39-vuotias mies ja puolessa vuodessa sain Tinderissä viisi matchia

Itse olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että pääsen edes treffeille. Ei valitettavasti riitä, että vaikka treffeillä olisi kuinka hauskaa, niin mikäli samana iltana joku hieman minua komeampi mies laittaa tykkäyksen tai viestiä Tinderissä, unohdun kuin nalli kalliolle. Joillain on sitten vielä pokkaa palata meikäläisen suuntaan viikkojen jälkeen, kun homma ei toiminutkaan sen komeamman miehen kanssa.

Päälle sadan treffien ja niitä seuranneiden pettymysten jälkeen alkaa jo kyllästyttää koko touhu. Nykyisin lähdenkin vain treffeille, mikäli nainen pyytää ensin minua. Yksi ehtikin jo pyytää ja olikin todella hurmaava tyyppi, mutta homma kuihtui kasaan, kun nainen kertoi sitten rehellisesti olevansa vela. Kiitin rehellisyydestä, mutta itse kun tiedän haluavani saada jälkikasvua, niin tuo oli se deal breaker.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus miettinyt, että olisi mielenkiintoista auttaa tällaisissa tapauksissa vaikka vain kuvien ottamisessa. Kuvassahan se kaikki on kiinni, vaikka kuvattava tietenkin on pääosassa. Jos heillä on kuitenkin ihan syvältä olevat kuvat, niin se ei auta asiaa.

Sitä paitsi viisi matchia on aika paljon.

Viisi matchia vuodessa on aivan jäätävän naurettavan vähän.

Yksi matchi harvemmin kuin kerran kahdessa kuukaudessa.

Ymmärrätkö sinä että matchi ei ole sama asia kuin seurustelukumppani?

Matchi Tinderissä ei tarkoita oikeastaan vielä mitään.

1) Saaduista matcheista vain osa vastaa ensimmäisenkään viestiin.

2) Niiden kanssa jotka vastasivat ensimmäiseen viestiin, tulee seuraava etappi...Eli se että jatkuuko viestittely enempää kuin tuon muutaman viestin verran.

3) Niiden kanssa joiden kanssa pääsee jonkinlaiseen keskusteluyhteyteen, tulee seuraava etappi...Eli tuleeko keskusteluun minkäänlaista yhteyttä ja syvyyttä. Ja vaikka tulisi, niin tässäkin vaiheessa se pari voi vain kadota ja lakata vastaamasta. tai poistaa sinut.

4) Sitten jos ollaan oikeasti päästy jo keskustelemaan edellisten etappien jälkeen, niin voi olla vuoro sille että mietitään josko tavattaisiin. Näistä hyvistä yhteyksistä huolimatta kaikki eivät siltikään lähde treffeille.

5) Sitten kun pääsee treffeille, niin vasta molemmat näkevät että haluaako sen toisen kanssa jatkaa. Viestittely on aivan eri asia kuin tapaaminen oikeassa elämässä. Suurin osa ensitreffeistä jää niihin ensimmäisiin

6) Useammat treffit jos on ollut sen tindermatchin kanssa, niin puhutaan jo todella pienestä prosenttiosuudesta jos verrataan siihen monenko kanssa matchasi. Johtuen siitä että matchista on pitkä matka, ja monta etappia treffeille, tapailusta puhumattakaan.

 

Sama jatkaa:

Eli ymmärrätkö sinä että kun vain pieni osa matcheista johtaa yhtään mihinkään, niin tuo matchi / 2kk on aivan älyttömän vähän.

 

Ohis vastaa: riippuu näkökulmasta. Jos kävelet kadulla, kuinka monen vastaantulijan kanssa sinun on realistista odottaa parisuhteen syntymistä välillenne? Tinder on ihan sama asia, paitsi että voit rajata jotenkin vastaantulijoiden joukkoa. Silti ne vastaantulijat ovat niin randomia massaa, että ei tietenkään siellä tule kovin usein sellaista, jonka kanssa oikeasti sopisit parisuhteeseen.

Jos nyt sanot tähän että mutku naiset saa enemmän matcheja, niin yritä ymmärtää ettei se merkitse yhtään mitään. Nainen ja mies saavat heteroparisuhteen yhtä usein. Naisten saama suurempi matchien määrä on siis vain sitä höttöä, jonka läpi pitää kahlata löytääkseen sen parisuhteen. Ne todelliset potentiaaliset kumppanit ovat määrällisesti samalla tasolla kuin miehilläkin.

Tinderissä syntynyt matchi ei ole sama asia kuin random ihmisen ohi käveleminen.

Matchin pitäisi tarkoittaa sitä, että toisellakin osapuolella on jotain kiinnostusta sinua kohtaan.

Näin ei vain oman kokemukseni mukaan asia useinkaan ole.

Tindermatch ei tarkoita paljon mitään, ja viisi matchia vuodessa on sellainen tahti että kumppanin voi löytää about 50 vuoden aikana

Tarkoitinkin, että kun selailet Tinderiä, se vastaa sitä kun nämä ihmiset tulevat kadulla vastaan.

Kyllä se match silti jotain merkitsee. Ei ehkä niin paljon kuin toivoisit, mutta silti. Verrataan sitä vaikka siihen, että baarissa menet juttelemaan naiselle ja hän juttelee hetken takaisin. Hetken päästä hän häviää jonnekin, koska tuli juttelun perusteella siihen tulokseen, että ette olekaan hyvä match. Tätähän tapahtuu koko ajan, kaikissa tutustumisen vaiheissa. Vielä parisuhteen alettuakin voi käydä niin, että kumppanista paljastuu jokin sellainen uusi puoli, joka on itselle liian vaikea sietää, jotta parisuhde voisi jatkua.

Ainoa tapa säilyttää mielenterveytensä on se, että oma onnellisuus ei ole lähtökohtaisesti riippuvainen siitä onko parisuhteessa vai ei. Jos onnellisuutensa ripustaa toisen ihmisen varaan, jokaiset pakit satuttavat niin paljon että lopulta on kyyninen ja katkera, kuten useat tänne kirjoittavista miehistä. Siis jos tämä peruslähtökohta ei ole kunnossa, niin hoitakaa se kuntoon ensin ja aloittakaa deittailu vasta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen , sain parissa viikossa 365 yhteydenottoa (laskuri) eikä mulla ollut edes kuvaa.

