Lue keskustelun säännöt.
39-vuotias mies ja puolessa vuodessa sain Tinderissä viisi matchia
25.09.2020 |
Onko jo pakko tajuta, että en ole kellekään kelpoinen?
Kommentit (549)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kysynkin, keksiikö kukaan miksi kiinnostukseni keskustelua kohtaan tyrehtyi?
En kyllä arvaa! Aluksi ajattelin, että mies puhui vain itsestään eikä kysellyt sinusta mitään, mutta oli siellä ainakin opiskeluista kysymys. Tuo kuulosti ihan perushyvältä startilta itselleni. Pientä huumoria kaipaan kyllä itse eli sellainen hieman vakava jutustelu pelkästään ei ole minua.
M
Meni ekalla oikeaan. Keskustelu loppui heti kun minä lakkasin viemästä sitä eteenpäin. Mies kysyi minulta yhden ainoan kysymyksen, ja senkin vasta siinä vaiheessa kun en enää heti vastannut. Hänestä oli ihan jees höpistä vain itsestään useissa suhteellisen pitkissä viesteissä. Hän siis koki ilmeisesti olevan haastateltavana. Eli joko tyyppi ei ollut kiinnostunut minusta ollenkaan ja halusi vain avautua elämästään jollekin tai tyypillä on kehnot vuorovaikutustaidot.
Mitä väliä, kuka vie keskustelua eteenpäin jos keskustelu kuitenkin soljuu ? Sinä tartuit hanakasti kaikkeen mitä mies sanoi ja kyselit itse. Mistä silloin voi tietää että sinä haluaisitkin olla se, jota haastatellaan? Mies ei kuitenkaan ollut päälle käyvä omista asioistaan höpöttäjä. Itsehän sinä kyselit ja hän vastasi. Ei taida vuorovaikutustaidot sielläkään kunnossa .
Mä en halua, että jompaa kumpaa vuorollaan haastatellaan, vaan haluan keskustelun, jossa molemmat osoittaa kiinnostusta toista kohtaan ja molemmat avautuu. Mutta miksi ihmeessä avautuisin tyypille, joka ei ososita pienintäkään kiinnostusta mua kohtaan?
Hän kysyi mitä opiskelet? Kommentoi kyseistä alaa. Sinä alat valittaa työllistymisestäsi ja hän vastaa. Mitä vielä olisi pitänyt tehdä, että keskustele menisi sinun piirustuksiesi mukaan?
Sun pitää ymmärtää, että mä olen käynyt tämän keskustelun jo monesti aiemmin. Mä olin jo tuossa kohtaa jo oikeastaan menettänyt kiinnostukseni ja henkisesti irtisanoutunut "keskustelusta". Toi on ihan vakiokuvio noiden haastateltavien toiminnassa. Ensin ei itse viedä mitenkään eteenpäin, ja tätä linjaa jatketaan niin kauan kuin mahdollista, mutta sitten kun toinen ei sitten enää vastaakaan (toisin sanoen esitä jatkokysymyksiä), niin sitten tehdään se viimeinen epätoivoinen yritelmä, jolla kokeillaan. Eli esitetään mahdollisimman pilipali-kysymys. Monesti, jopa useimmiten se on "Entäs sä?". Tällä kertaa, koska olin omatoimisesti maininnut opiskelevani, mies koki sen helpoimmaksi kysymykseksi. Itselläni oli tässä kohtaa jo muut hommat mielessä, joten en jaksanut enää elvyttää keskustelua ja mies ei tähän yksinään kyennyt (sillä onnistunut keskustelu edellyttää vastavuoroisuutta).
Niin vastavuoroisuutta juuri sinun haluamallasi tavalla. Mutta jatka toki valitsemallasi linjalla.
Niin jatkan. Tänä vuonna olen käynyt about kymmenillä treffeillä, vaikka profiili oli kesän suljettu. Entäs sä?
Vuorovaikutustaitoni ovat sen verran hyvät ettei ole vuosiin tarvinnut deittailla. Olen onnellisesti parisuhteessa. Entäs sinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kysynkin, keksiikö kukaan miksi kiinnostukseni keskustelua kohtaan tyrehtyi?
En kyllä arvaa! Aluksi ajattelin, että mies puhui vain itsestään eikä kysellyt sinusta mitään, mutta oli siellä ainakin opiskeluista kysymys. Tuo kuulosti ihan perushyvältä startilta itselleni. Pientä huumoria kaipaan kyllä itse eli sellainen hieman vakava jutustelu pelkästään ei ole minua.
M
Meni ekalla oikeaan. Keskustelu loppui heti kun minä lakkasin viemästä sitä eteenpäin. Mies kysyi minulta yhden ainoan kysymyksen, ja senkin vasta siinä vaiheessa kun en enää heti vastannut. Hänestä oli ihan jees höpistä vain itsestään useissa suhteellisen pitkissä viesteissä. Hän siis koki ilmeisesti olevan haastateltavana. Eli joko tyyppi ei ollut kiinnostunut minusta ollenkaan ja halusi vain avautua elämästään jollekin tai tyypillä on kehnot vuorovaikutustaidot.
Mitä väliä, kuka vie keskustelua eteenpäin jos keskustelu kuitenkin soljuu ? Sinä tartuit hanakasti kaikkeen mitä mies sanoi ja kyselit itse. Mistä silloin voi tietää että sinä haluaisitkin olla se, jota haastatellaan? Mies ei kuitenkaan ollut päälle käyvä omista asioistaan höpöttäjä. Itsehän sinä kyselit ja hän vastasi. Ei taida vuorovaikutustaidot sielläkään kunnossa .
Mä en halua, että jompaa kumpaa vuorollaan haastatellaan, vaan haluan keskustelun, jossa molemmat osoittaa kiinnostusta toista kohtaan ja molemmat avautuu. Mutta miksi ihmeessä avautuisin tyypille, joka ei ososita pienintäkään kiinnostusta mua kohtaan?
Hän kysyi mitä opiskelet? Kommentoi kyseistä alaa. Sinä alat valittaa työllistymisestäsi ja hän vastaa. Mitä vielä olisi pitänyt tehdä, että keskustele menisi sinun piirustuksiesi mukaan?
Sun pitää ymmärtää, että mä olen käynyt tämän keskustelun jo monesti aiemmin. Mä olin jo tuossa kohtaa jo oikeastaan menettänyt kiinnostukseni ja henkisesti irtisanoutunut "keskustelusta". Toi on ihan vakiokuvio noiden haastateltavien toiminnassa. Ensin ei itse viedä mitenkään eteenpäin, ja tätä linjaa jatketaan niin kauan kuin mahdollista, mutta sitten kun toinen ei sitten enää vastaakaan (toisin sanoen esitä jatkokysymyksiä), niin sitten tehdään se viimeinen epätoivoinen yritelmä, jolla kokeillaan. Eli esitetään mahdollisimman pilipali-kysymys. Monesti, jopa useimmiten se on "Entäs sä?". Tällä kertaa, koska olin omatoimisesti maininnut opiskelevani, mies koki sen helpoimmaksi kysymykseksi. Itselläni oli tässä kohtaa jo muut hommat mielessä, joten en jaksanut enää elvyttää keskustelua ja mies ei tähän yksinään kyennyt (sillä onnistunut keskustelu edellyttää vastavuoroisuutta).
