39-vuotias mies ja puolessa vuodessa sain Tinderissä viisi matchia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä millaiset mahdollisuudet miehillä on ylipäätään löytää kumppani Tinderistä. Suomen lukuja käyttäjistä ei taida missään olla esillä, mutta suuntaa antaa tilanne muualla. Espanjassa on paras tilanne eli kahta miestä kohti on palvelussa 1 nainen. Briteissä viittä miestä kohti on yksi nainen ja huonoin tilanne on paikalla Destia New Yorkissa, jossa 17 miestä kohti on palvelussa 3 naista. Luvut voit tarkastaa tänne linkatusta tilastosta.

Tämä viittaisi siihen, että Tinder ei suinkaan ole naisille sellainen "karkkikauppa" kuin on väitetty, koska jos olisi, niin tottahan naiset silloin hakeutuisivat sinne enemmän. Mutta selvästi Tinderissä tai miehissä on jotain, minkä vuoksi naiset eivät koe siellä oloa palkitsevaksi.

Tinder on monessa paikassa miesten eniten käyttämä deittiappi. Naiset käyttää muita palveluja hieman enemmän. Ylipäätään läheskään kaikki naiset eivät halua irtokarkkeja, joten ei ole mitään järkeä roikkua karkkikaupassa. Monet toki ovat kokeilleet Tinderin uteliaisuuttaan, mutta poistaa sen turhautuneena kun löytää vain seksinvonkaajia tai muuten omituisia. Osalle se tosiaan on ajanvietettä ja egon buustausta. Onhan sekin Amerikoissa tutkittu että yli 70%matcheistä ei johda mihinkään eli ei ole edes aikomusta vastata. Matchien keräily vaan on koukuttavaa.

Toki omassa tuttavapiirissä on ainakin yksi pariskunta löytänyt toisensa tinderillä. Molemmilla on hieman ekohippi elämäntapa ja tämä näkyi kuvissa ja profiilissa.

Vierailija kirjoitti:

Olen myös 39-vuotias mies ja olen huomannut, että siinä 35 paikkeilla naisille alkaa olemaan punainen vaate, jos sinulla ei ole lapsia. Ennen sitä on vain plussaa, jos ei lapsia jonkun toisen kanssa sotkemassa kuvioita, mutta kun mennään 35+ skaalaan niin kuulee vain ihmettelyä, että miten niin ei ole lapsia, kaikilla on tuossa iässä lapsia. Yleensä tämä tulee sellaisilta neljänkympin paikkeilla olevilta naisilta, jotka varmaan haluavat vielä jonkun iltatähden.

Itse olen 34v vela nainen, jota ei kiinnosta mikään uusioperhepelleily. Jos haluaisin lapsia, minulla olisi niitä jo. Kohderyhmäni on nimenomaan 33-39 -vuotiaat lapsettomat miehet. Valitettavasti näistä suurimmalla osalla kuitenkin on suunnitelmissa hankkia lapsia joskus.

Jäljelle jääneisiin vela-miehiin onkin sitten tiivistynyt myös tämä "ikäistään nuorempi" -porukka, eli miehet, jotka profiilissaan (yleensä sellainen jossa ikä ei näy tai ikä on esim. 38, mutta tekstissä kertovat olevansa 48) rummuttavat olevansa 45 vuotta nuoria tai kertovat olevansa todella nuorekkaita tai mainostavat jotain "ikä on vain numero" -p*skaa. 

Itselleni tuollainen käytös (hillitön nuoruuden ja nuorekkuuden ihannointi ja oman vanhenemisen kieltäminen) indikoi lähinnä henkistä epäkypsyyttä ja peterpan-syndroomassa piehtarointi aiheuttaa myötähäpeää. Mä luulen, että monet sellaiset naiset, jotka eivät ole niin yksiselitteisesti lapsia vastaan kokevat miehen lapsettomuuden tällaiseksi indikaattoriksi, eli epäilevät miehen olevan henkisesti tällainen ikuinen 20v (vain vuosi vuodelta ryppyisempi). 

Itselleni lapseton, vajaa 40 vuotias, itsestään ja elämästään huolta pitävä, kypsä ja aikuinen, henkisesti ikäisensä ikäinen mies olisi todella toivottua seuraa. Ovat vain aikamoinen marginaaliryhmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen , sain parissa viikossa 365 yhteydenottoa (laskuri) eikä mulla ollut edes kuvaa.

Mutta miehet ovat etuoikeutettuja!

"I was told there would be privilege" meemi on loistava.

Munakuvia + seksinvonkauksia, ukkomiesten vastauksia ja kiellosta huolimatta yli-ikäisten vastauksia ei lasketa. Samoin tapaamisten perujia ja ghostaajia.

Eivät miehet taida enää uskoa tuohon, että sieltä tulee vain ikäviä yhteydenottoja, kun asiasta on tehty videoita ja kokeita vuosia. On esim.käytetty miesmallin kuvaa, joka kertoo omaavansa HIV:n tai ollessaan linnassa lapsen raiskauksesta ja nämä saavat ihan hyvin mätsejä. 

Kokeen mukaan nainen saa puolessa vuodessa 10 000 mätsiä ja lähtee näistä karsimaan miehiä, kunnes on 100 jäljellä. Näistä miehistä 20 ghostaa, jolloin jäljelle jää 80 miestä ja nainen käy näistä treffeillä ehkä viiden kanssa. Tämän video löytyy Better Bachelorin kanavalta YouTubesta. 

Ensinnäkin, miten tuon miehen saamien matchien määrä todistaa, ettei naisille tule ikäviä yhteydenottoja?

Toiseksi, toistan aiemman kommenttini:

Aina kun heteronainen löytää Tinderistä parisuhteen, myös heteromies löytää Tinderistä parisuhteen. Naiset varmaan saavat enemmän matcheja, mutta ne ovat lopputuloksen kannalta turhia - sellaisia jotka eivät kuitenkaan johda parisuhteeseen. On vähän hölmöä kadehtia naisia siitä, että he joutuvat kahlaamaan useampien turhien matchien läpi löytääkseen yhden parisuhdekelpoisen miehen.

Jos Tinderissä olisi miljardi miestä ja kolme naista, niin sanoisitko edelleen, että "Aina kun heteronainen löytää Tinderistä parisuhteen, myös heteromies löytää Tinderistä parisuhteen" vai myöntäisitkö suoraselkäisesti, että parisuhteen löytäminen on miehille "hieman" haastavampaa Tinderistä? Sukupuolijakauma ei tietenkään ole noin äärimmäinen, mutta kuitenkin sellainen, että miehiä on selvästi enemmän. Sen lisäksi miehet antavat sydämen paljon useammalle naiselle kuin naiset miehille.

- eri

No mutta sillehän me ei voida mitään jos miehiä on määrällisesti enemmän kuin naisia. Vai pitäisikö miesten määrää jotenkin vähentää? Kuulostaa brutaalilta. Vai pitäisikö naisten alkaa ylläpitämään useamman miehen haaremeita? Mielenkiintoinen ajatus, että olisi vaikka kolme poikaystävää. Kuinka moni mies olisi kiinnostunut tällaisesta järjestelystä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten soisi katsovan tämän herran videoita. Puhuu aika ajoin kommentointi videoillaan nykyajan miesten suurimmasta ongelmasta. Todella usealla vaikuttaisi olevan kumppanin puutteen lisäksi paha läheisyysriippuvuus jonka monet deitit haistaa. Minusta tuo oli mielenkiintoinen näkökulma sinkkuudelle joka on monella tahatonta. Voisiko täälläkin olla samaa vikaa?

https://www.youtube.com/user/PsychologyInSeattle

En ole noita videoita katsonut (laita linkki johonkin videoon, jossa puhuu tästä aiheesta?). Mutta tuo läheisriippuvuus-teema kuulostaa mielestäni siltä että monen miehen kannattaisi siihen kyllä perehtyä lähemmin.

Olen nainen ja aika paljon tulee Tinderissä vastaan miehiä, jotka olisivat valmiita suunnilleen menemään vihille kun pari viestiä on vaihdettu. Se on todella pelottavaa ja viestittely loppuu kyllä minun osaltani siihen.

Samoin tällä palstalla on porukkaa, jotka kertovat haluavansa naisen, jotta voisivat olla onnellisia. Yksin ovat surkeita ja masentuneita, eikä elämällä ole mitään arvoa. Tässäkin on kysymys läheisriippuvuudesta, ja sellainen ihminen nyt vain ei ole houkutteleva kumppani kenellekään.

Miehet voivat perehtyä noihin läheisriippuvuusjuttuihin akateemisessa mielessä ja he voivat piilottaa itsestään epäviehättäviä käytöstapoja, mutta se ei muuta heidän tarpeitaan. 

Tuohon käytökseen voi olla pari eri syytä:

-miehet kuvittelevat, että uhrautuva ja sitoutumishalua korostava käytös on viehättävää naisista, vaikka ihan näinhän asia ei ole; se on naisesta viehättävää vain silloin jos mies on naisen silmissä korkeatasoinen. Muutoin se on pelottavaa, koska nainen pelkää tulevansa raskaaksi epätoivoiselle epäonnistujamiehelle. Samanaikaisesti ihan nuorten sarjoissa ja elokuvissa sun muissa on aina opetettu, että 'pelaava' mies on ilkeä paskis ja naisen tarpeet valkkaamisineen ja tylytyksineen ovat hyveellisiä

-toinen yksinkertainen syy on siis ihan vain se, että jatkuva yksinäisyys aiheuttaa epätoivoisia ilmauksia ja tekoja ja tätä on ehkä vaikea erottaa täysin ylemmästä kohdasta, jossa mainitaan kuvitelma sitoutumishalukkuuden viehättävyydestä

Historiallisesti paljon useampi nainen on lisääntynyt kuin mies ja naisille on ehkä evoluutiossa kehittynyt tietynlainen tyyneys ja tunne siitä, että hänen elämällään on tarkoitus, vaikka eläisi vain itselleen. Luola-aikoina hedelmällinen nainen on kenties ollut jatkuvasti raskaana ja panostaminen omaan hyvinvointiin on jollain tavalla ollut hyve, koska se on välillisesti satanut myös lapsen/perheen laariin. Nykyään yhä useampi nainen ei lisäänny ollenkaan tai venyttää lisääntymistä hedelmällisyyden loppuvuosille, mutta naisen aivot ehkä välittävät sellaista tietoa, että kaikki on kunnossa ja omaan nautintoon ja hyvinvointiin panostaminen pitää naisen aivot tyytyväisenä, koska naisen aivot eivät osaa erottaa onko naisella jälkikasvua vai ei. 

Tietynlainen itserakkaus on siis ollut naiselle hyve, kun taas miehelle siitä ei ole ollut mitään hyötyä; nykymaailma ruokkii naisen itserakkautta tuomalla miesmallien kehut kotisohvalle toiselta puolelta maailmaa, kun taas miehellä on aika hiljaista; miehen pitää edelleenkin rakentaa oman elämänsä tarkoitus, seikkailunsa ja sankarimyyttinsä tyhjästä ja myös romantiikka, joka on miesten keksimää, on osa tätä. 

Osa miehistä voi saada elämään sisältöä työstä ja tyydyttää tarpeet käymällä maksullisissa. Chadit saavat sisältöä työstä, harrastuksista ja säädöistä, hoidoista tai parisuhteesta. Osa miehistä on työelämän yms. ulkopuolella tai ei saa sisältöä ja tarkoitusta elämälleen muusta kuin parisuhteesta. Mutta ihan jokaisen miehen kohdalla läheisyyden puute ja sukupuoleton elämä (kukaan ei koskaan kehu, ihastele ja helli) vähentää elämänlaatua jonkin verran. 

Luuletko ettei sama koske naisia?

Kyllä minunkin elämänlaatuani "vähentää jonkin verran" se, että ei ole kumppania jonka kanssa voin jakaa ilot ja surut, harrastaa seksiä ja saada muutakin läheisyyttä. Elämälläni on kuitenkin tarkoitus myös silloin kun kumppania ei ole. Niitä iloja ja suruja on edelleen sama määrä. Seksin tilalla on sooloseksi, joka ei ole yhtä kokonaisvaltaisesti tyydyttävää kuin seksi jonkun kanssa, mutta sen perustarvepuolen asiasta se hoitaa kyllä. Irtoseksiä en naisena juuri koskaan saa, jos seksiksi ei lasketa sitä että mies masturboi kehollani ja itse en saa tilanteesta mitään (itse en laske tuota seksiksi omasta näkökulmastani). Ne irtoseksitilanteet, joissa minäkin nauttisin, ovat niin harvassa että niihin ei kannata edes hakeutua. Hyötysuhde on negatiivinen, koska käytetyksi tuleminen satuttaa ja vaurioittaa minuuttani.

Kaikki ne miehet, joihin olen ihastunut, ovat suhtautuneet sinkkuna olemiseen aivan samalla tavalla. Ollaan onnellisia yksinkin, eikä kumppania tarvita epätoivoisesti rinnalle. En pysty mitenkään ymmärtämään, miksi joillakin on tarve nähdä asia niin, että sinkkuus olisi miehelle lähtökohtaisesti jotenkin paljon vaikeampi asia - paitsi tietenkin jos kyseinen mies on läheisriippuvainen. Silloinhan siitä sinkkuudesta tulee sellainen täydellinen onnellisuudenpilaaja, joka syöksee ihmisen epätoivoisiin tekoihin jotta saisi kumppanin. Mutta tämä koskee läheisriippuvaisia naisia siinä missä miehiäkin. Sukupuoli ei ole se ratkaiseva tekijä, vaan mielen tasapaino.

Vielä tuohon alun väittämääsi, että läheisriippuva käytös koettaisiin muka viehättäväksi, kunhan käyttäytyjä on hyvännäköinen: ei todellakaan. Esim. Elliot Rodger oli hyvännäköinen, mutta äärimmäisen vastenmielinen ihminen käytöksensä vuoksi.

Miehen kuuluu sanoa olevansa onnellinen ilman kumppaniakin, koska mieheltä odotetaan vahvuutta. Miehelle vahvan esittäminen on osa roolia ja mies ansaitsee rakkauden kestämällä kipua; eivät esim.ammattiurheilijamiehet mieti uransa aikana niitä elinikäisiä kipuja, joiden kanssa tulevat elämään loppuelämänsä, vaan sitä rahaa ja statusta minkä voivat perheen eteen ansait aktiiviuran aikana. Samasta syystä tavalliset miehet eivät mene helpolla lääkäriin. https://aijaa.com/avhdDp

En tiedä mitä tarkoitat irtoseksillä, mutta tietääkseni useimmilla naisilla on yhden yön seikkailujen sijaan ns.panokavereita, jolloin kumpikin tietää toisensa tarpeet ja mieltymykset. Myös sinulla on tekstin perusteella riittävä älykkyys ja verbaaliset taidot tuollaiseen suhteeseen. Koska mies on lähes aina altavastaajana seksissä (paitsi jos nainen ottaa itseään kaksi pykälää tasokkaamman miehen), nainen määrää millaista seksi tulee olemaan ja jos mies ei osaa lukea ajatuksia, nainen voi vaihtaa miehen sellaiseen, joka on opetellut asiat ulkoa. 

