Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hölmöin lasten paapominen, mitä olet todistanut?
24.09.2020 |
Minulla oli ehkä pari vuotta sitten istuessani z-junassa. Samassa loosissa oli ehkä 60v mummo päiväkoti-ikäisten lastenlastensa kanssa. Olin ostanut junaevääksi muutaman kappaleen suklaakuorrutetun parapähkinän. Kaivoin laukustani paperipussin, jossa pähkinät olivat ja rapistelin pussin auki. Lapset seurasivat uteliaan kiinnostuneena, mummo kulmiaan kutristellen. Mietin, katsooko mummo sen takia pahasti jos jollain heistä on vakava, hengitysilmasta jo tarttuva pähkinäallergia. Ajattelin kuitenkin, että jos on allergiaa, niin kai mummo saa suun auki ja kertoo siitä. Mutustelin muutaman pähinän välillä Helsinki - Kerava. Sitten laitoin lähes tyhjän pussin takaisin käsilaukkuun. Mummo seurasi paheksuva ilme kasvoillaan. Vähän ennen Lahtea mummo puhui kännykkään ja kuulin, miten muka ääntään madaltaen puhui minusta tyyliin "ja syönyt koko matkan karkkia lasten edessä, miten kehtaa, tulee paha mieli lapsille, ei ole edes myyntikärryä tässä junassa mistä ostaa lapsille herkut". Ja koko ajan lapset touhusivat tyytyväisenä ipadillä omia juttujaan! Se mummo oli se, joka kyttäsi karkin syömistäni!
Kommentit (163)
Mulla on yksi työkaveri, kenen kanssa jaan työhuoneen. On kiusallista kuunnella, miten tuo asiallinen uranainen alkaa soitella siinä klo 14-15 maissa yläaste ikäisille lapsilleen kun nämä palaavat koulusta. Jos lapset eivät vastaa, hän jättää ääniviestit jotka päättää aina myötähäpeää herättäviin pusuääniin. ÄÄniviesteihin pyytää myös kuittaukset, että kaikki on hyvin, jottei "äipän tartte olla huolissaan". Viesteissä ja puheluissa kertoo mm. kertoo, mistä löytyy mitäkin syötävää välipalaksi ja kysyy, mitä toisi päivälliseksi take awaynä. En siis sano, etteikö saisi soitella lapsille ja pitää huolta, mutta on kyllä vähän outoa jos äiti tekee 15-vuotiaalle aamuisin iltapalaleivät valmiiksi. Jne monta muuta esimerkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6-7 vuotiaat lapset, joita kuljetetaan rattaissa saa jostain syystä ärtymykseni pintaan, huhhuh mitä paapomista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko tämä totta vai legendaa, mutta pahin paapominen lienee vanhempi, joka otti Afrikan tähdestä kaikki rosvo-kiekot pois, ettei lapselle tulisi pelatessa paha mieli.
Ne vanhat rosvonapit oli minusta lapsena hurjat ja pelottavat eli hyvin voin ymmärtää niiden poiston jos jonkun lapsi niitä pelkäsi. Ei välttämättä siis siksi, ettei pettyisi vaan ettei huutokirkuisi öitä ja pissaisi sänkyyn painajaisia nähtyään.
Meillä lapsi poisti ne itse ja vaihtoi valkoisiin.
Ottt sä katkera nykyajan lapsille?
Vierailija kirjoitti:
Ottt sä katkera nykyajan lapsille?
Taiii siis katkera omasta kasvatuksesta ja kateeelllinen nykyajan lapsille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko tämä totta vai legendaa, mutta pahin paapominen lienee vanhempi, joka otti Afrikan tähdestä kaikki rosvo-kiekot pois, ettei lapselle tulisi pelatessa paha mieli.