Ihmettelen saamiasia vastauksia, itse ymmärrän ihan täysin miksi yksipuolinen keskustelu ei viehätä eikä sitä halua jatkaa kovin pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kysynkin, keksiikö kukaan miksi kiinnostukseni keskustelua kohtaan tyrehtyi?
En kyllä arvaa! Aluksi ajattelin, että mies puhui vain itsestään eikä kysellyt sinusta mitään, mutta oli siellä ainakin opiskeluista kysymys. Tuo kuulosti ihan perushyvältä startilta itselleni. Pientä huumoria kaipaan kyllä itse eli sellainen hieman vakava jutustelu pelkästään ei ole minua.
M
Meni ekalla oikeaan. Keskustelu loppui heti kun minä lakkasin viemästä sitä eteenpäin. Mies kysyi minulta yhden ainoan kysymyksen, ja senkin vasta siinä vaiheessa kun en enää heti vastannut. Hänestä oli ihan jees höpistä vain itsestään useissa suhteellisen pitkissä viesteissä. Hän siis koki ilmeisesti olevan haastateltavana. Eli joko tyyppi ei ollut kiinnostunut minusta ollenkaan ja halusi vain avautua elämästään jollekin tai tyypillä on kehnot vuorovaikutustaidot.
Mitä väliä, kuka vie keskustelua eteenpäin jos keskustelu kuitenkin soljuu ? Sinä tartuit hanakasti kaikkeen mitä mies sanoi ja kyselit itse. Mistä silloin voi tietää että sinä haluaisitkin olla se, jota haastatellaan? Mies ei kuitenkaan ollut päälle käyvä omista asioistaan höpöttäjä. Itsehän sinä kyselit ja hän vastasi. Ei taida vuorovaikutustaidot sielläkään kunnossa .
Mä en halua, että jompaa kumpaa vuorollaan haastatellaan, vaan haluan keskustelun, jossa molemmat osoittaa kiinnostusta toista kohtaan ja molemmat avautuu. Mutta miksi ihmeessä avautuisin tyypille, joka ei ososita pienintäkään kiinnostusta mua kohtaan?
Hän kysyi mitä opiskelet? Kommentoi kyseistä alaa. Sinä alat valittaa työllistymisestäsi ja hän vastaa. Mitä vielä olisi pitänyt tehdä, että keskustele menisi sinun piirustuksiesi mukaan?
Sun pitää ymmärtää, että mä olen käynyt tämän keskustelun jo monesti aiemmin. Mä olin jo tuossa kohtaa jo oikeastaan menettänyt kiinnostukseni ja henkisesti irtisanoutunut "keskustelusta". Toi on ihan vakiokuvio noiden haastateltavien toiminnassa. Ensin ei itse viedä mitenkään eteenpäin, ja tätä linjaa jatketaan niin kauan kuin mahdollista, mutta sitten kun toinen ei sitten enää vastaakaan (toisin sanoen esitä jatkokysymyksiä), niin sitten tehdään se viimeinen epätoivoinen yritelmä, jolla kokeillaan. Eli esitetään mahdollisimman pilipali-kysymys. Monesti, jopa useimmiten se on "Entäs sä?". Tällä kertaa, koska olin omatoimisesti maininnut opiskelevani, mies koki sen helpoimmaksi kysymykseksi. Itselläni oli tässä kohtaa jo muut hommat mielessä, joten en jaksanut enää elvyttää keskustelua ja mies ei tähän yksinään kyennyt (sillä onnistunut keskustelu edellyttää vastavuoroisuutta).
Ihmettelen saamiasia vastauksia, itse ymmärrän ihan täysin miksi yksipuolinen keskustelu ei viehätä eikä sitä halua jatkaa kovin pitkään.
Minä taas en tajua, mikä tuossa keskustelussa oli yksipuolista.-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kysynkin, keksiikö kukaan miksi kiinnostukseni keskustelua kohtaan tyrehtyi?
En kyllä arvaa! Aluksi ajattelin, että mies puhui vain itsestään eikä kysellyt sinusta mitään, mutta oli siellä ainakin opiskeluista kysymys. Tuo kuulosti ihan perushyvältä startilta itselleni. Pientä huumoria kaipaan kyllä itse eli sellainen hieman vakava jutustelu pelkästään ei ole minua.
M
Meni ekalla oikeaan. Keskustelu loppui heti kun minä lakkasin viemästä sitä eteenpäin. Mies kysyi minulta yhden ainoan kysymyksen, ja senkin vasta siinä vaiheessa kun en enää heti vastannut. Hänestä oli ihan jees höpistä vain itsestään useissa suhteellisen pitkissä viesteissä. Hän siis koki ilmeisesti olevan haastateltavana. Eli joko tyyppi ei ollut kiinnostunut minusta ollenkaan ja halusi vain avautua elämästään jollekin tai tyypillä on kehnot vuorovaikutustaidot.
Mitä väliä, kuka vie keskustelua eteenpäin jos keskustelu kuitenkin soljuu ? Sinä tartuit hanakasti kaikkeen mitä mies sanoi ja kyselit itse. Mistä silloin voi tietää että sinä haluaisitkin olla se, jota haastatellaan? Mies ei kuitenkaan ollut päälle käyvä omista asioistaan höpöttäjä. Itsehän sinä kyselit ja hän vastasi. Ei taida vuorovaikutustaidot sielläkään kunnossa .
Mä en halua, että jompaa kumpaa vuorollaan haastatellaan, vaan haluan keskustelun, jossa molemmat osoittaa kiinnostusta toista kohtaan ja molemmat avautuu. Mutta miksi ihmeessä avautuisin tyypille, joka ei ososita pienintäkään kiinnostusta mua kohtaan?
Hän kysyi mitä opiskelet? Kommentoi kyseistä alaa. Sinä alat valittaa työllistymisestäsi ja hän vastaa. Mitä vielä olisi pitänyt tehdä, että keskustele menisi sinun piirustuksiesi mukaan?
Sun pitää ymmärtää, että mä olen käynyt tämän keskustelun jo monesti aiemmin. Mä olin jo tuossa kohtaa jo oikeastaan menettänyt kiinnostukseni ja henkisesti irtisanoutunut "keskustelusta". Toi on ihan vakiokuvio noiden haastateltavien toiminnassa. Ensin ei itse viedä mitenkään eteenpäin, ja tätä linjaa jatketaan niin kauan kuin mahdollista, mutta sitten kun toinen ei sitten enää vastaakaan (toisin sanoen esitä jatkokysymyksiä), niin sitten tehdään se viimeinen epätoivoinen yritelmä, jolla kokeillaan. Eli esitetään mahdollisimman pilipali-kysymys. Monesti, jopa useimmiten se on "Entäs sä?". Tällä kertaa, koska olin omatoimisesti maininnut opiskelevani, mies koki sen helpoimmaksi kysymykseksi. Itselläni oli tässä kohtaa jo muut hommat mielessä, joten en jaksanut enää elvyttää keskustelua ja mies ei tähän yksinään kyennyt (sillä onnistunut keskustelu edellyttää vastavuoroisuutta).
Niin vastavuoroisuutta juuri sinun haluamallasi tavalla. Mutta jatka toki valitsemallasi linjalla.