Valehtelet. Et saa tuollaista määrää kuvattomana edes Tinderissä. Ellei sulla sitten lukenut, että tarjoat seksiä kaikille. Naiset saavat ihan saman verran matcheja Tinderissä kuin ap, joten turha luulla, että tuo on vain miesten ongelma. Miesten taso on vaan luokattoman huono Tinderissä ja nettipalstoilla. Niitä ei voi suositella kuin alle 30-vuotiaille.

Ap, unohda tinder ja etsi naisia jostakin muualta. Ei tinder ole koko maailma.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että pääsen edes treffeille. Ei valitettavasti riitä, että vaikka treffeillä olisi kuinka hauskaa, niin mikäli samana iltana joku hieman minua komeampi mies laittaa tykkäyksen tai viestiä Tinderissä, unohdun kuin nalli kalliolle. Joillain on sitten vielä pokkaa palata meikäläisen suuntaan viikkojen jälkeen, kun homma ei toiminutkaan sen komeamman miehen kanssa.

Päälle sadan treffien ja niitä seuranneiden pettymysten jälkeen alkaa jo kyllästyttää koko touhu. Nykyisin lähdenkin vain treffeille, mikäli nainen pyytää ensin minua. Yksi ehtikin jo pyytää ja olikin todella hurmaava tyyppi, mutta homma kuihtui kasaan, kun nainen kertoi sitten rehellisesti olevansa vela. Kiitin rehellisyydestä, mutta itse kun tiedän haluavani saada jälkikasvua, niin tuo oli se deal breaker.

Minä taas en loukkaannu ollenkaan, jos joku palaa juttelemaan kanssani tauon jälkeen. En voi tietää mistä tauko johtui, eikä se kiinnostakaan. Voi olla että väliin tullut juttukumppani oli minua kauniimpi. Voi olla että hänellä oli sama, harvinainen harrastus kuin miehellä. Voi olla että hän oli niin poikkeuksellisen hauska että mies innostui vähän liikaakin ja muut unohtuivat, kunnes paljastui että naisessa oli myös pahoja vikoja jotka sammuttivat nopeasti syntyneen kiinnostuksen. Syy voi olla ihan mikä tahansa. Mutta jos mies palaa juttelemaan minun kanssani, kyseisestä jutusta ei jostain syystä tullut mitään, eli voimme jatkaa tutustumista. Ja koska tunnemme jo toisiamme jonkun verran, tämä kertoo siitä että meillä on jo random-matchia paremmat mahdollisuudet edetä siihen onnelliseen parisuhteeseen asti.

Miksi voin käyttäytyä ja ajatella näin? Koska onnellisuuteni ei ole kiinni siitä, tuleeko jutusta juuri tämän miehen - tai kenenkään miehen - kanssa jotain. En loukkaannu sydänjuuriani myöten siitä, kun hän kiinnostuu jostakusta toisesta (kunhan ei pelaa tai huijaa ketään, ja se selviää paremmalla tutustumisella). Ajattelen että hän itse osaa selvittää ja arvioida, kuka hänelle sopii parhaiten kumppaniksi. Siksi ei tunnu yhtään pahalta kun hän palaa juttelemaan, vaan päin vastoin mukavalta. Jäin hänelle mieleen ja hän on edelleen kiinnostunut minusta kumppaniehdokkaana. Miksi en jatkaisi tutustumista, ainakin niin kauan kunnes ilmenee jotain mikä on itselleni deal breaker?

Vierailija kirjoitti:

Itse olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että pääsen edes treffeille. Ei valitettavasti riitä, että vaikka treffeillä olisi kuinka hauskaa, niin mikäli samana iltana joku hieman minua komeampi mies laittaa tykkäyksen tai viestiä Tinderissä, unohdun kuin nalli kalliolle. Joillain on sitten vielä pokkaa palata meikäläisen suuntaan viikkojen jälkeen, kun homma ei toiminutkaan sen komeamman miehen kanssa.

Päälle sadan treffien ja niitä seuranneiden pettymysten jälkeen alkaa jo kyllästyttää koko touhu. Nykyisin lähdenkin vain treffeille, mikäli nainen pyytää ensin minua. Yksi ehtikin jo pyytää ja olikin todella hurmaava tyyppi, mutta homma kuihtui kasaan, kun nainen kertoi sitten rehellisesti olevansa vela. Kiitin rehellisyydestä, mutta itse kun tiedän haluavani saada jälkikasvua, niin tuo oli se deal breaker.

Melkoinen sarjatreffailija olet, jos olet päässyt yli sadoille treffeille. Pitäisiköhän miettiä, että koko elämä ei vaan pyöri sen ulkonäön ympärillä? Panosta luonteeseen, kun ulkonäöstähän tuo ei ole kiinni, kun pääset noin helposti treffeille. Osalla miehistä vääristyy maailmankuva, mutta vaikka kuinka itse painotat naisten ulkonäköä niin naisille se ei ole koskaan ollut se tärkein asia. Eikö sulla ole muuta annettavaa naiselle kuin ulkonäkösi? Ja jos ei ole niin kehitä itseäsi. Tämän kun hahmottaa, niin voi ikäänkuin päästä terveellisempään suuntaan treffailussa.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että pääsen edes treffeille. Ei valitettavasti riitä, että vaikka treffeillä olisi kuinka hauskaa, niin mikäli samana iltana joku hieman minua komeampi mies laittaa tykkäyksen tai viestiä Tinderissä, unohdun kuin nalli kalliolle. Joillain on sitten vielä pokkaa palata meikäläisen suuntaan viikkojen jälkeen, kun homma ei toiminutkaan sen komeamman miehen kanssa.

Päälle sadan treffien ja niitä seuranneiden pettymysten jälkeen alkaa jo kyllästyttää koko touhu. Nykyisin lähdenkin vain treffeille, mikäli nainen pyytää ensin minua. Yksi ehtikin jo pyytää ja olikin todella hurmaava tyyppi, mutta homma kuihtui kasaan, kun nainen kertoi sitten rehellisesti olevansa vela. Kiitin rehellisyydestä, mutta itse kun tiedän haluavani saada jälkikasvua, niin tuo oli se deal breaker.

