-tuttaa melko nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten soisi katsovan tämän herran videoita. Puhuu aika ajoin kommentointi videoillaan nykyajan miesten suurimmasta ongelmasta. Todella usealla vaikuttaisi olevan kumppanin puutteen lisäksi paha läheisyysriippuvuus jonka monet deitit haistaa. Minusta tuo oli mielenkiintoinen näkökulma sinkkuudelle joka on monella tahatonta. Voisiko täälläkin olla samaa vikaa?
https://www.youtube.com/user/PsychologyInSeattleEn ole noita videoita katsonut (laita linkki johonkin videoon, jossa puhuu tästä aiheesta?). Mutta tuo läheisriippuvuus-teema kuulostaa mielestäni siltä että monen miehen kannattaisi siihen kyllä perehtyä lähemmin.
Olen nainen ja aika paljon tulee Tinderissä vastaan miehiä, jotka olisivat valmiita suunnilleen menemään vihille kun pari viestiä on vaihdettu. Se on todella pelottavaa ja viestittely loppuu kyllä minun osaltani siihen.
Samoin tällä palstalla on porukkaa, jotka kertovat haluavansa naisen, jotta voisivat olla onnellisia. Yksin ovat surkeita ja masentuneita, eikä elämällä ole mitään arvoa. Tässäkin on kysymys läheisriippuvuudesta, ja sellainen ihminen nyt vain ei ole houkutteleva kumppani kenellekään.
Miehet voivat perehtyä noihin läheisriippuvuusjuttuihin akateemisessa mielessä ja he voivat piilottaa itsestään epäviehättäviä käytöstapoja, mutta se ei muuta heidän tarpeitaan.
Tuohon käytökseen voi olla pari eri syytä:
-miehet kuvittelevat, että uhrautuva ja sitoutumishalua korostava käytös on viehättävää naisista, vaikka ihan näinhän asia ei ole; se on naisesta viehättävää vain silloin jos mies on naisen silmissä korkeatasoinen. Muutoin se on pelottavaa, koska nainen pelkää tulevansa raskaaksi epätoivoiselle epäonnistujamiehelle. Samanaikaisesti ihan nuorten sarjoissa ja elokuvissa sun muissa on aina opetettu, että 'pelaava' mies on ilkeä paskis ja naisen tarpeet valkkaamisineen ja tylytyksineen ovat hyveellisiä
-toinen yksinkertainen syy on siis ihan vain se, että jatkuva yksinäisyys aiheuttaa epätoivoisia ilmauksia ja tekoja ja tätä on ehkä vaikea erottaa täysin ylemmästä kohdasta, jossa mainitaan kuvitelma sitoutumishalukkuuden viehättävyydestä
Historiallisesti paljon useampi nainen on lisääntynyt kuin mies ja naisille on ehkä evoluutiossa kehittynyt tietynlainen tyyneys ja tunne siitä, että hänen elämällään on tarkoitus, vaikka eläisi vain itselleen. Luola-aikoina hedelmällinen nainen on kenties ollut jatkuvasti raskaana ja panostaminen omaan hyvinvointiin on jollain tavalla ollut hyve, koska se on välillisesti satanut myös lapsen/perheen laariin. Nykyään yhä useampi nainen ei lisäänny ollenkaan tai venyttää lisääntymistä hedelmällisyyden loppuvuosille, mutta naisen aivot ehkä välittävät sellaista tietoa, että kaikki on kunnossa ja omaan nautintoon ja hyvinvointiin panostaminen pitää naisen aivot tyytyväisenä, koska naisen aivot eivät osaa erottaa onko naisella jälkikasvua vai ei.
Tietynlainen itserakkaus on siis ollut naiselle hyve, kun taas miehelle siitä ei ole ollut mitään hyötyä; nykymaailma ruokkii naisen itserakkautta tuomalla miesmallien kehut kotisohvalle toiselta puolelta maailmaa, kun taas miehellä on aika hiljaista; miehen pitää edelleenkin rakentaa oman elämänsä tarkoitus, seikkailunsa ja sankarimyyttinsä tyhjästä ja myös romantiikka, joka on miesten keksimää, on osa tätä.
