Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hölmöin lasten paapominen, mitä olet todistanut?
24.09.2020 |
Minulla oli ehkä pari vuotta sitten istuessani z-junassa. Samassa loosissa oli ehkä 60v mummo päiväkoti-ikäisten lastenlastensa kanssa. Olin ostanut junaevääksi muutaman kappaleen suklaakuorrutetun parapähkinän. Kaivoin laukustani paperipussin, jossa pähkinät olivat ja rapistelin pussin auki. Lapset seurasivat uteliaan kiinnostuneena, mummo kulmiaan kutristellen. Mietin, katsooko mummo sen takia pahasti jos jollain heistä on vakava, hengitysilmasta jo tarttuva pähkinäallergia. Ajattelin kuitenkin, että jos on allergiaa, niin kai mummo saa suun auki ja kertoo siitä. Mutustelin muutaman pähinän välillä Helsinki - Kerava. Sitten laitoin lähes tyhjän pussin takaisin käsilaukkuun. Mummo seurasi paheksuva ilme kasvoillaan. Vähän ennen Lahtea mummo puhui kännykkään ja kuulin, miten muka ääntään madaltaen puhui minusta tyyliin "ja syönyt koko matkan karkkia lasten edessä, miten kehtaa, tulee paha mieli lapsille, ei ole edes myyntikärryä tässä junassa mistä ostaa lapsille herkut". Ja koko ajan lapset touhusivat tyytyväisenä ipadillä omia juttujaan! Se mummo oli se, joka kyttäsi karkin syömistäni!
Kommentit (163)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko tämä totta vai legendaa, mutta pahin paapominen lienee vanhempi, joka otti Afrikan tähdestä kaikki rosvo-kiekot pois, ettei lapselle tulisi pelatessa paha mieli.
Uskon täysillä. Yksi tuntemani kotirouva ei antanut lastensa katsoa luontodokkareita, koska heille saattaisi tulla paha mieli, jos vaikka leijona tappaa antiloopin tms.
Kaverin häissä oli tarjolla jotain possun kasleria liharuokana. Olen kasvissyöjä ja mulle tuotiin vegeversio. Samassa pöytäseurueessa oli ehkä 5-vuotias lapsi, joka ihmetteli miksi mulla on eri annos kuin muilla. Sanoin hänelle, että olen kasvissyöjä enkä syö lihaa. Hän kysyi jonkun "ai miksi" tyyppisen kysymyksen ja vastasin hänelle, että en vaan tykkää siitä ajatuksesta, että söisin jotain eläintä. Lapsi osoitti kasleria ja kysyi, että "onko tää eläintä". Sanoin että joo, se on possua. Ai POSSUA, lapsi ihmetteli silmät pyöreänä. Silloin lapsen äiti singahti kärppänä viereeni ja sihisi vihaisesti hampaidensa välistä, että he eivät ole kertoneet lapselle mistä liha tulee joten minunkaan ei pitäisi kertoa ja järkyttää lasta.
Hassuinta, ettei lapsi edes vaikuttanut mitenkään järkyttyneeltä, vähän ihmeissään ehkä mutta tyytyväisenä söi paljastuksestani (liha=eläintä) huolimatta lautasensa tyhjäksi ja haki lisääkin.
Minä olen vastaavassa tilanteessa (tosin ne ei olleet häät) todennut omalle lapselle, että nirsoille aikuisille pitää tehdä eri ruuat. Kun ei ole oppinut syömään kaikkea, niin sitten juhlissakin tuodaan oma lautanen ja kaikki ajattelee, että onpa se lellivauva ja kummallinen, kun ei syödä osaa.
Sinä oletkin persujuntti, joten tottakai keksit mahdollisimman ikävän selityksen lapsellesi, jotta hänkin oppii halveksimaan muita ihmisiä, varsinkin kasvissyöjiä.
Ei lapsi sitä tajunnut, että toinen on kasvissyöjä. Hän ymmärsi sen, että yksi aikuinen aiheutti erityistä vaivaa muille haluamalla erilaista ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
6-7 vuotiaat lapset, joita kuljetetaan rattaissa saa jostain syystä ärtymykseni pintaan, huhhuh mitä paapomista.
Voi matkustaa ilmaiseksi bussilla :/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruoan pilkkominen, leipien voitelu ja maidon kaataminen 8-vuotiaalle, terveelle lapselle.