Ne vanhat rosvonapit oli minusta lapsena hurjat ja pelottavat eli hyvin voin ymmärtää niiden poiston jos jonkun lapsi niitä pelkäsi. Ei välttämättä siis siksi, ettei pettyisi vaan ettei huutokirkuisi öitä ja pissaisi sänkyyn painajaisia nähtyään.
Ei ne nyt niin pelottavia ole että huutokirkua pitäisi öisin ja sänkyyn pissata. 😬
Jos on noin herkkä niin apua! Siis Afrikan tähden rosvonappulat? Ne joissa violetti huivi kasvoilla ja hattu päässä? Vai oletko pelannut jotain ihan toista peliä?
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko tämä totta vai legendaa, mutta pahin paapominen lienee vanhempi, joka otti Afrikan tähdestä kaikki rosvo-kiekot pois, ettei lapselle tulisi pelatessa paha mieli.
Uskon täysillä. Yksi tuntemani kotirouva ei antanut lastensa katsoa luontodokkareita, koska heille saattaisi tulla paha mieli, jos vaikka leijona tappaa antiloopin tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruoan pilkkominen, leipien voitelu ja maidon kaataminen 8-vuotiaalle, terveelle lapselle.
Kun äiti ei ole lähettyvillä, lapsi käyttäytyy ikäisensä tavoin. Mutta kun esim. äiti tulee hakemaan lastaan kylästä, alkaa lapsi lässyttää ja taantuu päiväkoti-ikäisen tasolle.
Mun äiti antaa mulle välillä ruuan eteeni edelleen ja olen 38-vuotias, äiti itsekin 😅 Ja minäkin passaan omia lapsiani ja varmaan tulen niin aina tekemään kuten äitini tekee minulle. Ihan omatoiminen silti olen, samoin kun omat lapseni. Joten ei kai tuo niin vaarallista ole? Pieni rakkauden teko.
8-vuotias on aika pieni vielä. Omani jo lähes täysi-ikäisiä niin siltä kantilta katsottuna vielä pieni.
Millä tavoun tuo on rakkautta?
Hemmottelee ja näkee vaivaa arvostamansa ihmisen eteen, vaikka ihminen ei varsinaisesti tarvitsisikaan apua.
Tekee puolesta ja mitätöi. Tosirakkautta. Not.
Vaikutat suloiselta ja ihanan avuliaalta ihmiseltä ❤
Vierailija kirjoitti:
6-7 vuotiaat lapset, joita kuljetetaan rattaissa saa jostain syystä ärtymykseni pintaan, huhhuh mitä paapomista.
Ääliö. On varmaan liikuntavammainen lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruoan pilkkominen, leipien voitelu ja maidon kaataminen 8-vuotiaalle, terveelle lapselle.
Kun äiti ei ole lähettyvillä, lapsi käyttäytyy ikäisensä tavoin. Mutta kun esim. äiti tulee hakemaan lastaan kylästä, alkaa lapsi lässyttää ja taantuu päiväkoti-ikäisen tasolle.
Mun äiti antaa mulle välillä ruuan eteeni edelleen ja olen 38-vuotias, äiti itsekin 😅 Ja minäkin passaan omia lapsiani ja varmaan tulen niin aina tekemään kuten äitini tekee minulle. Ihan omatoiminen silti olen, samoin kun omat lapseni. Joten ei kai tuo niin vaarallista ole? Pieni rakkauden teko.
8-vuotias on aika pieni vielä. Omani jo lähes täysi-ikäisiä niin siltä kantilta katsottuna vielä pieni.
Millä tavoun tuo on rakkautta?
Hemmottelee ja näkee vaivaa arvostamansa ihmisen eteen, vaikka ihminen ei varsinaisesti tarvitsisikaan apua.
Tekee puolesta ja mitätöi. Tosirakkautta. Not.
Vaikutat suloiselta ja ihanan avuliaalta ihmiseltä ❤
Olen tervejärkinen. Minä olen.