Osa miehistä voi saada elämään sisältöä työstä ja tyydyttää tarpeet käymällä maksullisissa. Chadit saavat sisältöä työstä, harrastuksista ja säädöistä, hoidoista tai parisuhteesta. Osa miehistä on työelämän yms. ulkopuolella tai ei saa sisältöä ja tarkoitusta elämälleen muusta kuin parisuhteesta. Mutta ihan jokaisen miehen kohdalla läheisyyden puute ja sukupuoleton elämä (kukaan ei koskaan kehu, ihastele ja helli) vähentää elämänlaatua jonkin verran.
Luuletko ettei sama koske naisia?
Kyllä minunkin elämänlaatuani "vähentää jonkin verran" se, että ei ole kumppania jonka kanssa voin jakaa ilot ja surut, harrastaa seksiä ja saada muutakin läheisyyttä. Elämälläni on kuitenkin tarkoitus myös silloin kun kumppania ei ole. Niitä iloja ja suruja on edelleen sama määrä. Seksin tilalla on sooloseksi, joka ei ole yhtä kokonaisvaltaisesti tyydyttävää kuin seksi jonkun kanssa, mutta sen perustarvepuolen asiasta se hoitaa kyllä. Irtoseksiä en naisena juuri koskaan saa, jos seksiksi ei lasketa sitä että mies masturboi kehollani ja itse en saa tilanteesta mitään (itse en laske tuota seksiksi omasta näkökulmastani). Ne irtoseksitilanteet, joissa minäkin nauttisin, ovat niin harvassa että niihin ei kannata edes hakeutua. Hyötysuhde on negatiivinen, koska käytetyksi tuleminen satuttaa ja vaurioittaa minuuttani.
Kaikki ne miehet, joihin olen ihastunut, ovat suhtautuneet sinkkuna olemiseen aivan samalla tavalla. Ollaan onnellisia yksinkin, eikä kumppania tarvita epätoivoisesti rinnalle. En pysty mitenkään ymmärtämään, miksi joillakin on tarve nähdä asia niin, että sinkkuus olisi miehelle lähtökohtaisesti jotenkin paljon vaikeampi asia - paitsi tietenkin jos kyseinen mies on läheisriippuvainen. Silloinhan siitä sinkkuudesta tulee sellainen täydellinen onnellisuudenpilaaja, joka syöksee ihmisen epätoivoisiin tekoihin jotta saisi kumppanin. Mutta tämä koskee läheisriippuvaisia naisia siinä missä miehiäkin. Sukupuoli ei ole se ratkaiseva tekijä, vaan mielen tasapaino.
Vielä tuohon alun väittämääsi, että läheisriippuva käytös koettaisiin muka viehättäväksi, kunhan käyttäytyjä on hyvännäköinen: ei todellakaan. Esim. Elliot Rodger oli hyvännäköinen, mutta äärimmäisen vastenmielinen ihminen käytöksensä vuoksi.
Miehen kuuluu sanoa olevansa onnellinen ilman kumppaniakin, koska mieheltä odotetaan vahvuutta. Miehelle vahvan esittäminen on osa roolia ja mies ansaitsee rakkauden kestämällä kipua; eivät esim.ammattiurheilijamiehet mieti uransa aikana niitä elinikäisiä kipuja, joiden kanssa tulevat elämään loppuelämänsä, vaan sitä rahaa ja statusta minkä voivat perheen eteen ansait aktiiviuran aikana. Samasta syystä tavalliset miehet eivät mene helpolla lääkäriin. https://aijaa.com/avhdDp
En tiedä mitä tarkoitat irtoseksillä, mutta tietääkseni useimmilla naisilla on yhden yön seikkailujen sijaan ns.panokavereita, jolloin kumpikin tietää toisensa tarpeet ja mieltymykset. Myös sinulla on tekstin perusteella riittävä älykkyys ja verbaaliset taidot tuollaiseen suhteeseen. Koska mies on lähes aina altavastaajana seksissä (paitsi jos nainen ottaa itseään kaksi pykälää tasokkaamman miehen), nainen määrää millaista seksi tulee olemaan ja jos mies ei osaa lukea ajatuksia, nainen voi vaihtaa miehen sellaiseen, joka on opetellut asiat ulkoa.
Jos oikeasti haluat seksiä, sinun ei tarvitse tyytyä alustana olemiseen ellet halua; se vaatii vain vähän vuorovaikutusta. Ethän mene kauppaankaan lappu silmillä ja ota hyllyltä tuotteita summassa, vaan suunnittelet jo etukäteen mitä haluat ottaa.