Kun äiti ei ole lähettyvillä, lapsi käyttäytyy ikäisensä tavoin. Mutta kun esim. äiti tulee hakemaan lastaan kylästä, alkaa lapsi lässyttää ja taantuu päiväkoti-ikäisen tasolle.
Mun siskoni tekee tätä miehelleen. Siis aikuistenoikeasti annostelee ruoan ja voitelee leivän. Mies on 45-vuotias arkkitehti.
Ja sisko räyhää minulle, kun minä en passaa lapsiani tarpeeksi. Hän yrittää aina kirjaimellisesti syöttää kuusivuotiastani!
Hahhah, mun lähes 80v äiti tekee samaa isälleni. Isä ei ole koko ikänään päässyt voitelemaan itse leipiään, kuorimaan perunoitaan tai pesemään pyykkejään. Vallankäyttöähän se on, äiti haluaa hallita muiden ihmisten elämää. Pysyttelen itse vähän kauempana välttyäkseni samalta XD
Nyt ehkä naurattaa, mutta se on surullinen näky sitten jos käy niin että se äiti dementoituu ja isä yrittää sitten epätoivoisesti huolehtia kaikesta, vaikkei ole siihen tottunut ja sen seurauksena alkaa talo ränsistyä ja asunto muuttuu likaiseksi ja ruuatkin menee eineslinjalle :( Siinä on jotakin ihan tajuttoman surumielistä, kun sivusta sitä joutuu seuraamaan.
Ei tuossa kerrottu, että se äiti puhdistaa rännit, tekee remontit ja huolehtii ulkomaalauksesta. Tarjotusta voileivästä on pitkä matka talon ränsistymiseen.
Kaveri alkoi syrjimään huumeita kokeillutta yhteistä kaveriamme, kun kuuli huumekokeilusta. Enää ei uskalla kutsua tätä kaveria luokseen, ettei tämä kertanarkomaani pääsisi lastensa lähelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko tämä totta vai legendaa, mutta pahin paapominen lienee vanhempi, joka otti Afrikan tähdestä kaikki rosvo-kiekot pois, ettei lapselle tulisi pelatessa paha mieli.
Uskon täysillä. Yksi tuntemani kotirouva ei antanut lastensa katsoa luontodokkareita, koska heille saattaisi tulla paha mieli, jos vaikka leijona tappaa antiloopin tms.
Kaverin häissä oli tarjolla jotain possun kasleria liharuokana. Olen kasvissyöjä ja mulle tuotiin vegeversio. Samassa pöytäseurueessa oli ehkä 5-vuotias lapsi, joka ihmetteli miksi mulla on eri annos kuin muilla. Sanoin hänelle, että olen kasvissyöjä enkä syö lihaa. Hän kysyi jonkun "ai miksi" tyyppisen kysymyksen ja vastasin hänelle, että en vaan tykkää siitä ajatuksesta, että söisin jotain eläintä. Lapsi osoitti kasleria ja kysyi, että "onko tää eläintä". Sanoin että joo, se on possua. Ai POSSUA, lapsi ihmetteli silmät pyöreänä. Silloin lapsen äiti singahti kärppänä viereeni ja sihisi vihaisesti hampaidensa välistä, että he eivät ole kertoneet lapselle mistä liha tulee joten minunkaan ei pitäisi kertoa ja järkyttää lasta.
Hassuinta, ettei lapsi edes vaikuttanut mitenkään järkyttyneeltä, vähän ihmeissään ehkä mutta tyytyväisenä söi paljastuksestani (liha=eläintä) huolimatta lautasensa tyhjäksi ja haki lisääkin.
Minä olen vastaavassa tilanteessa (tosin ne ei olleet häät) todennut omalle lapselle, että nirsoille aikuisille pitää tehdä eri ruuat. Kun ei ole oppinut syömään kaikkea, niin sitten juhlissakin tuodaan oma lautanen ja kaikki ajattelee, että onpa se lellivauva ja kummallinen, kun ei syödä osaa.
Sinä oletkin persujuntti, joten tottakai keksit mahdollisimman ikävän selityksen lapsellesi, jotta hänkin oppii halveksimaan muita ihmisiä, varsinkin kasvissyöjiä.