Niin jatkan. Tänä vuonna olen käynyt about kymmenillä treffeillä, vaikka profiili oli kesän suljettu. Entäs sä?
Vuorovaikutustaitoni ovat sen verran hyvät ettei ole vuosiin tarvinnut deittailla. Olen onnellisesti parisuhteessa. Entäs sinä?
Miten parisuhde voi olla onnellinen, jos toinen osapuoli on sitä mieltä että parisuhteen olemassaolo on hänen "hyvien vuorovaikutustaitojensa" ansiota? Onpa itsekeskeinen tapa ajatella. -eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus miettinyt, että olisi mielenkiintoista auttaa tällaisissa tapauksissa vaikka vain kuvien ottamisessa. Kuvassahan se kaikki on kiinni, vaikka kuvattava tietenkin on pääosassa. Jos heillä on kuitenkin ihan syvältä olevat kuvat, niin se ei auta asiaa.
Sitä paitsi viisi matchia on aika paljon.
Todellisuus on juuri kuten kirjoitat. Tästä on myös muodostunut ammattikuvaajille ehkä yllättävänkin hyvä tulonlähde, sillä hyvillä kuvilla matchien määrä nousee huomattavasti. Etenkin miehillä, mutta osaltaan myös naisilla. Kun verkkotreffien määrä on koronan myötä noussut, yksi tästä hyötynyt ammattiryhmä ovat nimenomaan ammattikuvaajat.
Raaka totuus kuitenkin on, että asiansa osaava ammattikuvaaja (tai muotokuvauksessa edistynyt harrastelija), saa kohteensa näyttämään vähintään yhtä, joissakin tapauksissa lähemmäs kahta kouluarvosanaa paremmalta suhteessa perinteisiin kännykkäkameralla otettuihin räpsyihin. Kuka tahansa kun nyt vaan näyttää paremmalta, kun kuva on otettu 105 mm muotokuvaoptiikalla verrattuna kännykkäkameroiden marsuposkioptiikoihin. Välineillä kun on tässä suhteessa todella paljon väliä. Kännykkäkameroilla otetuissa kuvissa kun on lähtökohtaisesti useita yleisesti rumentavina pidettyjä optisia vääristymiä, jotka kunnollisella muotokuvaoptiikalla jäävät pois.
Tuon lisäksi, naisille luontevampaa, on stailaus. Tarvittaessa hiuksia, partoja ja vastaavia kun voidaan virittää varsin pitkällekin. Varsinkin miehille tämä on usein vierasta, mutta jotain, jolla kuvasta saadaan usein huomattavasti parempi.
Edelleen, lopputuloksen kannalta ehkä haastavinta onkin se, ettei (varsinkaan miehillä) lopputulos näytä liian ”ammattimaiselta”, vaan vain hyvältä ”tavalliselta” kuvalta kohteestaan.
Tässä on asia mitä en ymmärrä. Tai ymmärrän mutta en itse tekisi. Liityin tinderiin kesällä ja laitoin semmosia kuvia mitä sattui puhelimesta löytymään. En halua että joku saa kuvistani "liian" hyvän kuvan.
M37
Minusta on oletus että deittiprofiiliin laitetaan nimenomaan niitä hyviä kuvia itsestään (toki silti realistisia). Sekavat räpsyt poikaporukan illanvietosta osoittaa arvostelukyvyn puutosta ja menevät vasempaan ääntä nopeammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä nyt tässä avaan vähän yhtä keskusteluani Tinderissä alle 40-vuotiaan miehen kanssa. Mies oli ikääsopiva, asui lähellä, oli hyvännäköinen, kirjoitti fiksusti ja vastaili useamman rivin viesteillä. Vakutti siis kaikin puolin kiinnostavalta.
Eli:
Tyypi aloittaa lupaavasti tervehtimällä reippaasti ja tykkäävän todella eräästä asiasta, josta itse kerron profiilissani pitävän.
Mä tervehdin takaisin ja kommentoin tätä tykkäämisen aihetta. Lopetan viestin kysymällä kuulumisia.
Mies kertoo (todella hyvin ja jopa ilmeikkäästi) mitä hänelle kuuluu 7 rivin viestillä.
Mä reagoin kommentoimalla hänen kuulumisiinsa ja kysyn jatkokysymyksen eräästä kuulumisissaan esille tulleesta vastoinkäymisestä.
Mies kertoo yksityiskohtaisesti työhön liittyvästä vastoinkäymisestään.
Vastaan reagoimalla vastointäymiseen. Kerron itsestäni jotain sivuhuomiona asiaan liittyen. Kysyn millä alalla tyyppi on (kun vastoinkäyminen liittyi työelämään)
Mies avaa työhistoriaansa.
Mä en vastaa hetkeen kun olen saanut jo juonesta kiinni.
Mies kysyy mitä opiskelen.
Mä kommentoin lyhyesti ja kerron mitä opiskelen.
Mies kommentoi opiskelemaani alaa.
Mä kommentoin lyhyesti pelkojani työllistymisen suhteen.
Mies vastaa kertomalla uskovansa, että eiköhän niitä töitä löydy.
En vastaa enää.
Nyt kysynkin, keksiikö kukaan miksi kiinnostukseni keskustelua kohtaan tyrehtyi?
Keksin miksi miehen kiinnostus tyrehtyi, sillä se näkyy aiemmin kuin sinun kiinnostuksesi loppuminen. Alat valittaa peloistasi työllistymisen suhteen ihmiselle, jota vasta opettelet tuntemaan. Eli vaikutat negatiiviselta valittajalta.
On minulla itselläni ollut samoja pelkoja, mutta en minä nyt niitä vieraan ihmisen niskaan kippaa siinä vaiheessa kun vasta tunnustellaan mikä toinen on miehiään/ naisiaan.
Niinpä. Tämä nainen vaikuttaa kyllä vähän tylsältä kun keskittyy niihin työ ja opiskelujuttuihin.
Mieshän sen keskustelun työasioihin alunperin vei.
Mutta naisen ei olisi tarvinnut siihen todeta muuta kuin sepä ikävää eikä alkaa udella enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä nyt tässä avaan vähän yhtä keskusteluani Tinderissä alle 40-vuotiaan miehen kanssa. Mies oli ikääsopiva, asui lähellä, oli hyvännäköinen, kirjoitti fiksusti ja vastaili useamman rivin viesteillä. Vakutti siis kaikin puolin kiinnostavalta.
Eli:
Tyypi aloittaa lupaavasti tervehtimällä reippaasti ja tykkäävän todella eräästä asiasta, josta itse kerron profiilissani pitävän.
Mä tervehdin takaisin ja kommentoin tätä tykkäämisen aihetta. Lopetan viestin kysymällä kuulumisia.
Mies kertoo (todella hyvin ja jopa ilmeikkäästi) mitä hänelle kuuluu 7 rivin viestillä.
Mä reagoin kommentoimalla hänen kuulumisiinsa ja kysyn jatkokysymyksen eräästä kuulumisissaan esille tulleesta vastoinkäymisestä.
Mies kertoo yksityiskohtaisesti työhön liittyvästä vastoinkäymisestään.
