Lue keskustelun säännöt.
39-vuotias mies ja puolessa vuodessa sain Tinderissä viisi matchia
25.09.2020 |
Onko jo pakko tajuta, että en ole kellekään kelpoinen?
Kommentit (549)
Vierailija kirjoitti:
Suunnistajaleidi kirjoitti:
Mies 42 kirjoitti:
Tuo harrastuskortti alkaa olemaan aika kulahtanut. Miksi menisin johonkin random harrastukseen ajatuksella tapaavani naisia? Ei kiinnosta tanssi, lukupiirit tai bingo. Mua kiinnostaa mm. suunnistus, maastopyöräily ja kuntosalilla käyminen. Enkä harrasta noita siksi, että siellä tapaisin naisen, vaan koska ne kiinnostavat ihan harrastus- ja kuntoilumielessä. Metsissä harvoin näkee ketään ja jos näkee, niin karvainen häntä vaan vilahtaa otuksen karkuun juostessa. :D
Kyllä kuntorasteilla liikkuu porukkaa vaikka miten paljon, varsinkin isommilla paikkakunnilla. Yhteisestä harrastuksesta on myös helppo heittäytyä juttusille, useamman kerran ollaan kivojen miesten kanssa vertailtu reitinvalintoja ilman sen kummempia taka-ajatuksia :)
Ajatuskin hirvittäisi. Siis että alkaa jutteleen naisille jossain kuntosalilla. En varmasti... Niin paljon juttua kaiken maailman läähättäjistä muutenkin että en missään nimessä halua olla se ahdistelija/läähättäjä. Harrastuksissa on vaikea tutustua naisiin ja sitten jos saat pakit, niin on todella nolo tilanne kun sana kiertää ja saat lopettaa koko harrastuksen. Ainakin pitää olla todella selvää vihreää valoa vastapuolelta, ennen kun uskaltaisin missään nimessä edes pidempään katsoa. Ja sellaistahan ei ole tulossa.
Rosebrides. Pystyt hakee sinkkuja iän, pituuden, painon, perhetilanteen sekä mielenkiinnon kohteiden perusteella. Oon tykännyt 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten soisi katsovan tämän herran videoita. Puhuu aika ajoin kommentointi videoillaan nykyajan miesten suurimmasta ongelmasta. Todella usealla vaikuttaisi olevan kumppanin puutteen lisäksi paha läheisyysriippuvuus jonka monet deitit haistaa. Minusta tuo oli mielenkiintoinen näkökulma sinkkuudelle joka on monella tahatonta. Voisiko täälläkin olla samaa vikaa?
https://www.youtube.com/user/PsychologyInSeattleEn ole noita videoita katsonut (laita linkki johonkin videoon, jossa puhuu tästä aiheesta?). Mutta tuo läheisriippuvuus-teema kuulostaa mielestäni siltä että monen miehen kannattaisi siihen kyllä perehtyä lähemmin.
Olen nainen ja aika paljon tulee Tinderissä vastaan miehiä, jotka olisivat valmiita suunnilleen menemään vihille kun pari viestiä on vaihdettu. Se on todella pelottavaa ja viestittely loppuu kyllä minun osaltani siihen.
Samoin tällä palstalla on porukkaa, jotka kertovat haluavansa naisen, jotta voisivat olla onnellisia. Yksin ovat surkeita ja masentuneita, eikä elämällä ole mitään arvoa. Tässäkin on kysymys läheisriippuvuudesta, ja sellainen ihminen nyt vain ei ole houkutteleva kumppani kenellekään.
Miehet voivat perehtyä noihin läheisriippuvuusjuttuihin akateemisessa mielessä ja he voivat piilottaa itsestään epäviehättäviä käytöstapoja, mutta se ei muuta heidän tarpeitaan.
Tuohon käytökseen voi olla pari eri syytä:
-miehet kuvittelevat, että uhrautuva ja sitoutumishalua korostava käytös on viehättävää naisista, vaikka ihan näinhän asia ei ole; se on naisesta viehättävää vain silloin jos mies on naisen silmissä korkeatasoinen. Muutoin se on pelottavaa, koska nainen pelkää tulevansa raskaaksi epätoivoiselle epäonnistujamiehelle. Samanaikaisesti ihan nuorten sarjoissa ja elokuvissa sun muissa on aina opetettu, että 'pelaava' mies on ilkeä paskis ja naisen tarpeet valkkaamisineen ja tylytyksineen ovat hyveellisiä
-toinen yksinkertainen syy on siis ihan vain se, että jatkuva yksinäisyys aiheuttaa epätoivoisia ilmauksia ja tekoja ja tätä on ehkä vaikea erottaa täysin ylemmästä kohdasta, jossa mainitaan kuvitelma sitoutumishalukkuuden viehättävyydestä
Historiallisesti paljon useampi nainen on lisääntynyt kuin mies ja naisille on ehkä evoluutiossa kehittynyt tietynlainen tyyneys ja tunne siitä, että hänen elämällään on tarkoitus, vaikka eläisi vain itselleen. Luola-aikoina hedelmällinen nainen on kenties ollut jatkuvasti raskaana ja panostaminen omaan hyvinvointiin on jollain tavalla ollut hyve, koska se on välillisesti satanut myös lapsen/perheen laariin. Nykyään yhä useampi nainen ei lisäänny ollenkaan tai venyttää lisääntymistä hedelmällisyyden loppuvuosille, mutta naisen aivot ehkä välittävät sellaista tietoa, että kaikki on kunnossa ja omaan nautintoon ja hyvinvointiin panostaminen pitää naisen aivot tyytyväisenä, koska naisen aivot eivät osaa erottaa onko naisella jälkikasvua vai ei.
Tietynlainen itserakkaus on siis ollut naiselle hyve, kun taas miehelle siitä ei ole ollut mitään hyötyä; nykymaailma ruokkii naisen itserakkautta tuomalla miesmallien kehut kotisohvalle toiselta puolelta maailmaa, kun taas miehellä on aika hiljaista; miehen pitää edelleenkin rakentaa oman elämänsä tarkoitus, seikkailunsa ja sankarimyyttinsä tyhjästä ja myös romantiikka, joka on miesten keksimää, on osa tätä.
Osa miehistä voi saada elämään sisältöä työstä ja tyydyttää tarpeet käymällä maksullisissa. Chadit saavat sisältöä työstä, harrastuksista ja säädöistä, hoidoista tai parisuhteesta. Osa miehistä on työelämän yms. ulkopuolella tai ei saa sisältöä ja tarkoitusta elämälleen muusta kuin parisuhteesta. Mutta ihan jokaisen miehen kohdalla läheisyyden puute ja sukupuoleton elämä (kukaan ei koskaan kehu, ihastele ja helli) vähentää elämänlaatua jonkin verran.
Luuletko ettei sama koske naisia?
Kyllä minunkin elämänlaatuani "vähentää jonkin verran" se, että ei ole kumppania jonka kanssa voin jakaa ilot ja surut, harrastaa seksiä ja saada muutakin läheisyyttä. Elämälläni on kuitenkin tarkoitus myös silloin kun kumppania ei ole. Niitä iloja ja suruja on edelleen sama määrä. Seksin tilalla on sooloseksi, joka ei ole yhtä kokonaisvaltaisesti tyydyttävää kuin seksi jonkun kanssa, mutta sen perustarvepuolen asiasta se hoitaa kyllä. Irtoseksiä en naisena juuri koskaan saa, jos seksiksi ei lasketa sitä että mies masturboi kehollani ja itse en saa tilanteesta mitään (itse en laske tuota seksiksi omasta näkökulmastani). Ne irtoseksitilanteet, joissa minäkin nauttisin, ovat niin harvassa että niihin ei kannata edes hakeutua. Hyötysuhde on negatiivinen, koska käytetyksi tuleminen satuttaa ja vaurioittaa minuuttani.
Kaikki ne miehet, joihin olen ihastunut, ovat suhtautuneet sinkkuna olemiseen aivan samalla tavalla. Ollaan onnellisia yksinkin, eikä kumppania tarvita epätoivoisesti rinnalle. En pysty mitenkään ymmärtämään, miksi joillakin on tarve nähdä asia niin, että sinkkuus olisi miehelle lähtökohtaisesti jotenkin paljon vaikeampi asia - paitsi tietenkin jos kyseinen mies on läheisriippuvainen. Silloinhan siitä sinkkuudesta tulee sellainen täydellinen onnellisuudenpilaaja, joka syöksee ihmisen epätoivoisiin tekoihin jotta saisi kumppanin. Mutta tämä koskee läheisriippuvaisia naisia siinä missä miehiäkin. Sukupuoli ei ole se ratkaiseva tekijä, vaan mielen tasapaino.
Vielä tuohon alun väittämääsi, että läheisriippuva käytös koettaisiin muka viehättäväksi, kunhan käyttäytyjä on hyvännäköinen: ei todellakaan. Esim. Elliot Rodger oli hyvännäköinen, mutta äärimmäisen vastenmielinen ihminen käytöksensä vuoksi.
Miehen kuuluu sanoa olevansa onnellinen ilman kumppaniakin, koska mieheltä odotetaan vahvuutta. Miehelle vahvan esittäminen on osa roolia ja mies ansaitsee rakkauden kestämällä kipua; eivät esim.ammattiurheilijamiehet mieti uransa aikana niitä elinikäisiä kipuja, joiden kanssa tulevat elämään loppuelämänsä, vaan sitä rahaa ja statusta minkä voivat perheen eteen ansait aktiiviuran aikana. Samasta syystä tavalliset miehet eivät mene helpolla lääkäriin. https://aijaa.com/avhdDp
En tiedä mitä tarkoitat irtoseksillä, mutta tietääkseni useimmilla naisilla on yhden yön seikkailujen sijaan ns.panokavereita, jolloin kumpikin tietää toisensa tarpeet ja mieltymykset. Myös sinulla on tekstin perusteella riittävä älykkyys ja verbaaliset taidot tuollaiseen suhteeseen. Koska mies on lähes aina altavastaajana seksissä (paitsi jos nainen ottaa itseään kaksi pykälää tasokkaamman miehen), nainen määrää millaista seksi tulee olemaan ja jos mies ei osaa lukea ajatuksia, nainen voi vaihtaa miehen sellaiseen, joka on opetellut asiat ulkoa.
Jos oikeasti haluat seksiä, sinun ei tarvitse tyytyä alustana olemiseen ellet halua; se vaatii vain vähän vuorovaikutusta. Ethän mene kauppaankaan lappu silmillä ja ota hyllyltä tuotteita summassa, vaan suunnittelet jo etukäteen mitä haluat ottaa.
Vielä vastaus tuohon irtoseksikohtaan. Panokaverin hommaaminen on tosiaan minulle mahdollista, ja noissa järjestelyissä olen saanut paremmin seksuaalista nautintoa kuin irtoseksikokeiluissa. Ongelmana on kuitenkin se, että niissä herää hyvin helposti myös liian voimakkaita tunteita, erityisesti sille miehelle. Tuntuu liian raskaalta joutua selittämään toiselle, miksi en edelleenkään halua parisuhdetta, kuten alussa sovimme, laittaa noita suhteita poikki ja jättää mies nyyhkimään onnettomana ja alkaa etsiä seuraavaa. En vain pysty sellaiseen.
Eli kokonaishyvinvointini jää edelleen miinukselle noissa, vaikka seksin osalta tilanne olisikin ok. Paras vaihtoehto on yksinkertaisesti se, että hoidan seksitarpeeni yksin kunnes tapaan ihmisen, jonka kanssa haluan parisuhdetta. Tämä ei ole minulle minkäänlainen ongelma, vaikka se ei olekaan yhtä ihanaa kuin seksi rakastamani ihmisen kanssa.
Mikä siinä on, että aina, kun luen tällaisia juttuja, niin ne tunteet heräävät seksisuhteessa miehille eivätkä naisille? Minä en oikein tajua, miten naiset pystyvät olemaan kehittämättä tunteita tuollaisissa suhteissa.
Varmasti samaa tapahtuu toisinkin päin. Ehkä ne miehet, joihin naiset ihastuvat seksiin perustuvissa suhdekuvioissa, eivät kirjoittele yhtä usein tälle palstalle kuin vastaavat naiset?
Itse en kehitä panosuhteessa tunteita, koska haen parisuhteelta paljon muutakin kuin pelkkää seksiä. Panokaveri valitaan ja suhteen tyyppi määritellään panosuhteeksi sen vuoksi että seksi toimii, mutta se muu ei. Ei se tilanne siitä yleensä muuksi muutu myöhemminkään. Jos vaikkapa keskusteluyhteys on alkeellinen, eikä toisen kanssa tee mieli viettää aikaa muualla kuin sängyssä, en voi kuvitella suhdetta enkä ihastua sellaiseen mieheen. Tai jos on liian suuri älykkyysero (minun tapauksessani niin on melkein aina).
Oletan, että nämä miehet taas ovat voineet ihastua, koska heidän parisuhdekäsityksensä on ollut niin erilainen. He ehkä etsivät ihmistä, jonka kanssa seksi toimii, arkielämän kulut voi jakaa puoliksi kun muutetaan yhteen, saa apua kotitöihin ja voi tehdä jälkikasvua ja saada heille järjissään olevan toisen vanhemman. Syvä henkinen yhteys ei ole ehkä heille niin tärkeää. Siksi ihastumiselle ei ole ollut heidän puoleltaan estettä.
Mua tietyllä tavalla ärsyttää yliopistonaisten itsetietoisuus ja usein hieman valheellinen kuva omasta älystä. Olen itse Aallosta valmistunut tohtoriksi ja valtaosa esim. humanistipuolen naisista on älyllisesti melko keskinkertaisia. Oma prosessointi jää uupumaan ja niitä proffien oppeja toistetaan papukaijan tavoin. Ja sitten kun yrittää käydä älykästä argumentointia aiheesta, niin vedetään joku lapsellinen itkupotkuraivari ja lopputuloksena olet liian tyhmä ymmärtämään tyyliin genderideologiaa (vaikka kerrot tarkasti ideologian taustat, osaat ideologian teesit ulkoa yms.). Kauan sitten jo luovutin noiden suhteen. On parempi vaan myötäillä.
Fakta vaan on se että koulutusjärjestelmä suosii naisia. Naiset ei tilastollisesti ole miehiä fiksumpia, mutta silti he täyttävät yliopistot. Tästä voi tehdä johtopäätöksen että sukupuoli vaikuttaa akateemiseen menestykseen (ei pelkkä äly ja muut kyvyt).
Mä olen käynyt tätä keskustelua monenkin miespuolisen ystävän kanssa, joilla suunnilleen sama tutkinto. Älykkäänä miehenä on ollut pakko tehdä raju kompromissi sen suhteen että voisi olla samalla aaltopituudella naisen kanssa. Eli käytännössä vain harva saa sellaisen naisen jonka kanssa voisi keskustella tosi älyllisiä asioita. Enemmän kiinnostaa kauniit ja rohkeat tai salatut elämät.
Oma kokemukseni myös on että yliopistonaiset tyypillisesti sekstailee tyyliin asfalttimiesten kanssa ja pitää sitten erikseen friend zonella niitä fiksuja miehiä koska ulkonäkö ei ole karskin miehinen. Tuosta postauksesta tuli jotenkin tämä tunnelma. Sitten odotellaan sitä asfalttimiehen näköistä akateemikkoa kunnes biologinen kello hälyttää ja otetaan joku randomi ja erotaan parin vuoden päästä kun lapset on pieniä. Ei ollutkaan (yllätys) mitään yhteistä ja asfalttimiehen kanssa sentään oli kivaa sängyssä mutta pään sisus alkoi v-tuttaa melko nopeasti.
"...valtaosa esim. humanistipuolen naisista on älyllisesti melko keskinkertaisia."
Tuleeko yllätyksenä, että valtaosa ihmisistä ylipäänsä on älyllisesti keskinkertaisia? Puolet on jopa keskimääräistä tyhmempiä! Ei yliopistoon pääsy merkitse huippuälykkyyttä, sinnehän pääsee varsinkin nykyisin todella moni. (Koskee myös miehiä.)
"Oma kokemukseni myös on että yliopistonaiset tyypillisesti sekstailee tyyliin asfalttimiesten kanssa ja pitää sitten erikseen friend zonella niitä fiksuja miehiä koska ulkonäkö ei ole karskin miehinen."
Anteeksi, mutta mitä omaa kokemusta sinulla voi olla naisen seksielämästä ja heidän toimintansa motiiveista? Se, mitä väität "kokemukseksi" on todellisuudessa joukko tekemiäsi tulkintoja. Monen älykkäänkin miehen kompastuskivi on juuri tuo. Omaa tulkintaa ja varsinaista totuutta ei jostain syystä kyetä erottamaan toisistaan, eikä omia tulkintoja olla motivoituneita kyseenalaistamaan. Sen sijaan niille etsitään vahvistusta ympäristöstä, ja sitähän löytyy aina kun etsii, riippumatta siitä onko tulkinta yhtään oikea vai ei.
Voi olla, että sinulla on korkea ÄO, kun kerran itseäsi näin väität. Mutta nämä ovat kyllä sen luokan ajattelukömmähdyksiä, että älykkyytesi täytyy olla todella kapea-alaista jos ihan tosissasi ajattelet noin. Jos joudut älykkäänä miehenä tekemään kompromisseja kumppanin älyn suhteen, se johtuu jostain muusta kuin siitä ettei älykkäitä naisia ole. Minulle esimerkiksi ei kelpaa mies, jolla laskentatehoa on paljon, ja joka on tästä asiasta kovin tietoinen ja pitää itseään sen vuoksi muita parempana ihmisenä, mutta jolla on samalla heikosti kehittynyt ymmärrys siitä, mihin ja miten sitä laskentatehoa kannattaa käyttää.
t. Se jonka viestiä lainasit
Ihmisten älyllinen keskinkertaisuus ei tule yllätyksenä. Lähinnä vaan sitä halusin korostaa, että yliopistotutkinto ei vielä takaa että olisi kovin fiksu, mutta moni silti tekee itse sen johtopäätöksen.
Liittyen tuohon asfalttimiesasiaan, niin on omakohtaista kokemusta lähipiiristä. Ja itsekin tuossa kerrot että harrastat seksiä miehen kanssa, jonka kanssa muuten ei ole mitään älyllistä yhteyttä. Eli eikö kyse ole "asfalttimiehestä"?
Se on totta että älykäs ihminen myös erehtyy. En pidä itseäni parempana ihmisenä. Halusin vaan tuoda esiin sen, että monella älykkäällä miehellä tuntuu olevan suuri ongelma löytää sitä henkistä yhteyttä yhdenkään parisuhteeseen haluavan naisen kanssa. Tämä on ihan yleinen ongelma omassa kaveripiirissäni. Ei siis sillä etteikö älykkäitä naisia olisi yhtä lailla. Kai ne sitten on vaan niin saavuttamattomissa, ettei mitään tsänssejä ainakaan nuorena ja lapsentekoiässä.
Panokavereitani ei voi parhaalla tahdollakaan kuvata asfalttimiehiksi. Oletit että olen valinnut heidät "karskin miehisen ulkonäön" vuoksi. Tyypillinen manosfäärissä pyörineen, naisten sielunmaisemasta etääntyneen miehen näkemys. Olen ollut pari kertaa myös vakavassa parisuhteessa, eikä niissäkään kynnyskysymykseksi ole muodostunut karskin miehinen ulkonäkö. Sekä parisuhde- että seksikumppaneihin on mahtunut kaiken näköisiä miehiä, etkä sinä pystyisi heitä ulkoapäin katsomalla sanomaan, kuka kuuluu kumpaan kategoriaan.
Minulla on älykäs miespuolinen kaveri, joka kertoo että hänenkin kaveripiirissään monella on tämä kuvaamasi ongelma. Hänellä itselläänkin se on. Olen useamman vuoden ajan osallistunut hänen parisuhdepohdintoihinsa. Omasta näkökulmastani ongelma on siinä, että tämä mies on sokea omalle sovinismilleen, joka kuitenkin näkyy ulospäin hänen puhetavastaan ja käytöksestään. Hän ja hänen kaveripiirinsä muodostavat kaikukammion, jossa tietyt vääristyneet näkemykset naisista vahvistuvat. Vaikka joku yksittäinen nainen voikin olla juuri sellainen kuin he ajattelevat, yleistävä näkemys on aina väärä, koska naiset eivät ole kollektiivitajunta yhtään sen enempää kuin miehetkään.