Ei lapsi sitä tajunnut, että toinen on kasvissyöjä. Hän ymmärsi sen, että yksi aikuinen aiheutti erityistä vaivaa muille haluamalla erilaista ruokaa.
Anteeksi, mutta olet kapeakatseinen juntti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Läksyjen tekeminen lapsen puolesta
Opettajana olen sitä mieltä, että tämä on ehkä typerintä mitä vaan voi vanhempi tehdä lapselleen. Ensinnäkin, ei läksyjä tehdä minun eli open takia. Annan läksyt ihan lapsen omaa kasvua ja kehitystä ajatellen. Pyrin antamaan jokaiselle oppilaalle sellaiset läksyt, että hänen pitäisi selviytyä niistä kotona yksinkin, ilman aikuisen apua. Tarvittaessa vanhempi toki voi auttaa alkuun pääsemisessä ja kannustaa taustalla. Läksyjen tarkoitus ei ole näyttää opelle, miten hienosti ja kaikki oikein ne on tehty. Läksyjen tarkoitus on:
1) opettaa lapsille säännöllistä, pitkäjänteistä työskentelyä ikätason mukaan. Joka vuosi toistan lapsille ja vanhemmille, että ei edes haittaa vaikka vastaus olisi väärä, kunhan on kuitenkin yritetty.
2) samalla kerrataan viikolla koulussa opeteltuja asioita. Kertaus on hyväksi; esim. kertolaskut, vieraiden kielten epäsäännöllisest verbit. Samoin lukuaineissa oppimista tehostaa, kun oppilas kotona omassa rauhassa lukee vielä kirjan tekstit, joita olemme luokassa jo suullisesti ja kuvien avulla käyneet läpi.
3) läksyt antavat minulle opena palautetta omasta työstäni ja siitä, tarvitsevatko lapset jossain kohtaa lisää tukea ja opetusta. Jos esim. joku kotitehtävä menee koko luokalla heikosti, on se minulle viesti siitä etten ole opettanut ko. asiaa oppilaille riittävän hyvin.
Eli jos vanhempi jatkuvasti tekee läksyt lapsen puolesta, hän riistää lapseltaan kaikki em. kolme asiaa: pitkäjänteisen työskentelyn ja ponnistelun harjoittelemisen, kotona tapahtuvan oppimismateriaalin kertauksen ja mahdollisuuden opelle tukea oppilaan oppimista koulussa. Yli 10 vuoden uran näppituntumalla sanoisin, että joka luokassa on ainakin 1-2 vanhempaa, ketkä säännönmukaisesti tekevät oppilaan puolesta läksyt. Otan sen kyllä esiin aina vanhempien kanssa mutta kaikki eivät siitäkään huolimatta muuta toimintaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko tämä totta vai legendaa, mutta pahin paapominen lienee vanhempi, joka otti Afrikan tähdestä kaikki rosvo-kiekot pois, ettei lapselle tulisi pelatessa paha mieli.
Uskon täysillä. Yksi tuntemani kotirouva ei antanut lastensa katsoa luontodokkareita, koska heille saattaisi tulla paha mieli, jos vaikka leijona tappaa antiloopin tms.
Kaverin häissä oli tarjolla jotain possun kasleria liharuokana. Olen kasvissyöjä ja mulle tuotiin vegeversio. Samassa pöytäseurueessa oli ehkä 5-vuotias lapsi, joka ihmetteli miksi mulla on eri annos kuin muilla. Sanoin hänelle, että olen kasvissyöjä enkä syö lihaa. Hän kysyi jonkun "ai miksi" tyyppisen kysymyksen ja vastasin hänelle, että en vaan tykkää siitä ajatuksesta, että söisin jotain eläintä. Lapsi osoitti kasleria ja kysyi, että "onko tää eläintä". Sanoin että joo, se on possua. Ai POSSUA, lapsi ihmetteli silmät pyöreänä. Silloin lapsen äiti singahti kärppänä viereeni ja sihisi vihaisesti hampaidensa välistä, että he eivät ole kertoneet lapselle mistä liha tulee joten minunkaan ei pitäisi kertoa ja järkyttää lasta.
Hassuinta, ettei lapsi edes vaikuttanut mitenkään järkyttyneeltä, vähän ihmeissään ehkä mutta tyytyväisenä söi paljastuksestani (liha=eläintä) huolimatta lautasensa tyhjäksi ja haki lisääkin.