Tinderissä on paljon perheelliseksi haluavia miehiä. Kilpailu tuntuu olevan kovana perhettä haluavista naisista :P

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että pääsen edes treffeille. Ei valitettavasti riitä, että vaikka treffeillä olisi kuinka hauskaa, niin mikäli samana iltana joku hieman minua komeampi mies laittaa tykkäyksen tai viestiä Tinderissä, unohdun kuin nalli kalliolle. Joillain on sitten vielä pokkaa palata meikäläisen suuntaan viikkojen jälkeen, kun homma ei toiminutkaan sen komeamman miehen kanssa.

Päälle sadan treffien ja niitä seuranneiden pettymysten jälkeen alkaa jo kyllästyttää koko touhu. Nykyisin lähdenkin vain treffeille, mikäli nainen pyytää ensin minua. Yksi ehtikin jo pyytää ja olikin todella hurmaava tyyppi, mutta homma kuihtui kasaan, kun nainen kertoi sitten rehellisesti olevansa vela. Kiitin rehellisyydestä, mutta itse kun tiedän haluavani saada jälkikasvua, niin tuo oli se deal breaker.

Melkoinen sarjatreffailija olet, jos olet päässyt yli sadoille treffeille. Pitäisiköhän miettiä, että koko elämä ei vaan pyöri sen ulkonäön ympärillä? Panosta luonteeseen, kun ulkonäöstähän tuo ei ole kiinni, kun pääset noin helposti treffeille. Osalla miehistä vääristyy maailmankuva, mutta vaikka kuinka itse painotat naisten ulkonäköä niin naisille se ei ole koskaan ollut se tärkein asia. Eikö sulla ole muuta annettavaa naiselle kuin ulkonäkösi? Ja jos ei ole niin kehitä itseäsi. Tämän kun hahmottaa, niin voi ikäänkuin päästä terveellisempään suuntaan treffailussa.

Käykää miehet harrastuksissa. Sieltä kotoota on vaikea lähteä ketään hakemaan :)

Valitkaa semmoinen harrastus jossa pystyy juttelemaan samalla esim. lavatanssit, maalauskurssit ja olohuoneessa kokoontuvat lukukerholaiset. Onhan niitä monia muitakin lajeja nuo tulivat vain ekana mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että pääsen edes treffeille. Ei valitettavasti riitä, että vaikka treffeillä olisi kuinka hauskaa, niin mikäli samana iltana joku hieman minua komeampi mies laittaa tykkäyksen tai viestiä Tinderissä, unohdun kuin nalli kalliolle. Joillain on sitten vielä pokkaa palata meikäläisen suuntaan viikkojen jälkeen, kun homma ei toiminutkaan sen komeamman miehen kanssa.

Päälle sadan treffien ja niitä seuranneiden pettymysten jälkeen alkaa jo kyllästyttää koko touhu. Nykyisin lähdenkin vain treffeille, mikäli nainen pyytää ensin minua. Yksi ehtikin jo pyytää ja olikin todella hurmaava tyyppi, mutta homma kuihtui kasaan, kun nainen kertoi sitten rehellisesti olevansa vela. Kiitin rehellisyydestä, mutta itse kun tiedän haluavani saada jälkikasvua, niin tuo oli se deal breaker.

Minä taas en loukkaannu ollenkaan, jos joku palaa juttelemaan kanssani tauon jälkeen. En voi tietää mistä tauko johtui, eikä se kiinnostakaan. Voi olla että väliin tullut juttukumppani oli minua kauniimpi. Voi olla että hänellä oli sama, harvinainen harrastus kuin miehellä. Voi olla että hän oli niin poikkeuksellisen hauska että mies innostui vähän liikaakin ja muut unohtuivat, kunnes paljastui että naisessa oli myös pahoja vikoja jotka sammuttivat nopeasti syntyneen kiinnostuksen. Syy voi olla ihan mikä tahansa. Mutta jos mies palaa juttelemaan minun kanssani, kyseisestä jutusta ei jostain syystä tullut mitään, eli voimme jatkaa tutustumista. Ja koska tunnemme jo toisiamme jonkun verran, tämä kertoo siitä että meillä on jo random-matchia paremmat mahdollisuudet edetä siihen onnelliseen parisuhteeseen asti.

Miksi voin käyttäytyä ja ajatella näin? Koska onnellisuuteni ei ole kiinni siitä, tuleeko jutusta juuri tämän miehen - tai kenenkään miehen - kanssa jotain. En loukkaannu sydänjuuriani myöten siitä, kun hän kiinnostuu jostakusta toisesta (kunhan ei pelaa tai huijaa ketään, ja se selviää paremmalla tutustumisella). Ajattelen että hän itse osaa selvittää ja arvioida, kuka hänelle sopii parhaiten kumppaniksi. Siksi ei tunnu yhtään pahalta kun hän palaa juttelemaan, vaan päin vastoin mukavalta. Jäin hänelle mieleen ja hän on edelleen kiinnostunut minusta kumppaniehdokkaana. Miksi en jatkaisi tutustumista, ainakin niin kauan kunnes ilmenee jotain mikä on itselleni deal breaker?

Aikamoinen tossukka saa olla, että antaa toisen ghostata ja sitten pitäisi suunnilleen ilahtua sydämmensä kyllyydestä, kun nainen laittaa kahden kuukauden päästä viestiä kuin mitää ei olisi tapahtunutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että pääsen edes treffeille. Ei valitettavasti riitä, että vaikka treffeillä olisi kuinka hauskaa, niin mikäli samana iltana joku hieman minua komeampi mies laittaa tykkäyksen tai viestiä Tinderissä, unohdun kuin nalli kalliolle. Joillain on sitten vielä pokkaa palata meikäläisen suuntaan viikkojen jälkeen, kun homma ei toiminutkaan sen komeamman miehen kanssa.

Päälle sadan treffien ja niitä seuranneiden pettymysten jälkeen alkaa jo kyllästyttää koko touhu. Nykyisin lähdenkin vain treffeille, mikäli nainen pyytää ensin minua. Yksi ehtikin jo pyytää ja olikin todella hurmaava tyyppi, mutta homma kuihtui kasaan, kun nainen kertoi sitten rehellisesti olevansa vela. Kiitin rehellisyydestä, mutta itse kun tiedän haluavani saada jälkikasvua, niin tuo oli se deal breaker.