Vastaan reagoimalla vastointäymiseen. Kerron itsestäni jotain sivuhuomiona asiaan liittyen. Kysyn millä alalla tyyppi on (kun vastoinkäyminen liittyi työelämään)
Mies avaa työhistoriaansa.
Mä en vastaa hetkeen kun olen saanut jo juonesta kiinni.
Mies kysyy mitä opiskelen.
Mä kommentoin lyhyesti ja kerron mitä opiskelen.
Mies kommentoi opiskelemaani alaa.
Mä kommentoin lyhyesti pelkojani työllistymisen suhteen.
Mies vastaa kertomalla uskovansa, että eiköhän niitä töitä löydy.
En vastaa enää.
Nyt kysynkin, keksiikö kukaan miksi kiinnostukseni keskustelua kohtaan tyrehtyi?
Keksin miksi miehen kiinnostus tyrehtyi, sillä se näkyy aiemmin kuin sinun kiinnostuksesi loppuminen. Alat valittaa peloistasi työllistymisen suhteen ihmiselle, jota vasta opettelet tuntemaan. Eli vaikutat negatiiviselta valittajalta.
On minulla itselläni ollut samoja pelkoja, mutta en minä nyt niitä vieraan ihmisen niskaan kippaa siinä vaiheessa kun vasta tunnustellaan mikä toinen on miehiään/ naisiaan.
En mä valittanut. Ehkä ilmaisin asian tässä hieman kärjistäen, sillä halusin vain pohjustaa miehen viimeisen kommentin. Mies siis kommentoi, että alani on mielenkiintoinen ja itse vastasin siihen kertomalla kuinka olen todella nauttinut opinnoista. Lopuksi kommentoin, että hieman hermostuttaa nähdä nähdä miten sille työllistyy. Jos tämä tekee minusta valittajan, niin selvä.
Niin, sinähän voit antaa lisätietoja keskustelun kulusta aina sitä mukaa kuin omasta toiminnastasi löytyy huomautettavaa. Itse vedän tulkintani siitä mitä ensiksi kerroit. Siinä oli oman arviosi mukaan olennaiset tiedot. Näistä lisäyksistä en niin välitä.
Mutta hyvä jos menetelmäsi toimii eikä mitään tarvitse muuttaa. Muuten kuin muissa ihmisissä.
Mä en alkuperäisessä viestissä sanonut, että olisin tälle miehelle asiasta valittanut. Sanoin, että kommentoin lyhyesti pelkojani työllistymisen suhteen. Se ei ole automaattisesti valittamista. Ainakaan normaalien ihmisten mielestä. Sä olet vain siellä hikikomerossasi pillastunut kritiikistä ja pyrit tulkitsemaan kaiken minua vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä nyt tässä avaan vähän yhtä keskusteluani Tinderissä alle 40-vuotiaan miehen kanssa. Mies oli ikääsopiva, asui lähellä, oli hyvännäköinen, kirjoitti fiksusti ja vastaili useamman rivin viesteillä. Vakutti siis kaikin puolin kiinnostavalta.
Eli:
Tyypi aloittaa lupaavasti tervehtimällä reippaasti ja tykkäävän todella eräästä asiasta, josta itse kerron profiilissani pitävän.
Mä tervehdin takaisin ja kommentoin tätä tykkäämisen aihetta. Lopetan viestin kysymällä kuulumisia.
Mies kertoo (todella hyvin ja jopa ilmeikkäästi) mitä hänelle kuuluu 7 rivin viestillä.
Mä reagoin kommentoimalla hänen kuulumisiinsa ja kysyn jatkokysymyksen eräästä kuulumisissaan esille tulleesta vastoinkäymisestä.
Mies kertoo yksityiskohtaisesti työhön liittyvästä vastoinkäymisestään.
Vastaan reagoimalla vastointäymiseen. Kerron itsestäni jotain sivuhuomiona asiaan liittyen. Kysyn millä alalla tyyppi on (kun vastoinkäyminen liittyi työelämään)
Mies avaa työhistoriaansa.
Mä en vastaa hetkeen kun olen saanut jo juonesta kiinni.
Mies kysyy mitä opiskelen.
Mä kommentoin lyhyesti ja kerron mitä opiskelen.
Mies kommentoi opiskelemaani alaa.
Mä kommentoin lyhyesti pelkojani työllistymisen suhteen.
Mies vastaa kertomalla uskovansa, että eiköhän niitä töitä löydy.
En vastaa enää.
Nyt kysynkin, keksiikö kukaan miksi kiinnostukseni keskustelua kohtaan tyrehtyi?
Keksin miksi miehen kiinnostus tyrehtyi, sillä se näkyy aiemmin kuin sinun kiinnostuksesi loppuminen. Alat valittaa peloistasi työllistymisen suhteen ihmiselle, jota vasta opettelet tuntemaan. Eli vaikutat negatiiviselta valittajalta.
On minulla itselläni ollut samoja pelkoja, mutta en minä nyt niitä vieraan ihmisen niskaan kippaa siinä vaiheessa kun vasta tunnustellaan mikä toinen on miehiään/ naisiaan.
Niinpä. Tämä nainen vaikuttaa kyllä vähän tylsältä kun keskittyy niihin työ ja opiskelujuttuihin.
Mieshän sen keskustelun työasioihin alunperin vei.
Mutta naisen ei olisi tarvinnut siihen todeta muuta kuin sepä ikävää eikä alkaa udella enempää.
No siinä tapauksessahan se keskustelu olisi ollut vielä paljon lyhyempi. Eli miten tämä kommentti neuvoo kohti treffeihin johtavaa vietittelyä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä nyt tässä avaan vähän yhtä keskusteluani Tinderissä alle 40-vuotiaan miehen kanssa. Mies oli ikääsopiva, asui lähellä, oli hyvännäköinen, kirjoitti fiksusti ja vastaili useamman rivin viesteillä. Vakutti siis kaikin puolin kiinnostavalta.
Eli:
Tyypi aloittaa lupaavasti tervehtimällä reippaasti ja tykkäävän todella eräästä asiasta, josta itse kerron profiilissani pitävän.
Mä tervehdin takaisin ja kommentoin tätä tykkäämisen aihetta. Lopetan viestin kysymällä kuulumisia.
Mies kertoo (todella hyvin ja jopa ilmeikkäästi) mitä hänelle kuuluu 7 rivin viestillä.
Mä reagoin kommentoimalla hänen kuulumisiinsa ja kysyn jatkokysymyksen eräästä kuulumisissaan esille tulleesta vastoinkäymisestä.
Mies kertoo yksityiskohtaisesti työhön liittyvästä vastoinkäymisestään.
Vastaan reagoimalla vastointäymiseen. Kerron itsestäni jotain sivuhuomiona asiaan liittyen. Kysyn millä alalla tyyppi on (kun vastoinkäyminen liittyi työelämään)
Mies avaa työhistoriaansa.
Mä en vastaa hetkeen kun olen saanut jo juonesta kiinni.
Mies kysyy mitä opiskelen.
Mä kommentoin lyhyesti ja kerron mitä opiskelen.
Mies kommentoi opiskelemaani alaa.
Mä kommentoin lyhyesti pelkojani työllistymisen suhteen.
Mies vastaa kertomalla uskovansa, että eiköhän niitä töitä löydy.
En vastaa enää.