Vierailija kirjoitti:
Työpaikan ”perhepikkujouluissa” arvottiin erään työntekijän Itse tekemä piparkakkutalo paikalla olleiden lasten kesken. Työkaverin noin 4-vuotias lapsi sai kamalan pettymys-kiukkukohtauksen ikäiselleen tyypilliseen tapaan kun arpaonni ei häntä suosinut.
Sen sijaan että äitinsä olisi lohduttanut ja auttanut sietämään pettymystä hän totesi: ”Älä kulta sure. Äiti pyytää että xx (talon leipoja) tekee meille uuden ja ihan samanlaisen talon. Äiti ostaa sulle sellaisen.” Oma lapseni oli silloin vasta vauva, joten muistan miettineeni, että onko tämä toimintatapa, joka kenties itsestänikin tuntuu järkevältä sitten kun äitiyttä on kauemmin plakkarissa ja lapsi isompi. Että se siinä hetkessä vain tuntui minusta uskomattoman typerältä tavalta hoitaa vanhempana tilanne.
No nyt lapseni on jo teini, ja edelleen välillä palaa mieleen tuo curling-vanhemmuuden paraatiesimerkki. Samoin mietin onko vastaava pettymyksen kokemusten totaalinen deletointi kyseisen lapsen elämässä jatkunut aikuisuuteen asti (emme ole olleet vuosiin samassa työpaikassa) ja jos on, niin millainen nuori aikuinen tästä lapsesta on kehittynyt. Vai oliko niin, että tuo oli yksittäinen paniikkiratkaisu äidiltä eikä kuvaa laajemmin hänen kasvatusfilosofiaansa.
Nyt en ihan ymmärrä. Jos sellaisen piparkakkutalon voi ostaa, niin miksi pettynyttä lasta ei saisi lohduttaa toteamalla, että näin me tehdään.
Pettymyksen sietäminen ei tarkoita sitä, että lapselle sanotaan, että ei ole mitään ratkaisua tarjolla. Pettymys on jo koettu, ei sitä ole tuossa mitätöity, on vain keksitty keino jatkaa eteenpäin. Ihan samalla tavalla luistimilla kaatuneelle lapselle annetaan "kelkka", jonka avulla pysyä pystyssä sen sijaan että lapsi kampataan heti, kun luistelu onnistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruoan pilkkominen, leipien voitelu ja maidon kaataminen 8-vuotiaalle, terveelle lapselle.
Kun äiti ei ole lähettyvillä, lapsi käyttäytyy ikäisensä tavoin. Mutta kun esim. äiti tulee hakemaan lastaan kylästä, alkaa lapsi lässyttää ja taantuu päiväkoti-ikäisen tasolle.
Mun äiti antaa mulle välillä ruuan eteeni edelleen ja olen 38-vuotias, äiti itsekin 😅 Ja minäkin passaan omia lapsiani ja varmaan tulen niin aina tekemään kuten äitini tekee minulle. Ihan omatoiminen silti olen, samoin kun omat lapseni. Joten ei kai tuo niin vaarallista ole? Pieni rakkauden teko.
8-vuotias on aika pieni vielä. Omani jo lähes täysi-ikäisiä niin siltä kantilta katsottuna vielä pieni.
Millä tavoun tuo on rakkautta?
Hemmottelee ja näkee vaivaa arvostamansa ihmisen eteen, vaikka ihminen ei varsinaisesti tarvitsisikaan apua.
Suosittelen tutustumaan käsitteeseen LÄHEISRIIPPUVAISUUS.
” Jatkuva huoli muista ihmisistä ja heidän hyvinvoinnista voi helposti muuttua pakkomielteiseksi kontrolliksi, joka ei enää ole hallinnassa. Siihen liittyy myös mustasukkaisuutta ja tarve olla tietoinen kaikesta, mitä toinen tekee ja missä toinen on.