Keskustellessa tämä henkilö alkaa helposti mie_sselittämään ja jumiutuu muodostamaansa mielipiteeseen. Hänellä on vaikeuksia ottaa vastaan sellaista uutta tietoa, joka ei tue hänellä jo valmiiksi olevaa näkemystä. Parisuhteelta hän odottaa asetelmaa, jossa hänen toiveidensa ja haaveidensa mukaan mennään ja nainen tulee siihen eräänlaisen täydentäjän rooliin. Ajatus siitä, että suhteen tulisi olla myös naisen kannalta houkutteleva ja auttaa naistakin toteuttamaan omia haaveitaan yhtä suurella painoarvolla, on hänelle outo. Sellaista toivovaa naista hän alkaa helposti syytellä itsekeskeiseksi, vaikka nainen haluaa vain saman arvon parisuhteessa kuin mikä miehellekin nähdään kuuluvaksi. Hän on alkanut hahmottaa ongelmaansa vasta kun olemme keskustelleet samasta aiheesta useita kertoja erilaisista näkökulmista.
Veikkaan, että kukaan älykäskään nainen ei ole niin sitkeä että viitsisi tuollaiseen peitsentaittamiseen lähteä, jotta hyvä parisuhde tämän miehen kanssa tulisi mahdolliseksi. En itsekään ole, silloin kun etsin kumppania. Haluan että parisuhteen dynamiikka toimii ilman suunnatonta taistelua, ja toinen huomioi näkemykseni spontaanisti, ilman että joudun erikseen junttaamaan ne läpi. Tällaisen suhteen olen myös kokenut noiden alussa mainitsemieni miesten kanssa, joten tiedän miten valtavan eron se tekee onnellisuuteeni.
Tämä mieskaverini on toistaiseksi ratkaissut ongelmansa tyytymällä suhteeseen naisen kanssa, josta ei oikeastaan edes pidä (paitsi sängyssä). Hän sanoo että ei kuitenkaan saa parempaakaan. Minua harmittaa kummankin puolesta. Miehessä on paljon hyvää ja hän kyllä saisi fiksun ja arvostamansa naisen, jos vain opettelisi aidosti arvostamaan naisia ja aktiivisesti pyrkisi pois siitä sovinistisesta asenteestaan. Hänellä on vielä ulkonäkökin puolellaan, jos mietitään näitä manosfäärissä tunnettuja asioita, jotka miehessä muka tulisi olla että naiset kiinnostuisivat.
Toistaiseksi kuitenkin vaikuttaa siltä että mies valitsee ennemmin nykyisen tilanteensa, jossa hän saa vapaammin olla sovinisti, kuin luopuisi sovinismistaan jotta voisi saada älyllisesti tasoisensa naisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten soisi katsovan tämän herran videoita. Puhuu aika ajoin kommentointi videoillaan nykyajan miesten suurimmasta ongelmasta. Todella usealla vaikuttaisi olevan kumppanin puutteen lisäksi paha läheisyysriippuvuus jonka monet deitit haistaa. Minusta tuo oli mielenkiintoinen näkökulma sinkkuudelle joka on monella tahatonta. Voisiko täälläkin olla samaa vikaa?
https://www.youtube.com/user/PsychologyInSeattleEn ole noita videoita katsonut (laita linkki johonkin videoon, jossa puhuu tästä aiheesta?). Mutta tuo läheisriippuvuus-teema kuulostaa mielestäni siltä että monen miehen kannattaisi siihen kyllä perehtyä lähemmin.
Olen nainen ja aika paljon tulee Tinderissä vastaan miehiä, jotka olisivat valmiita suunnilleen menemään vihille kun pari viestiä on vaihdettu. Se on todella pelottavaa ja viestittely loppuu kyllä minun osaltani siihen.
Samoin tällä palstalla on porukkaa, jotka kertovat haluavansa naisen, jotta voisivat olla onnellisia. Yksin ovat surkeita ja masentuneita, eikä elämällä ole mitään arvoa. Tässäkin on kysymys läheisriippuvuudesta, ja sellainen ihminen nyt vain ei ole houkutteleva kumppani kenellekään.
Miehet voivat perehtyä noihin läheisriippuvuusjuttuihin akateemisessa mielessä ja he voivat piilottaa itsestään epäviehättäviä käytöstapoja, mutta se ei muuta heidän tarpeitaan.
Tuohon käytökseen voi olla pari eri syytä:
-miehet kuvittelevat, että uhrautuva ja sitoutumishalua korostava käytös on viehättävää naisista, vaikka ihan näinhän asia ei ole; se on naisesta viehättävää vain silloin jos mies on naisen silmissä korkeatasoinen. Muutoin se on pelottavaa, koska nainen pelkää tulevansa raskaaksi epätoivoiselle epäonnistujamiehelle. Samanaikaisesti ihan nuorten sarjoissa ja elokuvissa sun muissa on aina opetettu, että 'pelaava' mies on ilkeä paskis ja naisen tarpeet valkkaamisineen ja tylytyksineen ovat hyveellisiä
-toinen yksinkertainen syy on siis ihan vain se, että jatkuva yksinäisyys aiheuttaa epätoivoisia ilmauksia ja tekoja ja tätä on ehkä vaikea erottaa täysin ylemmästä kohdasta, jossa mainitaan kuvitelma sitoutumishalukkuuden viehättävyydestä
Historiallisesti paljon useampi nainen on lisääntynyt kuin mies ja naisille on ehkä evoluutiossa kehittynyt tietynlainen tyyneys ja tunne siitä, että hänen elämällään on tarkoitus, vaikka eläisi vain itselleen. Luola-aikoina hedelmällinen nainen on kenties ollut jatkuvasti raskaana ja panostaminen omaan hyvinvointiin on jollain tavalla ollut hyve, koska se on välillisesti satanut myös lapsen/perheen laariin. Nykyään yhä useampi nainen ei lisäänny ollenkaan tai venyttää lisääntymistä hedelmällisyyden loppuvuosille, mutta naisen aivot ehkä välittävät sellaista tietoa, että kaikki on kunnossa ja omaan nautintoon ja hyvinvointiin panostaminen pitää naisen aivot tyytyväisenä, koska naisen aivot eivät osaa erottaa onko naisella jälkikasvua vai ei.
Tietynlainen itserakkaus on siis ollut naiselle hyve, kun taas miehelle siitä ei ole ollut mitään hyötyä; nykymaailma ruokkii naisen itserakkautta tuomalla miesmallien kehut kotisohvalle toiselta puolelta maailmaa, kun taas miehellä on aika hiljaista; miehen pitää edelleenkin rakentaa oman elämänsä tarkoitus, seikkailunsa ja sankarimyyttinsä tyhjästä ja myös romantiikka, joka on miesten keksimää, on osa tätä.
Osa miehistä voi saada elämään sisältöä työstä ja tyydyttää tarpeet käymällä maksullisissa. Chadit saavat sisältöä työstä, harrastuksista ja säädöistä, hoidoista tai parisuhteesta. Osa miehistä on työelämän yms. ulkopuolella tai ei saa sisältöä ja tarkoitusta elämälleen muusta kuin parisuhteesta. Mutta ihan jokaisen miehen kohdalla läheisyyden puute ja sukupuoleton elämä (kukaan ei koskaan kehu, ihastele ja helli) vähentää elämänlaatua jonkin verran.
Luuletko ettei sama koske naisia?
Kyllä minunkin elämänlaatuani "vähentää jonkin verran" se, että ei ole kumppania jonka kanssa voin jakaa ilot ja surut, harrastaa seksiä ja saada muutakin läheisyyttä. Elämälläni on kuitenkin tarkoitus myös silloin kun kumppania ei ole. Niitä iloja ja suruja on edelleen sama määrä. Seksin tilalla on sooloseksi, joka ei ole yhtä kokonaisvaltaisesti tyydyttävää kuin seksi jonkun kanssa, mutta sen perustarvepuolen asiasta se hoitaa kyllä. Irtoseksiä en naisena juuri koskaan saa, jos seksiksi ei lasketa sitä että mies masturboi kehollani ja itse en saa tilanteesta mitään (itse en laske tuota seksiksi omasta näkökulmastani). Ne irtoseksitilanteet, joissa minäkin nauttisin, ovat niin harvassa että niihin ei kannata edes hakeutua. Hyötysuhde on negatiivinen, koska käytetyksi tuleminen satuttaa ja vaurioittaa minuuttani.
Kaikki ne miehet, joihin olen ihastunut, ovat suhtautuneet sinkkuna olemiseen aivan samalla tavalla. Ollaan onnellisia yksinkin, eikä kumppania tarvita epätoivoisesti rinnalle. En pysty mitenkään ymmärtämään, miksi joillakin on tarve nähdä asia niin, että sinkkuus olisi miehelle lähtökohtaisesti jotenkin paljon vaikeampi asia - paitsi tietenkin jos kyseinen mies on läheisriippuvainen. Silloinhan siitä sinkkuudesta tulee sellainen täydellinen onnellisuudenpilaaja, joka syöksee ihmisen epätoivoisiin tekoihin jotta saisi kumppanin. Mutta tämä koskee läheisriippuvaisia naisia siinä missä miehiäkin. Sukupuoli ei ole se ratkaiseva tekijä, vaan mielen tasapaino.
Vielä tuohon alun väittämääsi, että läheisriippuva käytös koettaisiin muka viehättäväksi, kunhan käyttäytyjä on hyvännäköinen: ei todellakaan. Esim. Elliot Rodger oli hyvännäköinen, mutta äärimmäisen vastenmielinen ihminen käytöksensä vuoksi.
Miehen kuuluu sanoa olevansa onnellinen ilman kumppaniakin, koska mieheltä odotetaan vahvuutta. Miehelle vahvan esittäminen on osa roolia ja mies ansaitsee rakkauden kestämällä kipua; eivät esim.ammattiurheilijamiehet mieti uransa aikana niitä elinikäisiä kipuja, joiden kanssa tulevat elämään loppuelämänsä, vaan sitä rahaa ja statusta minkä voivat perheen eteen ansait aktiiviuran aikana. Samasta syystä tavalliset miehet eivät mene helpolla lääkäriin. https://aijaa.com/avhdDp
En tiedä mitä tarkoitat irtoseksillä, mutta tietääkseni useimmilla naisilla on yhden yön seikkailujen sijaan ns.panokavereita, jolloin kumpikin tietää toisensa tarpeet ja mieltymykset. Myös sinulla on tekstin perusteella riittävä älykkyys ja verbaaliset taidot tuollaiseen suhteeseen. Koska mies on lähes aina altavastaajana seksissä (paitsi jos nainen ottaa itseään kaksi pykälää tasokkaamman miehen), nainen määrää millaista seksi tulee olemaan ja jos mies ei osaa lukea ajatuksia, nainen voi vaihtaa miehen sellaiseen, joka on opetellut asiat ulkoa.
Jos oikeasti haluat seksiä, sinun ei tarvitse tyytyä alustana olemiseen ellet halua; se vaatii vain vähän vuorovaikutusta. Ethän mene kauppaankaan lappu silmillä ja ota hyllyltä tuotteita summassa, vaan suunnittelet jo etukäteen mitä haluat ottaa.
Vielä vastaus tuohon irtoseksikohtaan. Panokaverin hommaaminen on tosiaan minulle mahdollista, ja noissa järjestelyissä olen saanut paremmin seksuaalista nautintoa kuin irtoseksikokeiluissa. Ongelmana on kuitenkin se, että niissä herää hyvin helposti myös liian voimakkaita tunteita, erityisesti sille miehelle. Tuntuu liian raskaalta joutua selittämään toiselle, miksi en edelleenkään halua parisuhdetta, kuten alussa sovimme, laittaa noita suhteita poikki ja jättää mies nyyhkimään onnettomana ja alkaa etsiä seuraavaa. En vain pysty sellaiseen.
Eli kokonaishyvinvointini jää edelleen miinukselle noissa, vaikka seksin osalta tilanne olisikin ok. Paras vaihtoehto on yksinkertaisesti se, että hoidan seksitarpeeni yksin kunnes tapaan ihmisen, jonka kanssa haluan parisuhdetta. Tämä ei ole minulle minkäänlainen ongelma, vaikka se ei olekaan yhtä ihanaa kuin seksi rakastamani ihmisen kanssa.
Mikä siinä on, että aina, kun luen tällaisia juttuja, niin ne tunteet heräävät seksisuhteessa miehille eivätkä naisille? Minä en oikein tajua, miten naiset pystyvät olemaan kehittämättä tunteita tuollaisissa suhteissa.
Varmasti samaa tapahtuu toisinkin päin. Ehkä ne miehet, joihin naiset ihastuvat seksiin perustuvissa suhdekuvioissa, eivät kirjoittele yhtä usein tälle palstalle kuin vastaavat naiset?
Itse en kehitä panosuhteessa tunteita, koska haen parisuhteelta paljon muutakin kuin pelkkää seksiä. Panokaveri valitaan ja suhteen tyyppi määritellään panosuhteeksi sen vuoksi että seksi toimii, mutta se muu ei. Ei se tilanne siitä yleensä muuksi muutu myöhemminkään. Jos vaikkapa keskusteluyhteys on alkeellinen, eikä toisen kanssa tee mieli viettää aikaa muualla kuin sängyssä, en voi kuvitella suhdetta enkä ihastua sellaiseen mieheen. Tai jos on liian suuri älykkyysero (minun tapauksessani niin on melkein aina).
Oletan, että nämä miehet taas ovat voineet ihastua, koska heidän parisuhdekäsityksensä on ollut niin erilainen. He ehkä etsivät ihmistä, jonka kanssa seksi toimii, arkielämän kulut voi jakaa puoliksi kun muutetaan yhteen, saa apua kotitöihin ja voi tehdä jälkikasvua ja saada heille järjissään olevan toisen vanhemman. Syvä henkinen yhteys ei ole ehkä heille niin tärkeää. Siksi ihastumiselle ei ole ollut heidän puoleltaan estettä.
Mua tietyllä tavalla ärsyttää yliopistonaisten itsetietoisuus ja usein hieman valheellinen kuva omasta älystä. Olen itse Aallosta valmistunut tohtoriksi ja valtaosa esim. humanistipuolen naisista on älyllisesti melko keskinkertaisia. Oma prosessointi jää uupumaan ja niitä proffien oppeja toistetaan papukaijan tavoin. Ja sitten kun yrittää käydä älykästä argumentointia aiheesta, niin vedetään joku lapsellinen itkupotkuraivari ja lopputuloksena olet liian tyhmä ymmärtämään tyyliin genderideologiaa (vaikka kerrot tarkasti ideologian taustat, osaat ideologian teesit ulkoa yms.). Kauan sitten jo luovutin noiden suhteen. On parempi vaan myötäillä.
Fakta vaan on se että koulutusjärjestelmä suosii naisia. Naiset ei tilastollisesti ole miehiä fiksumpia, mutta silti he täyttävät yliopistot. Tästä voi tehdä johtopäätöksen että sukupuoli vaikuttaa akateemiseen menestykseen (ei pelkkä äly ja muut kyvyt).
Mä olen käynyt tätä keskustelua monenkin miespuolisen ystävän kanssa, joilla suunnilleen sama tutkinto. Älykkäänä miehenä on ollut pakko tehdä raju kompromissi sen suhteen että voisi olla samalla aaltopituudella naisen kanssa. Eli käytännössä vain harva saa sellaisen naisen jonka kanssa voisi keskustella tosi älyllisiä asioita. Enemmän kiinnostaa kauniit ja rohkeat tai salatut elämät.
Oma kokemukseni myös on että yliopistonaiset tyypillisesti sekstailee tyyliin asfalttimiesten kanssa ja pitää sitten erikseen friend zonella niitä fiksuja miehiä koska ulkonäkö ei ole karskin miehinen. Tuosta postauksesta tuli jotenkin tämä tunnelma. Sitten odotellaan sitä asfalttimiehen näköistä akateemikkoa kunnes biologinen kello hälyttää ja otetaan joku randomi ja erotaan parin vuoden päästä kun lapset on pieniä. Ei ollutkaan (yllätys) mitään yhteistä ja asfalttimiehen kanssa sentään oli kivaa sängyssä mutta pään sisus alkoi v-tuttaa melko nopeasti.
"...valtaosa esim. humanistipuolen naisista on älyllisesti melko keskinkertaisia."
Tuleeko yllätyksenä, että valtaosa ihmisistä ylipäänsä on älyllisesti keskinkertaisia? Puolet on jopa keskimääräistä tyhmempiä! Ei yliopistoon pääsy merkitse huippuälykkyyttä, sinnehän pääsee varsinkin nykyisin todella moni. (Koskee myös miehiä.)
"Oma kokemukseni myös on että yliopistonaiset tyypillisesti sekstailee tyyliin asfalttimiesten kanssa ja pitää sitten erikseen friend zonella niitä fiksuja miehiä koska ulkonäkö ei ole karskin miehinen."
Anteeksi, mutta mitä omaa kokemusta sinulla voi olla naisen seksielämästä ja heidän toimintansa motiiveista? Se, mitä väität "kokemukseksi" on todellisuudessa joukko tekemiäsi tulkintoja. Monen älykkäänkin miehen kompastuskivi on juuri tuo. Omaa tulkintaa ja varsinaista totuutta ei jostain syystä kyetä erottamaan toisistaan, eikä omia tulkintoja olla motivoituneita kyseenalaistamaan. Sen sijaan niille etsitään vahvistusta ympäristöstä, ja sitähän löytyy aina kun etsii, riippumatta siitä onko tulkinta yhtään oikea vai ei.
Voi olla, että sinulla on korkea ÄO, kun kerran itseäsi näin väität. Mutta nämä ovat kyllä sen luokan ajattelukömmähdyksiä, että älykkyytesi täytyy olla todella kapea-alaista jos ihan tosissasi ajattelet noin. Jos joudut älykkäänä miehenä tekemään kompromisseja kumppanin älyn suhteen, se johtuu jostain muusta kuin siitä ettei älykkäitä naisia ole. Minulle esimerkiksi ei kelpaa mies, jolla laskentatehoa on paljon, ja joka on tästä asiasta kovin tietoinen ja pitää itseään sen vuoksi muita parempana ihmisenä, mutta jolla on samalla heikosti kehittynyt ymmärrys siitä, mihin ja miten sitä laskentatehoa kannattaa käyttää.
t. Se jonka viestiä lainasit
Ihmisten älyllinen keskinkertaisuus ei tule yllätyksenä. Lähinnä vaan sitä halusin korostaa, että yliopistotutkinto ei vielä takaa että olisi kovin fiksu, mutta moni silti tekee itse sen johtopäätöksen.
Liittyen tuohon asfalttimiesasiaan, niin on omakohtaista kokemusta lähipiiristä. Ja itsekin tuossa kerrot että harrastat seksiä miehen kanssa, jonka kanssa muuten ei ole mitään älyllistä yhteyttä. Eli eikö kyse ole "asfalttimiehestä"?
Se on totta että älykäs ihminen myös erehtyy. En pidä itseäni parempana ihmisenä. Halusin vaan tuoda esiin sen, että monella älykkäällä miehellä tuntuu olevan suuri ongelma löytää sitä henkistä yhteyttä yhdenkään parisuhteeseen haluavan naisen kanssa. Tämä on ihan yleinen ongelma omassa kaveripiirissäni. Ei siis sillä etteikö älykkäitä naisia olisi yhtä lailla. Kai ne sitten on vaan niin saavuttamattomissa, ettei mitään tsänssejä ainakaan nuorena ja lapsentekoiässä.
...Hänellä on vaikeuksia ottaa vastaan sellaista uutta tietoa, joka ei tue hänellä jo valmiiksi olevaa näkemystä. ...
Ja lisään vielä, että tämäkin henkilö on kuitenkin tohtori ja tuplamaisteri, kolmelta eri alalta. Silti näitä kuvaamiani vaikeuksia on niin paljon, että muodostuvat takuulla esteeksi parisuhteelle useimpien naisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään esim. 35-40-vuotiaat naiset voivat ihan hyvin saada lapsia, joko luonnostaan tai pienellä avustuksella, ja on traagista, että liian vanhat miehet tavoittelevat koko ajan nuorempia naisia ja jäävät yksin.
Minä olen 42-vuotias mies ja asun keskisuuressa suomalaisessa kaupungissa ja se tarkoittaa että näiden omanikäisten naisten kanssa on ollut ala-asteelta lähtien yhteistä historiaa. Ne ovat pyörineet ylä-asteet, lukiot, teinidiskot ja yökerhot ja baarit samoissa piireissä ja 90% omanikäisistä tindernaisista on vähintään naamatuttuja. Minulla on harrastusten kautta ollut paljon (lähinnä miespuolisia) kavereita, joten vähemmän baareissa pyörineet ja myöhemmällä iällä sinkkuuntuneet naisetkin on yleensä jotakin kautta tuttuja. Nämä naiset ovat joko olleet puolet elämääni mun kavereita, kavereiden vaimoja ja tyttöystäviä, exien kavereita jne, tai sitten suhtautuneet minuun väliinpitämättömästi tai joskus jopa vähän vihamielisesti. Eli naisia, jotka eivät ole vuosikymmeniin herättäneet minussa mitään ystävällisyyttä ja tuttavallisuutta kummempaa. Eli valitsen mielummin nuoremman vielä potentiaalisesti itsessäni tunteita herättävän naisen, kun kylmänhaalealta vuosikymmeniä vaikuttaneen naisen, joka haluaa raskaaksi ja tarvitsee siihen minua.