Nyt kysynkin, keksiikö kukaan miksi kiinnostukseni keskustelua kohtaan tyrehtyi?
Keksin miksi miehen kiinnostus tyrehtyi, sillä se näkyy aiemmin kuin sinun kiinnostuksesi loppuminen. Alat valittaa peloistasi työllistymisen suhteen ihmiselle, jota vasta opettelet tuntemaan. Eli vaikutat negatiiviselta valittajalta.
On minulla itselläni ollut samoja pelkoja, mutta en minä nyt niitä vieraan ihmisen niskaan kippaa siinä vaiheessa kun vasta tunnustellaan mikä toinen on miehiään/ naisiaan.
En mä valittanut. Ehkä ilmaisin asian tässä hieman kärjistäen, sillä halusin vain pohjustaa miehen viimeisen kommentin. Mies siis kommentoi, että alani on mielenkiintoinen ja itse vastasin siihen kertomalla kuinka olen todella nauttinut opinnoista. Lopuksi kommentoin, että hieman hermostuttaa nähdä nähdä miten sille työllistyy. Jos tämä tekee minusta valittajan, niin selvä.
Niin, sinähän voit antaa lisätietoja keskustelun kulusta aina sitä mukaa kuin omasta toiminnastasi löytyy huomautettavaa. Itse vedän tulkintani siitä mitä ensiksi kerroit. Siinä oli oman arviosi mukaan olennaiset tiedot. Näistä lisäyksistä en niin välitä.
Mutta hyvä jos menetelmäsi toimii eikä mitään tarvitse muuttaa. Muuten kuin muissa ihmisissä.
Mä en alkuperäisessä viestissä sanonut, että olisin tälle miehelle asiasta valittanut. Sanoin, että kommentoin lyhyesti pelkojani työllistymisen suhteen. Se ei ole automaattisesti valittamista. Ainakaan normaalien ihmisten mielestä. Sä olet vain siellä hikikomerossasi pillastunut kritiikistä ja pyrit tulkitsemaan kaiken minua vastaan.
Tuoko oli näyte niistä hyvistä vuorovaikutustaidoistasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiukan voitaisiin yrittää ymmärtää toisiamme täällä eikä arvostella toista yhden keskusteluesimerkin perusteella. Täällä tää ilmapiiri on usein vaan ihan tarpeettoman myrkyllistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kysynkin, keksiikö kukaan miksi kiinnostukseni keskustelua kohtaan tyrehtyi?
En kyllä arvaa! Aluksi ajattelin, että mies puhui vain itsestään eikä kysellyt sinusta mitään, mutta oli siellä ainakin opiskeluista kysymys. Tuo kuulosti ihan perushyvältä startilta itselleni. Pientä huumoria kaipaan kyllä itse eli sellainen hieman vakava jutustelu pelkästään ei ole minua.
M
Meni ekalla oikeaan. Keskustelu loppui heti kun minä lakkasin viemästä sitä eteenpäin. Mies kysyi minulta yhden ainoan kysymyksen, ja senkin vasta siinä vaiheessa kun en enää heti vastannut. Hänestä oli ihan jees höpistä vain itsestään useissa suhteellisen pitkissä viesteissä. Hän siis koki ilmeisesti olevan haastateltavana. Eli joko tyyppi ei ollut kiinnostunut minusta ollenkaan ja halusi vain avautua elämästään jollekin tai tyypillä on kehnot vuorovaikutustaidot.
Mitä väliä, kuka vie keskustelua eteenpäin jos keskustelu kuitenkin soljuu ? Sinä tartuit hanakasti kaikkeen mitä mies sanoi ja kyselit itse. Mistä silloin voi tietää että sinä haluaisitkin olla se, jota haastatellaan? Mies ei kuitenkaan ollut päälle käyvä omista asioistaan höpöttäjä. Itsehän sinä kyselit ja hän vastasi. Ei taida vuorovaikutustaidot sielläkään kunnossa .
Mä en halua, että jompaa kumpaa vuorollaan haastatellaan, vaan haluan keskustelun, jossa molemmat osoittaa kiinnostusta toista kohtaan ja molemmat avautuu. Mutta miksi ihmeessä avautuisin tyypille, joka ei ososita pienintäkään kiinnostusta mua kohtaan?
Hän kysyi mitä opiskelet? Kommentoi kyseistä alaa. Sinä alat valittaa työllistymisestäsi ja hän vastaa. Mitä vielä olisi pitänyt tehdä, että keskustele menisi sinun piirustuksiesi mukaan?
Sun pitää ymmärtää, että mä olen käynyt tämän keskustelun jo monesti aiemmin. Mä olin jo tuossa kohtaa jo oikeastaan menettänyt kiinnostukseni ja henkisesti irtisanoutunut "keskustelusta". Toi on ihan vakiokuvio noiden haastateltavien toiminnassa. Ensin ei itse viedä mitenkään eteenpäin, ja tätä linjaa jatketaan niin kauan kuin mahdollista, mutta sitten kun toinen ei sitten enää vastaakaan (toisin sanoen esitä jatkokysymyksiä), niin sitten tehdään se viimeinen epätoivoinen yritelmä, jolla kokeillaan. Eli esitetään mahdollisimman pilipali-kysymys. Monesti, jopa useimmiten se on "Entäs sä?". Tällä kertaa, koska olin omatoimisesti maininnut opiskelevani, mies koki sen helpoimmaksi kysymykseksi. Itselläni oli tässä kohtaa jo muut hommat mielessä, joten en jaksanut enää elvyttää keskustelua ja mies ei tähän yksinään kyennyt (sillä onnistunut keskustelu edellyttää vastavuoroisuutta).
Niin vastavuoroisuutta juuri sinun haluamallasi tavalla. Mutta jatka toki valitsemallasi linjalla.
Niin jatkan. Tänä vuonna olen käynyt about kymmenillä treffeillä, vaikka profiili oli kesän suljettu. Entäs sä?
Vuorovaikutustaitoni ovat sen verran hyvät ettei ole vuosiin tarvinnut deittailla. Olen onnellisesti parisuhteessa. Entäs sinä?
Miten parisuhde voi olla onnellinen, jos toinen osapuoli on sitä mieltä että parisuhteen olemassaolo on hänen "hyvien vuorovaikutustaitojensa" ansiota? Onpa itsekeskeinen tapa ajatella. -eri
Missähän kohtaa väitin ettei miehelläni ole myös hyvät vuorovaikutustaidot? Kyllä jokaisen omat taidot ja ominaisuudet vaikuttaa myös sen parisuhteen onnistumiseen. Oma kantani on että vuorovaikutuksessa pitää hyväksyä se, että ihmiset kommunikoivat eri tavoin ja eri lähtökohdista. Kaikki ei ole siinä samanlaisia ja kaikki ei tee sitä juuri sinun haluamallasi tavalla. Jonkinmoinen empatia ja ymmärtämys muita kohtaan olisi hyvä juttu , mikäli aikoo sen parisuhteen saada loputtoman deittailun sijaan. Mutta toki sitä täydellisesti ajatuksesi lukevaa kumppania jokainen saa etsiä vaikka lopunikäänsä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kysynkin, keksiikö kukaan miksi kiinnostukseni keskustelua kohtaan tyrehtyi?
