39-vuotias mies ja puolessa vuodessa sain Tinderissä viisi matchia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kysynkin, keksiikö kukaan miksi kiinnostukseni keskustelua kohtaan tyrehtyi?

En kyllä arvaa! Aluksi ajattelin, että mies puhui vain itsestään eikä kysellyt sinusta mitään, mutta oli siellä ainakin opiskeluista kysymys. Tuo kuulosti ihan perushyvältä startilta itselleni. Pientä huumoria kaipaan kyllä itse eli sellainen hieman vakava jutustelu pelkästään ei ole minua.

M

Meni ekalla oikeaan. Keskustelu loppui heti kun minä lakkasin viemästä sitä eteenpäin. Mies kysyi minulta yhden ainoan kysymyksen, ja senkin vasta siinä vaiheessa kun en enää heti vastannut. Hänestä oli ihan jees höpistä vain itsestään useissa suhteellisen pitkissä viesteissä. Hän siis koki ilmeisesti olevan haastateltavana. Eli joko tyyppi ei ollut kiinnostunut minusta ollenkaan ja halusi vain avautua elämästään jollekin tai tyypillä on kehnot vuorovaikutustaidot. 

Mitä väliä, kuka vie keskustelua eteenpäin jos keskustelu kuitenkin soljuu ? Sinä tartuit hanakasti kaikkeen mitä mies sanoi ja kyselit itse. Mistä silloin voi tietää että sinä haluaisitkin olla se, jota haastatellaan? Mies ei kuitenkaan ollut päälle käyvä omista asioistaan höpöttäjä. Itsehän sinä kyselit ja hän vastasi. Ei taida vuorovaikutustaidot sielläkään kunnossa .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten soisi katsovan tämän herran videoita. Puhuu aika ajoin kommentointi videoillaan nykyajan miesten suurimmasta ongelmasta. Todella usealla vaikuttaisi olevan kumppanin puutteen lisäksi paha läheisyysriippuvuus jonka monet deitit haistaa. Minusta tuo oli mielenkiintoinen näkökulma sinkkuudelle joka on monella tahatonta. Voisiko täälläkin olla samaa vikaa?

https://www.youtube.com/user/PsychologyInSeattle

En ole noita videoita katsonut (laita linkki johonkin videoon, jossa puhuu tästä aiheesta?). Mutta tuo läheisriippuvuus-teema kuulostaa mielestäni siltä että monen miehen kannattaisi siihen kyllä perehtyä lähemmin.

Olen nainen ja aika paljon tulee Tinderissä vastaan miehiä, jotka olisivat valmiita suunnilleen menemään vihille kun pari viestiä on vaihdettu. Se on todella pelottavaa ja viestittely loppuu kyllä minun osaltani siihen.

Samoin tällä palstalla on porukkaa, jotka kertovat haluavansa naisen, jotta voisivat olla onnellisia. Yksin ovat surkeita ja masentuneita, eikä elämällä ole mitään arvoa. Tässäkin on kysymys läheisriippuvuudesta, ja sellainen ihminen nyt vain ei ole houkutteleva kumppani kenellekään.

Miehet voivat perehtyä noihin läheisriippuvuusjuttuihin akateemisessa mielessä ja he voivat piilottaa itsestään epäviehättäviä käytöstapoja, mutta se ei muuta heidän tarpeitaan. 

Tuohon käytökseen voi olla pari eri syytä:

-miehet kuvittelevat, että uhrautuva ja sitoutumishalua korostava käytös on viehättävää naisista, vaikka ihan näinhän asia ei ole; se on naisesta viehättävää vain silloin jos mies on naisen silmissä korkeatasoinen. Muutoin se on pelottavaa, koska nainen pelkää tulevansa raskaaksi epätoivoiselle epäonnistujamiehelle. Samanaikaisesti ihan nuorten sarjoissa ja elokuvissa sun muissa on aina opetettu, että 'pelaava' mies on ilkeä paskis ja naisen tarpeet valkkaamisineen ja tylytyksineen ovat hyveellisiä

-toinen yksinkertainen syy on siis ihan vain se, että jatkuva yksinäisyys aiheuttaa epätoivoisia ilmauksia ja tekoja ja tätä on ehkä vaikea erottaa täysin ylemmästä kohdasta, jossa mainitaan kuvitelma sitoutumishalukkuuden viehättävyydestä

Historiallisesti paljon useampi nainen on lisääntynyt kuin mies ja naisille on ehkä evoluutiossa kehittynyt tietynlainen tyyneys ja tunne siitä, että hänen elämällään on tarkoitus, vaikka eläisi vain itselleen. Luola-aikoina hedelmällinen nainen on kenties ollut jatkuvasti raskaana ja panostaminen omaan hyvinvointiin on jollain tavalla ollut hyve, koska se on välillisesti satanut myös lapsen/perheen laariin. Nykyään yhä useampi nainen ei lisäänny ollenkaan tai venyttää lisääntymistä hedelmällisyyden loppuvuosille, mutta naisen aivot ehkä välittävät sellaista tietoa, että kaikki on kunnossa ja omaan nautintoon ja hyvinvointiin panostaminen pitää naisen aivot tyytyväisenä, koska naisen aivot eivät osaa erottaa onko naisella jälkikasvua vai ei. 

Tietynlainen itserakkaus on siis ollut naiselle hyve, kun taas miehelle siitä ei ole ollut mitään hyötyä; nykymaailma ruokkii naisen itserakkautta tuomalla miesmallien kehut kotisohvalle toiselta puolelta maailmaa, kun taas miehellä on aika hiljaista; miehen pitää edelleenkin rakentaa oman elämänsä tarkoitus, seikkailunsa ja sankarimyyttinsä tyhjästä ja myös romantiikka, joka on miesten keksimää, on osa tätä. 

Osa miehistä voi saada elämään sisältöä työstä ja tyydyttää tarpeet käymällä maksullisissa. Chadit saavat sisältöä työstä, harrastuksista ja säädöistä, hoidoista tai parisuhteesta. Osa miehistä on työelämän yms. ulkopuolella tai ei saa sisältöä ja tarkoitusta elämälleen muusta kuin parisuhteesta. Mutta ihan jokaisen miehen kohdalla läheisyyden puute ja sukupuoleton elämä (kukaan ei koskaan kehu, ihastele ja helli) vähentää elämänlaatua jonkin verran. 

Luuletko ettei sama koske naisia?

Kyllä minunkin elämänlaatuani "vähentää jonkin verran" se, että ei ole kumppania jonka kanssa voin jakaa ilot ja surut, harrastaa seksiä ja saada muutakin läheisyyttä. Elämälläni on kuitenkin tarkoitus myös silloin kun kumppania ei ole. Niitä iloja ja suruja on edelleen sama määrä. Seksin tilalla on sooloseksi, joka ei ole yhtä kokonaisvaltaisesti tyydyttävää kuin seksi jonkun kanssa, mutta sen perustarvepuolen asiasta se hoitaa kyllä. Irtoseksiä en naisena juuri koskaan saa, jos seksiksi ei lasketa sitä että mies masturboi kehollani ja itse en saa tilanteesta mitään (itse en laske tuota seksiksi omasta näkökulmastani). Ne irtoseksitilanteet, joissa minäkin nauttisin, ovat niin harvassa että niihin ei kannata edes hakeutua. Hyötysuhde on negatiivinen, koska käytetyksi tuleminen satuttaa ja vaurioittaa minuuttani.

Kaikki ne miehet, joihin olen ihastunut, ovat suhtautuneet sinkkuna olemiseen aivan samalla tavalla. Ollaan onnellisia yksinkin, eikä kumppania tarvita epätoivoisesti rinnalle. En pysty mitenkään ymmärtämään, miksi joillakin on tarve nähdä asia niin, että sinkkuus olisi miehelle lähtökohtaisesti jotenkin paljon vaikeampi asia - paitsi tietenkin jos kyseinen mies on läheisriippuvainen. Silloinhan siitä sinkkuudesta tulee sellainen täydellinen onnellisuudenpilaaja, joka syöksee ihmisen epätoivoisiin tekoihin jotta saisi kumppanin. Mutta tämä koskee läheisriippuvaisia naisia siinä missä miehiäkin. Sukupuoli ei ole se ratkaiseva tekijä, vaan mielen tasapaino.

Vielä tuohon alun väittämääsi, että läheisriippuva käytös koettaisiin muka viehättäväksi, kunhan käyttäytyjä on hyvännäköinen: ei todellakaan. Esim. Elliot Rodger oli hyvännäköinen, mutta äärimmäisen vastenmielinen ihminen käytöksensä vuoksi.

Miehen kuuluu sanoa olevansa onnellinen ilman kumppaniakin, koska mieheltä odotetaan vahvuutta. Miehelle vahvan esittäminen on osa roolia ja mies ansaitsee rakkauden kestämällä kipua; eivät esim.ammattiurheilijamiehet mieti uransa aikana niitä elinikäisiä kipuja, joiden kanssa tulevat elämään loppuelämänsä, vaan sitä rahaa ja statusta minkä voivat perheen eteen ansait aktiiviuran aikana. Samasta syystä tavalliset miehet eivät mene helpolla lääkäriin. https://aijaa.com/avhdDp

En tiedä mitä tarkoitat irtoseksillä, mutta tietääkseni useimmilla naisilla on yhden yön seikkailujen sijaan ns.panokavereita, jolloin kumpikin tietää toisensa tarpeet ja mieltymykset. Myös sinulla on tekstin perusteella riittävä älykkyys ja verbaaliset taidot tuollaiseen suhteeseen. Koska mies on lähes aina altavastaajana seksissä (paitsi jos nainen ottaa itseään kaksi pykälää tasokkaamman miehen), nainen määrää millaista seksi tulee olemaan ja jos mies ei osaa lukea ajatuksia, nainen voi vaihtaa miehen sellaiseen, joka on opetellut asiat ulkoa. 