Suunnistajaleidi kirjoitti:
Mies 42 kirjoitti:
Tuo harrastuskortti alkaa olemaan aika kulahtanut. Miksi menisin johonkin random harrastukseen ajatuksella tapaavani naisia? Ei kiinnosta tanssi, lukupiirit tai bingo. Mua kiinnostaa mm. suunnistus, maastopyöräily ja kuntosalilla käyminen. Enkä harrasta noita siksi, että siellä tapaisin naisen, vaan koska ne kiinnostavat ihan harrastus- ja kuntoilumielessä. Metsissä harvoin näkee ketään ja jos näkee, niin karvainen häntä vaan vilahtaa otuksen karkuun juostessa. :D
Kyllä kuntorasteilla liikkuu porukkaa vaikka miten paljon, varsinkin isommilla paikkakunnilla. Yhteisestä harrastuksesta on myös helppo heittäytyä juttusille, useamman kerran ollaan kivojen miesten kanssa vertailtu reitinvalintoja ilman sen kummempia taka-ajatuksia :)
Pyöriihän siellä naisia, mutta ei ole vielä osunut kohdalle viehättävää naista, jonka kanssa olisi ollut mahdollisuus vertailla pummeja. :D Enkä jää maaliin "väijymään" mahdollisia juttukavereita. Mutta toki mahdollisuus kivaan kohtaamiseen on olemassa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas ketju tästä aiheesta
Ja taas on käynyt selväksi, että miehet on Tinderissä vai saadakseen pllua. Tai ylipäätään naisten kanssa
Joo, ei kiitos. Mitänainen tekee miehellä? Mihin miehiä ylipäätään tarvitaan, ei edes lapsen tekoon. Kiitos tämän palstan, en enää ole Tinderissä enkä missään muussakaan palvelussa. Jos haluan parisuhteen, Valitsen naisen. Paljon parempi vaihtoehto. Ja olen hetero
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten soisi katsovan tämän herran videoita. Puhuu aika ajoin kommentointi videoillaan nykyajan miesten suurimmasta ongelmasta. Todella usealla vaikuttaisi olevan kumppanin puutteen lisäksi paha läheisyysriippuvuus jonka monet deitit haistaa. Minusta tuo oli mielenkiintoinen näkökulma sinkkuudelle joka on monella tahatonta. Voisiko täälläkin olla samaa vikaa?
https://www.youtube.com/user/PsychologyInSeattleEn ole noita videoita katsonut (laita linkki johonkin videoon, jossa puhuu tästä aiheesta?). Mutta tuo läheisriippuvuus-teema kuulostaa mielestäni siltä että monen miehen kannattaisi siihen kyllä perehtyä lähemmin.
Olen nainen ja aika paljon tulee Tinderissä vastaan miehiä, jotka olisivat valmiita suunnilleen menemään vihille kun pari viestiä on vaihdettu. Se on todella pelottavaa ja viestittely loppuu kyllä minun osaltani siihen.
Samoin tällä palstalla on porukkaa, jotka kertovat haluavansa naisen, jotta voisivat olla onnellisia. Yksin ovat surkeita ja masentuneita, eikä elämällä ole mitään arvoa. Tässäkin on kysymys läheisriippuvuudesta, ja sellainen ihminen nyt vain ei ole houkutteleva kumppani kenellekään.
Miehet voivat perehtyä noihin läheisriippuvuusjuttuihin akateemisessa mielessä ja he voivat piilottaa itsestään epäviehättäviä käytöstapoja, mutta se ei muuta heidän tarpeitaan.
Tuohon käytökseen voi olla pari eri syytä:
-miehet kuvittelevat, että uhrautuva ja sitoutumishalua korostava käytös on viehättävää naisista, vaikka ihan näinhän asia ei ole; se on naisesta viehättävää vain silloin jos mies on naisen silmissä korkeatasoinen. Muutoin se on pelottavaa, koska nainen pelkää tulevansa raskaaksi epätoivoiselle epäonnistujamiehelle. Samanaikaisesti ihan nuorten sarjoissa ja elokuvissa sun muissa on aina opetettu, että 'pelaava' mies on ilkeä paskis ja naisen tarpeet valkkaamisineen ja tylytyksineen ovat hyveellisiä
-toinen yksinkertainen syy on siis ihan vain se, että jatkuva yksinäisyys aiheuttaa epätoivoisia ilmauksia ja tekoja ja tätä on ehkä vaikea erottaa täysin ylemmästä kohdasta, jossa mainitaan kuvitelma sitoutumishalukkuuden viehättävyydestä
Historiallisesti paljon useampi nainen on lisääntynyt kuin mies ja naisille on ehkä evoluutiossa kehittynyt tietynlainen tyyneys ja tunne siitä, että hänen elämällään on tarkoitus, vaikka eläisi vain itselleen. Luola-aikoina hedelmällinen nainen on kenties ollut jatkuvasti raskaana ja panostaminen omaan hyvinvointiin on jollain tavalla ollut hyve, koska se on välillisesti satanut myös lapsen/perheen laariin. Nykyään yhä useampi nainen ei lisäänny ollenkaan tai venyttää lisääntymistä hedelmällisyyden loppuvuosille, mutta naisen aivot ehkä välittävät sellaista tietoa, että kaikki on kunnossa ja omaan nautintoon ja hyvinvointiin panostaminen pitää naisen aivot tyytyväisenä, koska naisen aivot eivät osaa erottaa onko naisella jälkikasvua vai ei.
Tietynlainen itserakkaus on siis ollut naiselle hyve, kun taas miehelle siitä ei ole ollut mitään hyötyä; nykymaailma ruokkii naisen itserakkautta tuomalla miesmallien kehut kotisohvalle toiselta puolelta maailmaa, kun taas miehellä on aika hiljaista; miehen pitää edelleenkin rakentaa oman elämänsä tarkoitus, seikkailunsa ja sankarimyyttinsä tyhjästä ja myös romantiikka, joka on miesten keksimää, on osa tätä.
Osa miehistä voi saada elämään sisältöä työstä ja tyydyttää tarpeet käymällä maksullisissa. Chadit saavat sisältöä työstä, harrastuksista ja säädöistä, hoidoista tai parisuhteesta. Osa miehistä on työelämän yms. ulkopuolella tai ei saa sisältöä ja tarkoitusta elämälleen muusta kuin parisuhteesta. Mutta ihan jokaisen miehen kohdalla läheisyyden puute ja sukupuoleton elämä (kukaan ei koskaan kehu, ihastele ja helli) vähentää elämänlaatua jonkin verran.
Luuletko ettei sama koske naisia?
Kyllä minunkin elämänlaatuani "vähentää jonkin verran" se, että ei ole kumppania jonka kanssa voin jakaa ilot ja surut, harrastaa seksiä ja saada muutakin läheisyyttä. Elämälläni on kuitenkin tarkoitus myös silloin kun kumppania ei ole. Niitä iloja ja suruja on edelleen sama määrä. Seksin tilalla on sooloseksi, joka ei ole yhtä kokonaisvaltaisesti tyydyttävää kuin seksi jonkun kanssa, mutta sen perustarvepuolen asiasta se hoitaa kyllä. Irtoseksiä en naisena juuri koskaan saa, jos seksiksi ei lasketa sitä että mies masturboi kehollani ja itse en saa tilanteesta mitään (itse en laske tuota seksiksi omasta näkökulmastani). Ne irtoseksitilanteet, joissa minäkin nauttisin, ovat niin harvassa että niihin ei kannata edes hakeutua. Hyötysuhde on negatiivinen, koska käytetyksi tuleminen satuttaa ja vaurioittaa minuuttani.
Kaikki ne miehet, joihin olen ihastunut, ovat suhtautuneet sinkkuna olemiseen aivan samalla tavalla. Ollaan onnellisia yksinkin, eikä kumppania tarvita epätoivoisesti rinnalle. En pysty mitenkään ymmärtämään, miksi joillakin on tarve nähdä asia niin, että sinkkuus olisi miehelle lähtökohtaisesti jotenkin paljon vaikeampi asia - paitsi tietenkin jos kyseinen mies on läheisriippuvainen. Silloinhan siitä sinkkuudesta tulee sellainen täydellinen onnellisuudenpilaaja, joka syöksee ihmisen epätoivoisiin tekoihin jotta saisi kumppanin. Mutta tämä koskee läheisriippuvaisia naisia siinä missä miehiäkin. Sukupuoli ei ole se ratkaiseva tekijä, vaan mielen tasapaino.
Vielä tuohon alun väittämääsi, että läheisriippuva käytös koettaisiin muka viehättäväksi, kunhan käyttäytyjä on hyvännäköinen: ei todellakaan. Esim. Elliot Rodger oli hyvännäköinen, mutta äärimmäisen vastenmielinen ihminen käytöksensä vuoksi.
Miehen kuuluu sanoa olevansa onnellinen ilman kumppaniakin, koska mieheltä odotetaan vahvuutta. Miehelle vahvan esittäminen on osa roolia ja mies ansaitsee rakkauden kestämällä kipua; eivät esim.ammattiurheilijamiehet mieti uransa aikana niitä elinikäisiä kipuja, joiden kanssa tulevat elämään loppuelämänsä, vaan sitä rahaa ja statusta minkä voivat perheen eteen ansait aktiiviuran aikana. Samasta syystä tavalliset miehet eivät mene helpolla lääkäriin. https://aijaa.com/avhdDp
En tiedä mitä tarkoitat irtoseksillä, mutta tietääkseni useimmilla naisilla on yhden yön seikkailujen sijaan ns.panokavereita, jolloin kumpikin tietää toisensa tarpeet ja mieltymykset. Myös sinulla on tekstin perusteella riittävä älykkyys ja verbaaliset taidot tuollaiseen suhteeseen. Koska mies on lähes aina altavastaajana seksissä (paitsi jos nainen ottaa itseään kaksi pykälää tasokkaamman miehen), nainen määrää millaista seksi tulee olemaan ja jos mies ei osaa lukea ajatuksia, nainen voi vaihtaa miehen sellaiseen, joka on opetellut asiat ulkoa.
Jos oikeasti haluat seksiä, sinun ei tarvitse tyytyä alustana olemiseen ellet halua; se vaatii vain vähän vuorovaikutusta. Ethän mene kauppaankaan lappu silmillä ja ota hyllyltä tuotteita summassa, vaan suunnittelet jo etukäteen mitä haluat ottaa.
Vielä vastaus tuohon irtoseksikohtaan. Panokaverin hommaaminen on tosiaan minulle mahdollista, ja noissa järjestelyissä olen saanut paremmin seksuaalista nautintoa kuin irtoseksikokeiluissa. Ongelmana on kuitenkin se, että niissä herää hyvin helposti myös liian voimakkaita tunteita, erityisesti sille miehelle. Tuntuu liian raskaalta joutua selittämään toiselle, miksi en edelleenkään halua parisuhdetta, kuten alussa sovimme, laittaa noita suhteita poikki ja jättää mies nyyhkimään onnettomana ja alkaa etsiä seuraavaa. En vain pysty sellaiseen.
Eli kokonaishyvinvointini jää edelleen miinukselle noissa, vaikka seksin osalta tilanne olisikin ok. Paras vaihtoehto on yksinkertaisesti se, että hoidan seksitarpeeni yksin kunnes tapaan ihmisen, jonka kanssa haluan parisuhdetta. Tämä ei ole minulle minkäänlainen ongelma, vaikka se ei olekaan yhtä ihanaa kuin seksi rakastamani ihmisen kanssa.
Mikä siinä on, että aina, kun luen tällaisia juttuja, niin ne tunteet heräävät seksisuhteessa miehille eivätkä naisille? Minä en oikein tajua, miten naiset pystyvät olemaan kehittämättä tunteita tuollaisissa suhteissa.
Varmasti samaa tapahtuu toisinkin päin. Ehkä ne miehet, joihin naiset ihastuvat seksiin perustuvissa suhdekuvioissa, eivät kirjoittele yhtä usein tälle palstalle kuin vastaavat naiset?
Itse en kehitä panosuhteessa tunteita, koska haen parisuhteelta paljon muutakin kuin pelkkää seksiä. Panokaveri valitaan ja suhteen tyyppi määritellään panosuhteeksi sen vuoksi että seksi toimii, mutta se muu ei. Ei se tilanne siitä yleensä muuksi muutu myöhemminkään. Jos vaikkapa keskusteluyhteys on alkeellinen, eikä toisen kanssa tee mieli viettää aikaa muualla kuin sängyssä, en voi kuvitella suhdetta enkä ihastua sellaiseen mieheen. Tai jos on liian suuri älykkyysero (minun tapauksessani niin on melkein aina).
Oletan, että nämä miehet taas ovat voineet ihastua, koska heidän parisuhdekäsityksensä on ollut niin erilainen. He ehkä etsivät ihmistä, jonka kanssa seksi toimii, arkielämän kulut voi jakaa puoliksi kun muutetaan yhteen, saa apua kotitöihin ja voi tehdä jälkikasvua ja saada heille järjissään olevan toisen vanhemman. Syvä henkinen yhteys ei ole ehkä heille niin tärkeää. Siksi ihastumiselle ei ole ollut heidän puoleltaan estettä.
Mua tietyllä tavalla ärsyttää yliopistonaisten itsetietoisuus ja usein hieman valheellinen kuva omasta älystä. Olen itse Aallosta valmistunut tohtoriksi ja valtaosa esim. humanistipuolen naisista on älyllisesti melko keskinkertaisia. Oma prosessointi jää uupumaan ja niitä proffien oppeja toistetaan papukaijan tavoin. Ja sitten kun yrittää käydä älykästä argumentointia aiheesta, niin vedetään joku lapsellinen itkupotkuraivari ja lopputuloksena olet liian tyhmä ymmärtämään tyyliin genderideologiaa (vaikka kerrot tarkasti ideologian taustat, osaat ideologian teesit ulkoa yms.). Kauan sitten jo luovutin noiden suhteen. On parempi vaan myötäillä.
Fakta vaan on se että koulutusjärjestelmä suosii naisia. Naiset ei tilastollisesti ole miehiä fiksumpia, mutta silti he täyttävät yliopistot. Tästä voi tehdä johtopäätöksen että sukupuoli vaikuttaa akateemiseen menestykseen (ei pelkkä äly ja muut kyvyt).
Mä olen käynyt tätä keskustelua monenkin miespuolisen ystävän kanssa, joilla suunnilleen sama tutkinto. Älykkäänä miehenä on ollut pakko tehdä raju kompromissi sen suhteen että voisi olla samalla aaltopituudella naisen kanssa. Eli käytännössä vain harva saa sellaisen naisen jonka kanssa voisi keskustella tosi älyllisiä asioita. Enemmän kiinnostaa kauniit ja rohkeat tai salatut elämät.
Oma kokemukseni myös on että yliopistonaiset tyypillisesti sekstailee tyyliin asfalttimiesten kanssa ja pitää sitten erikseen friend zonella niitä fiksuja miehiä koska ulkonäkö ei ole karskin miehinen. Tuosta postauksesta tuli jotenkin tämä tunnelma. Sitten odotellaan sitä asfalttimiehen näköistä akateemikkoa kunnes biologinen kello hälyttää ja otetaan joku randomi ja erotaan parin vuoden päästä kun lapset on pieniä. Ei ollutkaan (yllätys) mitään yhteistä ja asfalttimiehen kanssa sentään oli kivaa sängyssä mutta pään sisus alkoi v-tuttaa melko nopeasti.
Mua ärsyttää piilosovinismi. Menestyneetkin miehet lankeaa joka kerta kun heittäydyn vähän hölmöksi. Huomasin monen pitävän tietyllä tavalla yksinkertaisesta naisesta. Koulutus ja työssäkäynti on plussaa ajatuksenkulun pysyessä miesten mieleisenä.
Luovutin. En enää jaksanut 🤯Miehillä on kaksi moodia.
Ensimmäinen moodi on se kun ollaan laskuhumalassa baarissa. Tällöin kuka tahansa bimbo kelpaa. Joo myönnetään että meno raadollista plus että naiset osaa lukea miehen epätoivon todella hyvin. Eli harvemmin onnistuu... väsähtänyttä ja säälittävää...Häpeillen myönnän että kakskymppisenä itselläkin näitä hetkiä....
Toinen moodi on se kun haetaan ihan vakavissaan parisuhdetta. Jos naisella on hyviä argumentteja ja leikkaa, niin todellakin arvostan ja jopa paljon ulkonäköä tärkeämmäksi. Vieläkin muistan yhden opiskelukaverin (naisen), joka heitti todella fiksua juttua... Harmi että seurustelin silloin (bimbomman kanssa).
Näitä kahta moodia ei pidä sekottaa. Kyse siis samasta miehestä eri mielentilassa. Varsinkin nuorena testosteroni on todella ärsyttävä juttu. Se kytkee järkevän ajattelun päästä pois.
Itselläni puute on ahdistava ja raskas tunne. Olen melko varma että naiset ei a) koe puutetta yhtä kivuliaana b) koe seksiä yhtä nautinnollisena. Väitteeni johtuu siitä että naiset keskimäärin addiktoituu muihin asioihin (sokeri, alkoholi, tupakka jne...) yhtä helposti kun miehet, mutta seksiin paljon miehiä harvemmin.
Entä ne miehet, jotka eivät pidä irtoseksistä? Kumpikin mies, jonka kanssa olen ollut parisuhteessa, on ollut tällaisia.
Tuon allekirjoitan, että monet naiset eivät koe seksiä yhtä nautinnollisena kuin miehet, jos puhutaan irtoseksistä. Pätee ainakin itseeni, ja siitä syystä irtoseksin harrastaminen ei minua kiinnostakaan yhtään.
Tilanne muuttuu jos puhutaan sellaisesta seksistä jossa ollaan mukana kokonaisina ihmisinä pelkkien kehojen sijaan, ollaan jonkun verran tutustuttu ja kumpikin haluaa miellyttää toista aidosti. Ainakin yksi panokaverini sanoi olevansa kateellinen minulle siitä, miten suurta nautintoa pystyn saamaan seksistä. Lopullista totuutta ei tietenkään voi tietää, koska eri ihmisten kokemusmaailmoja ei pääse tieteellisesti vertailemaan.
t. 224
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään esim. 35-40-vuotiaat naiset voivat ihan hyvin saada lapsia, joko luonnostaan tai pienellä avustuksella, ja on traagista, että liian vanhat miehet tavoittelevat koko ajan nuorempia naisia ja jäävät yksin.
Minä olen 42-vuotias mies ja asun keskisuuressa suomalaisessa kaupungissa ja se tarkoittaa että näiden omanikäisten naisten kanssa on ollut ala-asteelta lähtien yhteistä historiaa. Ne ovat pyörineet ylä-asteet, lukiot, teinidiskot ja yökerhot ja baarit samoissa piireissä ja 90% omanikäisistä tindernaisista on vähintään naamatuttuja. Minulla on harrastusten kautta ollut paljon (lähinnä miespuolisia) kavereita, joten vähemmän baareissa pyörineet ja myöhemmällä iällä sinkkuuntuneet naisetkin on yleensä jotakin kautta tuttuja. Nämä naiset ovat joko olleet puolet elämääni mun kavereita, kavereiden vaimoja ja tyttöystäviä, exien kavereita jne, tai sitten suhtautuneet minuun väliinpitämättömästi tai joskus jopa vähän vihamielisesti. Eli naisia, jotka eivät ole vuosikymmeniin herättäneet minussa mitään ystävällisyyttä ja tuttavallisuutta kummempaa. Eli valitsen mielummin nuoremman vielä potentiaalisesti itsessäni tunteita herättävän naisen, kun kylmänhaalealta vuosikymmeniä vaikuttaneen naisen, joka haluaa raskaaksi ja tarvitsee siihen minua.
Minulla kestää niin kauan rakastua ihmiseen, että en osaa pitää pahana sitä jos tunteet eivät syttyneet heti ensimmäisen kerran kun toisen näki vilaukselta jossain. Toki jos joku on vihamielisesti suhtautunut, niin sellaisesta voisi olla vaikeampaa kiinnostua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään esim. 35-40-vuotiaat naiset voivat ihan hyvin saada lapsia, joko luonnostaan tai pienellä avustuksella, ja on traagista, että liian vanhat miehet tavoittelevat koko ajan nuorempia naisia ja jäävät yksin.