En kyllä arvaa! Aluksi ajattelin, että mies puhui vain itsestään eikä kysellyt sinusta mitään, mutta oli siellä ainakin opiskeluista kysymys. Tuo kuulosti ihan perushyvältä startilta itselleni. Pientä huumoria kaipaan kyllä itse eli sellainen hieman vakava jutustelu pelkästään ei ole minua.
M
Meni ekalla oikeaan. Keskustelu loppui heti kun minä lakkasin viemästä sitä eteenpäin. Mies kysyi minulta yhden ainoan kysymyksen, ja senkin vasta siinä vaiheessa kun en enää heti vastannut. Hänestä oli ihan jees höpistä vain itsestään useissa suhteellisen pitkissä viesteissä. Hän siis koki ilmeisesti olevan haastateltavana. Eli joko tyyppi ei ollut kiinnostunut minusta ollenkaan ja halusi vain avautua elämästään jollekin tai tyypillä on kehnot vuorovaikutustaidot.
Hmm, turhauttavaa tuo keskustelun 'johtaminen'. Olen miehenä tottunut pitämään tuota normina eli että joudun kyselemään aktiivisesti naiselta ja tämä vastailee. Tarkoitan sellaista keskustelua, jossa multa tulee satunnaisia kysymyksiä ja muuten jutellaan sujuvasti eikä mitään työhaastattelumeininkiä. Vastapuoli ei itse aloita kysymyksillä tai jatka keskustelua niillä. Turhauttavaa ja usein keskustelu loppuukin jossain vaiheessa, mutta välillä vastaukset voivat olla pitkiä ja treffeillekin päästään ja toinen on valehtelematta kysynyt minulta kaksi kertaa jotain. Tässä yhdessä tapauksessa annoin treffeillä mahdollisuuden, mutta siihen se jäi.
Itse olen myös lähes aina se joka aloittaa esim. seuraavana päivänä keskustelun uudelleen. Fiilis on, että jos en ole aktiivinen itse niin lähes poikkeuksetta nainen ei ainakaan ole. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta voin arvailla.
Nimimerkillä "Veturinkuljettaja"
No omasta puolestani voin sanoa, että tähän törmää miehissäkin aivan älyttömän usein. Jostain syystä ei ymmärretä että keskustelun eteneminen vaatii molemmilta panoksen. Se on aika raskasta yrittää keksiä jotain luontevia jatkokysymyksiä kun toinen ei rohkaise siihen millään tavalla tai viestitä minkäänlaista kiinnostusta toista kohtaan. Jos mies ei aktiivisesti osoita kiinnostusta mua kohtaan ensimmäisissä viesteissä, lopetan vastailun aika pian. Itselleni aikankin hyvä keskustelutaito on kumppanissa ehkä tärkein yksittäinen ominaisuus, joten potentiaaliset treffit tuollaisen ihmisen kanssa ei kiinnosta vähääkään.
Miksi et kertonut omia kuulumisiasi kysymättä? Itsekään en jaksa keskustella ihmisten kanssa, jotka eivät osaa yhtään tuoda omia juttujaan esiin muuten kuin kysymällä. Olisit voinut ihan hyvin esim. miehen kuulumisten perään kertoma omiasikin, ilman että hänen täytyy sitä kysyä. "Entäs sä" -kysymyksen lisääminen kaiken perään tuntuu vain typerältä, ihan kuin se toinen ei muuten osaisi kertoa itsestään.
Toki on olemassa ihmisiä jotka silti eivät yhtään tartu siihen mitä heille kerrotaan. Eli sama mitä heille kerrot, he vain jatkavat omista jutuistaan. Mutta kuvauksestasi tulee kyllä enemmän se mielikuva, että sinä olit tässä se joka ei osannut jatkaa juttua luontevasti, vaan odotti koko ajan niitä haastattelukysymyksiä ennen oman sisällön esiintuomista.
Outo asenne. Minä ainakin miehenä haluan tuntea, että nainen on kiinnostunut tietämään asioistani joten tuo "entäs sä" on erittäin oleellinen sen fiiliksen kannalta. Jos kysymystä ei löydy niin miksi tyrkyttäisin itseäni jos en ole haluttua keskusteluseuraa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä nyt tässä avaan vähän yhtä keskusteluani Tinderissä alle 40-vuotiaan miehen kanssa. Mies oli ikääsopiva, asui lähellä, oli hyvännäköinen, kirjoitti fiksusti ja vastaili useamman rivin viesteillä. Vakutti siis kaikin puolin kiinnostavalta.
Eli:
Tyypi aloittaa lupaavasti tervehtimällä reippaasti ja tykkäävän todella eräästä asiasta, josta itse kerron profiilissani pitävän.
Mä tervehdin takaisin ja kommentoin tätä tykkäämisen aihetta. Lopetan viestin kysymällä kuulumisia.
Mies kertoo (todella hyvin ja jopa ilmeikkäästi) mitä hänelle kuuluu 7 rivin viestillä.
Mä reagoin kommentoimalla hänen kuulumisiinsa ja kysyn jatkokysymyksen eräästä kuulumisissaan esille tulleesta vastoinkäymisestä.
Mies kertoo yksityiskohtaisesti työhön liittyvästä vastoinkäymisestään.
Vastaan reagoimalla vastointäymiseen. Kerron itsestäni jotain sivuhuomiona asiaan liittyen. Kysyn millä alalla tyyppi on (kun vastoinkäyminen liittyi työelämään)
Mies avaa työhistoriaansa.
Mä en vastaa hetkeen kun olen saanut jo juonesta kiinni.
Mies kysyy mitä opiskelen.
Mä kommentoin lyhyesti ja kerron mitä opiskelen.
Mies kommentoi opiskelemaani alaa.
Mä kommentoin lyhyesti pelkojani työllistymisen suhteen.
Mies vastaa kertomalla uskovansa, että eiköhän niitä töitä löydy.
En vastaa enää.
Nyt kysynkin, keksiikö kukaan miksi kiinnostukseni keskustelua kohtaan tyrehtyi?
Keksin miksi miehen kiinnostus tyrehtyi, sillä se näkyy aiemmin kuin sinun kiinnostuksesi loppuminen. Alat valittaa peloistasi työllistymisen suhteen ihmiselle, jota vasta opettelet tuntemaan. Eli vaikutat negatiiviselta valittajalta.
On minulla itselläni ollut samoja pelkoja, mutta en minä nyt niitä vieraan ihmisen niskaan kippaa siinä vaiheessa kun vasta tunnustellaan mikä toinen on miehiään/ naisiaan.
Niinpä. Tämä nainen vaikuttaa kyllä vähän tylsältä kun keskittyy niihin työ ja opiskelujuttuihin.
Mieshän sen keskustelun työasioihin alunperin vei.
Mutta naisen ei olisi tarvinnut siihen todeta muuta kuin sepä ikävää eikä alkaa udella enempää.
No siinä tapauksessahan se keskustelu olisi ollut vielä paljon lyhyempi. Eli miten tämä kommentti neuvoo kohti treffeihin johtavaa vietittelyä?