Tinderissä on paljon perheelliseksi haluavia miehiä. Kilpailu tuntuu olevan kovana perhettä haluavista naisista :P

Totta. Kirjoitin aiemmin, että kohdallani yksi huomattavan rajoittava tekijä on älykkyystaso. Toinen on se, että en halua lapsia - enkä edes suhdetta miehen kanssa jolla on lapsia. Nämä kun laskee yhteen, niin en todellakaan odota tapaavani itselleni sopivaa miestä kovin nopeasti. Siksi olen opetellut olemaan onnellinen yksinkin, jotta en tuhlaa elämääni parisuhdehaikailuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että pääsen edes treffeille. Ei valitettavasti riitä, että vaikka treffeillä olisi kuinka hauskaa, niin mikäli samana iltana joku hieman minua komeampi mies laittaa tykkäyksen tai viestiä Tinderissä, unohdun kuin nalli kalliolle. Joillain on sitten vielä pokkaa palata meikäläisen suuntaan viikkojen jälkeen, kun homma ei toiminutkaan sen komeamman miehen kanssa.

Päälle sadan treffien ja niitä seuranneiden pettymysten jälkeen alkaa jo kyllästyttää koko touhu. Nykyisin lähdenkin vain treffeille, mikäli nainen pyytää ensin minua. Yksi ehtikin jo pyytää ja olikin todella hurmaava tyyppi, mutta homma kuihtui kasaan, kun nainen kertoi sitten rehellisesti olevansa vela. Kiitin rehellisyydestä, mutta itse kun tiedän haluavani saada jälkikasvua, niin tuo oli se deal breaker.

Tinderissä on paljon perheelliseksi haluavia miehiä. Kilpailu tuntuu olevan kovana perhettä haluavista naisista :P

Totta. Kirjoitin aiemmin, että kohdallani yksi huomattavan rajoittava tekijä on älykkyystaso. Toinen on se, että en halua lapsia - enkä edes suhdetta miehen kanssa jolla on lapsia. Nämä kun laskee yhteen, niin en todellakaan odota tapaavani itselleni sopivaa miestä kovin nopeasti. Siksi olen opetellut olemaan onnellinen yksinkin, jotta en tuhlaa elämääni parisuhdehaikailuun.

Olkaa varuillaan. Huomasin tässä edellisen suhteen aikaan tuolla olevan liikenteessä vela kalastajia, eli miehiä mitkä yrittää huijata naisia äideiksi henkisen manipuloinnin kautta. Tietenkin miehetkin voivat ottaa tästä varoituksesta onkeensa onhan naisissakin varmasti samalla tavoin kalastavia.

Huoh! Miksi pitää huijata? Luulisi noiden kohtaavan toisensa ihan muutenkin ilman mitään kepulikonsteja.

Joistain miesten kommenteista tulee mieleen, että he ilmeisesti ajattelevat naisen koko ajan optimoivan kumppanin valintaa erilaisten laatukriteerien suhteen, ja jos jokin kriteeri ei natsaa tai bongaa sen suhteen paremman, niin hupsista keikkaa, partneri jätetään tai vaihdetaan.

Kun toista kohtaan on tunteita, niin eihän se noin mene. Kyllä, on olemassa myös tunteettomia tyyppejä, jotka voivatkin toimia noin, mutta luulisin että suurin osa meistä naisista ihastuu ihmiseen kaikkineen, hyvine ja huonoine puolineen. Ihastumiseen ei tarvita täydellistä kokonaisuutta, kuten itse kukin voi todeta ihan vain menemällä tuonne ulos ja tarkkailemalla vaikka päivän ajan, millaisia pareja kävelee vastaan. Ja siinä on vasta ulkokuori.

Tinderissä pyöriminen vääristää kuvaa siitä, millaista pariutuminen on. Tinderissä alkuvalinta perustuu kuvaan eli ulkokuoreen ja eteenpäin päästäkseen on pakko ruksia ihmisiä pois, vaikkei heissä varsinaisesti olisi mitään vikaa. Kannattaa pitää tämä mielessä, ettei kyynisty liikaa tindermaailmasta.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että pääsen edes treffeille. Ei valitettavasti riitä, että vaikka treffeillä olisi kuinka hauskaa, niin mikäli samana iltana joku hieman minua komeampi mies laittaa tykkäyksen tai viestiä Tinderissä, unohdun kuin nalli kalliolle. Joillain on sitten vielä pokkaa palata meikäläisen suuntaan viikkojen jälkeen, kun homma ei toiminutkaan sen komeamman miehen kanssa.

Päälle sadan treffien ja niitä seuranneiden pettymysten jälkeen alkaa jo kyllästyttää koko touhu. Nykyisin lähdenkin vain treffeille, mikäli nainen pyytää ensin minua. Yksi ehtikin jo pyytää ja olikin todella hurmaava tyyppi, mutta homma kuihtui kasaan, kun nainen kertoi sitten rehellisesti olevansa vela. Kiitin rehellisyydestä, mutta itse kun tiedän haluavani saada jälkikasvua, niin tuo oli se deal breaker.

Sen takia hän sen kertoikin, koska tiesi, ettei se ole kaikille ok. Sehän tässä deittailussa onkin haastavaa, kun pitäisi löytää oikeasti itselle sopiva tyyppi - jonka kanssa arvomaailma, elämäntyyli ja tulevaisuuden toiveet osuisivat yksiin, sen lisäksi, että muutenkin synkkaa ja on vetovoimaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että pääsen edes treffeille. Ei valitettavasti riitä, että vaikka treffeillä olisi kuinka hauskaa, niin mikäli samana iltana joku hieman minua komeampi mies laittaa tykkäyksen tai viestiä Tinderissä, unohdun kuin nalli kalliolle. Joillain on sitten vielä pokkaa palata meikäläisen suuntaan viikkojen jälkeen, kun homma ei toiminutkaan sen komeamman miehen kanssa.

Päälle sadan treffien ja niitä seuranneiden pettymysten jälkeen alkaa jo kyllästyttää koko touhu. Nykyisin lähdenkin vain treffeille, mikäli nainen pyytää ensin minua. Yksi ehtikin jo pyytää ja olikin todella hurmaava tyyppi, mutta homma kuihtui kasaan, kun nainen kertoi sitten rehellisesti olevansa vela. Kiitin rehellisyydestä, mutta itse kun tiedän haluavani saada jälkikasvua, niin tuo oli se deal breaker.