Minä olen 42-vuotias mies ja asun keskisuuressa suomalaisessa kaupungissa ja se tarkoittaa että näiden omanikäisten naisten kanssa on ollut ala-asteelta lähtien yhteistä historiaa. Ne ovat pyörineet ylä-asteet, lukiot, teinidiskot ja yökerhot ja baarit samoissa piireissä ja 90% omanikäisistä tindernaisista on vähintään naamatuttuja. Minulla on harrastusten kautta ollut paljon (lähinnä miespuolisia) kavereita, joten vähemmän baareissa pyörineet ja myöhemmällä iällä sinkkuuntuneet naisetkin on yleensä jotakin kautta tuttuja. Nämä naiset ovat joko olleet puolet elämääni mun kavereita, kavereiden vaimoja ja tyttöystäviä, exien kavereita jne, tai sitten suhtautuneet minuun väliinpitämättömästi tai joskus jopa vähän vihamielisesti. Eli naisia, jotka eivät ole vuosikymmeniin herättäneet minussa mitään ystävällisyyttä ja tuttavallisuutta kummempaa. Eli valitsen mielummin nuoremman vielä potentiaalisesti itsessäni tunteita herättävän naisen, kun kylmänhaalealta vuosikymmeniä vaikuttaneen naisen, joka haluaa raskaaksi ja tarvitsee siihen minua.
"Valitsen?"
Just joo. Ihan tilastot kertovat että myöhässä olet tuosta junasta. Ei kukaan nuorempi kaunis ja viehättävä ala lapsentekoon keski-ikäisen setämiehen kanssa kun tarjolla on omanikäisiä miehiä. Sinun ainoa saumasi tuossa kategoriassa on joku syrjäytynyt mt-ongelmainen yksinkertainen reppana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse luovuin koko sovelluksesta. Matcheja ja treffipyyntöjä oli valehtelematta toista tuhatta sen reilun vuoden aikana kun sovellusta käytin. Ja mies siis olen.
Aluksi oli kivaa, kun oli tarjontaa paljon. Sitten tuli nopeasti se sama olo kuin lapsena karkkihyllyllä. Aina halusi sittenkin sen vähän makeamman ja paremman makuisen. Tinderistä tuli peli, jossa pelinappuloina oli naiset. Sanonta "kun mikään ei riitä" toteutui kirjaimellisesti.
Nyt olen palannut vanhaan tapaan, eli vastakkaista sukupuolta lähestyn ihan face to face eri paikoissa. Tämä toimii itselleni paremmin ja pakottaa ottamaan toista enemmän huomioon kuin tinderissä.
Ja ihan kivasti treffiseuraa saa tällä perinteiselläkin tyylillä. Kun kunnioittaa ja arvostaa vastapuolta, niin oman kokemuksen mukaan 19/20 ihmisestä vastaa samalla tavalla takaisin. Käyttäytyminen on myös kaiken A ja O.
Se ei ole tuollaista kaikille.
Oman kokemukseni mukaan 19/20 naisesta oksentaa henkisesti kengilleen jo siinä vaiheessa, kun toivotan hyvää iltaa.
Loput 1/20 ovat aivan liian kohteliaita.
Olennaiset asiat ovat siis seuraavat:
1. Ole komea
2. Ole viehättävä
3. Älä ole ruma
Sellaista se on.
Loppuvuodesta tarkoitus luoda uusi Tinder-profiili, kun saan paremmin vapaa-aikaa sopeuduttuani uuteen työhön. Kohta 44v vuoroviikkoisä ilman hienoa titteliä. Palstatietäjien juttujen pohjalta voisi olettaa että kuka nyt minusta tykkäisi Tinderissä? Aiemmat omat kokemukseni palvelusta kuitenkin ennustavat minun saavan uuden käyttäjän alkuboostin aikana sen 99+ tykkäystä pk-seudulla omassa ikäluokassani. Toisaalta olen viime kuukausina tehnyt elämäntapamuutosta ja lisännyt vahvasti urheilun määrää. Saatan olla siis urheilevillekin naisille nykyään kiinnostava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi valitat? 5 kelpuuttaisi sinut ja oletettavasti yksikin riittäisi? Sinullahan on valinnanvaraa
Laitoin jokaiselle viestin. Kaksi vastasi. Molempien kanssa keskustelu loppui kymmeneen viestiin.
ap
Eli osoittauduit tylsäksi. Mitä jos yrittäisit hieman kehittää itseäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten soisi katsovan tämän herran videoita. Puhuu aika ajoin kommentointi videoillaan nykyajan miesten suurimmasta ongelmasta. Todella usealla vaikuttaisi olevan kumppanin puutteen lisäksi paha läheisyysriippuvuus jonka monet deitit haistaa. Minusta tuo oli mielenkiintoinen näkökulma sinkkuudelle joka on monella tahatonta. Voisiko täälläkin olla samaa vikaa?
https://www.youtube.com/user/PsychologyInSeattleEn ole noita videoita katsonut (laita linkki johonkin videoon, jossa puhuu tästä aiheesta?). Mutta tuo läheisriippuvuus-teema kuulostaa mielestäni siltä että monen miehen kannattaisi siihen kyllä perehtyä lähemmin.
Olen nainen ja aika paljon tulee Tinderissä vastaan miehiä, jotka olisivat valmiita suunnilleen menemään vihille kun pari viestiä on vaihdettu. Se on todella pelottavaa ja viestittely loppuu kyllä minun osaltani siihen.
Samoin tällä palstalla on porukkaa, jotka kertovat haluavansa naisen, jotta voisivat olla onnellisia. Yksin ovat surkeita ja masentuneita, eikä elämällä ole mitään arvoa. Tässäkin on kysymys läheisriippuvuudesta, ja sellainen ihminen nyt vain ei ole houkutteleva kumppani kenellekään.
Miehet voivat perehtyä noihin läheisriippuvuusjuttuihin akateemisessa mielessä ja he voivat piilottaa itsestään epäviehättäviä käytöstapoja, mutta se ei muuta heidän tarpeitaan.
Tuohon käytökseen voi olla pari eri syytä:
-miehet kuvittelevat, että uhrautuva ja sitoutumishalua korostava käytös on viehättävää naisista, vaikka ihan näinhän asia ei ole; se on naisesta viehättävää vain silloin jos mies on naisen silmissä korkeatasoinen. Muutoin se on pelottavaa, koska nainen pelkää tulevansa raskaaksi epätoivoiselle epäonnistujamiehelle. Samanaikaisesti ihan nuorten sarjoissa ja elokuvissa sun muissa on aina opetettu, että 'pelaava' mies on ilkeä paskis ja naisen tarpeet valkkaamisineen ja tylytyksineen ovat hyveellisiä
-toinen yksinkertainen syy on siis ihan vain se, että jatkuva yksinäisyys aiheuttaa epätoivoisia ilmauksia ja tekoja ja tätä on ehkä vaikea erottaa täysin ylemmästä kohdasta, jossa mainitaan kuvitelma sitoutumishalukkuuden viehättävyydestä
Historiallisesti paljon useampi nainen on lisääntynyt kuin mies ja naisille on ehkä evoluutiossa kehittynyt tietynlainen tyyneys ja tunne siitä, että hänen elämällään on tarkoitus, vaikka eläisi vain itselleen. Luola-aikoina hedelmällinen nainen on kenties ollut jatkuvasti raskaana ja panostaminen omaan hyvinvointiin on jollain tavalla ollut hyve, koska se on välillisesti satanut myös lapsen/perheen laariin. Nykyään yhä useampi nainen ei lisäänny ollenkaan tai venyttää lisääntymistä hedelmällisyyden loppuvuosille, mutta naisen aivot ehkä välittävät sellaista tietoa, että kaikki on kunnossa ja omaan nautintoon ja hyvinvointiin panostaminen pitää naisen aivot tyytyväisenä, koska naisen aivot eivät osaa erottaa onko naisella jälkikasvua vai ei.
Tietynlainen itserakkaus on siis ollut naiselle hyve, kun taas miehelle siitä ei ole ollut mitään hyötyä; nykymaailma ruokkii naisen itserakkautta tuomalla miesmallien kehut kotisohvalle toiselta puolelta maailmaa, kun taas miehellä on aika hiljaista; miehen pitää edelleenkin rakentaa oman elämänsä tarkoitus, seikkailunsa ja sankarimyyttinsä tyhjästä ja myös romantiikka, joka on miesten keksimää, on osa tätä.
Osa miehistä voi saada elämään sisältöä työstä ja tyydyttää tarpeet käymällä maksullisissa. Chadit saavat sisältöä työstä, harrastuksista ja säädöistä, hoidoista tai parisuhteesta. Osa miehistä on työelämän yms. ulkopuolella tai ei saa sisältöä ja tarkoitusta elämälleen muusta kuin parisuhteesta. Mutta ihan jokaisen miehen kohdalla läheisyyden puute ja sukupuoleton elämä (kukaan ei koskaan kehu, ihastele ja helli) vähentää elämänlaatua jonkin verran.
Luuletko ettei sama koske naisia?
Kyllä minunkin elämänlaatuani "vähentää jonkin verran" se, että ei ole kumppania jonka kanssa voin jakaa ilot ja surut, harrastaa seksiä ja saada muutakin läheisyyttä. Elämälläni on kuitenkin tarkoitus myös silloin kun kumppania ei ole. Niitä iloja ja suruja on edelleen sama määrä. Seksin tilalla on sooloseksi, joka ei ole yhtä kokonaisvaltaisesti tyydyttävää kuin seksi jonkun kanssa, mutta sen perustarvepuolen asiasta se hoitaa kyllä. Irtoseksiä en naisena juuri koskaan saa, jos seksiksi ei lasketa sitä että mies masturboi kehollani ja itse en saa tilanteesta mitään (itse en laske tuota seksiksi omasta näkökulmastani). Ne irtoseksitilanteet, joissa minäkin nauttisin, ovat niin harvassa että niihin ei kannata edes hakeutua. Hyötysuhde on negatiivinen, koska käytetyksi tuleminen satuttaa ja vaurioittaa minuuttani.
Kaikki ne miehet, joihin olen ihastunut, ovat suhtautuneet sinkkuna olemiseen aivan samalla tavalla. Ollaan onnellisia yksinkin, eikä kumppania tarvita epätoivoisesti rinnalle. En pysty mitenkään ymmärtämään, miksi joillakin on tarve nähdä asia niin, että sinkkuus olisi miehelle lähtökohtaisesti jotenkin paljon vaikeampi asia - paitsi tietenkin jos kyseinen mies on läheisriippuvainen. Silloinhan siitä sinkkuudesta tulee sellainen täydellinen onnellisuudenpilaaja, joka syöksee ihmisen epätoivoisiin tekoihin jotta saisi kumppanin. Mutta tämä koskee läheisriippuvaisia naisia siinä missä miehiäkin. Sukupuoli ei ole se ratkaiseva tekijä, vaan mielen tasapaino.
Vielä tuohon alun väittämääsi, että läheisriippuva käytös koettaisiin muka viehättäväksi, kunhan käyttäytyjä on hyvännäköinen: ei todellakaan. Esim. Elliot Rodger oli hyvännäköinen, mutta äärimmäisen vastenmielinen ihminen käytöksensä vuoksi.
Miehen kuuluu sanoa olevansa onnellinen ilman kumppaniakin, koska mieheltä odotetaan vahvuutta. Miehelle vahvan esittäminen on osa roolia ja mies ansaitsee rakkauden kestämällä kipua; eivät esim.ammattiurheilijamiehet mieti uransa aikana niitä elinikäisiä kipuja, joiden kanssa tulevat elämään loppuelämänsä, vaan sitä rahaa ja statusta minkä voivat perheen eteen ansait aktiiviuran aikana. Samasta syystä tavalliset miehet eivät mene helpolla lääkäriin. https://aijaa.com/avhdDp
En tiedä mitä tarkoitat irtoseksillä, mutta tietääkseni useimmilla naisilla on yhden yön seikkailujen sijaan ns.panokavereita, jolloin kumpikin tietää toisensa tarpeet ja mieltymykset. Myös sinulla on tekstin perusteella riittävä älykkyys ja verbaaliset taidot tuollaiseen suhteeseen. Koska mies on lähes aina altavastaajana seksissä (paitsi jos nainen ottaa itseään kaksi pykälää tasokkaamman miehen), nainen määrää millaista seksi tulee olemaan ja jos mies ei osaa lukea ajatuksia, nainen voi vaihtaa miehen sellaiseen, joka on opetellut asiat ulkoa.
Jos oikeasti haluat seksiä, sinun ei tarvitse tyytyä alustana olemiseen ellet halua; se vaatii vain vähän vuorovaikutusta. Ethän mene kauppaankaan lappu silmillä ja ota hyllyltä tuotteita summassa, vaan suunnittelet jo etukäteen mitä haluat ottaa.
Vielä vastaus tuohon irtoseksikohtaan. Panokaverin hommaaminen on tosiaan minulle mahdollista, ja noissa järjestelyissä olen saanut paremmin seksuaalista nautintoa kuin irtoseksikokeiluissa. Ongelmana on kuitenkin se, että niissä herää hyvin helposti myös liian voimakkaita tunteita, erityisesti sille miehelle. Tuntuu liian raskaalta joutua selittämään toiselle, miksi en edelleenkään halua parisuhdetta, kuten alussa sovimme, laittaa noita suhteita poikki ja jättää mies nyyhkimään onnettomana ja alkaa etsiä seuraavaa. En vain pysty sellaiseen.
Eli kokonaishyvinvointini jää edelleen miinukselle noissa, vaikka seksin osalta tilanne olisikin ok. Paras vaihtoehto on yksinkertaisesti se, että hoidan seksitarpeeni yksin kunnes tapaan ihmisen, jonka kanssa haluan parisuhdetta. Tämä ei ole minulle minkäänlainen ongelma, vaikka se ei olekaan yhtä ihanaa kuin seksi rakastamani ihmisen kanssa.
Mikä siinä on, että aina, kun luen tällaisia juttuja, niin ne tunteet heräävät seksisuhteessa miehille eivätkä naisille? Minä en oikein tajua, miten naiset pystyvät olemaan kehittämättä tunteita tuollaisissa suhteissa.
Varmasti samaa tapahtuu toisinkin päin. Ehkä ne miehet, joihin naiset ihastuvat seksiin perustuvissa suhdekuvioissa, eivät kirjoittele yhtä usein tälle palstalle kuin vastaavat naiset?
Itse en kehitä panosuhteessa tunteita, koska haen parisuhteelta paljon muutakin kuin pelkkää seksiä. Panokaveri valitaan ja suhteen tyyppi määritellään panosuhteeksi sen vuoksi että seksi toimii, mutta se muu ei. Ei se tilanne siitä yleensä muuksi muutu myöhemminkään. Jos vaikkapa keskusteluyhteys on alkeellinen, eikä toisen kanssa tee mieli viettää aikaa muualla kuin sängyssä, en voi kuvitella suhdetta enkä ihastua sellaiseen mieheen. Tai jos on liian suuri älykkyysero (minun tapauksessani niin on melkein aina).
Oletan, että nämä miehet taas ovat voineet ihastua, koska heidän parisuhdekäsityksensä on ollut niin erilainen. He ehkä etsivät ihmistä, jonka kanssa seksi toimii, arkielämän kulut voi jakaa puoliksi kun muutetaan yhteen, saa apua kotitöihin ja voi tehdä jälkikasvua ja saada heille järjissään olevan toisen vanhemman. Syvä henkinen yhteys ei ole ehkä heille niin tärkeää. Siksi ihastumiselle ei ole ollut heidän puoleltaan estettä.
Mua tietyllä tavalla ärsyttää yliopistonaisten itsetietoisuus ja usein hieman valheellinen kuva omasta älystä. Olen itse Aallosta valmistunut tohtoriksi ja valtaosa esim. humanistipuolen naisista on älyllisesti melko keskinkertaisia. Oma prosessointi jää uupumaan ja niitä proffien oppeja toistetaan papukaijan tavoin. Ja sitten kun yrittää käydä älykästä argumentointia aiheesta, niin vedetään joku lapsellinen itkupotkuraivari ja lopputuloksena olet liian tyhmä ymmärtämään tyyliin genderideologiaa (vaikka kerrot tarkasti ideologian taustat, osaat ideologian teesit ulkoa yms.). Kauan sitten jo luovutin noiden suhteen. On parempi vaan myötäillä.
Fakta vaan on se että koulutusjärjestelmä suosii naisia. Naiset ei tilastollisesti ole miehiä fiksumpia, mutta silti he täyttävät yliopistot. Tästä voi tehdä johtopäätöksen että sukupuoli vaikuttaa akateemiseen menestykseen (ei pelkkä äly ja muut kyvyt).
Mä olen käynyt tätä keskustelua monenkin miespuolisen ystävän kanssa, joilla suunnilleen sama tutkinto. Älykkäänä miehenä on ollut pakko tehdä raju kompromissi sen suhteen että voisi olla samalla aaltopituudella naisen kanssa. Eli käytännössä vain harva saa sellaisen naisen jonka kanssa voisi keskustella tosi älyllisiä asioita. Enemmän kiinnostaa kauniit ja rohkeat tai salatut elämät.
Oma kokemukseni myös on että yliopistonaiset tyypillisesti sekstailee tyyliin asfalttimiesten kanssa ja pitää sitten erikseen friend zonella niitä fiksuja miehiä koska ulkonäkö ei ole karskin miehinen. Tuosta postauksesta tuli jotenkin tämä tunnelma. Sitten odotellaan sitä asfalttimiehen näköistä akateemikkoa kunnes biologinen kello hälyttää ja otetaan joku randomi ja erotaan parin vuoden päästä kun lapset on pieniä. Ei ollutkaan (yllätys) mitään yhteistä ja asfalttimiehen kanssa sentään oli kivaa sängyssä mutta pään sisus alkoi v-tuttaa melko nopeasti.
"...valtaosa esim. humanistipuolen naisista on älyllisesti melko keskinkertaisia."
Tuleeko yllätyksenä, että valtaosa ihmisistä ylipäänsä on älyllisesti keskinkertaisia? Puolet on jopa keskimääräistä tyhmempiä! Ei yliopistoon pääsy merkitse huippuälykkyyttä, sinnehän pääsee varsinkin nykyisin todella moni. (Koskee myös miehiä.)
"Oma kokemukseni myös on että yliopistonaiset tyypillisesti sekstailee tyyliin asfalttimiesten kanssa ja pitää sitten erikseen friend zonella niitä fiksuja miehiä koska ulkonäkö ei ole karskin miehinen."
Anteeksi, mutta mitä omaa kokemusta sinulla voi olla naisen seksielämästä ja heidän toimintansa motiiveista? Se, mitä väität "kokemukseksi" on todellisuudessa joukko tekemiäsi tulkintoja. Monen älykkäänkin miehen kompastuskivi on juuri tuo. Omaa tulkintaa ja varsinaista totuutta ei jostain syystä kyetä erottamaan toisistaan, eikä omia tulkintoja olla motivoituneita kyseenalaistamaan. Sen sijaan niille etsitään vahvistusta ympäristöstä, ja sitähän löytyy aina kun etsii, riippumatta siitä onko tulkinta yhtään oikea vai ei.
Voi olla, että sinulla on korkea ÄO, kun kerran itseäsi näin väität. Mutta nämä ovat kyllä sen luokan ajattelukömmähdyksiä, että älykkyytesi täytyy olla todella kapea-alaista jos ihan tosissasi ajattelet noin. Jos joudut älykkäänä miehenä tekemään kompromisseja kumppanin älyn suhteen, se johtuu jostain muusta kuin siitä ettei älykkäitä naisia ole. Minulle esimerkiksi ei kelpaa mies, jolla laskentatehoa on paljon, ja joka on tästä asiasta kovin tietoinen ja pitää itseään sen vuoksi muita parempana ihmisenä, mutta jolla on samalla heikosti kehittynyt ymmärrys siitä, mihin ja miten sitä laskentatehoa kannattaa käyttää.
t. Se jonka viestiä lainasit
Ihmisten älyllinen keskinkertaisuus ei tule yllätyksenä. Lähinnä vaan sitä halusin korostaa, että yliopistotutkinto ei vielä takaa että olisi kovin fiksu, mutta moni silti tekee itse sen johtopäätöksen.
Liittyen tuohon asfalttimiesasiaan, niin on omakohtaista kokemusta lähipiiristä. Ja itsekin tuossa kerrot että harrastat seksiä miehen kanssa, jonka kanssa muuten ei ole mitään älyllistä yhteyttä. Eli eikö kyse ole "asfalttimiehestä"?
Se on totta että älykäs ihminen myös erehtyy. En pidä itseäni parempana ihmisenä. Halusin vaan tuoda esiin sen, että monella älykkäällä miehellä tuntuu olevan suuri ongelma löytää sitä henkistä yhteyttä yhdenkään parisuhteeseen haluavan naisen kanssa. Tämä on ihan yleinen ongelma omassa kaveripiirissäni. Ei siis sillä etteikö älykkäitä naisia olisi yhtä lailla. Kai ne sitten on vaan niin saavuttamattomissa, ettei mitään tsänssejä ainakaan nuorena ja lapsentekoiässä.