Jos oikeasti haluat seksiä, sinun ei tarvitse tyytyä alustana olemiseen ellet halua; se vaatii vain vähän vuorovaikutusta. Ethän mene kauppaankaan lappu silmillä ja ota hyllyltä tuotteita summassa, vaan suunnittelet jo etukäteen mitä haluat ottaa. 

Vielä vastaus tuohon irtoseksikohtaan. Panokaverin hommaaminen on tosiaan minulle mahdollista, ja noissa järjestelyissä olen saanut paremmin seksuaalista nautintoa kuin irtoseksikokeiluissa. Ongelmana on kuitenkin se, että niissä herää hyvin helposti myös liian voimakkaita tunteita, erityisesti sille miehelle. Tuntuu liian raskaalta joutua selittämään toiselle, miksi en edelleenkään halua parisuhdetta, kuten alussa sovimme, laittaa noita suhteita poikki ja jättää mies nyyhkimään onnettomana ja alkaa etsiä seuraavaa. En vain pysty sellaiseen.

Eli kokonaishyvinvointini jää edelleen miinukselle noissa, vaikka seksin osalta tilanne olisikin ok. Paras vaihtoehto on yksinkertaisesti se, että hoidan seksitarpeeni yksin kunnes tapaan ihmisen, jonka kanssa haluan parisuhdetta. Tämä ei ole minulle minkäänlainen ongelma, vaikka se ei olekaan yhtä ihanaa kuin seksi rakastamani ihmisen kanssa.

Mikä siinä on, että aina, kun luen tällaisia juttuja, niin ne tunteet heräävät seksisuhteessa miehille eivätkä naisille? Minä en oikein tajua, miten naiset pystyvät olemaan kehittämättä tunteita tuollaisissa suhteissa.

Varmasti samaa tapahtuu toisinkin päin. Ehkä ne miehet, joihin naiset ihastuvat seksiin perustuvissa suhdekuvioissa, eivät kirjoittele yhtä usein tälle palstalle kuin vastaavat naiset?

Itse en kehitä panosuhteessa tunteita, koska haen parisuhteelta paljon muutakin kuin pelkkää seksiä. Panokaveri valitaan ja suhteen tyyppi määritellään panosuhteeksi sen vuoksi että seksi toimii, mutta se muu ei. Ei se tilanne siitä yleensä muuksi muutu myöhemminkään. Jos vaikkapa keskusteluyhteys on alkeellinen, eikä toisen kanssa tee mieli viettää aikaa muualla kuin sängyssä, en voi kuvitella suhdetta enkä ihastua sellaiseen mieheen. Tai jos on liian suuri älykkyysero (minun tapauksessani niin on melkein aina).

Oletan, että nämä miehet taas ovat voineet ihastua, koska heidän parisuhdekäsityksensä on ollut niin erilainen. He ehkä etsivät ihmistä, jonka kanssa seksi toimii, arkielämän kulut voi jakaa puoliksi kun muutetaan yhteen, saa apua kotitöihin ja voi tehdä jälkikasvua ja saada heille järjissään olevan toisen vanhemman. Syvä henkinen yhteys ei ole ehkä heille niin tärkeää. Siksi ihastumiselle ei ole ollut heidän puoleltaan estettä.

Mua tietyllä tavalla ärsyttää yliopistonaisten itsetietoisuus ja usein hieman valheellinen kuva omasta älystä. Olen itse Aallosta valmistunut tohtoriksi ja valtaosa esim. humanistipuolen naisista on älyllisesti melko keskinkertaisia. Oma prosessointi jää uupumaan ja niitä proffien oppeja toistetaan papukaijan tavoin. Ja sitten kun yrittää käydä älykästä argumentointia aiheesta, niin vedetään joku lapsellinen itkupotkuraivari ja lopputuloksena olet liian tyhmä ymmärtämään tyyliin genderideologiaa (vaikka kerrot tarkasti ideologian taustat, osaat ideologian teesit ulkoa yms.). Kauan sitten jo luovutin noiden suhteen. On parempi vaan myötäillä.

Fakta vaan on se että koulutusjärjestelmä suosii naisia. Naiset ei tilastollisesti ole miehiä fiksumpia, mutta silti he täyttävät yliopistot. Tästä voi tehdä johtopäätöksen että sukupuoli vaikuttaa akateemiseen menestykseen (ei pelkkä äly ja muut kyvyt).

Mä olen käynyt tätä keskustelua monenkin miespuolisen ystävän kanssa, joilla suunnilleen sama tutkinto. Älykkäänä miehenä on ollut pakko tehdä raju kompromissi sen suhteen että voisi olla samalla aaltopituudella naisen kanssa. Eli käytännössä vain harva saa sellaisen naisen jonka kanssa voisi keskustella tosi älyllisiä asioita. Enemmän kiinnostaa kauniit ja rohkeat tai salatut elämät.

Oma kokemukseni myös on että yliopistonaiset tyypillisesti sekstailee tyyliin asfalttimiesten kanssa ja pitää sitten erikseen friend zonella niitä fiksuja miehiä koska ulkonäkö ei ole karskin miehinen. Tuosta postauksesta tuli jotenkin tämä tunnelma. Sitten odotellaan sitä asfalttimiehen näköistä akateemikkoa kunnes biologinen kello hälyttää ja otetaan joku randomi ja erotaan parin vuoden päästä kun lapset on pieniä. Ei ollutkaan (yllätys) mitään yhteistä ja asfalttimiehen kanssa sentään oli kivaa sängyssä mutta pään sisus alkoi v-tuttaa melko nopeasti.

Mua ärsyttää piilosovinismi. Menestyneetkin miehet lankeaa joka kerta kun heittäydyn vähän hölmöksi. Huomasin monen pitävän tietyllä tavalla yksinkertaisesta naisesta. Koulutus ja työssäkäynti on plussaa ajatuksenkulun pysyessä miesten mieleisenä.

Luovutin. En enää jaksanut 🤯

Miehillä on kaksi moodia.

Ensimmäinen moodi on se kun ollaan laskuhumalassa baarissa. Tällöin kuka tahansa bimbo kelpaa. Joo myönnetään että meno raadollista plus että naiset osaa lukea miehen epätoivon todella hyvin. Eli harvemmin onnistuu... väsähtänyttä ja säälittävää...Häpeillen myönnän että kakskymppisenä itselläkin näitä hetkiä....

Toinen moodi on se kun haetaan ihan vakavissaan parisuhdetta. Jos naisella on hyviä argumentteja ja leikkaa, niin todellakin arvostan ja jopa paljon ulkonäköä tärkeämmäksi. Vieläkin muistan yhden opiskelukaverin (naisen), joka heitti todella fiksua juttua... Harmi että seurustelin silloin (bimbomman kanssa).

Näitä kahta moodia ei pidä sekottaa. Kyse siis samasta miehestä eri mielentilassa. Varsinkin nuorena testosteroni on todella ärsyttävä juttu. Se kytkee järkevän ajattelun päästä pois.

Itselläni puute on ahdistava ja raskas tunne. Olen melko varma että naiset ei a) koe puutetta yhtä kivuliaana b) koe seksiä yhtä nautinnollisena. Väitteeni johtuu siitä että naiset keskimäärin addiktoituu muihin asioihin (sokeri, alkoholi, tupakka jne...) yhtä helposti kun miehet, mutta seksiin paljon miehiä harvemmin.

Mä taas en ukso, että miehet addiktoituvat seksiin siksi, että se olisi heille poikkeuksellisen nautinnollista, vaan miehille se saamisprosessi itsessään on palkitsevampi. Aika harvoin se seksuaalisen nautinnon huippu löytyy sen pilkun aikaan narikasta löytyneen tyypin kanssa 1,8 promillen humalassa. Maailmassa vieläkin ihannoidaan "panomiehiä" ja kun mies kelpaa naiselle sänkyyn, se kokemuksena vahvistaa miehen itsetuntoa ja siitä mies saa henkisen palkinnon, ihan sama minkä laatuista seksi itsessään on. Naiselle saaminen itsessään ei ole palkinto, sillä tyrkyllä olisi tavaraa niin paljon kuin jaksaa ottaa. Naisia myös helpommin paheksutaan hövelistä seksin harrastamisesta. Se taas toimii henkisenä rangaistuksena, kun koko ajan saa pelätä, että yhteiskunta tuomitsee seksikäyttäytymisen takia. Kukaan ei halua olla paaria. 

Myönnettäköön, että miehille seksi on varmasti tasaisesti nautinnollisempaa kuin naisille (eli ihan sama mitä, miten ja milloin panet, mälli todennäköisesti lentää), mutta kun itse harrastan mahtavaa seksiä hyvän ja sopivan kumppanin kanssa, en usko ollenkaan, että mä nauttisin siitä jotenkin vähemmän kuin hän. 

Minusta kuulostaa pikemminkin huonon itsetunnon pönkitykseltä, että "seksin saaminen" olisi seksissä se olennainen juttu, riippumatta siitä, onko se seksi hyvää vai huonoa, tyydyttävää vai yhdentekevää. Tuskinpa kaikilla miehilläkään niin huono itsetunto on. Ja mitä sitten naisiin tulee, niin eihän tuollaista ole ollut enää aikapäiviin, että jotenkin pelättäisiin yhteiskuntaa tuomiota, jos seksiä harrastaa. Ensinnäkään yhteiskunta ei enää tuomitse seksistä ketään, ei naisiakaan - jotkut vanhoilliset yhteisöt, kuten uskonnolliset tahot voivat niin tehdä, mutta jos ne eivät ole se oma yhteisö, niin ei niillä mitään merkitystä ole - joten ei nykyisin ole mitään paheksunnan pelkoa henkisenä rangaistuksena. 

Ainakin itselleni seksissä on tärkeää seksuaalinen nautinto. En oleta sen olevan todennäköinen lopputulos yhden illan jutussa tuntemattoman kanssa, joten siksi en ole kiinnostunut tällaisesta irtoseksistä. En tarkoita, että pitäisi olla tunteita mukana, vaan tarkoitan sitä, että eihän joku tuntematon random tiedä, mitkä asiat ja millainen kosketus juuri minulle toimii, ja sitten jos käytän ajan selittämiseen, en pysty keskittymään nauttimiseen. Seksi pelkkänä fyysisenä suorituksena on ihan yhdentekevä, jos siitä ei saa mitään tyydytystä.