Minä olen vastaavassa tilanteessa (tosin ne ei olleet häät) todennut omalle lapselle, että nirsoille aikuisille pitää tehdä eri ruuat. Kun ei ole oppinut syömään kaikkea, niin sitten juhlissakin tuodaan oma lautanen ja kaikki ajattelee, että onpa se lellivauva ja kummallinen, kun ei syödä osaa.
Sinä oletkin persujuntti, joten tottakai keksit mahdollisimman ikävän selityksen lapsellesi, jotta hänkin oppii halveksimaan muita ihmisiä, varsinkin kasvissyöjiä.
Ei lapsi sitä tajunnut, että toinen on kasvissyöjä. Hän ymmärsi sen, että yksi aikuinen aiheutti erityistä vaivaa muille haluamalla erilaista ruokaa.
Anteeksi, mutta olet kapeakatseinen juntti.
Sinä olet niitä, jotka opettavat lapselle, että jokainen voi juhlissa vaatia haluamaansa ruokaa. Ei tarvitse ajatella sitä, onko asiasta vaivaa muille. Riittää, että on minä-minä -ihminen. Lastenkutsuilla sinulla on yhdelle tarjolla porkkanoita ja dippikastiketta, toiselle suklaakakkua, kolmannelle tiettyjä korvapuusteja, neljännelle jäätelöä jne., koska sinä et halua olla kapeakatseinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruoan pilkkominen, leipien voitelu ja maidon kaataminen 8-vuotiaalle, terveelle lapselle.
Kun äiti ei ole lähettyvillä, lapsi käyttäytyy ikäisensä tavoin. Mutta kun esim. äiti tulee hakemaan lastaan kylästä, alkaa lapsi lässyttää ja taantuu päiväkoti-ikäisen tasolle.
Mun siskoni tekee tätä miehelleen. Siis aikuistenoikeasti annostelee ruoan ja voitelee leivän. Mies on 45-vuotias arkkitehti.
Ja sisko räyhää minulle, kun minä en passaa lapsiani tarpeeksi. Hän yrittää aina kirjaimellisesti syöttää kuusivuotiastani!
Ohis, mutta oon tollanen passaaja. Lapsia en ole saanut, mutta miestäni hoivaan ja laitan ruuat pöytään ja teen kaiken valmiiksi. Tykkään passata ja häärätä ja mies nauttii. On hyvä ja huolehtiva puoliso ja ansaitsee kaiken huomion.
Siskoni kuorii miehelleen perunat ja leikkaa tämän varpaankynnet 🤢
Eikä ole mikään kömpelö isomahainen mies, vaan urheilullinen hoikka mies, joka yltää vallan mainiosti omiin varpaisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni veljentyttö. Ensimmäisellä tapaamisellamme mukula hyökkää lumihangesta joulupöytään ilman kenkiä pelkässä pyjamassa. Olivat ajaneet toisesta kaupungista mutta myöhässä olivat siksi ettei lapsi halunnut laittaa kenkiä jalkaan. Sama lapsi ei halua minään aamuna laittaa kenkiä jalkaan ja koulusta on myöhässä siksi joka päivä. Lapsen isä on sitä mieltä että heillä on sellainen erioikeus että tyttö *saa* olla joka päivä myöhässä.
Tämä on vasta jäävuoren huippu.
Kun olin ensimmäistä kertaa heillä kylässä oli uudenvuoden aatto. Minä olin heille uusi, mutta tutustumisen ja rupattelun sijaan me neljä aikuista istumme hiiren hiljaa katsomassa My Little Ponya. Silloinen poikaystäväni yritti hieman kuiskaten selittää minulle jaksojen juonta sillä en puhunut hollantia. Tyttö käski olla hiljaa ja juonen selostus loppui saman tien anteeksipyyntöjen kera. Kaksi tuntia hiljaisuutta. Sitten tytön äiti sanoi jotain ja tyttö käski olla hiljaa. Äiti pyysi anteeksi ja taas oltiin kaksi tuntia hiljaa.