Vielä vastaus tuohon irtoseksikohtaan. Panokaverin hommaaminen on tosiaan minulle mahdollista, ja noissa järjestelyissä olen saanut paremmin seksuaalista nautintoa kuin irtoseksikokeiluissa. Ongelmana on kuitenkin se, että niissä herää hyvin helposti myös liian voimakkaita tunteita, erityisesti sille miehelle. Tuntuu liian raskaalta joutua selittämään toiselle, miksi en edelleenkään halua parisuhdetta, kuten alussa sovimme, laittaa noita suhteita poikki ja jättää mies nyyhkimään onnettomana ja alkaa etsiä seuraavaa. En vain pysty sellaiseen.
Eli kokonaishyvinvointini jää edelleen miinukselle noissa, vaikka seksin osalta tilanne olisikin ok. Paras vaihtoehto on yksinkertaisesti se, että hoidan seksitarpeeni yksin kunnes tapaan ihmisen, jonka kanssa haluan parisuhdetta. Tämä ei ole minulle minkäänlainen ongelma, vaikka se ei olekaan yhtä ihanaa kuin seksi rakastamani ihmisen kanssa.
Mikä siinä on, että aina, kun luen tällaisia juttuja, niin ne tunteet heräävät seksisuhteessa miehille eivätkä naisille? Minä en oikein tajua, miten naiset pystyvät olemaan kehittämättä tunteita tuollaisissa suhteissa.
Varmasti samaa tapahtuu toisinkin päin. Ehkä ne miehet, joihin naiset ihastuvat seksiin perustuvissa suhdekuvioissa, eivät kirjoittele yhtä usein tälle palstalle kuin vastaavat naiset?
Itse en kehitä panosuhteessa tunteita, koska haen parisuhteelta paljon muutakin kuin pelkkää seksiä. Panokaveri valitaan ja suhteen tyyppi määritellään panosuhteeksi sen vuoksi että seksi toimii, mutta se muu ei. Ei se tilanne siitä yleensä muuksi muutu myöhemminkään. Jos vaikkapa keskusteluyhteys on alkeellinen, eikä toisen kanssa tee mieli viettää aikaa muualla kuin sängyssä, en voi kuvitella suhdetta enkä ihastua sellaiseen mieheen. Tai jos on liian suuri älykkyysero (minun tapauksessani niin on melkein aina).
Oletan, että nämä miehet taas ovat voineet ihastua, koska heidän parisuhdekäsityksensä on ollut niin erilainen. He ehkä etsivät ihmistä, jonka kanssa seksi toimii, arkielämän kulut voi jakaa puoliksi kun muutetaan yhteen, saa apua kotitöihin ja voi tehdä jälkikasvua ja saada heille järjissään olevan toisen vanhemman. Syvä henkinen yhteys ei ole ehkä heille niin tärkeää. Siksi ihastumiselle ei ole ollut heidän puoleltaan estettä.
Mua tietyllä tavalla ärsyttää yliopistonaisten itsetietoisuus ja usein hieman valheellinen kuva omasta älystä. Olen itse Aallosta valmistunut tohtoriksi ja valtaosa esim. humanistipuolen naisista on älyllisesti melko keskinkertaisia. Oma prosessointi jää uupumaan ja niitä proffien oppeja toistetaan papukaijan tavoin. Ja sitten kun yrittää käydä älykästä argumentointia aiheesta, niin vedetään joku lapsellinen itkupotkuraivari ja lopputuloksena olet liian tyhmä ymmärtämään tyyliin genderideologiaa (vaikka kerrot tarkasti ideologian taustat, osaat ideologian teesit ulkoa yms.). Kauan sitten jo luovutin noiden suhteen. On parempi vaan myötäillä.
Fakta vaan on se että koulutusjärjestelmä suosii naisia. Naiset ei tilastollisesti ole miehiä fiksumpia, mutta silti he täyttävät yliopistot. Tästä voi tehdä johtopäätöksen että sukupuoli vaikuttaa akateemiseen menestykseen (ei pelkkä äly ja muut kyvyt).
Mä olen käynyt tätä keskustelua monenkin miespuolisen ystävän kanssa, joilla suunnilleen sama tutkinto. Älykkäänä miehenä on ollut pakko tehdä raju kompromissi sen suhteen että voisi olla samalla aaltopituudella naisen kanssa. Eli käytännössä vain harva saa sellaisen naisen jonka kanssa voisi keskustella tosi älyllisiä asioita. Enemmän kiinnostaa kauniit ja rohkeat tai salatut elämät.