• Ylenmääräinen huolenpito ja huono itsetunto
Lähisuhderiippuvainen ihminen ahdistuu toisen ongelmista. Hänen on vaikea kieltäytyä tekemästä toiselle palveluksia silloinkin, kun ei itse jaksaisi tai haluaisi. Huolenpitoon liittyy myös pyrkimys ennakoida toisen tarpeita ja vastata niihin jo ennen kuin he ovat edes pyytäneet apua.
Läheisriippuvaiselle ihmiselle on tyypillistä jatkuva itsekritiikki sekä omien virheiden ja puutteiden pohtiminen. Hän kokee voimakasta riittämättömyyden tunnetta ja hylätyksi tulemisen pelkoa sekä kyynisyys itseä kohtaan. Myös kritiikin sietokyky on heikko: itse voi kritisoida itseään, mutta muiden kriittistä palautetta on vaikea ottaa vastaan.”
Siitä voi eheytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
6-7 vuotiaat lapset, joita kuljetetaan rattaissa saa jostain syystä ärtymykseni pintaan, huhhuh mitä paapomista.
Ääliö. On varmaan liikuntavammainen lapsi.
Niinhän sitä luulisi, mutta valitettavasti kyse lapsista joista tiedän, etteivät ole liikuntavammaisia, eivätkä millään muullakaan tavalla vammaisia, vaan ihan tavallisia ikätasonsa mukaisesti kehittyneitä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt tule mieleen mitään tämän kummempaa, vaikka varmasti olen todistanut sellaista. Mutta ihan normaalina toimintana ilmeisesti nykyään pidetään sitä, että synttäreille tullessa tuodaan lahjat myös sankarin sisaruksille, ettei vaan tule paha mieli. Tätä harrastavat etenkin lasten isovanhemmat, mutta myös nuoremmat sukulaiset. Mielestäni sisarusten on hyvä oppia, että jokaisella on omalla vuorollaan juhlapäivä ja jokainen saa lahjoja omalla vuorollaan.
Olen samaa mieltä. Siksi on outoa, kun antaessani pojalle 500 e lahjaksi syntymäpäivänä, niin miniä ryhtyy suunnittelemaan, mitä he rahalla tekevät. Pitää muistuttaa, että se on lahja synttärisankarille, miniän pitää ymmärtää odottaa omaa juhlaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruoan pilkkominen, leipien voitelu ja maidon kaataminen 8-vuotiaalle, terveelle lapselle.
Kun äiti ei ole lähettyvillä, lapsi käyttäytyy ikäisensä tavoin. Mutta kun esim. äiti tulee hakemaan lastaan kylästä, alkaa lapsi lässyttää ja taantuu päiväkoti-ikäisen tasolle.
Mun siskoni tekee tätä miehelleen. Siis aikuistenoikeasti annostelee ruoan ja voitelee leivän. Mies on 45-vuotias arkkitehti.
Ja sisko räyhää minulle, kun minä en passaa lapsiani tarpeeksi. Hän yrittää aina kirjaimellisesti syöttää kuusivuotiastani!
Mä ja mun eksä, joka oli parisuhteemme aikana 35-43 vuotias aikuinen mies, edellytti samaa. Hän itse oli vähän ylipainoinen eikä syönyt kasviksia, vihanneksia eikä hedelmiä juuri lainkaan. Hedelmiä lähinnä hedelmä"rahkassa" jälkiruokana, joka tarkoitti siis kermavaahtoa, vähän turkkilaista jugurttia (ei rahkaa!), paljon sokeria ja mahdollisimman makeita hedelmiä. Silloin tällöin hän yritti hetken aikaa tsempata ruokavalionsa suhteen ja silloin minä tyhmyyttäni sorruin paapomaan häntä kun yritin olla avuksi elämäntapamuutoksessa. Kuorin ja suikailoin kurkkua, porkkanaa, paprikaa ja tarjoilin ne söpössä pikkukupissa kevytkermaviilidipin kanssa. Sama juttu hedelmille: kuorin ja viipaloin ne nätiksi ja laitoin pieniin annoskuppeihin, jotta hänen olisi helpompi syödä. Tuntui tyhmältä kieltämättä, ihan kuin jollekin pikku taaperolle. Ajattelin, että kun mies pääsisi kasvisten ja hedelmien makuun, oppisi hän itsekin laittamaan samanlaisia pikku välipaloja. Mutta ei, meni vaan hullummaksi. Esim. saattoi palauttaa suorimani ja puolittamani mansikat ja sanoa, että "osta ensi kerralla makeampia tai laita kunnolla kermavaahtoa ja sokeria". Tai kirsikkatomaatit oli kirpeitä, "osta niitä makeampia mutta tarkista, että on sopivan makeita mulle ja jos ei oo niin sä voit sit syödä ne". Ja niin edelleen.