Panokavereitani ei voi parhaalla tahdollakaan kuvata asfalttimiehiksi. Oletit että olen valinnut heidät "karskin miehisen ulkonäön" vuoksi. Tyypillinen manosfäärissä pyörineen, naisten sielunmaisemasta etääntyneen miehen näkemys. Olen ollut pari kertaa myös vakavassa parisuhteessa, eikä niissäkään kynnyskysymykseksi ole muodostunut karskin miehinen ulkonäkö. Sekä parisuhde- että seksikumppaneihin on mahtunut kaiken näköisiä miehiä, etkä sinä pystyisi heitä ulkoapäin katsomalla sanomaan, kuka kuuluu kumpaan kategoriaan.
Minulla on älykäs miespuolinen kaveri, joka kertoo että hänenkin kaveripiirissään monella on tämä kuvaamasi ongelma. Hänellä itselläänkin se on. Olen useamman vuoden ajan osallistunut hänen parisuhdepohdintoihinsa. Omasta näkökulmastani ongelma on siinä, että tämä mies on sokea omalle sovinismilleen, joka kuitenkin näkyy ulospäin hänen puhetavastaan ja käytöksestään. Hän ja hänen kaveripiirinsä muodostavat kaikukammion, jossa tietyt vääristyneet näkemykset naisista vahvistuvat. Vaikka joku yksittäinen nainen voikin olla juuri sellainen kuin he ajattelevat, yleistävä näkemys on aina väärä, koska naiset eivät ole kollektiivitajunta yhtään sen enempää kuin miehetkään.
Keskustellessa tämä henkilö alkaa helposti mie_sselittämään ja jumiutuu muodostamaansa mielipiteeseen. Hänellä on vaikeuksia ottaa vastaan sellaista uutta tietoa, joka ei tue hänellä jo valmiiksi olevaa näkemystä. Parisuhteelta hän odottaa asetelmaa, jossa hänen toiveidensa ja haaveidensa mukaan mennään ja nainen tulee siihen eräänlaisen täydentäjän rooliin. Ajatus siitä, että suhteen tulisi olla myös naisen kannalta houkutteleva ja auttaa naistakin toteuttamaan omia haaveitaan yhtä suurella painoarvolla, on hänelle outo. Sellaista toivovaa naista hän alkaa helposti syytellä itsekeskeiseksi, vaikka nainen haluaa vain saman arvon parisuhteessa kuin mikä miehellekin nähdään kuuluvaksi. Hän on alkanut hahmottaa ongelmaansa vasta kun olemme keskustelleet samasta aiheesta useita kertoja erilaisista näkökulmista.
Veikkaan, että kukaan älykäskään nainen ei ole niin sitkeä että viitsisi tuollaiseen peitsentaittamiseen lähteä, jotta hyvä parisuhde tämän miehen kanssa tulisi mahdolliseksi. En itsekään ole, silloin kun etsin kumppania. Haluan että parisuhteen dynamiikka toimii ilman suunnatonta taistelua, ja toinen huomioi näkemykseni spontaanisti, ilman että joudun erikseen junttaamaan ne läpi. Tällaisen suhteen olen myös kokenut noiden alussa mainitsemieni miesten kanssa, joten tiedän miten valtavan eron se tekee onnellisuuteeni.
Tämä mieskaverini on toistaiseksi ratkaissut ongelmansa tyytymällä suhteeseen naisen kanssa, josta ei oikeastaan edes pidä (paitsi sängyssä). Hän sanoo että ei kuitenkaan saa parempaakaan. Minua harmittaa kummankin puolesta. Miehessä on paljon hyvää ja hän kyllä saisi fiksun ja arvostamansa naisen, jos vain opettelisi aidosti arvostamaan naisia ja aktiivisesti pyrkisi pois siitä sovinistisesta asenteestaan. Hänellä on vielä ulkonäkökin puolellaan, jos mietitään näitä manosfäärissä tunnettuja asioita, jotka miehessä muka tulisi olla että naiset kiinnostuisivat.
Toistaiseksi kuitenkin vaikuttaa siltä että mies valitsee ennemmin nykyisen tilanteensa, jossa hän saa vapaammin olla sovinisti, kuin luopuisi sovinismistaan jotta voisi saada älyllisesti tasoisensa naisen.
Vaikka panokavereitasi ei voi kuvata asfalttimiehiksi, niin kerrot kuitenkin viestissäsi aikaisemmin seuraavaa
"Panokaveri valitaan ja suhteen tyyppi määritellään panosuhteeksi sen vuoksi että seksi toimii, mutta se muu ei."
Kuvaat että älykkyyserosta johtuen suhde ei ole mahdollinen muuten kun panosuhteena. Voi olla että mies on silti lyhyt, lihava, ruma ja tyhmä mutta vähän vaikea uskoa.
Kerrot älykkäästä miespuolisesta ystävästäsi ja hänen sovinismistaan. Kuulostaa mielestäni hieman narsistiselta persoonalta (sitäkin on monen asteista), jos toisen hyvinvointi ja tarpeet ei kiinnosta. Narsistikin voi olla erittäin älykäs/kyvykäs. Tällöin on todella vaikea lähteä sellaista ihmistä muuttamaan, koska narsistit eivät muutu. Narsistilta puuttuu tiettyjä mekanismeja kuten empatiakyky tai syyllisyydentunto tai ne ovat ainakin merkittävästi normaalia heikompia. Jos yrität opettaa narsistille toisten huomioonottamista niin se on kun yrittäisit kuvata värisokealle jotain väriä mitä hän ei pysty näkemään. Narsisti korkeintaan ymmärtää asian pragmaattisen kannan eli että jos kohtelen naista huonosti, niin hän lähtee. Syvempi ymmärrys siitä että huonosti kohteleminen vaan on väärin ei mene perille.
Narsisti usein on kiinnostunut ulkonäöstään (siksi komeita) samoin kun yhteiskunnallisesta asemasta ja tutkinnoista. Hänenlaiselle ihmiselle on tyypillistä että nainen on vain jokin täydentäjä. Hänellä on vain jokin esinearvo. Parisuhteeseen on helppo päästä, mutta niitä on vaikea saada kestämään koska kumppani voi pahoin.
Jos kuitenkin vertaat minua häneen tai ylipäätään kaikkia akateemisia miehiä häneen niin ole mielestäni siinä mielessä itse aika hakoteillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten soisi katsovan tämän herran videoita. Puhuu aika ajoin kommentointi videoillaan nykyajan miesten suurimmasta ongelmasta. Todella usealla vaikuttaisi olevan kumppanin puutteen lisäksi paha läheisyysriippuvuus jonka monet deitit haistaa. Minusta tuo oli mielenkiintoinen näkökulma sinkkuudelle joka on monella tahatonta. Voisiko täälläkin olla samaa vikaa?
https://www.youtube.com/user/PsychologyInSeattleEn ole noita videoita katsonut (laita linkki johonkin videoon, jossa puhuu tästä aiheesta?). Mutta tuo läheisriippuvuus-teema kuulostaa mielestäni siltä että monen miehen kannattaisi siihen kyllä perehtyä lähemmin.
Olen nainen ja aika paljon tulee Tinderissä vastaan miehiä, jotka olisivat valmiita suunnilleen menemään vihille kun pari viestiä on vaihdettu. Se on todella pelottavaa ja viestittely loppuu kyllä minun osaltani siihen.
Samoin tällä palstalla on porukkaa, jotka kertovat haluavansa naisen, jotta voisivat olla onnellisia. Yksin ovat surkeita ja masentuneita, eikä elämällä ole mitään arvoa. Tässäkin on kysymys läheisriippuvuudesta, ja sellainen ihminen nyt vain ei ole houkutteleva kumppani kenellekään.
Miehet voivat perehtyä noihin läheisriippuvuusjuttuihin akateemisessa mielessä ja he voivat piilottaa itsestään epäviehättäviä käytöstapoja, mutta se ei muuta heidän tarpeitaan.
Tuohon käytökseen voi olla pari eri syytä:
-miehet kuvittelevat, että uhrautuva ja sitoutumishalua korostava käytös on viehättävää naisista, vaikka ihan näinhän asia ei ole; se on naisesta viehättävää vain silloin jos mies on naisen silmissä korkeatasoinen. Muutoin se on pelottavaa, koska nainen pelkää tulevansa raskaaksi epätoivoiselle epäonnistujamiehelle. Samanaikaisesti ihan nuorten sarjoissa ja elokuvissa sun muissa on aina opetettu, että 'pelaava' mies on ilkeä paskis ja naisen tarpeet valkkaamisineen ja tylytyksineen ovat hyveellisiä
-toinen yksinkertainen syy on siis ihan vain se, että jatkuva yksinäisyys aiheuttaa epätoivoisia ilmauksia ja tekoja ja tätä on ehkä vaikea erottaa täysin ylemmästä kohdasta, jossa mainitaan kuvitelma sitoutumishalukkuuden viehättävyydestä
Historiallisesti paljon useampi nainen on lisääntynyt kuin mies ja naisille on ehkä evoluutiossa kehittynyt tietynlainen tyyneys ja tunne siitä, että hänen elämällään on tarkoitus, vaikka eläisi vain itselleen. Luola-aikoina hedelmällinen nainen on kenties ollut jatkuvasti raskaana ja panostaminen omaan hyvinvointiin on jollain tavalla ollut hyve, koska se on välillisesti satanut myös lapsen/perheen laariin. Nykyään yhä useampi nainen ei lisäänny ollenkaan tai venyttää lisääntymistä hedelmällisyyden loppuvuosille, mutta naisen aivot ehkä välittävät sellaista tietoa, että kaikki on kunnossa ja omaan nautintoon ja hyvinvointiin panostaminen pitää naisen aivot tyytyväisenä, koska naisen aivot eivät osaa erottaa onko naisella jälkikasvua vai ei.
Tietynlainen itserakkaus on siis ollut naiselle hyve, kun taas miehelle siitä ei ole ollut mitään hyötyä; nykymaailma ruokkii naisen itserakkautta tuomalla miesmallien kehut kotisohvalle toiselta puolelta maailmaa, kun taas miehellä on aika hiljaista; miehen pitää edelleenkin rakentaa oman elämänsä tarkoitus, seikkailunsa ja sankarimyyttinsä tyhjästä ja myös romantiikka, joka on miesten keksimää, on osa tätä.
Osa miehistä voi saada elämään sisältöä työstä ja tyydyttää tarpeet käymällä maksullisissa. Chadit saavat sisältöä työstä, harrastuksista ja säädöistä, hoidoista tai parisuhteesta. Osa miehistä on työelämän yms. ulkopuolella tai ei saa sisältöä ja tarkoitusta elämälleen muusta kuin parisuhteesta. Mutta ihan jokaisen miehen kohdalla läheisyyden puute ja sukupuoleton elämä (kukaan ei koskaan kehu, ihastele ja helli) vähentää elämänlaatua jonkin verran.
Luuletko ettei sama koske naisia?
Kyllä minunkin elämänlaatuani "vähentää jonkin verran" se, että ei ole kumppania jonka kanssa voin jakaa ilot ja surut, harrastaa seksiä ja saada muutakin läheisyyttä. Elämälläni on kuitenkin tarkoitus myös silloin kun kumppania ei ole. Niitä iloja ja suruja on edelleen sama määrä. Seksin tilalla on sooloseksi, joka ei ole yhtä kokonaisvaltaisesti tyydyttävää kuin seksi jonkun kanssa, mutta sen perustarvepuolen asiasta se hoitaa kyllä. Irtoseksiä en naisena juuri koskaan saa, jos seksiksi ei lasketa sitä että mies masturboi kehollani ja itse en saa tilanteesta mitään (itse en laske tuota seksiksi omasta näkökulmastani). Ne irtoseksitilanteet, joissa minäkin nauttisin, ovat niin harvassa että niihin ei kannata edes hakeutua. Hyötysuhde on negatiivinen, koska käytetyksi tuleminen satuttaa ja vaurioittaa minuuttani.
Kaikki ne miehet, joihin olen ihastunut, ovat suhtautuneet sinkkuna olemiseen aivan samalla tavalla. Ollaan onnellisia yksinkin, eikä kumppania tarvita epätoivoisesti rinnalle. En pysty mitenkään ymmärtämään, miksi joillakin on tarve nähdä asia niin, että sinkkuus olisi miehelle lähtökohtaisesti jotenkin paljon vaikeampi asia - paitsi tietenkin jos kyseinen mies on läheisriippuvainen. Silloinhan siitä sinkkuudesta tulee sellainen täydellinen onnellisuudenpilaaja, joka syöksee ihmisen epätoivoisiin tekoihin jotta saisi kumppanin. Mutta tämä koskee läheisriippuvaisia naisia siinä missä miehiäkin. Sukupuoli ei ole se ratkaiseva tekijä, vaan mielen tasapaino.
Vielä tuohon alun väittämääsi, että läheisriippuva käytös koettaisiin muka viehättäväksi, kunhan käyttäytyjä on hyvännäköinen: ei todellakaan. Esim. Elliot Rodger oli hyvännäköinen, mutta äärimmäisen vastenmielinen ihminen käytöksensä vuoksi.
Miehen kuuluu sanoa olevansa onnellinen ilman kumppaniakin, koska mieheltä odotetaan vahvuutta. Miehelle vahvan esittäminen on osa roolia ja mies ansaitsee rakkauden kestämällä kipua; eivät esim.ammattiurheilijamiehet mieti uransa aikana niitä elinikäisiä kipuja, joiden kanssa tulevat elämään loppuelämänsä, vaan sitä rahaa ja statusta minkä voivat perheen eteen ansait aktiiviuran aikana. Samasta syystä tavalliset miehet eivät mene helpolla lääkäriin. https://aijaa.com/avhdDp
En tiedä mitä tarkoitat irtoseksillä, mutta tietääkseni useimmilla naisilla on yhden yön seikkailujen sijaan ns.panokavereita, jolloin kumpikin tietää toisensa tarpeet ja mieltymykset. Myös sinulla on tekstin perusteella riittävä älykkyys ja verbaaliset taidot tuollaiseen suhteeseen. Koska mies on lähes aina altavastaajana seksissä (paitsi jos nainen ottaa itseään kaksi pykälää tasokkaamman miehen), nainen määrää millaista seksi tulee olemaan ja jos mies ei osaa lukea ajatuksia, nainen voi vaihtaa miehen sellaiseen, joka on opetellut asiat ulkoa.
Jos oikeasti haluat seksiä, sinun ei tarvitse tyytyä alustana olemiseen ellet halua; se vaatii vain vähän vuorovaikutusta. Ethän mene kauppaankaan lappu silmillä ja ota hyllyltä tuotteita summassa, vaan suunnittelet jo etukäteen mitä haluat ottaa.
Vielä vastaus tuohon irtoseksikohtaan. Panokaverin hommaaminen on tosiaan minulle mahdollista, ja noissa järjestelyissä olen saanut paremmin seksuaalista nautintoa kuin irtoseksikokeiluissa. Ongelmana on kuitenkin se, että niissä herää hyvin helposti myös liian voimakkaita tunteita, erityisesti sille miehelle. Tuntuu liian raskaalta joutua selittämään toiselle, miksi en edelleenkään halua parisuhdetta, kuten alussa sovimme, laittaa noita suhteita poikki ja jättää mies nyyhkimään onnettomana ja alkaa etsiä seuraavaa. En vain pysty sellaiseen.
Eli kokonaishyvinvointini jää edelleen miinukselle noissa, vaikka seksin osalta tilanne olisikin ok. Paras vaihtoehto on yksinkertaisesti se, että hoidan seksitarpeeni yksin kunnes tapaan ihmisen, jonka kanssa haluan parisuhdetta. Tämä ei ole minulle minkäänlainen ongelma, vaikka se ei olekaan yhtä ihanaa kuin seksi rakastamani ihmisen kanssa.
Mikä siinä on, että aina, kun luen tällaisia juttuja, niin ne tunteet heräävät seksisuhteessa miehille eivätkä naisille? Minä en oikein tajua, miten naiset pystyvät olemaan kehittämättä tunteita tuollaisissa suhteissa.
Varmasti samaa tapahtuu toisinkin päin. Ehkä ne miehet, joihin naiset ihastuvat seksiin perustuvissa suhdekuvioissa, eivät kirjoittele yhtä usein tälle palstalle kuin vastaavat naiset?
Itse en kehitä panosuhteessa tunteita, koska haen parisuhteelta paljon muutakin kuin pelkkää seksiä. Panokaveri valitaan ja suhteen tyyppi määritellään panosuhteeksi sen vuoksi että seksi toimii, mutta se muu ei. Ei se tilanne siitä yleensä muuksi muutu myöhemminkään. Jos vaikkapa keskusteluyhteys on alkeellinen, eikä toisen kanssa tee mieli viettää aikaa muualla kuin sängyssä, en voi kuvitella suhdetta enkä ihastua sellaiseen mieheen. Tai jos on liian suuri älykkyysero (minun tapauksessani niin on melkein aina).
Oletan, että nämä miehet taas ovat voineet ihastua, koska heidän parisuhdekäsityksensä on ollut niin erilainen. He ehkä etsivät ihmistä, jonka kanssa seksi toimii, arkielämän kulut voi jakaa puoliksi kun muutetaan yhteen, saa apua kotitöihin ja voi tehdä jälkikasvua ja saada heille järjissään olevan toisen vanhemman. Syvä henkinen yhteys ei ole ehkä heille niin tärkeää. Siksi ihastumiselle ei ole ollut heidän puoleltaan estettä.
Mua tietyllä tavalla ärsyttää yliopistonaisten itsetietoisuus ja usein hieman valheellinen kuva omasta älystä. Olen itse Aallosta valmistunut tohtoriksi ja valtaosa esim. humanistipuolen naisista on älyllisesti melko keskinkertaisia. Oma prosessointi jää uupumaan ja niitä proffien oppeja toistetaan papukaijan tavoin. Ja sitten kun yrittää käydä älykästä argumentointia aiheesta, niin vedetään joku lapsellinen itkupotkuraivari ja lopputuloksena olet liian tyhmä ymmärtämään tyyliin genderideologiaa (vaikka kerrot tarkasti ideologian taustat, osaat ideologian teesit ulkoa yms.). Kauan sitten jo luovutin noiden suhteen. On parempi vaan myötäillä.
Fakta vaan on se että koulutusjärjestelmä suosii naisia. Naiset ei tilastollisesti ole miehiä fiksumpia, mutta silti he täyttävät yliopistot. Tästä voi tehdä johtopäätöksen että sukupuoli vaikuttaa akateemiseen menestykseen (ei pelkkä äly ja muut kyvyt).
Mä olen käynyt tätä keskustelua monenkin miespuolisen ystävän kanssa, joilla suunnilleen sama tutkinto. Älykkäänä miehenä on ollut pakko tehdä raju kompromissi sen suhteen että voisi olla samalla aaltopituudella naisen kanssa. Eli käytännössä vain harva saa sellaisen naisen jonka kanssa voisi keskustella tosi älyllisiä asioita. Enemmän kiinnostaa kauniit ja rohkeat tai salatut elämät.
Oma kokemukseni myös on että yliopistonaiset tyypillisesti sekstailee tyyliin asfalttimiesten kanssa ja pitää sitten erikseen friend zonella niitä fiksuja miehiä koska ulkonäkö ei ole karskin miehinen. Tuosta postauksesta tuli jotenkin tämä tunnelma. Sitten odotellaan sitä asfalttimiehen näköistä akateemikkoa kunnes biologinen kello hälyttää ja otetaan joku randomi ja erotaan parin vuoden päästä kun lapset on pieniä. Ei ollutkaan (yllätys) mitään yhteistä ja asfalttimiehen kanssa sentään oli kivaa sängyssä mutta pään sisus alkoi v-tuttaa melko nopeasti.
"...valtaosa esim. humanistipuolen naisista on älyllisesti melko keskinkertaisia."
Tuleeko yllätyksenä, että valtaosa ihmisistä ylipäänsä on älyllisesti keskinkertaisia? Puolet on jopa keskimääräistä tyhmempiä! Ei yliopistoon pääsy merkitse huippuälykkyyttä, sinnehän pääsee varsinkin nykyisin todella moni. (Koskee myös miehiä.)
"Oma kokemukseni myös on että yliopistonaiset tyypillisesti sekstailee tyyliin asfalttimiesten kanssa ja pitää sitten erikseen friend zonella niitä fiksuja miehiä koska ulkonäkö ei ole karskin miehinen."
Anteeksi, mutta mitä omaa kokemusta sinulla voi olla naisen seksielämästä ja heidän toimintansa motiiveista? Se, mitä väität "kokemukseksi" on todellisuudessa joukko tekemiäsi tulkintoja. Monen älykkäänkin miehen kompastuskivi on juuri tuo. Omaa tulkintaa ja varsinaista totuutta ei jostain syystä kyetä erottamaan toisistaan, eikä omia tulkintoja olla motivoituneita kyseenalaistamaan. Sen sijaan niille etsitään vahvistusta ympäristöstä, ja sitähän löytyy aina kun etsii, riippumatta siitä onko tulkinta yhtään oikea vai ei.