Naista ei kiinnostanut tämä mies pätkääkään koska ei välittänyt kysynyä mitään muuta. Näinhän tässä keississä miehestä todettiin. Se että vastaa toiselle ei ole keskustelun viemistä eteenpäin tai kiinnostuksen osoittamista. Missä on tämän naisen effortti.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hiukan voitaisiin yrittää ymmärtää toisiamme täällä eikä arvostella toista yhden keskusteluesimerkin perusteella. Täällä tää ilmapiiri on usein vaan ihan tarpeettoman myrkyllistä.
Miksi meidän pitäisi olla samaa mieltä kanssasi tai muuten olemme myrkyllisiä?
Vierailija kirjoitti:
Hiukan voitaisiin yrittää ymmärtää toisiamme täällä eikä arvostella toista yhden keskusteluesimerkin perusteella. Täällä tää ilmapiiri on usein vaan ihan tarpeettoman myrkyllistä.
Mielestäni tuolta naiselta nimenomaan puuttui se toisen ihmisen ymmärtämys. -eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä nyt tässä avaan vähän yhtä keskusteluani Tinderissä alle 40-vuotiaan miehen kanssa. Mies oli ikääsopiva, asui lähellä, oli hyvännäköinen, kirjoitti fiksusti ja vastaili useamman rivin viesteillä. Vakutti siis kaikin puolin kiinnostavalta.
Eli:
Tyypi aloittaa lupaavasti tervehtimällä reippaasti ja tykkäävän todella eräästä asiasta, josta itse kerron profiilissani pitävän.
Mä tervehdin takaisin ja kommentoin tätä tykkäämisen aihetta. Lopetan viestin kysymällä kuulumisia.
Mies kertoo (todella hyvin ja jopa ilmeikkäästi) mitä hänelle kuuluu 7 rivin viestillä.
Mä reagoin kommentoimalla hänen kuulumisiinsa ja kysyn jatkokysymyksen eräästä kuulumisissaan esille tulleesta vastoinkäymisestä.
Mies kertoo yksityiskohtaisesti työhön liittyvästä vastoinkäymisestään.
Vastaan reagoimalla vastointäymiseen. Kerron itsestäni jotain sivuhuomiona asiaan liittyen. Kysyn millä alalla tyyppi on (kun vastoinkäyminen liittyi työelämään)
Mies avaa työhistoriaansa.
Mä en vastaa hetkeen kun olen saanut jo juonesta kiinni.
Mies kysyy mitä opiskelen.
Mä kommentoin lyhyesti ja kerron mitä opiskelen.
Mies kommentoi opiskelemaani alaa.
Mä kommentoin lyhyesti pelkojani työllistymisen suhteen.
Mies vastaa kertomalla uskovansa, että eiköhän niitä töitä löydy.
En vastaa enää.
Nyt kysynkin, keksiikö kukaan miksi kiinnostukseni keskustelua kohtaan tyrehtyi?
Keksin miksi miehen kiinnostus tyrehtyi, sillä se näkyy aiemmin kuin sinun kiinnostuksesi loppuminen. Alat valittaa peloistasi työllistymisen suhteen ihmiselle, jota vasta opettelet tuntemaan. Eli vaikutat negatiiviselta valittajalta.
On minulla itselläni ollut samoja pelkoja, mutta en minä nyt niitä vieraan ihmisen niskaan kippaa siinä vaiheessa kun vasta tunnustellaan mikä toinen on miehiään/ naisiaan.
En mä valittanut. Ehkä ilmaisin asian tässä hieman kärjistäen, sillä halusin vain pohjustaa miehen viimeisen kommentin. Mies siis kommentoi, että alani on mielenkiintoinen ja itse vastasin siihen kertomalla kuinka olen todella nauttinut opinnoista. Lopuksi kommentoin, että hieman hermostuttaa nähdä nähdä miten sille työllistyy. Jos tämä tekee minusta valittajan, niin selvä.
Niin, sinähän voit antaa lisätietoja keskustelun kulusta aina sitä mukaa kuin omasta toiminnastasi löytyy huomautettavaa. Itse vedän tulkintani siitä mitä ensiksi kerroit. Siinä oli oman arviosi mukaan olennaiset tiedot. Näistä lisäyksistä en niin välitä.
Mutta hyvä jos menetelmäsi toimii eikä mitään tarvitse muuttaa. Muuten kuin muissa ihmisissä.
Mä en alkuperäisessä viestissä sanonut, että olisin tälle miehelle asiasta valittanut. Sanoin, että kommentoin lyhyesti pelkojani työllistymisen suhteen. Se ei ole automaattisesti valittamista. Ainakaan normaalien ihmisten mielestä. Sä olet vain siellä hikikomerossasi pillastunut kritiikistä ja pyrit tulkitsemaan kaiken minua vastaan.
Tuoko oli näyte niistä hyvistä vuorovaikutustaidoistasi?
Tämä mitä nyt teen kanssasi ei ole vuorovaikutusta. Itse yritin demonstroida joitain viestittelyn kompastuskiviä esimerkin kautta tehdäkseni siitä selvempää. Sinä taas olet trolli lässyttämässä lässyttämisen ilosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kysynkin, keksiikö kukaan miksi kiinnostukseni keskustelua kohtaan tyrehtyi?
En kyllä arvaa! Aluksi ajattelin, että mies puhui vain itsestään eikä kysellyt sinusta mitään, mutta oli siellä ainakin opiskeluista kysymys. Tuo kuulosti ihan perushyvältä startilta itselleni. Pientä huumoria kaipaan kyllä itse eli sellainen hieman vakava jutustelu pelkästään ei ole minua.
M
Meni ekalla oikeaan. Keskustelu loppui heti kun minä lakkasin viemästä sitä eteenpäin. Mies kysyi minulta yhden ainoan kysymyksen, ja senkin vasta siinä vaiheessa kun en enää heti vastannut. Hänestä oli ihan jees höpistä vain itsestään useissa suhteellisen pitkissä viesteissä. Hän siis koki ilmeisesti olevan haastateltavana. Eli joko tyyppi ei ollut kiinnostunut minusta ollenkaan ja halusi vain avautua elämästään jollekin tai tyypillä on kehnot vuorovaikutustaidot.
Mitä väliä, kuka vie keskustelua eteenpäin jos keskustelu kuitenkin soljuu ? Sinä tartuit hanakasti kaikkeen mitä mies sanoi ja kyselit itse. Mistä silloin voi tietää että sinä haluaisitkin olla se, jota haastatellaan? Mies ei kuitenkaan ollut päälle käyvä omista asioistaan höpöttäjä. Itsehän sinä kyselit ja hän vastasi. Ei taida vuorovaikutustaidot sielläkään kunnossa .
Mä en halua, että jompaa kumpaa vuorollaan haastatellaan, vaan haluan keskustelun, jossa molemmat osoittaa kiinnostusta toista kohtaan ja molemmat avautuu. Mutta miksi ihmeessä avautuisin tyypille, joka ei ososita pienintäkään kiinnostusta mua kohtaan?
Hän kysyi mitä opiskelet? Kommentoi kyseistä alaa. Sinä alat valittaa työllistymisestäsi ja hän vastaa. Mitä vielä olisi pitänyt tehdä, että keskustele menisi sinun piirustuksiesi mukaan?