Sanomattakin selvää, että kunnioitus miestä kohtaan oli nolla, samoin itseä kohtaan kun en pystynyt selittämään itselleni, miksi paapon aikuista miestä tuolla tavalla. Ero tuli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruoan pilkkominen, leipien voitelu ja maidon kaataminen 8-vuotiaalle, terveelle lapselle.
Kun äiti ei ole lähettyvillä, lapsi käyttäytyy ikäisensä tavoin. Mutta kun esim. äiti tulee hakemaan lastaan kylästä, alkaa lapsi lässyttää ja taantuu päiväkoti-ikäisen tasolle.
Mun äiti antaa mulle välillä ruuan eteeni edelleen ja olen 38-vuotias, äiti itsekin 😅 Ja minäkin passaan omia lapsiani ja varmaan tulen niin aina tekemään kuten äitini tekee minulle. Ihan omatoiminen silti olen, samoin kun omat lapseni. Joten ei kai tuo niin vaarallista ole? Pieni rakkauden teko.
8-vuotias on aika pieni vielä. Omani jo lähes täysi-ikäisiä niin siltä kantilta katsottuna vielä pieni.
Millä tavoun tuo on rakkautta?
Hemmottelee ja näkee vaivaa arvostamansa ihmisen eteen, vaikka ihminen ei varsinaisesti tarvitsisikaan apua.
Suosittelen tutustumaan käsitteeseen LÄHEISRIIPPUVAISUUS.
” Jatkuva huoli muista ihmisistä ja heidän hyvinvoinnista voi helposti muuttua pakkomielteiseksi kontrolliksi, joka ei enää ole hallinnassa. Siihen liittyy myös mustasukkaisuutta ja tarve olla tietoinen kaikesta, mitä toinen tekee ja missä toinen on.
• Ylenmääräinen huolenpito ja huono itsetunto
Lähisuhderiippuvainen ihminen ahdistuu toisen ongelmista. Hänen on vaikea kieltäytyä tekemästä toiselle palveluksia silloinkin, kun ei itse jaksaisi tai haluaisi. Huolenpitoon liittyy myös pyrkimys ennakoida toisen tarpeita ja vastata niihin jo ennen kuin he ovat edes pyytäneet apua.
Läheisriippuvaiselle ihmiselle on tyypillistä jatkuva itsekritiikki sekä omien virheiden ja puutteiden pohtiminen. Hän kokee voimakasta riittämättömyyden tunnetta ja hylätyksi tulemisen pelkoa sekä kyynisyys itseä kohtaan. Myös kritiikin sietokyky on heikko: itse voi kritisoida itseään, mutta muiden kriittistä palautetta on vaikea ottaa vastaan.”Siitä voi eheytyä.
Siis tosissasiko väität, että miehen niskan hierominen on osoitus läheisriippuvuudesta? Ihan samanlainen turha asia sekin on kuin leivän voitelu aikuiselle lapselle.
Kaveri nousi kahvipöydästä heillä kyläillessäni ja meni lukemaan satukirjaa vessaan pöntöllä istuvalle lapselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruoan pilkkominen, leipien voitelu ja maidon kaataminen 8-vuotiaalle, terveelle lapselle.