Oma kokemukseni myös on että yliopistonaiset tyypillisesti sekstailee tyyliin asfalttimiesten kanssa ja pitää sitten erikseen friend zonella niitä fiksuja miehiä koska ulkonäkö ei ole karskin miehinen. Tuosta postauksesta tuli jotenkin tämä tunnelma. Sitten odotellaan sitä asfalttimiehen näköistä akateemikkoa kunnes biologinen kello hälyttää ja otetaan joku randomi ja erotaan parin vuoden päästä kun lapset on pieniä. Ei ollutkaan (yllätys) mitään yhteistä ja asfalttimiehen kanssa sentään oli kivaa sängyssä mutta pään sisus alkoi v-tuttaa melko nopeasti.
Mua ärsyttää piilosovinismi. Menestyneetkin miehet lankeaa joka kerta kun heittäydyn vähän hölmöksi. Huomasin monen pitävän tietyllä tavalla yksinkertaisesta naisesta. Koulutus ja työssäkäynti on plussaa ajatuksenkulun pysyessä miesten mieleisenä.
Luovutin. En enää jaksanut 🤯
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä on turha jankata, koska ratkaisua ei tule olemaan ennen ihmisten geenimanipulointia. Se vain on biologinen tosiasia, että nainen tavoittelee parhaita mahdollisia geenejä lapsilleen, ja siksi vapaassa yhteiskunnassa pohjimmaiset miehet tulevat jäämään ilman naista. Aiemmin ratkaisu oli rajata puolison valinnan vapauksia ja painostaa kaikki aikaiseen monogamiseen ja elinikäiseen suhteeseen. Tuo ratkaisu oli toki toimiva, mutta sillä oli omat ongelmansa ja siihen ei enää takaisin päästä ilman suuria yhteiskunnallisia mullistuksia.
Ainoa ratkaisu pohjamiehille on parantaa itseään ja toivoa parasta, purra hammasta ja elää yksin tai mennä aikaiseen hautaan. Biologialle ei vielä mahda mitään. Ehkä muutaman vuosikymmenen päästä sitten.
Miehiä ja naisia syntyy suunnilleen yhtä paljon. Eli jos lasket että pohjimmaiset miehet jää ilman naista, niin vastaavasti käy yhtä monelle naiselle. Tosin nyky-yhteiskunnassa tämä on johtanut moniavioisuuteen. Eli että alfamiehillä on useita naisia joko yhtäaikaisesti tai sitten he vaihtavat naista tietyin väliajoin ja naiset odottaa kiltisti jonossa ja sitten ku alfa lemppaa, niin jäävät loppuiäkseen sinkkuilemaan.
Lopputulos on siis joka tapauksessa että ihmiset on keskimäärin melko yksinäisiä (miehet ja naiset). Eikö sitten ole olemassa mitään ratkaisua? No itse asiassa sellainen oli. Nimittäin avioliitto ja ajatus siitä että esiaviollista seksiä ei harrasteta tai ainakin sen harrastamista rajoitetaan. Nimittäin menneinä vuosisatoina niille joita kutsut "pohjimmaisiksi miehiksi", riitti naisia. Myös sotien jälkeen kun miehiä oli tapatettu sodissa, niin naiset joutuivat tyytymään siihen mitä saivat ja vähemmän suositut (esim. ylipainoiset) naiset jäivät armotta ilman perhettä. Juuri nyt eletään aikaa, jossa miehistä ei ole pulaa ja varsinkin nuoret naiset pääsee valitsemaan satojen joukosta.
Vapaus ei ole sama asia kuin seksuaalinen vapaus. Vapaus on paljon laajempi käsite käsittäen liikkumisenvapauden, sananvapauden jne.. Neuvostoliitossa oli aikoinaan hyvin vapaa seksuaalivapaus, mutta toisaalta yleisesti vapaus (sananvapaus jne.) aika heikolla tolalla.
Liittyen siis vielä siihen voivotteluun että kohtaamisongelmaan ei olisi ratkaisua niin kyllä on. Se on ajatus siitä että seksi kuuluu vain kahden ihmisen avioliittoon, jolloin vältetään moniavioisuus yhteiskunnassa.