Melkoinen sarjatreffailija olet, jos olet päässyt yli sadoille treffeille. Pitäisiköhän miettiä, että koko elämä ei vaan pyöri sen ulkonäön ympärillä? Panosta luonteeseen, kun ulkonäöstähän tuo ei ole kiinni, kun pääset noin helposti treffeille. Osalla miehistä vääristyy maailmankuva, mutta vaikka kuinka itse painotat naisten ulkonäköä niin naisille se ei ole koskaan ollut se tärkein asia. Eikö sulla ole muuta annettavaa naiselle kuin ulkonäkösi? Ja jos ei ole niin kehitä itseäsi. Tämän kun hahmottaa, niin voi ikäänkuin päästä terveellisempään suuntaan treffailussa.

Jännä ennakkokäsitys sinulla on siitä, että olisin jotenkin ulkonäkökeskeinen. En käytä alkoholia tai muutenkaan käy baareissa, joten treffit on ainoa paikka työpaikan lisäksi missä tapaan naisia.

Kolmen vuoden ajan sadat treffit käyneenä osaan kyllä jo kertoa, että milloin naista oikeasti kiinnostaa, milloin tarjolla on vain varamiehen rooli tai milloin naista ei kiinnosta yhtään.

En ole naivi idiootti, joka ei tietäisi sitä tosi asiaa, että naisille tulee koko ajan kymmeniä ja satoja uusia yhteydenottoja. Yksiselitteisesti en ole tarpeeksi komea naiselle, koska naisilla on aina se todennäköisyys siihen, että löytyy joku vielä kivempi ja komeampi tapaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että pääsen edes treffeille. Ei valitettavasti riitä, että vaikka treffeillä olisi kuinka hauskaa, niin mikäli samana iltana joku hieman minua komeampi mies laittaa tykkäyksen tai viestiä Tinderissä, unohdun kuin nalli kalliolle. Joillain on sitten vielä pokkaa palata meikäläisen suuntaan viikkojen jälkeen, kun homma ei toiminutkaan sen komeamman miehen kanssa.

Päälle sadan treffien ja niitä seuranneiden pettymysten jälkeen alkaa jo kyllästyttää koko touhu. Nykyisin lähdenkin vain treffeille, mikäli nainen pyytää ensin minua. Yksi ehtikin jo pyytää ja olikin todella hurmaava tyyppi, mutta homma kuihtui kasaan, kun nainen kertoi sitten rehellisesti olevansa vela. Kiitin rehellisyydestä, mutta itse kun tiedän haluavani saada jälkikasvua, niin tuo oli se deal breaker.

Minä taas en loukkaannu ollenkaan, jos joku palaa juttelemaan kanssani tauon jälkeen. En voi tietää mistä tauko johtui, eikä se kiinnostakaan. Voi olla että väliin tullut juttukumppani oli minua kauniimpi. Voi olla että hänellä oli sama, harvinainen harrastus kuin miehellä. Voi olla että hän oli niin poikkeuksellisen hauska että mies innostui vähän liikaakin ja muut unohtuivat, kunnes paljastui että naisessa oli myös pahoja vikoja jotka sammuttivat nopeasti syntyneen kiinnostuksen. Syy voi olla ihan mikä tahansa. Mutta jos mies palaa juttelemaan minun kanssani, kyseisestä jutusta ei jostain syystä tullut mitään, eli voimme jatkaa tutustumista. Ja koska tunnemme jo toisiamme jonkun verran, tämä kertoo siitä että meillä on jo random-matchia paremmat mahdollisuudet edetä siihen onnelliseen parisuhteeseen asti.

Miksi voin käyttäytyä ja ajatella näin? Koska onnellisuuteni ei ole kiinni siitä, tuleeko jutusta juuri tämän miehen - tai kenenkään miehen - kanssa jotain. En loukkaannu sydänjuuriani myöten siitä, kun hän kiinnostuu jostakusta toisesta (kunhan ei pelaa tai huijaa ketään, ja se selviää paremmalla tutustumisella). Ajattelen että hän itse osaa selvittää ja arvioida, kuka hänelle sopii parhaiten kumppaniksi. Siksi ei tunnu yhtään pahalta kun hän palaa juttelemaan, vaan päin vastoin mukavalta. Jäin hänelle mieleen ja hän on edelleen kiinnostunut minusta kumppaniehdokkaana. Miksi en jatkaisi tutustumista, ainakin niin kauan kunnes ilmenee jotain mikä on itselleni deal breaker?

Aikamoinen tossukka saa olla, että antaa toisen ghostata ja sitten pitäisi suunnilleen ilahtua sydämmensä kyllyydestä, kun nainen laittaa kahden kuukauden päästä viestiä kuin mitää ei olisi tapahtunutkaan.

Ei se ole minulta pois, että en loukkaannu kun toinen ei välittömästi lue ajatuksiani ja tunnista minua itselleen sopivaksi kumppaniksi. Siihen menee aikaa. On vain hyvä asia, jos saamme jonkun kanssa sitä aikaa lisää. Miksi sabotoisin sen mahdollisuuden että tulevaisuudessa rakastumme toisiimme, vain saadakseni olla katkera kun minut alkuvaiheessa hetkeksi unohdettiin?

Jos tutustumme paremmin ja paljastuu, että mies sekoilee eikä aidosti tiedä mitä haluaa, ja palasi viestittelemään kanssani lähinnä siksi että olin ainoa vaihtoehto (tmv.), niin sitten kiinnostukseni toki loppuu ja toivotan miehelle hyvää loppuelämää. En kuitenkaan muodosta tällaista käsitystä ennen kuin voin oikeasti tietää asian olevan näin. 