Jos oikeasti haluat seksiä, sinun ei tarvitse tyytyä alustana olemiseen ellet halua; se vaatii vain vähän vuorovaikutusta. Ethän mene kauppaankaan lappu silmillä ja ota hyllyltä tuotteita summassa, vaan suunnittelet jo etukäteen mitä haluat ottaa. 

Vielä vastaus tuohon irtoseksikohtaan. Panokaverin hommaaminen on tosiaan minulle mahdollista, ja noissa järjestelyissä olen saanut paremmin seksuaalista nautintoa kuin irtoseksikokeiluissa. Ongelmana on kuitenkin se, että niissä herää hyvin helposti myös liian voimakkaita tunteita, erityisesti sille miehelle. Tuntuu liian raskaalta joutua selittämään toiselle, miksi en edelleenkään halua parisuhdetta, kuten alussa sovimme, laittaa noita suhteita poikki ja jättää mies nyyhkimään onnettomana ja alkaa etsiä seuraavaa. En vain pysty sellaiseen.

Eli kokonaishyvinvointini jää edelleen miinukselle noissa, vaikka seksin osalta tilanne olisikin ok. Paras vaihtoehto on yksinkertaisesti se, että hoidan seksitarpeeni yksin kunnes tapaan ihmisen, jonka kanssa haluan parisuhdetta. Tämä ei ole minulle minkäänlainen ongelma, vaikka se ei olekaan yhtä ihanaa kuin seksi rakastamani ihmisen kanssa.

Mikä siinä on, että aina, kun luen tällaisia juttuja, niin ne tunteet heräävät seksisuhteessa miehille eivätkä naisille? Minä en oikein tajua, miten naiset pystyvät olemaan kehittämättä tunteita tuollaisissa suhteissa.

Varmasti samaa tapahtuu toisinkin päin. Ehkä ne miehet, joihin naiset ihastuvat seksiin perustuvissa suhdekuvioissa, eivät kirjoittele yhtä usein tälle palstalle kuin vastaavat naiset?

Itse en kehitä panosuhteessa tunteita, koska haen parisuhteelta paljon muutakin kuin pelkkää seksiä. Panokaveri valitaan ja suhteen tyyppi määritellään panosuhteeksi sen vuoksi että seksi toimii, mutta se muu ei. Ei se tilanne siitä yleensä muuksi muutu myöhemminkään. Jos vaikkapa keskusteluyhteys on alkeellinen, eikä toisen kanssa tee mieli viettää aikaa muualla kuin sängyssä, en voi kuvitella suhdetta enkä ihastua sellaiseen mieheen. Tai jos on liian suuri älykkyysero (minun tapauksessani niin on melkein aina).

Oletan, että nämä miehet taas ovat voineet ihastua, koska heidän parisuhdekäsityksensä on ollut niin erilainen. He ehkä etsivät ihmistä, jonka kanssa seksi toimii, arkielämän kulut voi jakaa puoliksi kun muutetaan yhteen, saa apua kotitöihin ja voi tehdä jälkikasvua ja saada heille järjissään olevan toisen vanhemman. Syvä henkinen yhteys ei ole ehkä heille niin tärkeää. Siksi ihastumiselle ei ole ollut heidän puoleltaan estettä.

Mua tietyllä tavalla ärsyttää yliopistonaisten itsetietoisuus ja usein hieman valheellinen kuva omasta älystä. Olen itse Aallosta valmistunut tohtoriksi ja valtaosa esim. humanistipuolen naisista on älyllisesti melko keskinkertaisia. Oma prosessointi jää uupumaan ja niitä proffien oppeja toistetaan papukaijan tavoin. Ja sitten kun yrittää käydä älykästä argumentointia aiheesta, niin vedetään joku lapsellinen itkupotkuraivari ja lopputuloksena olet liian tyhmä ymmärtämään tyyliin genderideologiaa (vaikka kerrot tarkasti ideologian taustat, osaat ideologian teesit ulkoa yms.). Kauan sitten jo luovutin noiden suhteen. On parempi vaan myötäillä.

Fakta vaan on se että koulutusjärjestelmä suosii naisia. Naiset ei tilastollisesti ole miehiä fiksumpia, mutta silti he täyttävät yliopistot. Tästä voi tehdä johtopäätöksen että sukupuoli vaikuttaa akateemiseen menestykseen (ei pelkkä äly ja muut kyvyt).

Mä olen käynyt tätä keskustelua monenkin miespuolisen ystävän kanssa, joilla suunnilleen sama tutkinto. Älykkäänä miehenä on ollut pakko tehdä raju kompromissi sen suhteen että voisi olla samalla aaltopituudella naisen kanssa. Eli käytännössä vain harva saa sellaisen naisen jonka kanssa voisi keskustella tosi älyllisiä asioita. Enemmän kiinnostaa kauniit ja rohkeat tai salatut elämät.

Oma kokemukseni myös on että yliopistonaiset tyypillisesti sekstailee tyyliin asfalttimiesten kanssa ja pitää sitten erikseen friend zonella niitä fiksuja miehiä koska ulkonäkö ei ole karskin miehinen. Tuosta postauksesta tuli jotenkin tämä tunnelma. Sitten odotellaan sitä asfalttimiehen näköistä akateemikkoa kunnes biologinen kello hälyttää ja otetaan joku randomi ja erotaan parin vuoden päästä kun lapset on pieniä. Ei ollutkaan (yllätys) mitään yhteistä ja asfalttimiehen kanssa sentään oli kivaa sängyssä mutta pään sisus alkoi v-tuttaa melko nopeasti.

Mua ärsyttää piilosovinismi. Menestyneetkin miehet lankeaa joka kerta kun heittäydyn vähän hölmöksi. Huomasin monen pitävän tietyllä tavalla yksinkertaisesta naisesta. Koulutus ja työssäkäynti on plussaa ajatuksenkulun pysyessä miesten mieleisenä.

Luovutin. En enää jaksanut 🤯

Miehillä on kaksi moodia.

Ensimmäinen moodi on se kun ollaan laskuhumalassa baarissa. Tällöin kuka tahansa bimbo kelpaa. Joo myönnetään että meno raadollista plus että naiset osaa lukea miehen epätoivon todella hyvin. Eli harvemmin onnistuu... väsähtänyttä ja säälittävää...Häpeillen myönnän että kakskymppisenä itselläkin näitä hetkiä....

Toinen moodi on se kun haetaan ihan vakavissaan parisuhdetta. Jos naisella on hyviä argumentteja ja leikkaa, niin todellakin arvostan ja jopa paljon ulkonäköä tärkeämmäksi. Vieläkin muistan yhden opiskelukaverin (naisen), joka heitti todella fiksua juttua... Harmi että seurustelin silloin (bimbomman kanssa).

Näitä kahta moodia ei pidä sekottaa. Kyse siis samasta miehestä eri mielentilassa. Varsinkin nuorena testosteroni on todella ärsyttävä juttu. Se kytkee järkevän ajattelun päästä pois.

Itselläni puute on ahdistava ja raskas tunne. Olen melko varma että naiset ei a) koe puutetta yhtä kivuliaana b) koe seksiä yhtä nautinnollisena. Väitteeni johtuu siitä että naiset keskimäärin addiktoituu muihin asioihin (sokeri, alkoholi, tupakka jne...) yhtä helposti kun miehet, mutta seksiin paljon miehiä harvemmin.

Mä taas en ukso, että miehet addiktoituvat seksiin siksi, että se olisi heille poikkeuksellisen nautinnollista, vaan miehille se saamisprosessi itsessään on palkitsevampi. Aika harvoin se seksuaalisen nautinnon huippu löytyy sen pilkun aikaan narikasta löytyneen tyypin kanssa 1,8 promillen humalassa. Maailmassa vieläkin ihannoidaan "panomiehiä" ja kun mies kelpaa naiselle sänkyyn, se kokemuksena vahvistaa miehen itsetuntoa ja siitä mies saa henkisen palkinnon, ihan sama minkä laatuista seksi itsessään on. Naiselle saaminen itsessään ei ole palkinto, sillä tyrkyllä olisi tavaraa niin paljon kuin jaksaa ottaa. Naisia myös helpommin paheksutaan hövelistä seksin harrastamisesta. Se taas toimii henkisenä rangaistuksena, kun koko ajan saa pelätä, että yhteiskunta tuomitsee seksikäyttäytymisen takia. Kukaan ei halua olla paaria. 

Myönnettäköön, että miehille seksi on varmasti tasaisesti nautinnollisempaa kuin naisille (eli ihan sama mitä, miten ja milloin panet, mälli todennäköisesti lentää), mutta kun itse harrastan mahtavaa seksiä hyvän ja sopivan kumppanin kanssa, en usko ollenkaan, että mä nauttisin siitä jotenkin vähemmän kuin hän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten soisi katsovan tämän herran videoita. Puhuu aika ajoin kommentointi videoillaan nykyajan miesten suurimmasta ongelmasta. Todella usealla vaikuttaisi olevan kumppanin puutteen lisäksi paha läheisyysriippuvuus jonka monet deitit haistaa. Minusta tuo oli mielenkiintoinen näkökulma sinkkuudelle joka on monella tahatonta. Voisiko täälläkin olla samaa vikaa?

https://www.youtube.com/user/PsychologyInSeattle

En ole noita videoita katsonut (laita linkki johonkin videoon, jossa puhuu tästä aiheesta?). Mutta tuo läheisriippuvuus-teema kuulostaa mielestäni siltä että monen miehen kannattaisi siihen kyllä perehtyä lähemmin.

Olen nainen ja aika paljon tulee Tinderissä vastaan miehiä, jotka olisivat valmiita suunnilleen menemään vihille kun pari viestiä on vaihdettu. Se on todella pelottavaa ja viestittely loppuu kyllä minun osaltani siihen.

Samoin tällä palstalla on porukkaa, jotka kertovat haluavansa naisen, jotta voisivat olla onnellisia. Yksin ovat surkeita ja masentuneita, eikä elämällä ole mitään arvoa. Tässäkin on kysymys läheisriippuvuudesta, ja sellainen ihminen nyt vain ei ole houkutteleva kumppani kenellekään.

Miehet voivat perehtyä noihin läheisriippuvuusjuttuihin akateemisessa mielessä ja he voivat piilottaa itsestään epäviehättäviä käytöstapoja, mutta se ei muuta heidän tarpeitaan. 

Tuohon käytökseen voi olla pari eri syytä:

-miehet kuvittelevat, että uhrautuva ja sitoutumishalua korostava käytös on viehättävää naisista, vaikka ihan näinhän asia ei ole; se on naisesta viehättävää vain silloin jos mies on naisen silmissä korkeatasoinen. Muutoin se on pelottavaa, koska nainen pelkää tulevansa raskaaksi epätoivoiselle epäonnistujamiehelle. Samanaikaisesti ihan nuorten sarjoissa ja elokuvissa sun muissa on aina opetettu, että 'pelaava' mies on ilkeä paskis ja naisen tarpeet valkkaamisineen ja tylytyksineen ovat hyveellisiä

-toinen yksinkertainen syy on siis ihan vain se, että jatkuva yksinäisyys aiheuttaa epätoivoisia ilmauksia ja tekoja ja tätä on ehkä vaikea erottaa täysin ylemmästä kohdasta, jossa mainitaan kuvitelma sitoutumishalukkuuden viehättävyydestä

Historiallisesti paljon useampi nainen on lisääntynyt kuin mies ja naisille on ehkä evoluutiossa kehittynyt tietynlainen tyyneys ja tunne siitä, että hänen elämällään on tarkoitus, vaikka eläisi vain itselleen. Luola-aikoina hedelmällinen nainen on kenties ollut jatkuvasti raskaana ja panostaminen omaan hyvinvointiin on jollain tavalla ollut hyve, koska se on välillisesti satanut myös lapsen/perheen laariin. Nykyään yhä useampi nainen ei lisäänny ollenkaan tai venyttää lisääntymistä hedelmällisyyden loppuvuosille, mutta naisen aivot ehkä välittävät sellaista tietoa, että kaikki on kunnossa ja omaan nautintoon ja hyvinvointiin panostaminen pitää naisen aivot tyytyväisenä, koska naisen aivot eivät osaa erottaa onko naisella jälkikasvua vai ei. 

Tietynlainen itserakkaus on siis ollut naiselle hyve, kun taas miehelle siitä ei ole ollut mitään hyötyä; nykymaailma ruokkii naisen itserakkautta tuomalla miesmallien kehut kotisohvalle toiselta puolelta maailmaa, kun taas miehellä on aika hiljaista; miehen pitää edelleenkin rakentaa oman elämänsä tarkoitus, seikkailunsa ja sankarimyyttinsä tyhjästä ja myös romantiikka, joka on miesten keksimää, on osa tätä. 

Osa miehistä voi saada elämään sisältöä työstä ja tyydyttää tarpeet käymällä maksullisissa. Chadit saavat sisältöä työstä, harrastuksista ja säädöistä, hoidoista tai parisuhteesta. Osa miehistä on työelämän yms. ulkopuolella tai ei saa sisältöä ja tarkoitusta elämälleen muusta kuin parisuhteesta. Mutta ihan jokaisen miehen kohdalla läheisyyden puute ja sukupuoleton elämä (kukaan ei koskaan kehu, ihastele ja helli) vähentää elämänlaatua jonkin verran. 

Luuletko ettei sama koske naisia?

Kyllä minunkin elämänlaatuani "vähentää jonkin verran" se, että ei ole kumppania jonka kanssa voin jakaa ilot ja surut, harrastaa seksiä ja saada muutakin läheisyyttä. Elämälläni on kuitenkin tarkoitus myös silloin kun kumppania ei ole. Niitä iloja ja suruja on edelleen sama määrä. Seksin tilalla on sooloseksi, joka ei ole yhtä kokonaisvaltaisesti tyydyttävää kuin seksi jonkun kanssa, mutta sen perustarvepuolen asiasta se hoitaa kyllä. Irtoseksiä en naisena juuri koskaan saa, jos seksiksi ei lasketa sitä että mies masturboi kehollani ja itse en saa tilanteesta mitään (itse en laske tuota seksiksi omasta näkökulmastani). Ne irtoseksitilanteet, joissa minäkin nauttisin, ovat niin harvassa että niihin ei kannata edes hakeutua. Hyötysuhde on negatiivinen, koska käytetyksi tuleminen satuttaa ja vaurioittaa minuuttani.

Kaikki ne miehet, joihin olen ihastunut, ovat suhtautuneet sinkkuna olemiseen aivan samalla tavalla. Ollaan onnellisia yksinkin, eikä kumppania tarvita epätoivoisesti rinnalle. En pysty mitenkään ymmärtämään, miksi joillakin on tarve nähdä asia niin, että sinkkuus olisi miehelle lähtökohtaisesti jotenkin paljon vaikeampi asia - paitsi tietenkin jos kyseinen mies on läheisriippuvainen. Silloinhan siitä sinkkuudesta tulee sellainen täydellinen onnellisuudenpilaaja, joka syöksee ihmisen epätoivoisiin tekoihin jotta saisi kumppanin. Mutta tämä koskee läheisriippuvaisia naisia siinä missä miehiäkin. Sukupuoli ei ole se ratkaiseva tekijä, vaan mielen tasapaino.