Puuttuu vain yksikin syy sille, miksi ihmiset enää suostuisivat seksuaalisuuttaan rajoittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää, miksi sellaiset mummot, jotka eivät selvästikään ole koskaan edes käyttäneet tinderiä ja myös omien sanojen mukaan ovat olleet kymmeniä vuosia parisuhteessa, kokevat tämän ketjun itselleen relevantiksi ja itsensä asiantuntevaksi kommentoimaan yhtään mitään. Yleensä kommentointi on vielä hyvin negatiivissävyistä henkilöön hyökkäämistä. Eikö se paappa jaksa enää kuunnella teidän nalkutusta ja huono olo pitää päästä jollekin oksentamaan vai mistä on kyse?
Sama! Tässä ketjussa aiemmin joku N57 arveli, että tällä palstalla keskustelee lähinnä täti-ikäisiä naisia, mikä ei pidä edes paikkaansa (palstalla on ollut useita ikägallupeja). Mitä annettavaa tuon ikäisillä on yli 20 vuotta nuorempia koskeviin Tinder-keskusteluihin? Miksi nämä keskustelut edes kiinnostavat tuon ikäisiä?
Minä olen 42-vuotias sinkkunainen, ja olen käyttänyt Tinderiä, tosin juuri nyt en käytä koska en halua tällä hetkellä parisuhdetta.
Motiivini osallistua keskusteluihin, joissa levitellään inc el-harhaluuloja, liittyy siihen että veljeni on syrjäytynyt/syrjäytymässä oleva kohta nelikymppinen, läheisriippuvainen mies. En oikeasti toivo tuota kohtaloa kenellekään. Se on loputon, itseään toteuttava kielteisyyden kehä, josta on mahdollista päästä ulos mutta vain jos opettelee kyseenalaistamaan itseään ja ymmärtämään, että omat tunteet eivät ole sama asia kuin todellisuus. Koen velvollisuudekseni silloin tällöin tarjota muitakin näkökulmia näihin keskusteluihin. Kaikkia sillä ei tietenkään voi pelastaa, mutta jos edes yksi mies havahtuu miettimään, kuinka omat ajatukset eivät välttämättä perustu todellisuuteen, osallistumiseni on ollut sen arvoista. Olen saanut pari kertaa tällaista palautettakin, ja sen voimalla jaksan jatkaa, vaikka se onkin hyvin harvinaista.
Ei kaiken toiminnan motiivina aina välttämättä ole oman edun välitön tavoittelu.
Tarkoitin sinua vanhempia naisia. Et ole edes tämän ketjun aloittajaa niin paljoa vanhempi.
Millä perusteella olet diagnosoinut veljesi läheisriippuvaiseksi?
Pointti ei ollutkaan se ikä, vaan yhtä lailla sen Tinderiä käyttämättömän 80-vuotiaankin naisen motiivi voi olla muiden auttaminen.
Läheisriippuvuudesta voit lukea muista lähteistä, jos haluat tietää millaista se on. Sekin jo riittää jos lukee aihetta käsitteleviä kommentteja tästä keskustelusta.
Haukkumisella ja henkilökohtaisuuksiin menemisellä ei auteta ketään.
Olen lukenut aiheesta, mutta ei se auta minua ymmärtämään, miksi veljesi on sinun mielestäsi läheisriippuvainen. Kerroit aiemmassa kommentissasi niin vähän veljestäsi.
En ymmärrä mihin pyrit. Veljeni tilanne on hänen yksityisasiansa. Sanot, että henkilökohtaisuuksiin menemällä ei auteta ketään, mutta pyrit silti itse menemään henkilökohtaisuuksiin pyytämällä lisätietoja yksittäistapauksesta, jona ei ole sinun kannaltasi olennainen.
Minä en hauku ihmisiä täällä enkä muuallakaan. Kerron kokemuksiani ja ajatuksiani naisena, niitä värittämättä ja vääristelemättä. Joidenkin palstalaisten käytöstä olen myös kommentoinut. Esim. jos joku ohittaa naisen kertomuksen siitä mitä ko. nainen tuntee ja ajattelee, ja väittää tietävänsä itse paremmin, huomautan asiasta. Se on keskustelukumppanin alistamista, ja tällaista nähdessäni myös nimeän sen sellaiseksi. Silloinkin tarkoituksena on saada henkilö pohtimaan, miksi hän ajattelee tietävänsä toista paremmin tämän ajatukset, ja että koko ajatushan on lähtökohtaisesti vääristynyt. Tietenkään tämä ei useimmiten onnistu, mutta ei se ole syy minulle olla antamatta kuitenkin sitä mahdollisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ne tapaukset joiden kanssa kirjoittelit niin millaisia oli viimeiset viestisi joiden jälkeen eivät vastanneet?