Kun äiti ei ole lähettyvillä, lapsi käyttäytyy ikäisensä tavoin. Mutta kun esim. äiti tulee hakemaan lastaan kylästä, alkaa lapsi lässyttää ja taantuu päiväkoti-ikäisen tasolle.
Mun äiti antaa mulle välillä ruuan eteeni edelleen ja olen 38-vuotias, äiti itsekin 😅 Ja minäkin passaan omia lapsiani ja varmaan tulen niin aina tekemään kuten äitini tekee minulle. Ihan omatoiminen silti olen, samoin kun omat lapseni. Joten ei kai tuo niin vaarallista ole? Pieni rakkauden teko.
8-vuotias on aika pieni vielä. Omani jo lähes täysi-ikäisiä niin siltä kantilta katsottuna vielä pieni.
Millä tavoun tuo on rakkautta?
Hemmottelee ja näkee vaivaa arvostamansa ihmisen eteen, vaikka ihminen ei varsinaisesti tarvitsisikaan apua.
Suosittelen tutustumaan käsitteeseen LÄHEISRIIPPUVAISUUS.
” Jatkuva huoli muista ihmisistä ja heidän hyvinvoinnista voi helposti muuttua pakkomielteiseksi kontrolliksi, joka ei enää ole hallinnassa. Siihen liittyy myös mustasukkaisuutta ja tarve olla tietoinen kaikesta, mitä toinen tekee ja missä toinen on.
• Ylenmääräinen huolenpito ja huono itsetunto
Lähisuhderiippuvainen ihminen ahdistuu toisen ongelmista. Hänen on vaikea kieltäytyä tekemästä toiselle palveluksia silloinkin, kun ei itse jaksaisi tai haluaisi. Huolenpitoon liittyy myös pyrkimys ennakoida toisen tarpeita ja vastata niihin jo ennen kuin he ovat edes pyytäneet apua.
Läheisriippuvaiselle ihmiselle on tyypillistä jatkuva itsekritiikki sekä omien virheiden ja puutteiden pohtiminen. Hän kokee voimakasta riittämättömyyden tunnetta ja hylätyksi tulemisen pelkoa sekä kyynisyys itseä kohtaan. Myös kritiikin sietokyky on heikko: itse voi kritisoida itseään, mutta muiden kriittistä palautetta on vaikea ottaa vastaan.”Siitä voi eheytyä.
Siis tosissasiko väität, että miehen niskan hierominen on osoitus läheisriippuvuudesta? Ihan samanlainen turha asia sekin on kuin leivän voitelu aikuiselle lapselle.
Yhtä hyvin se voi olla sitä. Pakonomaista ylimitoitettua huolehtimista Ja palvelemista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruoan pilkkominen, leipien voitelu ja maidon kaataminen 8-vuotiaalle, terveelle lapselle.
Kun äiti ei ole lähettyvillä, lapsi käyttäytyy ikäisensä tavoin. Mutta kun esim. äiti tulee hakemaan lastaan kylästä, alkaa lapsi lässyttää ja taantuu päiväkoti-ikäisen tasolle.
Mun siskoni tekee tätä miehelleen. Siis aikuistenoikeasti annostelee ruoan ja voitelee leivän. Mies on 45-vuotias arkkitehti.
Ja sisko räyhää minulle, kun minä en passaa lapsiani tarpeeksi. Hän yrittää aina kirjaimellisesti syöttää kuusivuotiastani!
Ohis, mutta oon tollanen passaaja. Lapsia en ole saanut, mutta miestäni hoivaan ja laitan ruuat pöytään ja teen kaiken valmiiksi. Tykkään passata ja häärätä ja mies nauttii. On hyvä ja huolehtiva puoliso ja ansaitsee kaiken huomion.
Alue: Aihe vapaa
Tekee puolesta ja mitätöi. Tosirakkautta. Not.