Vielä tuohon alun väittämääsi, että läheisriippuva käytös koettaisiin muka viehättäväksi, kunhan käyttäytyjä on hyvännäköinen: ei todellakaan. Esim. Elliot Rodger oli hyvännäköinen, mutta äärimmäisen vastenmielinen ihminen käytöksensä vuoksi.

Miehen kuuluu sanoa olevansa onnellinen ilman kumppaniakin, koska mieheltä odotetaan vahvuutta. Miehelle vahvan esittäminen on osa roolia ja mies ansaitsee rakkauden kestämällä kipua; eivät esim.ammattiurheilijamiehet mieti uransa aikana niitä elinikäisiä kipuja, joiden kanssa tulevat elämään loppuelämänsä, vaan sitä rahaa ja statusta minkä voivat perheen eteen ansait aktiiviuran aikana. Samasta syystä tavalliset miehet eivät mene helpolla lääkäriin. https://aijaa.com/avhdDp

En tiedä mitä tarkoitat irtoseksillä, mutta tietääkseni useimmilla naisilla on yhden yön seikkailujen sijaan ns.panokavereita, jolloin kumpikin tietää toisensa tarpeet ja mieltymykset. Myös sinulla on tekstin perusteella riittävä älykkyys ja verbaaliset taidot tuollaiseen suhteeseen. Koska mies on lähes aina altavastaajana seksissä (paitsi jos nainen ottaa itseään kaksi pykälää tasokkaamman miehen), nainen määrää millaista seksi tulee olemaan ja jos mies ei osaa lukea ajatuksia, nainen voi vaihtaa miehen sellaiseen, joka on opetellut asiat ulkoa. 

Jos oikeasti haluat seksiä, sinun ei tarvitse tyytyä alustana olemiseen ellet halua; se vaatii vain vähän vuorovaikutusta. Ethän mene kauppaankaan lappu silmillä ja ota hyllyltä tuotteita summassa, vaan suunnittelet jo etukäteen mitä haluat ottaa. 

Vielä vastaus tuohon irtoseksikohtaan. Panokaverin hommaaminen on tosiaan minulle mahdollista, ja noissa järjestelyissä olen saanut paremmin seksuaalista nautintoa kuin irtoseksikokeiluissa. Ongelmana on kuitenkin se, että niissä herää hyvin helposti myös liian voimakkaita tunteita, erityisesti sille miehelle. Tuntuu liian raskaalta joutua selittämään toiselle, miksi en edelleenkään halua parisuhdetta, kuten alussa sovimme, laittaa noita suhteita poikki ja jättää mies nyyhkimään onnettomana ja alkaa etsiä seuraavaa. En vain pysty sellaiseen.

Eli kokonaishyvinvointini jää edelleen miinukselle noissa, vaikka seksin osalta tilanne olisikin ok. Paras vaihtoehto on yksinkertaisesti se, että hoidan seksitarpeeni yksin kunnes tapaan ihmisen, jonka kanssa haluan parisuhdetta. Tämä ei ole minulle minkäänlainen ongelma, vaikka se ei olekaan yhtä ihanaa kuin seksi rakastamani ihmisen kanssa.

Mikä siinä on, että aina, kun luen tällaisia juttuja, niin ne tunteet heräävät seksisuhteessa miehille eivätkä naisille? Minä en oikein tajua, miten naiset pystyvät olemaan kehittämättä tunteita tuollaisissa suhteissa.

Varmasti samaa tapahtuu toisinkin päin. Ehkä ne miehet, joihin naiset ihastuvat seksiin perustuvissa suhdekuvioissa, eivät kirjoittele yhtä usein tälle palstalle kuin vastaavat naiset?

Itse en kehitä panosuhteessa tunteita, koska haen parisuhteelta paljon muutakin kuin pelkkää seksiä. Panokaveri valitaan ja suhteen tyyppi määritellään panosuhteeksi sen vuoksi että seksi toimii, mutta se muu ei. Ei se tilanne siitä yleensä muuksi muutu myöhemminkään. Jos vaikkapa keskusteluyhteys on alkeellinen, eikä toisen kanssa tee mieli viettää aikaa muualla kuin sängyssä, en voi kuvitella suhdetta enkä ihastua sellaiseen mieheen. Tai jos on liian suuri älykkyysero (minun tapauksessani niin on melkein aina).

Oletan, että nämä miehet taas ovat voineet ihastua, koska heidän parisuhdekäsityksensä on ollut niin erilainen. He ehkä etsivät ihmistä, jonka kanssa seksi toimii, arkielämän kulut voi jakaa puoliksi kun muutetaan yhteen, saa apua kotitöihin ja voi tehdä jälkikasvua ja saada heille järjissään olevan toisen vanhemman. Syvä henkinen yhteys ei ole ehkä heille niin tärkeää. Siksi ihastumiselle ei ole ollut heidän puoleltaan estettä.

Mua tietyllä tavalla ärsyttää yliopistonaisten itsetietoisuus ja usein hieman valheellinen kuva omasta älystä. Olen itse Aallosta valmistunut tohtoriksi ja valtaosa esim. humanistipuolen naisista on älyllisesti melko keskinkertaisia. Oma prosessointi jää uupumaan ja niitä proffien oppeja toistetaan papukaijan tavoin. Ja sitten kun yrittää käydä älykästä argumentointia aiheesta, niin vedetään joku lapsellinen itkupotkuraivari ja lopputuloksena olet liian tyhmä ymmärtämään tyyliin genderideologiaa (vaikka kerrot tarkasti ideologian taustat, osaat ideologian teesit ulkoa yms.). Kauan sitten jo luovutin noiden suhteen. On parempi vaan myötäillä.

Fakta vaan on se että koulutusjärjestelmä suosii naisia. Naiset ei tilastollisesti ole miehiä fiksumpia, mutta silti he täyttävät yliopistot. Tästä voi tehdä johtopäätöksen että sukupuoli vaikuttaa akateemiseen menestykseen (ei pelkkä äly ja muut kyvyt).

Mä olen käynyt tätä keskustelua monenkin miespuolisen ystävän kanssa, joilla suunnilleen sama tutkinto. Älykkäänä miehenä on ollut pakko tehdä raju kompromissi sen suhteen että voisi olla samalla aaltopituudella naisen kanssa. Eli käytännössä vain harva saa sellaisen naisen jonka kanssa voisi keskustella tosi älyllisiä asioita. Enemmän kiinnostaa kauniit ja rohkeat tai salatut elämät.

Oma kokemukseni myös on että yliopistonaiset tyypillisesti sekstailee tyyliin asfalttimiesten kanssa ja pitää sitten erikseen friend zonella niitä fiksuja miehiä koska ulkonäkö ei ole karskin miehinen. Tuosta postauksesta tuli jotenkin tämä tunnelma. Sitten odotellaan sitä asfalttimiehen näköistä akateemikkoa kunnes biologinen kello hälyttää ja otetaan joku randomi ja erotaan parin vuoden päästä kun lapset on pieniä. Ei ollutkaan (yllätys) mitään yhteistä ja asfalttimiehen kanssa sentään oli kivaa sängyssä mutta pään sisus alkoi v-tuttaa melko nopeasti.

Mua ärsyttää piilosovinismi. Menestyneetkin miehet lankeaa joka kerta kun heittäydyn vähän hölmöksi. Huomasin monen pitävän tietyllä tavalla yksinkertaisesta naisesta. Koulutus ja työssäkäynti on plussaa ajatuksenkulun pysyessä miesten mieleisenä.

Luovutin. En enää jaksanut 🤯

Miehillä on kaksi moodia.

Ensimmäinen moodi on se kun ollaan laskuhumalassa baarissa. Tällöin kuka tahansa bimbo kelpaa. Joo myönnetään että meno raadollista plus että naiset osaa lukea miehen epätoivon todella hyvin. Eli harvemmin onnistuu... väsähtänyttä ja säälittävää...Häpeillen myönnän että kakskymppisenä itselläkin näitä hetkiä....

Toinen moodi on se kun haetaan ihan vakavissaan parisuhdetta. Jos naisella on hyviä argumentteja ja leikkaa, niin todellakin arvostan ja jopa paljon ulkonäköä tärkeämmäksi. Vieläkin muistan yhden opiskelukaverin (naisen), joka heitti todella fiksua juttua... Harmi että seurustelin silloin (bimbomman kanssa).

Näitä kahta moodia ei pidä sekottaa. Kyse siis samasta miehestä eri mielentilassa. Varsinkin nuorena testosteroni on todella ärsyttävä juttu. Se kytkee järkevän ajattelun päästä pois.

Itselläni puute on ahdistava ja raskas tunne. Olen melko varma että naiset ei a) koe puutetta yhtä kivuliaana b) koe seksiä yhtä nautinnollisena. Väitteeni johtuu siitä että naiset keskimäärin addiktoituu muihin asioihin (sokeri, alkoholi, tupakka jne...) yhtä helposti kun miehet, mutta seksiin paljon miehiä harvemmin.

Mä taas en ukso, että miehet addiktoituvat seksiin siksi, että se olisi heille poikkeuksellisen nautinnollista, vaan miehille se saamisprosessi itsessään on palkitsevampi. Aika harvoin se seksuaalisen nautinnon huippu löytyy sen pilkun aikaan narikasta löytyneen tyypin kanssa 1,8 promillen humalassa. Maailmassa vieläkin ihannoidaan "panomiehiä" ja kun mies kelpaa naiselle sänkyyn, se kokemuksena vahvistaa miehen itsetuntoa ja siitä mies saa henkisen palkinnon, ihan sama minkä laatuista seksi itsessään on. Naiselle saaminen itsessään ei ole palkinto, sillä tyrkyllä olisi tavaraa niin paljon kuin jaksaa ottaa. Naisia myös helpommin paheksutaan hövelistä seksin harrastamisesta. Se taas toimii henkisenä rangaistuksena, kun koko ajan saa pelätä, että yhteiskunta tuomitsee seksikäyttäytymisen takia. Kukaan ei halua olla paaria. 

Myönnettäköön, että miehille seksi on varmasti tasaisesti nautinnollisempaa kuin naisille (eli ihan sama mitä, miten ja milloin panet, mälli todennäköisesti lentää), mutta kun itse harrastan mahtavaa seksiä hyvän ja sopivan kumppanin kanssa, en usko ollenkaan, että mä nauttisin siitä jotenkin vähemmän kuin hän. 

https://www.vaestoliitto.fi/@Bin/6096825/Saa_tavallisesti_orgasmin_yhdy…

Vinkkejä keskustelun aloittamiseen?

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/top-18-ihmiset-jotka-saavat-eniten-…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten soisi katsovan tämän herran videoita. Puhuu aika ajoin kommentointi videoillaan nykyajan miesten suurimmasta ongelmasta. Todella usealla vaikuttaisi olevan kumppanin puutteen lisäksi paha läheisyysriippuvuus jonka monet deitit haistaa. Minusta tuo oli mielenkiintoinen näkökulma sinkkuudelle joka on monella tahatonta. Voisiko täälläkin olla samaa vikaa?

https://www.youtube.com/user/PsychologyInSeattle

En ole noita videoita katsonut (laita linkki johonkin videoon, jossa puhuu tästä aiheesta?). Mutta tuo läheisriippuvuus-teema kuulostaa mielestäni siltä että monen miehen kannattaisi siihen kyllä perehtyä lähemmin.

Olen nainen ja aika paljon tulee Tinderissä vastaan miehiä, jotka olisivat valmiita suunnilleen menemään vihille kun pari viestiä on vaihdettu. Se on todella pelottavaa ja viestittely loppuu kyllä minun osaltani siihen.

Samoin tällä palstalla on porukkaa, jotka kertovat haluavansa naisen, jotta voisivat olla onnellisia. Yksin ovat surkeita ja masentuneita, eikä elämällä ole mitään arvoa. Tässäkin on kysymys läheisriippuvuudesta, ja sellainen ihminen nyt vain ei ole houkutteleva kumppani kenellekään.

Miehet voivat perehtyä noihin läheisriippuvuusjuttuihin akateemisessa mielessä ja he voivat piilottaa itsestään epäviehättäviä käytöstapoja, mutta se ei muuta heidän tarpeitaan. 

Tuohon käytökseen voi olla pari eri syytä:

-miehet kuvittelevat, että uhrautuva ja sitoutumishalua korostava käytös on viehättävää naisista, vaikka ihan näinhän asia ei ole; se on naisesta viehättävää vain silloin jos mies on naisen silmissä korkeatasoinen. Muutoin se on pelottavaa, koska nainen pelkää tulevansa raskaaksi epätoivoiselle epäonnistujamiehelle. Samanaikaisesti ihan nuorten sarjoissa ja elokuvissa sun muissa on aina opetettu, että 'pelaava' mies on ilkeä paskis ja naisen tarpeet valkkaamisineen ja tylytyksineen ovat hyveellisiä

-toinen yksinkertainen syy on siis ihan vain se, että jatkuva yksinäisyys aiheuttaa epätoivoisia ilmauksia ja tekoja ja tätä on ehkä vaikea erottaa täysin ylemmästä kohdasta, jossa mainitaan kuvitelma sitoutumishalukkuuden viehättävyydestä

Historiallisesti paljon useampi nainen on lisääntynyt kuin mies ja naisille on ehkä evoluutiossa kehittynyt tietynlainen tyyneys ja tunne siitä, että hänen elämällään on tarkoitus, vaikka eläisi vain itselleen. Luola-aikoina hedelmällinen nainen on kenties ollut jatkuvasti raskaana ja panostaminen omaan hyvinvointiin on jollain tavalla ollut hyve, koska se on välillisesti satanut myös lapsen/perheen laariin. Nykyään yhä useampi nainen ei lisäänny ollenkaan tai venyttää lisääntymistä hedelmällisyyden loppuvuosille, mutta naisen aivot ehkä välittävät sellaista tietoa, että kaikki on kunnossa ja omaan nautintoon ja hyvinvointiin panostaminen pitää naisen aivot tyytyväisenä, koska naisen aivot eivät osaa erottaa onko naisella jälkikasvua vai ei. 

Tietynlainen itserakkaus on siis ollut naiselle hyve, kun taas miehelle siitä ei ole ollut mitään hyötyä; nykymaailma ruokkii naisen itserakkautta tuomalla miesmallien kehut kotisohvalle toiselta puolelta maailmaa, kun taas miehellä on aika hiljaista; miehen pitää edelleenkin rakentaa oman elämänsä tarkoitus, seikkailunsa ja sankarimyyttinsä tyhjästä ja myös romantiikka, joka on miesten keksimää, on osa tätä. 