Hyvin monille palstalla kirjoittajille miehille suurin ongelma tuntuu olevan ettei saa Sara Sieppi ja Kiira Korven oloisilta naisilta seksiä. Ei ne parisuhdetta halua vaan pllua. Noin karkeasti sanoen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kysynkin, keksiikö kukaan miksi kiinnostukseni keskustelua kohtaan tyrehtyi?

En kyllä arvaa! Aluksi ajattelin, että mies puhui vain itsestään eikä kysellyt sinusta mitään, mutta oli siellä ainakin opiskeluista kysymys. Tuo kuulosti ihan perushyvältä startilta itselleni. Pientä huumoria kaipaan kyllä itse eli sellainen hieman vakava jutustelu pelkästään ei ole minua.

M

Meni ekalla oikeaan. Keskustelu loppui heti kun minä lakkasin viemästä sitä eteenpäin. Mies kysyi minulta yhden ainoan kysymyksen, ja senkin vasta siinä vaiheessa kun en enää heti vastannut. Hänestä oli ihan jees höpistä vain itsestään useissa suhteellisen pitkissä viesteissä. Hän siis koki ilmeisesti olevan haastateltavana. Eli joko tyyppi ei ollut kiinnostunut minusta ollenkaan ja halusi vain avautua elämästään jollekin tai tyypillä on kehnot vuorovaikutustaidot. 

Hmm, turhauttavaa tuo keskustelun 'johtaminen'. Olen miehenä tottunut pitämään tuota normina eli että joudun kyselemään aktiivisesti naiselta ja tämä vastailee. Tarkoitan sellaista keskustelua, jossa multa tulee satunnaisia kysymyksiä ja muuten jutellaan sujuvasti eikä mitään työhaastattelumeininkiä. Vastapuoli ei itse aloita kysymyksillä tai jatka keskustelua niillä. Turhauttavaa ja usein keskustelu loppuukin jossain vaiheessa, mutta välillä vastaukset voivat olla pitkiä ja treffeillekin päästään ja toinen on valehtelematta kysynyt minulta kaksi kertaa jotain. Tässä yhdessä tapauksessa annoin treffeillä mahdollisuuden, mutta siihen se jäi.

Itse olen myös lähes aina se joka aloittaa esim. seuraavana päivänä keskustelun uudelleen. Fiilis on, että jos en ole aktiivinen itse niin lähes poikkeuksetta nainen ei ainakaan ole. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta voin arvailla.

Nimimerkillä "Veturinkuljettaja"

No omasta puolestani voin sanoa, että tähän törmää miehissäkin aivan älyttömän usein. Jostain syystä ei ymmärretä että keskustelun eteneminen vaatii molemmilta panoksen. Se on aika raskasta yrittää keksiä jotain luontevia jatkokysymyksiä kun toinen ei rohkaise siihen millään tavalla tai viestitä minkäänlaista kiinnostusta toista kohtaan. Jos mies ei aktiivisesti osoita kiinnostusta mua kohtaan ensimmäisissä viesteissä, lopetan vastailun aika pian. Itselleni aikankin hyvä keskustelutaito on kumppanissa ehkä tärkein yksittäinen ominaisuus, joten potentiaaliset treffit tuollaisen ihmisen kanssa ei kiinnosta vähääkään. 

Miksi et kertonut omia kuulumisiasi kysymättä? Itsekään en jaksa keskustella ihmisten kanssa, jotka eivät osaa yhtään tuoda omia juttujaan esiin muuten kuin kysymällä. Olisit voinut ihan hyvin esim. miehen kuulumisten perään kertoma omiasikin, ilman että hänen täytyy sitä kysyä. "Entäs sä" -kysymyksen lisääminen kaiken perään tuntuu vain typerältä, ihan kuin se toinen ei muuten osaisi kertoa itsestään.

Toki on olemassa ihmisiä jotka silti eivät yhtään tartu siihen mitä heille kerrotaan. Eli sama mitä heille kerrot, he vain jatkavat omista jutuistaan. Mutta kuvauksestasi tulee kyllä enemmän se mielikuva, että sinä olit tässä se joka ei osannut jatkaa juttua luontevasti, vaan odotti koko ajan niitä haastattelukysymyksiä ennen oman sisällön esiintuomista.

No ei se mieskään kyllä mun kysymysten ulkopuolelta puhellut, vaan viestit oli nimenomaan vastauksia mun kysymyksiin. Jos en olisi kysynyt, niin ei kai se mitään olisi kekinyt kirjoittaa (sillä heti kun lopetin kyselemisen ja vain vastailin, keskustelu hyytyi täysin). Mun olisi siis kysymysten lisäksi pitänyt vastata samalla aina myös omasta puolesta omiin kysymyksiini jotta miehen ei tarvi nähdä vaivaa saadakseen tietää musta jotain? Ei kiitos. 

Se, että sä kysyt toiselta asioita viestii sille toiselle ihmiselle, että "olen aidosti kiinnostunut kiinnostunut ja tahdon tietää sinusta enemmän, joten haluan varmistaa, että keskustelumme jatkuu". Kun juttelen tutun ihmisen kanssa, niin silloin keskustelu soljuu helposti eteenpäin, eikä kysymykset ole niin välttämättömiä keskustelun ylläpitämiseksi. Kun taas ihminen on ventovieras, niin se, että toiselta välillä kysellään kyymyksiä auttaa viemään keskustelua eteenpäin. Jos et ollenkaan keksi toiselle mitään kysymyksiä esitettäväksi, et selvästi ole hänestä kovinkaan kiinnostunut. Se, että ainoa kysymys mitä keksit on "Entäs sä?" jokaisen viestin lopussa antaa hieman mielikuvituksettoman ja yksinkertaisen kuvan kuvan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kysynkin, keksiikö kukaan miksi kiinnostukseni keskustelua kohtaan tyrehtyi?

En kyllä arvaa! Aluksi ajattelin, että mies puhui vain itsestään eikä kysellyt sinusta mitään, mutta oli siellä ainakin opiskeluista kysymys. Tuo kuulosti ihan perushyvältä startilta itselleni. Pientä huumoria kaipaan kyllä itse eli sellainen hieman vakava jutustelu pelkästään ei ole minua.

M

Meni ekalla oikeaan. Keskustelu loppui heti kun minä lakkasin viemästä sitä eteenpäin. Mies kysyi minulta yhden ainoan kysymyksen, ja senkin vasta siinä vaiheessa kun en enää heti vastannut. Hänestä oli ihan jees höpistä vain itsestään useissa suhteellisen pitkissä viesteissä. Hän siis koki ilmeisesti olevan haastateltavana. Eli joko tyyppi ei ollut kiinnostunut minusta ollenkaan ja halusi vain avautua elämästään jollekin tai tyypillä on kehnot vuorovaikutustaidot. 

Mitä väliä, kuka vie keskustelua eteenpäin jos keskustelu kuitenkin soljuu ? Sinä tartuit hanakasti kaikkeen mitä mies sanoi ja kyselit itse. Mistä silloin voi tietää että sinä haluaisitkin olla se, jota haastatellaan? Mies ei kuitenkaan ollut päälle käyvä omista asioistaan höpöttäjä. Itsehän sinä kyselit ja hän vastasi. Ei taida vuorovaikutustaidot sielläkään kunnossa .

Mä en halua, että jompaa kumpaa vuorollaan haastatellaan, vaan haluan keskustelun, jossa molemmat osoittaa kiinnostusta toista kohtaan ja molemmat avautuu. Mutta miksi ihmeessä avautuisin tyypille, joka ei ososita pienintäkään kiinnostusta mua kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kysynkin, keksiikö kukaan miksi kiinnostukseni keskustelua kohtaan tyrehtyi?

En kyllä arvaa! Aluksi ajattelin, että mies puhui vain itsestään eikä kysellyt sinusta mitään, mutta oli siellä ainakin opiskeluista kysymys. Tuo kuulosti ihan perushyvältä startilta itselleni. Pientä huumoria kaipaan kyllä itse eli sellainen hieman vakava jutustelu pelkästään ei ole minua.

M

Meni ekalla oikeaan. Keskustelu loppui heti kun minä lakkasin viemästä sitä eteenpäin. Mies kysyi minulta yhden ainoan kysymyksen, ja senkin vasta siinä vaiheessa kun en enää heti vastannut. Hänestä oli ihan jees höpistä vain itsestään useissa suhteellisen pitkissä viesteissä. Hän siis koki ilmeisesti olevan haastateltavana. Eli joko tyyppi ei ollut kiinnostunut minusta ollenkaan ja halusi vain avautua elämästään jollekin tai tyypillä on kehnot vuorovaikutustaidot. 

Hmm, turhauttavaa tuo keskustelun 'johtaminen'. Olen miehenä tottunut pitämään tuota normina eli että joudun kyselemään aktiivisesti naiselta ja tämä vastailee. Tarkoitan sellaista keskustelua, jossa multa tulee satunnaisia kysymyksiä ja muuten jutellaan sujuvasti eikä mitään työhaastattelumeininkiä. Vastapuoli ei itse aloita kysymyksillä tai jatka keskustelua niillä. Turhauttavaa ja usein keskustelu loppuukin jossain vaiheessa, mutta välillä vastaukset voivat olla pitkiä ja treffeillekin päästään ja toinen on valehtelematta kysynyt minulta kaksi kertaa jotain. Tässä yhdessä tapauksessa annoin treffeillä mahdollisuuden, mutta siihen se jäi.

Itse olen myös lähes aina se joka aloittaa esim. seuraavana päivänä keskustelun uudelleen. Fiilis on, että jos en ole aktiivinen itse niin lähes poikkeuksetta nainen ei ainakaan ole. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta voin arvailla.