Tyttö ei myöskään siedä häviämistä joten jokainen peli pelataan siten että hän saa voittaa. Hän on myös isovanhempiensa ainoa lapsenlapsi joten tietysti isovanhemmat käyvät moikkaamassa joka viikko. Järkytyin kun poikaystäväni naureskellen kertoi että kerran lapsi oli huonolla päällä, ja kun ovikello soi ja oven avattua selvisi että vieraina on isovanhemmat, tyttö huusi ettei halua heitä kylään. Niinpä vanhukset käännytettiin takaisin kotiinsa.
Olen monesti järkyttynyt näistä. Toiminnan alkuperä on se että mieheni veli on syvästi traumatisoitunut siitä että häntä on lapsena käsketty tekemään asioita. Nyt oma lapsi saa kaiken, ja siis aivan kaiken. Se on monesti johtanut todella absurdeihin tilanteisiin, mutta niitä on liikaa kirjoitettavaksi.
Tuollaisessa My littlenpony -tilanteessa mä varmaan kommentoisin, että ihanko oikeesti teillä lapsi määrittelee säännöt? Jos seurustelu ei alkaisi, menisin johonkin makkariin makaan sänkyyn ja toteaisin että tulkaa sanomaan kun saa seurustella. Tuollaisen tytön myöhempi parisuhde tulee olemaan helvettiä: ei pysty ottamaan siippansa tarpeita huomioon yhtään 😒 = ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs ystäväni pysähtyy kesken pyöräilemisen joka kerta, kun joku lapsistaan ilmoittaa että on jano. Ei voi juoda siellä perillä, johon on 3 km matkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruoan pilkkominen, leipien voitelu ja maidon kaataminen 8-vuotiaalle, terveelle lapselle.
Kun äiti ei ole lähettyvillä, lapsi käyttäytyy ikäisensä tavoin. Mutta kun esim. äiti tulee hakemaan lastaan kylästä, alkaa lapsi lässyttää ja taantuu päiväkoti-ikäisen tasolle.
Mun siskoni tekee tätä miehelleen. Siis aikuistenoikeasti annostelee ruoan ja voitelee leivän. Mies on 45-vuotias arkkitehti.
Ja sisko räyhää minulle, kun minä en passaa lapsiani tarpeeksi. Hän yrittää aina kirjaimellisesti syöttää kuusivuotiastani!
Ohis, mutta oon tollanen passaaja. Lapsia en ole saanut, mutta miestäni hoivaan ja laitan ruuat pöytään ja teen kaiken valmiiksi. Tykkään passata ja häärätä ja mies nauttii. On hyvä ja huolehtiva puoliso ja ansaitsee kaiken huomion.
Edelleen suosittelen sitä läheisriippuvaisuuteen tutustumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettajana olen törmännyt muutaman kerran tilanteeseen, jossa äiti on tehnyt täysi-ikäisen lapsensa koulutehtävät. Esimerkiksi läksyissä voi toki auttaa, mutta arvioitavien töiden tekeminen nuoren puolesta ei ole mitään muuta kuin karhunpalvelus. Ensinnäkin opettajan on hankala tunnistaa opiskelijan tuen tarvetta, jos tehtävät tekee joku muu, toisekseen nuoren usko omiin kykyihin ja omaan pärjäämiseen ei kehity, ja kolmanneksi ylioppilaskokeeseen ei äitiä kuitenkaan päästetä, ja jos todellinen osaamistaso paljastuu vasta tuolloin, voi se olla isokin järkytys nuorelle. Nuori, joka on tottunut siihen, että vanhempi huolehtii tiiviisti kouluasioista, ei välttämättä itse tajua tilannetta eikä osaa erottaa omaa panostaan vanhemman panoksesta.
Vierailija kirjoitti:
Opettajana olen törmännyt muutaman kerran tilanteeseen, jossa äiti on tehnyt täysi-ikäisen lapsensa koulutehtävät. Esimerkiksi läksyissä voi toki auttaa, mutta arvioitavien töiden tekeminen nuoren puolesta ei ole mitään muuta kuin karhunpalvelus. Ensinnäkin opettajan on hankala tunnistaa opiskelijan tuen tarvetta, jos tehtävät tekee joku muu, toisekseen nuoren usko omiin kykyihin ja omaan pärjäämiseen ei kehity, ja kolmanneksi ylioppilaskokeeseen ei äitiä kuitenkaan päästetä, ja jos todellinen osaamistaso paljastuu vasta tuolloin, voi se olla isokin järkytys nuorelle. Nuori, joka on tottunut siihen, että vanhempi huolehtii tiiviisti kouluasioista, ei välttämättä itse tajua tilannetta eikä osaa erottaa omaa panostaan vanhemman panoksesta.