Voi olla, että sinulla on korkea ÄO, kun kerran itseäsi näin väität. Mutta nämä ovat kyllä sen luokan ajattelukömmähdyksiä, että älykkyytesi täytyy olla todella kapea-alaista jos ihan tosissasi ajattelet noin. Jos joudut älykkäänä miehenä tekemään kompromisseja kumppanin älyn suhteen, se johtuu jostain muusta kuin siitä ettei älykkäitä naisia ole. Minulle esimerkiksi ei kelpaa mies, jolla laskentatehoa on paljon, ja joka on tästä asiasta kovin tietoinen ja pitää itseään sen vuoksi muita parempana ihmisenä, mutta jolla on samalla heikosti kehittynyt ymmärrys siitä, mihin ja miten sitä laskentatehoa kannattaa käyttää.
t. Se jonka viestiä lainasit
Ihmisten älyllinen keskinkertaisuus ei tule yllätyksenä. Lähinnä vaan sitä halusin korostaa, että yliopistotutkinto ei vielä takaa että olisi kovin fiksu, mutta moni silti tekee itse sen johtopäätöksen.
Liittyen tuohon asfalttimiesasiaan, niin on omakohtaista kokemusta lähipiiristä. Ja itsekin tuossa kerrot että harrastat seksiä miehen kanssa, jonka kanssa muuten ei ole mitään älyllistä yhteyttä. Eli eikö kyse ole "asfalttimiehestä"?
Se on totta että älykäs ihminen myös erehtyy. En pidä itseäni parempana ihmisenä. Halusin vaan tuoda esiin sen, että monella älykkäällä miehellä tuntuu olevan suuri ongelma löytää sitä henkistä yhteyttä yhdenkään parisuhteeseen haluavan naisen kanssa. Tämä on ihan yleinen ongelma omassa kaveripiirissäni. Ei siis sillä etteikö älykkäitä naisia olisi yhtä lailla. Kai ne sitten on vaan niin saavuttamattomissa, ettei mitään tsänssejä ainakaan nuorena ja lapsentekoiässä.
Panokavereitani ei voi parhaalla tahdollakaan kuvata asfalttimiehiksi. Oletit että olen valinnut heidät "karskin miehisen ulkonäön" vuoksi. Tyypillinen manosfäärissä pyörineen, naisten sielunmaisemasta etääntyneen miehen näkemys. Olen ollut pari kertaa myös vakavassa parisuhteessa, eikä niissäkään kynnyskysymykseksi ole muodostunut karskin miehinen ulkonäkö. Sekä parisuhde- että seksikumppaneihin on mahtunut kaiken näköisiä miehiä, etkä sinä pystyisi heitä ulkoapäin katsomalla sanomaan, kuka kuuluu kumpaan kategoriaan.
Minulla on älykäs miespuolinen kaveri, joka kertoo että hänenkin kaveripiirissään monella on tämä kuvaamasi ongelma. Hänellä itselläänkin se on. Olen useamman vuoden ajan osallistunut hänen parisuhdepohdintoihinsa. Omasta näkökulmastani ongelma on siinä, että tämä mies on sokea omalle sovinismilleen, joka kuitenkin näkyy ulospäin hänen puhetavastaan ja käytöksestään. Hän ja hänen kaveripiirinsä muodostavat kaikukammion, jossa tietyt vääristyneet näkemykset naisista vahvistuvat. Vaikka joku yksittäinen nainen voikin olla juuri sellainen kuin he ajattelevat, yleistävä näkemys on aina väärä, koska naiset eivät ole kollektiivitajunta yhtään sen enempää kuin miehetkään.
Keskustellessa tämä henkilö alkaa helposti mie_sselittämään ja jumiutuu muodostamaansa mielipiteeseen. Hänellä on vaikeuksia ottaa vastaan sellaista uutta tietoa, joka ei tue hänellä jo valmiiksi olevaa näkemystä. Parisuhteelta hän odottaa asetelmaa, jossa hänen toiveidensa ja haaveidensa mukaan mennään ja nainen tulee siihen eräänlaisen täydentäjän rooliin. Ajatus siitä, että suhteen tulisi olla myös naisen kannalta houkutteleva ja auttaa naistakin toteuttamaan omia haaveitaan yhtä suurella painoarvolla, on hänelle outo. Sellaista toivovaa naista hän alkaa helposti syytellä itsekeskeiseksi, vaikka nainen haluaa vain saman arvon parisuhteessa kuin mikä miehellekin nähdään kuuluvaksi. Hän on alkanut hahmottaa ongelmaansa vasta kun olemme keskustelleet samasta aiheesta useita kertoja erilaisista näkökulmista.
Veikkaan, että kukaan älykäskään nainen ei ole niin sitkeä että viitsisi tuollaiseen peitsentaittamiseen lähteä, jotta hyvä parisuhde tämän miehen kanssa tulisi mahdolliseksi. En itsekään ole, silloin kun etsin kumppania. Haluan että parisuhteen dynamiikka toimii ilman suunnatonta taistelua, ja toinen huomioi näkemykseni spontaanisti, ilman että joudun erikseen junttaamaan ne läpi. Tällaisen suhteen olen myös kokenut noiden alussa mainitsemieni miesten kanssa, joten tiedän miten valtavan eron se tekee onnellisuuteeni.
Tämä mieskaverini on toistaiseksi ratkaissut ongelmansa tyytymällä suhteeseen naisen kanssa, josta ei oikeastaan edes pidä (paitsi sängyssä). Hän sanoo että ei kuitenkaan saa parempaakaan. Minua harmittaa kummankin puolesta. Miehessä on paljon hyvää ja hän kyllä saisi fiksun ja arvostamansa naisen, jos vain opettelisi aidosti arvostamaan naisia ja aktiivisesti pyrkisi pois siitä sovinistisesta asenteestaan. Hänellä on vielä ulkonäkökin puolellaan, jos mietitään näitä manosfäärissä tunnettuja asioita, jotka miehessä muka tulisi olla että naiset kiinnostuisivat.
Toistaiseksi kuitenkin vaikuttaa siltä että mies valitsee ennemmin nykyisen tilanteensa, jossa hän saa vapaammin olla sovinisti, kuin luopuisi sovinismistaan jotta voisi saada älyllisesti tasoisensa naisen.
Vaikka panokavereitasi ei voi kuvata asfalttimiehiksi, niin kerrot kuitenkin viestissäsi aikaisemmin seuraavaa
"Panokaveri valitaan ja suhteen tyyppi määritellään panosuhteeksi sen vuoksi että seksi toimii, mutta se muu ei."
Kuvaat että älykkyyserosta johtuen suhde ei ole mahdollinen muuten kun panosuhteena. Voi olla että mies on silti lyhyt, lihava, ruma ja tyhmä mutta vähän vaikea uskoa.
Kerrot älykkäästä miespuolisesta ystävästäsi ja hänen sovinismistaan. Kuulostaa mielestäni hieman narsistiselta persoonalta (sitäkin on monen asteista), jos toisen hyvinvointi ja tarpeet ei kiinnosta. Narsistikin voi olla erittäin älykäs/kyvykäs. Tällöin on todella vaikea lähteä sellaista ihmistä muuttamaan, koska narsistit eivät muutu. Narsistilta puuttuu tiettyjä mekanismeja kuten empatiakyky tai syyllisyydentunto tai ne ovat ainakin merkittävästi normaalia heikompia. Jos yrität opettaa narsistille toisten huomioonottamista niin se on kun yrittäisit kuvata värisokealle jotain väriä mitä hän ei pysty näkemään. Narsisti korkeintaan ymmärtää asian pragmaattisen kannan eli että jos kohtelen naista huonosti, niin hän lähtee. Syvempi ymmärrys siitä että huonosti kohteleminen vaan on väärin ei mene perille.
Narsisti usein on kiinnostunut ulkonäöstään (siksi komeita) samoin kun yhteiskunnallisesta asemasta ja tutkinnoista. Hänenlaiselle ihmiselle on tyypillistä että nainen on vain jokin täydentäjä. Hänellä on vain jokin esinearvo. Parisuhteeseen on helppo päästä, mutta niitä on vaikea saada kestämään koska kumppani voi pahoin.
Jos kuitenkin vertaat minua häneen tai ylipäätään kaikkia akateemisia miehiä häneen niin ole mielestäni siinä mielessä itse aika hakoteillä.
Vaikea näin maallikkona sanoa, olisiko kaverini narsisti. Se on kuitenkin helppo sanoa, että hänen ongelmansa on todella yleinen. Siis naisen kohtelu mitätöivästi, kykenemättömyys kuunnella ja sisäistää, ja tämän jälkeen vielä uskoa todeksi mitä nainen sanoo. Ja tähän lisänä se, että ei itse tajua tekevänsä niin.
Huomaatko omassa vastauksessasi kohdan, jossa itse teet niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen , sain parissa viikossa 365 yhteydenottoa (laskuri) eikä mulla ollut edes kuvaa.
Mutta miehet ovat etuoikeutettuja!
"I was told there would be privilege" meemi on loistava.
Jotkut feministit pitävät miesten aloitteita naisille miesten "etuoikeutena" vaikka se on pakollinen ja epämiellyttävä siirto.
Ei kai kukaan mies feministille aloitetta tee!? Feminismi on aina turn off listojen kärjessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten soisi katsovan tämän herran videoita. Puhuu aika ajoin kommentointi videoillaan nykyajan miesten suurimmasta ongelmasta. Todella usealla vaikuttaisi olevan kumppanin puutteen lisäksi paha läheisyysriippuvuus jonka monet deitit haistaa. Minusta tuo oli mielenkiintoinen näkökulma sinkkuudelle joka on monella tahatonta. Voisiko täälläkin olla samaa vikaa?
https://www.youtube.com/user/PsychologyInSeattleEn ole noita videoita katsonut (laita linkki johonkin videoon, jossa puhuu tästä aiheesta?). Mutta tuo läheisriippuvuus-teema kuulostaa mielestäni siltä että monen miehen kannattaisi siihen kyllä perehtyä lähemmin.
Olen nainen ja aika paljon tulee Tinderissä vastaan miehiä, jotka olisivat valmiita suunnilleen menemään vihille kun pari viestiä on vaihdettu. Se on todella pelottavaa ja viestittely loppuu kyllä minun osaltani siihen.
Samoin tällä palstalla on porukkaa, jotka kertovat haluavansa naisen, jotta voisivat olla onnellisia. Yksin ovat surkeita ja masentuneita, eikä elämällä ole mitään arvoa. Tässäkin on kysymys läheisriippuvuudesta, ja sellainen ihminen nyt vain ei ole houkutteleva kumppani kenellekään.
Miehet voivat perehtyä noihin läheisriippuvuusjuttuihin akateemisessa mielessä ja he voivat piilottaa itsestään epäviehättäviä käytöstapoja, mutta se ei muuta heidän tarpeitaan.
Tuohon käytökseen voi olla pari eri syytä:
-miehet kuvittelevat, että uhrautuva ja sitoutumishalua korostava käytös on viehättävää naisista, vaikka ihan näinhän asia ei ole; se on naisesta viehättävää vain silloin jos mies on naisen silmissä korkeatasoinen. Muutoin se on pelottavaa, koska nainen pelkää tulevansa raskaaksi epätoivoiselle epäonnistujamiehelle. Samanaikaisesti ihan nuorten sarjoissa ja elokuvissa sun muissa on aina opetettu, että 'pelaava' mies on ilkeä paskis ja naisen tarpeet valkkaamisineen ja tylytyksineen ovat hyveellisiä
-toinen yksinkertainen syy on siis ihan vain se, että jatkuva yksinäisyys aiheuttaa epätoivoisia ilmauksia ja tekoja ja tätä on ehkä vaikea erottaa täysin ylemmästä kohdasta, jossa mainitaan kuvitelma sitoutumishalukkuuden viehättävyydestä
Historiallisesti paljon useampi nainen on lisääntynyt kuin mies ja naisille on ehkä evoluutiossa kehittynyt tietynlainen tyyneys ja tunne siitä, että hänen elämällään on tarkoitus, vaikka eläisi vain itselleen. Luola-aikoina hedelmällinen nainen on kenties ollut jatkuvasti raskaana ja panostaminen omaan hyvinvointiin on jollain tavalla ollut hyve, koska se on välillisesti satanut myös lapsen/perheen laariin. Nykyään yhä useampi nainen ei lisäänny ollenkaan tai venyttää lisääntymistä hedelmällisyyden loppuvuosille, mutta naisen aivot ehkä välittävät sellaista tietoa, että kaikki on kunnossa ja omaan nautintoon ja hyvinvointiin panostaminen pitää naisen aivot tyytyväisenä, koska naisen aivot eivät osaa erottaa onko naisella jälkikasvua vai ei.
Tietynlainen itserakkaus on siis ollut naiselle hyve, kun taas miehelle siitä ei ole ollut mitään hyötyä; nykymaailma ruokkii naisen itserakkautta tuomalla miesmallien kehut kotisohvalle toiselta puolelta maailmaa, kun taas miehellä on aika hiljaista; miehen pitää edelleenkin rakentaa oman elämänsä tarkoitus, seikkailunsa ja sankarimyyttinsä tyhjästä ja myös romantiikka, joka on miesten keksimää, on osa tätä.
Osa miehistä voi saada elämään sisältöä työstä ja tyydyttää tarpeet käymällä maksullisissa. Chadit saavat sisältöä työstä, harrastuksista ja säädöistä, hoidoista tai parisuhteesta. Osa miehistä on työelämän yms. ulkopuolella tai ei saa sisältöä ja tarkoitusta elämälleen muusta kuin parisuhteesta. Mutta ihan jokaisen miehen kohdalla läheisyyden puute ja sukupuoleton elämä (kukaan ei koskaan kehu, ihastele ja helli) vähentää elämänlaatua jonkin verran.
Luuletko ettei sama koske naisia?
Kyllä minunkin elämänlaatuani "vähentää jonkin verran" se, että ei ole kumppania jonka kanssa voin jakaa ilot ja surut, harrastaa seksiä ja saada muutakin läheisyyttä. Elämälläni on kuitenkin tarkoitus myös silloin kun kumppania ei ole. Niitä iloja ja suruja on edelleen sama määrä. Seksin tilalla on sooloseksi, joka ei ole yhtä kokonaisvaltaisesti tyydyttävää kuin seksi jonkun kanssa, mutta sen perustarvepuolen asiasta se hoitaa kyllä. Irtoseksiä en naisena juuri koskaan saa, jos seksiksi ei lasketa sitä että mies masturboi kehollani ja itse en saa tilanteesta mitään (itse en laske tuota seksiksi omasta näkökulmastani). Ne irtoseksitilanteet, joissa minäkin nauttisin, ovat niin harvassa että niihin ei kannata edes hakeutua. Hyötysuhde on negatiivinen, koska käytetyksi tuleminen satuttaa ja vaurioittaa minuuttani.
Kaikki ne miehet, joihin olen ihastunut, ovat suhtautuneet sinkkuna olemiseen aivan samalla tavalla. Ollaan onnellisia yksinkin, eikä kumppania tarvita epätoivoisesti rinnalle. En pysty mitenkään ymmärtämään, miksi joillakin on tarve nähdä asia niin, että sinkkuus olisi miehelle lähtökohtaisesti jotenkin paljon vaikeampi asia - paitsi tietenkin jos kyseinen mies on läheisriippuvainen. Silloinhan siitä sinkkuudesta tulee sellainen täydellinen onnellisuudenpilaaja, joka syöksee ihmisen epätoivoisiin tekoihin jotta saisi kumppanin. Mutta tämä koskee läheisriippuvaisia naisia siinä missä miehiäkin. Sukupuoli ei ole se ratkaiseva tekijä, vaan mielen tasapaino.
Vielä tuohon alun väittämääsi, että läheisriippuva käytös koettaisiin muka viehättäväksi, kunhan käyttäytyjä on hyvännäköinen: ei todellakaan. Esim. Elliot Rodger oli hyvännäköinen, mutta äärimmäisen vastenmielinen ihminen käytöksensä vuoksi.
Miehen kuuluu sanoa olevansa onnellinen ilman kumppaniakin, koska mieheltä odotetaan vahvuutta. Miehelle vahvan esittäminen on osa roolia ja mies ansaitsee rakkauden kestämällä kipua; eivät esim.ammattiurheilijamiehet mieti uransa aikana niitä elinikäisiä kipuja, joiden kanssa tulevat elämään loppuelämänsä, vaan sitä rahaa ja statusta minkä voivat perheen eteen ansait aktiiviuran aikana. Samasta syystä tavalliset miehet eivät mene helpolla lääkäriin. https://aijaa.com/avhdDp
En tiedä mitä tarkoitat irtoseksillä, mutta tietääkseni useimmilla naisilla on yhden yön seikkailujen sijaan ns.panokavereita, jolloin kumpikin tietää toisensa tarpeet ja mieltymykset. Myös sinulla on tekstin perusteella riittävä älykkyys ja verbaaliset taidot tuollaiseen suhteeseen. Koska mies on lähes aina altavastaajana seksissä (paitsi jos nainen ottaa itseään kaksi pykälää tasokkaamman miehen), nainen määrää millaista seksi tulee olemaan ja jos mies ei osaa lukea ajatuksia, nainen voi vaihtaa miehen sellaiseen, joka on opetellut asiat ulkoa.
Jos oikeasti haluat seksiä, sinun ei tarvitse tyytyä alustana olemiseen ellet halua; se vaatii vain vähän vuorovaikutusta. Ethän mene kauppaankaan lappu silmillä ja ota hyllyltä tuotteita summassa, vaan suunnittelet jo etukäteen mitä haluat ottaa.
Vielä vastaus tuohon irtoseksikohtaan. Panokaverin hommaaminen on tosiaan minulle mahdollista, ja noissa järjestelyissä olen saanut paremmin seksuaalista nautintoa kuin irtoseksikokeiluissa. Ongelmana on kuitenkin se, että niissä herää hyvin helposti myös liian voimakkaita tunteita, erityisesti sille miehelle. Tuntuu liian raskaalta joutua selittämään toiselle, miksi en edelleenkään halua parisuhdetta, kuten alussa sovimme, laittaa noita suhteita poikki ja jättää mies nyyhkimään onnettomana ja alkaa etsiä seuraavaa. En vain pysty sellaiseen.
Eli kokonaishyvinvointini jää edelleen miinukselle noissa, vaikka seksin osalta tilanne olisikin ok. Paras vaihtoehto on yksinkertaisesti se, että hoidan seksitarpeeni yksin kunnes tapaan ihmisen, jonka kanssa haluan parisuhdetta. Tämä ei ole minulle minkäänlainen ongelma, vaikka se ei olekaan yhtä ihanaa kuin seksi rakastamani ihmisen kanssa.
Mikä siinä on, että aina, kun luen tällaisia juttuja, niin ne tunteet heräävät seksisuhteessa miehille eivätkä naisille? Minä en oikein tajua, miten naiset pystyvät olemaan kehittämättä tunteita tuollaisissa suhteissa.
Varmasti samaa tapahtuu toisinkin päin. Ehkä ne miehet, joihin naiset ihastuvat seksiin perustuvissa suhdekuvioissa, eivät kirjoittele yhtä usein tälle palstalle kuin vastaavat naiset?
Itse en kehitä panosuhteessa tunteita, koska haen parisuhteelta paljon muutakin kuin pelkkää seksiä. Panokaveri valitaan ja suhteen tyyppi määritellään panosuhteeksi sen vuoksi että seksi toimii, mutta se muu ei. Ei se tilanne siitä yleensä muuksi muutu myöhemminkään. Jos vaikkapa keskusteluyhteys on alkeellinen, eikä toisen kanssa tee mieli viettää aikaa muualla kuin sängyssä, en voi kuvitella suhdetta enkä ihastua sellaiseen mieheen. Tai jos on liian suuri älykkyysero (minun tapauksessani niin on melkein aina).
Oletan, että nämä miehet taas ovat voineet ihastua, koska heidän parisuhdekäsityksensä on ollut niin erilainen. He ehkä etsivät ihmistä, jonka kanssa seksi toimii, arkielämän kulut voi jakaa puoliksi kun muutetaan yhteen, saa apua kotitöihin ja voi tehdä jälkikasvua ja saada heille järjissään olevan toisen vanhemman. Syvä henkinen yhteys ei ole ehkä heille niin tärkeää. Siksi ihastumiselle ei ole ollut heidän puoleltaan estettä.