Nimimerkillä "Veturinkuljettaja"

No omasta puolestani voin sanoa, että tähän törmää miehissäkin aivan älyttömän usein. Jostain syystä ei ymmärretä että keskustelun eteneminen vaatii molemmilta panoksen. Se on aika raskasta yrittää keksiä jotain luontevia jatkokysymyksiä kun toinen ei rohkaise siihen millään tavalla tai viestitä minkäänlaista kiinnostusta toista kohtaan. Jos mies ei aktiivisesti osoita kiinnostusta mua kohtaan ensimmäisissä viesteissä, lopetan vastailun aika pian. Itselleni aikankin hyvä keskustelutaito on kumppanissa ehkä tärkein yksittäinen ominaisuus, joten potentiaaliset treffit tuollaisen ihmisen kanssa ei kiinnosta vähääkään. 

Miksi et kertonut omia kuulumisiasi kysymättä? Itsekään en jaksa keskustella ihmisten kanssa, jotka eivät osaa yhtään tuoda omia juttujaan esiin muuten kuin kysymällä. Olisit voinut ihan hyvin esim. miehen kuulumisten perään kertoma omiasikin, ilman että hänen täytyy sitä kysyä. "Entäs sä" -kysymyksen lisääminen kaiken perään tuntuu vain typerältä, ihan kuin se toinen ei muuten osaisi kertoa itsestään.

Toki on olemassa ihmisiä jotka silti eivät yhtään tartu siihen mitä heille kerrotaan. Eli sama mitä heille kerrot, he vain jatkavat omista jutuistaan. Mutta kuvauksestasi tulee kyllä enemmän se mielikuva, että sinä olit tässä se joka ei osannut jatkaa juttua luontevasti, vaan odotti koko ajan niitä haastattelukysymyksiä ennen oman sisällön esiintuomista.

Kertoihan hän, ainakin kerran:

"Vastaan reagoimalla vastoinkäymiseen. Kerron itsestäni jotain sivuhuomiona asiaan liittyen. Kysyn millä alalla tyyppi on (kun vastoinkäyminen liittyi työelämään)"

Minulta loppuisi yhtälailla kiinnostus mieheen, joka keskustelee esitetyllä tavalla. Pari kertaa tuollainen dynamiikka on johtanut panosuhteeseen, jos olen ollut sellaista vailla. Elämänkumppaniksi en halua perässävedettävää miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kysynkin, keksiikö kukaan miksi kiinnostukseni keskustelua kohtaan tyrehtyi?

En kyllä arvaa! Aluksi ajattelin, että mies puhui vain itsestään eikä kysellyt sinusta mitään, mutta oli siellä ainakin opiskeluista kysymys. Tuo kuulosti ihan perushyvältä startilta itselleni. Pientä huumoria kaipaan kyllä itse eli sellainen hieman vakava jutustelu pelkästään ei ole minua.

M

Meni ekalla oikeaan. Keskustelu loppui heti kun minä lakkasin viemästä sitä eteenpäin. Mies kysyi minulta yhden ainoan kysymyksen, ja senkin vasta siinä vaiheessa kun en enää heti vastannut. Hänestä oli ihan jees höpistä vain itsestään useissa suhteellisen pitkissä viesteissä. Hän siis koki ilmeisesti olevan haastateltavana. Eli joko tyyppi ei ollut kiinnostunut minusta ollenkaan ja halusi vain avautua elämästään jollekin tai tyypillä on kehnot vuorovaikutustaidot. 

Hmm, turhauttavaa tuo keskustelun 'johtaminen'. Olen miehenä tottunut pitämään tuota normina eli että joudun kyselemään aktiivisesti naiselta ja tämä vastailee. Tarkoitan sellaista keskustelua, jossa multa tulee satunnaisia kysymyksiä ja muuten jutellaan sujuvasti eikä mitään työhaastattelumeininkiä. Vastapuoli ei itse aloita kysymyksillä tai jatka keskustelua niillä. Turhauttavaa ja usein keskustelu loppuukin jossain vaiheessa, mutta välillä vastaukset voivat olla pitkiä ja treffeillekin päästään ja toinen on valehtelematta kysynyt minulta kaksi kertaa jotain. Tässä yhdessä tapauksessa annoin treffeillä mahdollisuuden, mutta siihen se jäi.

Itse olen myös lähes aina se joka aloittaa esim. seuraavana päivänä keskustelun uudelleen. Fiilis on, että jos en ole aktiivinen itse niin lähes poikkeuksetta nainen ei ainakaan ole. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta voin arvailla.

Nimimerkillä "Veturinkuljettaja"

No omasta puolestani voin sanoa, että tähän törmää miehissäkin aivan älyttömän usein. Jostain syystä ei ymmärretä että keskustelun eteneminen vaatii molemmilta panoksen. Se on aika raskasta yrittää keksiä jotain luontevia jatkokysymyksiä kun toinen ei rohkaise siihen millään tavalla tai viestitä minkäänlaista kiinnostusta toista kohtaan. Jos mies ei aktiivisesti osoita kiinnostusta mua kohtaan ensimmäisissä viesteissä, lopetan vastailun aika pian. Itselleni aikankin hyvä keskustelutaito on kumppanissa ehkä tärkein yksittäinen ominaisuus, joten potentiaaliset treffit tuollaisen ihmisen kanssa ei kiinnosta vähääkään. 

Kylläpä ihmisillä on tosi outoja näkemyksiä täällä, sekä miehillä että naisilla. Että vastapuoli ei muka ymmärrä että keskusteluun pitää osallistua. Totta kai hän ymmärtää, hän vain ei ole kiinnostunut. Näin ainakin itse tulkitsin, kun joku ei juuri kysellyt mitään treffeillä tai viestitellessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kysynkin, keksiikö kukaan miksi kiinnostukseni keskustelua kohtaan tyrehtyi?

En kyllä arvaa! Aluksi ajattelin, että mies puhui vain itsestään eikä kysellyt sinusta mitään, mutta oli siellä ainakin opiskeluista kysymys. Tuo kuulosti ihan perushyvältä startilta itselleni. Pientä huumoria kaipaan kyllä itse eli sellainen hieman vakava jutustelu pelkästään ei ole minua.

M

Meni ekalla oikeaan. Keskustelu loppui heti kun minä lakkasin viemästä sitä eteenpäin. Mies kysyi minulta yhden ainoan kysymyksen, ja senkin vasta siinä vaiheessa kun en enää heti vastannut. Hänestä oli ihan jees höpistä vain itsestään useissa suhteellisen pitkissä viesteissä. Hän siis koki ilmeisesti olevan haastateltavana. Eli joko tyyppi ei ollut kiinnostunut minusta ollenkaan ja halusi vain avautua elämästään jollekin tai tyypillä on kehnot vuorovaikutustaidot. 

Mitä väliä, kuka vie keskustelua eteenpäin jos keskustelu kuitenkin soljuu ? Sinä tartuit hanakasti kaikkeen mitä mies sanoi ja kyselit itse. Mistä silloin voi tietää että sinä haluaisitkin olla se, jota haastatellaan? Mies ei kuitenkaan ollut päälle käyvä omista asioistaan höpöttäjä. Itsehän sinä kyselit ja hän vastasi. Ei taida vuorovaikutustaidot sielläkään kunnossa .

No un keskustelu nimenomaan ei solju silloin, kun toinen pitää sitä yksipuolisesti yllä. Tuo esimerkki ei ollut pahin mahdollinen, mutta kyllähän sae vähän siltä vaikutti, ettei juttu oikein lähde käyntiin, kun van jostain työasioista viestiteltiin ilman, että keskustelu siitä lähti laajenemaan muihinkin aiheisiin. Ja kuten huomattiin, työjutut oli nopeasti käsitelty, ja niin sitten päättyi keskustelukin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kysynkin, keksiikö kukaan miksi kiinnostukseni keskustelua kohtaan tyrehtyi?

En kyllä arvaa! Aluksi ajattelin, että mies puhui vain itsestään eikä kysellyt sinusta mitään, mutta oli siellä ainakin opiskeluista kysymys. Tuo kuulosti ihan perushyvältä startilta itselleni. Pientä huumoria kaipaan kyllä itse eli sellainen hieman vakava jutustelu pelkästään ei ole minua.

M

Meni ekalla oikeaan. Keskustelu loppui heti kun minä lakkasin viemästä sitä eteenpäin. Mies kysyi minulta yhden ainoan kysymyksen, ja senkin vasta siinä vaiheessa kun en enää heti vastannut. Hänestä oli ihan jees höpistä vain itsestään useissa suhteellisen pitkissä viesteissä. Hän siis koki ilmeisesti olevan haastateltavana. Eli joko tyyppi ei ollut kiinnostunut minusta ollenkaan ja halusi vain avautua elämästään jollekin tai tyypillä on kehnot vuorovaikutustaidot. 

Hmm, turhauttavaa tuo keskustelun 'johtaminen'. Olen miehenä tottunut pitämään tuota normina eli että joudun kyselemään aktiivisesti naiselta ja tämä vastailee. Tarkoitan sellaista keskustelua, jossa multa tulee satunnaisia kysymyksiä ja muuten jutellaan sujuvasti eikä mitään työhaastattelumeininkiä. Vastapuoli ei itse aloita kysymyksillä tai jatka keskustelua niillä. Turhauttavaa ja usein keskustelu loppuukin jossain vaiheessa, mutta välillä vastaukset voivat olla pitkiä ja treffeillekin päästään ja toinen on valehtelematta kysynyt minulta kaksi kertaa jotain. Tässä yhdessä tapauksessa annoin treffeillä mahdollisuuden, mutta siihen se jäi.

Itse olen myös lähes aina se joka aloittaa esim. seuraavana päivänä keskustelun uudelleen. Fiilis on, että jos en ole aktiivinen itse niin lähes poikkeuksetta nainen ei ainakaan ole. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta voin arvailla.