Osa miehistä voi saada elämään sisältöä työstä ja tyydyttää tarpeet käymällä maksullisissa. Chadit saavat sisältöä työstä, harrastuksista ja säädöistä, hoidoista tai parisuhteesta. Osa miehistä on työelämän yms. ulkopuolella tai ei saa sisältöä ja tarkoitusta elämälleen muusta kuin parisuhteesta. Mutta ihan jokaisen miehen kohdalla läheisyyden puute ja sukupuoleton elämä (kukaan ei koskaan kehu, ihastele ja helli) vähentää elämänlaatua jonkin verran. 

Luuletko ettei sama koske naisia?

Kyllä minunkin elämänlaatuani "vähentää jonkin verran" se, että ei ole kumppania jonka kanssa voin jakaa ilot ja surut, harrastaa seksiä ja saada muutakin läheisyyttä. Elämälläni on kuitenkin tarkoitus myös silloin kun kumppania ei ole. Niitä iloja ja suruja on edelleen sama määrä. Seksin tilalla on sooloseksi, joka ei ole yhtä kokonaisvaltaisesti tyydyttävää kuin seksi jonkun kanssa, mutta sen perustarvepuolen asiasta se hoitaa kyllä. Irtoseksiä en naisena juuri koskaan saa, jos seksiksi ei lasketa sitä että mies masturboi kehollani ja itse en saa tilanteesta mitään (itse en laske tuota seksiksi omasta näkökulmastani). Ne irtoseksitilanteet, joissa minäkin nauttisin, ovat niin harvassa että niihin ei kannata edes hakeutua. Hyötysuhde on negatiivinen, koska käytetyksi tuleminen satuttaa ja vaurioittaa minuuttani.

Kaikki ne miehet, joihin olen ihastunut, ovat suhtautuneet sinkkuna olemiseen aivan samalla tavalla. Ollaan onnellisia yksinkin, eikä kumppania tarvita epätoivoisesti rinnalle. En pysty mitenkään ymmärtämään, miksi joillakin on tarve nähdä asia niin, että sinkkuus olisi miehelle lähtökohtaisesti jotenkin paljon vaikeampi asia - paitsi tietenkin jos kyseinen mies on läheisriippuvainen. Silloinhan siitä sinkkuudesta tulee sellainen täydellinen onnellisuudenpilaaja, joka syöksee ihmisen epätoivoisiin tekoihin jotta saisi kumppanin. Mutta tämä koskee läheisriippuvaisia naisia siinä missä miehiäkin. Sukupuoli ei ole se ratkaiseva tekijä, vaan mielen tasapaino.

Vielä tuohon alun väittämääsi, että läheisriippuva käytös koettaisiin muka viehättäväksi, kunhan käyttäytyjä on hyvännäköinen: ei todellakaan. Esim. Elliot Rodger oli hyvännäköinen, mutta äärimmäisen vastenmielinen ihminen käytöksensä vuoksi.

Miehen kuuluu sanoa olevansa onnellinen ilman kumppaniakin, koska mieheltä odotetaan vahvuutta. Miehelle vahvan esittäminen on osa roolia ja mies ansaitsee rakkauden kestämällä kipua; eivät esim.ammattiurheilijamiehet mieti uransa aikana niitä elinikäisiä kipuja, joiden kanssa tulevat elämään loppuelämänsä, vaan sitä rahaa ja statusta minkä voivat perheen eteen ansait aktiiviuran aikana. Samasta syystä tavalliset miehet eivät mene helpolla lääkäriin. https://aijaa.com/avhdDp

En tiedä mitä tarkoitat irtoseksillä, mutta tietääkseni useimmilla naisilla on yhden yön seikkailujen sijaan ns.panokavereita, jolloin kumpikin tietää toisensa tarpeet ja mieltymykset. Myös sinulla on tekstin perusteella riittävä älykkyys ja verbaaliset taidot tuollaiseen suhteeseen. Koska mies on lähes aina altavastaajana seksissä (paitsi jos nainen ottaa itseään kaksi pykälää tasokkaamman miehen), nainen määrää millaista seksi tulee olemaan ja jos mies ei osaa lukea ajatuksia, nainen voi vaihtaa miehen sellaiseen, joka on opetellut asiat ulkoa. 

Jos oikeasti haluat seksiä, sinun ei tarvitse tyytyä alustana olemiseen ellet halua; se vaatii vain vähän vuorovaikutusta. Ethän mene kauppaankaan lappu silmillä ja ota hyllyltä tuotteita summassa, vaan suunnittelet jo etukäteen mitä haluat ottaa. 

Vielä vastaus tuohon irtoseksikohtaan. Panokaverin hommaaminen on tosiaan minulle mahdollista, ja noissa järjestelyissä olen saanut paremmin seksuaalista nautintoa kuin irtoseksikokeiluissa. Ongelmana on kuitenkin se, että niissä herää hyvin helposti myös liian voimakkaita tunteita, erityisesti sille miehelle. Tuntuu liian raskaalta joutua selittämään toiselle, miksi en edelleenkään halua parisuhdetta, kuten alussa sovimme, laittaa noita suhteita poikki ja jättää mies nyyhkimään onnettomana ja alkaa etsiä seuraavaa. En vain pysty sellaiseen.

Eli kokonaishyvinvointini jää edelleen miinukselle noissa, vaikka seksin osalta tilanne olisikin ok. Paras vaihtoehto on yksinkertaisesti se, että hoidan seksitarpeeni yksin kunnes tapaan ihmisen, jonka kanssa haluan parisuhdetta. Tämä ei ole minulle minkäänlainen ongelma, vaikka se ei olekaan yhtä ihanaa kuin seksi rakastamani ihmisen kanssa.

Mikä siinä on, että aina, kun luen tällaisia juttuja, niin ne tunteet heräävät seksisuhteessa miehille eivätkä naisille? Minä en oikein tajua, miten naiset pystyvät olemaan kehittämättä tunteita tuollaisissa suhteissa.

Varmasti samaa tapahtuu toisinkin päin. Ehkä ne miehet, joihin naiset ihastuvat seksiin perustuvissa suhdekuvioissa, eivät kirjoittele yhtä usein tälle palstalle kuin vastaavat naiset?

Itse en kehitä panosuhteessa tunteita, koska haen parisuhteelta paljon muutakin kuin pelkkää seksiä. Panokaveri valitaan ja suhteen tyyppi määritellään panosuhteeksi sen vuoksi että seksi toimii, mutta se muu ei. Ei se tilanne siitä yleensä muuksi muutu myöhemminkään. Jos vaikkapa keskusteluyhteys on alkeellinen, eikä toisen kanssa tee mieli viettää aikaa muualla kuin sängyssä, en voi kuvitella suhdetta enkä ihastua sellaiseen mieheen. Tai jos on liian suuri älykkyysero (minun tapauksessani niin on melkein aina).

Oletan, että nämä miehet taas ovat voineet ihastua, koska heidän parisuhdekäsityksensä on ollut niin erilainen. He ehkä etsivät ihmistä, jonka kanssa seksi toimii, arkielämän kulut voi jakaa puoliksi kun muutetaan yhteen, saa apua kotitöihin ja voi tehdä jälkikasvua ja saada heille järjissään olevan toisen vanhemman. Syvä henkinen yhteys ei ole ehkä heille niin tärkeää. Siksi ihastumiselle ei ole ollut heidän puoleltaan estettä.

Mua tietyllä tavalla ärsyttää yliopistonaisten itsetietoisuus ja usein hieman valheellinen kuva omasta älystä. Olen itse Aallosta valmistunut tohtoriksi ja valtaosa esim. humanistipuolen naisista on älyllisesti melko keskinkertaisia. Oma prosessointi jää uupumaan ja niitä proffien oppeja toistetaan papukaijan tavoin. Ja sitten kun yrittää käydä älykästä argumentointia aiheesta, niin vedetään joku lapsellinen itkupotkuraivari ja lopputuloksena olet liian tyhmä ymmärtämään tyyliin genderideologiaa (vaikka kerrot tarkasti ideologian taustat, osaat ideologian teesit ulkoa yms.). Kauan sitten jo luovutin noiden suhteen. On parempi vaan myötäillä.

Fakta vaan on se että koulutusjärjestelmä suosii naisia. Naiset ei tilastollisesti ole miehiä fiksumpia, mutta silti he täyttävät yliopistot. Tästä voi tehdä johtopäätöksen että sukupuoli vaikuttaa akateemiseen menestykseen (ei pelkkä äly ja muut kyvyt).

Mä olen käynyt tätä keskustelua monenkin miespuolisen ystävän kanssa, joilla suunnilleen sama tutkinto. Älykkäänä miehenä on ollut pakko tehdä raju kompromissi sen suhteen että voisi olla samalla aaltopituudella naisen kanssa. Eli käytännössä vain harva saa sellaisen naisen jonka kanssa voisi keskustella tosi älyllisiä asioita. Enemmän kiinnostaa kauniit ja rohkeat tai salatut elämät.

Oma kokemukseni myös on että yliopistonaiset tyypillisesti sekstailee tyyliin asfalttimiesten kanssa ja pitää sitten erikseen friend zonella niitä fiksuja miehiä koska ulkonäkö ei ole karskin miehinen. Tuosta postauksesta tuli jotenkin tämä tunnelma. Sitten odotellaan sitä asfalttimiehen näköistä akateemikkoa kunnes biologinen kello hälyttää ja otetaan joku randomi ja erotaan parin vuoden päästä kun lapset on pieniä. Ei ollutkaan (yllätys) mitään yhteistä ja asfalttimiehen kanssa sentään oli kivaa sängyssä mutta pään sisus alkoi v-tuttaa melko nopeasti.

Mua ärsyttää piilosovinismi. Menestyneetkin miehet lankeaa joka kerta kun heittäydyn vähän hölmöksi. Huomasin monen pitävän tietyllä tavalla yksinkertaisesta naisesta. Koulutus ja työssäkäynti on plussaa ajatuksenkulun pysyessä miesten mieleisenä.

Luovutin. En enää jaksanut 🤯

Miehillä on kaksi moodia.

Ensimmäinen moodi on se kun ollaan laskuhumalassa baarissa. Tällöin kuka tahansa bimbo kelpaa. Joo myönnetään että meno raadollista plus että naiset osaa lukea miehen epätoivon todella hyvin. Eli harvemmin onnistuu... väsähtänyttä ja säälittävää...Häpeillen myönnän että kakskymppisenä itselläkin näitä hetkiä....

Toinen moodi on se kun haetaan ihan vakavissaan parisuhdetta. Jos naisella on hyviä argumentteja ja leikkaa, niin todellakin arvostan ja jopa paljon ulkonäköä tärkeämmäksi. Vieläkin muistan yhden opiskelukaverin (naisen), joka heitti todella fiksua juttua... Harmi että seurustelin silloin (bimbomman kanssa).

Näitä kahta moodia ei pidä sekottaa. Kyse siis samasta miehestä eri mielentilassa. Varsinkin nuorena testosteroni on todella ärsyttävä juttu. Se kytkee järkevän ajattelun päästä pois.

Itselläni puute on ahdistava ja raskas tunne. Olen melko varma että naiset ei a) koe puutetta yhtä kivuliaana b) koe seksiä yhtä nautinnollisena. Väitteeni johtuu siitä että naiset keskimäärin addiktoituu muihin asioihin (sokeri, alkoholi, tupakka jne...) yhtä helposti kun miehet, mutta seksiin paljon miehiä harvemmin.

Mä taas en ukso, että miehet addiktoituvat seksiin siksi, että se olisi heille poikkeuksellisen nautinnollista, vaan miehille se saamisprosessi itsessään on palkitsevampi. Aika harvoin se seksuaalisen nautinnon huippu löytyy sen pilkun aikaan narikasta löytyneen tyypin kanssa 1,8 promillen humalassa. Maailmassa vieläkin ihannoidaan "panomiehiä" ja kun mies kelpaa naiselle sänkyyn, se kokemuksena vahvistaa miehen itsetuntoa ja siitä mies saa henkisen palkinnon, ihan sama minkä laatuista seksi itsessään on. Naiselle saaminen itsessään ei ole palkinto, sillä tyrkyllä olisi tavaraa niin paljon kuin jaksaa ottaa. Naisia myös helpommin paheksutaan hövelistä seksin harrastamisesta. Se taas toimii henkisenä rangaistuksena, kun koko ajan saa pelätä, että yhteiskunta tuomitsee seksikäyttäytymisen takia. Kukaan ei halua olla paaria. 

Myönnettäköön, että miehille seksi on varmasti tasaisesti nautinnollisempaa kuin naisille (eli ihan sama mitä, miten ja milloin panet, mälli todennäköisesti lentää), mutta kun itse harrastan mahtavaa seksiä hyvän ja sopivan kumppanin kanssa, en usko ollenkaan, että mä nauttisin siitä jotenkin vähemmän kuin hän. 

https://www.vaestoliitto.fi/@Bin/6096825/Saa_tavallisesti_orgasmin_yhdy…

Niin, siis paljon tilanteita, joissa nainen ei saa mitään kun mies saa edes jotain. Miehelle homma kannattaa, sillä vaikka se ei ole kovin hyvää, se on edes jotain. Naisen 0 on joka tilanteessa 0. 

Mutta mulla on silti ongelma tuon olettaman kanssa "nainen ei koe seksiä yhtä nautinnolliseksi". Mä koen seksin parhaimmillaan todella nautinnolliseksi ja varmasti nautin siitä yhtä paljon kuin kumppanini.  Toi kommentti jotenkin vihjaa, että turha edes yrittää kun naiset ei ole kykeneviä nauttimaan seksistä yhtä paljon kuin miehet. 

Jos tarjolla on hyvää settiä, niin silloin olen yleensä jopa halukkaampi kuin kumppanini. Myönnettäköön, että hyvää settiä on tarjolla harvoin, joten siitä pitää ottaa kaikki irti kun tilaisuus sallii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten soisi katsovan tämän herran videoita. Puhuu aika ajoin kommentointi videoillaan nykyajan miesten suurimmasta ongelmasta. Todella usealla vaikuttaisi olevan kumppanin puutteen lisäksi paha läheisyysriippuvuus jonka monet deitit haistaa. Minusta tuo oli mielenkiintoinen näkökulma sinkkuudelle joka on monella tahatonta. Voisiko täälläkin olla samaa vikaa?

https://www.youtube.com/user/PsychologyInSeattle

En ole noita videoita katsonut (laita linkki johonkin videoon, jossa puhuu tästä aiheesta?). Mutta tuo läheisriippuvuus-teema kuulostaa mielestäni siltä että monen miehen kannattaisi siihen kyllä perehtyä lähemmin.

Olen nainen ja aika paljon tulee Tinderissä vastaan miehiä, jotka olisivat valmiita suunnilleen menemään vihille kun pari viestiä on vaihdettu. Se on todella pelottavaa ja viestittely loppuu kyllä minun osaltani siihen.

Samoin tällä palstalla on porukkaa, jotka kertovat haluavansa naisen, jotta voisivat olla onnellisia. Yksin ovat surkeita ja masentuneita, eikä elämällä ole mitään arvoa. Tässäkin on kysymys läheisriippuvuudesta, ja sellainen ihminen nyt vain ei ole houkutteleva kumppani kenellekään.

Miehet voivat perehtyä noihin läheisriippuvuusjuttuihin akateemisessa mielessä ja he voivat piilottaa itsestään epäviehättäviä käytöstapoja, mutta se ei muuta heidän tarpeitaan. 