Verrataan vaikka siihen, että tutustun ihmisiin työpaikalla. Joku saattaa vaikuttaa kivalta tyypiltä heti, kun aloitan työt ko. paikassa. Emme kuitenkaan tunne heti toisiamme kovin hyvin, joten vaikutelma voi olla monella tavalla väärä, ja tiedän sen. Myöhemmin voi käydä niin, että joku muu, jota en aikaisemmin edes huomannut, sanoo kokouksessa jotain todella hauskaa, ja kiinnostun hänestä sen perusteella. Kiinnostukseni vetämänä alan viettää hänen seurassaan hieman enemmän aikaa ja tutustua häneen paremmin. Koska käytettävissä on rajallinen määrä energiaa ja töitäkin työpaikalla pitää tehdä ;) , alkuperäisen kiinnostuksen kanssa juttelu jää nyt vähemmälle. Ei ole siis tarkoitus mitenkään ghostata, vaan asioiden mittasuhteet ja tärkeysjärjestys muuttuvat luonnollisen kiinnostuksen muuttuessa ja kehittyessä. Kun olen tutustunut tähän uuteen kiinnostukseen enemmän, käykin ilmi että hän on rasisti. Kiinnostus loppuu kuin leikaten, eikä huvita enää viettää yhtään aikaa hänen seurassaan. Nyt ajaudun luonnostani taas enemmän sen alkuperäisen kiinnostuksen seuraan ja jatkan tutustumista häneen. Myöhemmin siitä voi kehittyä elämää suurempi rakkaustarina, tai sitten ei, mutta sitä ei voi tässä vaiheessa vielä tietää koska emme tunne toisiamme vielä tarpeeksi hyvin.

Tällaiset asiat eivät siis tosielämässä tapahdu noin suunnitellusti ja laskelmoidusti kuin tuon esimerkin pohjalta voisi vaikuttaa. Tinderissä on pakko toimia astetta tietoisemmin. Ajattelen, että kyseessä on kuitenkin pohjimmiltaan samanlainen kuvio. Tutustumisen alussa toista ei tunne juuri lainkaan, joten kiinnostus ei mitenkään edes voi olla kovin vahvaa ja pysyvää. On täysin luonnollista että siihen tulee vaihtelua ajan kuluessa. Heti ensimmäisestä hiljenemisestä ei kannata tehdä elämää suurempaa ongelmaa. Itse en koskaan rakastu kovin nopeasti, vaan se vaatii oikeasti hyvää tutustumista ja ihmisen tuntemista. Siksi ylläpidän mielelläni tätä tutustumisprosessia kiinnostavana pitäväni ihmisen kanssa, vaikka sen intensiteetti välillä vaihtelisikin. Ei se ole minulta mitenkään pois.

Vierailija kirjoitti:

No ne tapaukset joiden kanssa kirjoittelit niin millaisia oli viimeiset viestisi joiden jälkeen eivät vastanneet?

Joko et osannut viedä keskustelua eteenpäin. Eli tarkoitus ei ole jäädä vuosiksi keskustelemaan säästä ja omista harrastuksista. Jos juttu ei etene tulee herkästi mielikuva ettei toista kiinnosta.

Tai veikkaan että kerroit viimeisissä viesteissä jotain sellaista joka ei innosta naisia yleensä (esim kerroit olevasi uhkapeluri, mielestäsi naisten kuuluu tehdä kotityöt, tai kerroit jostain kinkyistä seksifantasioistasi).

Höpötilöpöti. Nainen katkasee helposti keskustelun jos ei tunne jotain extra kipinöitä pikkuhousuissaan. Siellä on loputon jono uroita valmiina viestittämään, jos ei oo riittävän jännää ja ajoitus kohillaan ni se on monelle miehelle moro vaikka olis kuinka taitava tunteiden tulkki ja kielimies.

Mua suuresti ihmetyttää miten ihmiset ees jaksaa analysoida sitä tinder-pelleilyä niin pitkään. Se on suurelta osin randomia mitä siellä käy kun naisten fiilikset pyörii täysin flipperinlailla, vakautta käytökselle antaa ainoastaan korkea status ja vahvat laatikkoleukageenit.

Mä oon muutaman kerran ollut Tinderissä ja vuosia takaperin siellä oli vielä ihan siedettävä meno. Nyt se on ihan pelleilyä, ihmettelen että joku jaksaa olla siellä noin pitkään muutaman matchin takia. Olen kateellinen tuollaisesta periksiantamattomuudesta, jollain muulla saralla elämässä voisit oikeesti menestyä kun keskittyisit siihen yhtä paljon kuin tinderiin :)

Olen myös 39-vuotias mies ja olen huomannut, että siinä 35 paikkeilla naisille alkaa olemaan punainen vaate, jos sinulla ei ole lapsia. Ennen sitä on vain plussaa, jos ei lapsia jonkun toisen kanssa sotkemassa kuvioita, mutta kun mennään 35+ skaalaan niin kuulee vain ihmettelyä, että miten niin ei ole lapsia, kaikilla on tuossa iässä lapsia. Yleensä tämä tulee sellaisilta neljänkympin paikkeilla olevilta naisilta, jotka varmaan haluavat vielä jonkun iltatähden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että pääsen edes treffeille. Ei valitettavasti riitä, että vaikka treffeillä olisi kuinka hauskaa, niin mikäli samana iltana joku hieman minua komeampi mies laittaa tykkäyksen tai viestiä Tinderissä, unohdun kuin nalli kalliolle. Joillain on sitten vielä pokkaa palata meikäläisen suuntaan viikkojen jälkeen, kun homma ei toiminutkaan sen komeamman miehen kanssa.

Päälle sadan treffien ja niitä seuranneiden pettymysten jälkeen alkaa jo kyllästyttää koko touhu. Nykyisin lähdenkin vain treffeille, mikäli nainen pyytää ensin minua. Yksi ehtikin jo pyytää ja olikin todella hurmaava tyyppi, mutta homma kuihtui kasaan, kun nainen kertoi sitten rehellisesti olevansa vela. Kiitin rehellisyydestä, mutta itse kun tiedän haluavani saada jälkikasvua, niin tuo oli se deal breaker.

Melkoinen sarjatreffailija olet, jos olet päässyt yli sadoille treffeille. Pitäisiköhän miettiä, että koko elämä ei vaan pyöri sen ulkonäön ympärillä? Panosta luonteeseen, kun ulkonäöstähän tuo ei ole kiinni, kun pääset noin helposti treffeille. Osalla miehistä vääristyy maailmankuva, mutta vaikka kuinka itse painotat naisten ulkonäköä niin naisille se ei ole koskaan ollut se tärkein asia. Eikö sulla ole muuta annettavaa naiselle kuin ulkonäkösi? Ja jos ei ole niin kehitä itseäsi. Tämän kun hahmottaa, niin voi ikäänkuin päästä terveellisempään suuntaan treffailussa.