Nimimerkillä "Veturinkuljettaja"

No omasta puolestani voin sanoa, että tähän törmää miehissäkin aivan älyttömän usein. Jostain syystä ei ymmärretä että keskustelun eteneminen vaatii molemmilta panoksen. Se on aika raskasta yrittää keksiä jotain luontevia jatkokysymyksiä kun toinen ei rohkaise siihen millään tavalla tai viestitä minkäänlaista kiinnostusta toista kohtaan. Jos mies ei aktiivisesti osoita kiinnostusta mua kohtaan ensimmäisissä viesteissä, lopetan vastailun aika pian. Itselleni aikankin hyvä keskustelutaito on kumppanissa ehkä tärkein yksittäinen ominaisuus, joten potentiaaliset treffit tuollaisen ihmisen kanssa ei kiinnosta vähääkään. 

Kylläpä ihmisillä on tosi outoja näkemyksiä täällä, sekä miehillä että naisilla. Että vastapuoli ei muka ymmärrä että keskusteluun pitää osallistua. Totta kai hän ymmärtää, hän vain ei ole kiinnostunut. Näin ainakin itse tulkitsin, kun joku ei juuri kysellyt mitään treffeillä tai viestitellessä.

No katsos kun sun olisi pitänyt ihan itse tajuta monologimaisesti kertoa itsestäsi sellaiset asiat, jotka koet kumppanille tärkeäksi tietää. 

Ei vais. Ihme sakkia täällä. Ihmetellään kun ei tule mätsejä, ja jos tulee, niin ihmetellään kun keskustelut tyrehtyvät alkutekijöihin. Sitten rissataan ihan hulluna sitä ajatusta vastaan, että pitäisi olla kiinnostunut keksustelun vastapuolesta ja itsekin panostaa keskustelun etenemiseen!

Mutta olen kyllä ihmetellyt tuota, että miksi edes aloittaa keskustelu jos ei oikeasti kiinnosta? Onko miehellä vain tylsää ja hän heittää pelinavauksen ihan vain aikaa tappaakseen? Ja sitten jos nainen kirjoittelee heidät ihan treffeille asti, niin mikäpä siinä, 1 treffit, 0 efforttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kysynkin, keksiikö kukaan miksi kiinnostukseni keskustelua kohtaan tyrehtyi?

En kyllä arvaa! Aluksi ajattelin, että mies puhui vain itsestään eikä kysellyt sinusta mitään, mutta oli siellä ainakin opiskeluista kysymys. Tuo kuulosti ihan perushyvältä startilta itselleni. Pientä huumoria kaipaan kyllä itse eli sellainen hieman vakava jutustelu pelkästään ei ole minua.

M

Meni ekalla oikeaan. Keskustelu loppui heti kun minä lakkasin viemästä sitä eteenpäin. Mies kysyi minulta yhden ainoan kysymyksen, ja senkin vasta siinä vaiheessa kun en enää heti vastannut. Hänestä oli ihan jees höpistä vain itsestään useissa suhteellisen pitkissä viesteissä. Hän siis koki ilmeisesti olevan haastateltavana. Eli joko tyyppi ei ollut kiinnostunut minusta ollenkaan ja halusi vain avautua elämästään jollekin tai tyypillä on kehnot vuorovaikutustaidot. 

Mitä väliä, kuka vie keskustelua eteenpäin jos keskustelu kuitenkin soljuu ? Sinä tartuit hanakasti kaikkeen mitä mies sanoi ja kyselit itse. Mistä silloin voi tietää että sinä haluaisitkin olla se, jota haastatellaan? Mies ei kuitenkaan ollut päälle käyvä omista asioistaan höpöttäjä. Itsehän sinä kyselit ja hän vastasi. Ei taida vuorovaikutustaidot sielläkään kunnossa .

No un keskustelu nimenomaan ei solju silloin, kun toinen pitää sitä yksipuolisesti yllä. Tuo esimerkki ei ollut pahin mahdollinen, mutta kyllähän sae vähän siltä vaikutti, ettei juttu oikein lähde käyntiin, kun van jostain työasioista viestiteltiin ilman, että keskustelu siitä lähti laajenemaan muihinkin aiheisiin. Ja kuten huomattiin, työjutut oli nopeasti käsitelty, ja niin sitten päättyi keskustelukin.

Joo, tämä ei ollut ollenkaan pahin mahdollinen. Huomattavasti pahempiakin tulee vastaan. Siksi otin nimenomaan tämän keskustelun esimerkiksi. Koska monet tuntuvat jopa pitävän tuota miehen puolelta hienosti hoidettuna keksusteluna. Varmasti monet näistä alkutekijöihinsä tyssääviä keskusteluista on nimenomaan tällaisia, ja sitten tyypit ihmettelevät, että miksi ei etene. 

Tässäkin mies kirjoitti tosiaan useiden rivien mittaisia viestejä, joka tavallaan kuitenkin antoi ymmärtää, että olisi kiinnostunut, sillä monet kirjoittaa vain yhden tai kahden lauseen (joskus jopa sanan) mittaisia viestejä. Kuitenkin hyvistä vastauksista huolimatta en kokenut viestittelyä vastavuoroiseksi ja lopulta vain mielenkiintoni lopahti, sillä minulla on parempaakin tekemistä kuin yrittää väenvängällä jatkaa keskustelua miehen kanssa, joka ei auta mua siinä ollenkaan. Ja keskustelu tosiaan loppui siihen kun mä lakkasin panostamasta, sillä mieskään ei panostanut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kysynkin, keksiikö kukaan miksi kiinnostukseni keskustelua kohtaan tyrehtyi?

En kyllä arvaa! Aluksi ajattelin, että mies puhui vain itsestään eikä kysellyt sinusta mitään, mutta oli siellä ainakin opiskeluista kysymys. Tuo kuulosti ihan perushyvältä startilta itselleni. Pientä huumoria kaipaan kyllä itse eli sellainen hieman vakava jutustelu pelkästään ei ole minua.

M

Meni ekalla oikeaan. Keskustelu loppui heti kun minä lakkasin viemästä sitä eteenpäin. Mies kysyi minulta yhden ainoan kysymyksen, ja senkin vasta siinä vaiheessa kun en enää heti vastannut. Hänestä oli ihan jees höpistä vain itsestään useissa suhteellisen pitkissä viesteissä. Hän siis koki ilmeisesti olevan haastateltavana. Eli joko tyyppi ei ollut kiinnostunut minusta ollenkaan ja halusi vain avautua elämästään jollekin tai tyypillä on kehnot vuorovaikutustaidot. 

Mitä väliä, kuka vie keskustelua eteenpäin jos keskustelu kuitenkin soljuu ? Sinä tartuit hanakasti kaikkeen mitä mies sanoi ja kyselit itse. Mistä silloin voi tietää että sinä haluaisitkin olla se, jota haastatellaan? Mies ei kuitenkaan ollut päälle käyvä omista asioistaan höpöttäjä. Itsehän sinä kyselit ja hän vastasi. Ei taida vuorovaikutustaidot sielläkään kunnossa .

Mä en halua, että jompaa kumpaa vuorollaan haastatellaan, vaan haluan keskustelun, jossa molemmat osoittaa kiinnostusta toista kohtaan ja molemmat avautuu. Mutta miksi ihmeessä avautuisin tyypille, joka ei ososita pienintäkään kiinnostusta mua kohtaan?

Hän kysyi mitä opiskelet? Kommentoi kyseistä alaa. Sinä alat valittaa työllistymisestäsi ja hän vastaa. Mitä vielä olisi pitänyt tehdä, että keskustele menisi sinun piirustuksiesi mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kysynkin, keksiikö kukaan miksi kiinnostukseni keskustelua kohtaan tyrehtyi?

En kyllä arvaa! Aluksi ajattelin, että mies puhui vain itsestään eikä kysellyt sinusta mitään, mutta oli siellä ainakin opiskeluista kysymys. Tuo kuulosti ihan perushyvältä startilta itselleni. Pientä huumoria kaipaan kyllä itse eli sellainen hieman vakava jutustelu pelkästään ei ole minua.

M

Meni ekalla oikeaan. Keskustelu loppui heti kun minä lakkasin viemästä sitä eteenpäin. Mies kysyi minulta yhden ainoan kysymyksen, ja senkin vasta siinä vaiheessa kun en enää heti vastannut. Hänestä oli ihan jees höpistä vain itsestään useissa suhteellisen pitkissä viesteissä. Hän siis koki ilmeisesti olevan haastateltavana. Eli joko tyyppi ei ollut kiinnostunut minusta ollenkaan ja halusi vain avautua elämästään jollekin tai tyypillä on kehnot vuorovaikutustaidot. 

Hmm, turhauttavaa tuo keskustelun 'johtaminen'. Olen miehenä tottunut pitämään tuota normina eli että joudun kyselemään aktiivisesti naiselta ja tämä vastailee. Tarkoitan sellaista keskustelua, jossa multa tulee satunnaisia kysymyksiä ja muuten jutellaan sujuvasti eikä mitään työhaastattelumeininkiä. Vastapuoli ei itse aloita kysymyksillä tai jatka keskustelua niillä. Turhauttavaa ja usein keskustelu loppuukin jossain vaiheessa, mutta välillä vastaukset voivat olla pitkiä ja treffeillekin päästään ja toinen on valehtelematta kysynyt minulta kaksi kertaa jotain. Tässä yhdessä tapauksessa annoin treffeillä mahdollisuuden, mutta siihen se jäi.

Itse olen myös lähes aina se joka aloittaa esim. seuraavana päivänä keskustelun uudelleen. Fiilis on, että jos en ole aktiivinen itse niin lähes poikkeuksetta nainen ei ainakaan ole. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta voin arvailla.

Nimimerkillä "Veturinkuljettaja"

No omasta puolestani voin sanoa, että tähän törmää miehissäkin aivan älyttömän usein. Jostain syystä ei ymmärretä että keskustelun eteneminen vaatii molemmilta panoksen. Se on aika raskasta yrittää keksiä jotain luontevia jatkokysymyksiä kun toinen ei rohkaise siihen millään tavalla tai viestitä minkäänlaista kiinnostusta toista kohtaan. Jos mies ei aktiivisesti osoita kiinnostusta mua kohtaan ensimmäisissä viesteissä, lopetan vastailun aika pian. Itselleni aikankin hyvä keskustelutaito on kumppanissa ehkä tärkein yksittäinen ominaisuus, joten potentiaaliset treffit tuollaisen ihmisen kanssa ei kiinnosta vähääkään. 