Tuohon käytökseen voi olla pari eri syytä:

-miehet kuvittelevat, että uhrautuva ja sitoutumishalua korostava käytös on viehättävää naisista, vaikka ihan näinhän asia ei ole; se on naisesta viehättävää vain silloin jos mies on naisen silmissä korkeatasoinen. Muutoin se on pelottavaa, koska nainen pelkää tulevansa raskaaksi epätoivoiselle epäonnistujamiehelle. Samanaikaisesti ihan nuorten sarjoissa ja elokuvissa sun muissa on aina opetettu, että 'pelaava' mies on ilkeä paskis ja naisen tarpeet valkkaamisineen ja tylytyksineen ovat hyveellisiä

-toinen yksinkertainen syy on siis ihan vain se, että jatkuva yksinäisyys aiheuttaa epätoivoisia ilmauksia ja tekoja ja tätä on ehkä vaikea erottaa täysin ylemmästä kohdasta, jossa mainitaan kuvitelma sitoutumishalukkuuden viehättävyydestä

Historiallisesti paljon useampi nainen on lisääntynyt kuin mies ja naisille on ehkä evoluutiossa kehittynyt tietynlainen tyyneys ja tunne siitä, että hänen elämällään on tarkoitus, vaikka eläisi vain itselleen. Luola-aikoina hedelmällinen nainen on kenties ollut jatkuvasti raskaana ja panostaminen omaan hyvinvointiin on jollain tavalla ollut hyve, koska se on välillisesti satanut myös lapsen/perheen laariin. Nykyään yhä useampi nainen ei lisäänny ollenkaan tai venyttää lisääntymistä hedelmällisyyden loppuvuosille, mutta naisen aivot ehkä välittävät sellaista tietoa, että kaikki on kunnossa ja omaan nautintoon ja hyvinvointiin panostaminen pitää naisen aivot tyytyväisenä, koska naisen aivot eivät osaa erottaa onko naisella jälkikasvua vai ei. 

Tietynlainen itserakkaus on siis ollut naiselle hyve, kun taas miehelle siitä ei ole ollut mitään hyötyä; nykymaailma ruokkii naisen itserakkautta tuomalla miesmallien kehut kotisohvalle toiselta puolelta maailmaa, kun taas miehellä on aika hiljaista; miehen pitää edelleenkin rakentaa oman elämänsä tarkoitus, seikkailunsa ja sankarimyyttinsä tyhjästä ja myös romantiikka, joka on miesten keksimää, on osa tätä. 

Osa miehistä voi saada elämään sisältöä työstä ja tyydyttää tarpeet käymällä maksullisissa. Chadit saavat sisältöä työstä, harrastuksista ja säädöistä, hoidoista tai parisuhteesta. Osa miehistä on työelämän yms. ulkopuolella tai ei saa sisältöä ja tarkoitusta elämälleen muusta kuin parisuhteesta. Mutta ihan jokaisen miehen kohdalla läheisyyden puute ja sukupuoleton elämä (kukaan ei koskaan kehu, ihastele ja helli) vähentää elämänlaatua jonkin verran. 

Luuletko ettei sama koske naisia?

Kyllä minunkin elämänlaatuani "vähentää jonkin verran" se, että ei ole kumppania jonka kanssa voin jakaa ilot ja surut, harrastaa seksiä ja saada muutakin läheisyyttä. Elämälläni on kuitenkin tarkoitus myös silloin kun kumppania ei ole. Niitä iloja ja suruja on edelleen sama määrä. Seksin tilalla on sooloseksi, joka ei ole yhtä kokonaisvaltaisesti tyydyttävää kuin seksi jonkun kanssa, mutta sen perustarvepuolen asiasta se hoitaa kyllä. Irtoseksiä en naisena juuri koskaan saa, jos seksiksi ei lasketa sitä että mies masturboi kehollani ja itse en saa tilanteesta mitään (itse en laske tuota seksiksi omasta näkökulmastani). Ne irtoseksitilanteet, joissa minäkin nauttisin, ovat niin harvassa että niihin ei kannata edes hakeutua. Hyötysuhde on negatiivinen, koska käytetyksi tuleminen satuttaa ja vaurioittaa minuuttani.

Kaikki ne miehet, joihin olen ihastunut, ovat suhtautuneet sinkkuna olemiseen aivan samalla tavalla. Ollaan onnellisia yksinkin, eikä kumppania tarvita epätoivoisesti rinnalle. En pysty mitenkään ymmärtämään, miksi joillakin on tarve nähdä asia niin, että sinkkuus olisi miehelle lähtökohtaisesti jotenkin paljon vaikeampi asia - paitsi tietenkin jos kyseinen mies on läheisriippuvainen. Silloinhan siitä sinkkuudesta tulee sellainen täydellinen onnellisuudenpilaaja, joka syöksee ihmisen epätoivoisiin tekoihin jotta saisi kumppanin. Mutta tämä koskee läheisriippuvaisia naisia siinä missä miehiäkin. Sukupuoli ei ole se ratkaiseva tekijä, vaan mielen tasapaino.

Vielä tuohon alun väittämääsi, että läheisriippuva käytös koettaisiin muka viehättäväksi, kunhan käyttäytyjä on hyvännäköinen: ei todellakaan. Esim. Elliot Rodger oli hyvännäköinen, mutta äärimmäisen vastenmielinen ihminen käytöksensä vuoksi.

Miehen kuuluu sanoa olevansa onnellinen ilman kumppaniakin, koska mieheltä odotetaan vahvuutta. Miehelle vahvan esittäminen on osa roolia ja mies ansaitsee rakkauden kestämällä kipua; eivät esim.ammattiurheilijamiehet mieti uransa aikana niitä elinikäisiä kipuja, joiden kanssa tulevat elämään loppuelämänsä, vaan sitä rahaa ja statusta minkä voivat perheen eteen ansait aktiiviuran aikana. Samasta syystä tavalliset miehet eivät mene helpolla lääkäriin. https://aijaa.com/avhdDp

En tiedä mitä tarkoitat irtoseksillä, mutta tietääkseni useimmilla naisilla on yhden yön seikkailujen sijaan ns.panokavereita, jolloin kumpikin tietää toisensa tarpeet ja mieltymykset. Myös sinulla on tekstin perusteella riittävä älykkyys ja verbaaliset taidot tuollaiseen suhteeseen. Koska mies on lähes aina altavastaajana seksissä (paitsi jos nainen ottaa itseään kaksi pykälää tasokkaamman miehen), nainen määrää millaista seksi tulee olemaan ja jos mies ei osaa lukea ajatuksia, nainen voi vaihtaa miehen sellaiseen, joka on opetellut asiat ulkoa. 

Jos oikeasti haluat seksiä, sinun ei tarvitse tyytyä alustana olemiseen ellet halua; se vaatii vain vähän vuorovaikutusta. Ethän mene kauppaankaan lappu silmillä ja ota hyllyltä tuotteita summassa, vaan suunnittelet jo etukäteen mitä haluat ottaa. 

Vielä vastaus tuohon irtoseksikohtaan. Panokaverin hommaaminen on tosiaan minulle mahdollista, ja noissa järjestelyissä olen saanut paremmin seksuaalista nautintoa kuin irtoseksikokeiluissa. Ongelmana on kuitenkin se, että niissä herää hyvin helposti myös liian voimakkaita tunteita, erityisesti sille miehelle. Tuntuu liian raskaalta joutua selittämään toiselle, miksi en edelleenkään halua parisuhdetta, kuten alussa sovimme, laittaa noita suhteita poikki ja jättää mies nyyhkimään onnettomana ja alkaa etsiä seuraavaa. En vain pysty sellaiseen.

Eli kokonaishyvinvointini jää edelleen miinukselle noissa, vaikka seksin osalta tilanne olisikin ok. Paras vaihtoehto on yksinkertaisesti se, että hoidan seksitarpeeni yksin kunnes tapaan ihmisen, jonka kanssa haluan parisuhdetta. Tämä ei ole minulle minkäänlainen ongelma, vaikka se ei olekaan yhtä ihanaa kuin seksi rakastamani ihmisen kanssa.

Mikä siinä on, että aina, kun luen tällaisia juttuja, niin ne tunteet heräävät seksisuhteessa miehille eivätkä naisille? Minä en oikein tajua, miten naiset pystyvät olemaan kehittämättä tunteita tuollaisissa suhteissa.

Varmasti samaa tapahtuu toisinkin päin. Ehkä ne miehet, joihin naiset ihastuvat seksiin perustuvissa suhdekuvioissa, eivät kirjoittele yhtä usein tälle palstalle kuin vastaavat naiset?

Itse en kehitä panosuhteessa tunteita, koska haen parisuhteelta paljon muutakin kuin pelkkää seksiä. Panokaveri valitaan ja suhteen tyyppi määritellään panosuhteeksi sen vuoksi että seksi toimii, mutta se muu ei. Ei se tilanne siitä yleensä muuksi muutu myöhemminkään. Jos vaikkapa keskusteluyhteys on alkeellinen, eikä toisen kanssa tee mieli viettää aikaa muualla kuin sängyssä, en voi kuvitella suhdetta enkä ihastua sellaiseen mieheen. Tai jos on liian suuri älykkyysero (minun tapauksessani niin on melkein aina).

Oletan, että nämä miehet taas ovat voineet ihastua, koska heidän parisuhdekäsityksensä on ollut niin erilainen. He ehkä etsivät ihmistä, jonka kanssa seksi toimii, arkielämän kulut voi jakaa puoliksi kun muutetaan yhteen, saa apua kotitöihin ja voi tehdä jälkikasvua ja saada heille järjissään olevan toisen vanhemman. Syvä henkinen yhteys ei ole ehkä heille niin tärkeää. Siksi ihastumiselle ei ole ollut heidän puoleltaan estettä.

Mua tietyllä tavalla ärsyttää yliopistonaisten itsetietoisuus ja usein hieman valheellinen kuva omasta älystä. Olen itse Aallosta valmistunut tohtoriksi ja valtaosa esim. humanistipuolen naisista on älyllisesti melko keskinkertaisia. Oma prosessointi jää uupumaan ja niitä proffien oppeja toistetaan papukaijan tavoin. Ja sitten kun yrittää käydä älykästä argumentointia aiheesta, niin vedetään joku lapsellinen itkupotkuraivari ja lopputuloksena olet liian tyhmä ymmärtämään tyyliin genderideologiaa (vaikka kerrot tarkasti ideologian taustat, osaat ideologian teesit ulkoa yms.). Kauan sitten jo luovutin noiden suhteen. On parempi vaan myötäillä.

Fakta vaan on se että koulutusjärjestelmä suosii naisia. Naiset ei tilastollisesti ole miehiä fiksumpia, mutta silti he täyttävät yliopistot. Tästä voi tehdä johtopäätöksen että sukupuoli vaikuttaa akateemiseen menestykseen (ei pelkkä äly ja muut kyvyt).

Mä olen käynyt tätä keskustelua monenkin miespuolisen ystävän kanssa, joilla suunnilleen sama tutkinto. Älykkäänä miehenä on ollut pakko tehdä raju kompromissi sen suhteen että voisi olla samalla aaltopituudella naisen kanssa. Eli käytännössä vain harva saa sellaisen naisen jonka kanssa voisi keskustella tosi älyllisiä asioita. Enemmän kiinnostaa kauniit ja rohkeat tai salatut elämät.

Oma kokemukseni myös on että yliopistonaiset tyypillisesti sekstailee tyyliin asfalttimiesten kanssa ja pitää sitten erikseen friend zonella niitä fiksuja miehiä koska ulkonäkö ei ole karskin miehinen. Tuosta postauksesta tuli jotenkin tämä tunnelma. Sitten odotellaan sitä asfalttimiehen näköistä akateemikkoa kunnes biologinen kello hälyttää ja otetaan joku randomi ja erotaan parin vuoden päästä kun lapset on pieniä. Ei ollutkaan (yllätys) mitään yhteistä ja asfalttimiehen kanssa sentään oli kivaa sängyssä mutta pään sisus alkoi v-tuttaa melko nopeasti.

Mua ärsyttää piilosovinismi. Menestyneetkin miehet lankeaa joka kerta kun heittäydyn vähän hölmöksi. Huomasin monen pitävän tietyllä tavalla yksinkertaisesta naisesta. Koulutus ja työssäkäynti on plussaa ajatuksenkulun pysyessä miesten mieleisenä.

Luovutin. En enää jaksanut 🤯

Miehillä on kaksi moodia.

Ensimmäinen moodi on se kun ollaan laskuhumalassa baarissa. Tällöin kuka tahansa bimbo kelpaa. Joo myönnetään että meno raadollista plus että naiset osaa lukea miehen epätoivon todella hyvin. Eli harvemmin onnistuu... väsähtänyttä ja säälittävää...Häpeillen myönnän että kakskymppisenä itselläkin näitä hetkiä....

Toinen moodi on se kun haetaan ihan vakavissaan parisuhdetta. Jos naisella on hyviä argumentteja ja leikkaa, niin todellakin arvostan ja jopa paljon ulkonäköä tärkeämmäksi. Vieläkin muistan yhden opiskelukaverin (naisen), joka heitti todella fiksua juttua... Harmi että seurustelin silloin (bimbomman kanssa).

Näitä kahta moodia ei pidä sekottaa. Kyse siis samasta miehestä eri mielentilassa. Varsinkin nuorena testosteroni on todella ärsyttävä juttu. Se kytkee järkevän ajattelun päästä pois.

Itselläni puute on ahdistava ja raskas tunne. Olen melko varma että naiset ei a) koe puutetta yhtä kivuliaana b) koe seksiä yhtä nautinnollisena. Väitteeni johtuu siitä että naiset keskimäärin addiktoituu muihin asioihin (sokeri, alkoholi, tupakka jne...) yhtä helposti kun miehet, mutta seksiin paljon miehiä harvemmin.

Mä taas en ukso, että miehet addiktoituvat seksiin siksi, että se olisi heille poikkeuksellisen nautinnollista, vaan miehille se saamisprosessi itsessään on palkitsevampi. Aika harvoin se seksuaalisen nautinnon huippu löytyy sen pilkun aikaan narikasta löytyneen tyypin kanssa 1,8 promillen humalassa. Maailmassa vieläkin ihannoidaan "panomiehiä" ja kun mies kelpaa naiselle sänkyyn, se kokemuksena vahvistaa miehen itsetuntoa ja siitä mies saa henkisen palkinnon, ihan sama minkä laatuista seksi itsessään on. Naiselle saaminen itsessään ei ole palkinto, sillä tyrkyllä olisi tavaraa niin paljon kuin jaksaa ottaa. Naisia myös helpommin paheksutaan hövelistä seksin harrastamisesta. Se taas toimii henkisenä rangaistuksena, kun koko ajan saa pelätä, että yhteiskunta tuomitsee seksikäyttäytymisen takia. Kukaan ei halua olla paaria. 