Ei millään pahalla mutta ei nykykoulussa mitään tukitoimia saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajana olen törmännyt muutaman kerran tilanteeseen, jossa äiti on tehnyt täysi-ikäisen lapsensa koulutehtävät. Esimerkiksi läksyissä voi toki auttaa, mutta arvioitavien töiden tekeminen nuoren puolesta ei ole mitään muuta kuin karhunpalvelus. Ensinnäkin opettajan on hankala tunnistaa opiskelijan tuen tarvetta, jos tehtävät tekee joku muu, toisekseen nuoren usko omiin kykyihin ja omaan pärjäämiseen ei kehity, ja kolmanneksi ylioppilaskokeeseen ei äitiä kuitenkaan päästetä, ja jos todellinen osaamistaso paljastuu vasta tuolloin, voi se olla isokin järkytys nuorelle. Nuori, joka on tottunut siihen, että vanhempi huolehtii tiiviisti kouluasioista, ei välttämättä itse tajua tilannetta eikä osaa erottaa omaa panostaan vanhemman panoksesta.
Ei millään pahalla mutta ei nykykoulussa mitään tukitoimia saa.
Oikeastiko ajattelit tämän olevan asia, jonka tiedät minua paremmin? Ilmoitin kuitenkin olevani opettaja. Lukiossa, jossa työskentelen, on erityisopettaja, psykologi, kuraattori, terveydenhoitaja sekä opinto-ohjaajia. Tietyissä oppiaineissa järjestetään tukikursseja ja opettaja voi antaa tukiopetusta.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko tämä totta vai legendaa, mutta pahin paapominen lienee vanhempi, joka otti Afrikan tähdestä kaikki rosvo-kiekot pois, ettei lapselle tulisi pelatessa paha mieli.
Minä tein noin, kun lapsi oli pieni. Ajattelin, että kun hän kasvaa, niin kestää pettymykset paremmin ja ymmärtään, että rosvot tuovat peliin lisää kiinnostavuutta.. Niin sitten tapahtuikin. Mutta alle kouluikäisen kanssa pelattiin ilman rosvoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajana olen törmännyt muutaman kerran tilanteeseen, jossa äiti on tehnyt täysi-ikäisen lapsensa koulutehtävät. Esimerkiksi läksyissä voi toki auttaa, mutta arvioitavien töiden tekeminen nuoren puolesta ei ole mitään muuta kuin karhunpalvelus. Ensinnäkin opettajan on hankala tunnistaa opiskelijan tuen tarvetta, jos tehtävät tekee joku muu, toisekseen nuoren usko omiin kykyihin ja omaan pärjäämiseen ei kehity, ja kolmanneksi ylioppilaskokeeseen ei äitiä kuitenkaan päästetä, ja jos todellinen osaamistaso paljastuu vasta tuolloin, voi se olla isokin järkytys nuorelle. Nuori, joka on tottunut siihen, että vanhempi huolehtii tiiviisti kouluasioista, ei välttämättä itse tajua tilannetta eikä osaa erottaa omaa panostaan vanhemman panoksesta.
Ei millään pahalla mutta ei nykykoulussa mitään tukitoimia saa.
Ei se ole mikään syy tehdä minkäänikäisen mutta varsinkaan jo lähes aikuisen lapsen läksyjä.
Tietysti jos tarkoitus on vaan päästä koulu läpi ja sitten työttömäksi koko elämäksi , ei asialla ole niin väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajana olen törmännyt muutaman kerran tilanteeseen, jossa äiti on tehnyt täysi-ikäisen lapsensa koulutehtävät. Esimerkiksi läksyissä voi toki auttaa, mutta arvioitavien töiden tekeminen nuoren puolesta ei ole mitään muuta kuin karhunpalvelus. Ensinnäkin opettajan on hankala tunnistaa opiskelijan tuen tarvetta, jos tehtävät tekee joku muu, toisekseen nuoren usko omiin kykyihin ja omaan pärjäämiseen ei kehity, ja kolmanneksi ylioppilaskokeeseen ei äitiä kuitenkaan päästetä, ja jos todellinen osaamistaso paljastuu vasta tuolloin, voi se olla isokin järkytys nuorelle. Nuori, joka on tottunut siihen, että vanhempi huolehtii tiiviisti kouluasioista, ei välttämättä itse tajua tilannetta eikä osaa erottaa omaa panostaan vanhemman panoksesta.