Jännä ennakkokäsitys sinulla on siitä, että olisin jotenkin ulkonäkökeskeinen. En käytä alkoholia tai muutenkaan käy baareissa, joten treffit on ainoa paikka työpaikan lisäksi missä tapaan naisia.

Kolmen vuoden ajan sadat treffit käyneenä osaan kyllä jo kertoa, että milloin naista oikeasti kiinnostaa, milloin tarjolla on vain varamiehen rooli tai milloin naista ei kiinnosta yhtään.

En ole naivi idiootti, joka ei tietäisi sitä tosi asiaa, että naisille tulee koko ajan kymmeniä ja satoja uusia yhteydenottoja. Yksiselitteisesti en ole tarpeeksi komea naiselle, koska naisilla on aina se todennäköisyys siihen, että löytyy joku vielä kivempi ja komeampi tapaus.

Mä vaihtaisin jo toiselle alustalle. Nykyään on olemassa sivuja missä pystyt ennakkoon ruksimaan ''ideaali'' ehdokkaan kriteerit esimerkiksi: lapseton, 185cm, yliopistolainen ja tuo sivu yrittää etsiä ne mitkä ovat ilmoittaneet olevansa haetun kaltaisia sinkkuja. Nopeuttaa huomattavasti deitin etsintää, vaikka joskus mullekin on käynyt niin ettei ketään olekaan löytynyt ja, olen joutunut siivoamaan kriteerejä. Ihan kiva realitycheck toiminto ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten soisi katsovan tämän herran videoita. Puhuu aika ajoin kommentointi videoillaan nykyajan miesten suurimmasta ongelmasta. Todella usealla vaikuttaisi olevan kumppanin puutteen lisäksi paha läheisyysriippuvuus jonka monet deitit haistaa. Minusta tuo oli mielenkiintoinen näkökulma sinkkuudelle joka on monella tahatonta. Voisiko täälläkin olla samaa vikaa?

https://www.youtube.com/user/PsychologyInSeattle

En ole noita videoita katsonut (laita linkki johonkin videoon, jossa puhuu tästä aiheesta?). Mutta tuo läheisriippuvuus-teema kuulostaa mielestäni siltä että monen miehen kannattaisi siihen kyllä perehtyä lähemmin.

Olen nainen ja aika paljon tulee Tinderissä vastaan miehiä, jotka olisivat valmiita suunnilleen menemään vihille kun pari viestiä on vaihdettu. Se on todella pelottavaa ja viestittely loppuu kyllä minun osaltani siihen.

Samoin tällä palstalla on porukkaa, jotka kertovat haluavansa naisen, jotta voisivat olla onnellisia. Yksin ovat surkeita ja masentuneita, eikä elämällä ole mitään arvoa. Tässäkin on kysymys läheisriippuvuudesta, ja sellainen ihminen nyt vain ei ole houkutteleva kumppani kenellekään.

Miehet voivat perehtyä noihin läheisriippuvuusjuttuihin akateemisessa mielessä ja he voivat piilottaa itsestään epäviehättäviä käytöstapoja, mutta se ei muuta heidän tarpeitaan. 

Tuohon käytökseen voi olla pari eri syytä:

-miehet kuvittelevat, että uhrautuva ja sitoutumishalua korostava käytös on viehättävää naisista, vaikka ihan näinhän asia ei ole; se on naisesta viehättävää vain silloin jos mies on naisen silmissä korkeatasoinen. Muutoin se on pelottavaa, koska nainen pelkää tulevansa raskaaksi epätoivoiselle epäonnistujamiehelle. Samanaikaisesti ihan nuorten sarjoissa ja elokuvissa sun muissa on aina opetettu, että 'pelaava' mies on ilkeä paskis ja naisen tarpeet valkkaamisineen ja tylytyksineen ovat hyveellisiä

-toinen yksinkertainen syy on siis ihan vain se, että jatkuva yksinäisyys aiheuttaa epätoivoisia ilmauksia ja tekoja ja tätä on ehkä vaikea erottaa täysin ylemmästä kohdasta, jossa mainitaan kuvitelma sitoutumishalukkuuden viehättävyydestä

Historiallisesti paljon useampi nainen on lisääntynyt kuin mies ja naisille on ehkä evoluutiossa kehittynyt tietynlainen tyyneys ja tunne siitä, että hänen elämällään on tarkoitus, vaikka eläisi vain itselleen. Luola-aikoina hedelmällinen nainen on kenties ollut jatkuvasti raskaana ja panostaminen omaan hyvinvointiin on jollain tavalla ollut hyve, koska se on välillisesti satanut myös lapsen/perheen laariin. Nykyään yhä useampi nainen ei lisäänny ollenkaan tai venyttää lisääntymistä hedelmällisyyden loppuvuosille, mutta naisen aivot ehkä välittävät sellaista tietoa, että kaikki on kunnossa ja omaan nautintoon ja hyvinvointiin panostaminen pitää naisen aivot tyytyväisenä, koska naisen aivot eivät osaa erottaa onko naisella jälkikasvua vai ei. 

Tietynlainen itserakkaus on siis ollut naiselle hyve, kun taas miehelle siitä ei ole ollut mitään hyötyä; nykymaailma ruokkii naisen itserakkautta tuomalla miesmallien kehut kotisohvalle toiselta puolelta maailmaa, kun taas miehellä on aika hiljaista; miehen pitää edelleenkin rakentaa oman elämänsä tarkoitus, seikkailunsa ja sankarimyyttinsä tyhjästä ja myös romantiikka, joka on miesten keksimää, on osa tätä. 

Osa miehistä voi saada elämään sisältöä työstä ja tyydyttää tarpeet käymällä maksullisissa. Chadit saavat sisältöä työstä, harrastuksista ja säädöistä, hoidoista tai parisuhteesta. Osa miehistä on työelämän yms. ulkopuolella tai ei saa sisältöä ja tarkoitusta elämälleen muusta kuin parisuhteesta. Mutta ihan jokaisen miehen kohdalla läheisyyden puute ja sukupuoleton elämä (kukaan ei koskaan kehu, ihastele ja helli) vähentää elämänlaatua jonkin verran. 

Luuletko ettei sama koske naisia?