Mua tietyllä tavalla ärsyttää yliopistonaisten itsetietoisuus ja usein hieman valheellinen kuva omasta älystä. Olen itse Aallosta valmistunut tohtoriksi ja valtaosa esim. humanistipuolen naisista on älyllisesti melko keskinkertaisia. Oma prosessointi jää uupumaan ja niitä proffien oppeja toistetaan papukaijan tavoin. Ja sitten kun yrittää käydä älykästä argumentointia aiheesta, niin vedetään joku lapsellinen itkupotkuraivari ja lopputuloksena olet liian tyhmä ymmärtämään tyyliin genderideologiaa (vaikka kerrot tarkasti ideologian taustat, osaat ideologian teesit ulkoa yms.). Kauan sitten jo luovutin noiden suhteen. On parempi vaan myötäillä.
Fakta vaan on se että koulutusjärjestelmä suosii naisia. Naiset ei tilastollisesti ole miehiä fiksumpia, mutta silti he täyttävät yliopistot. Tästä voi tehdä johtopäätöksen että sukupuoli vaikuttaa akateemiseen menestykseen (ei pelkkä äly ja muut kyvyt).
Mä olen käynyt tätä keskustelua monenkin miespuolisen ystävän kanssa, joilla suunnilleen sama tutkinto. Älykkäänä miehenä on ollut pakko tehdä raju kompromissi sen suhteen että voisi olla samalla aaltopituudella naisen kanssa. Eli käytännössä vain harva saa sellaisen naisen jonka kanssa voisi keskustella tosi älyllisiä asioita. Enemmän kiinnostaa kauniit ja rohkeat tai salatut elämät.
Oma kokemukseni myös on että yliopistonaiset tyypillisesti sekstailee tyyliin asfalttimiesten kanssa ja pitää sitten erikseen friend zonella niitä fiksuja miehiä koska ulkonäkö ei ole karskin miehinen. Tuosta postauksesta tuli jotenkin tämä tunnelma. Sitten odotellaan sitä asfalttimiehen näköistä akateemikkoa kunnes biologinen kello hälyttää ja otetaan joku randomi ja erotaan parin vuoden päästä kun lapset on pieniä. Ei ollutkaan (yllätys) mitään yhteistä ja asfalttimiehen kanssa sentään oli kivaa sängyssä mutta pään sisus alkoi v-tuttaa melko nopeasti.
"...valtaosa esim. humanistipuolen naisista on älyllisesti melko keskinkertaisia."
Tuleeko yllätyksenä, että valtaosa ihmisistä ylipäänsä on älyllisesti keskinkertaisia? Puolet on jopa keskimääräistä tyhmempiä! Ei yliopistoon pääsy merkitse huippuälykkyyttä, sinnehän pääsee varsinkin nykyisin todella moni. (Koskee myös miehiä.)
"Oma kokemukseni myös on että yliopistonaiset tyypillisesti sekstailee tyyliin asfalttimiesten kanssa ja pitää sitten erikseen friend zonella niitä fiksuja miehiä koska ulkonäkö ei ole karskin miehinen."
Anteeksi, mutta mitä omaa kokemusta sinulla voi olla naisen seksielämästä ja heidän toimintansa motiiveista? Se, mitä väität "kokemukseksi" on todellisuudessa joukko tekemiäsi tulkintoja. Monen älykkäänkin miehen kompastuskivi on juuri tuo. Omaa tulkintaa ja varsinaista totuutta ei jostain syystä kyetä erottamaan toisistaan, eikä omia tulkintoja olla motivoituneita kyseenalaistamaan. Sen sijaan niille etsitään vahvistusta ympäristöstä, ja sitähän löytyy aina kun etsii, riippumatta siitä onko tulkinta yhtään oikea vai ei.
Voi olla, että sinulla on korkea ÄO, kun kerran itseäsi näin väität. Mutta nämä ovat kyllä sen luokan ajattelukömmähdyksiä, että älykkyytesi täytyy olla todella kapea-alaista jos ihan tosissasi ajattelet noin. Jos joudut älykkäänä miehenä tekemään kompromisseja kumppanin älyn suhteen, se johtuu jostain muusta kuin siitä ettei älykkäitä naisia ole. Minulle esimerkiksi ei kelpaa mies, jolla laskentatehoa on paljon, ja joka on tästä asiasta kovin tietoinen ja pitää itseään sen vuoksi muita parempana ihmisenä, mutta jolla on samalla heikosti kehittynyt ymmärrys siitä, mihin ja miten sitä laskentatehoa kannattaa käyttää.
t. Se jonka viestiä lainasit
Ihmisten älyllinen keskinkertaisuus ei tule yllätyksenä. Lähinnä vaan sitä halusin korostaa, että yliopistotutkinto ei vielä takaa että olisi kovin fiksu, mutta moni silti tekee itse sen johtopäätöksen.
Liittyen tuohon asfalttimiesasiaan, niin on omakohtaista kokemusta lähipiiristä. Ja itsekin tuossa kerrot että harrastat seksiä miehen kanssa, jonka kanssa muuten ei ole mitään älyllistä yhteyttä. Eli eikö kyse ole "asfalttimiehestä"?
Se on totta että älykäs ihminen myös erehtyy. En pidä itseäni parempana ihmisenä. Halusin vaan tuoda esiin sen, että monella älykkäällä miehellä tuntuu olevan suuri ongelma löytää sitä henkistä yhteyttä yhdenkään parisuhteeseen haluavan naisen kanssa. Tämä on ihan yleinen ongelma omassa kaveripiirissäni. Ei siis sillä etteikö älykkäitä naisia olisi yhtä lailla. Kai ne sitten on vaan niin saavuttamattomissa, ettei mitään tsänssejä ainakaan nuorena ja lapsentekoiässä.
Panokavereitani ei voi parhaalla tahdollakaan kuvata asfalttimiehiksi. Oletit että olen valinnut heidät "karskin miehisen ulkonäön" vuoksi. Tyypillinen manosfäärissä pyörineen, naisten sielunmaisemasta etääntyneen miehen näkemys. Olen ollut pari kertaa myös vakavassa parisuhteessa, eikä niissäkään kynnyskysymykseksi ole muodostunut karskin miehinen ulkonäkö. Sekä parisuhde- että seksikumppaneihin on mahtunut kaiken näköisiä miehiä, etkä sinä pystyisi heitä ulkoapäin katsomalla sanomaan, kuka kuuluu kumpaan kategoriaan.
Minulla on älykäs miespuolinen kaveri, joka kertoo että hänenkin kaveripiirissään monella on tämä kuvaamasi ongelma. Hänellä itselläänkin se on. Olen useamman vuoden ajan osallistunut hänen parisuhdepohdintoihinsa. Omasta näkökulmastani ongelma on siinä, että tämä mies on sokea omalle sovinismilleen, joka kuitenkin näkyy ulospäin hänen puhetavastaan ja käytöksestään. Hän ja hänen kaveripiirinsä muodostavat kaikukammion, jossa tietyt vääristyneet näkemykset naisista vahvistuvat. Vaikka joku yksittäinen nainen voikin olla juuri sellainen kuin he ajattelevat, yleistävä näkemys on aina väärä, koska naiset eivät ole kollektiivitajunta yhtään sen enempää kuin miehetkään.
Keskustellessa tämä henkilö alkaa helposti mie_sselittämään ja jumiutuu muodostamaansa mielipiteeseen. Hänellä on vaikeuksia ottaa vastaan sellaista uutta tietoa, joka ei tue hänellä jo valmiiksi olevaa näkemystä. Parisuhteelta hän odottaa asetelmaa, jossa hänen toiveidensa ja haaveidensa mukaan mennään ja nainen tulee siihen eräänlaisen täydentäjän rooliin. Ajatus siitä, että suhteen tulisi olla myös naisen kannalta houkutteleva ja auttaa naistakin toteuttamaan omia haaveitaan yhtä suurella painoarvolla, on hänelle outo. Sellaista toivovaa naista hän alkaa helposti syytellä itsekeskeiseksi, vaikka nainen haluaa vain saman arvon parisuhteessa kuin mikä miehellekin nähdään kuuluvaksi. Hän on alkanut hahmottaa ongelmaansa vasta kun olemme keskustelleet samasta aiheesta useita kertoja erilaisista näkökulmista.
Veikkaan, että kukaan älykäskään nainen ei ole niin sitkeä että viitsisi tuollaiseen peitsentaittamiseen lähteä, jotta hyvä parisuhde tämän miehen kanssa tulisi mahdolliseksi. En itsekään ole, silloin kun etsin kumppania. Haluan että parisuhteen dynamiikka toimii ilman suunnatonta taistelua, ja toinen huomioi näkemykseni spontaanisti, ilman että joudun erikseen junttaamaan ne läpi. Tällaisen suhteen olen myös kokenut noiden alussa mainitsemieni miesten kanssa, joten tiedän miten valtavan eron se tekee onnellisuuteeni.
Tämä mieskaverini on toistaiseksi ratkaissut ongelmansa tyytymällä suhteeseen naisen kanssa, josta ei oikeastaan edes pidä (paitsi sängyssä). Hän sanoo että ei kuitenkaan saa parempaakaan. Minua harmittaa kummankin puolesta. Miehessä on paljon hyvää ja hän kyllä saisi fiksun ja arvostamansa naisen, jos vain opettelisi aidosti arvostamaan naisia ja aktiivisesti pyrkisi pois siitä sovinistisesta asenteestaan. Hänellä on vielä ulkonäkökin puolellaan, jos mietitään näitä manosfäärissä tunnettuja asioita, jotka miehessä muka tulisi olla että naiset kiinnostuisivat.
Toistaiseksi kuitenkin vaikuttaa siltä että mies valitsee ennemmin nykyisen tilanteensa, jossa hän saa vapaammin olla sovinisti, kuin luopuisi sovinismistaan jotta voisi saada älyllisesti tasoisensa naisen.
Vaikka panokavereitasi ei voi kuvata asfalttimiehiksi, niin kerrot kuitenkin viestissäsi aikaisemmin seuraavaa
"Panokaveri valitaan ja suhteen tyyppi määritellään panosuhteeksi sen vuoksi että seksi toimii, mutta se muu ei."
Kuvaat että älykkyyserosta johtuen suhde ei ole mahdollinen muuten kun panosuhteena. Voi olla että mies on silti lyhyt, lihava, ruma ja tyhmä mutta vähän vaikea uskoa.
Kerrot älykkäästä miespuolisesta ystävästäsi ja hänen sovinismistaan. Kuulostaa mielestäni hieman narsistiselta persoonalta (sitäkin on monen asteista), jos toisen hyvinvointi ja tarpeet ei kiinnosta. Narsistikin voi olla erittäin älykäs/kyvykäs. Tällöin on todella vaikea lähteä sellaista ihmistä muuttamaan, koska narsistit eivät muutu. Narsistilta puuttuu tiettyjä mekanismeja kuten empatiakyky tai syyllisyydentunto tai ne ovat ainakin merkittävästi normaalia heikompia. Jos yrität opettaa narsistille toisten huomioonottamista niin se on kun yrittäisit kuvata värisokealle jotain väriä mitä hän ei pysty näkemään. Narsisti korkeintaan ymmärtää asian pragmaattisen kannan eli että jos kohtelen naista huonosti, niin hän lähtee. Syvempi ymmärrys siitä että huonosti kohteleminen vaan on väärin ei mene perille.
Narsisti usein on kiinnostunut ulkonäöstään (siksi komeita) samoin kun yhteiskunnallisesta asemasta ja tutkinnoista. Hänenlaiselle ihmiselle on tyypillistä että nainen on vain jokin täydentäjä. Hänellä on vain jokin esinearvo. Parisuhteeseen on helppo päästä, mutta niitä on vaikea saada kestämään koska kumppani voi pahoin.
Jos kuitenkin vertaat minua häneen tai ylipäätään kaikkia akateemisia miehiä häneen niin ole mielestäni siinä mielessä itse aika hakoteillä.
Miksi lihavoitua on vaikea uskoa, ja miksi valitsit juuri nuo neljä asiaa? Tarkastellaanpa miestä, jonka kanssa olin viimeksi panosuhteessa.
Lyhyt? Kyllä.
Lihava? Ei, mutta poikkeuksellisen hintelä.
Ruma? Ei, vaan sellainen tavis.
Tyhmä? Ei ollut merkillepantavan vajaaälyinen, mutta ei myöskään parisuhteeseen riittävässä määrin samantasoinen itseeni nähden.
Vaikka mies olisi ollut pitkä, komea ja treenattu, se ei osoittaisi todeksi sitä harhaluuloasi, että nämä asiat ovat muka minulle merkityksellisiä seksisuhteessa tai parisuhteessa. Osa kumppaneistani (seksi- ja parisuhde-) on ollut pitkiä ja osa lyhyitä. Jokaiseen olen ollut tyytyväinen. -> Asialla ei ole minulle merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään esim. 35-40-vuotiaat naiset voivat ihan hyvin saada lapsia, joko luonnostaan tai pienellä avustuksella, ja on traagista, että liian vanhat miehet tavoittelevat koko ajan nuorempia naisia ja jäävät yksin.
Minä olen 42-vuotias mies ja asun keskisuuressa suomalaisessa kaupungissa ja se tarkoittaa että näiden omanikäisten naisten kanssa on ollut ala-asteelta lähtien yhteistä historiaa. Ne ovat pyörineet ylä-asteet, lukiot, teinidiskot ja yökerhot ja baarit samoissa piireissä ja 90% omanikäisistä tindernaisista on vähintään naamatuttuja. Minulla on harrastusten kautta ollut paljon (lähinnä miespuolisia) kavereita, joten vähemmän baareissa pyörineet ja myöhemmällä iällä sinkkuuntuneet naisetkin on yleensä jotakin kautta tuttuja. Nämä naiset ovat joko olleet puolet elämääni mun kavereita, kavereiden vaimoja ja tyttöystäviä, exien kavereita jne, tai sitten suhtautuneet minuun väliinpitämättömästi tai joskus jopa vähän vihamielisesti. Eli naisia, jotka eivät ole vuosikymmeniin herättäneet minussa mitään ystävällisyyttä ja tuttavallisuutta kummempaa. Eli valitsen mielummin nuoremman vielä potentiaalisesti itsessäni tunteita herättävän naisen, kun kylmänhaalealta vuosikymmeniä vaikuttaneen naisen, joka haluaa raskaaksi ja tarvitsee siihen minua.
Montako asukasta siinä kaupungissa on? 2 000? Kuulostaa muuten tosi kummalliselta että joka nainen on ehtinyt suhtautua sinuun jotenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten soisi katsovan tämän herran videoita. Puhuu aika ajoin kommentointi videoillaan nykyajan miesten suurimmasta ongelmasta. Todella usealla vaikuttaisi olevan kumppanin puutteen lisäksi paha läheisyysriippuvuus jonka monet deitit haistaa. Minusta tuo oli mielenkiintoinen näkökulma sinkkuudelle joka on monella tahatonta. Voisiko täälläkin olla samaa vikaa?
https://www.youtube.com/user/PsychologyInSeattleEn ole noita videoita katsonut (laita linkki johonkin videoon, jossa puhuu tästä aiheesta?). Mutta tuo läheisriippuvuus-teema kuulostaa mielestäni siltä että monen miehen kannattaisi siihen kyllä perehtyä lähemmin.
Olen nainen ja aika paljon tulee Tinderissä vastaan miehiä, jotka olisivat valmiita suunnilleen menemään vihille kun pari viestiä on vaihdettu. Se on todella pelottavaa ja viestittely loppuu kyllä minun osaltani siihen.
Samoin tällä palstalla on porukkaa, jotka kertovat haluavansa naisen, jotta voisivat olla onnellisia. Yksin ovat surkeita ja masentuneita, eikä elämällä ole mitään arvoa. Tässäkin on kysymys läheisriippuvuudesta, ja sellainen ihminen nyt vain ei ole houkutteleva kumppani kenellekään.
Miehet voivat perehtyä noihin läheisriippuvuusjuttuihin akateemisessa mielessä ja he voivat piilottaa itsestään epäviehättäviä käytöstapoja, mutta se ei muuta heidän tarpeitaan.
Tuohon käytökseen voi olla pari eri syytä:
-miehet kuvittelevat, että uhrautuva ja sitoutumishalua korostava käytös on viehättävää naisista, vaikka ihan näinhän asia ei ole; se on naisesta viehättävää vain silloin jos mies on naisen silmissä korkeatasoinen. Muutoin se on pelottavaa, koska nainen pelkää tulevansa raskaaksi epätoivoiselle epäonnistujamiehelle. Samanaikaisesti ihan nuorten sarjoissa ja elokuvissa sun muissa on aina opetettu, että 'pelaava' mies on ilkeä paskis ja naisen tarpeet valkkaamisineen ja tylytyksineen ovat hyveellisiä
-toinen yksinkertainen syy on siis ihan vain se, että jatkuva yksinäisyys aiheuttaa epätoivoisia ilmauksia ja tekoja ja tätä on ehkä vaikea erottaa täysin ylemmästä kohdasta, jossa mainitaan kuvitelma sitoutumishalukkuuden viehättävyydestä
Historiallisesti paljon useampi nainen on lisääntynyt kuin mies ja naisille on ehkä evoluutiossa kehittynyt tietynlainen tyyneys ja tunne siitä, että hänen elämällään on tarkoitus, vaikka eläisi vain itselleen. Luola-aikoina hedelmällinen nainen on kenties ollut jatkuvasti raskaana ja panostaminen omaan hyvinvointiin on jollain tavalla ollut hyve, koska se on välillisesti satanut myös lapsen/perheen laariin. Nykyään yhä useampi nainen ei lisäänny ollenkaan tai venyttää lisääntymistä hedelmällisyyden loppuvuosille, mutta naisen aivot ehkä välittävät sellaista tietoa, että kaikki on kunnossa ja omaan nautintoon ja hyvinvointiin panostaminen pitää naisen aivot tyytyväisenä, koska naisen aivot eivät osaa erottaa onko naisella jälkikasvua vai ei.
Tietynlainen itserakkaus on siis ollut naiselle hyve, kun taas miehelle siitä ei ole ollut mitään hyötyä; nykymaailma ruokkii naisen itserakkautta tuomalla miesmallien kehut kotisohvalle toiselta puolelta maailmaa, kun taas miehellä on aika hiljaista; miehen pitää edelleenkin rakentaa oman elämänsä tarkoitus, seikkailunsa ja sankarimyyttinsä tyhjästä ja myös romantiikka, joka on miesten keksimää, on osa tätä.
Osa miehistä voi saada elämään sisältöä työstä ja tyydyttää tarpeet käymällä maksullisissa. Chadit saavat sisältöä työstä, harrastuksista ja säädöistä, hoidoista tai parisuhteesta. Osa miehistä on työelämän yms. ulkopuolella tai ei saa sisältöä ja tarkoitusta elämälleen muusta kuin parisuhteesta. Mutta ihan jokaisen miehen kohdalla läheisyyden puute ja sukupuoleton elämä (kukaan ei koskaan kehu, ihastele ja helli) vähentää elämänlaatua jonkin verran.
Luuletko ettei sama koske naisia?
Kyllä minunkin elämänlaatuani "vähentää jonkin verran" se, että ei ole kumppania jonka kanssa voin jakaa ilot ja surut, harrastaa seksiä ja saada muutakin läheisyyttä. Elämälläni on kuitenkin tarkoitus myös silloin kun kumppania ei ole. Niitä iloja ja suruja on edelleen sama määrä. Seksin tilalla on sooloseksi, joka ei ole yhtä kokonaisvaltaisesti tyydyttävää kuin seksi jonkun kanssa, mutta sen perustarvepuolen asiasta se hoitaa kyllä. Irtoseksiä en naisena juuri koskaan saa, jos seksiksi ei lasketa sitä että mies masturboi kehollani ja itse en saa tilanteesta mitään (itse en laske tuota seksiksi omasta näkökulmastani). Ne irtoseksitilanteet, joissa minäkin nauttisin, ovat niin harvassa että niihin ei kannata edes hakeutua. Hyötysuhde on negatiivinen, koska käytetyksi tuleminen satuttaa ja vaurioittaa minuuttani.
Kaikki ne miehet, joihin olen ihastunut, ovat suhtautuneet sinkkuna olemiseen aivan samalla tavalla. Ollaan onnellisia yksinkin, eikä kumppania tarvita epätoivoisesti rinnalle. En pysty mitenkään ymmärtämään, miksi joillakin on tarve nähdä asia niin, että sinkkuus olisi miehelle lähtökohtaisesti jotenkin paljon vaikeampi asia - paitsi tietenkin jos kyseinen mies on läheisriippuvainen. Silloinhan siitä sinkkuudesta tulee sellainen täydellinen onnellisuudenpilaaja, joka syöksee ihmisen epätoivoisiin tekoihin jotta saisi kumppanin. Mutta tämä koskee läheisriippuvaisia naisia siinä missä miehiäkin. Sukupuoli ei ole se ratkaiseva tekijä, vaan mielen tasapaino.
Vielä tuohon alun väittämääsi, että läheisriippuva käytös koettaisiin muka viehättäväksi, kunhan käyttäytyjä on hyvännäköinen: ei todellakaan. Esim. Elliot Rodger oli hyvännäköinen, mutta äärimmäisen vastenmielinen ihminen käytöksensä vuoksi.