Myönnettäköön, että miehille seksi on varmasti tasaisesti nautinnollisempaa kuin naisille (eli ihan sama mitä, miten ja milloin panet, mälli todennäköisesti lentää), mutta kun itse harrastan mahtavaa seksiä hyvän ja sopivan kumppanin kanssa, en usko ollenkaan, että mä nauttisin siitä jotenkin vähemmän kuin hän. 

Minusta kuulostaa pikemminkin huonon itsetunnon pönkitykseltä, että "seksin saaminen" olisi seksissä se olennainen juttu, riippumatta siitä, onko se seksi hyvää vai huonoa, tyydyttävää vai yhdentekevää. Tuskinpa kaikilla miehilläkään niin huono itsetunto on. Ja mitä sitten naisiin tulee, niin eihän tuollaista ole ollut enää aikapäiviin, että jotenkin pelättäisiin yhteiskuntaa tuomiota, jos seksiä harrastaa. Ensinnäkään yhteiskunta ei enää tuomitse seksistä ketään, ei naisiakaan - jotkut vanhoilliset yhteisöt, kuten uskonnolliset tahot voivat niin tehdä, mutta jos ne eivät ole se oma yhteisö, niin ei niillä mitään merkitystä ole - joten ei nykyisin ole mitään paheksunnan pelkoa henkisenä rangaistuksena. 

Ainakin itselleni seksissä on tärkeää seksuaalinen nautinto. En oleta sen olevan todennäköinen lopputulos yhden illan jutussa tuntemattoman kanssa, joten siksi en ole kiinnostunut tällaisesta irtoseksistä. En tarkoita, että pitäisi olla tunteita mukana, vaan tarkoitan sitä, että eihän joku tuntematon random tiedä, mitkä asiat ja millainen kosketus juuri minulle toimii, ja sitten jos käytän ajan selittämiseen, en pysty keskittymään nauttimiseen. Seksi pelkkänä fyysisenä suorituksena on ihan yhdentekevä, jos siitä ei saa mitään tyydytystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus miettinyt, että olisi mielenkiintoista auttaa tällaisissa tapauksissa vaikka vain kuvien ottamisessa. Kuvassahan se kaikki on kiinni, vaikka kuvattava tietenkin on pääosassa. Jos heillä on kuitenkin ihan syvältä olevat kuvat, niin se ei auta asiaa.

Sitä paitsi viisi matchia on aika paljon.

Todellisuus on juuri kuten kirjoitat. Tästä on myös muodostunut ammattikuvaajille ehkä yllättävänkin hyvä tulonlähde, sillä hyvillä kuvilla matchien määrä nousee huomattavasti. Etenkin miehillä, mutta osaltaan myös naisilla. Kun verkkotreffien määrä on koronan myötä noussut, yksi tästä hyötynyt ammattiryhmä ovat nimenomaan ammattikuvaajat.

Raaka totuus kuitenkin on, että asiansa osaava ammattikuvaaja (tai muotokuvauksessa edistynyt harrastelija), saa kohteensa näyttämään vähintään yhtä, joissakin tapauksissa lähemmäs kahta kouluarvosanaa paremmalta suhteessa perinteisiin kännykkäkameralla otettuihin räpsyihin. Kuka tahansa kun nyt vaan näyttää paremmalta, kun kuva on otettu 105 mm muotokuvaoptiikalla verrattuna kännykkäkameroiden marsuposkioptiikoihin. Välineillä kun on tässä suhteessa todella paljon väliä. Kännykkäkameroilla otetuissa kuvissa kun on lähtökohtaisesti useita yleisesti rumentavina pidettyjä optisia vääristymiä, jotka kunnollisella muotokuvaoptiikalla jäävät pois.

Tuon lisäksi, naisille luontevampaa, on stailaus. Tarvittaessa hiuksia, partoja ja vastaavia kun voidaan virittää varsin pitkällekin. Varsinkin miehille tämä on usein vierasta, mutta jotain, jolla kuvasta saadaan usein huomattavasti parempi.

Edelleen, lopputuloksen kannalta ehkä haastavinta onkin se, ettei (varsinkaan miehillä) lopputulos näytä liian ”ammattimaiselta”, vaan vain hyvältä ”tavalliselta” kuvalta kohteestaan.

Nyt olet asian ytimessä. Mutta miksi stailaus pitäisi tehdä vain valokuvaa varten? Jos kerran pienellä ulkonäön hiomisella ja stailauksella saa itsestään, taviksesta, kiinnostavan näköisen, ehkä jopa puoleensa vetävän näköisen, niin miksi ei ottaisi tätä pysyväksi tavaksi?

En väitä edustavani yleistä näkökulmaa, mutta minusta ainakin on sekä kiinnostavampi että tietyllä tavalla paremman näköinen sellainen ulkonäöltään tavis, jolla on hyvä tyyli, ja joka stailuksen/tyylin ansiosta näyttää hyvältä, kuin sellaisen ulkonäöllisesti kauniin, jolla on tylsä tavistyyli.  Ja oli miten oli, kyllähän perunanenäinenkin tavistyyppi on heti paremman näköinen, jos vaatetus ja tyyli yleensäkin viestii hänen olevan mielenkiintoinen persoona. Kukaan ei edes huomaa, että nenä näyttää perunalta, kun kokonaisuus näyttää hyvältä.

Kyllä, aivan ehdottomasti samaa mieltä! Tyyli kertoo ihmisestä todella paljon biologista ulkonäköä enemmän. Sillä voi myös erottua muista, siis aivan kaikista muista miehistä/naisista. Jos pelkkää ulkonäköä katsoo, niin aina löytyy paremmankin näköisiä, ja jos on yhtään tavis niin aina löytyy myös suuria määriä yhtä hyvän näköisiä. Mutta jos tyyli on todella kohdallaan, ei löydy ketään juuri sillä tavalla viehättävää.

Ihmettelen mikseivät miehet Suomessa panosta enemmän tyyliinsä.

En nyt ymmärrä miksi tyylikin ei voisi olla hyvä mutta varsin tavanomainen tai suosittu? Mitä joskus nähnyt niitä suosituimpia miesprofiileja ( Tinder tarjoaa alussa) niin mielestäni ne miehet ovat kyllä komeita ja tyylikkäästi pukeutuneita mutta eivät välttämättä eroa tyyliltään toisistaan. Hiukset ovat päältä pitkät ja sivuilta lyhyet, paidat ja farkut ovat siistejä ja istuvia. Värimaailma on tummansinistä, mustaa, valkoista ja harmaata.

Voi olla etten ymmärrä pointtia.

Mä nyt tässä avaan vähän yhtä keskusteluani Tinderissä alle 40-vuotiaan miehen kanssa. Mies oli ikääsopiva, asui lähellä, oli hyvännäköinen, kirjoitti fiksusti ja vastaili useamman rivin viesteillä. Vakutti siis kaikin puolin kiinnostavalta.

Eli:

Tyypi aloittaa lupaavasti tervehtimällä reippaasti ja tykkäävän todella eräästä asiasta, josta itse kerron profiilissani pitävän.

Mä tervehdin takaisin ja kommentoin tätä tykkäämisen aihetta. Lopetan viestin kysymällä kuulumisia.

Mies kertoo (todella hyvin ja jopa ilmeikkäästi) mitä hänelle kuuluu 7 rivin viestillä.

Mä reagoin kommentoimalla hänen kuulumisiinsa ja kysyn jatkokysymyksen eräästä kuulumisissaan esille tulleesta vastoinkäymisestä.

Mies kertoo yksityiskohtaisesti työhön liittyvästä vastoinkäymisestään.

Vastaan reagoimalla vastointäymiseen. Kerron itsestäni jotain sivuhuomiona asiaan liittyen. Kysyn millä alalla tyyppi on (kun vastoinkäyminen liittyi työelämään)

Mies avaa työhistoriaansa.

Mä en vastaa hetkeen kun olen saanut jo juonesta kiinni.

Mies kysyy mitä opiskelen.

Mä kommentoin lyhyesti ja kerron mitä opiskelen.

Mies kommentoi opiskelemaani alaa.

Mä kommentoin lyhyesti pelkojani työllistymisen suhteen.

Mies vastaa kertomalla uskovansa, että eiköhän niitä töitä löydy.

En vastaa enää.

Nyt kysynkin, keksiikö kukaan miksi kiinnostukseni keskustelua kohtaan tyrehtyi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös 39-vuotias mies ja olen huomannut, että siinä 35 paikkeilla naisille alkaa olemaan punainen vaate, jos sinulla ei ole lapsia. Ennen sitä on vain plussaa, jos ei lapsia jonkun toisen kanssa sotkemassa kuvioita, mutta kun mennään 35+ skaalaan niin kuulee vain ihmettelyä, että miten niin ei ole lapsia, kaikilla on tuossa iässä lapsia. Yleensä tämä tulee sellaisilta neljänkympin paikkeilla olevilta naisilta, jotka varmaan haluavat vielä jonkun iltatähden.

Itse olen 34v vela nainen, jota ei kiinnosta mikään uusioperhepelleily. Jos haluaisin lapsia, minulla olisi niitä jo. Kohderyhmäni on nimenomaan 33-39 -vuotiaat lapsettomat miehet. Valitettavasti näistä suurimmalla osalla kuitenkin on suunnitelmissa hankkia lapsia joskus.

Jäljelle jääneisiin vela-miehiin onkin sitten tiivistynyt myös tämä "ikäistään nuorempi" -porukka, eli miehet, jotka profiilissaan (yleensä sellainen jossa ikä ei näy tai ikä on esim. 38, mutta tekstissä kertovat olevansa 48) rummuttavat olevansa 45 vuotta nuoria tai kertovat olevansa todella nuorekkaita tai mainostavat jotain "ikä on vain numero" -p*skaa. 

Itselleni tuollainen käytös (hillitön nuoruuden ja nuorekkuuden ihannointi ja oman vanhenemisen kieltäminen) indikoi lähinnä henkistä epäkypsyyttä ja peterpan-syndroomassa piehtarointi aiheuttaa myötähäpeää. Mä luulen, että monet sellaiset naiset, jotka eivät ole niin yksiselitteisesti lapsia vastaan kokevat miehen lapsettomuuden tällaiseksi indikaattoriksi, eli epäilevät miehen olevan henkisesti tällainen ikuinen 20v (vain vuosi vuodelta ryppyisempi). 

Itselleni lapseton, vajaa 40 vuotias, itsestään ja elämästään huolta pitävä, kypsä ja aikuinen, henkisesti ikäisensä ikäinen mies olisi todella toivottua seuraa. Ovat vain aikamoinen marginaaliryhmä.

Itsekin 37-vuotiaana velamiehenä tuskailen saman asian äärellä eli Tinderissä mahdollisuudet rajautuvat rankasti jos ei halua itse lapsia eikä toisten lapsia (pikkulapsiarkea varsinkaan!). Mulle on jäänyt mieleen luku 5% naisista olisi veloja ja 25% jää lapsettomiksi loppujen lopuksi. Tuo karsii aika kovalla kädellä mahdollisuuksia. Enkä oikein enää jaksaisi ihastua naiseen, joka haaveilee lapsesta. Siinä vain tekee itselleen karhunpalveluksen että toiselle.

Tämä ikäkausi on nyt kriittistä aikaa, mutta muutaman vuoden kuluttua ehkä helpottaa.

Ps. Multa ei ole yksikään nainen ihmetellyt miksi mulla ei ole lapsia. Ainakaan siinä sävyssä, että olisin joku outo ja epäilyttävä tapaus. Korkeintaan kysytty syytä jos tulevaisuuden hasveet ovat eronneet tässä asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kysynkin, keksiikö kukaan miksi kiinnostukseni keskustelua kohtaan tyrehtyi?

En kyllä arvaa! Aluksi ajattelin, että mies puhui vain itsestään eikä kysellyt sinusta mitään, mutta oli siellä ainakin opiskeluista kysymys. Tuo kuulosti ihan perushyvältä startilta itselleni. Pientä huumoria kaipaan kyllä itse eli sellainen hieman vakava jutustelu pelkästään ei ole minua.

M

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten soisi katsovan tämän herran videoita. Puhuu aika ajoin kommentointi videoillaan nykyajan miesten suurimmasta ongelmasta. Todella usealla vaikuttaisi olevan kumppanin puutteen lisäksi paha läheisyysriippuvuus jonka monet deitit haistaa. Minusta tuo oli mielenkiintoinen näkökulma sinkkuudelle joka on monella tahatonta. Voisiko täälläkin olla samaa vikaa?

https://www.youtube.com/user/PsychologyInSeattle

En ole noita videoita katsonut (laita linkki johonkin videoon, jossa puhuu tästä aiheesta?). Mutta tuo läheisriippuvuus-teema kuulostaa mielestäni siltä että monen miehen kannattaisi siihen kyllä perehtyä lähemmin.

Olen nainen ja aika paljon tulee Tinderissä vastaan miehiä, jotka olisivat valmiita suunnilleen menemään vihille kun pari viestiä on vaihdettu. Se on todella pelottavaa ja viestittely loppuu kyllä minun osaltani siihen.

Samoin tällä palstalla on porukkaa, jotka kertovat haluavansa naisen, jotta voisivat olla onnellisia. Yksin ovat surkeita ja masentuneita, eikä elämällä ole mitään arvoa. Tässäkin on kysymys läheisriippuvuudesta, ja sellainen ihminen nyt vain ei ole houkutteleva kumppani kenellekään.

Miehet voivat perehtyä noihin läheisriippuvuusjuttuihin akateemisessa mielessä ja he voivat piilottaa itsestään epäviehättäviä käytöstapoja, mutta se ei muuta heidän tarpeitaan. 

Tuohon käytökseen voi olla pari eri syytä:

-miehet kuvittelevat, että uhrautuva ja sitoutumishalua korostava käytös on viehättävää naisista, vaikka ihan näinhän asia ei ole; se on naisesta viehättävää vain silloin jos mies on naisen silmissä korkeatasoinen. Muutoin se on pelottavaa, koska nainen pelkää tulevansa raskaaksi epätoivoiselle epäonnistujamiehelle. Samanaikaisesti ihan nuorten sarjoissa ja elokuvissa sun muissa on aina opetettu, että 'pelaava' mies on ilkeä paskis ja naisen tarpeet valkkaamisineen ja tylytyksineen ovat hyveellisiä

-toinen yksinkertainen syy on siis ihan vain se, että jatkuva yksinäisyys aiheuttaa epätoivoisia ilmauksia ja tekoja ja tätä on ehkä vaikea erottaa täysin ylemmästä kohdasta, jossa mainitaan kuvitelma sitoutumishalukkuuden viehättävyydestä

Historiallisesti paljon useampi nainen on lisääntynyt kuin mies ja naisille on ehkä evoluutiossa kehittynyt tietynlainen tyyneys ja tunne siitä, että hänen elämällään on tarkoitus, vaikka eläisi vain itselleen. Luola-aikoina hedelmällinen nainen on kenties ollut jatkuvasti raskaana ja panostaminen omaan hyvinvointiin on jollain tavalla ollut hyve, koska se on välillisesti satanut myös lapsen/perheen laariin. Nykyään yhä useampi nainen ei lisäänny ollenkaan tai venyttää lisääntymistä hedelmällisyyden loppuvuosille, mutta naisen aivot ehkä välittävät sellaista tietoa, että kaikki on kunnossa ja omaan nautintoon ja hyvinvointiin panostaminen pitää naisen aivot tyytyväisenä, koska naisen aivot eivät osaa erottaa onko naisella jälkikasvua vai ei. 