Ei millään pahalla mutta ei nykykoulussa mitään tukitoimia saa.
Ei se ole mikään syy tehdä minkäänikäisen mutta varsinkaan jo lähes aikuisen lapsen läksyjä.
Tietysti jos tarkoitus on vaan päästä koulu läpi ja sitten työttömäksi koko elämäksi , ei asialla ole niin väliä.
Täysikäinen muuttui lähes aikuiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossakin blogissa näin, kuinka hammaslääkäriin viety lapsi makoili tuolissa äitinsä sylissä. Joku 10-vuotias. Eikä blogin perusteella ollut mitenkään vammainen lapsi, seuraavissa päivityksissä oltiin ihan normisti jossakin juoksutapahtumassa.
Miksi 10-vuotias ei saisi istua sylissä? Istuvathan teinitkin toistensa sylissä ja aikuisetkin toisinaan. Läheisyys ei ole huono asia, päinvastoin. Hammaslääkäri on saattanut pelottaa lasta ja äidin läheisyys on rauhoittanut. Täysin normaalia lapselta.
Jos nyt tähän tunnustan niin sain aikoinaan niin pahan kammon hammaslääkäriin, että äitini tuli vielä yläkoulussa ollessanikin aluksi kanssani sinne huoneeseen. Jotenkin se rauhoitti, että tiesi toisen olevan lähellä. Tämä kammo tuli siitä, kun olin lapsi ja hammaslääkäri kysyi puudutetaanko ja en ottanut puudutetta lainkaan ( pelkäsin neuloja) ja yritin sitten kestää loppuun asti sen paikkauksen. Minulle ei oltu edes varattu aikaa kuin tarkastukseen vain, mutta kun löytyi reikä niin hammaslääkäri päätti käyttää loppuajan hyödyksi. Se vaan oli ensimmäinen paikkaus minulle ikinä ja en ollut saanut mitään neuvoa tai kukaan ollut kunnolla kertonut miten se tehdään. Tämän takia järkytyin siitä jotenkin paljon ja muistin sen kivun. Myöhemmin toisessa paikassa missä on ihan toisenlainen hammaslääkäri pääsin pelostani, vaikka en vieläkään mielelläni mene kuin pakosta. Neulakammokin on hellittänyt jo. Eli mieluummin kannatan itsekin pehmeää alkua näissä asioissa, koska jos alussa jo pelästyy niin sitten se tietää töitä sitten myöhemmin. Minulla on myös tuttu joka pelkää vieläkin todella paljon ja hänellä hampaat huonossa kunnossa, kun peruu aina ja siirtää aikaa. Siinä mielessä ymmärrän kyllä.
Lähes nelikymppisen ystäväni äiti jatkuvasti viestittelee WhatsApissa (ennen soitteli) ystävälle. Jos ystävä ei vastaile, hänen äitinsä huolestuu liikaa.
Kroatiassa ollessaan ystävän äiti kauhisteli sitä, kun menimme pienelle venereissulle Adrianmerelle. "Herran siunausta kun ei käynyt mitään".
Ystävän isä ja äiti aina seurailee sen lentojen tietoja aina, millä ystävä matkustaa, kun matkustaa johonkin. Lentoja pystyy seurailee netistä.
Isä kieltää aina jotain, kun voi sattua jotain. Isä hermostuu, jos n. 40v tytär alkaisi seurustelee, katkaisisi välit. Ystäväni näki joskus painajaista, kun seurusteli yhden miehen kanssa, että se olisi selvinnyt isällensä.
Muutenkin sellaiset kummalliset vanhemmat hänellä, että ystäväni ei ole itsekkään henkisesti n.40v vaan enemmän omaa ikääni (olen alle 30v).
Hänenä vaan poikkaisisin välit vanhempiinsa. Mielenterveysongelmia kaikilla
Alue: Aihe vapaa
Mä olin aika nöösi lapsi mutta tuon ikäisenä kävin yksin hammaslääkärissä oikomishoidossa 😂