Kylläpä ihmisillä on tosi outoja näkemyksiä täällä, sekä miehillä että naisilla. Että vastapuoli ei muka ymmärrä että keskusteluun pitää osallistua. Totta kai hän ymmärtää, hän vain ei ole kiinnostunut. Näin ainakin itse tulkitsin, kun joku ei juuri kysellyt mitään treffeillä tai viestitellessä.

No katsos kun sun olisi pitänyt ihan itse tajuta monologimaisesti kertoa itsestäsi sellaiset asiat, jotka koet kumppanille tärkeäksi tietää. 

Ei vais. Ihme sakkia täällä. Ihmetellään kun ei tule mätsejä, ja jos tulee, niin ihmetellään kun keskustelut tyrehtyvät alkutekijöihin. Sitten rissataan ihan hulluna sitä ajatusta vastaan, että pitäisi olla kiinnostunut keksustelun vastapuolesta ja itsekin panostaa keskustelun etenemiseen!

Mutta olen kyllä ihmetellyt tuota, että miksi edes aloittaa keskustelu jos ei oikeasti kiinnosta? Onko miehellä vain tylsää ja hän heittää pelinavauksen ihan vain aikaa tappaakseen? Ja sitten jos nainen kirjoittelee heidät ihan treffeille asti, niin mikäpä siinä, 1 treffit, 0 efforttia.

Itse olen ajat sitten lakannut miettimästä miksi miehet mitäkin tekevät (tai naiset jos naisia deittailisin). Ei ihmisten käytöksessä ole logiikkaa. Luotan vain omiin tulkintoihini. Jos näyttää että toista ei kiinnosta, se johtuu siitä että häntä ei kiinnosta. Sen mukaan toimin, vaikka toki aikanaan luulin että tässä on logiikkaa. Silloin kävi esim niin että kysyin vastahakoiselta vaikuttavalta mieheltä, eikö hän halua enää tavata. Mies vakuutteli vuolaasti olevansa kiinnostunut, hän vain on introvertti ja työhuolia jne. Uskoin. Yöllä tuli viesti että ei halua enää tavata.

Kuten joku fiksu joskus sanoi: He's just not that into you.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kysynkin, keksiikö kukaan miksi kiinnostukseni keskustelua kohtaan tyrehtyi?

En kyllä arvaa! Aluksi ajattelin, että mies puhui vain itsestään eikä kysellyt sinusta mitään, mutta oli siellä ainakin opiskeluista kysymys. Tuo kuulosti ihan perushyvältä startilta itselleni. Pientä huumoria kaipaan kyllä itse eli sellainen hieman vakava jutustelu pelkästään ei ole minua.

M

Meni ekalla oikeaan. Keskustelu loppui heti kun minä lakkasin viemästä sitä eteenpäin. Mies kysyi minulta yhden ainoan kysymyksen, ja senkin vasta siinä vaiheessa kun en enää heti vastannut. Hänestä oli ihan jees höpistä vain itsestään useissa suhteellisen pitkissä viesteissä. Hän siis koki ilmeisesti olevan haastateltavana. Eli joko tyyppi ei ollut kiinnostunut minusta ollenkaan ja halusi vain avautua elämästään jollekin tai tyypillä on kehnot vuorovaikutustaidot. 

Hmm, turhauttavaa tuo keskustelun 'johtaminen'. Olen miehenä tottunut pitämään tuota normina eli että joudun kyselemään aktiivisesti naiselta ja tämä vastailee. Tarkoitan sellaista keskustelua, jossa multa tulee satunnaisia kysymyksiä ja muuten jutellaan sujuvasti eikä mitään työhaastattelumeininkiä. Vastapuoli ei itse aloita kysymyksillä tai jatka keskustelua niillä. Turhauttavaa ja usein keskustelu loppuukin jossain vaiheessa, mutta välillä vastaukset voivat olla pitkiä ja treffeillekin päästään ja toinen on valehtelematta kysynyt minulta kaksi kertaa jotain. Tässä yhdessä tapauksessa annoin treffeillä mahdollisuuden, mutta siihen se jäi.

Itse olen myös lähes aina se joka aloittaa esim. seuraavana päivänä keskustelun uudelleen. Fiilis on, että jos en ole aktiivinen itse niin lähes poikkeuksetta nainen ei ainakaan ole. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta voin arvailla.

Nimimerkillä "Veturinkuljettaja"

No omasta puolestani voin sanoa, että tähän törmää miehissäkin aivan älyttömän usein. Jostain syystä ei ymmärretä että keskustelun eteneminen vaatii molemmilta panoksen. Se on aika raskasta yrittää keksiä jotain luontevia jatkokysymyksiä kun toinen ei rohkaise siihen millään tavalla tai viestitä minkäänlaista kiinnostusta toista kohtaan. Jos mies ei aktiivisesti osoita kiinnostusta mua kohtaan ensimmäisissä viesteissä, lopetan vastailun aika pian. Itselleni aikankin hyvä keskustelutaito on kumppanissa ehkä tärkein yksittäinen ominaisuus, joten potentiaaliset treffit tuollaisen ihmisen kanssa ei kiinnosta vähääkään. 

Kylläpä ihmisillä on tosi outoja näkemyksiä täällä, sekä miehillä että naisilla. Että vastapuoli ei muka ymmärrä että keskusteluun pitää osallistua. Totta kai hän ymmärtää, hän vain ei ole kiinnostunut. Näin ainakin itse tulkitsin, kun joku ei juuri kysellyt mitään treffeillä tai viestitellessä.

No katsos kun sun olisi pitänyt ihan itse tajuta monologimaisesti kertoa itsestäsi sellaiset asiat, jotka koet kumppanille tärkeäksi tietää. 

Ei vais. Ihme sakkia täällä. Ihmetellään kun ei tule mätsejä, ja jos tulee, niin ihmetellään kun keskustelut tyrehtyvät alkutekijöihin. Sitten rissataan ihan hulluna sitä ajatusta vastaan, että pitäisi olla kiinnostunut keksustelun vastapuolesta ja itsekin panostaa keskustelun etenemiseen!

Mutta olen kyllä ihmetellyt tuota, että miksi edes aloittaa keskustelu jos ei oikeasti kiinnosta? Onko miehellä vain tylsää ja hän heittää pelinavauksen ihan vain aikaa tappaakseen? Ja sitten jos nainen kirjoittelee heidät ihan treffeille asti, niin mikäpä siinä, 1 treffit, 0 efforttia.

Kaikki me emme pidä keskustellessamme kirjaa siitä että kumpikin kysyy yhtä monta kysymystä tai efforttia on koko ajan juuri yhtä paljon panostettu. Toki saat lopettaa tutustumisen koska tahansa, sinunhan se ongelma on. Monet ihmiset vapautuu ja antaa itsestään enemmän kun sen alkuvaiheen yli on päästy.

Vierailija kirjoitti:

Mä nyt tässä avaan vähän yhtä keskusteluani Tinderissä alle 40-vuotiaan miehen kanssa. Mies oli ikääsopiva, asui lähellä, oli hyvännäköinen, kirjoitti fiksusti ja vastaili useamman rivin viesteillä. Vakutti siis kaikin puolin kiinnostavalta.

Eli:

Tyypi aloittaa lupaavasti tervehtimällä reippaasti ja tykkäävän todella eräästä asiasta, josta itse kerron profiilissani pitävän.

Mä tervehdin takaisin ja kommentoin tätä tykkäämisen aihetta. Lopetan viestin kysymällä kuulumisia.

Mies kertoo (todella hyvin ja jopa ilmeikkäästi) mitä hänelle kuuluu 7 rivin viestillä.

Mä reagoin kommentoimalla hänen kuulumisiinsa ja kysyn jatkokysymyksen eräästä kuulumisissaan esille tulleesta vastoinkäymisestä.

Mies kertoo yksityiskohtaisesti työhön liittyvästä vastoinkäymisestään.

Vastaan reagoimalla vastointäymiseen. Kerron itsestäni jotain sivuhuomiona asiaan liittyen. Kysyn millä alalla tyyppi on (kun vastoinkäyminen liittyi työelämään)

Mies avaa työhistoriaansa.

Mä en vastaa hetkeen kun olen saanut jo juonesta kiinni.

Mies kysyy mitä opiskelen.

Mä kommentoin lyhyesti ja kerron mitä opiskelen.

Mies kommentoi opiskelemaani alaa.

Mä kommentoin lyhyesti pelkojani työllistymisen suhteen.

Mies vastaa kertomalla uskovansa, että eiköhän niitä töitä löydy.

En vastaa enää.

Nyt kysynkin, keksiikö kukaan miksi kiinnostukseni keskustelua kohtaan tyrehtyi?

Keksin miksi miehen kiinnostus tyrehtyi, sillä se näkyy aiemmin kuin sinun kiinnostuksesi loppuminen. Alat valittaa peloistasi työllistymisen suhteen ihmiselle, jota vasta opettelet tuntemaan. Eli vaikutat negatiiviselta valittajalta.

On minulla itselläni ollut samoja pelkoja, mutta en minä nyt niitä vieraan ihmisen niskaan kippaa siinä vaiheessa kun vasta tunnustellaan mikä toinen on miehiään/ naisiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä nyt tässä avaan vähän yhtä keskusteluani Tinderissä alle 40-vuotiaan miehen kanssa. Mies oli ikääsopiva, asui lähellä, oli hyvännäköinen, kirjoitti fiksusti ja vastaili useamman rivin viesteillä. Vakutti siis kaikin puolin kiinnostavalta.

Eli:

Tyypi aloittaa lupaavasti tervehtimällä reippaasti ja tykkäävän todella eräästä asiasta, josta itse kerron profiilissani pitävän.