Joko et osannut viedä keskustelua eteenpäin. Eli tarkoitus ei ole jäädä vuosiksi keskustelemaan säästä ja omista harrastuksista. Jos juttu ei etene tulee herkästi mielikuva ettei toista kiinnosta.
Tai veikkaan että kerroit viimeisissä viesteissä jotain sellaista joka ei innosta naisia yleensä (esim kerroit olevasi uhkapeluri, mielestäsi naisten kuuluu tehdä kotityöt, tai kerroit jostain kinkyistä seksifantasioistasi).
Höpötilöpöti. Nainen katkasee helposti keskustelun jos ei tunne jotain extra kipinöitä pikkuhousuissaan. Siellä on loputon jono uroita valmiina viestittämään, jos ei oo riittävän jännää ja ajoitus kohillaan ni se on monelle miehelle moro vaikka olis kuinka taitava tunteiden tulkki ja kielimies.
Mua suuresti ihmetyttää miten ihmiset ees jaksaa analysoida sitä tinder-pelleilyä niin pitkään. Se on suurelta osin randomia mitä siellä käy kun naisten fiilikset pyörii täysin flipperinlailla, vakautta käytökselle antaa ainoastaan korkea status ja vahvat laatikkoleukageenit.
Mä oon muutaman kerran ollut Tinderissä ja vuosia takaperin siellä oli vielä ihan siedettävä meno. Nyt se on ihan pelleilyä, ihmettelen että joku jaksaa olla siellä noin pitkään muutaman matchin takia. Olen kateellinen tuollaisesta periksiantamattomuudesta, jollain muulla saralla elämässä voisit oikeesti menestyä kun keskittyisit siihen yhtä paljon kuin tinderiin :)
Taas tää luetun ymmärtäminen ja naisten kuuntelu on ihan hakusessa!
1. Suurimmalla osalla naisia ei ole loputonta jonoa uroita oven takana. Itse sain mukiinmenevänä kolmekymppisenä noin kolme matchia viikossa. Toki enemmän kuin ap, mutta en kutsuisi jonoksi. Toiseksi, vaikka olisikin jono, ei se tarkoita että kelpuutan kenet tahansa (vähiten niitä "laatikkoleukoja", ei sovi omaan miesmakuuni).
2. Harva nainen olettaa, että heti ensimmäisestä viestistä tulee kipinöitä jne. Ei tässä maailmassa ole kun ihan pari niin taitavaa kirjailijaa, että saisi tämän aikaiseksi.
3. Tapa, jolla kuvailet yleisesti naisia on todella alentava. Olisikohan tämä syy huonoon menestykseesi naisrintamalla? Oletat, että kaikki naiset Tinderissä pyörii holtittomasti tunteiden vietävänä vailla järkeä tai edes minkäänlaista alkeista tunteiden kontrollointia. Tämä ei ole tietenkään totta, vaan alentava yleistys, mutta jos olisi totta, haluaisitko oikeasti parisuhteen tällaisen hullun tuuliviirin kanssa?
4. Taas yleistät että kaikki naiset haluavat jonkun mystisen statuksen omaavan laatikkoleukamiehen. Eikö joillekin miehille oikeasti mene kaaliin, että naisilla on täysin erilaiset miesmaut? Ja ihan kiinnostuksesta - katsoppa ympärillesi seuraavan kerran vaikka kaupassa. Montako perheellistä paria näet, jossa mies on aina laatikoleuka? Juuri niin. Kyllä me tavikset pariudumme usein muiden tavisten kanssa. Eri asia sitten jos tosiaan yrittää napata jonkun instabeiben jonka elämä pyörii rahan ja ulkonäön ympärillä. Tässäkin kysyisin, vaikka sellaisen saisit, haluaisitko oikeasti? Jos vastaus on kyllä, niin myös sinä etsit parisuhteen sijasta statusta ja palkintovaimoa.
"ja me mennään Pattayalle...vehreiden palmujen alle..."