Tietynlainen itserakkaus on siis ollut naiselle hyve, kun taas miehelle siitä ei ole ollut mitään hyötyä; nykymaailma ruokkii naisen itserakkautta tuomalla miesmallien kehut kotisohvalle toiselta puolelta maailmaa, kun taas miehellä on aika hiljaista; miehen pitää edelleenkin rakentaa oman elämänsä tarkoitus, seikkailunsa ja sankarimyyttinsä tyhjästä ja myös romantiikka, joka on miesten keksimää, on osa tätä. 

Osa miehistä voi saada elämään sisältöä työstä ja tyydyttää tarpeet käymällä maksullisissa. Chadit saavat sisältöä työstä, harrastuksista ja säädöistä, hoidoista tai parisuhteesta. Osa miehistä on työelämän yms. ulkopuolella tai ei saa sisältöä ja tarkoitusta elämälleen muusta kuin parisuhteesta. Mutta ihan jokaisen miehen kohdalla läheisyyden puute ja sukupuoleton elämä (kukaan ei koskaan kehu, ihastele ja helli) vähentää elämänlaatua jonkin verran. 

Luuletko ettei sama koske naisia?

Kyllä minunkin elämänlaatuani "vähentää jonkin verran" se, että ei ole kumppania jonka kanssa voin jakaa ilot ja surut, harrastaa seksiä ja saada muutakin läheisyyttä. Elämälläni on kuitenkin tarkoitus myös silloin kun kumppania ei ole. Niitä iloja ja suruja on edelleen sama määrä. Seksin tilalla on sooloseksi, joka ei ole yhtä kokonaisvaltaisesti tyydyttävää kuin seksi jonkun kanssa, mutta sen perustarvepuolen asiasta se hoitaa kyllä. Irtoseksiä en naisena juuri koskaan saa, jos seksiksi ei lasketa sitä että mies masturboi kehollani ja itse en saa tilanteesta mitään (itse en laske tuota seksiksi omasta näkökulmastani). Ne irtoseksitilanteet, joissa minäkin nauttisin, ovat niin harvassa että niihin ei kannata edes hakeutua. Hyötysuhde on negatiivinen, koska käytetyksi tuleminen satuttaa ja vaurioittaa minuuttani.

Kaikki ne miehet, joihin olen ihastunut, ovat suhtautuneet sinkkuna olemiseen aivan samalla tavalla. Ollaan onnellisia yksinkin, eikä kumppania tarvita epätoivoisesti rinnalle. En pysty mitenkään ymmärtämään, miksi joillakin on tarve nähdä asia niin, että sinkkuus olisi miehelle lähtökohtaisesti jotenkin paljon vaikeampi asia - paitsi tietenkin jos kyseinen mies on läheisriippuvainen. Silloinhan siitä sinkkuudesta tulee sellainen täydellinen onnellisuudenpilaaja, joka syöksee ihmisen epätoivoisiin tekoihin jotta saisi kumppanin. Mutta tämä koskee läheisriippuvaisia naisia siinä missä miehiäkin. Sukupuoli ei ole se ratkaiseva tekijä, vaan mielen tasapaino.

Vielä tuohon alun väittämääsi, että läheisriippuva käytös koettaisiin muka viehättäväksi, kunhan käyttäytyjä on hyvännäköinen: ei todellakaan. Esim. Elliot Rodger oli hyvännäköinen, mutta äärimmäisen vastenmielinen ihminen käytöksensä vuoksi.

Miehen kuuluu sanoa olevansa onnellinen ilman kumppaniakin, koska mieheltä odotetaan vahvuutta. Miehelle vahvan esittäminen on osa roolia ja mies ansaitsee rakkauden kestämällä kipua; eivät esim.ammattiurheilijamiehet mieti uransa aikana niitä elinikäisiä kipuja, joiden kanssa tulevat elämään loppuelämänsä, vaan sitä rahaa ja statusta minkä voivat perheen eteen ansait aktiiviuran aikana. Samasta syystä tavalliset miehet eivät mene helpolla lääkäriin. https://aijaa.com/avhdDp

En tiedä mitä tarkoitat irtoseksillä, mutta tietääkseni useimmilla naisilla on yhden yön seikkailujen sijaan ns.panokavereita, jolloin kumpikin tietää toisensa tarpeet ja mieltymykset. Myös sinulla on tekstin perusteella riittävä älykkyys ja verbaaliset taidot tuollaiseen suhteeseen. Koska mies on lähes aina altavastaajana seksissä (paitsi jos nainen ottaa itseään kaksi pykälää tasokkaamman miehen), nainen määrää millaista seksi tulee olemaan ja jos mies ei osaa lukea ajatuksia, nainen voi vaihtaa miehen sellaiseen, joka on opetellut asiat ulkoa. 

Jos oikeasti haluat seksiä, sinun ei tarvitse tyytyä alustana olemiseen ellet halua; se vaatii vain vähän vuorovaikutusta. Ethän mene kauppaankaan lappu silmillä ja ota hyllyltä tuotteita summassa, vaan suunnittelet jo etukäteen mitä haluat ottaa. 

Vielä vastaus tuohon irtoseksikohtaan. Panokaverin hommaaminen on tosiaan minulle mahdollista, ja noissa järjestelyissä olen saanut paremmin seksuaalista nautintoa kuin irtoseksikokeiluissa. Ongelmana on kuitenkin se, että niissä herää hyvin helposti myös liian voimakkaita tunteita, erityisesti sille miehelle. Tuntuu liian raskaalta joutua selittämään toiselle, miksi en edelleenkään halua parisuhdetta, kuten alussa sovimme, laittaa noita suhteita poikki ja jättää mies nyyhkimään onnettomana ja alkaa etsiä seuraavaa. En vain pysty sellaiseen.

Eli kokonaishyvinvointini jää edelleen miinukselle noissa, vaikka seksin osalta tilanne olisikin ok. Paras vaihtoehto on yksinkertaisesti se, että hoidan seksitarpeeni yksin kunnes tapaan ihmisen, jonka kanssa haluan parisuhdetta. Tämä ei ole minulle minkäänlainen ongelma, vaikka se ei olekaan yhtä ihanaa kuin seksi rakastamani ihmisen kanssa.

Mikä siinä on, että aina, kun luen tällaisia juttuja, niin ne tunteet heräävät seksisuhteessa miehille eivätkä naisille? Minä en oikein tajua, miten naiset pystyvät olemaan kehittämättä tunteita tuollaisissa suhteissa.

Varmasti samaa tapahtuu toisinkin päin. Ehkä ne miehet, joihin naiset ihastuvat seksiin perustuvissa suhdekuvioissa, eivät kirjoittele yhtä usein tälle palstalle kuin vastaavat naiset?

Itse en kehitä panosuhteessa tunteita, koska haen parisuhteelta paljon muutakin kuin pelkkää seksiä. Panokaveri valitaan ja suhteen tyyppi määritellään panosuhteeksi sen vuoksi että seksi toimii, mutta se muu ei. Ei se tilanne siitä yleensä muuksi muutu myöhemminkään. Jos vaikkapa keskusteluyhteys on alkeellinen, eikä toisen kanssa tee mieli viettää aikaa muualla kuin sängyssä, en voi kuvitella suhdetta enkä ihastua sellaiseen mieheen. Tai jos on liian suuri älykkyysero (minun tapauksessani niin on melkein aina).

Oletan, että nämä miehet taas ovat voineet ihastua, koska heidän parisuhdekäsityksensä on ollut niin erilainen. He ehkä etsivät ihmistä, jonka kanssa seksi toimii, arkielämän kulut voi jakaa puoliksi kun muutetaan yhteen, saa apua kotitöihin ja voi tehdä jälkikasvua ja saada heille järjissään olevan toisen vanhemman. Syvä henkinen yhteys ei ole ehkä heille niin tärkeää. Siksi ihastumiselle ei ole ollut heidän puoleltaan estettä.

Mua tietyllä tavalla ärsyttää yliopistonaisten itsetietoisuus ja usein hieman valheellinen kuva omasta älystä. Olen itse Aallosta valmistunut tohtoriksi ja valtaosa esim. humanistipuolen naisista on älyllisesti melko keskinkertaisia. Oma prosessointi jää uupumaan ja niitä proffien oppeja toistetaan papukaijan tavoin. Ja sitten kun yrittää käydä älykästä argumentointia aiheesta, niin vedetään joku lapsellinen itkupotkuraivari ja lopputuloksena olet liian tyhmä ymmärtämään tyyliin genderideologiaa (vaikka kerrot tarkasti ideologian taustat, osaat ideologian teesit ulkoa yms.). Kauan sitten jo luovutin noiden suhteen. On parempi vaan myötäillä.

Fakta vaan on se että koulutusjärjestelmä suosii naisia. Naiset ei tilastollisesti ole miehiä fiksumpia, mutta silti he täyttävät yliopistot. Tästä voi tehdä johtopäätöksen että sukupuoli vaikuttaa akateemiseen menestykseen (ei pelkkä äly ja muut kyvyt).

Mä olen käynyt tätä keskustelua monenkin miespuolisen ystävän kanssa, joilla suunnilleen sama tutkinto. Älykkäänä miehenä on ollut pakko tehdä raju kompromissi sen suhteen että voisi olla samalla aaltopituudella naisen kanssa. Eli käytännössä vain harva saa sellaisen naisen jonka kanssa voisi keskustella tosi älyllisiä asioita. Enemmän kiinnostaa kauniit ja rohkeat tai salatut elämät.

Oma kokemukseni myös on että yliopistonaiset tyypillisesti sekstailee tyyliin asfalttimiesten kanssa ja pitää sitten erikseen friend zonella niitä fiksuja miehiä koska ulkonäkö ei ole karskin miehinen. Tuosta postauksesta tuli jotenkin tämä tunnelma. Sitten odotellaan sitä asfalttimiehen näköistä akateemikkoa kunnes biologinen kello hälyttää ja otetaan joku randomi ja erotaan parin vuoden päästä kun lapset on pieniä. Ei ollutkaan (yllätys) mitään yhteistä ja asfalttimiehen kanssa sentään oli kivaa sängyssä mutta pään sisus alkoi v-tuttaa melko nopeasti.

Mua ärsyttää piilosovinismi. Menestyneetkin miehet lankeaa joka kerta kun heittäydyn vähän hölmöksi. Huomasin monen pitävän tietyllä tavalla yksinkertaisesta naisesta. Koulutus ja työssäkäynti on plussaa ajatuksenkulun pysyessä miesten mieleisenä.

Luovutin. En enää jaksanut 🤯

Miehillä on kaksi moodia.

Ensimmäinen moodi on se kun ollaan laskuhumalassa baarissa. Tällöin kuka tahansa bimbo kelpaa. Joo myönnetään että meno raadollista plus että naiset osaa lukea miehen epätoivon todella hyvin. Eli harvemmin onnistuu... väsähtänyttä ja säälittävää...Häpeillen myönnän että kakskymppisenä itselläkin näitä hetkiä....

Toinen moodi on se kun haetaan ihan vakavissaan parisuhdetta. Jos naisella on hyviä argumentteja ja leikkaa, niin todellakin arvostan ja jopa paljon ulkonäköä tärkeämmäksi. Vieläkin muistan yhden opiskelukaverin (naisen), joka heitti todella fiksua juttua... Harmi että seurustelin silloin (bimbomman kanssa).

Näitä kahta moodia ei pidä sekottaa. Kyse siis samasta miehestä eri mielentilassa. Varsinkin nuorena testosteroni on todella ärsyttävä juttu. Se kytkee järkevän ajattelun päästä pois.

Itselläni puute on ahdistava ja raskas tunne. Olen melko varma että naiset ei a) koe puutetta yhtä kivuliaana b) koe seksiä yhtä nautinnollisena. Väitteeni johtuu siitä että naiset keskimäärin addiktoituu muihin asioihin (sokeri, alkoholi, tupakka jne...) yhtä helposti kun miehet, mutta seksiin paljon miehiä harvemmin.

Mä taas en ukso, että miehet addiktoituvat seksiin siksi, että se olisi heille poikkeuksellisen nautinnollista, vaan miehille se saamisprosessi itsessään on palkitsevampi. Aika harvoin se seksuaalisen nautinnon huippu löytyy sen pilkun aikaan narikasta löytyneen tyypin kanssa 1,8 promillen humalassa. Maailmassa vieläkin ihannoidaan "panomiehiä" ja kun mies kelpaa naiselle sänkyyn, se kokemuksena vahvistaa miehen itsetuntoa ja siitä mies saa henkisen palkinnon, ihan sama minkä laatuista seksi itsessään on. Naiselle saaminen itsessään ei ole palkinto, sillä tyrkyllä olisi tavaraa niin paljon kuin jaksaa ottaa. Naisia myös helpommin paheksutaan hövelistä seksin harrastamisesta. Se taas toimii henkisenä rangaistuksena, kun koko ajan saa pelätä, että yhteiskunta tuomitsee seksikäyttäytymisen takia. Kukaan ei halua olla paaria. 

Myönnettäköön, että miehille seksi on varmasti tasaisesti nautinnollisempaa kuin naisille (eli ihan sama mitä, miten ja milloin panet, mälli todennäköisesti lentää), mutta kun itse harrastan mahtavaa seksiä hyvän ja sopivan kumppanin kanssa, en usko ollenkaan, että mä nauttisin siitä jotenkin vähemmän kuin hän. 

Minusta kuulostaa pikemminkin huonon itsetunnon pönkitykseltä, että "seksin saaminen" olisi seksissä se olennainen juttu, riippumatta siitä, onko se seksi hyvää vai huonoa, tyydyttävää vai yhdentekevää. Tuskinpa kaikilla miehilläkään niin huono itsetunto on. Ja mitä sitten naisiin tulee, niin eihän tuollaista ole ollut enää aikapäiviin, että jotenkin pelättäisiin yhteiskuntaa tuomiota, jos seksiä harrastaa. Ensinnäkään yhteiskunta ei enää tuomitse seksistä ketään, ei naisiakaan - jotkut vanhoilliset yhteisöt, kuten uskonnolliset tahot voivat niin tehdä, mutta jos ne eivät ole se oma yhteisö, niin ei niillä mitään merkitystä ole - joten ei nykyisin ole mitään paheksunnan pelkoa henkisenä rangaistuksena. 

Ainakin itselleni seksissä on tärkeää seksuaalinen nautinto. En oleta sen olevan todennäköinen lopputulos yhden illan jutussa tuntemattoman kanssa, joten siksi en ole kiinnostunut tällaisesta irtoseksistä. En tarkoita, että pitäisi olla tunteita mukana, vaan tarkoitan sitä, että eihän joku tuntematon random tiedä, mitkä asiat ja millainen kosketus juuri minulle toimii, ja sitten jos käytän ajan selittämiseen, en pysty keskittymään nauttimiseen. Seksi pelkkänä fyysisenä suorituksena on ihan yhdentekevä, jos siitä ei saa mitään tyydytystä.