Mä tervehdin takaisin ja kommentoin tätä tykkäämisen aihetta. Lopetan viestin kysymällä kuulumisia.

Mies kertoo (todella hyvin ja jopa ilmeikkäästi) mitä hänelle kuuluu 7 rivin viestillä.

Mä reagoin kommentoimalla hänen kuulumisiinsa ja kysyn jatkokysymyksen eräästä kuulumisissaan esille tulleesta vastoinkäymisestä.

Mies kertoo yksityiskohtaisesti työhön liittyvästä vastoinkäymisestään.

Vastaan reagoimalla vastointäymiseen. Kerron itsestäni jotain sivuhuomiona asiaan liittyen. Kysyn millä alalla tyyppi on (kun vastoinkäyminen liittyi työelämään)

Mies avaa työhistoriaansa.

Mä en vastaa hetkeen kun olen saanut jo juonesta kiinni.

Mies kysyy mitä opiskelen.

Mä kommentoin lyhyesti ja kerron mitä opiskelen.

Mies kommentoi opiskelemaani alaa.

Mä kommentoin lyhyesti pelkojani työllistymisen suhteen.

Mies vastaa kertomalla uskovansa, että eiköhän niitä töitä löydy.

En vastaa enää.

Nyt kysynkin, keksiikö kukaan miksi kiinnostukseni keskustelua kohtaan tyrehtyi?

Keksin miksi miehen kiinnostus tyrehtyi, sillä se näkyy aiemmin kuin sinun kiinnostuksesi loppuminen. Alat valittaa peloistasi työllistymisen suhteen ihmiselle, jota vasta opettelet tuntemaan. Eli vaikutat negatiiviselta valittajalta.

On minulla itselläni ollut samoja pelkoja, mutta en minä nyt niitä vieraan ihmisen niskaan kippaa siinä vaiheessa kun vasta tunnustellaan mikä toinen on miehiään/ naisiaan.

Niinpä. Tämä nainen vaikuttaa kyllä vähän tylsältä kun keskittyy niihin työ ja opiskelujuttuihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kysynkin, keksiikö kukaan miksi kiinnostukseni keskustelua kohtaan tyrehtyi?

En kyllä arvaa! Aluksi ajattelin, että mies puhui vain itsestään eikä kysellyt sinusta mitään, mutta oli siellä ainakin opiskeluista kysymys. Tuo kuulosti ihan perushyvältä startilta itselleni. Pientä huumoria kaipaan kyllä itse eli sellainen hieman vakava jutustelu pelkästään ei ole minua.

M

Meni ekalla oikeaan. Keskustelu loppui heti kun minä lakkasin viemästä sitä eteenpäin. Mies kysyi minulta yhden ainoan kysymyksen, ja senkin vasta siinä vaiheessa kun en enää heti vastannut. Hänestä oli ihan jees höpistä vain itsestään useissa suhteellisen pitkissä viesteissä. Hän siis koki ilmeisesti olevan haastateltavana. Eli joko tyyppi ei ollut kiinnostunut minusta ollenkaan ja halusi vain avautua elämästään jollekin tai tyypillä on kehnot vuorovaikutustaidot. 

Mitä väliä, kuka vie keskustelua eteenpäin jos keskustelu kuitenkin soljuu ? Sinä tartuit hanakasti kaikkeen mitä mies sanoi ja kyselit itse. Mistä silloin voi tietää että sinä haluaisitkin olla se, jota haastatellaan? Mies ei kuitenkaan ollut päälle käyvä omista asioistaan höpöttäjä. Itsehän sinä kyselit ja hän vastasi. Ei taida vuorovaikutustaidot sielläkään kunnossa .

Mä en halua, että jompaa kumpaa vuorollaan haastatellaan, vaan haluan keskustelun, jossa molemmat osoittaa kiinnostusta toista kohtaan ja molemmat avautuu. Mutta miksi ihmeessä avautuisin tyypille, joka ei ososita pienintäkään kiinnostusta mua kohtaan?

Hän kysyi mitä opiskelet? Kommentoi kyseistä alaa. Sinä alat valittaa työllistymisestäsi ja hän vastaa. Mitä vielä olisi pitänyt tehdä, että keskustele menisi sinun piirustuksiesi mukaan?

Sun pitää ymmärtää, että mä olen käynyt tämän keskustelun jo monesti aiemmin. Mä olin jo tuossa kohtaa  jo oikeastaan menettänyt kiinnostukseni ja henkisesti irtisanoutunut "keskustelusta".  Toi on ihan vakiokuvio noiden haastateltavien toiminnassa. Ensin ei itse viedä mitenkään eteenpäin, ja tätä linjaa jatketaan niin kauan kuin mahdollista, mutta sitten kun toinen ei sitten enää vastaakaan (toisin sanoen esitä jatkokysymyksiä), niin sitten tehdään se viimeinen epätoivoinen yritelmä, jolla kokeillaan. Eli esitetään mahdollisimman pilipali-kysymys. Monesti, jopa useimmiten se on "Entäs sä?". Tällä kertaa, koska olin omatoimisesti maininnut opiskelevani, mies koki sen helpoimmaksi kysymykseksi. Itselläni oli tässä kohtaa jo muut hommat mielessä, joten en jaksanut enää elvyttää keskustelua ja mies ei tähän yksinään kyennyt (sillä onnistunut keskustelu edellyttää vastavuoroisuutta).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kysynkin, keksiikö kukaan miksi kiinnostukseni keskustelua kohtaan tyrehtyi?

En kyllä arvaa! Aluksi ajattelin, että mies puhui vain itsestään eikä kysellyt sinusta mitään, mutta oli siellä ainakin opiskeluista kysymys. Tuo kuulosti ihan perushyvältä startilta itselleni. Pientä huumoria kaipaan kyllä itse eli sellainen hieman vakava jutustelu pelkästään ei ole minua.

M

Meni ekalla oikeaan. Keskustelu loppui heti kun minä lakkasin viemästä sitä eteenpäin. Mies kysyi minulta yhden ainoan kysymyksen, ja senkin vasta siinä vaiheessa kun en enää heti vastannut. Hänestä oli ihan jees höpistä vain itsestään useissa suhteellisen pitkissä viesteissä. Hän siis koki ilmeisesti olevan haastateltavana. Eli joko tyyppi ei ollut kiinnostunut minusta ollenkaan ja halusi vain avautua elämästään jollekin tai tyypillä on kehnot vuorovaikutustaidot. 

Mitä väliä, kuka vie keskustelua eteenpäin jos keskustelu kuitenkin soljuu ? Sinä tartuit hanakasti kaikkeen mitä mies sanoi ja kyselit itse. Mistä silloin voi tietää että sinä haluaisitkin olla se, jota haastatellaan? Mies ei kuitenkaan ollut päälle käyvä omista asioistaan höpöttäjä. Itsehän sinä kyselit ja hän vastasi. Ei taida vuorovaikutustaidot sielläkään kunnossa .

Mä en halua, että jompaa kumpaa vuorollaan haastatellaan, vaan haluan keskustelun, jossa molemmat osoittaa kiinnostusta toista kohtaan ja molemmat avautuu. Mutta miksi ihmeessä avautuisin tyypille, joka ei ososita pienintäkään kiinnostusta mua kohtaan?

Hän kysyi mitä opiskelet? Kommentoi kyseistä alaa. Sinä alat valittaa työllistymisestäsi ja hän vastaa. Mitä vielä olisi pitänyt tehdä, että keskustele menisi sinun piirustuksiesi mukaan?

Sun pitää ymmärtää, että mä olen käynyt tämän keskustelun jo monesti aiemmin. Mä olin jo tuossa kohtaa  jo oikeastaan menettänyt kiinnostukseni ja henkisesti irtisanoutunut "keskustelusta".  Toi on ihan vakiokuvio noiden haastateltavien toiminnassa. Ensin ei itse viedä mitenkään eteenpäin, ja tätä linjaa jatketaan niin kauan kuin mahdollista, mutta sitten kun toinen ei sitten enää vastaakaan (toisin sanoen esitä jatkokysymyksiä), niin sitten tehdään se viimeinen epätoivoinen yritelmä, jolla kokeillaan. Eli esitetään mahdollisimman pilipali-kysymys. Monesti, jopa useimmiten se on "Entäs sä?". Tällä kertaa, koska olin omatoimisesti maininnut opiskelevani, mies koki sen helpoimmaksi kysymykseksi. Itselläni oli tässä kohtaa jo muut hommat mielessä, joten en jaksanut enää elvyttää keskustelua ja mies ei tähän yksinään kyennyt (sillä onnistunut keskustelu edellyttää vastavuoroisuutta).

Niin vastavuoroisuutta juuri sinun haluamallasi tavalla. Mutta jatka toki valitsemallasi linjalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä nyt tässä avaan vähän yhtä keskusteluani Tinderissä alle 40-vuotiaan miehen kanssa. Mies oli ikääsopiva, asui lähellä, oli hyvännäköinen, kirjoitti fiksusti ja vastaili useamman rivin viesteillä. Vakutti siis kaikin puolin kiinnostavalta.

Eli:

Tyypi aloittaa lupaavasti tervehtimällä reippaasti ja tykkäävän todella eräästä asiasta, josta itse kerron profiilissani pitävän.

Mä tervehdin takaisin ja kommentoin tätä tykkäämisen aihetta. Lopetan viestin kysymällä kuulumisia.

Mies kertoo (todella hyvin ja jopa ilmeikkäästi) mitä hänelle kuuluu 7 rivin viestillä.

Mä reagoin kommentoimalla hänen kuulumisiinsa ja kysyn jatkokysymyksen eräästä kuulumisissaan esille tulleesta vastoinkäymisestä.

Mies kertoo yksityiskohtaisesti työhön liittyvästä vastoinkäymisestään.

Vastaan reagoimalla vastointäymiseen. Kerron itsestäni jotain sivuhuomiona asiaan liittyen. Kysyn millä alalla tyyppi on (kun vastoinkäyminen liittyi työelämään)

Mies avaa työhistoriaansa.