Miehen kuuluu sanoa olevansa onnellinen ilman kumppaniakin, koska mieheltä odotetaan vahvuutta. Miehelle vahvan esittäminen on osa roolia ja mies ansaitsee rakkauden kestämällä kipua; eivät esim.ammattiurheilijamiehet mieti uransa aikana niitä elinikäisiä kipuja, joiden kanssa tulevat elämään loppuelämänsä, vaan sitä rahaa ja statusta minkä voivat perheen eteen ansait aktiiviuran aikana. Samasta syystä tavalliset miehet eivät mene helpolla lääkäriin. https://aijaa.com/avhdDp
En tiedä mitä tarkoitat irtoseksillä, mutta tietääkseni useimmilla naisilla on yhden yön seikkailujen sijaan ns.panokavereita, jolloin kumpikin tietää toisensa tarpeet ja mieltymykset. Myös sinulla on tekstin perusteella riittävä älykkyys ja verbaaliset taidot tuollaiseen suhteeseen. Koska mies on lähes aina altavastaajana seksissä (paitsi jos nainen ottaa itseään kaksi pykälää tasokkaamman miehen), nainen määrää millaista seksi tulee olemaan ja jos mies ei osaa lukea ajatuksia, nainen voi vaihtaa miehen sellaiseen, joka on opetellut asiat ulkoa.
Jos oikeasti haluat seksiä, sinun ei tarvitse tyytyä alustana olemiseen ellet halua; se vaatii vain vähän vuorovaikutusta. Ethän mene kauppaankaan lappu silmillä ja ota hyllyltä tuotteita summassa, vaan suunnittelet jo etukäteen mitä haluat ottaa.
Vielä vastaus tuohon irtoseksikohtaan. Panokaverin hommaaminen on tosiaan minulle mahdollista, ja noissa järjestelyissä olen saanut paremmin seksuaalista nautintoa kuin irtoseksikokeiluissa. Ongelmana on kuitenkin se, että niissä herää hyvin helposti myös liian voimakkaita tunteita, erityisesti sille miehelle. Tuntuu liian raskaalta joutua selittämään toiselle, miksi en edelleenkään halua parisuhdetta, kuten alussa sovimme, laittaa noita suhteita poikki ja jättää mies nyyhkimään onnettomana ja alkaa etsiä seuraavaa. En vain pysty sellaiseen.
Eli kokonaishyvinvointini jää edelleen miinukselle noissa, vaikka seksin osalta tilanne olisikin ok. Paras vaihtoehto on yksinkertaisesti se, että hoidan seksitarpeeni yksin kunnes tapaan ihmisen, jonka kanssa haluan parisuhdetta. Tämä ei ole minulle minkäänlainen ongelma, vaikka se ei olekaan yhtä ihanaa kuin seksi rakastamani ihmisen kanssa.
Mikä siinä on, että aina, kun luen tällaisia juttuja, niin ne tunteet heräävät seksisuhteessa miehille eivätkä naisille? Minä en oikein tajua, miten naiset pystyvät olemaan kehittämättä tunteita tuollaisissa suhteissa.
Varmasti samaa tapahtuu toisinkin päin. Ehkä ne miehet, joihin naiset ihastuvat seksiin perustuvissa suhdekuvioissa, eivät kirjoittele yhtä usein tälle palstalle kuin vastaavat naiset?
Itse en kehitä panosuhteessa tunteita, koska haen parisuhteelta paljon muutakin kuin pelkkää seksiä. Panokaveri valitaan ja suhteen tyyppi määritellään panosuhteeksi sen vuoksi että seksi toimii, mutta se muu ei. Ei se tilanne siitä yleensä muuksi muutu myöhemminkään. Jos vaikkapa keskusteluyhteys on alkeellinen, eikä toisen kanssa tee mieli viettää aikaa muualla kuin sängyssä, en voi kuvitella suhdetta enkä ihastua sellaiseen mieheen. Tai jos on liian suuri älykkyysero (minun tapauksessani niin on melkein aina).
Oletan, että nämä miehet taas ovat voineet ihastua, koska heidän parisuhdekäsityksensä on ollut niin erilainen. He ehkä etsivät ihmistä, jonka kanssa seksi toimii, arkielämän kulut voi jakaa puoliksi kun muutetaan yhteen, saa apua kotitöihin ja voi tehdä jälkikasvua ja saada heille järjissään olevan toisen vanhemman. Syvä henkinen yhteys ei ole ehkä heille niin tärkeää. Siksi ihastumiselle ei ole ollut heidän puoleltaan estettä.
Mua tietyllä tavalla ärsyttää yliopistonaisten itsetietoisuus ja usein hieman valheellinen kuva omasta älystä. Olen itse Aallosta valmistunut tohtoriksi ja valtaosa esim. humanistipuolen naisista on älyllisesti melko keskinkertaisia. Oma prosessointi jää uupumaan ja niitä proffien oppeja toistetaan papukaijan tavoin. Ja sitten kun yrittää käydä älykästä argumentointia aiheesta, niin vedetään joku lapsellinen itkupotkuraivari ja lopputuloksena olet liian tyhmä ymmärtämään tyyliin genderideologiaa (vaikka kerrot tarkasti ideologian taustat, osaat ideologian teesit ulkoa yms.). Kauan sitten jo luovutin noiden suhteen. On parempi vaan myötäillä.
Fakta vaan on se että koulutusjärjestelmä suosii naisia. Naiset ei tilastollisesti ole miehiä fiksumpia, mutta silti he täyttävät yliopistot. Tästä voi tehdä johtopäätöksen että sukupuoli vaikuttaa akateemiseen menestykseen (ei pelkkä äly ja muut kyvyt).
Mä olen käynyt tätä keskustelua monenkin miespuolisen ystävän kanssa, joilla suunnilleen sama tutkinto. Älykkäänä miehenä on ollut pakko tehdä raju kompromissi sen suhteen että voisi olla samalla aaltopituudella naisen kanssa. Eli käytännössä vain harva saa sellaisen naisen jonka kanssa voisi keskustella tosi älyllisiä asioita. Enemmän kiinnostaa kauniit ja rohkeat tai salatut elämät.
Oma kokemukseni myös on että yliopistonaiset tyypillisesti sekstailee tyyliin asfalttimiesten kanssa ja pitää sitten erikseen friend zonella niitä fiksuja miehiä koska ulkonäkö ei ole karskin miehinen. Tuosta postauksesta tuli jotenkin tämä tunnelma. Sitten odotellaan sitä asfalttimiehen näköistä akateemikkoa kunnes biologinen kello hälyttää ja otetaan joku randomi ja erotaan parin vuoden päästä kun lapset on pieniä. Ei ollutkaan (yllätys) mitään yhteistä ja asfalttimiehen kanssa sentään oli kivaa sängyssä mutta pään sisus alkoi v-tuttaa melko nopeasti.
"...valtaosa esim. humanistipuolen naisista on älyllisesti melko keskinkertaisia."
Tuleeko yllätyksenä, että valtaosa ihmisistä ylipäänsä on älyllisesti keskinkertaisia? Puolet on jopa keskimääräistä tyhmempiä! Ei yliopistoon pääsy merkitse huippuälykkyyttä, sinnehän pääsee varsinkin nykyisin todella moni. (Koskee myös miehiä.)
"Oma kokemukseni myös on että yliopistonaiset tyypillisesti sekstailee tyyliin asfalttimiesten kanssa ja pitää sitten erikseen friend zonella niitä fiksuja miehiä koska ulkonäkö ei ole karskin miehinen."
Anteeksi, mutta mitä omaa kokemusta sinulla voi olla naisen seksielämästä ja heidän toimintansa motiiveista? Se, mitä väität "kokemukseksi" on todellisuudessa joukko tekemiäsi tulkintoja. Monen älykkäänkin miehen kompastuskivi on juuri tuo. Omaa tulkintaa ja varsinaista totuutta ei jostain syystä kyetä erottamaan toisistaan, eikä omia tulkintoja olla motivoituneita kyseenalaistamaan. Sen sijaan niille etsitään vahvistusta ympäristöstä, ja sitähän löytyy aina kun etsii, riippumatta siitä onko tulkinta yhtään oikea vai ei.
Voi olla, että sinulla on korkea ÄO, kun kerran itseäsi näin väität. Mutta nämä ovat kyllä sen luokan ajattelukömmähdyksiä, että älykkyytesi täytyy olla todella kapea-alaista jos ihan tosissasi ajattelet noin. Jos joudut älykkäänä miehenä tekemään kompromisseja kumppanin älyn suhteen, se johtuu jostain muusta kuin siitä ettei älykkäitä naisia ole. Minulle esimerkiksi ei kelpaa mies, jolla laskentatehoa on paljon, ja joka on tästä asiasta kovin tietoinen ja pitää itseään sen vuoksi muita parempana ihmisenä, mutta jolla on samalla heikosti kehittynyt ymmärrys siitä, mihin ja miten sitä laskentatehoa kannattaa käyttää.
t. Se jonka viestiä lainasit
Ihmisten älyllinen keskinkertaisuus ei tule yllätyksenä. Lähinnä vaan sitä halusin korostaa, että yliopistotutkinto ei vielä takaa että olisi kovin fiksu, mutta moni silti tekee itse sen johtopäätöksen.
Liittyen tuohon asfalttimiesasiaan, niin on omakohtaista kokemusta lähipiiristä. Ja itsekin tuossa kerrot että harrastat seksiä miehen kanssa, jonka kanssa muuten ei ole mitään älyllistä yhteyttä. Eli eikö kyse ole "asfalttimiehestä"?
Se on totta että älykäs ihminen myös erehtyy. En pidä itseäni parempana ihmisenä. Halusin vaan tuoda esiin sen, että monella älykkäällä miehellä tuntuu olevan suuri ongelma löytää sitä henkistä yhteyttä yhdenkään parisuhteeseen haluavan naisen kanssa. Tämä on ihan yleinen ongelma omassa kaveripiirissäni. Ei siis sillä etteikö älykkäitä naisia olisi yhtä lailla. Kai ne sitten on vaan niin saavuttamattomissa, ettei mitään tsänssejä ainakaan nuorena ja lapsentekoiässä.
Panokavereitani ei voi parhaalla tahdollakaan kuvata asfalttimiehiksi. Oletit että olen valinnut heidät "karskin miehisen ulkonäön" vuoksi. Tyypillinen manosfäärissä pyörineen, naisten sielunmaisemasta etääntyneen miehen näkemys. Olen ollut pari kertaa myös vakavassa parisuhteessa, eikä niissäkään kynnyskysymykseksi ole muodostunut karskin miehinen ulkonäkö. Sekä parisuhde- että seksikumppaneihin on mahtunut kaiken näköisiä miehiä, etkä sinä pystyisi heitä ulkoapäin katsomalla sanomaan, kuka kuuluu kumpaan kategoriaan.
Minulla on älykäs miespuolinen kaveri, joka kertoo että hänenkin kaveripiirissään monella on tämä kuvaamasi ongelma. Hänellä itselläänkin se on. Olen useamman vuoden ajan osallistunut hänen parisuhdepohdintoihinsa. Omasta näkökulmastani ongelma on siinä, että tämä mies on sokea omalle sovinismilleen, joka kuitenkin näkyy ulospäin hänen puhetavastaan ja käytöksestään. Hän ja hänen kaveripiirinsä muodostavat kaikukammion, jossa tietyt vääristyneet näkemykset naisista vahvistuvat. Vaikka joku yksittäinen nainen voikin olla juuri sellainen kuin he ajattelevat, yleistävä näkemys on aina väärä, koska naiset eivät ole kollektiivitajunta yhtään sen enempää kuin miehetkään.
Keskustellessa tämä henkilö alkaa helposti mie_sselittämään ja jumiutuu muodostamaansa mielipiteeseen. Hänellä on vaikeuksia ottaa vastaan sellaista uutta tietoa, joka ei tue hänellä jo valmiiksi olevaa näkemystä. Parisuhteelta hän odottaa asetelmaa, jossa hänen toiveidensa ja haaveidensa mukaan mennään ja nainen tulee siihen eräänlaisen täydentäjän rooliin. Ajatus siitä, että suhteen tulisi olla myös naisen kannalta houkutteleva ja auttaa naistakin toteuttamaan omia haaveitaan yhtä suurella painoarvolla, on hänelle outo. Sellaista toivovaa naista hän alkaa helposti syytellä itsekeskeiseksi, vaikka nainen haluaa vain saman arvon parisuhteessa kuin mikä miehellekin nähdään kuuluvaksi. Hän on alkanut hahmottaa ongelmaansa vasta kun olemme keskustelleet samasta aiheesta useita kertoja erilaisista näkökulmista.
Veikkaan, että kukaan älykäskään nainen ei ole niin sitkeä että viitsisi tuollaiseen peitsentaittamiseen lähteä, jotta hyvä parisuhde tämän miehen kanssa tulisi mahdolliseksi. En itsekään ole, silloin kun etsin kumppania. Haluan että parisuhteen dynamiikka toimii ilman suunnatonta taistelua, ja toinen huomioi näkemykseni spontaanisti, ilman että joudun erikseen junttaamaan ne läpi. Tällaisen suhteen olen myös kokenut noiden alussa mainitsemieni miesten kanssa, joten tiedän miten valtavan eron se tekee onnellisuuteeni.
Tämä mieskaverini on toistaiseksi ratkaissut ongelmansa tyytymällä suhteeseen naisen kanssa, josta ei oikeastaan edes pidä (paitsi sängyssä). Hän sanoo että ei kuitenkaan saa parempaakaan. Minua harmittaa kummankin puolesta. Miehessä on paljon hyvää ja hän kyllä saisi fiksun ja arvostamansa naisen, jos vain opettelisi aidosti arvostamaan naisia ja aktiivisesti pyrkisi pois siitä sovinistisesta asenteestaan. Hänellä on vielä ulkonäkökin puolellaan, jos mietitään näitä manosfäärissä tunnettuja asioita, jotka miehessä muka tulisi olla että naiset kiinnostuisivat.
Toistaiseksi kuitenkin vaikuttaa siltä että mies valitsee ennemmin nykyisen tilanteensa, jossa hän saa vapaammin olla sovinisti, kuin luopuisi sovinismistaan jotta voisi saada älyllisesti tasoisensa naisen.
Vaikka panokavereitasi ei voi kuvata asfalttimiehiksi, niin kerrot kuitenkin viestissäsi aikaisemmin seuraavaa
"Panokaveri valitaan ja suhteen tyyppi määritellään panosuhteeksi sen vuoksi että seksi toimii, mutta se muu ei."
Kuvaat että älykkyyserosta johtuen suhde ei ole mahdollinen muuten kun panosuhteena. Voi olla että mies on silti lyhyt, lihava, ruma ja tyhmä mutta vähän vaikea uskoa.
Kerrot älykkäästä miespuolisesta ystävästäsi ja hänen sovinismistaan. Kuulostaa mielestäni hieman narsistiselta persoonalta (sitäkin on monen asteista), jos toisen hyvinvointi ja tarpeet ei kiinnosta. Narsistikin voi olla erittäin älykäs/kyvykäs. Tällöin on todella vaikea lähteä sellaista ihmistä muuttamaan, koska narsistit eivät muutu. Narsistilta puuttuu tiettyjä mekanismeja kuten empatiakyky tai syyllisyydentunto tai ne ovat ainakin merkittävästi normaalia heikompia. Jos yrität opettaa narsistille toisten huomioonottamista niin se on kun yrittäisit kuvata värisokealle jotain väriä mitä hän ei pysty näkemään. Narsisti korkeintaan ymmärtää asian pragmaattisen kannan eli että jos kohtelen naista huonosti, niin hän lähtee. Syvempi ymmärrys siitä että huonosti kohteleminen vaan on väärin ei mene perille.
Narsisti usein on kiinnostunut ulkonäöstään (siksi komeita) samoin kun yhteiskunnallisesta asemasta ja tutkinnoista. Hänenlaiselle ihmiselle on tyypillistä että nainen on vain jokin täydentäjä. Hänellä on vain jokin esinearvo. Parisuhteeseen on helppo päästä, mutta niitä on vaikea saada kestämään koska kumppani voi pahoin.
Jos kuitenkin vertaat minua häneen tai ylipäätään kaikkia akateemisia miehiä häneen niin ole mielestäni siinä mielessä itse aika hakoteillä.
Vaikea näin maallikkona sanoa, olisiko kaverini narsisti. Se on kuitenkin helppo sanoa, että hänen ongelmansa on todella yleinen. Siis naisen kohtelu mitätöivästi, kykenemättömyys kuunnella ja sisäistää, ja tämän jälkeen vielä uskoa todeksi mitä nainen sanoo. Ja tähän lisänä se, että ei itse tajua tekevänsä niin.
Huomaatko omassa vastauksessasi kohdan, jossa itse teet niin?
Miten voit yleistää että miehet kohtelee naisia mitätöivästi eivätkä osaa kuunnella ja sisäistää? Tuohan on aivan käsittämätön väite. Onko joku tutkimus joka osoittaa että miehet olisi tuollaisia?
Musta tuntuu että tuo viestii juuri siitä miesvihamielisestä asenteesta, jota nykyään humanistipuolella opetetaan yleisesti ja on opetettu jo vuosikymmeniä. Eli siis kupla jossa proffat on naisia, opiskelijat on naisia, tutkijat on naisia ja sitten tehdään tutkimusta jossa lähtökohtaoletuksena on että miehet on syypäitä kaikkiin maailman ongelmiin koska miehet on seksistis sovinistisia. Lähde sitten tuolla pohjalla rakentamaan parisuhdetta miehen kanssa.
Ja se että aikaisemmin kerroit että :
"Jos vaikkapa keskusteluyhteys on alkeellinen, eikä toisen kanssa tee mieli viettää aikaa muualla kuin sängyssä, en voi kuvitella suhdetta enkä ihastua sellaiseen mieheen. Tai jos on liian suuri älykkyysero (minun tapauksessani niin on melkein aina)."
Tuo jos mikä on toisen ihmisen näkemistä pelkkänä välineenä. Tuossahan itse kerrot että tuo mies on sinulle pelkkä dildo eli väline. Ja tämän jälkeen vielä väität että miehet kohtelee naisia mitätöivästi. Kannattaa miettiä että joskus se metsä vastaa kuten sinne huutaa. Ehkä vain narsistit ovat tarpeeksi paksunahkaisia ylipäätään diilailemaan sun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Suunnistajaleidi kirjoitti:
Mies 42 kirjoitti:
Tuo harrastuskortti alkaa olemaan aika kulahtanut. Miksi menisin johonkin random harrastukseen ajatuksella tapaavani naisia? Ei kiinnosta tanssi, lukupiirit tai bingo. Mua kiinnostaa mm. suunnistus, maastopyöräily ja kuntosalilla käyminen. Enkä harrasta noita siksi, että siellä tapaisin naisen, vaan koska ne kiinnostavat ihan harrastus- ja kuntoilumielessä. Metsissä harvoin näkee ketään ja jos näkee, niin karvainen häntä vaan vilahtaa otuksen karkuun juostessa. :D
Kyllä kuntorasteilla liikkuu porukkaa vaikka miten paljon, varsinkin isommilla paikkakunnilla. Yhteisestä harrastuksesta on myös helppo heittäytyä juttusille, useamman kerran ollaan kivojen miesten kanssa vertailtu reitinvalintoja ilman sen kummempia taka-ajatuksia :)
Ajatuskin hirvittäisi. Siis että alkaa jutteleen naisille jossain kuntosalilla. En varmasti... Niin paljon juttua kaiken maailman läähättäjistä muutenkin että en missään nimessä halua olla se ahdistelija/läähättäjä. Harrastuksissa on vaikea tutustua naisiin ja sitten jos saat pakit, niin on todella nolo tilanne kun sana kiertää ja saat lopettaa koko harrastuksen. Ainakin pitää olla todella selvää vihreää valoa vastapuolelta, ennen kun uskaltaisin missään nimessä edes pidempään katsoa. Ja sellaistahan ei ole tulossa.
Joo no minäpä erehdyin tuon tekemään, vaikka olin mielestäni saanut vihreää valoa. Juteltiin muutaman kerran ja vilkuiltiin toisiamme. Kyn kysyin ulos, niin vastapuolen käytös muuttui todella paljon. Otin kieltäytymisen kohteliaasti vastaan ja toivotin hyvää päivänjatkoa. Toin vielä esille, että tästä ei kannata ottaa stressiä. Nyt joka kerta kun näen tämän kyseisen henkilön niin naamalla on sellainen virne, että viestistä ei voi erehtyä.
Minulle pakkien saaminen ei ollut ongelma, mutta naiselle niiden antaminen oli? Mistä tässä on kyse?
Eikä haittaa vaikka olisi lapsikin. Ihan omasta kokemuksesta puhun.