Sun pitää ymmärtää, että mä olen käynyt tämän keskustelun jo monesti aiemmin. Mä olin jo tuossa kohtaa jo oikeastaan menettänyt kiinnostukseni ja henkisesti irtisanoutunut "keskustelusta". Toi on ihan vakiokuvio noiden haastateltavien toiminnassa. Ensin ei itse viedä mitenkään eteenpäin, ja tätä linjaa jatketaan niin kauan kuin mahdollista, mutta sitten kun toinen ei sitten enää vastaakaan (toisin sanoen esitä jatkokysymyksiä), niin sitten tehdään se viimeinen epätoivoinen yritelmä, jolla kokeillaan. Eli esitetään mahdollisimman pilipali-kysymys. Monesti, jopa useimmiten se on "Entäs sä?". Tällä kertaa, koska olin omatoimisesti maininnut opiskelevani, mies koki sen helpoimmaksi kysymykseksi. Itselläni oli tässä kohtaa jo muut hommat mielessä, joten en jaksanut enää elvyttää keskustelua ja mies ei tähän yksinään kyennyt (sillä onnistunut keskustelu edellyttää vastavuoroisuutta).
Niin vastavuoroisuutta juuri sinun haluamallasi tavalla. Mutta jatka toki valitsemallasi linjalla.
Niin jatkan. Tänä vuonna olen käynyt about kymmenillä treffeillä, vaikka profiili oli kesän suljettu. Entäs sä?
Vuorovaikutustaitoni ovat sen verran hyvät ettei ole vuosiin tarvinnut deittailla. Olen onnellisesti parisuhteessa. Entäs sinä?
Miten parisuhde voi olla onnellinen, jos toinen osapuoli on sitä mieltä että parisuhteen olemassaolo on hänen "hyvien vuorovaikutustaitojensa" ansiota? Onpa itsekeskeinen tapa ajatella. -eri
Missähän kohtaa väitin ettei miehelläni ole myös hyvät vuorovaikutustaidot? Kyllä jokaisen omat taidot ja ominaisuudet vaikuttaa myös sen parisuhteen onnistumiseen. Oma kantani on että vuorovaikutuksessa pitää hyväksyä se, että ihmiset kommunikoivat eri tavoin ja eri lähtökohdista. Kaikki ei ole siinä samanlaisia ja kaikki ei tee sitä juuri sinun haluamallasi tavalla. Jonkinmoinen empatia ja ymmärtämys muita kohtaan olisi hyvä juttu , mikäli aikoo sen parisuhteen saada loputtoman deittailun sijaan. Mutta toki sitä täydellisesti ajatuksesi lukevaa kumppania jokainen saa etsiä vaikka lopunikäänsä
Kommentissasi. Lue se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hiukan voitaisiin yrittää ymmärtää toisiamme täällä eikä arvostella toista yhden keskusteluesimerkin perusteella. Täällä tää ilmapiiri on usein vaan ihan tarpeettoman myrkyllistä.
Mielestäni tuolta naiselta nimenomaan puuttui se toisen ihmisen ymmärtämys. -eri
Kerro, mitä minun olisi pitänyt ymmärtää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä nyt tässä avaan vähän yhtä keskusteluani Tinderissä alle 40-vuotiaan miehen kanssa. Mies oli ikääsopiva, asui lähellä, oli hyvännäköinen, kirjoitti fiksusti ja vastaili useamman rivin viesteillä. Vakutti siis kaikin puolin kiinnostavalta.
Eli:
Tyypi aloittaa lupaavasti tervehtimällä reippaasti ja tykkäävän todella eräästä asiasta, josta itse kerron profiilissani pitävän.
Mä tervehdin takaisin ja kommentoin tätä tykkäämisen aihetta. Lopetan viestin kysymällä kuulumisia.
Mies kertoo (todella hyvin ja jopa ilmeikkäästi) mitä hänelle kuuluu 7 rivin viestillä.
Mä reagoin kommentoimalla hänen kuulumisiinsa ja kysyn jatkokysymyksen eräästä kuulumisissaan esille tulleesta vastoinkäymisestä.
Mies kertoo yksityiskohtaisesti työhön liittyvästä vastoinkäymisestään.
Vastaan reagoimalla vastointäymiseen. Kerron itsestäni jotain sivuhuomiona asiaan liittyen. Kysyn millä alalla tyyppi on (kun vastoinkäyminen liittyi työelämään)
Mies avaa työhistoriaansa.
Mä en vastaa hetkeen kun olen saanut jo juonesta kiinni.
Mies kysyy mitä opiskelen.
Mä kommentoin lyhyesti ja kerron mitä opiskelen.
Mies kommentoi opiskelemaani alaa.
Mä kommentoin lyhyesti pelkojani työllistymisen suhteen.
Mies vastaa kertomalla uskovansa, että eiköhän niitä töitä löydy.
En vastaa enää.
Nyt kysynkin, keksiikö kukaan miksi kiinnostukseni keskustelua kohtaan tyrehtyi?
Keksin miksi miehen kiinnostus tyrehtyi, sillä se näkyy aiemmin kuin sinun kiinnostuksesi loppuminen. Alat valittaa peloistasi työllistymisen suhteen ihmiselle, jota vasta opettelet tuntemaan. Eli vaikutat negatiiviselta valittajalta.
On minulla itselläni ollut samoja pelkoja, mutta en minä nyt niitä vieraan ihmisen niskaan kippaa siinä vaiheessa kun vasta tunnustellaan mikä toinen on miehiään/ naisiaan.
Niinpä. Tämä nainen vaikuttaa kyllä vähän tylsältä kun keskittyy niihin työ ja opiskelujuttuihin.
Mieshän sen keskustelun työasioihin alunperin vei.
Mutta naisen ei olisi tarvinnut siihen todeta muuta kuin sepä ikävää eikä alkaa udella enempää.
No siinä tapauksessahan se keskustelu olisi ollut vielä paljon lyhyempi. Eli miten tämä kommentti neuvoo kohti treffeihin johtavaa vietittelyä?
Naista ei kiinnostanut tämä mies pätkääkään koska ei välittänyt kysynyä mitään muuta. Näinhän tässä keississä miehestä todettiin. Se että vastaa toiselle ei ole keskustelun viemistä eteenpäin tai kiinnostuksen osoittamista. Missä on tämän naisen effortti.?
Olet oikeilla jäljillä. Mä siis lopetin kysymysten kysymisen siinä kohtaa kun kiinnostus miestä kohtaan lopahti. Kiinnostus lopahti, sillä miehen viestintä oli hyvin yksipuolista. Jos mies olisi osoittanut keskustelussa vastavuoroisuutta, olisi oma mielenkiinto ehkä säilynyt ja keskustelu olisi mahdollisesti edennyt. Kuka tietää vaikka treffeille asti. Mun effortti oli se viestittelyn alkupuoli, missä vein viestittelyä eteenpäin, siitäkin huolimatta, että mies ei tehnyt samoin.
Niin, sinähän voit antaa lisätietoja keskustelun kulusta aina sitä mukaa kuin omasta toiminnastasi löytyy huomautettavaa. Itse vedän tulkintani siitä mitä ensiksi kerroit. Siinä oli oman arviosi mukaan olennaiset tiedot. Näistä lisäyksistä en niin välitä.
Mutta hyvä jos menetelmäsi toimii eikä mitään tarvitse muuttaa. Muuten kuin muissa ihmisissä.