Mä en vastaa hetkeen kun olen saanut jo juonesta kiinni.

Mies kysyy mitä opiskelen.

Mä kommentoin lyhyesti ja kerron mitä opiskelen.

Mies kommentoi opiskelemaani alaa.

Mä kommentoin lyhyesti pelkojani työllistymisen suhteen.

Mies vastaa kertomalla uskovansa, että eiköhän niitä töitä löydy.

En vastaa enää.

Nyt kysynkin, keksiikö kukaan miksi kiinnostukseni keskustelua kohtaan tyrehtyi?

Keksin miksi miehen kiinnostus tyrehtyi, sillä se näkyy aiemmin kuin sinun kiinnostuksesi loppuminen. Alat valittaa peloistasi työllistymisen suhteen ihmiselle, jota vasta opettelet tuntemaan. Eli vaikutat negatiiviselta valittajalta.

On minulla itselläni ollut samoja pelkoja, mutta en minä nyt niitä vieraan ihmisen niskaan kippaa siinä vaiheessa kun vasta tunnustellaan mikä toinen on miehiään/ naisiaan.

En mä valittanut. Ehkä ilmaisin asian tässä hieman kärjistäen, sillä halusin vain pohjustaa miehen viimeisen kommentin. Mies siis kommentoi, että alani on mielenkiintoinen ja itse vastasin siihen kertomalla kuinka olen todella nauttinut opinnoista. Lopuksi kommentoin, että hieman hermostuttaa nähdä nähdä miten sille työllistyy. Jos tämä tekee minusta valittajan, niin selvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kysynkin, keksiikö kukaan miksi kiinnostukseni keskustelua kohtaan tyrehtyi?

En kyllä arvaa! Aluksi ajattelin, että mies puhui vain itsestään eikä kysellyt sinusta mitään, mutta oli siellä ainakin opiskeluista kysymys. Tuo kuulosti ihan perushyvältä startilta itselleni. Pientä huumoria kaipaan kyllä itse eli sellainen hieman vakava jutustelu pelkästään ei ole minua.

M

Meni ekalla oikeaan. Keskustelu loppui heti kun minä lakkasin viemästä sitä eteenpäin. Mies kysyi minulta yhden ainoan kysymyksen, ja senkin vasta siinä vaiheessa kun en enää heti vastannut. Hänestä oli ihan jees höpistä vain itsestään useissa suhteellisen pitkissä viesteissä. Hän siis koki ilmeisesti olevan haastateltavana. Eli joko tyyppi ei ollut kiinnostunut minusta ollenkaan ja halusi vain avautua elämästään jollekin tai tyypillä on kehnot vuorovaikutustaidot. 

Mitä väliä, kuka vie keskustelua eteenpäin jos keskustelu kuitenkin soljuu ? Sinä tartuit hanakasti kaikkeen mitä mies sanoi ja kyselit itse. Mistä silloin voi tietää että sinä haluaisitkin olla se, jota haastatellaan? Mies ei kuitenkaan ollut päälle käyvä omista asioistaan höpöttäjä. Itsehän sinä kyselit ja hän vastasi. Ei taida vuorovaikutustaidot sielläkään kunnossa .

Mä en halua, että jompaa kumpaa vuorollaan haastatellaan, vaan haluan keskustelun, jossa molemmat osoittaa kiinnostusta toista kohtaan ja molemmat avautuu. Mutta miksi ihmeessä avautuisin tyypille, joka ei ososita pienintäkään kiinnostusta mua kohtaan?

Hän kysyi mitä opiskelet? Kommentoi kyseistä alaa. Sinä alat valittaa työllistymisestäsi ja hän vastaa. Mitä vielä olisi pitänyt tehdä, että keskustele menisi sinun piirustuksiesi mukaan?

Sun pitää ymmärtää, että mä olen käynyt tämän keskustelun jo monesti aiemmin. Mä olin jo tuossa kohtaa  jo oikeastaan menettänyt kiinnostukseni ja henkisesti irtisanoutunut "keskustelusta".  Toi on ihan vakiokuvio noiden haastateltavien toiminnassa. Ensin ei itse viedä mitenkään eteenpäin, ja tätä linjaa jatketaan niin kauan kuin mahdollista, mutta sitten kun toinen ei sitten enää vastaakaan (toisin sanoen esitä jatkokysymyksiä), niin sitten tehdään se viimeinen epätoivoinen yritelmä, jolla kokeillaan. Eli esitetään mahdollisimman pilipali-kysymys. Monesti, jopa useimmiten se on "Entäs sä?". Tällä kertaa, koska olin omatoimisesti maininnut opiskelevani, mies koki sen helpoimmaksi kysymykseksi. Itselläni oli tässä kohtaa jo muut hommat mielessä, joten en jaksanut enää elvyttää keskustelua ja mies ei tähän yksinään kyennyt (sillä onnistunut keskustelu edellyttää vastavuoroisuutta).

Niin vastavuoroisuutta juuri sinun haluamallasi tavalla. Mutta jatka toki valitsemallasi linjalla.

Niin jatkan. Tänä vuonna olen käynyt about kymmenillä treffeillä, vaikka profiili oli kesän suljettu. Entäs sä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kysynkin, keksiikö kukaan miksi kiinnostukseni keskustelua kohtaan tyrehtyi?

En kyllä arvaa! Aluksi ajattelin, että mies puhui vain itsestään eikä kysellyt sinusta mitään, mutta oli siellä ainakin opiskeluista kysymys. Tuo kuulosti ihan perushyvältä startilta itselleni. Pientä huumoria kaipaan kyllä itse eli sellainen hieman vakava jutustelu pelkästään ei ole minua.

M

Meni ekalla oikeaan. Keskustelu loppui heti kun minä lakkasin viemästä sitä eteenpäin. Mies kysyi minulta yhden ainoan kysymyksen, ja senkin vasta siinä vaiheessa kun en enää heti vastannut. Hänestä oli ihan jees höpistä vain itsestään useissa suhteellisen pitkissä viesteissä. Hän siis koki ilmeisesti olevan haastateltavana. Eli joko tyyppi ei ollut kiinnostunut minusta ollenkaan ja halusi vain avautua elämästään jollekin tai tyypillä on kehnot vuorovaikutustaidot. 

Mitä väliä, kuka vie keskustelua eteenpäin jos keskustelu kuitenkin soljuu ? Sinä tartuit hanakasti kaikkeen mitä mies sanoi ja kyselit itse. Mistä silloin voi tietää että sinä haluaisitkin olla se, jota haastatellaan? Mies ei kuitenkaan ollut päälle käyvä omista asioistaan höpöttäjä. Itsehän sinä kyselit ja hän vastasi. Ei taida vuorovaikutustaidot sielläkään kunnossa .

Mä en halua, että jompaa kumpaa vuorollaan haastatellaan, vaan haluan keskustelun, jossa molemmat osoittaa kiinnostusta toista kohtaan ja molemmat avautuu. Mutta miksi ihmeessä avautuisin tyypille, joka ei ososita pienintäkään kiinnostusta mua kohtaan?

Hän kysyi mitä opiskelet? Kommentoi kyseistä alaa. Sinä alat valittaa työllistymisestäsi ja hän vastaa. Mitä vielä olisi pitänyt tehdä, että keskustele menisi sinun piirustuksiesi mukaan?

Jos itse nettideittailisin ja toinen osapuoli heittäisi kommentin, johon riittää vastaukseksi "ok" niin vastaisin varmaan "ok" ja se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä nyt tässä avaan vähän yhtä keskusteluani Tinderissä alle 40-vuotiaan miehen kanssa. Mies oli ikääsopiva, asui lähellä, oli hyvännäköinen, kirjoitti fiksusti ja vastaili useamman rivin viesteillä. Vakutti siis kaikin puolin kiinnostavalta.

Eli:

Tyypi aloittaa lupaavasti tervehtimällä reippaasti ja tykkäävän todella eräästä asiasta, josta itse kerron profiilissani pitävän.

Mä tervehdin takaisin ja kommentoin tätä tykkäämisen aihetta. Lopetan viestin kysymällä kuulumisia.

Mies kertoo (todella hyvin ja jopa ilmeikkäästi) mitä hänelle kuuluu 7 rivin viestillä.

Mä reagoin kommentoimalla hänen kuulumisiinsa ja kysyn jatkokysymyksen eräästä kuulumisissaan esille tulleesta vastoinkäymisestä.

Mies kertoo yksityiskohtaisesti työhön liittyvästä vastoinkäymisestään.

Vastaan reagoimalla vastointäymiseen. Kerron itsestäni jotain sivuhuomiona asiaan liittyen. Kysyn millä alalla tyyppi on (kun vastoinkäyminen liittyi työelämään)

Mies avaa työhistoriaansa.

Mä en vastaa hetkeen kun olen saanut jo juonesta kiinni.

Mies kysyy mitä opiskelen.

Mä kommentoin lyhyesti ja kerron mitä opiskelen.

Mies kommentoi opiskelemaani alaa.

Mä kommentoin lyhyesti pelkojani työllistymisen suhteen.

Mies vastaa kertomalla uskovansa, että eiköhän niitä töitä löydy.

En vastaa enää.

Nyt kysynkin, keksiikö kukaan miksi kiinnostukseni keskustelua kohtaan tyrehtyi?

Keksin miksi miehen kiinnostus tyrehtyi, sillä se näkyy aiemmin kuin sinun kiinnostuksesi loppuminen. Alat valittaa peloistasi työllistymisen suhteen ihmiselle, jota vasta opettelet tuntemaan. Eli vaikutat negatiiviselta valittajalta.

On minulla itselläni ollut samoja pelkoja, mutta en minä nyt niitä vieraan ihmisen niskaan kippaa siinä vaiheessa kun vasta tunnustellaan mikä toinen on miehiään/ naisiaan.

Niinpä. Tämä nainen vaikuttaa kyllä vähän tylsältä kun keskittyy niihin työ ja opiskelujuttuihin.

Mieshän sen keskustelun työasioihin alunperin vei.