Tässä siis puhuttiin seksiaddiktioon sairastuvista miehistä. Mä vakaasti uskon, että ihmiset, jotka sairastuvat seksiriippuvuuteen, eivät ole sieltä henkisesti ehjimmästä päästä. Tässä siis erotellaan ihmiset, jotka tykkäävät seksistä koska se on kivaa ja ihmiset, joille seksin harrastaminen on pakonomaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kysynkin, keksiikö kukaan miksi kiinnostukseni keskustelua kohtaan tyrehtyi?

En kyllä arvaa! Aluksi ajattelin, että mies puhui vain itsestään eikä kysellyt sinusta mitään, mutta oli siellä ainakin opiskeluista kysymys. Tuo kuulosti ihan perushyvältä startilta itselleni. Pientä huumoria kaipaan kyllä itse eli sellainen hieman vakava jutustelu pelkästään ei ole minua.

M

Meni ekalla oikeaan. Keskustelu loppui heti kun minä lakkasin viemästä sitä eteenpäin. Mies kysyi minulta yhden ainoan kysymyksen, ja senkin vasta siinä vaiheessa kun en enää heti vastannut. Hänestä oli ihan jees höpistä vain itsestään useissa suhteellisen pitkissä viesteissä. Hän siis koki ilmeisesti olevan haastateltavana. Eli joko tyyppi ei ollut kiinnostunut minusta ollenkaan ja halusi vain avautua elämästään jollekin tai tyypillä on kehnot vuorovaikutustaidot. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kysynkin, keksiikö kukaan miksi kiinnostukseni keskustelua kohtaan tyrehtyi?

En kyllä arvaa! Aluksi ajattelin, että mies puhui vain itsestään eikä kysellyt sinusta mitään, mutta oli siellä ainakin opiskeluista kysymys. Tuo kuulosti ihan perushyvältä startilta itselleni. Pientä huumoria kaipaan kyllä itse eli sellainen hieman vakava jutustelu pelkästään ei ole minua.

M

Meni ekalla oikeaan. Keskustelu loppui heti kun minä lakkasin viemästä sitä eteenpäin. Mies kysyi minulta yhden ainoan kysymyksen, ja senkin vasta siinä vaiheessa kun en enää heti vastannut. Hänestä oli ihan jees höpistä vain itsestään useissa suhteellisen pitkissä viesteissä. Hän siis koki ilmeisesti olevan haastateltavana. Eli joko tyyppi ei ollut kiinnostunut minusta ollenkaan ja halusi vain avautua elämästään jollekin tai tyypillä on kehnot vuorovaikutustaidot. 

Hmm, turhauttavaa tuo keskustelun 'johtaminen'. Olen miehenä tottunut pitämään tuota normina eli että joudun kyselemään aktiivisesti naiselta ja tämä vastailee. Tarkoitan sellaista keskustelua, jossa multa tulee satunnaisia kysymyksiä ja muuten jutellaan sujuvasti eikä mitään työhaastattelumeininkiä. Vastapuoli ei itse aloita kysymyksillä tai jatka keskustelua niillä. Turhauttavaa ja usein keskustelu loppuukin jossain vaiheessa, mutta välillä vastaukset voivat olla pitkiä ja treffeillekin päästään ja toinen on valehtelematta kysynyt minulta kaksi kertaa jotain. Tässä yhdessä tapauksessa annoin treffeillä mahdollisuuden, mutta siihen se jäi.

Itse olen myös lähes aina se joka aloittaa esim. seuraavana päivänä keskustelun uudelleen. Fiilis on, että jos en ole aktiivinen itse niin lähes poikkeuksetta nainen ei ainakaan ole. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta voin arvailla.

Nimimerkillä "Veturinkuljettaja"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kysynkin, keksiikö kukaan miksi kiinnostukseni keskustelua kohtaan tyrehtyi?

En kyllä arvaa! Aluksi ajattelin, että mies puhui vain itsestään eikä kysellyt sinusta mitään, mutta oli siellä ainakin opiskeluista kysymys. Tuo kuulosti ihan perushyvältä startilta itselleni. Pientä huumoria kaipaan kyllä itse eli sellainen hieman vakava jutustelu pelkästään ei ole minua.

M

Meni ekalla oikeaan. Keskustelu loppui heti kun minä lakkasin viemästä sitä eteenpäin. Mies kysyi minulta yhden ainoan kysymyksen, ja senkin vasta siinä vaiheessa kun en enää heti vastannut. Hänestä oli ihan jees höpistä vain itsestään useissa suhteellisen pitkissä viesteissä. Hän siis koki ilmeisesti olevan haastateltavana. Eli joko tyyppi ei ollut kiinnostunut minusta ollenkaan ja halusi vain avautua elämästään jollekin tai tyypillä on kehnot vuorovaikutustaidot. 

Hmm, turhauttavaa tuo keskustelun 'johtaminen'. Olen miehenä tottunut pitämään tuota normina eli että joudun kyselemään aktiivisesti naiselta ja tämä vastailee. Tarkoitan sellaista keskustelua, jossa multa tulee satunnaisia kysymyksiä ja muuten jutellaan sujuvasti eikä mitään työhaastattelumeininkiä. Vastapuoli ei itse aloita kysymyksillä tai jatka keskustelua niillä. Turhauttavaa ja usein keskustelu loppuukin jossain vaiheessa, mutta välillä vastaukset voivat olla pitkiä ja treffeillekin päästään ja toinen on valehtelematta kysynyt minulta kaksi kertaa jotain. Tässä yhdessä tapauksessa annoin treffeillä mahdollisuuden, mutta siihen se jäi.

Itse olen myös lähes aina se joka aloittaa esim. seuraavana päivänä keskustelun uudelleen. Fiilis on, että jos en ole aktiivinen itse niin lähes poikkeuksetta nainen ei ainakaan ole. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta voin arvailla.

Nimimerkillä "Veturinkuljettaja"

No omasta puolestani voin sanoa, että tähän törmää miehissäkin aivan älyttömän usein. Jostain syystä ei ymmärretä että keskustelun eteneminen vaatii molemmilta panoksen. Se on aika raskasta yrittää keksiä jotain luontevia jatkokysymyksiä kun toinen ei rohkaise siihen millään tavalla tai viestitä minkäänlaista kiinnostusta toista kohtaan. Jos mies ei aktiivisesti osoita kiinnostusta mua kohtaan ensimmäisissä viesteissä, lopetan vastailun aika pian. Itselleni aikankin hyvä keskustelutaito on kumppanissa ehkä tärkein yksittäinen ominaisuus, joten potentiaaliset treffit tuollaisen ihmisen kanssa ei kiinnosta vähääkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kysynkin, keksiikö kukaan miksi kiinnostukseni keskustelua kohtaan tyrehtyi?

En kyllä arvaa! Aluksi ajattelin, että mies puhui vain itsestään eikä kysellyt sinusta mitään, mutta oli siellä ainakin opiskeluista kysymys. Tuo kuulosti ihan perushyvältä startilta itselleni. Pientä huumoria kaipaan kyllä itse eli sellainen hieman vakava jutustelu pelkästään ei ole minua.

M

Meni ekalla oikeaan. Keskustelu loppui heti kun minä lakkasin viemästä sitä eteenpäin. Mies kysyi minulta yhden ainoan kysymyksen, ja senkin vasta siinä vaiheessa kun en enää heti vastannut. Hänestä oli ihan jees höpistä vain itsestään useissa suhteellisen pitkissä viesteissä. Hän siis koki ilmeisesti olevan haastateltavana. Eli joko tyyppi ei ollut kiinnostunut minusta ollenkaan ja halusi vain avautua elämästään jollekin tai tyypillä on kehnot vuorovaikutustaidot. 

Hmm, turhauttavaa tuo keskustelun 'johtaminen'. Olen miehenä tottunut pitämään tuota normina eli että joudun kyselemään aktiivisesti naiselta ja tämä vastailee. Tarkoitan sellaista keskustelua, jossa multa tulee satunnaisia kysymyksiä ja muuten jutellaan sujuvasti eikä mitään työhaastattelumeininkiä. Vastapuoli ei itse aloita kysymyksillä tai jatka keskustelua niillä. Turhauttavaa ja usein keskustelu loppuukin jossain vaiheessa, mutta välillä vastaukset voivat olla pitkiä ja treffeillekin päästään ja toinen on valehtelematta kysynyt minulta kaksi kertaa jotain. Tässä yhdessä tapauksessa annoin treffeillä mahdollisuuden, mutta siihen se jäi.

Itse olen myös lähes aina se joka aloittaa esim. seuraavana päivänä keskustelun uudelleen. Fiilis on, että jos en ole aktiivinen itse niin lähes poikkeuksetta nainen ei ainakaan ole. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta voin arvailla.

Nimimerkillä "Veturinkuljettaja"

No omasta puolestani voin sanoa, että tähän törmää miehissäkin aivan älyttömän usein. Jostain syystä ei ymmärretä että keskustelun eteneminen vaatii molemmilta panoksen. Se on aika raskasta yrittää keksiä jotain luontevia jatkokysymyksiä kun toinen ei rohkaise siihen millään tavalla tai viestitä minkäänlaista kiinnostusta toista kohtaan. Jos mies ei aktiivisesti osoita kiinnostusta mua kohtaan ensimmäisissä viesteissä, lopetan vastailun aika pian. Itselleni aikankin hyvä keskustelutaito on kumppanissa ehkä tärkein yksittäinen ominaisuus, joten potentiaaliset treffit tuollaisen ihmisen kanssa ei kiinnosta vähääkään. 

No 'kiva' kuulla, että myös sillä puolen koetaan tätä ongelmaa. Ei siis ole sukupuolikysymys kuten täällä usein tuntuu olevan vähän jokainen asia.

Itse pyrin pitämään vain yhtä keskustelua yllä kerrallaan niin jaksaa keskittyä ja innostua toisesta eri tavalla, kun toinen viestittelee takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vinkkejä keskustelun aloittamiseen?

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/top-18-ihmiset-jotka-saavat-eniten-…

Ainakin nämä vaikuttaa olevan rennolla otteella liikenteessä. Useampi sanoo, että kommentoi tai kysyy jotain profiilitekstistä tai kuvista. Toimisiko täälläkin Hola paremmin kuin moi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kysynkin, keksiikö kukaan miksi kiinnostukseni keskustelua kohtaan tyrehtyi?

En kyllä arvaa! Aluksi ajattelin, että mies puhui vain itsestään eikä kysellyt sinusta mitään, mutta oli siellä ainakin opiskeluista kysymys. Tuo kuulosti ihan perushyvältä startilta itselleni. Pientä huumoria kaipaan kyllä itse eli sellainen hieman vakava jutustelu pelkästään ei ole minua.

M

Meni ekalla oikeaan. Keskustelu loppui heti kun minä lakkasin viemästä sitä eteenpäin. Mies kysyi minulta yhden ainoan kysymyksen, ja senkin vasta siinä vaiheessa kun en enää heti vastannut. Hänestä oli ihan jees höpistä vain itsestään useissa suhteellisen pitkissä viesteissä. Hän siis koki ilmeisesti olevan haastateltavana. Eli joko tyyppi ei ollut kiinnostunut minusta ollenkaan ja halusi vain avautua elämästään jollekin tai tyypillä on kehnot vuorovaikutustaidot. 

Hmm, turhauttavaa tuo keskustelun 'johtaminen'. Olen miehenä tottunut pitämään tuota normina eli että joudun kyselemään aktiivisesti naiselta ja tämä vastailee. Tarkoitan sellaista keskustelua, jossa multa tulee satunnaisia kysymyksiä ja muuten jutellaan sujuvasti eikä mitään työhaastattelumeininkiä. Vastapuoli ei itse aloita kysymyksillä tai jatka keskustelua niillä. Turhauttavaa ja usein keskustelu loppuukin jossain vaiheessa, mutta välillä vastaukset voivat olla pitkiä ja treffeillekin päästään ja toinen on valehtelematta kysynyt minulta kaksi kertaa jotain. Tässä yhdessä tapauksessa annoin treffeillä mahdollisuuden, mutta siihen se jäi.

Itse olen myös lähes aina se joka aloittaa esim. seuraavana päivänä keskustelun uudelleen. Fiilis on, että jos en ole aktiivinen itse niin lähes poikkeuksetta nainen ei ainakaan ole. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta voin arvailla.

Nimimerkillä "Veturinkuljettaja"

No omasta puolestani voin sanoa, että tähän törmää miehissäkin aivan älyttömän usein. Jostain syystä ei ymmärretä että keskustelun eteneminen vaatii molemmilta panoksen. Se on aika raskasta yrittää keksiä jotain luontevia jatkokysymyksiä kun toinen ei rohkaise siihen millään tavalla tai viestitä minkäänlaista kiinnostusta toista kohtaan. Jos mies ei aktiivisesti osoita kiinnostusta mua kohtaan ensimmäisissä viesteissä, lopetan vastailun aika pian. Itselleni aikankin hyvä keskustelutaito on kumppanissa ehkä tärkein yksittäinen ominaisuus, joten potentiaaliset treffit tuollaisen ihmisen kanssa ei kiinnosta vähääkään. 

Miksi et kertonut omia kuulumisiasi kysymättä? Itsekään en jaksa keskustella ihmisten kanssa, jotka eivät osaa yhtään tuoda omia juttujaan esiin muuten kuin kysymällä. Olisit voinut ihan hyvin esim. miehen kuulumisten perään kertoma omiasikin, ilman että hänen täytyy sitä kysyä. "Entäs sä" -kysymyksen lisääminen kaiken perään tuntuu vain typerältä, ihan kuin se toinen ei muuten osaisi kertoa itsestään.

Toki on olemassa ihmisiä jotka silti eivät yhtään tartu siihen mitä heille kerrotaan. Eli sama mitä heille kerrot, he vain jatkavat omista jutuistaan. Mutta kuvauksestasi tulee kyllä enemmän se mielikuva, että sinä olit tässä se joka ei osannut jatkaa juttua luontevasti, vaan odotti koko ajan niitä haastattelukysymyksiä ennen oman sisällön esiintuomista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kysynkin, keksiikö kukaan miksi kiinnostukseni keskustelua kohtaan tyrehtyi?

En kyllä arvaa! Aluksi ajattelin, että mies puhui vain itsestään eikä kysellyt sinusta mitään, mutta oli siellä ainakin opiskeluista kysymys. Tuo kuulosti ihan perushyvältä startilta itselleni. Pientä huumoria kaipaan kyllä itse eli sellainen hieman vakava jutustelu pelkästään ei ole minua.

M

Täytyy sanoa ,että mysteeri minullekin. Vaikuttaa mielestäni ihan hyvältä keskusteluita kahden ensimmäisiä kertoja keskustelevan ihmisen välillä.

Nainen lopetti viestinnän siihen kun mies totesi optimistisesti, että eiköhän työpaikka alalta lopulta löydy? Mitä muuta tohon voisi vastata?

N