Kyllä minunkin elämänlaatuani "vähentää jonkin verran" se, että ei ole kumppania jonka kanssa voin jakaa ilot ja surut, harrastaa seksiä ja saada muutakin läheisyyttä. Elämälläni on kuitenkin tarkoitus myös silloin kun kumppania ei ole. Niitä iloja ja suruja on edelleen sama määrä. Seksin tilalla on sooloseksi, joka ei ole yhtä kokonaisvaltaisesti tyydyttävää kuin seksi jonkun kanssa, mutta sen perustarvepuolen asiasta se hoitaa kyllä. Irtoseksiä en naisena juuri koskaan saa, jos seksiksi ei lasketa sitä että mies masturboi kehollani ja itse en saa tilanteesta mitään (itse en laske tuota seksiksi omasta näkökulmastani). Ne irtoseksitilanteet, joissa minäkin nauttisin, ovat niin harvassa että niihin ei kannata edes hakeutua. Hyötysuhde on negatiivinen, koska käytetyksi tuleminen satuttaa ja vaurioittaa minuuttani.

Kaikki ne miehet, joihin olen ihastunut, ovat suhtautuneet sinkkuna olemiseen aivan samalla tavalla. Ollaan onnellisia yksinkin, eikä kumppania tarvita epätoivoisesti rinnalle. En pysty mitenkään ymmärtämään, miksi joillakin on tarve nähdä asia niin, että sinkkuus olisi miehelle lähtökohtaisesti jotenkin paljon vaikeampi asia - paitsi tietenkin jos kyseinen mies on läheisriippuvainen. Silloinhan siitä sinkkuudesta tulee sellainen täydellinen onnellisuudenpilaaja, joka syöksee ihmisen epätoivoisiin tekoihin jotta saisi kumppanin. Mutta tämä koskee läheisriippuvaisia naisia siinä missä miehiäkin. Sukupuoli ei ole se ratkaiseva tekijä, vaan mielen tasapaino.

Vielä tuohon alun väittämääsi, että läheisriippuva käytös koettaisiin muka viehättäväksi, kunhan käyttäytyjä on hyvännäköinen: ei todellakaan. Esim. Elliot Rodger oli hyvännäköinen, mutta äärimmäisen vastenmielinen ihminen käytöksensä vuoksi.

Miehen kuuluu sanoa olevansa onnellinen ilman kumppaniakin, koska mieheltä odotetaan vahvuutta. Miehelle vahvan esittäminen on osa roolia ja mies ansaitsee rakkauden kestämällä kipua; eivät esim.ammattiurheilijamiehet mieti uransa aikana niitä elinikäisiä kipuja, joiden kanssa tulevat elämään loppuelämänsä, vaan sitä rahaa ja statusta minkä voivat perheen eteen ansait aktiiviuran aikana. Samasta syystä tavalliset miehet eivät mene helpolla lääkäriin. https://aijaa.com/avhdDp

En tiedä mitä tarkoitat irtoseksillä, mutta tietääkseni useimmilla naisilla on yhden yön seikkailujen sijaan ns.panokavereita, jolloin kumpikin tietää toisensa tarpeet ja mieltymykset. Myös sinulla on tekstin perusteella riittävä älykkyys ja verbaaliset taidot tuollaiseen suhteeseen. Koska mies on lähes aina altavastaajana seksissä (paitsi jos nainen ottaa itseään kaksi pykälää tasokkaamman miehen), nainen määrää millaista seksi tulee olemaan ja jos mies ei osaa lukea ajatuksia, nainen voi vaihtaa miehen sellaiseen, joka on opetellut asiat ulkoa. 

Jos oikeasti haluat seksiä, sinun ei tarvitse tyytyä alustana olemiseen ellet halua; se vaatii vain vähän vuorovaikutusta. Ethän mene kauppaankaan lappu silmillä ja ota hyllyltä tuotteita summassa, vaan suunnittelet jo etukäteen mitä haluat ottaa. 

Vielä vastaus tuohon irtoseksikohtaan. Panokaverin hommaaminen on tosiaan minulle mahdollista, ja noissa järjestelyissä olen saanut paremmin seksuaalista nautintoa kuin irtoseksikokeiluissa. Ongelmana on kuitenkin se, että niissä herää hyvin helposti myös liian voimakkaita tunteita, erityisesti sille miehelle. Tuntuu liian raskaalta joutua selittämään toiselle, miksi en edelleenkään halua parisuhdetta, kuten alussa sovimme, laittaa noita suhteita poikki ja jättää mies nyyhkimään onnettomana ja alkaa etsiä seuraavaa. En vain pysty sellaiseen.

Eli kokonaishyvinvointini jää edelleen miinukselle noissa, vaikka seksin osalta tilanne olisikin ok. Paras vaihtoehto on yksinkertaisesti se, että hoidan seksitarpeeni yksin kunnes tapaan ihmisen, jonka kanssa haluan parisuhdetta. Tämä ei ole minulle minkäänlainen ongelma, vaikka se ei olekaan yhtä ihanaa kuin seksi rakastamani ihmisen kanssa.

Mikä siinä on, että aina, kun luen tällaisia juttuja, niin ne tunteet heräävät seksisuhteessa miehille eivätkä naisille? Minä en oikein tajua, miten naiset pystyvät olemaan kehittämättä tunteita tuollaisissa suhteissa.

Varmasti naisillakin on jotain tunteita panokaveria kohtaan, mutta ehkä ne ovat enemmän ystävyyttä kuin romanttista ihastusta ja rakastumista. Itselläni on tuollainen kuvio, ja ihminen on todella ihana, tulemma hyvin toimeen, hänen kanssaan on todella kiva viettää aikaa, ja välitän hänestä todella paljon. En kuitenkaan ole rakastunut tai ihastunut. Suurin syy tähän on ehkä se, että pohjimmiltaan en nyt kaipaa parisuhdetta enkä oikeastaan edes haluaisi ihastua.

Vierailija kirjoitti:

Sain päivässä 800 matchia. Treffejä noista ei tuu juurikaan, eikä varsinkaan mitään muuta. Ikää on 45 vuotta ja olen nainen.

Eli tykkäsit itse 800 miehen profiilista? (oletan nyt että kyse heteroista, koska lesboja lienee Tinderissä vähemmän.) Olivatko oikeasti kiinnostavia, vai matchasitko kaikkia? Minä en edes tiennyt, että siellä on kerralla noin paljon profiileja!